In the year 2000 (and eleven)

Lokin vuoden 2011 näyttely- ja mätsäripalkinnot.

Minäkin kun kerran muutkin. Piti ihan vanhasta blogista kaivaa viime vuoden lopulla vuodelle 2011 asetetut tavoitteet, joita ei kovin montaa ollut.

1) (Fionan) Ruokinta kuntoon ja sitä kautta myös sisäsiisteys parempaan jamaan.
- Check! Fionan massu on onneksi toiminut nyt ok RC:n Hepaticin nappulan ja purkin yhdistelmällä ja se on oikeastaan Lokin tulosta asti ollut melko stabiilissa voinnissa. Syitä ja seurauksia voi yrittää miettiä mutta pääasia että asia on näin. Hidasta huononemistahan Fionalla tuskin voi mitenkään välttää, mutta kunhan elämä noin niinkun pääpiirteissään rullailee Fionalle miellyttävästi ja tutusti ja turvallisesti niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisälle pissimisiä sattuu harvakseltaan lähinnä silloin jos työpäivät venyvät normaalia yhtään pitemmäksi.

Testasin valotusta ja Fiona meni suoraan keskelle
kuvaa selkeästi poseeraamaan :P

2) Ne käytöstavat, ne käytöstavat.. Jaan nämä puuttuviin osiin:
- Ohitetaan (koirat) nätisti. - Noup.
- Otetaan vieraat vastaan nätisti. - Noup.
Fionalla on omat ihanat(?) perusominaisuutensa jo niin lujaan juurtunut että niiden muuttaminen tuskin käy nopeasti. Toki pyrin vastaavasti kouluttamaan sitä pois näistä tavoista kuin Lokiakin, mutta enemmän tilanne taitaa olla se, että Fiona opettaa Lokille pahoja tapoja tuplasti niin nopeasti kuin minä yritän opettaa kumpaakin niistä pois :). Ei vaan, on sekä ohittaminen että vieraiden vastaanottaminen ehkä jonkun verran parantunut viime vuodesta, tai ainakin näin voin itselleni uskotella.

3) Jos se pentu taloon tulee, niin sen opettaminen talon tavoille (ja sisäsiistiksi!)
- Check! Tulihan se. Sisäsiistiksi opettamista en ala edes kommentoimaan, se osuus on ollut kunnossa lähes pikkupennusta saakka. Mitä nyt koipi on pariin otteeseen noussut sisällä.. Loki on oppinut talon tavoille paremmin kuin hyvin mistä enemmän alempana.

Siinäpä ne, jos saisi edes yhden noista kuntoon niin olisin tyytyväinen.
- 2/3, eli kyllä pyyhkii hyvin!!

(c) Tytti Käyhkö

Vuoden kaksi kohokohtaa olivat ilman minkäänlaista epäilystä Lokin saapuminen talouteen ja hieman sen jälkeen tapahtunut Fionan voinnin stabiloituminen.

Fionan terveyden suhteellisen hyvästä voinnista osaan kyllä nauttia ensimmäisten vuosien sairastelujen jälkeen. Nyt tilanne on mikä on ja sillä mennään hamaan loppuun saakka, jos luoja suo niin parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta. Muutaman kerran Fiona pääsi agiradalle juoksentelemaan vuoden aikana, mutta muuten se on keskittynyt pitämään yllä sohvakuningattaren, lenkkikaverin (hyvällä säällä) ja yleisen viihdyttäjän roolia sekä Tampereella että Espoossa.

Lokin hakeminen Hollannista ja sitä edeltänyt pennun etsiminen Suomesta ja sen ulkopuolelta aiheutti paljon mietintää ja päänvaivaa vuoden 2010 aikana. Toisaalta mietin kannattaako pentua ottaa Fionan terveyden ollessa tuolloin niin heittelevä, mutta hinku harrastuskoiraan oli niin kova että päätin ottaa riskin.

Yksi Lokista koskaan otetuista lempikuvistani.
Loki-vauvan ensimmäinen matka suureen maailmaan.
(c) Tytti Käyhkö

Nyt kun Loki on ollut taloudessa melkein vuoden, voin sanoa hyvällä omallatunnolla ja täysin sitä tarkoittaen etten ole katunut päivääkään. Everything happens for a reason ajattelin kun pentusuunnitelmat kerta toisensa jälkeen menivät mönkään ja nyt on helppo todeta että se pitää täysin paikkaansa. En olisi voinut saada parempaa pentua. En kuitenkaan olisi uskaltanut hakea pentua ilman ystävällisiä auttavia ihania kooikerihmisiä täällä kotimaassa. Sain paljon neuvoja ja opastuksia kokeneemmilta ja olen niistä suuresti kiitollinen!

Mitäs kaikkea vaihtaripojan ensimmäiseen vuoteen sitten on tarkalleen mahtunut? Enemmän harrastamista kuin uskalsin toivoakaan: Agilityä, hakua, mejää, jonkun verran tokoa, huimaa menestystä pentunäyttelyistä ja hieman vaihtelevampaa virallisista kehistä.

