Eilen Loki aloitti agilityuransa, päivää vajaa 3kk ikäisenä. Eikös ne parhaat urheilijat aloita nuorena :). Ollaan "varasijalla" Tampereen Pikkukoirien pentuagilityyn ja nyt eräs narttu siirtyi lapsuudesta aikuisuuteen joten me pääsimme heitä tuuraamaan.
Itselläni aiemmasta agilitysta onkin jo ehtinyt vieriä melkein pari vuotta, Fionan kanssahan me käytiin parilla pentukurssilla kun sitten juuri alkoi terveysongelmat. Enpä minä silti oikein mitään osaa joten paljon tuli itsekin opittua kun muiden pentujen ratoja katseli.
Pakkasin Fionan aikaiseen "treenikassiin", eli ala-asteella tekemääni kauppakassin näköiseen ihan tavalliseen kassiin, namit, vesipullon ja muut tavarat. Tauoilla koirat odottavat häkeissä, mikä on Lokillekin tosi hyvää harjoitusta rauhoittua häkkiin esimerkiksi näyttelyissä ja tietysti tulevaisuuden agitreeneissä. Kevythäkki pääsi siis myös mukaan.
Loki odotti omaa vuoroaan suhteellisen nätisti, mitä nyt hieman vinkui. Ensin harjoiteltiin putkea, mistä Loki taisi suostuttelujen jälkeen pujahtaa kolme kertaa putken toisessa päässä odottavaa namialustaa kohti. Hieman alkoi jännittää viimeisellä kerralla joten lopetettiin sen jälkeen onnistuneeseen suoritukseen. Seuraavaksi harjoiteltiin "hyppyä", jossa rima oli tietysti maassa. Ensin Loki meni mielenkiinnolla nuuskimaan aiemmin kulkemaansa putkea tarkemmin ja sen jälkeen tuli mukaan hyppyesteelle. Päästin Lokin hihnasta, mutta muut häkeissä olijat olivat selvästi kiinnostavampia kuin hyppy joten Loki pääsi takaisin hihnaan. Olikohan se tässä vaiheessa kun viereisellä radalla joku meni keinua ja Loki vähän säikähti siitä tulevaa ääntä. Lopussa otettiin vielä uudestaan putkea ja tällä kertaa Loki meni jo rohkeammin, selvästi oli tauolla vähän sisäistänyt että mistä tässä touhussa on kyse. Ja että tarkoitus on tehdä ohjaajan, ei muiden koirien kanssa. Innokkaaseen putkesta kulkijaan oli hyvä lopettaa.
Oli tosi hyvä ensitutustuminen agilityyn, miten siellä toimitaan ja halleihin ylipäänsä, jäi hyvä mieli. On tämä vaan kumma lähteä näin alkeista, kun Fiona sentään osasi mennä "jopa" viisi estettä peräkkäin :). Jännän illan jälkeen Loki olisi saattanut nukkua hieman normaalia pitempäänkin, mutta perskules kun oma sisäinen kello herätti varttia vaille kuusi! Tähänkö sitä on sitten tultu. Ei muuta kuin ruoka koirille ja takaisin nukkumaan.
Puoli yhdeksältä kun herättiin (Loki tosin oli touhunnut lattialla omiaan jo varmaan tunnin verran) niin olin innokkaana suunnittelemassa heti koirille pieniä harjoituksia :D. Ensin kumpikin pääsi harjoittelemaan hyppyä, eli maassa olevan imurin putken yli kävelemistä selällään olevien tuolien välistä kohti namialustaa. Fiona oli aivan innoissaan varsinkin kun pian vaihdoin namialustan palloon. Lokilla meni vielä vähän tutkimiseksi, mutta kyllä sekin hienosti meni aina tuolien välistä.
Tauon jälkeen otin mallia Janan kontaktitreenivideosta ja väsäsin vastaavan tason ylimääräisestä hyllyn palasesta minkä ympäröin punaisella pyyhkeellä ja pistin maan tasolle. Fiona hoksasi heti mitä piti tehdä ja melkoisella tahdilla ottikin vastaan naksuja ja kurkunpaloja. Loki oli jälleen enemmän pihalla (mitäpä nyt tämän ikäiseltä muuta voisi odottaakaan) ja tarjosi ensin aiemmin harjoittelemaamme etutassulla koskemista. Sattumalta osui takatassuineen kuitenkin laudalle ja minä naksuttelin. Ei tainnut vielä tajuta mistä namit tulivat, mutta harjoittelut jatkuvat :).
