Loki 6kk

Säkä: 37-38cm
Paino: 9,2kg

Kuvista kiitos Tytti Käyhkölle!

Tältä puolelta valitsin tämän kuvan kun näkyy Lokin häntäkin :).
Hännän pituus on kintereeseen asti, mutta eipä juuri sen pitempi.

Loki 6kk ja Jana 1v. Kaverikuvan napsaisusta kiitokset Iina Timoselle :)

Loki on kyllä kasvanut kovasti, se on Janaa (34cm) selvästi korkeampi, karvojen läpi on tosin vaikea arvioida. Omalla mitalla on nykyään myös vaikea mitata kun se antaa periksi selän karvoista. Pitäisi saada oikea säkämitta jostain käsiin. Jotain 37-38cm on kuitenkin varmaan tällä hetkellä korkeus. Uskoisin sen venähtävän vielä pari senttiä eli oikein sopivan kokoinen poika taitaa tulla!

Fiona on voinut aamun jälkeen ihan hyvin, hieman se köhii vielä mutta muuten kunnossa. Tänään onkin sitten leikitty normaalia enemmän Fionan lempileikkejä ja rapsutettukin runsaasti ylimääräistä. En kyllä varmaan koskaan voisi ottaa yli kahta koiraa, hulluksihan siinä huolehtimisessa tulisi kun nämä kaksikin jo aiheuttavat semmoisia sydämentykytyksiä tasaisin väliajoin.

Fiona muuten painoi 4,45kg! Herranjumala! Silloin kun se painoi pikkaisen päälle 4kg pidin sitä tukevana.. Nyt tytön annokset pienenevät kyllä, päiväannos tippuu reilusta desistä nappuloita noin 3/4 desiin per päivä. Lisukkeeksi se saa purkkiruokaa kuten ennenkin. Liikuntaa pitäisi myös lisätä, se vaan liikkuu niin vastahakoisesti kun ovat Lokin kanssa molemmat lyhyellä hihnalla enkä tahdo sitä pakottaa. Jotenkin siihen suhtautuu vieläkin kuin se olisi vähän puolikuntoinen enkä ole halunnut siltä paljon liikuntaa vaatia. Fleksissä se menee enemmän mielellään. Ehkäpä pitäisi kohta alkaa ottamaan päivään yksi oikea lenkki jolloin ei haistella vaan mennään. Tekisi hyvää kaikille kolmelle (Lokia tosin ei vielä saisi asfaltilla niin kovasti kävelyttää). Saa nähdä mitä keksitään.

(Sivuäänellisiä) sydämentykytyksiä aamutuimaan

Tänään oli pitkästä aikaa Fionan vuoro käväistä eläinlääkärissä, tällä kertaa ihan nopean toiminnan päivystyksessä.

Fiona alkoi puoli kymmenen aikaan ihan kesken leikin kakomaan, köhimään ja yskimään niin kuin sillä olisi kurkussa jotain. Vartin verran odottelin saisiko rykäistyä ärsyttävän tavaran pois ja yritin avittaa taputtelemalla selkään ja pari kertaa putsasin nielua sormella mutta ei auttanut. Sitten Fiona alkoi käydä jatkuvasti pitkäkseen hetkeksi ja hetken päästä alkoi taas yskiä ja röyhtäillä ja köhiä.

Soitin ensin Hakametsään mihin ei aikoja ollut kun heillä oli jo nyt kaaos jonkun lekurin saikun takia (ja ei muuten ole kovin fiksua vastaanottovirkailijan selittää pitkän kaavan mukaan että kannattaa viedä äkkiä jos nielussa on jotain tukkeena kun muuten voi tapahtua sitä ja tätä, mun oli jopa pakko keskeyttää virkailija ja sanoa kiitos mutta koitanpa sitten äkkiä soittaa johonkin mihin päästäisiin myös hoitoon, sen sijaan että kuuntelen tätä kun koira vieressä samalla kuulostaa siltä että tukehtuu ihan just). Veterille saatiin aika puolen tunnin päähän ja lähdin samantien ajamaan.