Lokista on vuoden aikana kasvanut upea komea nuori mies joka luonteensa puolesta soveltuu itselleni harrastuskoiraksi kuin nenä päähän. Into ei lopu kesken, mutta kotona jaksaa (yleensä) olla rauhassa. Hermoja on Fionaan tottuneena tosi paljon enemmän, keskittymiskykyä löytyy ja vaikka tuo onkin melkoinen perskärpänen kotioloissa voi sen jättää melkein mihin vaan ja se jää rauhassa yksin. Itsevarmuutta ja rohkeutta saisi tulla ja varmaan iän myötä tuleekin lisää. Kovin herkkis tuo on ja monessa asiassa kovemman tapauksen kanssa pääsisi varmaankin helpommalla. Tosi helppo koira tuo on silti ollut ja on jotenkin niin "koira peruskoira", Jeppe, isäni mukaan ilmetty Rantanplan (imartelevasti kuvattu "varjoaan tyhmempi koira"). En tiedä miten Lokista tuollaisen kuvan saa, minustahan se on niin kovin fiksu! :)

Joko Loki on täyttänyt kaikki toiveeni harrastuskoirasta tai sitten sen pentuajassa oli jotain kuitenkin rasittavaa, koska pentukuumetta en ole potenut Lokin tulon jälkeen. Pentujen katsominen ei aiheuta minussa normaalin "aww" efektin lisäksi minkäänlaisia "haluan tuollaisen" fiiliksiä, mikä on tosi kiva. Nyt keskityn vain nauttimaan näistä kahdesta mussukasta ja elämään normaalia aikuisten koirien omistajan arkea.

Lokin synttäreitä ei taidettu blogissa juhlistaa juurikaan, joten olkoon tässä sisällä huonossa valossa "peura ajovaloissa" efektillä otettu kuva Loksulaisen, gangsta nimeltään Sir LoXaLotin vuosikaskuva (oikeasti se on tässä 1v1kk).

"Tyhmin, mutta kiltein tällä puolen Mississippiä!"<3

Agility: Keppejä, keinua ja kontaktiteoriaa

Eilen käytiin Loksun kanssa viimeistä kertaa tuon ryhmän treeneissä. Vähän haikeaa, mutta eiköhän se uusi ryhmä ole ihan yhtä mukava. Ensi tiistainahan se alkaa sitten uusi aika uudet kujeet. Kenties tällä viikolla vielä päästään omatoimeilemaan mikäli hyvä tuuri käy.

Eilen tein keppejä alussa nelisen toistoa kepit melkein maassa ja Loki meni hienosti ja oikein. En vaikeuttanut tällä kertaa vaan mentiin vaan noita matalia keppejä. Tein itsenäisesti Lokin kanssa siivekkeen kiertoa ”takaa” käskyllä, joka on Ainon neuvosta eri kuin toinen ”kierrä” käsky. ”Takaa” käskyn idea on, että koira käskyn kuullessaan osaa etsiä siivekkeen ja kiertää sen eli hypätä esteen. ”Kierrä” käskyllä kierretään sitten kaikennäköisiä esteitä takaakierrolla. En ihan vielä täysin käsitä miksi pitää olla eri käsky siivekkeen kiertämiselle ja muille esteille, pitää varmaan kysyä tätä uudestaan ensi tunnilla.

Teoriaosuudella vuorossa oli kontaktit, mistä voisin kirjoittaa vaikka oman postauksensa, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna Ainon mielestä Loki on epävarma kun ei ymmärrä mitä siltä kontaktilla halutaan ja siksi ei toimi niin kuin haluaisin. Vaadin Lokilta tällä hetkellä kontaktilla kahta temppua: kontaktiasentoa sekä namilätkän eteen pysähtymistä. Näistä Ainon mukaan pitää valita vain toinen ja vahvistaa se ensin niin vahvaksi, että voin siirtää tempun puomille ja Loki vapaana ollessaan osaa tehdä tempun puomin alastulossa tuosta noin vaan. Se miten me tästä eteenpäin aletaan tuota treenaamaan jäi vielä auki ja palaamme siihen ensi tunnilla.

Uutena esteenä harjoitteluun mukaan tuli keinu, tuo niin monen agiliitäjän kompastuskivi. Taktiikka on alhaalta-ylös keinu keinumatta ja palkka keinun päästä ja koiran nostaminen alas. Näin kasvatetaan koiran hinkua mennä keinulle ja pikkuhiljaa aletaan lisätä kolahdusta. Kun palkka odottaa keinun huipulla, koira oppii yhdistämään itsestään kolahduksen namin syömiseen eikä kolahdusta sitten tarvitse pehmentää erilaisilla viritelmillä. Kun koira menee keinun niin että keinu kolahtaa maahan asti, sitten vasta siirretään keinun päähän sama kontaktitemppu mitä käytetään puomilla ja A:lla.

