Eikä näy vieläkään. Meinaa niitä juoksuja. Lenkeillä on merkkailtu jo kuukauden päivät ja juoksuja odoteltu vähintään saman verran. Mutta kun ei niin ei. Äitsykällä tuli ensimmäiset juoksut 1v2kk iässä, joten voi olla että tässä saadaan vielä odotella reilumminkin.
Sisäsiisteydessä edetään koko ajan. Sisälle ei enää pissailla muuta kun poikkeustapauksissa, eli jos jää yksi pitkäksi aikaa tai ei aamulla pääse heti ulos. Ulkona käydään tällä hetkellä 3-3,5 tunnin välein suurin piirtein. Nyt ollaan venyttämässä sitä tuonne 3,5 tuntiin. Fiona on myös vihdoin tajunnut ulos pyytämisen idean, vaikkakin harvoin pissan takia pyytää. Kakkaa ei mielellään sisälle ole tehnyt pitkään aikaan, vaan menee hengailemaan eteiseen ja tuijottaa merkitsevästi. Vielä kun pyytäisi päästä myös pissalle ja keksisi antaa äänimerkkejä niin tietäisi aamulla nousta silloin kun täytyy päästä ulos.
Lähinnä sen takia noita juoksuja odottelen, että haluan nähdä helpottuuko meilläkin sisäsiisteys entisestään juoksujen jälkeen. Monillahan sisälle pissailu loppuu lopullisesti kuin seinään ensimmäisten juoksujen jälkeen. Lisäksi voisi tietää että tuo merkkailu johtuu todellakin juoksuista, eikä vaikka pissatulehduksesta. Kolmantena vaan ei vähäisempänä voisi alkaa varautumaan edessä olevaan sterilisaatioon, mikä Fionaa odottaa ensimmäisten juoksujen jälkeen. Päätin steriloisa Fionan ihan terveydellisistä syistä, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka joku uroskin joskus tänne talouteen tupsahtaa ;)
Tänään käytiin pitkästä aikaa keskustassa pitemmällä lenkillä ja voi että miten jännittävää siellä taas oli. Hihnakäyttäytyminen oli melko hukassa siellä autojen ja ihmisten keskellä. Yhtä rullalautailijaa Fiona säikähti pahanpäiväisesti, mutta toivottavasti ei mitään sen suurempia traumoja jäänyt.
Oli kyllä emännälläkin mukava olo tuon tunnin lenkin jälkeen, ulkonakin niin ihan syksyinen ilma. Pipo olisi vaan saanut olla vielä päässä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Ihmeparantuminen
Ilmeisesti ilmapiirin vaihdos tekee hyvää ihmisten lisäksi myös koirille. Fiona oli Rooman matkamme (mikä meni muuten loistavasti!) aikana hoidossa vanhemmillani ja siskollani Espoossa. Tuona aikana ei oksentanut tai ripuloinut kertaakaan, eikä ole myöskään kotiinpalaamisen jälkeen.
Noh, tapahtui tuossa kohdin muitakin elämäntapamuutoksia. Suurin herätys oli se, että lähtöä edeltävänä yönä kun heräsin nuolemiseen ja nieleskelemiseen, annoin närästyslääke Antepsinia. Ja mitä sitten tapahtuikaan? Lutkutus loppui samantien ja alle viiden minuutin alkoi kuulua tuhinaa ja kuorsausta! Taisi sittenkin olla närästystä meidän oksentelu. Annelle suuret kiitokset tästä vinkistä! Järkeiltiin avokin kanssa, että kun Fiona saa iltaruoan niin myöhään niin se ei ehdi kunnolla sulaa vaan alkaa närästämään mistä taas seuraa oksennus. Ja mehän ollaan koko ajan myöhäistetty sitä, kun ollaan luultu että oksentaminen johtuu tyhjästä mahasta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna oireet on sopivasti jatkuneet siitä asti kun alettiin myöhäistää tuota ruokaa. Ehkä tunnen itseni hieman tyhmäksi tällä hetkellä?
Ei sitten muuta kuin korjailemaan (kolmen sivun pituisia :)) Fionan hoito-ohjeita, ja ensimmäisenä iltana hoidossa se sai iltaruoan jo ennen yhdeksää ja ruokailukerrat muutettiin kolmeen ettei kerralla saa niin isoa annosta. Antepsinia ei tarvittu kertaakaan koko hoidon aikana. Antibioottikuuri loppui, ja oireet pysyivät poissa.
