Lokin tarina astutuksesta luovutusikään

Minun on ollut pitkään tarkoitus esitellä hieman Lokin vanhempia sekä sen vauvakuvia ajalta, kun se oli vielä kasvattajalla. Kuten meidän hakureissukirjoitusta, tätäkään en ole saanut aiemmin aikaiseksi kirjoittaa. Nyt tuli kuitenkin inspiraatio ja päätin kurkata hieman takaisinpäin Lokin vauva-aikaan.

Olin yhteydessä van de Schoonheden kenneliin jo ennen kuin Lokin äiti Cintha v.d. Schoonheden oli astutettu komealla uroksella nimeltä Whisper Knüt v.h. Runxputtehof. Lokin sukutaulua voi tarkastella paremmin koiranetissä joten en sen tarkemmin sukupuuhun mene. Kasvattaja piti minua ajan tasalla astutuksesta ja myöhemmin pentujen syntymästä ja niiden kasvamisesta. Olin ensimmäinen urosten kyselijä ja kasvattaja lupasi valita minun toiveitani vastaavan pennun ensimmäisenä ja (toisin kun eräät) näin myös teki. Kaikella tässä välissä tapahtuneella oli selvästi tarkoituksensa, sillä Lokia paremmin minulle sopivaa pentua en osaa kuvitella.

Pentueen emä on siis Cintha v.d. Schoonheden, josta tässä muutama kuva.

Vasen kuva: Tytti Käyhkö, oikea kuva: v.d Schoonheden

Isukki on multichampion ja useita pentueita siittänyt Whisper Knüt v.h. Runxputtehof:

Kuvat: v.h Runxputtehof. Oikeassa kuvassa Knüt oikealla, vasemmalla Unique Billy vh Runxputtehof

Tähän väliin voisin pistää pari kuvaa Lokista, joista vasemmassa on minusta ilmeessä paljon Cinthaa ja toisessa kuvassa taas näkyy miten oikean puolen väritys on Lokilla hauskasti lähes identtinen Knütin kanssa. Lokin ilmeessä näkyy myös isää välillä ihan selkeästi (ainakin voisin vannoa näin). Alaleuka jotenkin samantapainen minusta. Saa nähdä tuleeko iän karttuessa ilmeeseen enemmän Knütia. Tuntuu tosin että nyt jo Lokin ilme on hieman vähentynyt tuosta Cinthamaisuudesta ja saanut enemmän maskuliinisia piirteitä.

Vasemmassa kuvassa Loki on jotain 13 viikkoa ja oikeassa 5kk.

23.11.2010 sain viestin, että pentueeseen oli syntynyt 6 urosta ja 1 narttu. Yhden kuvan pentueesta sain, mutta enemmän kuvia tuli vasta viikon ikäisistä pennuista. Loki löytyy ihan yläreunasta.

Viikon ikäiset pennut. Kuva: v.d schoonheden

Kaksi pentua olivat syntymästä asti suurempia kuin muut, Lokin paino oli tasaisesti pentueen keskitasoa. Reilun 3 viikon ikäisistä pennuista sain uusia kuvia, tässä alla olevassa kuvassa Loki löytyy vasemmasta reunasta, tuo toiseksi alimmainen pentu.

Pentue reilun 3 viikon ikäisenä. Kuva: v.d Schoonheden

Kuten näkyy, oikeastaan koko pentue oli tosi kivasti värittynyt. Vauvelit kasvoivat vielä jonkun aikaa, kunnes 4 viikon ikäisistä pennuista sain kaikista yksinkuvia sivuilta ja edestä.

Loki 4 viikkoa. Kuva: v.d Schoonheden

Tässä vaiheessa minulta kyseltiin mitkä pennuista kiinnostivat eniten ja kasvattajan kanssa yhdessä pohdittiin mikä sopisi minulle parhaiten. Kasvattaja suositteli jotain kolmesta pennusta, joita olivat Loki ja sen ne kaksi muita suurempaa sisarusta. Knütin puolella on jonkin verran liian suurta kokoa ja koska tavoitteena oli agilityn harrastaminen, päätin riskeerata mieluummin liian pienen kuin liian suuren koon. Toki pentua katsottiin myös sillä silmällä että sitä mahdollisesti voi jalostukseen käyttää jos kaikki menee hyvin, mutta pääpaino oli siinä että minä saisin pennusta itselleni lemmikin ja harrastuskaverin lähinnä agilityyn ja näyttelyihin. Odotin vielä viiden viikon ikään, jolloin kyselin kasvattajalta lisää pentujen mahdollisista eroista luonteessa ja rakenteessa. Loki eli Harm kuulosti kasvattajan kertoman perusteella minulle sopivimmalta joten päädyin valitsemaan sen. Se myös ulkonäöltään miellytti minua loppujen lopuksi eniten. Enpä olisi voinut paremmin valita.

