Sunnuntaina 25.1.2009 klo 21.15 tulee TV1:ltä Ykkösdokumentti: Sairaaksi jalostettu (Pedigree Dogs Exposed). Ilmeisesti uusinta, mutta jos ei ole aikaisemmin katsonut niin kannattaa katsoa!
Koirat.comin keskustelun dokumentista voi löytää täältä.
torstai 22. tammikuuta 2009
Ensimmäinen mahatauti
Viime viikonloppuna pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran koiran omistamiseen liittyviin negatiivisiin puoliin kun Fiona oli mahataudissa. Koko viikonlopun olimme Espoossa vanhemmillani kylässä.
Perjantaina ei ruoka maistunut juuri lainkaan ja se vähä mikä maistui tuli noin tunnin myöhemmin oksennuksena ulos. Illalla Fiona oksensi siis yhteensä neljä kertaa pelkkää nappulaa. Ruoka eikä vesi ei maistunut ollenkaan ja sen seurauksena oli ressukka ihan nuutunut. Lauantaina aamulla näytti jo paremmalta kun riisi meni hyvin alas. Vesi ei silti maistunut yhtään. Päiväunille pentu meni kahden aikaan ja nukkuikin siitä suoraan puoli seitsemään asti. Siinä vaiheessa se näytti jo niin kovasti kuivuneelta, että päätettiin lähteä päivystykseen. Ei muuta kun etsimään Espoosta lauantai-iltana päivystävää eläinlääkäriasemaa ja taksia tilaamaan.
Suuri kiitos Eläinlääkäriasema Aistin 24/7 päivystykselle! Siellä Fionalta mitattiin lämpö, otettiin verikokeet ja pistettiin nestettä. Canicur kuuri saatiin ja pipetit pakkojuottamista ja syöttämistä varten. Olinpa muuten juuri samaisena päivänä käynyt apteekissa ja miettinyt ostanko canicuria vai tehobaktia ja päätynyt tietysti tehobaktiin. Lääkäriltä lähdettäessä pikkuinen oli ihan poikki ja kotiin päästyään meni suoraan nukkumaan.
Kuvassa näkyy, joskin vähän huonosti, verikokeen jälkeen laitettu pikkuinen side kädessä. Kuvasta kiitos Annille. Kotimatkan ajan Fiona nuoleskeli sidettä kunnes kotona sitten otettiin pois.
Pari tuntia nesteytyksestä alkoi taas löytyä koirasta energiaa niin että jaksoi syödä. Vesi ei maistunut joten sitä juotettiin pipetillä. Sunnuntaina oli jo olo parempi ja maanantaina alettin jo antaa nappulaa kana-riisiseoksen lisäksi. Kana paljastui kyllä maailman parhaaksi herkuksi, koskaan ennen ei ole Fiona kirjaimellisesti hyppinyt innosta kun näkee että ruokaa on tulossa :)
Nyt ollaan sitten jo täysin palattu nappulaan ja vesikin maistuu. Harmittavasti taitaa jäädä tälläkin viikolla vauvaryhmä väliin. Se olisi huomenna, mutta ilmoitin jo pitäjälle että emme ole vielä tulossa tällä viikolla ton mahataudin takia. Voisihan sitä vielä kysellä että jos se järjestetään niin pääsisikö sittenkin mukaan.
Ensimmäisestä oksennustaudista selvittiin siis onneksi säikähdyksellä, vaikka kallis lääkärilasku siitä tulikin. Kiitokset äitille kun tarjoutui maksamaan sen! Ja muuten MUISTAKAA ihmiset, jos aiotte ottaa vakuutukset niin ottakaa ne HETI kun pentu tulee. Meillä pistettiin laput menemään vähän yli viikko pennun tulemisen jälkeen ja karenssiaika loppuu vasta tänään. Eli eipä tule korvauksia tuosta eläinlääkärikäynnistä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Tai tässä tapauksessa äitin lompakko.
Pistää myös miettimään miksi näköjään AINA kun tarvitsee joko itselleen tai eläimelle pikaisesti lääkäriä niin on joko yömyöhä tai sitten viikonloppu..
