Koirakavereita

Tällä viikolla oli rutkasti sosialistumista toisiin koiriin. Ensin tutustumisen kohteena oli Miina the rottweiler ja huuuuuui kun meitä pelotti! Miinan innokkuus vieraaseen ajoi Fionan ensin auton alle ja sisälle päästyämme jalkoihin piiloon. Puolentoista tunnin arkailun jälkeen uskallettiin vihdoin hieman häntää heiluttaa uudelle suurelle kaverille. Leikkiin ei koirat ehtineet kun piti jo lähteä. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen Fionan koirakaveritapaaminen meni erittäin hyvin. Osoitti ainakin sen, että ei kaikki isot ja tummat koirat ole pahoja.


Toinen hienosti mennyt tapaaminen oli eilen kasvattajan luona. Paikalla oli kasvattajalle jääneen Kukan lisäksi sisko Vappu omistajineen. Aivan ihania pentuja olivat molemmat! Tytöt olivat ehtineet jo päivän peuhata ennen kuin Fionan kanssa mentiin paikalle. Silti meno oli sellaista että huhhuh! Fionaa ujostutti tällä kertaa paljon vähemmän, johtui varmaan kavereiden pienemmästä koosta ja siitä, että ehkä jossain mielenperukoissa tunnisti leikkikaverit. Tai sitten teki vain niin kovasti mieli päästä leikkimään.

Pari tuntia taisivat pennut juosta ympäri taloa, kuka milloin kenenkin päällä. Fionakin selvästi nautti erittäin paljon kokoisestaan leikkiseurasta. Kuulemma Fionan hassu haukkuminen, "kiekuminen" tai mikä lie ääntelehtiminen on isältä tullut :). Sitä saatiin kuulla kun Fiona päätti härnätä aidan taakse laitettuja isoja haukkuja. Toiset tytöt painoivat hieman alle 3 kiloa, meidän neidille mitattiin 1960 grammaa. Muilla oli myös turkki hieman pitempi kuin meidän rääpäleellä. Kiintoisaa seurata tullaanko täältä vielä kirimään.

Suurin osa kuvista oli vain epämääräisiä karvakasoja, mutta yhdessä näkyy jopa melkein kaikkien pentujen nassut. Niin kovin suloista sakkia!