Touhuisan aamupäivän jälkeen kumpikin vetelee tällä hetkellä sikeitä. En kyllä tiedä kumpi on väsyttävämpää, itse treeni vai makkarissa oman vuoron odottaminen (ja siitä seuraavat äänitehosteet).
Saatoin löytää syyllisen Lokin löysään vatsaan, nimittäin m&m:stä ilmaiseksi saamamme RC chihuahua nappulapussit. Jätin nuo eilen pois ja sen jälkeen on pysynyt vatsa paremmassa kunnossa.
Loppuun vielä parin päivän takaisia kuvia ulkoa. Ensimmäinen olisi tosi loistava "jalaton makkara" kuva, jos vaan Lokin pää näkyisi......
Note to self seuraavaa agikertaa varten:
- Kakkapusseja
- Talouspaperia
- Kevyt hihna
- Ei murenevia nameja
- Namialusta
Ihana agilityuran aloitus! :D Kyllä minua suoraan sanottuna vähän harmittaa, että ainakin täällä päin monilla agilityharrastusseuroilla/yrityksillä jne on alaikäraja jossain 8-12 kuukauden huitteilla - paljon pystyy tekemään asioita turvallisesti jo aivan pienen pennun kanssa. Ja nimenomaan sellaisia asioita että pennusta tulee sen tyyppinen agilityhullu mitä mm. Jana vaikuttaisi olevan... :D
VastaaPoistaTuli mieleen tuosta löysävatsaisuudesta, että oletko antanut esim. jauhelihaa yhtä aikaa nappulan kanssa? Olen kuullut/lukenut, että koiran vatsa käsittelee teollista ruokaa eri tavalla kuin raakaa lihaa, ja että niitä ei tulisi samalla aterialla antaa. :O Olen tosin itsekin tainnut Primolle joskus antaa nappulaa ja jauhelihaa yhtä aikaa, enkä muista että se olisi oireillut.
Meidän pentuagilityssa oli alaikäraja 4kk ja heti mentiin mukaan kun ikäraja täyttyi :) Tosin jälkikäteen olen sitä mieltä, että aloitimme liian aikaisin enkä meinaa seuraavan koikkerin kanssa aloittaa yhtä aikaisin (en meinaa, että esim. putken ja hyppyjen rima alhaalla harjoittelusta olisi haittaa pennun kehitykselle, mutta pitäisi ensin olla muita asioita hanskassa). Pennun kanssa kannattaa aloittaa tehdä kaikkea mistä on agilityn harjoittelussa hyötyä niinkuin eteen lähettäminen, namikippo/kosketusalusta jne. Olisin noita harjoitellut Mikon kanssa, jos olisin lajista jotain tiennyt :)
VastaaPoistaLoki oli kyllä ihanan reipas :)
VastaaPoistaMä oon ollut tosi tyytyväinen, että mentiin heti pienenä treenailemaan Janan kanssa. Jonkun aikaahan vaan mentiin ihan yksittäisiä esteitä ja pikku hiljaa yhdisteltiin. Putkihulluhan tosta koirasta on tullut :D Ja intoa piisaa vaikka muille jakaa. Jana on kasvanut agilityhallissa, ja sen huomaa. Aina hirmuinen into päällä.
Toki olisi hyvä olla asioita hallussa ennen kuin aloittaa. Me kuitenkin treenattiin niitä asioita siinä sivussa. Ei vieläkään tehdä esim. puomia radan osana, koska kontaktit eivät ole sata varmat. Jana kuitenkin hakee kontaktiasentoa itsenäisesti vaikka rappusissa :D Paikallaolo treeni on aloitettu vasta vuoden vaihteessa ja nyt on hyvällä mallilla. Mutta olen ollut tarkkana siitä, etten vaadi koiralta semmosia asioita mitä ei olla harjoiteltu. Ja treenit etenee koiran ehdoilla.
Itsellä on kyllä ollut niin palava motivaatio treenata ja harrastaa, joten luulen myös senkin vaikuttaneen Janan käytökseen? Ja veri varmasti vaikuttaa. Niin paljon samaa on Sadeessa ja Janassa.
Miten niin aihe, josta voisin puhua vaikka yötä päivää :D
Kaisa, nyt en ole antanut lihaa moneen päivään kun olen antanut vatsan rauhoittua. Yksi antamani luu veti mahan löysälle ja sen jälkeen on päivittäin tullut n. yhdet löysät kakat vaikka ruoka on ihan sitä pelkkää nappulaa.. Alkaa tuntua että tämä nappula ei välttämättä sovi Lokille. Testaan vielä pari päivää antamalla vatsaa rauhoittavia lääkkeitä ja jos jatkuu niin pitää miettiä ruokavalio uudelleen.