Loki ensin jänskätti kovin keinua. Se ei uskaltanut kiivetä lainkaan keinun päälle vaikka miten nameilla houkuttelin. Apuun tuli treenikaveri, jonka nakit olivat selvästi parempia kuin omani ja niiden perässä Loki tuli hienosti ylös asti missä sai varmaan koko treenikaverin nakkikokoelmat palkaksi :). Nosto alas ja uusi toisto, tällä kertaa Loki syöksyi keinulle hienosti vauhdilla ja sai jälleen isot palkat päässä. Jätettiin tähän ja olin tosi tyytyväinen poitsuun ja sen hinkuun mennä keinulle toisella toistolla. Ensi tunnille ajattelin varustautua jollain vielä paremmalla namilla varmuuden vuoksi, esimerkiksi maksan palat voisivat vähän vielä lisätä pojan motivaatiota ;)

Kovin oli kiva treenikerta eikä tehty edes liikaa niinkuin nykyään vähän liian usein tuppaa käymään.

Aatonaaton agilityt

23. päivä päästiin Suvin ja Mikon siivellä Kivikon agilitykentälle omatoimitreenaamaan. Netticoachimme Tytti antoi etukäteen treenineuvoja ja opasti harjoituksia mitä voisimme tehdä. Koska ohjatuissa treeneissä usein keskitytään tekniikkaan ja ohjaamiseen, näiden treenien teema oli vauhti ja yksinkertaiseen, selkeään ohjaukseen keskittyminen.

Radalle pistettiin parit hypyt, putki välillä suorana ja välillä mutkana, ajatuksena välillä treenata irtoamista ja välillä antaa Lokin vaan painella täysiä. Lisäksi harjoiteltiin kontakteja puomilla, mentiin Loksun kanssa tosi kivasti vaikka ei olla treenattu kontakteja pitkään aikaan.

Suvi kuvasi Lokin menemisestä videota mikä on alla, Kiitos! Siitäpä sen näkee miten meillä meni joten turha alkaa enempää rustailemaan. Erittäin tyytyväinen olen, Loki meni hienosti ja onnistuin keskittymään vähään ohjaukseen mielestäni ihan hyvin. Oli jotenkin todella hauskaa treenata tämmöistä vähän "helpompaa" välillä! Maltoin kuitenkin lopettaa ajoissa. Erityisesti tykkään tuosta ihan lopun kontaktilta poistumisesta kun Loki pomppii mennessään :)

Kamera oli mukana ja hieman kuvailin Lokia lopussa. Yllättävän kivoja kuvia tuli vaikka oli tosi pimeää. Mukavan tunnelmallista.

Miko meni tosi taitavasti, tässä hieman todistusaineistoa Mikostakin :). Tykkään ylimmäisestä kuvasta erityisesti! Loki fanitti Mikoa yhä eli näiden poitsujen väliseen suhteeseen ei Lokin kasvamisella ole ollut toistaiseksi vaikutusta, tosi hienoa.

Kiitos Suville kun päästiin teidän mukana treenaamaan! Otetaan taas uusiksi pian! :)

That's what Christmas means to me

Pieni jouluenkeli, pakkasyössä lenteli.
Pyörähteli, lauleskeli, ikkunoihin kurkisteli.
Pienet onnen hippuset hän ripotteli portaille.

Me hiljennymme joulun viettoon, hiljentykää tekin.
Muistellaan lämmöllä niitä jotka eivät enää ole luonamme.

Aksapäivitys: Vinokeppejä ja sylikäännöstä

Lyhyt päivitys eilisen agilitystä itselle muistiin. Tehtiin vinokeppejä ja sylikäännösohjaustreeniä parilla esteellä. Alun toistot kepeillä meni tosi hyvin, kepit oli jo jo reippaastikin maasta nostettuna (vaikea sanoa mikä on reippaasti :)). Sylikäännösveivaus parilla hypyllä meni myös itse asiassa tosi hyvin. Ihan yllätyin miten hyvin, ei tullut kuin onnistuneita suorituksia.

Toiset toistokerrat ei sitten mennytkään niin putkeen. Ennen kuin lähdettiin kepeille australianpaimenkoira pääsi moikkaamaan Lokia toiselta radalta, tosin tökin sen kädellä pois ja Loki ollessaan hihnassa tyytyi "vain" pari kertaa haukahtamaan. Silti harmitti ja en tiedä vaikuttiko se sitten lopun treeneihin.

