Agilityä, siivoamista ja mallin hommia

Perjantaina päästiin testaamaan miten agility luonnistuu aamulla klo 8-9. Tässä ryhmässä ei ole paikalla meidän lisäksi muita kuin Aino ja joku kolmas ohjaaja, heillä kummallakin on kaksi bortsua minkä kanssa treenailevat. Ihanan tilavaa ja avointa, pitää vaan muistaa pitää itse raja siinä paljonko tehdään ettei pääse poika kyllästymään liikoihin toistoihin.

Muuten meni treenit hyvin, mutta Loki pääsi säikähtämään keinua, mikä rämähti Lokin kiivetessä sitä ylös. Valitettava tapahtuma, mikä olisi voitu välttää jos en olisi alkanut sooloilemaan keinun vaikeuttamisen kanssa.. Vaikeutinpa totisesti kyllä. Tämän jälkeen Loki meni onneksi kaksi kertaa täysin paikallaan olevan keinun, vaikkakin ensin sain vähän houkutella. Pistää kyllä välillä miettimään kuka sai koskaan päähänsä pistää agilityradalle keinun aiheuttamaan harmaita hiuksia ohjaajille. Olisi sitä ehkä kivempiakin esteitä löytynyt, niinkun vaikka lisää putkia :D

Keinun lisäksi opeteltiin selkäkäännöstä. Termi ei googlella löydä juurikaan mitään, joten lienee kyseessä joku Ainon oma sovellus muista ohjauskuvioista. Nyt ei ole aikaa siitä sen enempää selitellä, mutta ihan hyvin meidän harjoitukset meni tämän osalta. Lisäksi tehtiin perus valssiharjoituksia lyhyehköllä radanpätkällä missä oli myös pussi. Lokille piti pussia vähän nostaa ja saatiinkin suositukseksi ensi tiistain tunnilla harjoitella yksinään pussia. Muutenkin ajateltiin, että nyt kun meidän treenit on kaksi kertaa viikossa niin pyritään ottamaan rytmiksi semmoinen, että tiistain ruuhkaisemmalla tunnilla harjoitellaan yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita ja sitten perjantain hiljaisemmalla tunnilla mennään vauhdilla pitempiä ratoja.

Lokin agilitystä ei nyt ole kuvia (onko viime aikoina joskus ollut..), mutta tässä teille Fionan taidonnäyte viime ajoilta. Ollaan opeteltu siivoamista ja pikku tyttö on jo aika taitava!

Eilen sunnuntaina oli odotettu päivä, sillä ajelimme koirien kanssa Ansku ja Penny-jackrussel kyydissämme Tampereen ohi Ylöjärvelle Tytin koululle, missä meitä odotti hienot ja kalliit studiovehkeet. Otettiin koirista (ja omistajista) laadukkaita kuvia, jotka tulevat hitaasti mutta varmasti valumaan tänne blogiin sitä mukaa kun ne valmistuvat. Lokia jänskätti kovasti studio-olosuhteet: pimeä sali, mustat matot ja suuret salamat ja heijastimet saivat poitsun korvat taakse ja seisomisesta oli kaikki puhti täysin pois. Toisella kierroksella Loki oli huomattavasti rennompi, toivottavasti se jossain niistä kuvista seisoi edustavasti.

Ensimmäinen meidän perheen julkaistu vedos on tässä, pikkuinen Fiona-neiti edustavana. Fionaa ei jänskättänyt yhtään niin paljon ja tyttö oli muutenkin kovin reipas. Alla Janan ja Lokin potretti. Loki ei näytä tässä yhtään itseltään ja istuukin kummallisessa asennossa, varmaan joku jännä ääni kuulunut juuri kuvan ottamisen aikaan. Tai sitten Tytti on photoshopannut kaiken Lokin jalouden ja ylväyden pois :D

Fiona ja Fionan silmä. (c) Tytti Käyhkö

Urpo ja Turpo studiolla. (c) Tytti Käyhkö

Jotta koirilla olisi ollut vähän muutakin tekemistä reissulla kuin pönöttää ja odottaa häkissä (mikä Fionan tapauksessa tarkoitti lähes 3h kiljumista nonstoppina, sori kaverit!), pääsivät sosiaaliset tapaukset juoksemaan vapaana. Fiona odotteli tämän ajan autossa, sillä en luota sen ärhäkkään riidan haastamiskäyttäytymiseen silloin, kun mukana on yhtään kovapäisempiä narttuja. Loki sai sitten nauttia Pennyn ja Janan seurasta. Janan kanssa vetelivät rallia enimmäkseen Loki peränpitäjänä ja Pennyä Loki haki leikkimään ja kyllä oli ihmetystä pojalla, kun Penny epä-kooikermaiseen tapaan ei juossutkaan vain juoksuleikkejä vaan hyppi päin pojan naamaa ja läpsi tassuilla :)

Toki kameranainen oli paikalla ulkonakin joten tässä muutamat vauhtikuvat vielä loppuu. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

Kiitos päivän emännälle, koskas otetaan uudestaan :D

Jaksaa jaksaa tokoa ja aksaa (ja kirjoittaa)

Noniin, mistäs sitä aloittaisi. Lokilla on pitänyt kiirettä lauantaista asti, jolloin oli kooikertoko jälleen Espoossa. Paikallla taisi olla viitisen koiraa: Savina, Vili, Hetja, Qarisma (kirjoitusasusta en ole ihan varma) ja Loki. Pidettiin koirat erossa toisistaan heti alusta alkaen ja kun mentiin Lokin kanssa hankeen että Vili pääsi ohitse, Loki murisi(!) ihan kunnolla Vilille. Vissiin luuli olevansa kovakin jätkä kun piti ruveta isottelemaan.

Vili

Tehtiin erilaisia ohitusharjoituksia ja vastaantulijan tervehtimistä, Loki oli enimmäkseen tosi hienosti. Jotain tuolla treenialueella kyllä on, kun Loki joka kerta nykyään paljon mielummin haistelisi kuin treenaisi. Käytinkin palkkiona hajuille vapauttamista pariin otteeseen. Lisäksi tehtiin seuraamisesta maahanmenoa ja tokomaista luoksetuloa, Loki suorastaan häikäisi (ainakin melkein) taidoillaan. Teki tosi hienosti vaikkei ollakaan tokoiltu vähään aikaan taas.

Tietysti joka välissä piti yrittää repiä hihnassa ja hakea muita (myös Viliä) leikkimään ja voi sitä valituksen määrää, kun Loki-poika ei päässyt Hetjan perässä lumipallojen perässä juoksemaan. Kaikki tytöt olivat irti lähes koko ajan ja pysyivät hienosti omistajiensa läsnä, Lokista ei olisi ollut siihen ihanat naiset ympärillä. Lisäksi tosiaan vieressä oleva vesilätäkkö also known as meri saattaisi houkutella poikaa liiaksi avantouinnille. Heittelinkin (tai oikeastaan potkin) sille lumipalloja korvaukseksi, niitä Loki tykkää metsästää hihnassakin.

Treenien päätteeksi muut jäivät juoksemaan vapaana, mutta Lokia en päästänyt ylläolevista syistä ja poistuttiin ennen kuin Vili pääsi hihnasta - en halua ottaa yhtään riskiä tuntemattomien poikakoirien kanssa. Parempi siis tyytyä tuttuihin leikkikavereihin.