Autossa Fiona köhi ja kakoi aika pahan kuuloisesti (parikymmentä sekuntia ehdin jo ajatella että se oli sitten siinä..) ja liekö sitten sai ärsyttävän roskan minkä lie pois, kun veteriä lähestyttäessä alkoi se vinkua että jee mihin ollaan menossa eikä sen jälkeen enää köhinyt. Lekuri tutki koiran eikä mitään kummallista löytänyt, mutta sydäntä kuunneltaessa Fionalta kuului vasemmalta puolelta jostain kainalosta ihan heikko pieni sivuääni, mitä ei ole ennen kuulunut. Se ei kuulemma kuitenkaan voi oireilla vielä ja oli pienenpieni sivulöydös, jota kannattaa seurailla kun jatkossa muista syistä vie koiraa eläinlääkärille. Hän oli sitä mieltä ettei tuon pitäisi vuosikausiin oirehtia tai pahentua ja voi olla ettei tuota koskaan ongelmia. Tämän kertaisten oireiden aiheuttajaksi lääkärikin epäili roskaa tai karvaa tai vastaavaa.

Kotona Fiona on rauhoituttuaan välillä köhinyt vielä, mutta leikki jo eikä muutenkaan vaikuta kipeältä. Äsken käytiin ulkona leppoisa kävely josta Fiona meni osan sylissäkin varmuuden vuoksi ja sen jälkeen ei ole enää yskinyt. Annoin lääkärin ohjeiden mukaan hieman märkää ruokaa putsaamaan nielua ja Fiona myös joi. Jospa oltaisiin selvitty säikähdyksellä tällä kertaa.

Tuota sivuääntä aloin miettimään, että voikohan se olla kuulunut vain siksi että koira oli paniikissa lääkäristä ja oli viimeisen puoli tuntia köhinyt niin paljon.. Sitä tuskin saan tietää ennen kuin koira ensi kerralla viedään lääkärille, mutta olihan tuo tietysti huono uutinen kaiken kaikkiaan. Mutta eipä sitä sitä kannata murehtia sen enempää kuin mitään muutakaan Fionan vaivaa, ongelmia tulee jos on tullakseen.

Nyt Fionan vointi on niin hyvä ja se pötköttelee autuaana odottaen kauneusuniaan, joten uskallan lähteä Lokin kanssa Tytillä piipahtamaan. Tarkoitus on taikoa buffetmyytävää huomiseen Tappien järjestämään möllitokoon, johon on muuten peruutuksien vuoksi paikat jäljellä mölli- ja avoluokkiin, eli vielä ehtii halukkaat ilmoittautua!

Lähes puolivuotias

Niin se aika rientää. Loki juhlii huomenna puolivuotissyntymäpäiviään. Sen kunniaksi poika pääsee Janan kanssa peuhaamaan ja tietysti posettamaan puolivuotiskuvat ja kimppakuvat Jampulan kanssa. Huomenna siis tulossa kasvukuvat ja mitat.

Jos katsoo hieman taaksepäin kulunutta neljää kuukautta, on siihen kuulunut valitettavasti hieman huonojakin hetkiä. Näihin kuuluvat ainakin karvamöntin aiheuttamat oksentelu- ja ripuliepisodit ja nenäpunkit, joiden takia jouduttiin olemaan kuukausi pois kaikesta toiminnasta. Mörköikää Lokilla on viime aikoina ollut, mutta nyt se tuntuu hieman lieventyneen. Kenties omistajan muuttuneen suhtautumisen ansiosta (egon pönkitystä)?

Hyviä asioita on tietysti ollut monin verroin enemmän, eikä vähimpänä ole mielessä se vaikutus minkä Lokin tulo on tehnyt Fionaan. Fiona on saanut oman leikkikaverin, vahtitoverin ja pikkuveljen, jonka korvat pitää yhä putsata aamutuimaan (tähän ääneen on muuten uskomattoman raivostuttava herätä). Toimenpiteen aikana Loki makaa kyljellään paikoillaan kun tatti kunnes homma on valmis.

En sanoisi että näillä niinkään on mitään selkeää arvojärjestystä, vaan kumpikin uskoo toista jos toinen selkeästi murahtaa esimerkiksi lelusta tai luusta. Lokikaan ei mene Fionalta mitään pois ottamaan muuta kuin huijaamalla Fionan ensin muualle esimerkiksi näyttelemällä, että eteisessä on jotain, ja kun Fiona menee katsomaan mitä siellä on, niin Loki on sekunnissa napannut esimerkiksi siskon syömän luun. Ei ihan tyhmä poika sitten kuitenkaan.