Toinen muutos joka tuolloin tapahtui, oli se että sain vihdoin aikaiseksi ostaa oscarin naudanmahapullia pakastimeen. Joka annokseen kun lisää vajaa 1/4 pullaa niin jo nuollaan kuppi kiiltävän puhtaaksi. Eikä yhtään annosta ole tuon jälkeen jäänyt syömättä.
Tällä hetkellä mennään siis kolmella ruokailukerralla, kaikissa vajaa 1/2 dl acanan nappuloita ja 1/4 naudanmahapullaa. Lisäksi maitohappobakteereita saa vielä päivittäin. Koitin muutaman päivän kahdella ruokailukerralla ja aamulla ruoan jälkeen jouduin antamaan Antepsinia kun tuntui närästävän. Siirrymme nyt siis toistaiseksi kokonaan kolmeen ruokailukertaan.
Fiona täytti eilen 11kk, eli maagiseen yhden vuoden ikään on enää kuukausi. Jee!
Näillä main kasvu todennäköisesti loppuu (jos on edes enää kasvamassa). Ehkä sitä kohta uskaltaisi koettaa kokonaan siirtyä kotiruokinnalle, kun vaan ottaa ensin asioista kunnolla selvää. Nyt kun tiedän taudin nimen niin olen löytänyt netistä monta närästystapausta jotka ovat ratkenneet koti- tai raakaruokinnalla. Koska kotiruokinta on vaivattomampi ja helpompi näistä kahdesta, koetamme ensin sitä. Siis JOS näyttää siltä että tämäkin ruoka närästää Fionaa. Mutta ensin kuitenkin tällä ruoalla pari kuukautta ja sitten katsotaan uudestaan.
Alan epäillä ettei tällä mitään allergiaa ole koskaan ollutkaan. Kyljet tosin vielä kutiavat jonkin verran, mutta nekin vaan aina välillä. En vielä ole lisännyt muita aineita ruokavalioon, mutta kai sitä kohta voisi alkaa taas treenailla jotain kuivatuilla jauhelihanameilla. Tai sitten pitäisi etsiä jostain lampaan jauhelihaa, olisi ainakin samaa lihaa kuin kuivaruoassa. Ja sitä paitsi nythän tuo saa nautaa noiden mahapallojen muodossa, joten ehkä sen naudan lihan välttämisen voisi senkin takia unohtaa.
Sitten hieman omistajan kuulumisia. Yliopistossa alkoi tässä samalla neljäs vuosi ja tänä vuonna pitäisi päästä sitten vihdoin suorittamaan luonnontieteiden kandidaatin tutkinto. Syksy melkein muuttui kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi, kun minulla oli hetken aikaa mahdollisuus päästä projektityö kurssilla tekemään koira-aiheista ohjelmistoa. Yksi ryhmä tekee uroskansion, ilmeisesti tarkoituksena se, että narttujen omistajat voivat sieltä sitten etsiä koirillensa sulhasia. Aikaisemman vuoden ryhmä toteutti Collikka sivuston, mihin collieväki keräilee koiriensa terveystietoja. Ja melkein muuttui siksi, koska kävin ryhmäjaon jälkeen pyytämässä olisiko mahdollista päästä tuohon ryhmään. Noh, eipä ollut, joten nyt joudun sitten opiskelemaan kokonaan uuden ohjelmointikielen, rubyn, jotta saan tehdä toisen version Majava-tietotekniikkakilpailusta. "Toivottavasti tuohon ryhmään osui sitten paljon koiraihmisiä..." Eipä osunut ainakaan tätä koiraihmistä. Ja kyllähän se vähän ärsyttää, että joudun maaliskuuhun asti pakertamaan ei-kiinnostavan aiheen parissa 8h/vk kun olisin voinut tehdä oikeasti kiinnostavaakin projektia. Enpä olettanutkaan että opiskelu voisi olla kivaa.