Tämä vaihe oli oikeastaan todella stressaava, kun koko ajan mietin että uskallanko lähteä tuomaan pentua itsenäisesti tai mitä jos jotain sattuu. Näytin Lokin kuvia ja kyselin mielipiteitä useilta eri tahoilta. Saamani palaute oli yhtä tapausta lukuun ottamatta ainoastaan positiivista mikä rohkaisi varaamaan lentoliput. Olenkin suuren kiitoksen velkaa kaikille minua neuvoneille ihmisille! Ilman teitä en olisi kyllä uskaltanut hommaan lähteä ja olisin menettänyt paljon. Kiitos! :)

Viikkoa ennen hakumatkaa pyysin vielä 7 viikkoiset kuvat Harmista. Katsokaapa noita kuvia ja miettikää oliko enää epäilyksen häivääkään kun noihin simmuihin katsoi :)

Oma nappisilmä 7 viikkoa. Kuvat: v.d Schoonheden

Jospa tästä saisi lähiaikoina kirjoitettua toisen osan itse hakumatkasta, nyt kun on vauhti päällä. Katsotaan ja palataan!

Three girls and a boy & uusi panta

Käväistiin kokoonpanolla Fiona, Loki, Hila ja Jana hiekkakuopilla. Fionakin pääsi pitkästä aikaa mukaan, vaikka en yleensä sitä isompaan porukkaan mukaan ota. Nyt oli kuitenkin vain tuttuja koiria, joten sekin pääsi kuoppaa tutkimaan. Janan kanssakin meni hienosti, vaikka tytöt ovat välillä tuntuneet puhuvan eri koiraa. Loki, Jana ja välillä Hilakin painelivat juoksuralleja ja Fiona keskittyi tutkimaan menoa vähän rauhallisemmin emännän luona. Se kyllä kävi välillä monien metrien päässä minusta, mikä oli aika huima saavutus sille. Selkeästi vaikutti kun oli tuttu jengi eikä liikaa koiria, muuten Fiona olisi kyllä varmasti ollut ahdistunut. Se kun aina pikkukoirienkin tapahtumissa tuppaa jäämään alle kun on itse melkoista minisorttia.

Kuvatuksia proudly presents by Tytti Käyhkö.

Koskakohan Lokin pää kasvaa kokoa oikeassa suhteessa kroppaan..?

Kukkulan (varovainen) kuningatar

Pusuttelua vai juoksuhyökkäys?

Maan matonen

"Savanni nukahtaa, iltapäivän kuumuuteen.."

Jaa miten niin möyrinyt maassa.

Joukon fiksut aikuiset.

Lopussa koettiin hieman sydämentykytyksiä, kun hiekkakuopan reunalla ylhäällä näkyi koira, joka sekunnin sadasosan myöhemmin oli tullut kuopan seinämän alaspäin ja juoksi suoraan kohti meitä. Koira oli joku whippetiä muistuttava vinttikoira, joka ONNEKSI totteli ilmeisesti omistajansa kutsua ja vaihtoi suuntaa parikymmentä metriä ennen meitä. Siinä kyllä väistämättä tuli mieleen joku aika sitten tapahtunut katastrofi, kun vinttikoira hyökkäsi pikkukoiran kimppuun niin että pieni jouduttiin lopettamaan. Hiekkakuoppa on vielä tietysti kuoppa, jonka pohjalla me siis olimme, ja ylhäällä reunalla metsästysvaistoisella vinttarilla voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa vastustaa kiusausta lähteä "pupujahtiin" kuopan pohjalle. Siinä olisikin ollut pitkät sekunnit yrittää ottaa omia kiinni jos tuo koira olisi vielä ilman kuonokoppaa tullut meille asti ja pahimmassa tapauksessa alkanut metsästää pikkuisia koiriamme. Ei enää uskallettu pitää koiria vapaana vaan suunnattiin takaisin autolle, minne matkalla nähtiin vielä toinenkin vapaana oleva vinttikoira, joka kyllä meni hienosti omistajansa kanssa toiseen suuntaan meistä välittämättä.

