Kipuraja -10 astetta

"Herättäkää keväällä" - tuumii Fiona.

Eipä ole pikkukoiria tehty näille pakkasille. Monista blogeista on saanut lukea jäätyvistä koirista, täälläkin on yksi. Kymmeneen pakkasasteeseen mentiin vielä suhteellisen normaalisti eikä edes takkia aina tarvittu, kun vaan liikkeessä pysyttiin. Kun mittari siitä laski niin alkoi Fionankin tassut jäätyä. Erityisiä vaikeuksia se aiheuttaa kakkaamiseen ja viime päivinä se onkin kakkinut kerran, jos sitäkään. Kun ei pysty edes hetkeksi pysähtyä hajuja haistelemaan ilman että tassut jäätyvät niin miten muka onnistuisi kakkapaikan etsiminen, ympäri pyöriminen ja lopulta vielä kakkaaminen.

Eilen pistin sille viime talviset tossut, eli tällaiset.

Nuo eivät kuitenkaan pysy jalassa, eivät oikeastaan ole koskaan pysyneet. Eilen ne pysyivät osassa tassuista juuri sen aikaa, että kakkaaminen saatiin suoritettua, mutta koko ajan sai katsoa Fionan perässä tippuvien tossujen varalta. Yksi pysyi jopa kotiin asti tassussa.

Näillä ilmoilla tossuton Fiona kävelee ulkona pienissä pätkissä. Hetken päästä se alkaa nostelemaan tassujaan ja meinaa kaatua ja samalla inisee hyvin säälittävästi. Selvästi huomaa, että sillä on tassuissa todella kylmä. Tällöin Fiona saa lämpöhoitoa sylissä kunnes alkaa kiemurtelemaan että pitäisi maahan päästä. Ja sama alkaa alusta. Jos ripakasti kävellään eteenpäin niin silloin tassut eivät ehdi pahasti jäätyä, eli varsinaisia lenkkejä kylmyys ei onneksi vielä haittaa. Kakkapaikaksi käy onneksi oma piha, mihin voi mennä suoraan asioimaan eikä tassut ole ehtineet vielä jäätyä. Fionan pihalla asioiminen sopii hyvin minullekin toistaiseksi, koska kaaduin tänään komeasti keskelle Koskikeskuksen edessä olevia liikennevaloja ja polvi on sen jälkeen ollut turvoksissa ja kipeä. Ei siis tee mieli itsekään liikkua.

Talven kylmyys yllätti molemmat meidän taloudessa. Itse olen etsinyt kunnon lämmintä (ja hienoa) toppatakkia siinä onnistumatta. Satasta en kuitenkaan maksa mistään "ihan kivasta", joten jos ei tänä talvena sitä täydellistä takkia löydy niin sitten ulkoilen itse nykyisessä takissani, millä tarkenee kivasti sinne samaan -10 asteeseen. Siitä eteenpäin sitten jäädytään.

Fionaa en kuitenkaan voi jäädyttää, joten esitin Gessille toiveen tossuista ja toppahaalarista Fionalle. Tällainen toppahaalari olisi hyvä ja sitten tossuiksi jotkut mitkä pysyvät Fionan pitkien karvojen ja pienenpienten jalkojen kyydissä. Valitettavasti en kuitenkaan ole ainoa jonka talvi yllätti, joten jonoa lienee riittää Gessilläkin.

Yritin tehdä itse Fionalle tossut ja kaksi sain tehtyä, kunnes totesin että ei toimi. Eivät pysyneet ulkona niinkään hyvin kuin nuo valmistossut. Hermot meni niin, että luovutin ja päätin tilata ammattilaiselta.

Huomenna Fionalla on edessä odotettu eläinlääkärikäynti Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Otetaan verikokeet ja jutellaan Fionan ruokinnasta. Tällä en aio enää jatkaa, koska maiskuttelu on lisääntynyt ja to-pe yönä Fiona jopa puklasi, ensimmäistä kertaa kuukauteen. Hyväksyttävä siis on, että maksa ei toimi kunnolla oli syy siihen mikä tahansa, MVD, rokotukset, tai joku ihan muu.

Vielä en osaa yhtään sanoa mikä ruokavalio olisi Fionalle paras. Vaihtoehdot lienee joko puuropitoinen kotiruoka, maksavaivaisen purkkiruoka tai maksavaivaisen nappula. Miten helppo ratkaisu olisikaan nappula, pissaongelmakin häviäisi saman tien. Ja näistä se ainoa mikä pissailun huomioon ottaen kävisi. Vatsalle se vaan tuskin valitettavasti käy. Raakaa ei ymmärtääkseni suositella maksavikaiselle saatikka sitten luita, edes hyvin hyvin pienissä määrissä.