Leikki ei ole enää kovin tasapuolista ja vapaana ollessaan ei oikein yhdessä juoksemisesta tule mitään. Loki ei taida olla sisäistänyt omaa kasvuaan eikä ymmärrä miten pienemmän kanssa tulisi leikkiä ettei juokse toista kumoon. Sisällä nyhjääminen sujuukin sitten samaan malliin, vaikkakin välillä pitää siinäkin Lokia rauhoitella ettei jyrää liikaa.

Ruokaa menee kaksi kertaa päivässä yhteensä joku 3,5dl ja sisäsiisti poika on ollut jo useamman kuukauden ihan muutamaa sattumaa lukuunottamatta. Ulos se osaa pyytää tarvittaessa ja jopa 8h harvoin tapahtuvat yksinolotkin sujuu ilman vahinkoja.

Musta väri on kaikonnut Lokin kropasta tällä hetkellä täysin, hännän rinkulaa lukuunottamatta.

Luonteeltaan poika on yhä kovin rauhallinen ja jotenkin fiksu ikäisekseen, mutta aina sekunninsadasosassa mukana jos jotain tapahtuu tai treenaillaan. Tylsistymisen se osoittaa inisemällä.

Tällä hetkellä treenaillaan agilityä kerran viikossa, hakua parin viikon välein ja näyttelytreeneissä käydään silloin tällöin, samoin mätsäreissä olisi tarkoitus piipahdella. Tottelevaisuutta haluaisin treenata ryhmässä, mutta arkitokokurssi alkaa vasta heinäkuussa, joten sinne asti pitää vielä odotella. Normialkeistoko on agin kanssa samana päivänä joten siksi ei sinne päästä.

Semmoinen puolivuotiskatsaus tällä kertaa, palataan asiaan huomenna kuvien ja mittaustulosten merkeissä.

Cute overload

Eilen olin kuvailemassa agilitykisoja, vaikkakin huomio ja kamera taisi kiinnittyä vähän vääriin asioihin.

Pieni Penny jackrussell oli tullut ihmettelemään maailman menoa.

Pienen Pennyn huolirypyt :)

Pentu ja suuri maailma

Jännittävän päivän jälkeen Olli oli pienestä hiukan pelottava.

Mitä tulee kun yhdistää kaksi söpöä pentua?

Tuli niitä kisojakin vähän kuvattua, tässä parit parhaimmistot. Loput kuvat löytyy täältä.

Vähän liian kaukaa tuli näköjään kuvattua, vielä enemmän olisi saanut zoomata monessa paikassa.

Tässä vielä todistusaineistoa, että ei ole agilitykuvaaminen liian helppoa :)

Teh merkkailu has begun

Poika ollut lienee metsästämässä voikukkia kun aivoja jaettiin.

Jossain tuon nössön pienen pojan ulkokuoren alla asuu piilevä machoilija, joka on alkanut pissailemaan lenkillä useammin kuin kerran tai kahdesti. Ehkä siitä on kohta tuleva Oikea Mies. Kinttu ei tosin ole vielä noussut kertaakaan, saa nähdä milloin hoksaa että se pisun haju leviää pitemmälle jos tähtää ylemmäs kun vaan nurmikolle.

Tänään on ollut laiska päivä, ensin vedettiin hirsiä paria lyhyttä hereillä olo pätkää lukuunottamatta kahteen asti päivällä, sitten reilun tunnin lenkki lähikentällä ja sitten lisää unta kaikille. Ainoa jonka unikiintiö tuntui täyttyvän jo liiaksi oli oletettavasti Loksutin. Sillekin kyllä maistui uni normaalia paremmin vierailuviikonlopun jälkeen. Niinpä kaikki latailimme akkuja tänään paljon. Syynä tietysti lähinnä eiliset hienot jääkiekkouutiset, hyvä Suomi, hyvä Leijonat! Työttömänä voi juhlia vaikka sunnuntaina, joten pelin katselin kaverilla keskustassa ja sen jälkeen mentiin keskustorille juhlimaan tuhansien (ainakin miljoonien!!) muiden kanssa.

Mikään muu tuskin saisi Suomea näin sekaisin ja vielä niin nuoria poikia täynnä melkein koko joukkue!

