Kuka viihdyttäisi vauvaa

Lokin elämä jatkui aivan kuin se ei koskaan olisi eläinlääkärissä käynytkään. Yksi maitohammas pöydälle kuitenkin jäi ja kotiin tuli käsky pitää pentu kaksi päivää levossa ja viikko pureskelematta mitään kovaa. Siinä vasta onkin operaatiota, yrittää pitää riiviö levossa ja vielä pureskelematta. Eilinen mentiinkin vielä totaalilevossa, mutta tänään nuo ovat jo hieman leikkineet keskenään. Rajummaksi menevät leikit lopetetaan kuitenkin heti. Luita ei ole lattialla eikä lelujakaan, joten tietäähän sen mitä siitä seuraa. Koko ajan on hampaat menossa johonkin patjaan, pöydän jalkaan, häkin reunaan tai ehkä crocseihin. Viime yö oli myös yhtä tuskaa kun edellisen päivän oli koirat vaan nukkuneet, Loki herätteli tylsyyttään kolme kertaa ennen kahdeksaa.

Keitin tänään kanasuikaleista pehmeitä nameja ja piilottelin niitä ja liotettuja nappuloita Lokin etsittäväksi. Melkein ehkä tajusi jo "etsi"-käskyn, vaikkakin oli tosi pihalla aluksi :). Hömelö. Kuva ylhäällä on otettu yli viikko takaperin, kun otin terassilta maton sulamista varten pois. Poitsu halusi välttämättä mennä makoilemaan tuonne väliin. Niin kuin putkeen ja silleen.

Tänään oli ehkä koko vuoden ihanin lenkki. Käytiin ensin Lokin ja Fionan kanssa pissalenkki kortteli ympäri, minkä jälkeen jatkettiin Fionan kanssa kahdestaan. Ai että kun oli nautinto mennä yhden koiran kanssa, joka osaa vielä kulkea nätisti.

Käveltiin lähipuistoon, missä päästin Fionan pitkästä aikaa irti. Puiston isolle aukiolle on tehty jää, joten siinä ei voitu juosta. Sen sijaan viereen olivat jotkut tehneet liukumäen, missä varmaan lapset liukureineen laskevat. Fionalla oli aivan sanoinkuvaamattoman hauskaa, kun kiivettiin viereistä mäkeä ylös ja laskin peppumäkeä alas. Fiona juoksi aivan innoissaan perässä, itse olin hieman kauhuissani että kohta se kaatuu ja katkaisee jalkansa. Alhaalla sitten se veteli hirveitä spurtteja.

Viimeisen kerran kun kiivettiin ylös jäätiin sinne hetkeksi istuskelemaan. Aurinko juuri laski ja taivas oli todella kaunis. Harmitti vietävästi, etten ollut ottanut edes kännykkää mukaan millä olisi voinut ottaa kuvia. Siellä me sitten Fionan kanssa ihasteltiin maailmaa. Kotiin tullessa Fiona ei olisi millään malttanut tulla sisään vaan olisi halunnut vielä jatkaa. Kyllä se selvästikin kaipaa myös omaa aikaa vaikka ei sitä sisällä näytäkään vaan juoksisi vaan pennun kanssa.

Kun pennun sairasloma tästä loppuu niin menemme kyllä ehdottomasti kolmistaan tuonne mäelle, Lokikin varmasti nauttii sydämensä kyllyydestä.

Loppuun vielä kuvakoosta kaverusten eilisaamun ulkona riehumisista ennen eläinlääkäriä.

Tuulitukka!

Taitaa olla Loki voitolla

Ja vie lelun!

Vakavaa taistelua

Äläpäs rupee isottelemaan!

Loki on nyt täsmälleen saman painoinen kun Fiona.

Jos mää vähän hännästä nykäsisin..

Ja sitten sulava väistöliike

Kuvaussessio loppui kuin seinään, kun Loki kävi nappaamassa Fionan juuri kakkaaman ihanan läjän suuhunsa. Onneksi ei kameralle tai vaatteille tullut mitään damagea, vaikka aika taidokkaasti lumessa syöksyinkin kun yritin pentua estää. Enpä onnistunut. Voi niitä eläinlääkäriraukkoja kun sen jälkeen joutuivat vauvan suuta ronkkimaan...