Sen voin kyllä sanoa, että ilman maksaongelmaa pitäytyisin ehdottomasti raakaruoassa. Jauhettujen siipien lisäämisen jälkeen Fionan kakka oli aivan priimaa. Valitettavasti mitä kiinteämpää kakkaa tuli, sitä pahempaa oli maiskuttelu. Tuon öisen oksennuksen jälkeen se on saanut raakaa broileria ja riisiä ja keitettyä porkkanaa. Viikonloppuna parin päivän tylosinkuurinkin, kun oltiin taas Espoossa. Mutta saatiinpahan selvyys tähänkin ruoka-asiaan ja voidaan siirtyä vihdoin sille maksan vajaatoiminnan ruokavaliolle. Hepatic-purkkeja on vielä kaapissa joten ehkäpä sitä voisi niillä aloittaa ja lisätä yksi liotettu nappula kerrallaan purkkiin ja katsoa mitä tapahtuu. Eipä sitä tiedä vaikka kropan puhdistuttua maksan myrkyistä alkaisi nappulatkin sopia, aina voi toivoa..

Ruokajuttuja

Toinen postaus heti putkeen mutta väliäkös tuolla.

Fiona on saanut pari päivää jauhettua siipeä, eilen 6gr ja tänään peräti 9gr. Päiväruokaan lihan sekaan lisään siiven ja aamu- sekä iltaruokaan on nyt mennyt 5-10gr kasvismössöä, missä on raakaa salaattia ja kesäkurpitsaa.

Kaikki on mennyt alas ja tilanne on muutenkin sama kuin aiemminkin, saa nähdä mitä tapahtuu kun lisään määriä. Barffinetin naisen mukaan pyritään siihen, että aamu- ja iltaruoasta 20gr olisi lihaa ja 20gr kasvista. Päiväruoassa olisi kuulemma pyrkimys saada koko 40gr siipeä, mutta saa nähdä päästäänkö siihen. Toistaiseksi ainakin lihaluun määrän lisäystä voin jatkaa, sillä kakka on pysynyt yhtä löysänä kuin ennen siiven ja raa'an kasviksen lisäämistä. Koska on jotenkin vaikuttanut siltä, että Fionalla olisi lievää ummetustakin ajoittain, lisään myös kasviksen määrää vielä jonkun verran ja katson mitä tapahtuu.

Barffinetissä oli mukava myyjä, joka oli selvästi elementissään kun kävelin sisään ja sanoin että tarttis alkaa barffaamaan. Kuuntelipa toinen asiakaskin mielenkiinnolla koko litanian kun selitin Fionan terveyshistoriaa. Olin valmistautunut inttämään vastaan kun minulle tyrkytettäisiin vaikka mitä barffijuttuja kun olin ajatellut ostaa vain sitä jauhettua siipeä, mutta yllättäen myyjä olikin ihan samaa mieltä kanssani. Ainoastaan jollekin lihakasvissisäelinsekoitusmössölle sanoin ei kun myyjä ehdotti sitä. Luettuaan itsekin omista muistiinpanoistaan, että maksajuttujen kanssa sisäelimet on pannassa, myyjä oli kuitenkin ihan samaa mieltä.

Mukaan lähti yksi pötkö jauhettua siipeä kokeiluun ja kaksi pientä levyllistä kalkkunan jauhelihaa. Näitä en ole vielä antanut, pitäydyn tuossa ihmisten broilerissa toistaiseksi. Hieman kyllä houkuttelisi, varsinkin kun luin aiemmin HooPeen kommentin aiempaan tekstiini. Täältä voi lukea, että "Kalkkunassa on L-tryptophan-nimistä aminohappoa. Se auttaa vapauttamaan serotoniinia, joka tuo hyvän olon. Tämän takia moni tuntee olonsa rentoutuneeksi tai jopa väsyneeksi syötyään kalkkunaa. L-tryptophanilla on tutkitusti rauhoittava vaikutus." Kyseessä on sama aine, mitä on mm. Serene UM valmisteessa mitä Fiona nyt saa. Jaoin tietoa eteenpäin Barffinetin myyjälle, jolle tieto oli myös uutta ja hän oli kovin kiinnostunut asiasta. Kiitos vain HooPee vinkistä :)

Sappihapon nousuun viittaavia oireita olen kovasti koittanut seurata, mutta vielä en ole mitään huomannut. Mielenkiinnosta kävin katsomassa löytyisikö youtubesta shuntin aiheuttamista oireista videoita, eli niin sanotuista Hepatic encephalopathy (HE) oireista. Löysin videon, missä oireista saa selkeän kuvan. Kovin surullista katsottavaa. Tässä näkyy hyvin tuo seinien vierustoja pitkin käveleminen ja pään painaminen esineisiin. 2:40 kohdassa raukan naamakin on niin surullinen, että ymmärtää hyvin miksi tämä kyseinen puudeli päädyttiin lopettamaan.