Hetja

Autolle kävellessämme saimme kokea taas yhden irtokoirakokemuksen, tämä tosin ei tullut iholle asti. Kuulin jo kauempaa kun joku huusi "Netta! Netta!" tai jotain sinnepäin ja sitten vaan kauhulla odottelin mikä kaveri lumikasan takaa ilmestyisi näkyviin. Toivoin jotain pientä valkoista karvapalloa, mutta eikös sieltä tullut musta suomenlapinkoira - ihan kiltti tosin onneksi. Koira lähti juoksemaan meidän luo ja karjaisin tuttuun tapaani perkelettä jolloin koira pysähtyi. Omistaja jäi kauemmas kutsumaan koiraa, joka päätti sinkaista sivullepäin mihin omistaja seurasi ja sai sitten koiran kiinni. Normaalista tavastani poiketen en jaksanut alkaa luennoimaan omistajalle (tavallisesti käytän kyllä kaikki valitusmahdollisuudet hyväksi, voi sopivasti purkaa kaikki keräytyeet agressiot..), sillä hän vaikutti itsekin säikähtäneeltä eivätkä tosiaan olleet ihan meidän lähellä enää tässä vaiheessa. Loki oli hieman lamaantunut, oli kyyryssä ja silmäili epäluuloisena ympärilleen. Tarjoilin loput nakit ja matka jatkui normaalisti. Totta puhuen alan epäillä, että Loki lamaantuu enemmän omasta karjumisestani kuin irtokoirista, ehkä olisi kehittämisen paikka omassa irtokoirakäyttäytymisessäni. Jollain ne kuitenkin on pidettävä poissa iholta.

"Minä olla herkässä iässä oleva poikamies, sinä pysyä kaukana!"

Maanantaina oli pitkästä aikaa oman TuTo ryhmämme tokotreenit lepuskin urheilupuiston parkkipaikalla. Meitä oli paikalla kolme ja teimme yhdessä paikallamakuun ja kukin itseksemme muuta, Lokin kanssa tein seuraamista, sivulletuloa ja avustajan kanssa luoksepäästävyyttä. Meni hyvin, luoksepäästävyydessä istui nätisti vierellä koko ajan ja muissa harjoituksissa toimi ihan hyvin sekä lelu- että namipalkalla. Treenien jälkeen käytiin läheisellä peltoalueella juoksuttamassa koiria treenikaverin Heinin kanssa, jolla on Mato cockeri. Mato ja Loki tulevat hyvin toimeen, totaalisesti toisensa ignooraamalla :). Nyt oli tosin kovin kylmä eikä päässyt helposti lumessa mihinkään liikkumaan joten Loki keskittyi lumipallojen metsästämiseen ja hajuja seuraamiseen. Oltiin aika lähellä Lokin katoamisen hoodeja, onneksi poitsu ei ollut kiinnostunut toistamaan katoamistemppuaan.

Pakko tunnustaa pienoinen blondi hetki kun tultiin autolle. Ovet olivat jäässä ja avain ei kääntynyt lukossa. Sulattelin käsillä lukkoa varmaan 5min mutta ei auttanut. Ajattelin että puhdistanpa auton lumesta sillä aikaa kun lukkoon käsilläni tekemä lämpö jotenkin menisi syvemmälle lukon osiin (don't ask) ja puhdistin auton lumesta takin hihoilla ja palasin ovelle, ei auennut vieläkäään. Lisää lämmittelyä, mutta lukko ei hievahtanutkaan. Menin pelkääjän ovelle ja yritin avata siitä, ei auennut. Sulattelin tätä lukkoa varmaan toiset 5min ja puhdistin taas välissä lisää autoa ja kokeilin vielä kuskin oveakin, kummankaan puolen ovi ei suostunut aukeamaan. Tässä vaiheessa Lokilla oli jo kunnon valitus päällä kun oli kylmä ja piti tönöttää paikallaan. Omatkin hermot alkoivat jo hieman hajoilla. Viereen ajoi auto ja päätin mennä kysymään olisiko heillä lainata lukkosulaa. Kun kiersin oman autoni takaa kohti tuota toista autoa ihmettelin, onko mun autossani aina ollut antenni takakontin päällä..... Ei ollut, oman autoni rekisterinumero ei myöskään ala jotenkin VDN-xxx... Kiitin onneani etten ollut ehtinyt kysyä lukkosulaa lainaksi ja kävelin kiltisti oikealle omalle autolleni viereisellä parkkipaikalla ja avasin ovet mitkä avautuivat täysin ilman ongelmia. 

Eilen päästiin pitkästä aikaa agilityyn, ja voi pojat kun oltiinkaan liekeissä! Lämmittelylenkillä meitä vastaan käveli yllätyksekseni Kaisa ja Veiko. Loki ja Veiko olivat kiinnostuneita toisistaan ja meno vaikutti ihan siltä, kun pikkutyttö tapaa ensimmäistä kertaa suuren idolinsa. Lokin "ihanaaihanaa mä oon sun greatest tuuletin!111!" hyrrämäiset tanssahtelut oli nykyään tuttua lähinnä Mikon tervehtimisrituaaleista. Pikaisesti koirat saivat toisaan haistella - niin pikaisesti ettei Veikolla ehtinyt siinä ajassa leikata mitä ylimääräistä innokkaan faninsa jalkojen välistä roikkuukaan.

Treeneissä oli paikalla tosi monta koiraa, ainakin kolme bordercollieta, keeshond(?), toyvillis ja taisi olla vielä pari muuta. Loki ja keeshond olisivat ottaneet varmaan yhteen ennen kuin päästiin edes sisälle halliin, sen verran kovaa yllyttivät ovella toisiaan haukkumaan ja murisemaan. Miehet.

Rakennettiin hyppysuora ja kolmen hypyn + kahden putken rata. Muut jäivät hetkeksi odottamaan, kun minä ja kaksi muuta (me "edistyneemmät", onks vähän hienoa :D) mentiin tutustumaan rataan. Rata oli simppeli, kolme hyppyä lähes suorassa linjassa, sitten putki mistä valssattiin hypylle ja siitä valssattiin toiseen putkeen. Agilityn peruskauraa, eli juuri niitä perusasioita mitä minun tarvitsee harjoitella. Lokilla oli ensin vaikeuksia mennä kaikki hypyt eli esteiden hakemisessa oli hakemista. Pari välipalkkaustoistoa Ainon ohjeiden mukaan ja sitten mentiinkin koko pätkä, ihan just eikä melkein täydellisesti! Mun valssini oli niin hienoa että olisin pärjännyt vaikka tanssii tähtien kanssa -kilpailussa! Ja Loki totteli kuin unelma sekä lähihallintakäskyissä että kaikissa muissakin. Otettiin pari onnistunutta toistoa ja tauko minkä jälkeen hyppysuoraa (meni ok niinkuin aina).

Seuraavaksi tehtiin keinua toista kertaa koskaan. Keinu ei vieläkään heilunut yhtään vaan haluttiin vaan, että Loki syöksyy päähän apinan raivolla ja sitten nostan sen sieltä alas. Viimeksihän oli vähän jänskätystä ilmassa, mutta nyt ei ollut siitä tietoakaan. Loki veti kuin riivattu keinua kohti ja syöksyi hakemaan juustot salamannopeasti. Palkkaukset ja sylissä alas, joku kolme kertaa kokeiltiin. Ensi kerralla voisi ihan hieman pistää kolahdusta mukaan.