VastaaPoistaSuvi, totta että on hyvä jos koira (pentu) noita etukäteen osaa. Lokin kanssa ollaankin jonkin verran jo harjoiteltu. Tahdon että tämä oppisi pienestä pitäen juuri nauttimaan tuosta touhusta ja siksi mennään mukaan heti kun vaan päästään :). Toki tosi pienissä erissä harjoitellaan ja tehdään kaikesta mahdollisimman kivaa.
Tytti, jos Loki edes puolet Janan innosta saa niin olen tyytyväinen :D. Ja munkin pitäisi muistaa toi ettei vaadi koiralta mitään mitä se ei osaa, esim. juuri paikalla oloa.. Sitä jotenkin olettaa että se enemmän osaisi mutta on se vaan pieni ja niin kouluttamaton vielä :D
Tänne vaan kaikki "näin olisin tehnyt toisin" kommentit niin voin välttää tekemästä samoja virheitä :)
No, jos nyt vielä jatketaan sarjassa "näin olisin tehnyt toisin" niin mä olen vakavasti miettinyt, että (kaukaisen...?) tulevaisuuden pentu ei tule tervehtimään hihnassa muita koiria. Meillä siis ei ole remmiräyhäongelmaa (ellei toinen koira ärise kohdalla ensin, jo pitkän matkan takaa rähisevät ovat Primolle kuin ilmaa), mutta Primo saattaa mennä maahan jotta saisi moikata toista, tai muuten lyö jarrut pohjaan, kohdalla tekee leikkiinkutsuryntäyksen tms... Eikä selvästikään luota minun arvostelukykyyni ohituksissa. Luin ohittamisvinkkejä ennen pennun hankintaa, mutta muistan ajatelleeni "ei ohittaminen voi olla noin vaikeaa", enkä noudattanut minkäänlaisia lukemiani ohjeita. :D Tässä nyt ollaan sitte. Sosiaalistamismielessä annoin aina kaikkien tervehtiä. Tämä asuinalue on varsinainen koirala, ja suunnilleen kaikki koiranulkoiluttajat tulivat aina lenkillä tien yli meitä tervehtimään tyyliin "Voi kun söpö, kukas tämä uusi tulokas on?". Eli minä en edes päättänyt moikkaamisista, vaan odotimme sitä kun toiset tulivat meitä kohti. Huh mikä vuodatus, mutta siis ulkoilu olisi rennompaa jos koira ei reagoisi vastaantulijoihin. Koirapuistoista voi olla montaa mieltä, mutta minusta se on ihan hyvä paikka sosiaalistaa koiraa ja opettaa koirien kieltä ja laumakäyttäytymistä. On varmasti tehnyt Primolle hyvää. (Aiheeseen kuulumatta: mieluiten silti yhdistän puistoilun lenkkiin, eikä niin, että ajan autolla puistoilemaan ja se korvaa lenkkeilyn...)
VastaaPoistaAsioita, joissa koen onnistueeni ovat imuroiminen ja lattian luuttaus (pentuna Primo vähän hyökkäili mopin kimppuun, nykyään asettuu nukkumaan lattialle, tarkkailee ja siirtyy tarvittaessa kauemmas, sellainen välinpitämätön mutta jokseenkin kunnioittava asenne :D), sisäsiisteyden opettaminen ja se, kun osallistuttiin melko nopeasti, 4-6 kk:n iässä näyttelykoulutukseen ja pentukurssille. Seuraavan kanssa menisin pentutohinoihin mukaan jo aikaisemmin (kuten sinä oletkin tehnyt, hyvä!). Ja Primoa on myös heti ekasta viikosta alkaen käynyt kaverit, naapurit ja ulkona ihan vieraatkin rapsuttamassa, siksi kai on tuollainen pusupoika? :D
Mitä muuta oisin voinut tehdä toisin, noh, Primo niiskuttelee aika paljon halutessaan jotain/ollessaan kyllästynyt. Sellaista nenän kautta "viheltämistä", joka on välillä hermoja raastavaa. Ehkä olisi enemmän pitänyt olla huomioimatta pentuna, laittaa vaikka portin taakse ja ottaa ns. omaa aikaa? Onneksi huomioimattomuudella nykyäänkin se melko nopeasti lopettaa, tosin välillä vasta sitten kun se on yksitellen tuonut kaikki lelunsa jalkoihini...