Mutta ei pahaa ilman jotain hyvääkin, kakkoja ei ole tullut sisälle enää kolmeen päivään :). Hieno tyttö! Sen sijaan papereiden tarkoitus on päässyt kokonaan unohtumaan. Sehän nimenomaan EI ole toimiminen tuossa viereisessä kuvassa tapahtuvan toiminnan kohteena, mutta kuka kertoisi sen Fionalle?
Perjantaina ei ruoka maistunut juuri lainkaan ja se vähä mikä maistui tuli noin tunnin myöhemmin oksennuksena ulos. Illalla Fiona oksensi siis yhteensä neljä kertaa pelkkää nappulaa. Ruoka eikä vesi ei maistunut ollenkaan ja sen seurauksena oli ressukka ihan nuutunut. Lauantaina aamulla näytti jo paremmalta kun riisi meni hyvin alas. Vesi ei silti maistunut yhtään. Päiväunille pentu meni kahden aikaan ja nukkuikin siitä suoraan puoli seitsemään asti. Siinä vaiheessa se näytti jo niin kovasti kuivuneelta, että päätettiin lähteä päivystykseen. Ei muuta kun etsimään Espoosta lauantai-iltana päivystävää eläinlääkäriasemaa ja taksia tilaamaan.
Suuri kiitos Eläinlääkäriasema Aistin 24/7 päivystykselle! Siellä Fionalta mitattiin lämpö, otettiin verikokeet ja pistettiin nestettä. Canicur kuuri saatiin ja pipetit pakkojuottamista ja syöttämistä varten. Olinpa muuten juuri samaisena päivänä käynyt apteekissa ja miettinyt ostanko canicuria vai tehobaktia ja päätynyt tietysti tehobaktiin. Lääkäriltä lähdettäessä pikkuinen oli ihan poikki ja kotiin päästyään meni suoraan nukkumaan.
Kuvassa näkyy, joskin vähän huonosti, verikokeen jälkeen laitettu pikkuinen side kädessä. Kuvasta kiitos Annille. Kotimatkan ajan Fiona nuoleskeli sidettä kunnes kotona sitten otettiin pois.Pari tuntia nesteytyksestä alkoi taas löytyä koirasta energiaa niin että jaksoi syödä. Vesi ei maistunut joten sitä juotettiin pipetillä. Sunnuntaina oli jo olo parempi ja maanantaina alettin jo antaa nappulaa kana-riisiseoksen lisäksi. Kana paljastui kyllä maailman parhaaksi herkuksi, koskaan ennen ei ole Fiona kirjaimellisesti hyppinyt innosta kun näkee että ruokaa on tulossa :)
Nyt ollaan sitten jo täysin palattu nappulaan ja vesikin maistuu. Harmittavasti taitaa jäädä tälläkin viikolla vauvaryhmä väliin. Se olisi huomenna, mutta ilmoitin jo pitäjälle että emme ole vielä tulossa tällä viikolla ton mahataudin takia. Voisihan sitä vielä kysellä että jos se järjestetään niin pääsisikö sittenkin mukaan.
Ensimmäisestä oksennustaudista selvittiin siis onneksi säikähdyksellä, vaikka kallis lääkärilasku siitä tulikin. Kiitokset äitille kun tarjoutui maksamaan sen! Ja muuten MUISTAKAA ihmiset, jos aiotte ottaa vakuutukset niin ottakaa ne HETI kun pentu tulee. Meillä pistettiin laput menemään vähän yli viikko pennun tulemisen jälkeen ja karenssiaika loppuu vasta tänään. Eli eipä tule korvauksia tuosta eläinlääkärikäynnistä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Tai tässä tapauksessa äitin lompakko.
Pistää myös miettimään miksi näköjään AINA kun tarvitsee joko itselleen tai eläimelle pikaisesti lääkäriä niin on joko yömyöhä tai sitten viikonloppu..
Mutta ei pahaa ilman jotain hyvääkin, kakkoja ei ole tullut sisälle enää kolmeen päivään :). Hieno tyttö! Sen sijaan papereiden tarkoitus on päässyt kokonaan unohtumaan. Sehän nimenomaan EI ole toimiminen tuossa viereisessä kuvassa tapahtuvan toiminnan kohteena, mutta kuka kertoisi sen Fionalle?
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
3 kuukautta ja ekat rokotukset takana
Hauskaa 3kk päivää meidän Fionalle!
