keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tosikon sopeutumisvaikeuksia

Tessi on ollut nyt paria päivää vajaa 2 viikkoa etälaumassamme. Alussa nähtiin tyttöä koirien kanssa aika paljon, kolmenako päivänä peräkkäinkin. Alkuun tosiaan vaikutti, että koirat tulisivat hyvin toimeen, mutta aika pian myös ilmeni, että Loki ei niin vain hyväksykään uutta jäsentä laumaansa. Fionan kanssahan Tessillä ei ole mitään ongelmaa, pienet vetävät rallia milloin pääsevät ja Fiona on pessyt pienen korvia. Mutta Loki ei olekaan niin helppo tapaus.

Fionalla ei ole mitään Tessiä vastaan, päinvastoin.

Loki sen sijaan ei ole ihan varma. Tässä videolla näyttää vähän hämäävästi osin siltä, että Loki lähtisi ihan vähän pennun kanssa touhuamaan, mutta toisaalta kyllä myös siltä, että jos olisin hetken rapsuttamatta Lokia niin se häätäisi pennun pois.


En tiedä alkoiko se sitten siitä kun täällä ollessamme Loki ärähti Tessille luusta, vai olisiko "ongelma" tullut joka tapauksessa. Sen jälkeen koirat olivat kolmestaan vanhemmillamme hoidossa, mutta jo puolen tunnin sisällä Loki oli ärähtänyt kerran ilmeisesti ihan syyttä pennulle ja sen jälkeen ärähti toisen kerran. Tilanne tai tilanteet ei ollut kovin selviä, mutta ilmeisesti kyseessä ei ollut mitään muuta kuin että koirat kävelivät vierekkäin käytävällä. Loki saikin seuraavat tunnit viettää makuuhuoneessa oven takana ja Loki ja Fiona vietiin vastoin alkuperäistä suunnitelmaa kotiinsa mihin sitten menin pian itse. Sen jälkeen pidettiin pennuttomia lepopäiviä ja tänään tauon jälkeen käytiin kokeilemassa miten yhteiselo sujuu.

Ulkona ei ole mitään ongelmaa, kun Loki saa mennä omia reittejään niin ei se välitä mitään pennusta vaikka se tulisi kylki kyljessä. Eli varmaan aina kun se pääsee poistumaan tilanteesta pentu on sille ok. Sisälle tultua Tessi muutaman kerran juoksi Lokin edestä johon Loki meinasi lähteä perään, en ole ihan varma oliko kyse jostain saalistuskäyttäytymisestä vai olisiko Loki halunnut lähteä mukaan leikkiin. Tästä kielsin Lokia (ystävällisesti, kutsumalla sen luokse), mutta jälkeenpäin mietin onko Loki voinut jotenkin yhdistää että koska hän ei saa pennun kanssa leikkiä niin siinä on pakko olla jotain mätää. Tai voiko Loki olla jotenkin hämillään kun Fiona leikkii pennun kanssa, ts. omistushalua Fionasta...? Tai jotenkin tuntea olonsa ulkopuoliseksi o_O. No ehkä aika kaukaa haettua. Onneksi pentu kasvaa nopeasti ja Loki pääsee pian halutessaan mukaan leikkeihin.

 
Tuon jälkeen pentu lähti käymään ulkona ja takaisin sisälle tullessaan mielestäni Lokin käyttäytyminen muuttui. Jos pentu tulee liian lähelle tai esimerkiksi haistelee Lokia, niin Loki jähmettyy ja mulkoilee pahan näköisesti. Jos tuota ei keskeyttäisi niin uskon että seuraava vaihe olisi ärähdys. Harmittavasti Loki ei varoita murisemalla niinkuin koirat usein tekevät, vaan on niin vähäeleinen ettei pentu varmaan osaa yhtään Lokia lukea. Tessi taas ei varsinaisesti Lokille alistu, nuole sen suupieliä tai mene maahan. Jos Tessi makaa maassa niin Loki saattaa kiertää sen mahdollisimman kaukaa. Välillä Loki kyllä menee myös pentua haistelemaan. Loki on kyllä harmittavan tosikko luonteeltaan, oikea jätkä. Ovat Fionan kanssa kuin yö ja päivä.

En halua, että Loki pääsee/joutuu pennulle enää ärähtämään, joten nyt totutellaan pentuseen ihan rauhassa pienin askelin pennun samalla kasvaessa ja fiksuuntuessa. Tämän päiväinen tahti eli ensin ulkona juoksemista ja sitten yhdessä sisälle on varmaan toimiva jatkossakin. Ehkäpä pentuun on helpompi sopeutua sen ollessa rauhallisempi, ja Lokin myös. Sitä pohdin kyllä, että olenkohan itse vaikuttanut Lokin käytökseen nyt hermostuttamalla sitä. Kun tosiaan joskus se menee pentua haistelemaan häntä heiluen, mutta välillä kiertää tooosi kaukaa mulkoillen. Ei Loki ole ennen kenellekään tuommoinen ollut. Pitää vaan itse olla niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, jotta Loki ei ime sitä "kohta se ärähtää" mielialaa itseensä. Mutta pikkuhiljaa rauhassa tutustuen, onhan tämä kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Lokin laumaan ja reviirille tulee joku uusi asukki. Onneksi tulija on narttu, viimeistään juoksujen aikaan luulisi Lokin heltyvän..

"Mullon ollu hirrrrmu rankkaa!"

