Pikajuna Meksikon

Autolla oltaisiin oltu jo perillä, mutta mepä ei semmoisia nyt kannateta! Ainakaan tänään, huomenna varmaan taas. Viime kirjoituksesta innostuneena käytiin tänään Lokin kanssa ajelemassa bussilla ja junalla matka Espoon keskuksen kautta Leppävaaraan ja parin tunnin päästä takaisin.

Mentiin bussipysäkille hyvissä ajoin, että ehdittiin vähän leikkiä sekä lelulla että kamerakännykällä.

Bussissa oli tyhjää, Loki oli maassa enimmäkseen vaappuen seisoskeli ja tuumaili että uskaltaisiko tässä mennä maaten. Hetken istui. Tyytyväinen oli kun pitkä 9 minuutin bussimatka oli ohi. Vaan eipä tiennyt poika että pahempaa oli vielä tulossa. Juna Espoosta Leppävaaraan oli tupaten täynnä. Tungettiin ikkunapaikalle ja pistin Lokin maahan. Junassa se oli levottomampi kuin bussissa, varmasti ihmismäärästä johtuen. Eräs vanha nainen mulkaisi meitä pahasti siirtyessämme hänen viereensä vapaalle ikkunapaikalle ja hetken päästä nainen vaihtoi paikkaa. Myöhemmin vasta tajusin, etten ollut ollenkaan tarkastanut olimmeko lemmikkivaunussa vai emme.. Noh, ei kukaan ainakaan päin naamaa huutanut.

Leppävaaraan päästyämme Loki oli helpottunut ja paikat tunnistaessaan suunnisti määrätietoisesti siskolle jolle oltiin menossa. Siellä tajusimme, että nythän oli Suomen peli tosiaan juuri alkamassa. Ei siis ihme että oli vähän tungosta junassa! Ei muuta kuin pelistudio pystyyn ja pelin jälkeen kotimatkalle. Arvattavasti junat olivat jälleen Lepuskin kohdalla aivan täynnä Suomi-faneja (menomatkalla en kyllä muista ainuttakaan Suomi-paitaa nähneeni, joten en siksi tajunnut että oli peli), joten Loki sai matkustaa junaan ja pois sylissä kuten edelliselläkin junamatkalla. Siinä tungoksessa en viitsi näin pientä koiraa kävelyttää maassa. Sen verran vaivalloista meidän meno kuitenkin taisi olla, että eräs ystävällinen mies luovutti meille istumapaikkansa. Loki istui tyytyväisenä sylissä koko matkan ja varmaan oli sen verran väsynyt ettei jaksanut kuin ihmetellä ihmisiä.

Junan jälkeen suunta bussiin mikä oli jälleen lähes tyhjä. Loki matkusti matkan sylissä missä näköjään (yllättäen :) tykkää matkustaa mielummin kuin maassa. Ensi kerralla ehkä pitää opettaa koirapojalle missä koiran paikka on tällaisissa kulkuneuvoissa. Tämä kerta menköön totuttelun piikkiin. Vaikka on se ihan kiva pitää koiraa sylissä, mutta tämmöinen 9,5kg painava alkaa olla jo tosi maksimirajoilla sen suhteen. On koikkeri kyllä vaan näppärän kokoinen, menee maassa mutta myös tarvittaessa sylissä.

Tosi kivasti meni Lokin koko elämän toinen juna- ja bussimatka. Kotimatkalla se oli jo ihan rennosti kummassakin vehkeessä.

Tälle viikolle on tiedossa kivaa ohjelmaa. Huomenna meillä alkaa AST:n agilityn jatkokurssi. Toivottavasti Loki jaksaa liidellä, ajattelin nyt pysyä tiukkana siinä että lopetetaan ajoissa. Vaikka ensimmäisellä kerralla olisi tietysti kiva tehdä mahdollisimman paljon, että kouluttajat saavat oikean kuvan meistä, mutta yritän nyt pitää pääni tässä. Tiistaina lepopäivä ja keskiviikkona I-hah:in agility, mikäli työt antavat periksi. Joudun nimittäin normaalista poiketen pitämään huomenna gradupäivän (nyt ei kyllä yhtään harmita tämä asia) ja keskiviikkona töihin. Torstaina lepopäivä ja perjantaina ajattelin mennä Lokin kanssa kurkkimaan tunnelmaa AST:n järjestämissä nASTa cup 2012:ssa tuossa lähikentällä. Innostamaan poikaa ja totuttamaan meteliin ja agilitykisojen tunnelmaan. Lisäksi jos sää sallii niin perjantaina jatkamme Lokin kanssa bussitotuttelua ja matkaamme Helsingin ydinkeskustaan terassille siskon kanssa. Lauantaina on sitten vuorossa kooikerhondjeporukan järjestämät näyttelytreenit Kilossa.

Hirrrveästi ohjelmaa nyt kun agilitykuviot on vaihtumassa, ehkä sitä seuraavalla viikolla pääsisi vaikka jälkiurakan aloittamaan tälle kesälle?