Tänään tuli siis ikää täydet 12 viikkoa ja ensimmäiset rokotukset käytiin hakemassa. Veterissä käyttäydyttiin hyvin, hampaat sun muut annettiin katsoa oikein nätisti. Kakat ja pissat tuli Veterin parkkipaikalle, joten ei sitten tarvinnut lääkärillä alkaa hätäpissailemaan :). Itse rokotusta ei meidän tyttö edes huomannut kun lääkäritäti laittoi kasan ruokaa pöydälle. Muuten oli aivan terve pentu, paitsi että korvat punoittivat sen verran että saatiin varmuuden vuoksi parin viikon korvatippakuuri. Onhan tuo tyttö jonkun verran korvia raapinutkin, että ihan hyvä että saadaan hoidettua pois alkavat tulehdukset jo nyt. Paino oli 1600 gr.
Rokotusten jälkeisestä väsymyksestä tai muista oireista ei ole tietoakaan, virtaa riittää aivan niin paljon kuin ennenkin. On silti hyvä, ettei tänään vielä menty sinne Pikkuhukan vauvaryhmään. Ehtii sitä ensi viikollakin.Huomenna alkaakin Fionan elämässä jännittävät ajat. Ensin meille tulee yövieras ja perjantaina lähdetään junalla Espooseen porukoille viikonlopuksi. Saapa nähdä miten menee. Uskon kyllä että kaikki muu sujuu hyvin paitsi että pissat ei välttämättä osu uudessa paikassa paperille. Vanhemmat on kuitenkin yksi vakkarihoitopaikka sitten isompana niin hyvä että tottuu sielläkin olemaan. Tänään Fiona tutustui ensimmäistä kertaa myös imuriin. Reaktio oli sama kuin kaikella pelottavalla: hippulat vinkuen sohvan alle vain :)
En varmaan kirjoittele enää tällä viikolla, joten hauskaa viikonloppua kaikille!
lauantai 10. tammikuuta 2009
11 viikon ikäisen Fiona kuulumisia
Mainittakoon heti alkuun, että kirjoitan tätä tekstiä klo 1:58 lauantaiyönä muutaman oluen ottaneena, joten pahoittelen mahdollisia virheitä.
Fiona on ollut meillä nyt 3,5 viikkoa, melkein kuukauden. Tuntuu, että vastahan se eilen tuli. Toisaalta ei muista sitä aikaa kun ei meidän lattioilla ollut omaa liikkuvaa moppia.
Koulutuksen suhteen seistään vähän paikoillamme. Kuvainnollisesti. Viimeisen viikon ajan ollaan treenattu lähinnä seisomista, mikä vaikuttaa olevan aika vaikea Fionan sisäistää. Ihan oikeassa ovat ne, jotka sanovat että näyttelykoiralle pitäisi ensin opettaa seisominen ja sitten vasta istuminen. Välillä iskee semmoinen ensimmäisen koiranomistajan epävarmuus, tekeekö tässä nyt yhtään oikein? Tuntuu, että olen aivan liian hätäilevä ja kärsimätön. Kaikki pitäisi oppia päivässä, enintään viikossa. Nytkin tuntuu, että seisomista on treenattu jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa päivässä tehdään vain muutama harjoitussessio. Ja näitä samoja asioita saa todennäköisesti opetella vielä monta kuukautta.
Hieman itsevarmuutta koulutukseen ajattelin mennä hakemaan Pikkuhukan vauvaryhmästä. Siellä Fiona saa myös vihdoin seuraa omanikäisistään, tai ylipäänsä muista koirista. Harmittaa, ettei meillä ole kaveripiirissä oikeastaan yhtään sellaista rauhallista, pentuystävällistä koiraa jonka kanssa meidän kakara pääsisi leikkimään. Myös siksi ajattelin, että tuo vauvaryhmä voisi olla hyvä paikka meille, vaikka vaan ihan muutaman kerran. Tosin tietysti ensimmäinen tapaaminen osui juuri ensi keskiviikolle, samalle päivälle kun meillä on ensimmäiset rokotukset varattu. Pitää sitten mennä vasta seuraavan viikon tunnille.