Tarkkasilmäiset ovat saattaneet huomata Lokin viimeaikaisista kuvista, että sen kaulakarvat ovat joissakin kuvissa hieman vihertävät. Tämä johtuu siitä, että Loki teki liian läheistä tuttavuutta veden kanssa vihreä pantansa kaulassa. Tuon jälkeen pistinkin tilaukseen pannan johon vein itse kankaan jonka olin pessyt etukäteen, ettei siitä vaan yhtään pitäisi lähteä väriä. Tänään sitten Gessi loihti tuosta kankaasta uuden puolikuristavan pannan Lokille, joka kaulassa voi sitten tarvittaessa polskia. Vanha puolikuristava (oma epäkäytännöllinen jatkuvasti löystyvä 2cm leveä tekeleeni säädettävällä pituudella) olikin jo aikansa elänyt, vaikka ympärysmittaa olisikin vielä riittänyt. Se oli kovin kapea, tosiaan löystyi itsekseen ja Loki sai vetäistyä päänsä pannasta useamman kuin pari kertaa (mikä on aina kovin miellyttävä yllätys kesken lenkin). Ja olihan se loppujen lopuksi tosi ruma.

Lokin mitattu kaulanympärys oli suurempi mitä olisin odottanut, tiukka korvantakaa mitattu ympäryys peräti 29cm. En ymmärrä miten sen kaula voi olla noin suuri vaikka pää on niin pieni vielä :). Poitsuhan on vasta puolivuotinen joten muutama sentti jätettiin kasvuvaraa, vaikka tuskin tuo paljon suuremmaksi enää kasvaa. Alla oleva taideteos onkin kukista huolimatta jo isojen poikien panta, strategiset mitat on leveys 4,9cm ja ympärysmitta 33cm. Lisäksi pannassa on stopperi estämässä näitä houdinimaisia katastrofeja.

(c) Tytti Käyhkö

Onhan se hieman naismainen, mutta värit sopii niin hienosti Lokiin ja sen turkoosiin hihnaan että kestäkööt jätkän kasvava ego parit kukat ;)

Perjantaipolskimiset

Nyt nautitaan täysillä kavereiden seurasta vielä kun voidaan. Eilen käytiin Lokin, Janan ja Ollin kanssa rantsussa vähän polskimassa. Nämä kolme ovat kyllä tosi mainioita, kun tulevat niin hienosti toimeen. Loki fanittaa Ollia vieläkin ihan täysillä.

Mitäpä sitä turhia selittelemään, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kiitosta kuvista taas Tytille!

 Loki menomatkalla auton takapenkillä.

Oli kylmempää kuin viimeksi ja koirat viihtyivät maalla hepuloimassa hieman enemmän kuin vedessä.

Loki oli juoksuleikeissä aina perän pitäjänä.

Loki: Olliolliolliolliolli!

Ollin ilme on kaiken puhuva.

 Märkä koira.

Plumpsis. Loki tykkäsi polskia vaikka olikin hieman viileää.

Nuorikot Jana ja Loki pisti ralliksi.

 Ryhmäkuva - Loki, Jana ja Olli.

Itse olin videokameran kanssa mukana ja pienen koosteen tein kolmikon touhuista. Musiikkina taas joku ihana youtuben arpoma joten äänettömällä katselu ei ole lainkaan huono ajatus.

Aksa Finale

Nyyhkis plyyhkis, tänään oli Lokin mahdollisesti viimeinen agiliitokerta pitkiin aikoihin. Tai ainakaan seuraavat kerrat eivät ole tiedossa. Ensi viikolla on vielä pieni mahdollisuus että päästäisiin kun torstai on vapaa eli voisin tänne ajella, eri asia sitten miten hyvin jaksan ensimmäisen työpäivän jälkeen lähteä ajelemaan.

