Three girls and a boy & uusi panta

Käväistiin kokoonpanolla Fiona, Loki, Hila ja Jana hiekkakuopilla. Fionakin pääsi pitkästä aikaa mukaan, vaikka en yleensä sitä isompaan porukkaan mukaan ota. Nyt oli kuitenkin vain tuttuja koiria, joten sekin pääsi kuoppaa tutkimaan. Janan kanssakin meni hienosti, vaikka tytöt ovat välillä tuntuneet puhuvan eri koiraa. Loki, Jana ja välillä Hilakin painelivat juoksuralleja ja Fiona keskittyi tutkimaan menoa vähän rauhallisemmin emännän luona. Se kyllä kävi välillä monien metrien päässä minusta, mikä oli aika huima saavutus sille. Selkeästi vaikutti kun oli tuttu jengi eikä liikaa koiria, muuten Fiona olisi kyllä varmasti ollut ahdistunut. Se kun aina pikkukoirienkin tapahtumissa tuppaa jäämään alle kun on itse melkoista minisorttia.

Kuvatuksia proudly presents by Tytti Käyhkö.

Koskakohan Lokin pää kasvaa kokoa oikeassa suhteessa kroppaan..?

Kukkulan (varovainen) kuningatar

Pusuttelua vai juoksuhyökkäys?

Maan matonen

"Savanni nukahtaa, iltapäivän kuumuuteen.."

Jaa miten niin möyrinyt maassa.

Joukon fiksut aikuiset.

Lopussa koettiin hieman sydämentykytyksiä, kun hiekkakuopan reunalla ylhäällä näkyi koira, joka sekunnin sadasosan myöhemmin oli tullut kuopan seinämän alaspäin ja juoksi suoraan kohti meitä. Koira oli joku whippetiä muistuttava vinttikoira, joka ONNEKSI totteli ilmeisesti omistajansa kutsua ja vaihtoi suuntaa parikymmentä metriä ennen meitä. Siinä kyllä väistämättä tuli mieleen joku aika sitten tapahtunut katastrofi, kun vinttikoira hyökkäsi pikkukoiran kimppuun niin että pieni jouduttiin lopettamaan. Hiekkakuoppa on vielä tietysti kuoppa, jonka pohjalla me siis olimme, ja ylhäällä reunalla metsästysvaistoisella vinttarilla voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa vastustaa kiusausta lähteä "pupujahtiin" kuopan pohjalle. Siinä olisikin ollut pitkät sekunnit yrittää ottaa omia kiinni jos tuo koira olisi vielä ilman kuonokoppaa tullut meille asti ja pahimmassa tapauksessa alkanut metsästää pikkuisia koiriamme. Ei enää uskallettu pitää koiria vapaana vaan suunnattiin takaisin autolle, minne matkalla nähtiin vielä toinenkin vapaana oleva vinttikoira, joka kyllä meni hienosti omistajansa kanssa toiseen suuntaan meistä välittämättä.

Tarkkasilmäiset ovat saattaneet huomata Lokin viimeaikaisista kuvista, että sen kaulakarvat ovat joissakin kuvissa hieman vihertävät. Tämä johtuu siitä, että Loki teki liian läheistä tuttavuutta veden kanssa vihreä pantansa kaulassa. Tuon jälkeen pistinkin tilaukseen pannan johon vein itse kankaan jonka olin pessyt etukäteen, ettei siitä vaan yhtään pitäisi lähteä väriä. Tänään sitten Gessi loihti tuosta kankaasta uuden puolikuristavan pannan Lokille, joka kaulassa voi sitten tarvittaessa polskia. Vanha puolikuristava (oma epäkäytännöllinen jatkuvasti löystyvä 2cm leveä tekeleeni säädettävällä pituudella) olikin jo aikansa elänyt, vaikka ympärysmittaa olisikin vielä riittänyt. Se oli kovin kapea, tosiaan löystyi itsekseen ja Loki sai vetäistyä päänsä pannasta useamman kuin pari kertaa (mikä on aina kovin miellyttävä yllätys kesken lenkin). Ja olihan se loppujen lopuksi tosi ruma.

Lokin mitattu kaulanympärys oli suurempi mitä olisin odottanut, tiukka korvantakaa mitattu ympäryys peräti 29cm. En ymmärrä miten sen kaula voi olla noin suuri vaikka pää on niin pieni vielä :). Poitsuhan on vasta puolivuotinen joten muutama sentti jätettiin kasvuvaraa, vaikka tuskin tuo paljon suuremmaksi enää kasvaa. Alla oleva taideteos onkin kukista huolimatta jo isojen poikien panta, strategiset mitat on leveys 4,9cm ja ympärysmitta 33cm. Lisäksi pannassa on stopperi estämässä näitä houdinimaisia katastrofeja.

(c) Tytti Käyhkö

Onhan se hieman naismainen, mutta värit sopii niin hienosti Lokiin ja sen turkoosiin hihnaan että kestäkööt jätkän kasvava ego parit kukat ;)