Hyvä että Loki on ahne, niin Primokin, se mm. treenitilanteissa aika hyvin hakee kontaktia minuun. Olen kuullut, että rodusta riippumatta nartuilla ilmenee enemmän "Istu." "Miksi? Perustele." -tyyppistä käytöstä treeneissä, uroksilla ahneus yleensä vie voiton... :D
Ja agilitysta vielä: vaikka alkeiskurssi, jolla viime kesänä olimme, oli joiltain osin toteutukseltaan mielestäni epäonnistunut, niin olen silti iloinen, että kävime siellä ennen ATT:n kurssille osallistumista. Kesän kurssilla ensimmäisillä kerroilla leikittiin koiran kanssa, haettiin kontaktia ja tekemisen riemua, tehtiin halli mukavaksi paikaksi jossa ollaan omistajan kanssa pitämässä hauskaa. ATT:llä aloitettiin välittömästi esteiden suorittaminen. Eli koulutuspaikoissa ja systeemeissä on kyllä eroja. (Olen silti ollut ihan tyytyväinen ATT:n kurssiinkin, etenkin kun on tosiaan se pohja jo yhdeltä kurssilta.)
Joo... meni vähän asian vierestäkin jo... ehkä tähän on hyvä lopettaa. :D
Kun nyt lukee tuota aamupäivällä jättämääni kommenttia, niin se on kyllä aika sekava. Olin flunssalääkehuuruissa! :D Haluan vielä korostaa, että olen tosiaan ollut tyytyväinen ATT:n kurssiin, vaikka siellä mennäänkin esteitä eikä aloitettu leikkimisestä, maapuomeista tai edes kovin matalilla esteillä. Silti ollaan mielestäni edetty koiran ehdoilla, yksilöllisesti. :)
VastaaPoistaJa koska tuo imurikommenttinikin oli niin irrallinen, niin pakko selventää, että tuota kirjoittaessa tuli mieleeni kaverin rottweiler, joka osaa esim. avata ovet eikä sitä myöskään mitkään heppoiset portit pidättele... Niin se kun tykkää "tappaa" imurin tai mopin, niin se on ehkä jo vähän harmittavaa siivoamisen kannalta. :D
Mutta ehkä nyt riittää kommentointi tältä erää, ja alan keskittyä flunssan parantamiseen...
Kiva lukea teidän kokemuksia tarkemmin! Primo vaikuttaa kyllä niin leikkisältä että voin hyvin kuvitella sen haluavan painia jokaisen vastaantulijan kanssa. Meillä Fiona sai jonkun verran tervehtiä hihnassa, mutta Lokin kanssa pyrin pitämään sitä linjaa että ketään random kulkijaa (koiria) ei moikata. Nyt Fionalla onkin sitten pelkorähjäystä. Koirapuistoja on tarkoitus Lokin kanssa kiertää, tässä on noin vartin kävelyn päässä yksi missä ei kylläkään ole isojen ja pienten puolia erikseen. Mutta saapahan kontakteja kaiken kokoisiin koiriin.
VastaaPoistaTuo moppia kohti hyökkiminen tuli täälläkin tutuksi viime viikolla. Se oli niin huvittavan näköistä että ymmärrän kyllä miksi aina puhutaan siitä, että saattaa käydä niin että huonot tavat pentuna sallitaan ja isompana ollaan sitten ongelmissa.. Rotikan kokoisella varsinkin ei välttämättä ole itku kaukana jos isompana vielä tuota tekee :D
Tavoitteena olisi saada Lokista yhtä ihanan sosiaalinen kuin Primo :). Vielä näyttää ihan lupaavalta, mutta kasvaessa saatetaan tarvita enemmän treeniä siihen. Fionalla on tuota piippausta kanssa ja se on kyllä tosi rasittavaa! Fiona iniseen yleensä ruokaa laittaessani ja olenkin yrittänyt kitkeä sitä pois varmaan vuoden päivät.. Hyvin onnistunut siis :D
Mä olen kyllä kanssa sitä mieltä, että mitä pienempänä totuttaa halliin, touhuamiseen, mihin vaan, niin siitä on vain hyötyä. Kun vaan tehdään pennun ehdoilla ja leikin varjolla. Ihan sama mitä siellä loppujen lopuksi oikeasti tehdään.
Toivottavasti flunssa hellittää ja teidän kokemuksia blogin aihepiireistä otetaan mielellään vastaan enemmänkin :)