Lopuksi mentiin vielä alun pätkä toiseen suuntaan, eli jälleen hypyt ja putket mutta valssattiin eri suuntaan. Lisäksi käytettiin yhdessä kohdassa "takaa" käskyä hypyn kiertämiseen. Tehtiinpä koko pätkä heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti! Jossain välissä tosin taisin vähän kompuroida omiin jalkoihini. Pari kertaa otettiin pelkkä kolmen hypyn suora ja ohjasin hieman kauempaa eli harjoiteltiin hakeutumista ja kauempaa ohjautumista. Sitten kerran vielä koko pätkä, jotain pientä sählinkiä taisi olla, Loki oli putkessa kun koira haukkui toisessa osassa hallia ja putkesta tullessaan Loki pysähtyi sitä ihmettelemään. Saattoi olla viimeinen toisto se kuuluisa yksi liian monta, kun keskittyminen pääsi herpaantumaan että ehkä virta alkoi jo loppua. Kehotin jatkamaan matkaa ja mentiin loppuun hienosti. On mulla vaan taitava pieni poika!

Fiona on viime aikoina nirsoillut ruokansa kanssa. Olen vähän suurentanut sen annoksia kun tuntuu tyttö päässeen ehkä hieman liian laihaksi. Toivottavasti olisi vain kyse liian suurista annoksista ja että paino siitä pikkuhiljaa lisääntyisi kun Fiona saa syödäkseen sen minkä jaksaa. Parin viikon sisällä se on myös oksentanut kahdesti mahahappoja yön aikana. Tänään aloitin molemmille axilur kuurit, parin viikon päähän olisi tarkoitus varata kummallekin aika eläinlääkärille, Lokille rokotuksiin ja Fionalle veri- ja virtsakoekontrolliin ja ultraan. Mielelläni olisin autuaan tietämätön mitä Fionan kropan sisällä tapahtuu, jotenkin tuntuu että tässä voi olla tieto lisää tuskaa ilmiö Fionan maksa-arvojen takia. Virkeä se kyllä on ja leikkisi ja touhuisi paljon, ulkona ei viihdy tippaakaan mutta liekö tuo ihme näillä pakkasilla.

-----------------------------

Loppuun vielä pieni mainos:

"Tuntuuko sinusta, että voimat ovat lopussa? Eikö treenit maistu? Eivätkö blogikirjoituksesi ole vähintään 7000 merkkiä pitkiä, sisällä lukuisia sivistyssanoja, vaikeita lauserakenteita ja hauskoja vertauskuvia (ainakin omasta mielestäsi)? Nyt on apua saatavilla! Testaa Scho-ka-kola suklaata, lisätyllä kofeiinilla lisäenergiaa!"

Varoitus: Ei suositella nautittavaksi kahden ison kahvikupillisen jälkeen, ei edes vaikka meinaisit nukahtaa gradukirjojen ääreen.

"Opiskelu"päivä

Tänään oli "gradupäivä". Rakensin Lokille hyllypalasesta ja kahdesta matosta kontaktiesteen ja siinähän se päivä sitten sujuikin sutjakasti.

Ja juu, minulla on pilvihousut, seppälän yösukat ja Ruisrockista vuonna nakki voittamani komea koff t-paita, live with it. Ja kuten lattiasta saattaa huomata, meillä asustaa pehmolelujen suolestaja.

Aloitin lisäksi opettamaan Fionaa siivoamaan. Siitäkin kuvasin videota, mutta tuo temppu on vielä niin alkutekijöissään etten jaksanut muokata videota. Tehtiin joku kolme harjoituskertaa ja viimeisimmällä Fiona siivosi lelun jo nätisti pahvilaatikkoon, mutta eikös tietysti kamerasta loppunut akku juuri kun olisi pitänyt tuo kuvata.

Tänään ja eilen, kun ollaan oltu kotona tekemässä ahkerasti gradua, ollaan päästy puolen päivän aikaan valoisalla lähimetsään ja koirat on päässyt juoksemaan vapaana. Lunta on tosin ollut niin paljon, että Fiona on saanut/joutunut nauttia sylimatkustamisesta, sillä ei olisi toivoakaan päästä etenemään tuolla hangessa. Sääli sinänsä, mutta se vähän mitä Fiona rimpuilee tuolla eteenpäin on sille varmasti rankempaa kuin tunnin lenkki kuivalla maalla. Pokkari ja kännykkä on päässyt mukaan joten tässä vähän ulkoilutunnelmia.

Joulun jälkeinen myrsky vieraili myös Espoossa kaatamassa puita.

"Äiti koti on täälläpäin!"

Päivän bonus kännykästä: Jampula ja Loksutin, ajankohdasta ei harmainta aavistusta :)

2012 must win battles

Ei ehkä ihan niin vakavasti otettavia must win battleja, mutta hienoja termejä on aina kiva käyttää. Aiheena kuitenkin siis tämän vuoden tavoitteet (pikkaisen myöhässä tulevat tosin). Viime vuodelle ei ollut kuin pari hassua tavoitetta, joten tänä vuonna kurotellaan hieman korkeammalle, varmaan liian korkealle mutta ei saa tehdä elämästä liian helppoa :)

Fiona

• Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa tavoite tai enemmänkin toive on, että Fiona pysyy terveenä ja vointi vakaana. Käydään varmaan tässä heti alkuvuodesta kontrollissa ja kaiken mennessä hyvin kontrolloidaan varmaan parikin kertaa vuoden aikana veriarvoja, virtsaa ja ultrataan kroppa. Isoihin toimenpiteisiin en tätä pientä koiraa enää pistä.
• Leppoisan sohvachampioonin elämä, hyvä ruoka, paljon leikkimistä, lenkkeilyä Fionan tahtiin, paijaamista ja hyvänä pitämistä.
• Ohituksien ja sosiaalisen käyttäytymisen saaminen parempaan jamaan, eli turha hyökkiminen ja äkkipikaisuus olisi kiva saada vähemmäksi erityisesti ihmisiä kohtaan.
• Fionalle olisi kiva tehdä verijälkiä silloin kuin Lokillekin, sillä se tykkäsi ainoan kerran jäljelle päästyään touhusta ja saisi siitä kivaa vaihtelua.

Loki

• Itsevarmuutta + rohkeutta lisää ja ohitukset siinä sivussa lopullisesti kuntoon.
• Agilityssä alkusyksystä mölleihin! Keinu/kepit tuskin tuolloin vielä valmiita. Kun Loki kunnolla tästä ripaskasta paranee niin agilitytreenit pari kertaa viikossa jotta edistystä tapahtuisi. Pääasia silti kuitenkin, että into ja motivaatio lajiin säilyy niin koiralla kuin omistajalla.
• Mejässä tavoitteena jäljen teko 2-3 viikon välein koko jäljestyskauden, kenties päästäisiin sitten kisaamaan jo vuoden 2013 ekoissa kokeissa.
• Näyttelyitä/mätsäreitä sopivien sijaintien tai tuomarien mukaan ja riippuen miten Loki kehittyy ja minkä väriseksi turkki asettuu. Ulkomailla olisi kiva käydä, mutta se riippuu ihan poitsun kehittymisestä. Pärjäämistavoitteiksi en laita muuta kuin hyvän kehäkäyttäytymisen, koska arvosanoista ei näköjään Lokilla kannata arvata mitään. Lähinnä nämä ovat omistajan sosialistumisen ja kilpailunhalun tyydyttämistä :)
• Terveystutkimukset syksyllä tai loppuvuodesta. Pitäisi tutkia silmät, polvet ja kuvata lonkat, kyynärät ja selkä.
• Uimisen opetteleminen niin, että hallinta koiraan pysyy. Tähän kohtaan luotto ei jostain syystä ole kovin kova..