Tänään sitten valuttiin tuonne lähikentälle kun koirat ensin koko aamun nukkuivat. Kumpikin spurttaili, Fionakin kivasti. Heittelin Lokille voikukkia, mikä ei sitten ollutkaan kovin fiksua koska se ilmeisesti söi niitä paljon ja myöhemmin oksensi pihalle. Pois siis voikukkaleikit, höh.

Mitäs muuta onkaan tapahtunut. Viikonloppu oltiin Espoossa ja harmitti, etten tajunnut ottaa rokotustodistusta mukaan kun Kilossa olisi ollut sunnuntaina mätsäri. En jaksanut lähteä koettamaan onnea, joten jääköön ensi kertaan. Lähellä olevassa koirapuistossa käytiin joka päivä ja Loki pääsi tutustumaan johonkin vanhaan Lokin väriseen spanieliin (jonka omistaja ei meinannut uskoa, että Loki ei ollut samanrotuinen narttu..) ja pitkäkarvaiseen portugalinpodengoon. Hienosti oli poika ja Fionakin suurimmaksi osaksi.

Loppuun parit kuvat.

Kaisa Suominen otti treen kooikerlenkiltä kuvia joista bongasin pari kivaa Loksuttimesta, kiitos! :)

Jana ja Loki-vesihirviö

Viime viikon helteillä Lokipoika pääsi taas polskimaan altaaseensa.

Uitettu koira

Aktiiviviikko

Tällä viikolla oli Wirenin naksutinluento, näyttelytreenit ja koirapuistoilua ja pentuagility.

Tiistaina oli Tappien järjestämä Tommy Wirenin luento naksutinkoulutuksen perusteista. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja Tommy kovin mukava. Osa aiheista oli kertausta sille mitä olin jo netistä lueskellut, mutta paljon oli myös uutta. Reilu kolme tuntia siinä vierähtikin Tommyn kanssa jutusteltaessa ja keskusteltuakin tuli runsaasti. Erityisen kiinnostavaa oli pennun omistajana tietysti miten pennun kanssa kannattaa aloittaa harjoittelu ja mitä kannattaa välttää.

Luennon inspiroimana Tapit järjestääkin kunnon kosketuskepistä kimppatilauksen, ei tarvitse enää tapella niiden omien viritelmien kanssa :). Teleskooppimallissa on se hyvä puoli omiin viritelmiin verrattuna että menevät paljon pienempään tilaan ja ovat kestävämpiä.

Eilen aamulla kun jostain syystä heräsin energisenä (vaikka unirytmi on jostain syystä taas mennyt liian myöhäiseksi) jo yhdeksältä, opetin koiria sulkemaan laatikkoa nenällään. Loki ei ole vielä sisäistänyt tätä naksuttelun ideaa, vaan vaikka monta kertaa saisi namin samasta toiminnosta saattaa se yhtäkkiä alkaa tarjota jotain ihan muuta eikä osaa palata siihen mistä nami tuli. Täytynee harjoitella sen kanssa ihan naksuttelua yksinkertaisilla harjoituksilla, vaikkapa sillä kosketuskepillä kun sen saan. Fiona oppi sulkemaan laatikon nopeasti, joskin tassullaan. Kosketuskepin idean Fiona osaa ja sitä hieman harjoiteltiin. Keppiä ei siis Lokin kanssa ole tehty vielä ollenkaan. Sen sijaan opetin Lokin eilen kierimään! Fiona ei koskaan ole oppinut kierimään kun ei tykkää mennä selälleen joten olen tyytyväinen että edes yhden koiralle onnistuin opettamaan tämän tempun.

Eilen oli Tappien näyttelytreenit mihin päästiin Lokin kanssa ensimmäistä kertaa mukaan. Loki seisoi nätisti, antoi itseään tutkia nätisti ja ravasi suhteellisen nätisti. Oikeastaan meni niin hyvin, että mietin tarvitseeko meidän nyt lähiaikoina ainakaan käydäkään treeneissä. Toki oli niin kuuma, ettei koira varmaan olisi jaksanut mitään muuta tehdäkään kuin olla paikallaan :). Lisäksi puolen välin jälkeen ei edes makkara kiinnostanut vaan liikkuminen alkoi olla tosi laiskaa kuumuuden takia. Mieluummin ehkä haen tätä harjoittelua pitempikestoisista (ja monta kertaa kalliimmista..) mätsäreistä. Niissä se tunnelma on kuitenkin niin kiva (olettaen että löytää seuraa) ja saa jännätä minkä värisen nauhan saa. Seuraavat näyttelyharkat tosin ovat taas vasta parin viikon päästä ja kun maksavat sen euron, niin ehkä on houkutusta vähän taas mennä kokeilemaan miten silloin menee. Eihän siinä mitään menetä ja onpahan heti tiedossa jos Loki alkaa vaikka jännittää jotain toimenpidettä.