http://www.youtube.com/v/AfrR36nW6nA?fs

Closure

Fionan sisäsiisteys näytti jo paranevan, kun jätin siltä puurot pois. Nyt kuitenkin on havaittavissa takapakkia taas tässäkin asiassa, eli kolmen-neljän tunnin välein on sen päästävä ulos tai se pissaa sisälle. Olen viime aikoina yrittänyt saada itseni hyväksymään sen tosiasian, ettei tästä koirasta koskaan saada sisäsiistiä. Välillä tuntuu, että se hakee tällä huomiota, mutta välillä olen ihan varma ettei se vain pysty pidättelemään. Oli asia sitten kumpi tahansa, niin keinoina on käytössä pitää pissatusvälit samana (nyt kun tajusin asian taas huonontuneen niin aloitan kolmesta tunnista, mihin tänään ei päästy siihenkään), olla huomioimatta mahdollista pissailua ja pysyä tyynen rauhallisena ja siivota pissat myöhemmin pois.

Hyvä päivärytmi olisi esimerkiksi tällainen:

- klo 10 herätys, ruoka, ulos
- klo 14 ruoka, ulos
- klo 18 ruoka, ulos
- sitten kerran tai kaksi kertaa ulos ennen nukkumaanmenoa.

Valitettavasti usein tämä kuitenkin sotkeentuu, kun päivän menot vaativat Fionan käyttämistä ulkona juuri ennen lähtöä riippumatta siitä moneltako se on käytetty edellisen kerran. Sitten epäsäännöllisten poissaolojen takia rytmi menee usein päiväkohtaisesti hyvinkin erilailla. Mutta minkäs teet kun luennot eivät noudata tasaista rytmiä. Se kuitenkin auttaa, jos Fiona ruokitaan juuri ennen ulosmenemistä. Jos se syö vaikka pari tuntia ulkoilusta, pyytää se ulos nopeammin kuin jos olisi koko ajan syömättä, mikä on ihan loogista.

Tämä sisäsiisteysjuttu kuitenkin näyttäisi olevan yksi niistä Fionan vitsauksista mitkä on ja pysyy, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Ja niin kauan kun asun pihan ääressä ja päivittäiset poissaolot ovat 4h luokkaa, ei tämän asian suhteen ole juurikaan ongelmia.

Niinpä päätin sulkea blogini tämän aihepiirin enemmiltä ilmoituksilta, koska tilanne on mikä on ja turha sitä on vatvoa sen enempää.

And that, my friend, is what they call closure.

It's not the load that breaks you down - its the way you carry it

Enpä oikein tiedä pitäisikö tänne enää vuodattaa sen kummemmin, kun olen jo suurin piirtein päässyt asian yli. Ärsytys, katkeruus, suru ja viha olivat vahvoja, mutta elämä alkaa taas voittaa.

Blogi siirtyi toissa päivänä salaiseksi, mikä olisi näköjään pitänyt tehdä jo aiemmin, viimeistään silloin kun poistelin Fionan sairasteluun liittyviä juttuja. Kaikki vanhat lukijat ovat yhä tervetulleita lukemaan joten pistäkää vaan viestiä minulle joko sähköpostilla (dazed(at)jippii.fi), facebookissa, irkissä (nick jemima) tai missä vaan niin lisään teidät lukijoihin (ironista tietysti että ne jotka tämän voivat lukea on jo kutsuttu). Toivottavasti kuitenkin sen verran paljon olen netissä seikkaillut että jonkun yhteystiedon löytää jotain kautta jos lukeminen kiinnostaa.

Pentua ei siis tälläkään kertaa tullut ja syy siihen on myös sama miksi blogi meni piiloon. Kasvattajan mielestä sairas koira + yksinasuva koiranomistaja on huono yhdistelmä ja tarkoittaa sitä, ettei ihminen ole tarpeeksi kykenevä huolehtimaan vilkkaasta pennusta. Kun näin on päätetty ei ole väliä jos pari tehtyä lupausta rikkoo. Make a firm decision now... you can always change it later. Mitäpä väliä sillä vaikka olisi luvannut että toinen saa valita uroksista ensimmäisenä. Ainahan sitä mieltään voi muuttaa ja pennun odottajan karu rooli on vastata tähän viestiin että selvä peli.

Johtopäätöksen kasvattaja oli tehnyt blogin perusteella, mikä ärsyttää melkoisesti kun ei kai se ole ihme, että minä tänne vain Fionan sairastelusta kirjoitan kun ei koirarintamalle tällä hetkellä kuulu mitään muuta. Toivoin, että se olisi muuttunut pennun myötä ja elämään olisi tullut iloisempaa sisältöä mutta nyt kävi näin. Tämän takia blogi hiljeni suurelle yleisölle.