Jemima

• Pro gradun tekeminen viimeistään alkusyksystä, eli valmistuminen!
• Agilityseuraan hakeutuminen keväällä ja omien ohjaustaitojen kehittäminen hurjasti.
• Kärsivällisyyden parantaminen ja sitä kautta vähemmän hihnasta nykimistä, koirille hermojen menettämistä ja muita itsensä hillitsemättömyydestä aiheutuvia ikäviä tilanteita. Pitää muistaa Fionan omat rajoitteet ja olla menettämättä hermoja esimerkiksi siihen että sitä saa välillä vetää perässä tai että se kiljuu tai vinkuu erinäisissä tilanteissa. Se on juuri sellainen minkälaiseksi olen itse sen kasvattanut.
• Kahden keskisen ajan pyhittäminen molemmille. Loki saa sitä lähes itsestään harrastusten kautta ja Fionalta meinaa välillä unohtua. Lokille useammin pitkiä lenkkejä ilman Fionaa jolloin eteneminen on reippaampaa.
• Mahdollisimman paljon koirien joka päiväistä aktivointia, lenkkeilyä mieluiten vapaana ja koirakavereiden tapaamista. Muutenkin koirista nauttimista joka päivä ja ylipäänsä elämän ottamista rennosti, ei asioiden pidä olla liian vakavia :)

Jeeeeee, it's hard to be a (tonttu)mies

Meidän tonttupoika ei ole mikään viaton pukin apulainen, vaan tämän nimenomaisen tontun voisi tällä hetkellä kuvitella tirkistelevän firman pikkujouluissa naisten pukukoppiin sellaiset asiat mielessä. Tietynlaista toimintaa on ollut ilmassa jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt Mikon viriilistä poikamieselämästä lukemisen jälkeen tajusin, että täälläpäin on varmaan sama tilanne.

Liekö jollain naapurin nartulla on juoksut, sillä Loki on viime aikoina osoittanut miehisiä elkeitä nuolemalla jokaista vastaantulevaa pissaa, vetämällä ihan hulluna ulkona hajujen perässä, yrittämällä monen monta kertaa nylkyttää Fionaa ja vinkumalla sisällä ollessaan normaalia enemmän ja olemalla yleisestikin levottomampi. Ajattelin että käyttäytymiset voisi johtua sairastamisesta, mutta näitä on kyllä ollut ilmassa jo pitempään.

Omg, nainen, vänta på mig, meille vai teille?

Niinhän se taitaa olla, että suuri osa nartuista ajoittaa juoksunsa tähän väliin, että pennut saavat sitten piipertää ja kasvaa kesän lämmössä. Kumman lisän asiaan tekee kyllä se, että se jonka pissoja Loki ulkona kaikista mieluiten lutkuttaa on meidän steriloitu Fiona. Tosin onhan Fionallakin niitä steriloinnin jälkeisiä juoksuoireita tasaisin väliajoin, joten ehkäpä nyt on taas semmoinen aika. Pakko myöntää, että on nartun omistamisessa omat hyvät puolensa.

Vointi on kummallakin koiralla jo parempi, eipä ole tylosinin voittanutta. Viime viikolla jäi agility harmittavasti välistä ja samoin taitaa käydä tälläkin viikolla. Viime tiistaina Loki oli kipeä ja nyt kun se voisi olla jo agilitykunnossa, on minulla huomenna töissä erityinen päivä ja pääsen kotiin varmaan vasta kuuden jälkeen. Koirat menevätkin pitkästä aikaa vanhemmilleni päiväksi niin ei sitten tarvitse kiirehtiä kotiin. Jos tuntuu että myöhästyisin vain vähän, niin ajan suoraan töistä hakemaan Lokin ja suuntaan agilityhalliin.. Epäilen kuitenkin että menee vielä myöhemmäksi.

Tuli kyllä harvinaisen tyhmään aikaan näiden mahatauti, kun jäi etukäteen ilmoittautumani mätsäri välistä lauantaina ja samoin kooikertoko olisi ollut samana päivänä. Lisäksi minun oli tarkoitus tänä keskiviikkona suunata ensin Tappien vuosikokoukseen Tampereelle ja jäädä sinne iltaa viettämään kavereiden kanssa, mutta en nyt ehkä viitsikään jättää koiria porukoille lääkkeine kaikkineen yöhoitoon.

Ollaan nyt sairaslomalla kulutettu energioita tekemällä sisällä pieniä ohjaus- ja kiertämisharjoituksia tuoleilla ja lelupalkalla. Mikä siinäkin on, että juuri silloin tekisi mieli treenata vaikka tokoakin kun ei koiralle saisi antaa mitään nameja. Meidän tokotreenaamisesta on ikuisuus, mutta niin vaan Loki teki kaikkien aikojen täydellisimmän sivulletulon kun palkkasin sitä lelulla tänään ja kokeilin vieläkö muistaa mitään.

On muuten ollut lokakuusta asti aivan törkeän paljon tekemistä, kiirettä ja ohjelmaa. Tokoa ei olla treenattu ikuisuuksiin ja hakutreeneissäkään en muista koska olisimme viimeksi käyneet. Kunnon talviloma koirajutuista ollut siis (eikös ne sano, että tauko tekee hyvää..). Nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa rauhoittua ja ai että kun on ihana tunne. Ensi viikonloppunakaan ei ole mitään ohjelmaa, ihanaaihanaaihanaa!

Loki 1v 1kk 25pv

Lokilla on nyt ikää jo sen verran, että sen kanssa voisi Aikuisten Oikeasti treenata vaikka tokoa tai jälkeä. Ei tarvitse enää ajatella että se on ihan mäntti pentu (mäntti junnu onkin toinen asia).

Tokoa, agilityä, jälkeä, hakua, ihan sama mitä, meikä tahtoo jo treenaamaan!!!

Can't be cool when I'm feeling blue

Joo-o, perjantai 13. päivä ilmoittaa olemassaolostaan. Kumpikin koirista on nyt missä lie mahataudissa ja tylosinkuurilla. Eilen hain Lokin maanantaista asti kestäneeseen ripaskaan eläinlääkäriltä tabletit ja tänään oli työpäivän aikana Fiona oksentanut sisälle ja ulos tuli sitten ripulia. Onneksi olin kaukaa viisas (ikuinen pessimisti) ja pyysin eilen koko purkin tylosinia, enpä vaan arvannut että sitä oikeasti joutuisin Fionallekin antamaan nyt. Aloitin kuitenkin samantien Fionankin kuurin, ettei pääsisi vointi sitten sen pahemmaksi.

Siitä en tiedä onko hyvä vai huono, jos tämä Lokin ripulointi onkin jotain tarttuvaa mahatautia. Toisaalta hyvä ettei kyse ole mistään vakavammasta, mutta Fionalle en kyllä missään tilanteessa tahtoisi mitään sairastelua.

Lokin vatsa oli tosiaan vesiripulilla maanantaista torstaihin ja ruoaksi se sai vain pienen määrän riisiä keskiviikkona ja torstaina. Eilen eläinlääkärin vaa'alla se painoikin sitten vain 8,9kg. Voi pientä raasua. Muuten se on ollut ihan suhteellisen virkeä, paaston jälkeen tosin ollut nuutunut joten pakko se oli lähteä eläinlääkäriin. Espoon Eläinsairaalassa, tuossa viiden minuutin ajomatkan päässä, Loki sai nesteitä ja kotiin lähti tylosinin lisäksi royal caninin gastro-mitälie purkkiruokaa. Sillä mennään tässä ensimmäiset päivät ja kun uloste on hetken ollut kiinteää niin palataan omaan ruokintaan.