Noh, tapahtui tuossa kohdin muitakin elämäntapamuutoksia. Suurin herätys oli se, että lähtöä edeltävänä yönä kun heräsin nuolemiseen ja nieleskelemiseen, annoin närästyslääke Antepsinia. Ja mitä sitten tapahtuikaan? Lutkutus loppui samantien ja alle viiden minuutin alkoi kuulua tuhinaa ja kuorsausta! Taisi sittenkin olla närästystä meidän oksentelu. Annelle suuret kiitokset tästä vinkistä! Järkeiltiin avokin kanssa, että kun Fiona saa iltaruoan niin myöhään niin se ei ehdi kunnolla sulaa vaan alkaa närästämään mistä taas seuraa oksennus. Ja mehän ollaan koko ajan myöhäistetty sitä, kun ollaan luultu että oksentaminen johtuu tyhjästä mahasta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna oireet on sopivasti jatkuneet siitä asti kun alettiin myöhäistää tuota ruokaa. Ehkä tunnen itseni hieman tyhmäksi tällä hetkellä?Ei sitten muuta kuin korjailemaan (kolmen sivun pituisia :)) Fionan hoito-ohjeita, ja ensimmäisenä iltana hoidossa se sai iltaruoan jo ennen yhdeksää ja ruokailukerrat muutettiin kolmeen ettei kerralla saa niin isoa annosta. Antepsinia ei tarvittu kertaakaan koko hoidon aikana. Antibioottikuuri loppui, ja oireet pysyivät poissa.
Toinen muutos joka tuolloin tapahtui, oli se että sain vihdoin aikaiseksi ostaa oscarin naudanmahapullia pakastimeen. Joka annokseen kun lisää vajaa 1/4 pullaa niin jo nuollaan kuppi kiiltävän puhtaaksi. Eikä yhtään annosta ole tuon jälkeen jäänyt syömättä.
Tällä hetkellä mennään siis kolmella ruokailukerralla, kaikissa vajaa 1/2 dl acanan nappuloita ja 1/4 naudanmahapullaa. Lisäksi maitohappobakteereita saa vielä päivittäin. Koitin muutaman päivän kahdella ruokailukerralla ja aamulla ruoan jälkeen jouduin antamaan Antepsinia kun tuntui närästävän. Siirrymme nyt siis toistaiseksi kokonaan kolmeen ruokailukertaan.
Fiona täytti eilen 11kk, eli maagiseen yhden vuoden ikään on enää kuukausi. Jee!
Näillä main kasvu todennäköisesti loppuu (jos on edes enää kasvamassa). Ehkä sitä kohta uskaltaisi koettaa kokonaan siirtyä kotiruokinnalle, kun vaan ottaa ensin asioista kunnolla selvää. Nyt kun tiedän taudin nimen niin olen löytänyt netistä monta närästystapausta jotka ovat ratkenneet koti- tai raakaruokinnalla. Koska kotiruokinta on vaivattomampi ja helpompi näistä kahdesta, koetamme ensin sitä. Siis JOS näyttää siltä että tämäkin ruoka närästää Fionaa. Mutta ensin kuitenkin tällä ruoalla pari kuukautta ja sitten katsotaan uudestaan.Alan epäillä ettei tällä mitään allergiaa ole koskaan ollutkaan. Kyljet tosin vielä kutiavat jonkin verran, mutta nekin vaan aina välillä. En vielä ole lisännyt muita aineita ruokavalioon, mutta kai sitä kohta voisi alkaa taas treenailla jotain kuivatuilla jauhelihanameilla. Tai sitten pitäisi etsiä jostain lampaan jauhelihaa, olisi ainakin samaa lihaa kuin kuivaruoassa. Ja sitä paitsi nythän tuo saa nautaa noiden mahapallojen muodossa, joten ehkä sen naudan lihan välttämisen voisi senkin takia unohtaa.
Sitten hieman omistajan kuulumisia. Yliopistossa alkoi tässä samalla neljäs vuosi ja tänä vuonna pitäisi päästä sitten vihdoin suorittamaan luonnontieteiden kandidaatin tutkinto. Syksy melkein muuttui kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi, kun minulla oli hetken aikaa mahdollisuus päästä projektityö kurssilla tekemään koira-aiheista ohjelmistoa. Yksi ryhmä tekee uroskansion, ilmeisesti tarkoituksena se, että narttujen omistajat voivat sieltä sitten etsiä koirillensa sulhasia. Aikaisemman vuoden ryhmä toteutti Collikka sivuston, mihin collieväki keräilee koiriensa terveystietoja. Ja melkein muuttui siksi, koska kävin ryhmäjaon jälkeen pyytämässä olisiko mahdollista päästä tuohon ryhmään. Noh, eipä ollut, joten nyt joudun sitten opiskelemaan kokonaan uuden ohjelmointikielen, rubyn, jotta saan tehdä toisen version Majava-tietotekniikkakilpailusta. "Toivottavasti tuohon ryhmään osui sitten paljon koiraihmisiä..." Eipä osunut ainakaan tätä koiraihmistä. Ja kyllähän se vähän ärsyttää, että joudun maaliskuuhun asti pakertamaan ei-kiinnostavan aiheen parissa 8h/vk kun olisin voinut tehdä oikeasti kiinnostavaakin projektia. Enpä olettanutkaan että opiskelu voisi olla kivaa.
tiistai 22. syyskuuta 2009
lauantai 19. syyskuuta 2009
Pakkaustunnelmia
Rooman reissua edelsi pakkauspäivä, jonka aikana sai katsella muun muassa tällaisia syyllistäviä katseita.