Kuitenkin, liekö sitten kepit olleet liian pystyssä tällä toisella kerralla vai mitä, mutta Loki ensimmäistä kertaa koskaan kiersi kepit ja tuli luokseni niiden ohitse. Ei tämä vielä mitään, tämän olisi voinut korjata. Mutta mitä tekee tyhmä idiootti kokematon aivoton ohjaaja? Palkkaa Lokin tästä(?!?!?!?!). Miksi, se olisi hyvä kysymys. Liekö mielessä ollut jotain "palkkaa vaikka koira tekee väärin jos itse ohjaat väärin" mantraa mikä tuossa nopeassa tilanteessa tuli ensimmäisenä mieleen. Oikea taktiikkahan olisi varmaan ollut palauttaa koira lähtöön ja koittaa uudelleen. Noh, palkkaamisen jälkeen pistin Lokin kiinni, laitoin kepit alemmas ja uusi yritys. Uusi kierto. Kolmas yritys -> Kolmas kierto. Näiltä en sentään palkannut, mutta tuon viimeisen kierron jälkeen oli meidän vuoro toisella harjoituksella, joten kepit jäi tähän. Harmittaa! Sekä se, että koira pääsi Lokia moikkaamaan, että nämä omat typeryydet keppien kanssa että se ettei saatu loppuun onnistunutta suoritusta. Ensi kerralla saa sitten pistää kepit käytännössä maahan ja alkaa paikkaamaan tämän kerran mokia. Oh well, shit happens.

Tämän jälkeen oli ehkä itsellä (ja siksi varmaan koirallakin) hämmentyneet fiilikset ja seuraava sylikäännösharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Kirjaimellisesti, Loki olisi pitänyt sylkkärillä ohjata putkeen ja minä ohjasin miten sattuu. Saatiin yksi onnistunut toisto ja jätettiin siihen. Ihan lopussa tehtiin vielä tosi helppo sylkkäriharjoitus missä minä palauttelin mieleen kropan ja käden yhteistyötä. Ensin Ainon opastuksella ilman koiraa ja sitten erittäin keskittyneenä yksi onnistunut toisto Lokin kanssa ja innokkaat palkaamiset. Perussyntini agilityssä eli ruohonkorsien silittäminen ohjauksen aikana oli taas mukana kuvioissa. Toinen ongelmani on ohjaaminen liian läheltä estettä jolloin Loki ei käytännössä voi edes mahtua esteelle, hyvä minä. Onneksi tunnistan nuo ongelmat itsekin, usein valitettavasti vasta siinä vaiheessa kun mietitään miksi koira ei mennyt niinkuin piti. Lähtötreeniä tein myös pariin kertaan kun Loki kertaalleen yritti varastaa. Läksyksi joululomalle saatiin lähihallintakäskyn "tästästäs" treenaus.

Tiivistettynä

• Vinokepit jotka Loki alkoi ohittaa, ensi kerralla aloitetaan tosi helposta!
• Sylikäännös, muista käden ja kropan yhteistyö eikä niin että toinen osoittaa toiseen ja toinen toiseen. Leveä uuuuuuu.
• Tästästäs-harjoituksia niin että Loki tulee varmasti.
• PIDÄ SE HITON SELKÄ PYSTYSSÄ ÄLÄKÄ KUMARTELE. Onko se niin vaikeaa!??++11122

Ensi viikolla on viimeinen kerta tässä ryhmässä ja sen jälkeen siirrytään tiistain ryhmään. Kuulemma uudessa ryhmässä on ihan aloittelijoita ja sitten meidän tasoisia. Kuulostaa tosi kivalta! En ehkä tunne itseäni ihan niin urpoksi jos muutkaan ei osaa täydellisesti ja muutenkin saa vinkkejä mitkä ehkä enemmän itseä hyödyttää kun on samantasoisempia koiria. Kun vaan pitää huolen ettei sitten pääse liian helpoksi menemään. Nykyisessä ryhmässähän suurin osa menee jo kokopitkiä ykkösten ratoja.

Lievistä vastoinkäymisistä huolimatta oli tosi kiva pitkästä aikaa päästä treenailemaan!

Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä

Ja naisen sydämeen yksi mies, also known as Loki the Harmulainen Knütin poikanen. Jotain on jäänyt kirjoittamatta viime ajoilta, joten palataanpa Lokille tärkeään päivään 5.11, jolloin Tapit järjesti reissun Hyvinkään koirauimalaan. Reissu oli Lokin ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen uimalareissu, niin elementissään se taas oli.

Omat kuvani olivat julkaisukelvottomia eikä siellä loogisestikaan Lokista juurikaan kuvia löytynyt, joten kiitos Tanja Malmbergille näistä kuvista!

Paikalle päästyämme Loki ei ehkä ihan vielä tajunnut mistä oli kyse, mutta muiden koirien into ja touhottaminen sai senkin aika kierroksille.

Tässä yritetään pestä Lokia, lattia luisti pahasti ja Loki ei
tykännyt suihkusta joten ei ollut ihan helpoin tehtävä.

Päästin Lokin ensin irti katsoakseni mitä tapahtuisi ja olisihan sen voinut arvatakin. Loki hyppäsi suoraan reunan yli altaaseen ja aloitti perinteiset pärskimisleikkinsä. Minun piti pyytää avustavaa uittajaa hakemaan Loki pois, jotta sain sille hihnan kaulaan ja edes yritettyä uittaa sitä hillitysti.