Eläinlääkäri säikäytti kyllä minut aika lailla kun totesi Lokin tutkittuaan, että sen syke oli 62 kun normaali koiran syke on välillä 70-130. Hän kysyi onko Loki joku "huippu-urheilija" ja siksi syke olisi noin matala. Sanoin että ei mielestäni. Ell totesi, että Lokilla voisi olla Addisonin tauti, mikä selittäisi alhaisen sykkeen ja ripulin. Tässä vaiheessa pään sisällä lensi kirosanoja kaikilla osaamillani kielillä ja teki mieli samantien lähteä Alkon kautta kotiin hoitamaan kahta kroonisesti sairasta koiraani ja vannomaan etten koskaan enää hanki mitään elävää, kun mikään huonekasveista koiriin ei selviä terveenä kun minun kodistani on kyse.

Lekuri sanoi, että mikäli oireet jatkuvat niin kannattaisi ottaa Lokilta verikokeesta elektrolyytit (kalium & natrium) joista saattaa nähdä addisonin taudin. Addison voi myös olla vaikka nämä arvot ovat normaalit ja varsinainen diagnoosi tehdään rasitustestillä, mutta nämä veriarvot ovat usein persiillään addisonissa. Totesin, että en jää katsomaan ja odottamaan vaan halusin tietää samantien jos Lokilla on jokin sairaus. Verikokeen ottaminen oli Lokista maailman kamalin juttu ja lääkäri ensin kysyikin pitäisikö sille hakea kuonokoppa, sanoin kuitenkin että ei Loki pure. Sain sen pidettyä paikallaan ja veri saatiin otettua. Loki tosin pakkopidossa jäysti kaulahuivistani palasia irti paniikissa, joten jos kädet olisi eksynyt väliin niin samalla olisi voinut testata omat elektrolyyttiarvoni. Nesteytys olikin sitten helpompi, Loki makasi nätisti paikallaan varmaan kaikki energiat jo tuhlanneena tutkimuspöydällä. Sitten odoteltiin hetki tuloksia, jotka kuitenkin taivaan kiitos olivat normaalit. Eläinlääkäri totesi että jos oireita tulee lisää niin kannattaa tutkia, mutta kyseessä voi olla myös vaan Lokille ominainen hieman normaalia alempi syke (voisi liittyä sen muutenkin leppoiseen ja melko rauhalliseen luonteeseen) tai sitten sen kunto on oikeasti sen verran hyvä että sydämen tarvitsee tehdä vähemmän töitä (en kyllä meinaa tätä uskoa).

Pakko myöntää ettei ole alkanut ihan parhaiten tämä vuosi, ensin Lokin karkaaminen ja nyt tämä. Pakko myöntää myös ettei Lokikaan niin priimaa ole kuin ehkä olisin toivonut. Tämä on kuitenkin jo toinen antibiootteja tarvinnut ripuli sillä, vaikkaan eihän sitä tiedä jos olisi mennyt ohi ajan kanssa ilmankin, mutta minä en lähde mahataudin kanssa leikkimään niin kauan kuin apu on saatavilla. Mutta herkkä maha on aina herkkä maha.

Mutta nyt sitten vain parannellaan kumpaakin, Lokin ripaska helpottui heti ensimmäisen tylosinin jälkeen ja toivottavasti Fionan mahatauti ei tämän pahemmaksi menekään. Loki saa kunhan uloste kunnolla kiinteytyy niin ainakin reippaita ruoka-annoksia että saisi kerättyä takaisin paastopäivien menetetyn painon. Fionalle annan varmaan hetken vain purkkiruokaa ja jätän nappulat antamatta.

Jospa tämä tästä ja kohta minulla on taas kaksi (Fionan maksasairautta lukuunottamatta) normaalia koiraa taloudessani.

Varpusia talvipäivänä

Tänään työpäivän jälkeen Lokilla oli kova kiire ulos - ja äkkiä ripaskalle. Pari annosta on saanut canicuria kahteen otteeseen, ensin yhden tabun ja äsken kaksi. Päivällä ei sisälle ole tullut, mutta äsken iltalenkillä tuli lisää löysää tavaraa. Loki ei ole riisiä koskaan syönyt ja olen ollut taipuvainen uusiin "ohjeisiin", joiden mukaan paras lääke ripuliin on lääkkeet (Lokilla on toiminut canicur), paasto ja sen jälkeen omaa ruokaa varovaisesti pieninä annoksina. Iltaruoan se sai pienempänä ilman lisukkeita.

Mahdollisia syitä mahaoireisiin voi olla eilen illalla syödyt kurkut pitkästä aikaa (vaikkakin epäilen), öljylorautus pitkästä aikaa ruoan sekaan eilen illalla (epäilen myöskin) ja/tai niinikään eilen illalla Lokin itse itselleen tarjoilemat ihokarvanhöyläysgeeliroiskeet suihkun lattialta.. Tai vaihtoehto d-ö: mikä tahansa mitä se on ulkoa vetänyt, bakteerit, pöpöt, jne jne jne.

Huomenna päätin kuitenkin pyhittää aamupäivän gradun tekemiselle (kerrankin isosta G:stä on jotain hyötyä) ja mennä vasta puolen päivän aikoihin töihin. Ei sitten tarvitse Loksukan olla niin pitkää päivää yksin ja mahdollisesti ripuloida sisälle. Illalla olisi agility, mutta saa nähdä miten sen käy jos Lokin massu on vielä huomenna sekaisin.

Näinä hetkinä muistuu mieleen mm. unohtuneet madotukset (pitäisi hakea lisää matolääkettä) ja sekin, että Lokille pitäisi varata rokotusajat pikkuhiljaa. Jahka tästä ripaskasta poika tervehtyy niin voisi miettiä noita.

Ei ihme ettei se turkki kasva kun poitsu vetää Veet:iä minkä kerkeää.

Kooikeräpläystä

Näyttelytreenit on totista hommaa!

Tänään ajelin Lokin kanssa Kiloon koirapuistoon missä näyttelytreeneihin tuli lisäksi Miko, Tessa, Retu, Niko ja Vili (Oorbellen pentueesta).

Loki sekosi sukkiinsa nähtyään Mikon, Tessan ja Retun eikä tiennyt ketä olisi pitänyt eniten tervehtiä, mutta kyllä se Miko taisi viedä voiton.

Nosteltiin ensin koiria vuorotellen koirapuistossa olleelle pöydälle ja mentiin pari kopelointikierrosta. Loki oli ihan nätisti, vähän ensin jänskätti joko pöytää tai tilannetta yleensä mutta toinen kierros meni jo paremmin. Sen jälkeen Tessa, Retu, Niko ja Vili pääsivät vapaaksi juoksemaan puistoon kun Suvin kanssa poistuttiin koirinemme ulkopuolelle. En halunnut ottaa riskiä vieraiden urosten kanssa joten mielummin pidin Lokin hihnassa ja annoin muiden juosta. Lokista tämä oli epäreilua.

Tämän jälkeen siirryttiin puistosta pois läheiselle nurmikentälle missä otettiin yksi kierros maassa räpläystä siten, että kukin kerrallaan vei koiran pois ja kiersi kopeloimassa kaikkien koirat. Loki oli nyt tosi nätisti ja antoi tutkia hyvin, ei siis jäänyt pojalle traumoja voittajasta. Kai se on nyt jo vesiselvää, että se kumpi tarvitsisi näyttelytreeniä löytyy hihnan toisesta päästä. Kai sitä pitäisi jotain ihmisten Serene UM:ia alkaa napsia ennen näyttelyitä..