Muutama päivä takaperin Fiona sai todellista sosialistamisharjoitusta, kun käytiin Tampereen keskustassa nopeasti bussilla piipahtamassa. Bussissa vinguttiin menomatkalla, tulomatkalla ei niinkään enää. Pää vain piiloon niin poissa silmistä, poissa mielestä :). Kaupungilla sitten olisikin ollut kauheasti haisteltavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Omituista, miten tämä uhkaava tappaja saa osakseen lähinnä säälittäviä katseita ja "voooi kun söpö" ja "oih kun ihana pikkunen" lausahduksia. Erään oven edesta kulkiessamme sentään yksi mies totesi että "hyvä kun uskalsin tulla ulos kun oli noin pelottava vahtikoira oven takana seisomassa". Totesin sitten vain, että kyllä tätä otusta kannattaakin pelätä.
Mitattiin paino jälleen viime keskiviikkona, ja vaaka näytti tällä kertaa 900 gr. Edellisellä kerralla siis tosiaan näytti 1040 gr. Luotto vaa'an oikeellisuuteen katosi siis siinä. Kyllähän me kovasti epäilimmekin, ettei lautanen vaa'an päällä, ja sen päällä vielä kiemurteleva havannalainen ole välttämättä se kaikista luotettavin vaihtoehto :). Sitten kokeilimme ihmisille tarkoitettua vaakaa ja saimme tulokseksi 1600 gr (Tommin sylissä) ja 1800 gr (minun sylissä). Joten päätettiin siis, että 11 viikkoisena Fiona painoi 1700 grammaa. Selvästi oikeamman tuntuinen paino kuin edellinen 1040 grammaa. Ensi keskiviikkona näkee sitten oikean painon eläinlääkärillä.
Ollaan käyty viime päivinä talon takana olevassa pienessä metsässä kävelyllä. Omituiseen aikaan liikkeellä ollessamme ollaan pidetty Fionaa myös vapaana (lakien vastaisesti, tiedetään). Hienosti on seurannut perässä! Olen kyllä iloinen huomatessani, miten hyvin tuo seuraa vapaana. Ainakin heti, kun pihasta pääsee n. 20 metrin päähän. Suurin ongelma tällä hetkellä vaikuttaisi olevan se, että Fiona ei yhtään viihdy pihalla. Tai ainakaan ei ikinä sinne haluaisi lähteä. Yleensä teemme niin, että toinen ottaa koiran syliin ja toinen laittaa sillä välin takin päälle. Jos takki päällä menee pentua hakemaan niin saa maanitella pitkän aikaa sitä pois sohvan takaa. Lisäksi hihnassa ollessaan Fiona ei tykkää tulla lähelle. Kai se pelkää joutuvansa syliin ja siten pois pihalta. Mikä on melko ristiriidassa sen kanssa, ettei ikinä halua lähteä pihalle. Hmmh.. Niin ja heti kun hihnassa tullaan rappukäytävään tai sisälle asuntoon niin on pakko ruveta leikkimään vetoleikkejä hihnan kanssa.
Lopuksi vielä aivan ensimmäinen Fionan seisomiskuva, ei ihan oikeanlainen mutta kovasti jo sinnepäin :D. Myös kameran laadusta voi tehdä päätelmiä kuvan perusteella... Turkki on kyllä kasvanut jo kovasti. Sen huomaa jo siitä, että harjaaminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista. Pikkuisen saa varoa ettei kovin huolimattomasti vedä kampaa turkin läpi, muuten saa suuremmalla todennäköisyydellä hampaista :)
Fiona on ollut meillä nyt 3,5 viikkoa, melkein kuukauden. Tuntuu, että vastahan se eilen tuli. Toisaalta ei muista sitä aikaa kun ei meidän lattioilla ollut omaa liikkuvaa moppia.
Koulutuksen suhteen seistään vähän paikoillamme. Kuvainnollisesti. Viimeisen viikon ajan ollaan treenattu lähinnä seisomista, mikä vaikuttaa olevan aika vaikea Fionan sisäistää. Ihan oikeassa ovat ne, jotka sanovat että näyttelykoiralle pitäisi ensin opettaa seisominen ja sitten vasta istuminen. Välillä iskee semmoinen ensimmäisen koiranomistajan epävarmuus, tekeekö tässä nyt yhtään oikein? Tuntuu, että olen aivan liian hätäilevä ja kärsimätön. Kaikki pitäisi oppia päivässä, enintään viikossa. Nytkin tuntuu, että seisomista on treenattu jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa päivässä tehdään vain muutama harjoitussessio. Ja näitä samoja asioita saa todennäköisesti opetella vielä monta kuukautta.