Tässä yritän saada Lokia "laiturilta" veteen, se ei ollenkaan meinannut tajuta että tuota pitkin on parempi mennä veteen kuin pomppaamalla korkeammalta (ja paljon liukkaammalta) reunalta.

Koko seuraavan puoli tuntia käytännössä kävelin Lokin vierellä altaan reunalla kun se ui edestakaisin vedessä. Se ei aina edes pärskinyt vaan ihan vaan nautti siitä että sai uida. Kyllä se namia tuli hakemaan reunalta mutta suuntasi suoraan aina heti takaisin veteen.

Selkeästi ihan pelkkä uiminen on Lokille tosi palkitsevaa hommaa. Toisaalta tosi kiva että tykkää uida, mutta ei sitä ehkä ihan noin vesihullu tarvitsisi olla.. Mukana ollut lelukaan ei kiinnostanut tippaakaan.

Taas mennään..

...ja vastaantulevia väistetään nätisti!
















Maksoin tänään tammi- ja helmikuun meidän uuden tiistain ryhmän agilityt. Tässä kuussa olisi vielä pari keskiviikon myöhäistä tuntia, mieli tekisi kyllä mennä joten jos vain yhtään energiaa löytyy keskiviikkona niin taidetaan mennä nyt vielä näihin viimeisiin kertoihin tässä ryhmässä.

Lueskelin tälle vuodelle asettamiani tavoitteita aiemmassa blogissa ja siinä sivussa tulin jo suunnitelleeksi ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin asian pohtimaan ja palaan niihin lähempänä uutta vuotta. Hinku olisi kuitenkin nyt taas suuri moneenkin eri lajiin, koti alkaa löytää paikkaansa ja energiaa riittäisi pitkästä aikaa Lokin kanssa touhuamiseen.

Olen viime päivinä juoksuttanut Lokia paljon tuossa lähimetsässä, mistä löytyy sopivasti mäkiä Lokille mäkitreeniin. Ei siinä tarvitse kun asettua jonkun metsäpolun alareunaan ja heittää Lokille keppiä niin se juoksisi vaikka maailman tappiin saakka kepin perässä ylös-alas-ylös-alas mäkeä. Hyvää lihastreeniä pojalle. Ollaan löydetty ilo sadepäivistä, nimittäin saa ainakin melko huolettomasti olla rauhassa metsässä. Sammaleet alkaa vaan olla näiden sateiden jälkeen melko märkiä - tosin siitäkös Loki vasta nauttiikin. Ihana katsella kun se vetää hirveetä kyytiä lätäköstä toiseen ja kolmannen yli niin että vesi vain loiskuu.

Olen minä vaan tositositosi tyytyväinen tähän poitsuun minkä Hollannista tammikuussa hain. En osannut ajatellakaan että voisin saada näin hienon perheenjäsenen itselleni, sopii omaan elämääni kuin nakutettu. Onhan Lokissa omat pienet vikansa joihin tällä hetkellä lasken lähinnä Fionan opettaman pienehkön remmirähjäämisen ja tyynyjen/maton/sukkien/jne ajoittaisen tuhoamisen. Mutta eiköhän nuokin ongelmat siitä kohta asetu.

"Täydellisen miehen löytää joka kulman takaa!" sanoi Jumala ja loi maailman pyöreäksi ;)

Btw, Fionan anaalit taitavat taas vaivata. Mistä vetoa päästään sen kanssa tutustumaan jouluaattona päivystävän eläinlääkärin ylihinnoiteltuun vastaanottoon..

Can't rain all the time...

Taloudesta löytyy hyvin vaihtelevasti ulkoiluhaluja tällä hetkellä. Vähän meinaa itsellä palaa niin sanotusti käpy kun joka ainoa aamu vain sataa ja sataa ja sataa.. Itse vielä voisin kävellä suht mielelläni semmoisia reippaita kävelylenkkejä, mutta Fiona haraa vastaan minkä pienistä tassuistaan pystyy. Ei ole yhtään Fionan ilmoja nämä. Kunnon lämmittävä takkikin pitäisi jostain sille hankkia. Fionaa saa lähes kirjaimellisesti vetää perässään ja tätä se taisi olla viime talvenakin oikeastaan koko ajan joulukuusta maaliskuuhun eli koko sade/loska/pask-pakkaskelien ajan.

Loki sen sijaan on reipas ulkoilija ja varsinainen ihana säähirmu, mikään märkyys ei ole Lokille liian märkää. Tänään käytiin Tampereelta 3km päähän meistä muuttanutta vanhaa tuttua Penny jackrusselia moikkaamassa ja vietiin koirat heidän läheiseen koirapuistoonsa. Satoi vettä lähes koko reissun. Fiona oli melko maansa myynyt kun taas Loki bongasi heti puiston suurimmat vesilätäköt, leikki ja peuhasi niissä yksinään paljon ja kaivoi mutavelliin vielä syvempiä lätäköitä. Oli ihana katsoa kun se nautti touhuilusta.