Loksutin treenien jälkeen. Kuvan napsaissut Saija Tuomi.

Näyttelyharkoissa oli mukana pienen pieni Nitro, joka on varmaan söpöin näkemäni shelttipentunen :). Tosin saattaa myös olla ainoa minkä olen nähnyt noin pienenä.. Valitettavasti pikkuinen oli niin liikkuvainen silloin kun oli kamera lähellä etten siitä yhtään hyvää kuvaa saanut. Loki hieman siinä touhuili pikkuisen kanssa ja oli tosi nätisti. Lokista tosin oli kiinnostavampi ihana Tomu sheltti ja saman lauman kaksi vähän vanhempaa urosta, joiden ympärillä Loki pyöri niin hyrränä peppu matalalla että pissatkin piti päästää osoittaakseen oma pienuutensa. Shelteillä on joku oma soppi Logistiikan (Lokin keskiviikkona Tanjalta saama hieno lempinimi :D) sydämessä, niiden luo mennään ihan ilman epäilyksen häivää ja niitä rakastetaan koko pienestä koikkerinsydämestä.

Valitettavasti vauvan naama ei päässyt mihinkään kuvaan vaikka oli niin suloinen.

Tomu

Pojat

Surkeilla kuvankäsittelytaidoilla pelastaa yritetty tosi kiva
kuva mikä oli ihan liian tumma ja kaiken lisäksi vielä epätarkka :(

Treenien jälkeen mentiin pienellä porukalla läheiseen koirapuistoon. Pienten puolella oli tungosta ja isojen puoli tyhjä joten mentiin sinne. Pian kuitenkin puistoon oli tulossa tanskandoggi joten päätettiin pikkukoirien kanssa vaihtaa puolta :). Pienten puolella olikin sitten varmaan yli 10 koiraa ja kaikki tulivat tosi hienosti juttuun keskenään. Oli tosi kiva huomata miten sosiaalisia koirat oli. Loki ei tainnut leikkiä kenenkään kanssa, mitä nyt pariin juoksuralleihin yritti tunkea mukaan. Omalla puolella oli monta sopivaa leikkikaveria niin tietysti Loki valitsee haukkumaratonin ison puolen koirille.. Siinä on vähän yllyttäjän vikaa, jos jotkut joko leikkivät tai hieman kärhämöivät niin Loki on kärppänä vieressä haukkumassa ihan kuin "tappelu! tappelu!". Itse se on niin nössö ettei mitään uskalla tehdä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta tuommoiset paimentolaisen tavat olisi ihan kiva saada karsittua.

Torstaina oli sitten jälleen pentuagilityä ja Loki pääsi harjoittelemaan pussia, eteen-käskyä ja sitten itse opettelin ensimmäistä kertaa takaaleikkauksia. Treenit meni hienosti ja Loki toimi hyvin. Hieman etuajassa lopetettiin kun alkoi satamaan ja ukkostamaankin. Loki ei välittänyt ukkosesta mitään. Se oli ensimmäinen kerta kun Loki näki pienen elämänsä aikana vesisateen, siinä olikin ihmettelemistä :)

I like big butts and I cannot lie

Lokin parhaat puolet ;)

Tänään kooikerlenkillä Loki pääsi leikkimään suohirviötä ja uitettua hollantilaista. Kuvat by Tytti Käyhkö.

Kaikki koirat eivät pojasta tykänneet (tai vaihtoehtoisesti tykkäsivät liikaa), mutta vanhat tutut Jana ja Olli oli oivia leikki- ja pusuttelukavereita. Primo oli Turusta käymässä ja tuli myös Lokin kanssa kivasti toimeen. Minä en huomaa sinua ja sinä et huomaa minua, eli niistä pojista ei tullut yhtään yhteiskuvaa :)