Hieman itsevarmuutta koulutukseen ajattelin mennä hakemaan Pikkuhukan vauvaryhmästä. Siellä Fiona saa myös vihdoin seuraa omanikäisistään, tai ylipäänsä muista koirista. Harmittaa, ettei meillä ole kaveripiirissä oikeastaan yhtään sellaista rauhallista, pentuystävällistä koiraa jonka kanssa meidän kakara pääsisi leikkimään. Myös siksi ajattelin, että tuo vauvaryhmä voisi olla hyvä paikka meille, vaikka vaan ihan muutaman kerran. Tosin tietysti ensimmäinen tapaaminen osui juuri ensi keskiviikolle, samalle päivälle kun meillä on ensimmäiset rokotukset varattu. Pitää sitten mennä vasta seuraavan viikon tunnille.
Muutama päivä takaperin Fiona sai todellista sosialistamisharjoitusta, kun käytiin Tampereen keskustassa nopeasti bussilla piipahtamassa. Bussissa vinguttiin menomatkalla, tulomatkalla ei niinkään enää. Pää vain piiloon niin poissa silmistä, poissa mielestä :). Kaupungilla sitten olisikin ollut kauheasti haisteltavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Omituista, miten tämä uhkaava tappaja saa osakseen lähinnä säälittäviä katseita ja "voooi kun söpö" ja "oih kun ihana pikkunen" lausahduksia. Erään oven edesta kulkiessamme sentään yksi mies totesi että "hyvä kun uskalsin tulla ulos kun oli noin pelottava vahtikoira oven takana seisomassa". Totesin sitten vain, että kyllä tätä otusta kannattaakin pelätä.
Mitattiin paino jälleen viime keskiviikkona, ja vaaka näytti tällä kertaa 900 gr. Edellisellä kerralla siis tosiaan näytti 1040 gr. Luotto vaa'an oikeellisuuteen katosi siis siinä. Kyllähän me kovasti epäilimmekin, ettei lautanen vaa'an päällä, ja sen päällä vielä kiemurteleva havannalainen ole välttämättä se kaikista luotettavin vaihtoehto :). Sitten kokeilimme ihmisille tarkoitettua vaakaa ja saimme tulokseksi 1600 gr (Tommin sylissä) ja 1800 gr (minun sylissä). Joten päätettiin siis, että 11 viikkoisena Fiona painoi 1700 grammaa. Selvästi oikeamman tuntuinen paino kuin edellinen 1040 grammaa. Ensi keskiviikkona näkee sitten oikean painon eläinlääkärillä.
Ollaan käyty viime päivinä talon takana olevassa pienessä metsässä kävelyllä. Omituiseen aikaan liikkeellä ollessamme ollaan pidetty Fionaa myös vapaana (lakien vastaisesti, tiedetään). Hienosti on seurannut perässä! Olen kyllä iloinen huomatessani, miten hyvin tuo seuraa vapaana. Ainakin heti, kun pihasta pääsee n. 20 metrin päähän. Suurin ongelma tällä hetkellä vaikuttaisi olevan se, että Fiona ei yhtään viihdy pihalla. Tai ainakaan ei ikinä sinne haluaisi lähteä. Yleensä teemme niin, että toinen ottaa koiran syliin ja toinen laittaa sillä välin takin päälle. Jos takki päällä menee pentua hakemaan niin saa maanitella pitkän aikaa sitä pois sohvan takaa. Lisäksi hihnassa ollessaan Fiona ei tykkää tulla lähelle. Kai se pelkää joutuvansa syliin ja siten pois pihalta. Mikä on melko ristiriidassa sen kanssa, ettei ikinä halua lähteä pihalle. Hmmh.. Niin ja heti kun hihnassa tullaan rappukäytävään tai sisälle asuntoon niin on pakko ruveta leikkimään vetoleikkejä hihnan kanssa.
Lopuksi vielä aivan ensimmäinen Fionan seisomiskuva, ei ihan oikeanlainen mutta kovasti jo sinnepäin :D. Myös kameran laadusta voi tehdä päätelmiä kuvan perusteella... Turkki on kyllä kasvanut jo kovasti. Sen huomaa jo siitä, että harjaaminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista. Pikkuisen saa varoa ettei kovin huolimattomasti vedä kampaa turkin läpi, muuten saa suuremmalla todennäköisyydellä hampaista :)
lauantai 3. tammikuuta 2009
Edistystä hihnassa!