Runsaasti olen saanut tukea eri paikoista kun olen asiasta kertonut, kiitos vaan kaikille. Erityisesti kun syy pennun saamiseen ei vielä ollut selvä, en ollut läheskään ainoa joka oli erittäin järkyttynyt kasvattajan ilmoituksesta. Lyhykäisyydessään olen sitä mieltä että olisi syy mikä tahansa, tehtyä lupausta ei voi noin rikkoa. Tuollaiset asiat pitäisi pystyä pohtimaan etukäteen tai sitten ei saisi tehdä lupausta. Kasvattajalle ilmoitin olevani erittäin pettynyt mutta että toivon silti hyvää heille ja pennuille. Ei pidä polttaa siltoja takanaan, eihän sitä tiedä vaikka joskus vielä joutuisi johonkin tekemisiin kyseisen ihmisen kanssa. En myöskään alkanut puolustella tyyliin "hyvin me oltais pärjätty!!11!!", eipä siitä olisi ollut kenellekään hyötyä.

Mutta kuten sanottu elämä alkaa voittaa ja katseet on siirretty tulevaisuuteen. Lupaavia ja oikeastaan vielä kivempia yhdistelmiä on pari kappaletta tulossa hamassa tulevaisuudessa, joten pennun hankintaa en lainkaan luovuta. En aio antaa yksittäisen ihmisen blogin perusteella tehdyn mielipiteen vaikuttaa vaan luotan siihen, että itse tiedän miten asiat on.

Ja asiahan on niin, ettei yksikään koti anna lähellekään niin paljon rakkautta ja huolenpitoa pennulle kuin tämä

Kysykää vaikka tältä, nyt jo erehdyttävästi havannalaista muistuttavalta tupsupäältä.

Fiona vietti pari päivää lähinnä nukkuen, kun emäntä oli huonolla tuulella. Se on myös ollut lumesta sen verran innoissaan, että on syönyt sitä ulkona melkoisesti. Ilmeisesti tästä on seurannut, että maha on ollut sekaisin parina viime päivinä.

Eilen kävin juttelemassa barffi.netissä ja kyselemässä hieman neuvoja Fionan ruokavalioon. Mukaan lähti pötkö jauhettuja siipiä, joiden vaikutusta ruoansulatukseen pääsen testaamaan sunnuntaina. Tänään on vuorossa illalla uusi Potter elokuva ja huomenna pikkukoirien pikkujoulut, joten en ole vahtimassa mahdollisia siipien vaikutuksia kunnolla kuin vasta sunnuntaina.

Niin ja pennun odotusta -tägi kiittää ja kuittaa, jos joskus pennun saan niin vannon käsi sydämellä, etten tule siitä tänne hehkuttamaan tai edes kertomaan ennen kuin pentu on talossa.

Hemmottelua

Fionalla kävi eilen jälleen oma hovihieroja Nokinassujen Katriina Falhi nyt jo neljättä kertaa hieromassa jumittuneita lihaksia. Tällä kertaa Katriinalla oli mukanaan lisäapu Fionan rentouttamiseen, nimittäin mutatyyny. Tällä olikin vaikutusta, koska Fiona rentoutui selvästi paremmin ja oli jopa ihan lötkö osan ajasta, mitä ei ole aiemmin ollut. Aikaisempina hierontakertoina se on lähes koko hieronnan ollut varautunut ja jännittänyt kroppaansa enemmän tai vähemmän. Toki yhä tutummaksi käyvä hieroja saattaa vaikuttaa myös, mutta kyllä minä uskon lämmölläkin olleen suuri vaikutus, kun ei se minunkaan käsittelyssäni ole toistaiseksi kunnolla rentoutunut.

Oli pakko napsasta kuva toimenpiteestä kun oli niin kiva nähdä rento koira:

Ammattilaisen käsittelyssä. Tässä kuvassa tosin Fiona on uteliaana kurkkinut mitä puuhaan kun kävin hakemassa kameran joten siksi etujalat on heti hieman jännittyneinä.

Tässä se on lötkö ja silmätkin hieman jo lupsuvat, mitä tekivät vielä enemmänkin silloin kun en ottanut kuvaa.

Fionalla oli alakropassa yhä samoja jumiutumia mitä aiemminkin, mutta ilmeisesti hieman vähemmän kuitenkin. Lisäksi tällä kertaa löytyi niskasta kipeitä kohtia, joita hierottaessa Fiona pyrki nousemaan ylös. Niiden aiheuttajasta minulla ei olekaan epäilyksiä, nimittäin Fionalle on hieman hukkunut fleksin toimintaperiaate ja se monta kertaa lenkin aikana nykäisee itseään juoksemalla fleksin päähän asti.

Aiemmassa viestissä mainitun pentututkan lisäksi Fionalla on tosi hyvä matikkapää, sillä se on mestari laskemaan milloin ollaan puolimatkassa, eli pitääkö vetää eteen vai taakse päästäkseen äkkiä sisään lämpimään. Joka aamu- ja iltalenkki nyt kylmemmällä se yrittää ensin kovasti päästä pissaamisen jälkeen takaisin sisään ja nötköttää fleksin toisessa päässä itsepintaisesti eikä liikkuisi mihikään. Kun saan sen raahattua vähän eteenpäin niin se siirtyy vetämään toiseen päähän, eli äkkiä perille. Nyt lumen tultua se vielä spurttailee enemmän ja jopa ravaa täysiä läpi lumikasojen selvästi sohvan kuva mielessään. Katriina ehdottikin, että voisi harkita Fionalle valjaita niskaan käyvän rasituksen pienentämiseksi. Pitääkin katsella löytyisikö jostain kohtuuhintaisia pikkuvaljaita.