Onneksi treenit menivät loistavasti! Tai onneksi ja onneksi, nyt on vielä ärsyttävämpää jäädä pakotetulle tauolle.. Kaikki ei mennyt niinkuin strömssössä, mutta Loksutin oli liekeissä ja vauhtia riitti ja vaarallisia tilanteita :). Tällä kertaa ei myöskään kakattu keskelle rataa niinkuin viime viikolla :D

Kiitos Iinalle kuvaamisesta!

Vielä kun ohjaaja lakkaisi heilumasta kuin heinämies niin meno olisi tuplasti parempaa. Ei ole nuo tanssiaskeleet ihan hallussa vielä tällä tasapainonhallinnalla.

Seuraavat agilityt ovat huonolla tuurilla vasta kun Loki täyttää vuoden ja päästään hakemaan johonkin pk-seudun kurssille minkä jälkeen voisi sitten aueta vihdoin treenipaikka. Harmi ettei tällaista pentuagilitymahdollisuutta ole käytännössä kuin vain täällä. Se on sääli, kun pojalla on niin paljon potentiaalia kun vain ohjaaja saisi tarvittavat tiedot ja taidot. Tavoitteena on kuitenkin tulevaisuudessa kisaaminen, joten nyt näyttää tosi lupaavalta kun Loki on syttynyt agilitystä. En kovin pitkää taukoa siksi haluaisi pitää, mielellään edes silloin tällöin kävisin muistuttamassa tuolle mieleen mistä on kyse, ennen kuin sitten joskus jos päästään vakituisesti treenaamaan.

Jospa sitä jotain itsenäisiä treenejä pääsisi harrastamaan muiden siivellä vielä tässä välissä o:)

Haloo Helsinki

Nyt se on selvää. Meikäläinen muuttaa koirineni pk-seudulle ja lähtö tulee vielä tosi pian. Tänään oli työhaastattelu klo 11 ja klo 16 sain puhelun, että kiinnostaisiko aloittaa työt kesäkuun 1. päivä. Toki kiinnostaa! Kyseessä on ensimmäinen oman alan työpaikkani ja voin tehdä gradun syksyn ja talven aikana kyseiseen paikkaan, työ on sopivasti tuon välin vielä osa-aikainen.

Ilohepuli muuttui pian krapulaksi ja tänään onkin ollut haikeat fiilikset, kun miettii mitä kaikkea jätän taakse Tampereelle. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää ei taida päteä ihan tässä tapauksessa. Onneksi parhaat kaverit niin kaksi- kuin nelijalkaiset varmasti säilyvät ja onhan Helsingistä junalla nopea huristella Tampereelle. Tai miksi ei autollakin. Asumisoikeusasunnossani on 3kk irtisanomisaika, joskin se on niin hyvällä sijainnilla ja hyvä muutenkin, että uskon että voi mennä nopeamminkin. Espoon päässä asun ensin vanhemmillani Leppävaarassa kunnes löydän sopivan vuokra-asunnon.

Ikävä tulee myös meidän lähitokokenttää, mikä on ollut tosi ihana niin treenaamiseen kuin vapaana juoksuttamiseenkin. Pitää jonain päivänä tehdä kierros näillä Taatalan lähinurkilla ja kuvailla parhaat paikat, nyt ei tähän hätään ole kentästä kuin muutamat kuvat: 

Kesällä jalkapallo-, toko- ja juoksukenttä, talvella luistelukenttä ja jääliukumäki.

Loki odottaa nätisti omaa vuoroaan. Kuvasarjasta löytyi miljoona
riuhtomis, huutamis ja repimiskuvaa mutta myös yksi nätisti odottamiskuva.

Kenttää talvella.

Ikävä tulee myös omaa pihaa. Ties koska pääsen
seuraavan kerran omasta pihasta nauttimaan :(

On niitä täällä lepuskissakin kivoja paikkoja, pitää pitää mielessä että lähin koirapuisto on 5 minuutin kävelyn päässä ja metsän ja pellon reunaan on käytännössä sama kävelymatka. Sitähän en yhtään tiedä mistä vuokra-asunnon löydän, mutta onneksi tämä on lähellä työpaikkaani joten ei sen suhteen ole kiire vuokra-asunnolla. Koiratkin ovat tähän asuntoon jo tottuneet, joten tänne muutto menee varmasti suhteellisen kivuttomasti.