Loki ja Penny tulivat tosi hienosti juttuun, juoksentelivat kilpaa paljon. Loki nautti myös paljon juoksukavereistaan jotka kerrankin pysyivät perässä. Fionakin oli Pennyn kanssa hyvää pataa ja jos sää olisi ollut Fiona-ystävällisempi niin Fionakin olisi hyvin voinut mennä juoksuun mukaan. Nyt se keskittyi oikeastaan täysin tutisemaan märkänä ja surkeana ja välillä ärisemään ohikulkeville koirille, silloin kun ei ollut sylissä kärsimässä seurauksia epäsosiaalisesta käyttäytymisestään muita koiria kohtaan.

Puistossa oli Lokin, Fionan ja Pennyn lisäksi yksi tosi kiltti italianvesikoira (lagotto?) ja pari muuta pientä kilttiä terrieriä, kaikki narttuja. Vain yksi uros käväisi puistossa ja kyllä Lokista alkaa huomata ettei se uroksista niin tykkää. Tuo uros tosin oli sitä ei paljon mutta reippaasti isompi ja ilmeisesti joukon nartutkaan eivät siitä niin välittäneet ja vaihdettiinkin sitten toiselle tyhjälle puolelle aika pian. Ehkä parempi olla päästämättä Lokia tuntemattomien urosten nenille kun ei koskaan voi tietää miten kemiat osuvat kohdalleen. Tuolle urokselle Loki näytteli hampaitaan kun se tuli iholle haistelemaan enkä halunnut odotella tuleeko tappelua. Kyllä me taidetaan pysytellä tyttöjen (tai tuttujen kilttien urosten) porukoissa Lokin kanssa. Loki osaa kyllä itse hienosti ignoorata, mutta kun toinen tulee naamalle niin siitä se ei tykkää.

Reissun jälkeen Loki pääsi suihkuun ja onkin ollut ihanan rauhallinen loppuillan. Kyllä se tarvitsee tällaisia reippaampia ulkoiluja enemmän, perjantaina oli päässyt työpäivän aikana matto sen näköiseen käsittelyyn että Lokilla on selvästi purkamatonta energiaa.. Töiden jälkeen vein sen vetämään rallia vapaana tuohon lähimetsään pilkkopimeällä 45 minuutiksi. Ei ole herkkua nämä ulkoilut nyt, joko sataa tai sitten ei näe metriä pidemmälle eteensä. Tuo ulkoilu ei väsyttänyt sitä käytännössä yhtään vaikka se tohelsi koko ajan, sillä koko illan se yhä pyysi tekemistä eikä nukkunut yhtään ennen kuin myöhään kun menin itse nukkumaan. Avain onneen olisikin se aivotyöskentely, mikä on viime aikoina autuaasti loistanut poissaolollaan allekirjoittaneen elämäntilanteen vuoksi. Onneksi ensi vuoden alusta meillä alkaa uusi agilityryhmä tiistaisin klo 18-19! Ainakin jotain säännöllistä tekemistä. Sinänsä harmi, että joudutaan taas tutustumaan uuteen ryhmään, mutta tosi kiva päästä taas agiliitämään ihmisten aikoihin. Tokoilun haluaisin myös taas aloittaa kunnolla ja hakutreeneihinkään ei olla päästy ikuisuuksiin kun on ollut viikonloput niin täynnä. Jälkeä ehkä voisi vielä käydä myös vielä tekemässä kun ei ole maat jäässä näiden sateiden vuoksi. Vaadittaisiin siis kokonaisvaltaista motivaatiota koiraharrastusten aloittamiseen parin kuukauden tauon jälkeen.

Huomenna piti olla mätsäri johon oli ennakkoilmoittautuminen sähköpostilla. Tänään sain kuitenkin viestiä että mätsäri oli täynnä. Aika ärsyttävää kun on viikonlopun suunnitellut tuon mukaan ja sitten ilmoitetaankin ettei mahduta ja vielä edellisenä päivänä.. Ei kyllä noussut järjestäjätahon pisteet mun silmissä. Olisin voinut jälkeä tehdä tänä viikonloppuna tai mennä huomenna hakuun, mutta ajoitin ei-koiratoiminnan tuon mätsärin mukaan eikä niitä suunnitelmia voi enää perua. Että kiitti ****sti vaan teille.

Joulun odotusta

RIP Mini

Eilen tuli surullisia uutisia, kun pieni nettiystävämme Mini kuoli hammaskiven poiston yhteydessä. Osanotot omistajille :(

--------------------------

Meidän perhe sai vihdoin matot lattialle tänään uuteen asuntoon. Kauheasti on vielä kesken ja esimerkiksi ruokapöytä ei taida olla ollut vielä kertaakaan tyhjä vaan ihan täynnä roinaa. Onneksi on aikaa.

Pitkästä aikaa otin tänään kameran esiin ja napsin hauvoista vähän väsyneitä kuvia.