Katriina sanoi, että Fionan yleisilme ja liikkuminen näyttää paremmalta kuin pari kuukautta takaperin edellisen hieronnan aikoihin. Se oli kiva kuulla, kun itse olen sille niin sokea kun päivittäin näen. Päätin jättää viimeisen maksetun hierontakerran odottelemaan mahdollisesti pentua, tai sitten käytän sen Fionalle taas pari kuukauden päästä jos näyttää että sillä on jokin kohta jumissa. Tällä välin aion itse parhaani mukaan ylläpitää hierontatahtina vaikka kertaa viikkoon. Samoin yritän vähentää tuota fleksissä kiskomista, mikä tietysti tulee vaihtumaan hihnassa kiskomiseen paria viikkoa ennen pennun kotiutumista eli noin viiden viikon päästä.

Ostin Katriinalta Fionan kokoiselle koiralle sopivan kauratyynyn, mitä voidaan kotihieronnoissa ja venytyksissä käyttää lämmittämällä se ensin mikrossa lämpimäksi. Tänään heti päätin kokeilla tuon tyynyn toimivuutta ja kyllähän se veti Fionan ihan rennoksi.

Venyttelyt meni paljon paremmin kuin ilman tyynyä. Sen kummempaa hierontaa en nyt tehnyt kun vasta eilen hierottiin kunnolla. Tuosta tyynystä on sekin hyvä puoli, että Fiona malttaa olla aloillaan kun tietää että yhä on toiminta kesken kun tyyny on päällä. Ei siis yritä jatkuvasti nousta ylös mikä on sillä ollut ongelmana. Aloin myös pitämään hieronnan ja venyttelyjen aikana tuota vilttiä Fionan alla, jospa se yhdistäisi tuon viltin aina rentoutumiseen ja siten oppisi olemaan vielä rennompi käsittelyn aikana.

Hieronnan jälkeen pitää tottakai aina ensin vähän peuhata innoissaan ja rentona lelun kanssa, mutta aika pian tulee uni simmuun rentouttavan hoidon jälkeen.

Hain eilen Ikeasta tämän valkoisen turvaportin makuuhuoneen oveen ja asensin heti eilen paikoilleen. Hyvin toimii ja asentui paikalleen nätisti. Mietin pitkään ottaisinko tuon vai tämän puunvärisen portin, mutta päädyin tuohon valkoiseen koska en millään keksinyt miten tuo puunvärinen avataan enkä uskaltanut ottaa riskiä että siinä on joku epäkätevä avaussysteemi.

Suunnittelin pitkään ostavani tämän Carlson portin ja hyödyntäväni tuota pikkuovea Fionalle, mutta sitten en saanut päähäni oikein mitään tilannetta mistä haluaisin Fionan päästää pikkuovesta mutta pentua en, joten en sitten viitsinyt neljää kymppiä ylimääräistä sen takia maksaa. Ja koiran kasvaessa voin tarpeen tullen pistää portin sen verran ylös maasta, että Fiona mahtuu sen alta pujahtamaan mutta aikuinen koikkeri ei.

Huomenna lähdemme viikonlopun viettoon Espooseen. Tällä kertaa ohjelmassa ei ole (ainakaan pitäisi) mitään stressaavaa tai mihin liittyisi Fionan jääminen ilman huoltajaa asuntoon, joten sen suhteen varmaan ihan leppoinen viikonloppu sillekin tulossa.

---------------------------------------

Pikkupentuset ovat tänään 11 päivää nuoria. Kahden viikon iässä silmät ovat yleensä jo auki. Minusta on tosi kiva seurata niiden kehitystä ja lueskella mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, joten tässä katsaus pentujen hyvin kriittisiin kahteen ensimmäiseen viikkoon:

"Pentujen henkinen kehitys parin kolmen ensi viikon aikana on huimaa. Kun syntyessä ainoat hyvin toimivat aistit ovat hajuaisti ja lämmönvaihtelun tunteminen, alkaa pennun maailma hahmottua toisella tavalla silmien ja korvien pikkuhiljaa auetessa noin 10-14 vuorokauden iässä. Kasvattajan velvollisuus tällä neonataalisella kaudella (0-3 viikkoa) on myös totuttaa pennut "käsittelyyn". Emon haju ja kosketus ovat jo tuttuja, mutta kasvattajan ja hänen perheensä (myös lasten!) tulee kosketella pentuja, eivät ne rikki mene. Emo sallii hyvin pientenkin lasten koskea tämän ikäisiä pentuja. Samalla pennut oppivat kaikenlaisten, myös hieman hapuilevien ja kömpelöiden käsien hyväilyjä. Aikuisina tällaiset pennut ovat käsiteltävämpiä, koska niiden varhaiseen kokemuspiiriin kuuluu erilaiset ihmiskontaktit.