Mutta että paljon muutoksia on edessä lähiviikkoina ja oletettavaa on, että Lokin harrastukset jäävät tauolle ainakin osaksi muutosten ajaksi. Tänä torstaina päästään vielä agilityyn, mutta sen jälkeen ei olekaan mitään havaintoa milloin päästään nauttimaan agsasta, näyttelytreeneistä tai mistään muustakaan. Agilityyn on vielä niin vaikea päästä hesan seudulla. Hakua olisi vielä joku 2-3 kertaa jäljellä, se on lauantaisin joten mahdollisesti siihen voisin päästäkin. Kiva Koirakansalainen kurssikin mikä muualla maksaa peräti 170(!!!) euroa ja Tapeilla 10 euroa jää meiltä nyt sitten välistä :(

Varmasti vie aikansa, että hesasta päin muotoutuu koiraympyrät ja harrastukset ihan uudelleen. Harmi Lokin puolesta, mutta minkäs teet. Ja harmittaa TaPit ja sen kautta saadut uudet tutut ja ystävät. Tappien hallituksesta jään varmaan pois viimeistään tämän hallituskauden päätyttyä. Mistäs sen tietää vaikka innokkaita hesalaisia löytyy niin paljon, että päästään joskus hamassa tulevaisuudessa perustamaan TaPit (Tampereen Pikkukoirat) yhdistyksen alajaosto HePit (Helsingin Pikkukoirat) ;)

Loki PUN3 ja talviturkin heitto

Loki oli tänään Nokialla mätsärissä PUN3. Siitä tulikin Loksuttimen ensimmäinen ruusuke, ja katsokaa nyt miten hyvän värinen vielä! ;)

Pieniä pentuja oli joku 15(?), mikä oli tosi ihanaa vaihtelua Treen keskustan mätsäreihin kun parhaimmillaan Fionan kanssa pari vuotta sitten oli Hakametsässä yli 100 pentua. Tänään homma oli ohi reilussa tunnissa, onneksi, sillä kuuma ilma verotti pojan jaksamista. Parina oli sheltti, joka myös käyttäytyi hienosti mutta jostain syystä tänään me saatiin punainen.

Tarkastelu ja seisominen sujui hyvin, Loki ei ilmeisestikään reagoi tuomariin oikein mitenkään. Ei iloitse mutta ei myöskään pelkää, mikä on tietysti tärkeintä. Ei pakita yhtään. Olen saanut joitain hyviä vinkkejä Lokin esittämiseen ja tuntuisivat toimivan. Ravaaminen on haastavaa jos edessä menee koirakko. Värikehässä juokseminen oli tästä syystä tänään vaikeaa. Ollaan taidettu tähän mennessä olla aina ensimmäisiä eikä ole ollut tuota edessä juoksevan koirakon häiriötä. Tietääpä mihin keskittyä keskiviikon näyttelytreeneissä.

Syy miksi valitsin tämän vähän kauempana olevan mätsärin Hakametsän sijaan oli oikeastaan se, että järjestäjinä oli jonkun koulun 7 luokka ja ajattelin tämän olevan hyvää siedätystä lapsiin Lokin osalta. Ja sitä se tosiaankin oli. Lapsia ja nuoria oli paikalla paljon ja Loki oli ensimmäistä kertaa koskaan lapsen silitettävänä eikä ollut siitä milläänsäkään. Lapset jopa silittivät sitä takaapäin selästä ilman että poika näki että kohta joku silittää. Eikä Lokia haitannut yhtään. Hienoa! Kotiin tultua tosin pihan lapsille piti taas haukkua, joten siedätys jatkuu..

Suoraan mätsäristä mentiin Tytin ja Janan kanssa uimareissulle. Ylläoleva kuva on otettu uintireissun jälkeen joten siksi haukulla on pienoinen wetlook päällä :). Loki pääsi ensimmäistä kertaa irti hihnasta veden äärellä. Hila oli myös mukana, mutta vain kooikerit nähtiin vedessä. Loksutin on kyllä hirmuinen vesipeto. Sillä on oma tapansa leikkiä kahluuvedessä, pomppii eteenpäin, haukkoo kuplia ja hyökkää veden kimppuun hirveällä murinalla. Videokamera pitäisi muistaa ottaa ensi kerralla mukaan, niin hupaisaa katseltavaa tuo on.