Välillä piristyttiin.
Mutta kyllä koko ajan oltiin kovin varuillaan, ettei vaan mihinkään kadota ilman perheen pienimpää.
Sitten vielä todiste siitä, miten hienosti meillä sujuu jo luoksetulo jopa ääriolosuhteissa (Fionan mittakaavallla)!
http://www.youtube.com/v/eySmhe1153o&hl=en
Välillä piristyttiin.
Mutta kyllä koko ajan oltiin kovin varuillaan, ettei vaan mihinkään kadota ilman perheen pienimpää.
Sitten vielä todiste siitä, miten hienosti meillä sujuu jo luoksetulo jopa ääriolosuhteissa (Fionan mittakaavallla)!
http://www.youtube.com/v/eySmhe1153o&hl=en
perjantai 18. syyskuuta 2009
"Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta"
Näihin törmään aina, mutta unohdan ne silloin kun tekisi mieli lukea uudestaan. Tämä oli ihanan liikuttava:
"Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, menin nukuttamaan koiraa. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan, kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta;
- kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
- älä koskaan kieltäydy huviajelusta
- kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
- ota nokosia
- venyttele ennen ylösnousua
- juokse, telmi ja leiki päivittäin
- hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
- vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
- lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
- kuumina päivinä juo runsaasti ja lepäile varjoisan puun katveessa
- kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
- riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
- ole uskollinen
- älä koskaan teeskentele olevasi jotakin muuta, kuin mitä olet
- jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
- jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
- NAUTI jokaisen päivän jokaisesta hetkestä”
"Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, menin nukuttamaan koiraa. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan, kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta;
- kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
- älä koskaan kieltäydy huviajelusta
- kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
- ota nokosia
- venyttele ennen ylösnousua
- juokse, telmi ja leiki päivittäin
- hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
- vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
- lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
- kuumina päivinä juo runsaasti ja lepäile varjoisan puun katveessa
- kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
- riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
- ole uskollinen
- älä koskaan teeskentele olevasi jotakin muuta, kuin mitä olet
- jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
- jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
- NAUTI jokaisen päivän jokaisesta hetkestä”
maanantai 7. syyskuuta 2009
Paranemaan päin
Päivitelläänpä pikkuisen tämän hetkistä vointia.
Heti ensimmäisen antibiootin jälkeen loppui ripulit kuin seinään, kakka on ollut sen jälkeen kuin oppikirjasta. Oksentelu on vähentynyt, mutta sitä tulee silti yleensä kerran päivässä, lähinnä öisin. Ensin Fiona alkaa nuolemaan ihan hulluna petinsä pehmustetta, tyynyä, aika lailla mitä tahansa ja herään jo tähän lutkutukseen. Tätä kestää ehkä joku puoli tuntia minkä jälkeen se nousee pedistä, käy pissalla lattialla ja sitten oksentaa. Tai "yökkii", koska suusta ulos ei nykyään tule mitään. Ihan niinkuin joku koirat.comissa sanoi, ihan kun se yrittäisi kakoa mahasta jotain ulos mutta ei onnistu siinä.
Viime yönä heräsin taas tuohon lutkutukseen ja annoin Fionalle muutaman pienen juustosiivun (mikään muu ei öisin kelpaa, paitsi ehkä kinkku ja vastaavat). Hetken jatkui lutkutus, kunnes se loppui (!) ja Fiona kävi nukkumaan. Harmi vaan, että puolen tunnin päästä oli muutenkin herätys ja eihän se ruoka sitten maistunut yhtään kun oli maha saanut pahimman nälän tunteen pois juustolla. Selvästi olen huomannut, että Fionan pitää saada jotain suuhunsa vähintään 6 tunnin välein ettei maha tyhjene liikaa ja ala oksetuttamaan. Haastavaa tuosta tekee sen, että ruoka-aikaan nappulat ei maistu (yleensä, ruokaa tarjoillaan nykyään 3 kertaa päivässä) mutta silti pitäisi jotain antaa ettei oksetuta. Ja sitten ei pääse tulemaan kunnolla nälkä seuraavaksi ruokakerraksi kun annan napsuja kädestä muutaman joka 6h. Ja taas pitää antaa kädestä. Oravanpyörä on valmis.