Lokilla on muutenkin ollut vähän tapahtumarikkaita päiviä, ainakin eilen. Aamulenkillä se metsässä juostessaan onnistui osumaan johonkin oksaan ja vingahti. Oksaan jäi valkoisia karvoja, mutta koirassa ei näkynyt onneksi mitään. Iltalenkillä käytiin pellolla, jossa Lokin edestä noin parin metrin päästä lähti jänis liikkeelle. Jos joskus mietin tottelisiko Loki tässä tilanteessa käskyä, niin nyt saatiin siihen varmuus. Se ei todennäköisesti kuullutkaan mitään käskyjä saalistusmatkaltaan. Jänis ja koira katosivat pellon laidalla olevaan metsikköön kuin pieru saharaan. Ehdin juuri kirota mielessäni, napata Fionan syliin ja lähteä juoksemaan metsikköä kohti kun kuulin ensin Lokin vingahduksen, sitten joku nainen huusi "tänne" ja sitten Loki tuli takaisin yhtä lujaa vauhtia mitä oli lähtenytkin. Mietin että mitä ihmettä tuolla tapahtui, oliko Loki törmännyt johonkin toiseen koiraan vai mitä. Heti tuon jälkeen Loki näytti kuin olisi ontunut etujalkojaan, mutta käveli kuitenkin kotiin ja sen jälkeen en ole huomannut mitään. Toivottavasti ei itseään loukannut.


Ei pääse koiran omistaessa ainakaan tylsää tulemaan. Aamulenkillä Loki kulkikin sitten panta kaulassa.

4 kommenttia:

  1. Mun kaverin collie oli vähän samanlainen Ässälle sen ollessa pentu. Collikka ei vaan pahemmin tykkää pennuista, ei jaksa niiden riehumisia ja haluaa olla rauhassa. Pennun kasvettu kyllä leikkii jne. Ehkä Loki ei vain jaksa pikkupentua ja sen riekkumista? :D

    Minun silmissä tuo Lokin käytös on oikein mukavaa, kun vertaa Ässän natsihitler käytökseen. Se saattaa vetää pultteja tosi herkästi ilman, että pentu varsinaisesti edes tekisi mitään, ja kunnolla räyhätä ja litata pentua ilman mitään varoitusta, vaikka pentu pelkäisi ja huutaisi yms. Eikä se jää siihen kertaan. En oikein tiedä, mistä se niin hirveitä pultteja vetää, varmaan toisen epävarmuudesta + oma epävarmuus? Johtunee niistä pentuajan huonoista kokemuksista. Mietin välillä ihan tosissani, uskallanko ottaa sille pentua kaveriksi..

    VastaaPoista
  2. Hmm, voi kyllä olla että Lokin pentujen sietokyky ei noin pienille ole vielä kovin pitkä :). Osansa musta tässä tekee sekin, ettei pentu selkeästi alistu, eli vähän vanhemman ja fiksumman pennun kanssa voisi mennä paremmin kun pentu osaisi jo vähän puhua koiraa. Toisaalta on Tessi jo oppinut "lokia" melko hyvin, väistää eikä mene lähelle ja viimeistään mulkaisusta pakittaa heti.

    Käyttäytyykö Ässä noin kaikkia pentuja kohtaan vai vaan jos tulevat Ässän reviirille? Voiko olla jotain omistushalua ja reviiritietoisuutta kuitenkin ilmassa.. Minkä ikäisiä pentuja Ässä alkaa sietää? Onhan yksi vaihtoehto ottaa pentu vähän vanhempanakin (tyyliin 10-12 viikkoa tai miksei enemmänkin), siihen mä varmaan päätyisin jos Lokin perheeseen vielä pentu joskus tulisi.

    VastaaPoista
  3. No viimeksi, kun käytiin moikkaamassa lähes 6kk cockeripoika-kakaraa, niin Ässä oli totaallinen natsi. Ja oltiin sellaisessa paikassa, jossa käydään tosi harvoin, eli tuskin oli reviirijuttuja. Ellei sitten toisen cockeri-kaverin mukana olo aiheuttanut jotain, mutta ei ainakaan siltä vaikuttanut. Mietin, jos voisi liittyä siihen, että on uros, mutta joistain uroksista (esim Olli-kooikkeri) Ässä tykkää. Kerran oli samanlainen aika pienelle samojedi-pennulle, mutta se oli sitten jo meidän pihallakin (typerä moka).

    On se siis joskus ollut tosi kiltistikkin, kaverin bichon havenese tytölle (oli kyllä jo 9 kk) oli tosi kiltti. Myös tanssitreeneissä pääsi vahingossa vapaanaollessaan moikkaamaan pientä mäyräkoira-pentua, jonka vain haistoi ja lähti pois kiltisti??

    En tiedä, missä se ikäraja menee, kun on nähnyt niin vähän pentuja. Ei ole ikinä tainnut luovutusikäiseen tutustua, joten sellaisen kanssa toimeentulosta ei ole mitään tietoa. En uskalla oikein päästää sitä pentujen luokse, kun reaktiot on noin laidasta laitaan. Kiva, jos se räjähtääkin täysin, ja pentu saa traumat. Ja en yhtään osaa sanoa, mikä sen reaktion herättää..

    VastaaPoista
  4. Tulipas epäselvästi kirjoitettua, toivottavasti sait selvää :D Ässällä on tosiaan ollut ongelmia muiden koirien kanssa muutenkin, mutta nykyisin menee aika mukavasti monessa tilanteessa. Siksi tuo cockerikakaraan suhtautuminen yllätti mut ihan täysin, joten jatkossa taidetaan pysyä pennuista kauempana. Välillä sitä toivoisi pääsevänsä tuon koiran pään sisälle. :)

    VastaaPoista