Tytti kuvasi polskijoita samalla kun minä pidin vahtia tulijoiden varalta, joten kuvia löytyy taas runsaasti. Tack för bilderna! Tai jotain sinnepäin..

Loki heitti talviturkin pomppaamalla pienestä niemestä veteen, ei varmastikaan aavistanut että vesi olisi totuttua syvempää. Ensin se lähti hieman huolestuttavasti uimaan rintamasuunta rannasta pois, mutta kääntyi onneksi ja ui hienosti rantaan kun kutsuttiin. Uudestaan ei näin syvään mennyt mikä oli ihan hyvä, koska ei olisi kiinnostanut alkaa lähteä hakemaan sitä jostain järven keskeltä.. Ensi kerralla pitää varustautua kahluuvaattein niin voi houkutella sitä vähän syvemmälle.

Ensin koirat meni veteen ja sitten piti juosta hepuleita maalla. Ja sama uudestaan.. Ja uudestaan..

Loki on kovin ison näköinen näissä märissä kuvissa. Tahdon uskoa, että se on tuo paksu turkki. Ei vaan, on me vähän ruoka-annoksia pienennetty nyt kun suurin kasvukausi taitaa alkaa olla ohi.

Kepin heitosta Loki ei innostunut vielä niinkään, paljon hauskempaa oli juosta Janan perässä joka veteli keppi suussa karkuun.

Bojoing!

Tämä on tosi hieno kuva Loksuttimesta, pitää miettiä saisiko tästä blogin ilmettä uudistettua uuden bannerin muodossa. Taulumateriaalia.

Lokin omakivaa taistelua veden kanssa.

"Mitä huusit?"

Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä kun kaksi päättömästi juoksevaa koiraa on samassa pienehkössä tilassa :)

Jossain vaiheessa Loki löysi kepin mikä oli paras kaikista, muut ei kelvannut. Se suussa juoksi karkuun..

..ja pysähtyi maahan pureskelemaan. Hetken pureskeli kun varmaan astui jonkun päälle kun vinkaisi ja syöksähti pois, ehdin jo säikähtää että sitä puri joku. Mitään ei kuitenkaan löytynyt eikä poika oirehtinut tai turvonnut mistään joten varmaan vaan astui jonkun terävän päälle.

Lokista selvästi näki että vesi on sen elementti, niin kotonaan polski. Uiminen ei vielä tullut niin tutuksi, mutta eiköhän senkin ilot vielä aukene kun pääsee useammin polskimaan

Taipparit here we come! :D

Reissun jälkeen Loki meni suoraan makkariin tervehtimättä edes Fionaa, niin väsynyt se oli. Sitten pakkasinkin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Espooseen, tiistaina kun on taas yksi työhaastattelu. Loppupäivä itse asiassa oltiin Kumpulassa tekemässä siskon asunnolle loppusiivousta kun hän muuttaa. Koirat olivat kovin ihmeissään, mutta Loki löysi sopivan paikan pahvilaatikon päältä ja nukkui siinä kun siivottiin. Imuri oli jännä kun siitä lähti eri ääni kuin meidän koti-imurista. Yhdentoista aikoihin vihdoin päästiin vanhemmilleni Leppävaaraan ja koirat simahtivat samantien.

Ai niin, ilmoitetaan vielä semmoinen merkittävä seikka, että Loki nosti tänä aamuna ensimmäistä kertaa koipea. The äijä.

Agsaa, tokoa ja vihreitä miehiä

Torstain pentuagissa harjoiteltiin itsenäisesti kontakteja ja sitten hieman ohjauskuvioita hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy meiningillä. Loki oli aiemmin päivällä ihmetellyt ruohonleikkaajamiestä, joten joku haukkuhepuli oli jäänyt treeneihinkin. Alkulämmittelystäkin vähän myöhästyttiin joten tehtiin se poikkeuksellisesti itseksemme mikä oli Lokista epänormaalia ja hieman epäilyttävää.