Kahden viikon iässä silmät ovat auki ja kolmannen viikon kuluessa käydään ensimmäiset hapuilevat painiottelut raajojen lihasten vahvistuessa ja pentujen ryhtyessä tosissaan harjoittelemaan liikkeitään ja ensiksi tietysti "vankilasta" poispääsyä. Se onnistuukin jo kohta kaikilta. Viikoittain täytyy pentulaatikon laitoja korottaa, kunnes viimeinenkin lankkukerta on paikoillaan.

Pariviikkoiset pennut ovat hereillä jo pidempään kerrallaan, vaikka uni onkin vielä tärkeintä elämässä. Pentulaatikossa alkaa olla vilskettä, emokin viipyy jo pitempiä aikoja pois pentujen luota, mutta tarpeen vaatiessa on heti paikalla korjaamassa pentujen jätöksiä ja myös imettämässä niitä. Pesä pysyy vielä emon avulla siistinä, mutta aluspaperit täytyyy vaihtaa usein. Pennut oppivat nopeasti tekemään tarpeensa yhteen nurkkaan ja muu alue pysyy kuivana.

Pentujen hampaat alkavat pariviikkoisilla tuntua, mutta kulma- ja poskihampaat ilmestyvät vasta hieman myöhemmin. Hampaiden puhjettua emo alkaa vieroittaa pentuja. Imetystilanteessa emo opettaa, joskus aika rajustikin, niitä olemaan pureksimatta nisiä ja pennut saattavat ulista kovasti. Emo ei kuitenkaan satuta niitä, ulina on alistumisen ele, ei kivun."
Lähde: http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/pentuja3.html

Loppuun vielä loppuviikon piriste, LOL.

The wind whistles down the cold dark street tonight

Katselin Onellan videota täällä, komeasti tyttö tekee temppuja! Ihastuin myös tuohon taustamusiikkiin ja sitä olenkin kuunnellut repeatilla tuon jälkeen:

http://www.youtube.com/v/ng8KQq0L0eY?fs=1&hl=fi_FI

Tänään tuli talvi Tampereelle.

Fiona ei oikein tiennyt olisiko tämä lumi tänä vuonna hyvä vai huono asia. Ensin se ei millään meinannut edetä mihinkään, kun jokaisen askeleen jälkeen piti tunkea nenä maahan katsomaan mitä siinä maassa taas on. Eihän tuolle voinut olla nauramatta. Sen jälkeen tuli hepuloinnit ja päästin sen vapaaksi juoksentelemaan tuohon lähi metsäpläntille. Yläkuvassa ollaan vielä paikallaan...

... ja sitten tuli hepuli!

"Koskaan en ole lunta haistanut saatikka maistanut!"

Tuntuu jotenkin ihan siltä, että lumen tultua pääsee raottamaan verhoa maailmaan siten miten koira sen aistii. Kesällä itsellä ei ole mitään hajua mikä maassa milloinkin haisee, mutta eri asia on kun on lunta maassa. Pieni nenä seuraa ihmisten askelia, koiran askelia, milloin mitäkin jälkiä lumessa. En kyllä ole varma meneekö se eteenpäin nenän vai silmien perusteella. Fionasta hauskaa on seurata nenä maassa ihan vaan omia askeleitani kun kävelen sen edellä. Koirien pissatkin näkee ihmistenkin silmillä ja voi ennakoida milloin pysähdytään haistelemaan ja milloin ei. Ihan mielenkiintoista.

Pian kuitenkin huomasi sekä koira että emäntä, ettei se talvi pelkkää hepulointiakaan ole. Karu totuus jumittui tassukarvoihin jo puolimatkassa ja loppumatkassa mahakarvatkin olivat sen verran paakuissa ettei kävely ollut enää kivaa.

Mahapaakkuja ei kuvassa valitettavasti näy. Mutta ei varmaankaan tunnu kivalta. Pitää miettiä josko sitä leikkelisi hieman noita tassukarvoja jos eivät sitten niin houkuttelisi lunta joka lenkillä.

Heh. Tuli muuten juuri mieleen, että Fiona tipahti viime yönä sängystä. En tiedä potkaisinko sitä unissani vai vierikö se itse lattialle, mutta heräsin joskus neljän aikaan siihen kun kuului rysähdys Fionan tipahtaessa maton sisältävän jätesäkin päälle. Laitoin valot päälle ja katsoin sänkyyn - koiraa ei näy missään. Sitten kurkkasin lattialle ja siellähän se seisoi, yksi hyvin pöllämystynyt julmalla tavalla unilta herätetty pikkukoira. Onneksi hissi takaisin sängyn lämpöön toimi nopeasti ja uni pääsi jatkumaan molemmilla. Liekö Fiona edes ehti tajuta mitä tapahtui. Ei onneksi tainnut sattua. Ehkä pitäisi pistää pehmusteet sängyn viereen taivaalta satavien koirien varalta..