Lopuksi kävelimme vielä vajaan tunnin lenkin ja käytiinkin Lokin ja Fionan Leppävaaran vakiopellon toisessa päässä mistä käännyimme takaisin Kiloon päin. Loki varmaan olisi mielellään esitellyt ystävilleen vajaan viikon takaisen seikkailunsa maastoja, jos olisi päässyt vapaaksi juoksemaan.

Oorbellenin Vili-poika oli jo useita kiloja Lokia kookkaampi.

Niko

Retu ja Tessa

Miko poseeraa

Vili ja Niko innostuivat painimaan

Huomenna onkin taas Espoon kooikereiden arkitoko Nuottaniemessä joten sinne suuntaamme Lokin kanssa. Onkin pitkä aika kun viimeksi olimme arkitokossa. Onpa kiva saada Lokille nyt enemmän tekemistä, tänään on ollut harvinaista herkkua väsynyt koikkeripoika.

Ilmoittauduin eilen ja tänään sain vahvistuksen, että pääsen osallistumaan maaliskuussa Helsingin Kennelpiirissä järjestettävälle kasvattajan peruskurssille. Jonkun aikaa olen jo miettinyt että olisi kiva käydä tuo kurssi. Jalostuskoiraahan minulla ei ole enkä vielä moneen vuoteen ajattelisi muutenkaan kasvattamista, mutta kun aihe kiinnostaa niin on kiva päästä kuulemaan vähän oppeja aiheen tiimoilta.

HeJW-11 Harm v.d. Schoonheden

Loksuttimella näkyy nyt koiranetissä ensimmäinen ikioma titteli! Niinikään näkyy kaikki muutkin enemmän tai vähemmän hienot näyttelytulokset. Olisihan se ollut kiva jos nimestä löytyisi myös se JW-11 mutta se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa.. :)

Äitin pokkarilla napsaistu kuva sunnuntain voittajanäyttelystä.

Tänään on ollut Lokilla tosi tylsä päivä, sillä olen flunssassa ja jäin kotiin sairaslomalle. Lenkit on ollut kolme kappaletta talon kiertämistä ja sisällä Loksutin on napostellut ainakin kaksi luuta ja silti vinkunut vähän väliä rasittavasti että tehtäiskö jotain mitä tehtäis mulla on tylsäääää. Lisäksi se on jahdannut läppärin näytöltä hiiren kursoria, haukkunut ties mille ja päivystänyt jokaisen epäilyttävän äänen kohdalla ovea josko joku tulisi sisään. Fiona on helppo, se on nukkunut sohvalla jalkopäässäni lähes koko päivän, mitä nyt välillä tullut rapsutettavaksi ja ihmettelemään että eikö me muuta tänään tehdä.

Huomenna päästään katsomaan miten Loksuttimen esiintyminen ja räpläyksen kohteena oleminen sujuu kooikerihmisten näyttelytreeneissä Kilossa. Sinne menen vaikka pää kainalossa! Kameran ajattelin myös ottaa mukaan kun pääsee pitkästä aikaa näkemään muita koikkereita.

Muuten perjantai ja lauantai sujuvat varmaan yhtälailla lepäilyn merkeissä kuin tämäkin päivä. Tammikuun megatahti blogipäivityksissä siis todennäköisesti jatkuu, tulossa ainakin tämän viikon agilitypäivitys, huomisen näyttelytreenien päivitys ja vuoden 2012 tavoitteet. Voisihan niistä lämäistä yhden mammuttipäivityksen, mutta tykkään pitää aiheet erillään niin niiden hakeminen tägien mukaan on helpompaa. Erityisesti kun käytän blogia agilityn treenipäiväkirjana niin agsapäivitykset pidän siksi erillään.

Have a nice loppiainen everyone!

Vuoden 2011 strategiset mitat

Tylsä kuvaton lukuja ja prosentteja sisältävä päivitys tulossa, beware. Ajattelin hieman kirjata ylös blogin kävijämääriä ja kävijöiden tietoa väliltä 1.1.2011 - 31.12.2011.

Jemima-ink.blogspot.com vuonna 2011 näytti tältä:

21 669 käyntiä
3 054 yksilöityä kävijää (woah)
39 494 sivun katselua
1,82 sivua keskimäärin katsottu per käynti
3 min 23 sek keskimääräinen aika sivustolla

Käyntien määrä nousi huimasti ensimmäisen Loki päivityksen jälkeen (vrt. 15.tammikuuta 7 käyntiä/16. tammikuuta 27 käyntiä/17.tammikuuta 89 käyntiä)
Lokin hakemisen jälkeen käyntien määrä vaihteli 26 (9.heinäkuuta) ja 102 (23.lokakuuta) välillä.
Keskiarvo käynneille per päivä on 59,4 käyntiä.

Eniten käyntejä
(suluissa kyseisenä päivänä tehty merkintä, tämähän ei välttämättä tarkoita että sitä ollaan katsottu jos merkintä on tehty vaikka juuri ennen päivän vaihtumista)

102 käyntiä 23.10.2011 ("Loki 11kk")
91 käyntiä 25.10.2011 ("Lokin aktiiviviikonloppu" -spanielierkkarimerkintä)
89 käyntiä 17.1.2011 ("Loki is in da house")

Eniten yksilöityjä kävijöitä

58 kävijää 20.9.2011 ("Loki 10kk")
57 kävijää 23.5.2011 ("Loki PUN3 ja talviturkin heitto")
57 kävijää 11.9.2011 ("Pelastuskoiran pentu")
57 kävijää 18.9.2011 ("Tulevaisuuden tokovaliot")
56 kävijää 21.9.2011 ("Mä tulin voittamaan" -Lokin haplotyyppimerkintä)
51 kävijää 17.1.2011 ("Loki is in da house")

(Tämä vuosi alkaa nousujohdanteisesti, 2.1.2011 eli Lokin uuden vuoden seikkailu -merkintä kiinnosti peräti 66 kävijää!)

Maa/alue

Finland 21 382 käyntiä
Netherlands 90 käyntiä
Muita maita mistä vähemmän käyntejä germany, brazil, denmark, thailand, sweden, united states, chile, uk, croatia, latvia, estonia, spain, italy, belgium..

Aiemmassa blogissa, Fionan blogissa, kävijöitä ei ollut kuin Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista.

Suomen kaupungeista eniten kävijöitä on Helsingistä, Tampereelta, Espoosta, Joensuusta, Jyväskylästä, Turusta, Oulusta, Lahdesta, Rovaniemeltä ja Vantaalta.

Liikenteen lähteet
Kursiivilla aiemman blogin vastaavia lukuja. 

6,6% tulee hakukoneiden kautta (99% googlesta, hakusanat kaikkea jemima/loki/fiona/havannankoira/kooikerhondje yhdistelmiä), Aiempi blogi: 30,1% 
72,9% viittausliikenteestä, Aiempi blogi: 35,2%
20,6% suorasta liikenteestä, Aiempi blogi: 34,7%

Voi päätellä, että Fionan blogin aikaan suuri osa kävijöistä löysi blogiini hakukoneiden kautta Fionan terveyspäivitysten luokse. Tällöin hakusanat olivat pitkälti terveyspainotteisia.

Selaimista sanottakoon, että IE:n käyttäjien osuus on pysynyt suurinpiirtein samana kun taas Firefoxin käyttäjien määrä on pienentynyt viime blogin aikoihin verrattuna. Chromen osuus on kasvanut räjähdysmäisesti(?) aiemmasta 1,8% kun nyt se on 7,99%.