Ekalla omalla vuorolla se haukkui takana olevat koirat ja ihmiset ja sillä oli muutenkin vähän keskittymisvaikeuksia, mutta innostui radasta kun vähän muistuteltiin mistä oli kyse. Ei kuitenkaan osannut noin montaa estettä vielä, varmaan kun meininki oli muutenkin vähän hakevaa. Loki meni hienosti kun vain ohjaaja hallitsisi raajansa ja ohjaamisen.. Lopputreenit Loki oli oikein kiva (muistaakseni) vaikka toistoja tuli parilla kerralla aika paljon kun ohjaaja ei ihan käsittänyt mitä haettiin. Loppuun saatiin kuitenkin onnistunut suoritus ja kaikki olivat tyytyväisiä :). Vähän vaikea selittää näköjään nyt jo näitä treenejä, kun ei ole kuvaa radasta. Tämän treenikerran opetus oli "älä hukkaa koiraa" :). Sain myös oman hiekkaan piirretyn apuviivan, mitä pitkin piti juosta hyppy-hyppy välillä etten hyppyjen välissä mennyt liian lähelle koiraa.

Loki ei tuntunut olevan ihan niin kiinnostunut nameista kuin yleensä, ehkä se kertoo jotain siitä että ruoan määrää voisi himppasen pienentää ainakin niinä päivinä kun nameja sataa enemmän.

Treenien jälkeen Loki pääsikin pariksi tunniksi häkkiin, kun jäin katselemaan kooikeragin edistyneempien treenejä. Parit kuvat napsaisin odotellessani, täällä loput, muutama meidän penturyhmästä, seuraavan ryhmän koirista ja myös kooikereista. Kooikereita oli paikalla Jana, Indy, Dina, Eemeli ja Olli. Loki pääsi loppulenkille mukaan ja oli jälleen aivan innoissaan rotutovereistaan, riemusta kiemurrellen tervehdittiin Olli ja Jana ja Indylle piti ihan maassa kieriä että viesti iloisesta pienestä kooikerista menisi varmasti perille. Aivan pieni pentunen se on henkisesti näiden isompien edessä, vaikka korkeudessa alkaakin ottaa isoja poikia kiinni.

Eilen Tampereen pikkukoirat järjesti epäviralliset tokokisat, jotka menivät tosi hienosti ja menestyksekkäästi. Itse olin buffetissa myymässä sapuskaa. Kuvia kannattaa bongailla Tytin galleriasta.

Fiona oli minulla mukana, koska en uskaltanut jättää sitä noin moneksi tunniksi kotiin. Huomaa, ettei sitä ole pentuna totutettu olemaan häkissä muualla kuin omassa autossa, se nimittäin huusi kuin syötävä aina kun joutui häkkiin odottamaan. Kun pääsi häkistä pois niin oli kyllä ihan nätisti vieressäni makoilemassa. Tytti kuvasi kaikki suoritukset ja Fionakin pääsi muutamaan kuvaan.

Välillä kuikuiltiin kentälle että mitä siellä oikein tapahtui.

Siinä kisoja katsellessani en voinut muuta ajatella kuin että nuohan on ihan helppoja asioita opettaa koiralle :P. Kotiin päästyä 6h kisarupeaman jälkeen olikin pakko tokohöyryissä viedä energinen Loki lähikentälle ja harjoitella tokojuttuja. Mentiin ihan perusjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, maahanmenoa ja paikalla pysymistä. Kiva olisi joskus tokossakin kisata, ja kun kerran liikkeet on niin helppoja niin pianhan meitä jo kisakentillä sitten näkee ;). Opeteltiin lelulla palkkaamista ja palkkautumista, niin repimislelulla kuin munalelullakin. Kyllä tuo vaan lelustakin syttyy kun sitä oikein osaa käyttää.

Tokon jälkeen oli vielä energiaa (mitä ihmettä) joten päätin ajella nurmikon. Sen jälkeen koirat pääsivät hepuloimaan juuri ajellulle nurmikolle ja tietäähän sen mitä siitä seuraa:

Toivottavasti nuo nurmikon värjäymät ei turkissa kestä yhtä kauaa kuin vaatteissa.

Tänään oli Lokin touhupäivä, aamusta mentiin Nokialle mätsäriin ja sen jälkeen Tytin kanssa vietiin koirat uimaan. Näistä myöhemmin kun saan kuvia uimareissulta.