Minä olen höyhen, sinä tuuli

Viime päivinä on tuullut niin paljon, että koirat on ollut ihan sekoina maassa menevien lehtien perään. Tänään pääsivät vihdoin juoksemaan vapaana lehtien perässä lähikentällä. Tuuli oli ihan järkyttävä. Minulla oli pitkästä aikaa kamera mukana. Koirat kirmasi välillä vähän pelottavan päättömästi, kolme koirakkoakin meni ohi mutta onneksi minulla on niin tottelevaiset koirat että ne tulee joka tapauksessa kutsusta luokse ;). Ei vaan, niin kauan kun ne eivät huomaa koiria niin tottelevat kyllä.

Meininki oli jotenkin laukun, kameran, vesipullon, hihnojen ja kahden vapaana lehtien perässä juoksevan koiran kanssa hieman kaoottinen, varsinkin kun kokoajan piti skannata lähistöä ihmisten tai koirien varalta. Joitain kuvia kuitenkin tuli saatua, vaikka aurinko koko ajan meni ja tuli eli asetukset oli jatkuvasti ihan väärin.

Kotimatkalla Loki päätti käväistä kahlaamassa matkalla olevassa iiisossa vesilammikossa. Ei paljon vesi näyttänyt herraa haittaavan.

Syön sut ilkeä vesikupla!

Onpas märkää...

Kävin tänään eläinlääkärillä hakemassa Lokille ruokaa ja kysymässä meidän nenäpunkkievakosta. Eläinlääkärin mielestä saadaan mennä ensi lauantaina kooikertapaamiseen, jee! Kun kuuri on kerran silloin jo loppunut eikä oireita ole ollut ensimmäisen lääkkeen jälkeen niin ei pitäisi Lokissa olla enää nenäpunkkiloita.