Sisältö

29 952 etusivun katselua
1 007 Lokin sivun katselua
718 kalenterin katselua
537 Fionan sivun katselua
305 "Loki kasvaa" tägien sivujen katselua
294 Tulokset sivun katselua

Random facts

71% kävijöistä on käynyt blogissa edellisen kerran alle 24h sisällä.
76% käynneistä kestää 0-10 sekuntia.
86% kävijöistä on sivustolle palaavia kävijöitä.

-----------------

Ootteks vähän ihania meidän vakiolukijat!

Kadonnut koira. Mitä tehdä kun koira katoaa?

Yllättäen viime päivinä on tullut hieman luettua mitä tulee tehdä jos koira ottaa ritolat. Jokaisen koiranomistajan on hyvä silloin tällöin muistuttaa itselleen toimintaohjeita. Tässä pieni linkkipaketti hyödyllisistä sivuista, joissa on tarkempaa tietoa aiheesta.

Suomen Löytöeläinavun valtakunnallinen päivystysnumero (24/7)

0 4 5 - 8861307

ÄLÄ EPÄRÖI SOITTAA!

- karkurit.fi

www.etsijakoiraliitto.fi
www.karkulaiset.fi
www.karkurit.fi

HESY: Eläin kadonnut
Mihin ilmoittaa, mitä tehdä ja yleisiä eläimen kiinniottamisen vinkkejä.

Karkurit.fi: Etsintäohjeet, kadonneen koiran etsiminen
Hyvät yksityiskohtaiset ohjeet karkurin etsimiseen.

Karkurit.fi: Vieraan karkurikoiran houkuttelu
Miten houkutella vapaana oleva vieras koira.

Etsijäkoiraliitto: Ilotulitteet ja lemmikit, Ohjeet karkaamisen ehkäisyyn ja karkulaisen kotiin saamiseen
Miten ehkäistä karkaamista ja mitä tehdä jos koira kuitenkin katoaa.

Karkulaiset.fi: Mitä tehdä jos koirasi katoaa?
Selkeät askeleet mitä tehdä ensimmäisenä jos koirasi katoaa.

Karkulaiset.fi: Kadonneen koiran käyttäytyminen
Miten koira käyttäytyy vapaudessa? Mitä se tarvitsee, mihin pyrkii?

Karkulaiset.fi: Miten toimia, kun koiran etsintä on aloitettu?
Ohjeita mitä tehdä, sen jälkeen kun karkurin olinpaikka on tiedossa.

Linkit tarkistettu 2.1.2012

New year adventure of Loksutin

Tällaisia lappuja jaettiin ympäriinsä Espoon Leppävaaraa 31.12.2011 aamulla klo 09-12. Jotta mahdolliset non-facebook kaverit eivät pidättäisi hengitystään koko todennäköisesti pitkän kertomuksen ajan sanottakoon heti alkuun, että loppu hyvin kaikki hyvin. Yritän kirjoittaa tähän kaiken minkä muistan muistoksi verta, kyyneliä ja sydämentykytyksiä aiheuttaneesta Lokin uuden vuoden seikkailusta.

Meidän oli tarkoitus mennä Suvin ja Mikon kanssa agilityyn uudenvuoden aattona jotta Loksutin jäisi väsyneenä porukoiden hoiviin vuoden vaihteeksi. Olimme siis Leppävaarassa vanhemmillani yötä. Aamulla heräsin äidin soittoon joskus hieman yhdeksän jälkeen. Hän oli ollut koirien kanssa juuri lähtenyt aamulenkille, kun vastaan oli tullut mustiin pukeutunut mies rottweiler rotuinen koira vapaana. Koira oli lähtenyt lähestymään äitiä, Fionaa ja Lokia ja vaikka oli ollut ihan ystävällinen koira, Loki oli säikähtänyt pahasti, kiertänyt hihnan äidin jalkojen ympärille ja vetänyt hänet nurin päästen samalla irti panta päässään ja hihna perässään. Rotikan omistaja oli yrittänyt huutaa koiralleen ja oli jotenkin kuulemma ottanut sen kiinni jollain kummallisella koukkuhässäkällä (koiralla oli valjaat joihin mies pisti kiinni pitkän kiinteän koukun jonkun pitkän kepin päässä tms). Äidillä aukesi kaatumisessa polvi. Loki oli juossut suoraan vanhempieni kerrostalon alaovelle, mutta kun äiti pääsi ovelle ei Lokia näkynyt missään. Hetken hän oli pälyillyt ympärilleen, mutta kun Lokia ei näkynyt oli hän soittanut minulle joka nukuin autuaan tietämättömänä sisällä.

Heitin salamannopeasti takin päälle ja kengät jalkaan ja syöksyin ulos. Äidin kanssa kierreltiin hetki Lokia huudelleen. Soitettiin isä sisältä mukaan ja käskin hänen jäädä alaoville siltä varalta että Loki tulisi sinne. Alkoi kolmisen tuntia kestänyt Lokin etsimisoperaatio, jonka aikana soitettiin ainakin Etsijäkoiraliittoon, poliisille (ilmoitettiin myös tästä irti olleesta rotikasta), Espoon löytöeläintaloon ja ilmoitus laitettiin karkurit.fi palstalle. Heti kun tajusin ettei Loki löydy helposti talon lähettyviltä, laitoin statuspäivityksen facebookiin. Tieto levisi tosi nopeasti netin kautta ja useat soittivat huolestuneena ja ilmoittivat tulevansa auttamaan etsinnöissä. Tyttiä pyysin laittamaan karkurit ilmoituksen ja päivittämään Lokista tietoja facebookiin. Siskon hälytin läheltä avuksi ja hän tulikin sopivasti pyörällä ja myöhemmin vei Lokin katoamisilmoituksia läheiseen koirapuistoon ja teiden varsille.

Lokin katoamisilmoitus kauempana olevassa koirapuistossa.

Pariin kertaan kävin hakemassa lisää vaatetta päälle ja tekemässä pikapikaa noita Loki kadonnut -ilmoituksia. Äiti kävi jossain välissä lämmittämässä etsintäporukalle nakkeja mikrossa Lokin houkuttelua varten. Ajeltiin myös autolla ympäriinsä Lokia etsimässä.

Kyseltiin jokaiselta vastaantulijalta ja koirakoilta ja lähes jokainen oli hyvin huolestunut Lokista. Useammat vastaantulleet ihmiset kävivät hakemassa sisältä nameja ja lähtivät auttamaan etsinnöissä. Useat koirakot muuttivat aamulenkin suuntaansa sinne missä Lokin oletettiin olevan. Ihmisten auttamishalu ja ystävällisyys lämmitti oikeasti sydäntä. Yksi nainen sanoi kyseessä olevan "yhteinen huoli" ja välillä tuntuikin että jokainen vastaantulija tiesi jo että koira on kadonnut lähistöllä. Eräs pariskunta lähti viemään lappua kauempanakin olevaan koirapuistoon. Eräs pari kahden belgianpaimenkoiran kanssa oli käynyt haistelemassa Lokin katoamispaikalla ja kiertelivät paljon ympäriinsä alueella. Useat vastaantulijat kysyivät koiran rotua ja nimeä. Parin ensimmäinen reaktio oli "Hui, onko se vaarallinen?". Ehkä vain hieman liioittelen jos sanon että tieto levisi koko Sellon ympärille kulovalkean tavoin.