Korvakarvakiehkurat.

Fionan tarkennukset meni jostain syystä kaikissa kuvissa metsään.

"Onks hei ihan pakko?"

Asunnon tärkeimmät esineet samassa kaapissa: viinilasit ja Lokin palkinnot..ehheh.

Etualalla Helsingin Voittajan ruusukkeet ja pokaalit.

Meillä kävi tuuri ja päästään todennäkösesti vaihtamaan agilityryhmäämme aikaisempaan ajankohtaan. Olin jo jättämässä agilityn pois kokonaan, sillä tuo edellinen ryhmä oli aina niin myöhään että seuraava päivä oli tuskaa töissä. Nyt on kyllä kiva jos päästään aikaisemmin treenaamaan.

Mitään ei sitten ollakaan tehty viime aikoina, muistaakseni. Olen ollut paljon töissä ja koirat on ollut pääosin nätisti ja hiljaa kotona. Välillä jos valoisan aikaan lenkkeillään niin olen päästänyt koirat tuohon ihan lähimetsään vapaaksi. Ketään ei (vielä..) ole tullut koskaan vastaan. Pääosin ollaan kuitenkin lenkkeilty hihnassa kun ei sysipimeä metsä houkuta. Talviunta ollaan vietetty. Loki on repinyt tyynyjä, Fiona harvakseltaan pissinyt lattialle ja oksennellut pari kertaa, perussettiä.

Pettymys

Näköjään pitäisi mennä aina parin tunnin yöunien jälkeen kehään niin ei ehkä itse jännittäisi. Voittaja 2011 ei mennyt ihan kuin strömssössä, tulos T ja Lokin arvostelu näytti tältä:

Tuomari Mikael Tranholm, Tanska

"12 months old dog of good quality. Still needs time to develop. Well chiselled masculine head. Dark eyes. Tight lips. Correct bite, but unfortunately it is not possible for the judge to inspect the teeth. The dog is much too shy. Good neck. Needs more forechest. Slightly french front position. Needs more body. Nice straight overline. Good tailset. Excellent rear angulation. Restricted movement. Need to be more confident."

[Kootut selitykset] Loki oli kumpanakin päivänä vältellyt messukeskuksen lattialla olevia metallilätkiä joiden päältä kävellessä kuului aina kolina. Nyt kun mentiin kehään niin onnistuin astumaan suoraan jollekin kolisevalle maton alla olevalle kaivonkannelle jota Loki sitten säikähti. Siihen kun yhdistin oman jännitykseni siinä vaiheessa niin eipä siitä sitten enää toivuttu. Itse en tiennyt missä uskaltaisin liikkua ja seisotin ja juoksutin ihan väärissä paikoissa. Takaseinällä juostessa kolahti myös lattian alla mitä Loki säikähti uudestaan. Se väisti tuomaria eikä antanut tutkia itseään. Näytin itse tuomarille Lokin hampaat. Ehkäpä joku olisi osannut vielä tilanteen tuosta pelastaa mutta ei tällä kertaa onnistunut. [/Kootut selitykset]

Sitten parit kuvat kehästä.

Tutkimisyrityksiä. (c) Elisa Karhu

Loki-raukan korvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (c) Suvi Tyynismaa

Ihan siedettävästi se kuitenkin sitten seisoi ainakin tästä kulmasta. (c) Suvi Tyynismaa

Harmittaa kyllä, erityisesti nyt kun luin oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla tuon arvostelun, kun oli siinä kuitenkin paljon hyvääkin. Ei sillä eriä varmaan olisi tullut, mutta H tai EH hyvinkin. Kehittymättömyyttä ja keveyttä lähinnä käyttäytymisen lisäksi ainoastaan kritisoitu.

Pakko myöntää, että ennen viikonloppua hieman jännitin miten Loki esiintyy kun ei olla erkkarin jälkeen treenattu yhtään. Lauantaina meni kuitenkin niin hyvin että tämä tuli ihan puun takaa. Lokilla on viime aikoina ollut vähän pelokkuutta ilmassa, jospa sillä olisi jonkin sortin mörköikä menossa. Narttujen arvostelun aikana käytiin pyörimässä kehässä tuolla samalla pelottavalla matolla (kehä vaihtui viereiseen joskus urosten puolivälissä). Leikittiin ja syötin nameja, vähän tutkittiin ja ravattiin eikä tällä kertaa ollut ongelmaa onneksi, eli ei ehkä sitten traumoja kuitenkaan jäänyt. Espoossa on parit mätsärit vielä tässä kuussa missä ajattelin käydä kummassakin pyörimässä ja hakemassa kivoja kokemuksia.

Vähän ehkä huvittaa Lokin arvostelurivistö tähän mennessä: T, H, EH, 2x ERI, 1x SA SERT. Ehkä hieman tuntuu arpajaisilta koko tämä näyttelytouhu meillä tähän mennessä, ei yhtään voi tietää mitä tulee.

Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi kun ei ole oikein enää mitään paineita, nyt iski taas näyttelykärpänen ja katselin lisää ensi vuoden näyttelyitä. Listasin niitä pitkän listan (melkein kaikki) tuonne kalenteriin niin voin sieltä käydä helpommin katselemassa eikä tarvitse kennelliiton sivuja plärätä. Tällä hetkellä ei ole Lokilla tiedossa vielä yhtään ilmoitettua näyttelyä, mutta ensi talvelle/keväälle kun päästään vielä junnuilemaan ja Loki tästä koko ajan saa lisää massaa ja kehittyy niin tekisi kyllä mieli kiertää.

Mutta eniveis, looking at the bright side, up with your chinny chin chin…, tässä vielä lauantailta parit Suvin ottamat kuvat. Olen minä vaan ylpeä tuosta poitsusta ja sen saamasta sertistä ja tittelistä (vaikka toiset eivät mokomaa tittteliä arvostaisikaan ;)

Viikonlopun valaistuminen: Loki seisoo paremmin kun istun sen edessä enkä sivulla.
(c) Suvi Tyynismaa

Myö ollaan nelospallilla! (c) Suvi Tyynismaa

Oon mä silti aika söpö! (c) Suvi Tyynismaa

Voittajafiilis!

Helsinki Winner 3.12.2011 Harm v.d. Schoonheden JUN ERI1 PU4 SA SERT HeJW-11

Harri Lehkonen: "Tasapainoisesti kehittynyt reippaasti esiintyvä. Hyvä pää kauniit korvahapsut. Rungon ja eturinnan tulee vahvistua. Oikeat mittasuhteet. Riittävästi kulm. Hyvä asentoinen häntä. Kevyet liikkeet."

Kehässä ihan kivannäköistä seisomista! On se poika ehkä jostain kohtaa kehittynyt.
(c) Elisa Karhu

Melkein loppui usko tämän päivän näyttelyn suhteen kun perjantain pikkujouluista nukkumaan mennessä kännykän herätyskello tiesi antaa 2h 50min aikaa nukkua. Eipä siinä vaan muu auttanut kuin virkeänä ylös, Loki mukaan ja junalla kohti messukeskuksen Helsingin Voittaja 2011 näyttelyä. Loki meni taas ensimmäisenä kehään ja oli ainoa junnu-uros. Väsymys ei oikein antanut sijaa jännittämiselle joten mentiin asenteella "seistään miten satutaan seisomaan, ravataan miten satutaan ravaamaan ja lähdetään pois kun saadaan nauha käteen". Vaan mitä tekeekään Loksukka: seisoo tosi hyvin, ravaa ilmeisesti tarpeeksi hyvin ja antaa tutkia tosi nätisti.

Tuomarin kanssa oli joku harjoitustuomari mikä lie, jolle Lehkonen sitten selitteli paljon kooikerhondjen arvostelemisesta, oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Lokista sanoi ainakin että keskikokoinen uros jota ei mitata mutta arveli 39cm korkeaksi (nappiin meni). Sitten tuomari piti pöydällä Lokia tutkiessaan tosi kauan Lokista kiinni ja selitti miten tämän rotuisia arvostellaan. Loki keskittyi vain nakkikäteen.

Oletin että oltaisiin saatu ehkä EH, joten shokki oli melkoinen kun näin että meille ojennettiin vaaleanpunainen ruusuke! Meinasin pomppia ilosta ja hieman taisin siinä jotain älyvapaata hihkua. SA kun tiesi suoraan sitä, että Loki sai HeJW-11 tittelin kun kilpailijoita ei ollut. Sitten siirryttiin kehän laidalle toipumaan järkytyksestä ja odottamaan paras uros kehää. Siellä Loki saikin tosi kovatasoista seuraa. Yksi toinen ei vielä valiouros sai SA:n, joten sitten jännitin että kummalle serti menee. Meidät ohjattiin nelospallille ja kolme valiota sijoittuivat edelle, joten siitä irtosi Lokin ensimmäinen serti! Melko upeeta! Olin varmaan aika älyvapaan näköinen kun olin ihan umpiväsynyt ja naama kummallisessa virneessä koko loppuajan. Juniorivoittajan ruusuke on ihan järkyttävän kokoinen ja maksoi 20e, mutta pitihän se tottakai ostaa kun tuskin näitä tilaisuuksia liian montaa tulee.

Onnea muille pärjänneille, Keiralle, Kelmille, Peterille, Islalle ja muille tuloksiinsa tyytyväisille!

Kehän laidalla oli tosi huipputunnelma ja Lokilla oli kannustusjoukotkin rapsuttamassa odotellessa :). Loki oli ehkä yllättävänkin sosiaalisella tuulella. Kiitos kaikille seurasta! Huomenna sitten palautus maanpinnalle kun tulee kuitenkin joku Hyvä. Ehkä sitä itse paremmin nukkuneena muistaa stressatakin.