Laitoin eilen sopivasti juuri ennen lumen tuloa jouluvalot terassille. Sisälle pistin myös muutamat "talvivalot", mm. mummilta perintönä saatu joulutähti sai jäädä vielä odottamaan joulukuuta. Varmaan jouluinen tunnelma ja maahan satanut lumi saivat tuntumaan ihan deja vulta tämän koiran odotuksen. Muistan niin hyvin sen tunteen mikä oli Fionan tullessa. Kun oli joulu ja pieni pentu tuli taloon. Ja tänä jouluna käy samoin. Mikäköhän siinä on, että meidän perheen jäsenten pitää näköjään kaikkien syntyä lokakuussa ja nelijalkaisten kotiutua jouluna.

Kai sitä voisi jo puhua meidän perheen omasta Joulun ihmeestä ^_^

Sohvavaras!

Jos olen joskus väittänyt Fionan olevan tyhmä kuin saapas joudun kyllä nyt perumaan sanani. Kuvaavampi termi olisi ehkä ovela kettu.

Siinä Fiona makaa sohvan parhaalla paikalla, kannettavan tietokoneen edessä ja tietysti tyynyn päällä. Tämä ei lainkaan ole Fionan paikka normaalisti, vaan se saa tyytyä sohvan toiseen päätyyn (mikä on käsittääkseni ihan yhtä hyvä). Kun lähden pois kotoa niin Fiona usein käy tähän minun paikalleni nukkumaan, mutta kotona ollessani tuo kulma on kyllä aina varattu minulle.

Miten Fiona sitten tällä kertaa parhaan paikan sai? Huijaamalla törkeästi! Ensin se kierteli terassin oven edessä ja pyysi ulos. Koska se pyytää terassille myös tylsyyttään, olen tehnyt niin että sen pyytäessä ulos puen vaatteet päälle ja käytän sen kunnolla ulkona. Että oppisi että ulos pyytämällä myös joutuu tosiaan ulos eikä pyytäisi turhaan. Näin tein tälläkin kertaa, mutta Fionalla oli muuta mielessä. Nousin sohvalta laittamaan toppavaatteet päälle ja kutsuin Fionaa ulko-ovelle. Mitään ei tapahtunut. Kun tulin katsomaan mihin Fiona jäi niin siinähän se köllötti sohvan parhaalla paikalla. Melko törkeää, huijata nyt noin minut pois sohvalta ja livahtaa itse parhaalle paikalle. Oikeasti Fiona tuskin näin pitkälle ajatteli, vaan sillä oli jälleen tylsää ja se olisi halunnut terassille. Kun huomasi että aion viedä sen ulos, ajatteli se varmasti "Ai en mä kyllä nyt ihan tuota tarkoittanut..".

Fionalla on omia issueitaan puhtaita petejä vastaan. Peräti kaksi tyynyä on jäänyt siltä pois käytöstä, koska ne eivät enää kelpaa pesun jälkeen. Epäilen ettei kyse ole hajusta, vaan siitä että tyynyt muhkeutuvat pesussa, täytteet eivät ole enää niin litussa. Pitäisikin ostaa Fionalle ja tietysti pennulle semmoiset pehmeät pedit mitkä pitävät muotonsa pesussakin. Aina vaan sen ostaminen on jäänyt kun Fionalle en pentuna ostanut rikkoutumisen pelossa.

Jos pitäydytään vielä Fionassa, niin sillä on kyllä pettämätön pentututka. Toissa päivänä kävelimme pienen puiston poikki ja puistossa oli 11 viikkoinen corgipentu. Fiona havaitsi tämän pennun jo kaukaa ja lähestyi sitä aivan eri tavalla kun yleensä lähestyy koiria. Päätimme antaa koirien hieman leikkiä ja ilman pörinää, haistelua tai edes minkäänlaista tutustumista koirat lähtivät samantien painimaan yhteisestä ymmärryksestä. Fiona oli aivan innoissaan kun pentu oli sitä hieman pienempi. Se ei kuitenkaan jyrännyt vaan leikki tosi nätisti. Olin tosi ylpeä pikku-leikkijästäni ja tuli tosi hyvä mieli tulevaa pentua ajatellen.

Ilmoitin Fionan joulukuussa olevaan joukkoterveystarkastukseen, siltä tarkistetaan virallisesti silmät ja polvet. Muuten en ehkä olisi viitsinyt sitä tällaiseen "vapaaehtoiseen" lääkärikäyntiin viedä, mutta on kiva kuulla mitä sen silmille kuuluu. Ei ole kerta tai kaksi kun olen epäillyt ja kuullut epäilyjä siitä näkeekö se ihan kunnolla. Niin epäluuloinen se on aina eikä luota silmiinsä. Eipä tieto tietenkään mitään muuta ja ihan hyvin se on pärjännyt tähänkin asti (silmien osalta siis), mutta on mielenkiintoista tietää onko sillä näössä vikaa vai eikö se vain luota näkemäänsä ennen kuin haistaa tai kuulee.