Ensimmäinen näköhavainto oli kauppakeskus Sellon lähistöllä olevassa puistossa, jossa nainen koiran kanssa oli yrittänyt houkutella Lokia luokseen. Ajoin autolla ohi ja näin naisen kurkkivan puskiin ja pysäytin. Olin jopa näkevinäni vilauksen Lokista, luulin ensin että naisella oli useampi koira joista yksi oli vapaana puistossa. Ehkä oli Loki. Hetken etsittyäni haettiin Fiona paikalle Lokia houkuttelemaan, mutta todellisuudessa Loki taisi olla vain pikaisella ohikulkumatkalla siinä kohdassa, sillä myöhemmin kuulin että vain hetkeä myöhemmin Loki oltiin nähty juoksemassa toiseen suuntaan. Lisää näköhavaintoja tuli hieman myöhemmin Sellon edestä, siellä oltiin nähty Loki juoksemassa hihna perässään Citymarketin/Prisman ja Sellon välissä olevalla tiellä. Loki oli myös jossain välissä istunut keskellä tietä. Mahtoi ihmisiä kummastuttaa Loki vetelemässä tuhatta ja sataa sielläpäin.

Tämän jälkeen tuli hetken aikaa kestänyt katkos näköhavainnoissa ja aloin jo miettiä että kannattiko seudulla haravoida enää vai tulisiko mennä sisälle odottamaan näköhavaintoja. Tuntui että katoamisesta oli jo niin kauan ja Lokin menosta ei ollut tietoa. Lähdin vielä ajamaan autolla Sellon lähettyville apuun tulleen työkaverin kanssa kun kännykkä soi. Sieltä soitti miesvartija, joka oli löytänyt Lokin ja saanut sen kiinni. Helpotus oli aivan sanoinkuvaamaton ja äkkiä ajoin miehen ilmoittamaan paikkaan ihan junaradan viereen vain sadan metrin päähän Sellosta.

Näin Lokin miehen luona ja juoksin heidän luokseen puskien läpi. Loki ensin haukkui hieman, mutta kun tajusi kuka olen niin tuli tervehtimään niinkuin aina. Se oli ihan oma itsensä jo tässä vaiheessa. Mies oli houkutellut Lokia paketilla keittokinkkua, minkä oli ihan sitä varten käynyt ostamassa kaupasta. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja kiiteltiin miestä vuolaasti. Hän ei suostunut ottamaan mitään korvausta edes ostamistaan kinkuista.

Sylin täydeltä kiitosta löytäjälle sekä äidille, isälle, Sallalle ja apuun rientäneelle tai rientämässä oleville Laurille, Suville ja Mikolle, Kaisalle ja Veikolle, Anskulle ja Pennylle (joka ihanine juoksun tuoksuineen oli tulossa houkutukseksi paikalle), Iinalle ja kaikille niille tuntemattomille ihanille ihmisille jotka etsivät Lokia meidän kanssa! Kiitos myös Tytille joka ahkerasti päivitti tietoja nettiin ja kaikille netissä tukensa antaneille ja viestiä levittäneille. Etsiminen oli huomattavasti vähemmän kamalaa kun tiesi niin monen olevan pienestä kooikerpojasta huolissaan. Mikon blogista luin, että Sellolla oli ihmisiä myös etsinyt Lokia ja eräs nainen oli käynyt levittämässä Lokin tuntomerkkejä ohikulkijoille. Harmi ettei pääse henkilökohtaisesti kiittämään jokaista mukana ollutta.

Käytiin viemässä lähikoirapuistoon lapulla tieto Lokin löytymisestä ja kiitokset kaikille.

Joku oli sanonut, että pahinta mitä koiranomistajalle voi tapahtua on, että koira katoaa. Vaikka onnistuin pysymään aika rauhallisena koko etsintäoperaation ajan, en halua kuvitellakaan minkälaiset tunnelmat on niillä joiden koira on kateissa yhtään pitempään. Lokin ajoitus oli huono kun oli juuri tulossa rakettien täyteinen yö, mutta onneksi Loki katosi aamulla kun oli valoisaa ja liikennettä vähän. Ja parit kiitokset taisi mennä korkeammille voimille siitäkin, ettei pakkasta ollut kuin aste tai pari.

Katoamispaikka ei ollut paras mahdollinen, sillä isoja teitä menee tuolla alueella ristiin rastiin. Toisaalta taas siellä pyörii todella paljon ihmisiä joten joku olisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sen nähnyt tai löytänyt. Yksi huoli tietysti on myös se, minkälainen ihminen sen olisi sattunut löytämään. Mieltäni huojensi se, että Lokilla oli hihna perässään jolloin sen kiinniottaminen oli varmasti helpompaa. Ja suunnitellun agilityn takia sillä oli panta, missä roikkui yhteystietoni. Ilman pantaa ja hihnaa sen kiinniottaminen olisi ollut huomattavasti haastavampaa.

Agility jäi siis välistä, mutta taisi tällä Lokin seikkailulla olla vielä suurempi väsyttävä vaikutus iltaa varten. Olisi mielenkiintoista tietää mihin Loki oli suunnistamassa ja mitä sen mielessä liikkui. Oliko se koko ajan niin sanotusti "pakoon pakoon" mielentilassa vai kävikö etsimässä ruokaa tai muuta. Ensimmäisen silminnäkijän mukaan Loki oli kovasti haistellut maata ja käyttäytynyt kovin "villisti", mikä karanneille lemmikeille on tyypillistä. Eivät välttämättä lähestyisi edes omistajaansa tuossa mielentilassa. Epäiltiin ettei Loki olisi missään nimessä tullut kotia kohti, koska rotikka tuli vastaan ihan kotioven lähellä joten Loki todennäköisemmin pyrki mahdollisimman kauas siitä paikasta.

Sellon läpi ollaan usein lenkillä kuljettu joten ehkä siellä oli tuttuja reittejä Lokille. Tai sitten se oli menossa alennusmyynteihin, M&M:kin mainosti ikkunassa suurin mainoksin että kaikki vinkulelut alennuksessa.. Pitää varmaan jatkoa ajatellen pistää Lokin kaulaan pieni rahapurkki siltä varalta että päättää jatkossa lähteä ostoksille ilman omistajaansa.

Loksutin heti "aamulenkkinsä" jälkeen kotiutuneena. 

Poliisit muuten saapuivat heti ensimmäisen ilmoituksen jälkeen paikalle, rotikkaa tai omistajaansa ei tällöin enää näkynyt. Poliisit kiertelivät jonkun aikaa autollaan ympäri Leppävaaraa, olipa kivasti tehty.

Oli varmaan aika rankka aamu Lokilla, puhumattakaan meistä ihmisistä. Aika näyttää kenelle jää suurimmat arvet tapahtuneesta. Loki on ollut yllättävän oma itsensä tapahtuneen jälkeen, vaikkakin on ehkä ollut hieman enemmän sylivauva ja haukkunut möröille normaalia enemmän. Kaiken kaikkiaan epäilen että se palautuu tästä nopeammin kuin ihmiset. Onneksi tällä viikolla on huomenna agility ja loppiaisena kooikerporukan räpläystreenit. Heti takaisin satulaan vai miten sitä sanotaan niin pääsee tapahtuma unohtumaan mielestä eikä herkän pojan sielunelämä tästä sen enempää ottaisi osumaa.

-------------------

PS. Lisäsin tuohon alas tuon "Luitko: Joo" kohdan, käykääpä klikkailemassa sitä jos luitte tekstit tästä eteenpäin :)