Fiona käveli hihnassa niin hienosti, että oli pakko tulla hehkuttamaan! Käytiin etupihalta vähän sivummalla tulevassa pissapaikassa ja käveltiin takaisin ja melkein koko matkan kakara käveli vierellä. Välillä pysähdeltiin haistelemaan, mutta jatkettiin matkaa heti kun pyydettiin. Hienoa!
Ainoa miinus oli, että heti ulko-ovella tuli vastaan chihuahua flexissä joka pääsi hivuttautumaan vähän liian iholle ennen kuin molemmat jatkettiin omia matkojamme. Tietääpä jatkossa, ettei tuon yksilön kanssa kannata pysähdellä tekemään tuttavuutta.
Ainoa miinus oli, että heti ulko-ovella tuli vastaan chihuahua flexissä joka pääsi hivuttautumaan vähän liian iholle ennen kuin molemmat jatkettiin omia matkojamme. Tietääpä jatkossa, ettei tuon yksilön kanssa kannata pysähdellä tekemään tuttavuutta.
torstai 1. tammikuuta 2009
Kouluttamista ja käsittelyharjoituksia
Nyt on Fiona ollut meillä kaksi viikkoa. Noin vajaan viikon meillä olemisen jälkeen aloitin pikkuisen kouluttamaan tuota.
Tällä hetkellä varsinaisessa koulutuksessa ovat istu, maahan, tänne ja katsekontakti. Istuminen sujuu jo sisätiloissa hyvin, vaikkakin jos pentu on maassa niin siitä se ei jostain syystä osaa nousta käskystä istumaan. Maahan Fiona osaa mennä, jos namipalan pistää lattiantasalle. Nyt pitäisi suodattaa tuo käsiliike pois kokonaan. Istumisessa ja maahanmenossa molemmissa namipalalla on edelleen keskeinen osa, ilman sitä ei välttämättä tottelisi. Harjoitusta siis kaivataan vielä runsaasti. Luoksetulo toimii ajoittain, jos ei mitään mielenkiintoisempaa ole saatavilla. Sisätiloissa toimii lähes sataprosenttisesti, mutta ulkona ei vielä juurikaan. Tuntuu myös, että tuolle nimensä sanominen on toistaiseksi parempi luoksetulokutsu kuin "tänne".
Lueskelin koiranäyttelyistä netistä ja alkoi kovasti tehdä mieli opettaa tuolle sintille näyttelyseisomista- ja kävelyä :). Ehkäpä ensin kuitenkin varmistetaan, että nykyiset koulutuksessa olevat asiat sujuvat hyvin ennen kuin lähdetään uusia opettelemaan. Olen kyllä nostellut tuota pöydälle ja harjannut siinä, jotta tottuisi sitten eläinlääkärilläkin olemaan pöydällä. Mutta en voi mitään sille, että olisi tosi hienoa päästä tuon kanssa näyttelykehässä pyörähtämään ja jos siltä näyttää, niin kilpailla ihan tosissaan ^^.
Näiden lisäksi ollaan tehty käsittelyharjoituksia kuten hampaiden, korvien ja silmien katsomista sekä harjaamista. Puremista yritetään kovasti kitkeä pois, mutta alkaa näyttää epätoivoiselta. Jos kädellä yrittää silitellä naamasta niin suurella todennäköisyydellä myös saa hampaista. Tänään nypin ensimmäistä kertaa hieman korvakarvoja ja se sujui yllättävän helposti. Pieni ei siitä kivusta näköjään hetkahdakaan, mutta paikallaan pysyminen ja korvan kutiaminen kun yrittää ottaa karvoja sormiin vaikuttaa haasteelliselta.