Pennut ovat tänään viikon ja 1 päivää, eli 8 päivää. Yhtä vanhoja kuin Fiona ja kumppanit alla olevassa videossa. Viikon ikäisten pentujen kuvia on täällä.

Vaikka vannoin etten ostaisi vielä pennulle mitään, en voinut vastustaa kiusausta käydessäni M&M:ssä. Mukaan tarttui 60% alennuksesta kevythäkki, missä pentu saa matkustaa autossa pentuaikansa. Korkeutta on vain 50cm joten en ole varma käykö se pennulle sen kasvaessa, mutta maksamani hinnan saan varmaan takaisin jos tuon joskus myyn. Toivottavasti tämä mahtuu autoon Fionan häkin kanssa ilman että kumpaakaan pitää laittaa etupenkille. Samoin mukaan tarttui parempi naksutin, Fionalle ostettu on surkea.

Lisäksi ostin Fionalle uuden kongin, edellistä isomman. Päädyin ostamaan senior-mallin, koska se on tarkoitettu heikkopuruvoimaisemmille koirille. Eli juuri passeli Fionalle.

Lisäksi toteutin uhkaukseni ja ostin Fionalle Serene UM rentouttavaa valmistetta. Fiona on saanut sitä nyt kolme päivää ja ehkä jotain rentouttavaa vaikutusta olenkin havaitsevinani. Tänä viikonloppuna Fiona ei oksentanut (*kopkop*), vaikka minulla olikin vieraita. Viikko sitten vaihdoin riisin hirssiin, mutta eilen vaihdoin takaisin riisiin. Hieman sen on ollut taas vatsa löysällä, mutta nyt se jatkuu myös riisillä. Kovasti mietin pitäisikö testata jauhettuja siipiä, jos se luumassa voisi kuitenkin kiinteyttää ulostetta.

Katselin youtubesta koiratanssivideoita ja heti tuli mieleen musiikki ensimmäiseen Jemima ja koikkeri koiratanssiesitykseen. Hihittelin täällä itsekseni kun mietin mahdollisia koreografisia kuvioita tähän biisiin. Siitä tulee varmasti niin mielen räjäyttävä koiratanssiesitys, että yleisökin toivoisi Dumbon lailla saavansa jotain miestä väkevämpää :D

http://www.youtube.com/v/nkm_y99774M?fs=1&hl=fi_FI

Tuulahdus menneisyyttä

Pennut ovat tänään 4 päivää vanhoja. Kennelin kotisivuille on päivitetty kuvia marsuista kahden päivän ikäisenä. Jokaisesta on oma kuva missä näkyy myös naama.

Tasan kaksi vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa, kun odottelin pikku-Fionaa joka on nyt 2 vuotta 12 päivää. Koska tykkään näköjään tehdä "final countdown" tyyppisiä listauksia kaikennäköisestä odottelusta, ajattelin, että nyt pikkukakkosta odoteltaessa voisin näiden 8 viikon aikana kertoilla myös siitä mitä tapahtui kaksi vuotta sitten. Jospa vaikka saisi ajan menemään näin nopeammin.

Kun Fiona ja kolme sisarustaan syntyivät 22.10.2008 oli yksi ensimmäisiä kuvia minkä sähköpostiini sain pennuista tämä (kuvan © Tanja Mäkipää, Kennel Nicolen):

Pennut syntyivät eläinlääkärissä keisarinleikkauksella. Fiona on helppo tunnistaa mustasta päästä ja pepustaan sekä tässä vaiheessa vielä näköjään karvattomasta kankustaan. Niin ja tietysti siitä, että se on puolet muita pienempi, painoa vain 106gr. Vielä ei ollut varmaa mikä pentu tulisi meille. Ensimmäisen blogikirjoituksen tein pentujen ollessa 4 päivää vanhoja.

Ihkaensimmäinen näky liikkuvasta Fionasta oli video niiden ollessa 8 päivän ikäisiä. © niin ikään Tanja Mäkipää, Kennel Nicolen. Voi tuota pientä ininää! Fiona 2v kiinnitti heti huomiota äänen tulosuuntaan kohti, enköhän minä siitä vielä kunnon isosiskon saa ;)

http://www.youtube.com/v/oQ6ayiZrTKY?fs=1&hl=fi_FI

Siitä alkoi pienen Fiona neidin matka läpi ylä- ja alamäkien. Ihan niin kuin on nyt kahta vuotta myöhemmin alkanut viiden muun pienen tällä kertaa valko-oranssin pennun. Ihmeellinen on elämä.