Eilen leikattiin toista kertaa kynnet ja leikkasin ensimmäistä kertaa ytimeen :/. Fiona vingahti hieman, mutta antoi leikata hienosti loput kynnet. Verta tuli sen verran, että lattialta sai pyyhkiä läikkiä. Puhdistettiin varmuuden vuoksi kynnenpää Septidinillä eikä käyty enää pihalla sen jälkeen. Tänäänkin ollaan käyty vain hetki pihalla, ettei pääsisi haava aukeamaan. Fiona ei yhtään arastellut kynttä toimenpiteen jälkeen ja käyttäytyi muutenkin normaalisti joten taisivat omistajat säikähtää enemmän kuin koira tässä tilanteessa. Taitaa avokki saada ensi kerralla leikata ja minä pidän kiinni :P
Ensimmäinen matokuurikin meni eilen, enää kaksi viikkoa rokotuksiin.
En muuten vieläkään tunne itseäni jostain syystä koiranomistajaksi. En osaa sopeutua siihen, että mulla oikeasti on nyt koira. Ehkäpä muutos tulee sitten kun tuo alkaa oikeasti käyttäytyä niinkuin ison koiran tulee :)
Tällä hetkellä varsinaisessa koulutuksessa ovat istu, maahan, tänne ja katsekontakti. Istuminen sujuu jo sisätiloissa hyvin, vaikkakin jos pentu on maassa niin siitä se ei jostain syystä osaa nousta käskystä istumaan. Maahan Fiona osaa mennä, jos namipalan pistää lattiantasalle. Nyt pitäisi suodattaa tuo käsiliike pois kokonaan. Istumisessa ja maahanmenossa molemmissa namipalalla on edelleen keskeinen osa, ilman sitä ei välttämättä tottelisi. Harjoitusta siis kaivataan vielä runsaasti. Luoksetulo toimii ajoittain, jos ei mitään mielenkiintoisempaa ole saatavilla. Sisätiloissa toimii lähes sataprosenttisesti, mutta ulkona ei vielä juurikaan. Tuntuu myös, että tuolle nimensä sanominen on toistaiseksi parempi luoksetulokutsu kuin "tänne".
Lueskelin koiranäyttelyistä netistä ja alkoi kovasti tehdä mieli opettaa tuolle sintille näyttelyseisomista- ja kävelyä :). Ehkäpä ensin kuitenkin varmistetaan, että nykyiset koulutuksessa olevat asiat sujuvat hyvin ennen kuin lähdetään uusia opettelemaan. Olen kyllä nostellut tuota pöydälle ja harjannut siinä, jotta tottuisi sitten eläinlääkärilläkin olemaan pöydällä. Mutta en voi mitään sille, että olisi tosi hienoa päästä tuon kanssa näyttelykehässä pyörähtämään ja jos siltä näyttää, niin kilpailla ihan tosissaan ^^.
Näiden lisäksi ollaan tehty käsittelyharjoituksia kuten hampaiden, korvien ja silmien katsomista sekä harjaamista. Puremista yritetään kovasti kitkeä pois, mutta alkaa näyttää epätoivoiselta. Jos kädellä yrittää silitellä naamasta niin suurella todennäköisyydellä myös saa hampaista. Tänään nypin ensimmäistä kertaa hieman korvakarvoja ja se sujui yllättävän helposti. Pieni ei siitä kivusta näköjään hetkahdakaan, mutta paikallaan pysyminen ja korvan kutiaminen kun yrittää ottaa karvoja sormiin vaikuttaa haasteelliselta.
Eilen leikattiin toista kertaa kynnet ja leikkasin ensimmäistä kertaa ytimeen :/. Fiona vingahti hieman, mutta antoi leikata hienosti loput kynnet. Verta tuli sen verran, että lattialta sai pyyhkiä läikkiä. Puhdistettiin varmuuden vuoksi kynnenpää Septidinillä eikä käyty enää pihalla sen jälkeen. Tänäänkin ollaan käyty vain hetki pihalla, ettei pääsisi haava aukeamaan. Fiona ei yhtään arastellut kynttä toimenpiteen jälkeen ja käyttäytyi muutenkin normaalisti joten taisivat omistajat säikähtää enemmän kuin koira tässä tilanteessa. Taitaa avokki saada ensi kerralla leikata ja minä pidän kiinni :P
Ensimmäinen matokuurikin meni eilen, enää kaksi viikkoa rokotuksiin.
En muuten vieläkään tunne itseäni jostain syystä koiranomistajaksi. En osaa sopeutua siihen, että mulla oikeasti on nyt koira. Ehkäpä muutos tulee sitten kun tuo alkaa oikeasti käyttäytyä niinkuin ison koiran tulee :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)