Mietin edelleen, että voiko tuo olla närästystä. Närästys kyllä mielestäni tulee nopeammin ruoan jälkeen, kun tuo taas selvästi alkaa kakomaan sitten kun maha tyhjenee. Vai voiko sappihapot juhlia tyhjässä mahassa ja sitten närästys tulee niistä? Pitänee kysyä ensi kerralla lääkärillä, samoin kun tuosta oksentelua edeltävästä lutkutuksesta.
Lamb&Apple ei vieläkään maistu yhtään sen paremmin. Laitoin aikaisemmin sekaan kanan keitinlientä, kunnes tajusin että onhan siinäkin kanaa. Nyt ei sitten kuivat tai veteen liotetut maistu yhtään. Ihan kun olisivat liian isoja nappuloita, suussa pyöritellään ja sitten pudotetaan maahan. Ei tajua pureskella kun royal canineita ei ole tarvinnut koskaan. Kädestä syö kyllä nameina acanaakin kuivina kokonaisina ja puolikkaina. Erityisesti olohuoneessa. Pitäisiköhän testata antaa ruoka olohuoneessa, jos keittiön ruokapaikkaan on tullut joku negatiivinen tunnelma.
Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata tästä ja edellisen tekstin kuvista että matot ovat löytäneet tiensä takaisin lattialle. Zion vierailun ajaksi pistin enkä ole jaksanut ottaa pois. Yhdet ripulit tuli eteisen matolle ennen antibiootteja, mutta muuten ei ole tullut mitään. Eteisen maton otan kyllä pitkiksi yksinoloajoiksi pois, siihen kun ne pissat tulee jos johonkin. Makuuhuoneeseen ei kyllä pistetä mattoa vielä kuukausiin, sen verran hukassa on tuo pidättely aina oksennuskohtauksia ennen ja jälkeen.
Nyt kun olen aseistautunut juustosiivuilla yötä varten niin voinkin käydä nukkumaan. Yöpöydältä vaan nakkaa Fionalle kun rupeaa kuulumaan lutkutusta. Saas nähdä.
Heti ensimmäisen antibiootin jälkeen loppui ripulit kuin seinään, kakka on ollut sen jälkeen kuin oppikirjasta. Oksentelu on vähentynyt, mutta sitä tulee silti yleensä kerran päivässä, lähinnä öisin. Ensin Fiona alkaa nuolemaan ihan hulluna petinsä pehmustetta, tyynyä, aika lailla mitä tahansa ja herään jo tähän lutkutukseen. Tätä kestää ehkä joku puoli tuntia minkä jälkeen se nousee pedistä, käy pissalla lattialla ja sitten oksentaa. Tai "yökkii", koska suusta ulos ei nykyään tule mitään. Ihan niinkuin joku koirat.comissa sanoi, ihan kun se yrittäisi kakoa mahasta jotain ulos mutta ei onnistu siinä.
Viime yönä heräsin taas tuohon lutkutukseen ja annoin Fionalle muutaman pienen juustosiivun (mikään muu ei öisin kelpaa, paitsi ehkä kinkku ja vastaavat). Hetken jatkui lutkutus, kunnes se loppui (!) ja Fiona kävi nukkumaan. Harmi vaan, että puolen tunnin päästä oli muutenkin herätys ja eihän se ruoka sitten maistunut yhtään kun oli maha saanut pahimman nälän tunteen pois juustolla. Selvästi olen huomannut, että Fionan pitää saada jotain suuhunsa vähintään 6 tunnin välein ettei maha tyhjene liikaa ja ala oksetuttamaan. Haastavaa tuosta tekee sen, että ruoka-aikaan nappulat ei maistu (yleensä, ruokaa tarjoillaan nykyään 3 kertaa päivässä) mutta silti pitäisi jotain antaa ettei oksetuta. Ja sitten ei pääse tulemaan kunnolla nälkä seuraavaksi ruokakerraksi kun annan napsuja kädestä muutaman joka 6h. Ja taas pitää antaa kädestä. Oravanpyörä on valmis.
Mietin edelleen, että voiko tuo olla närästystä. Närästys kyllä mielestäni tulee nopeammin ruoan jälkeen, kun tuo taas selvästi alkaa kakomaan sitten kun maha tyhjenee. Vai voiko sappihapot juhlia tyhjässä mahassa ja sitten närästys tulee niistä? Pitänee kysyä ensi kerralla lääkärillä, samoin kun tuosta oksentelua edeltävästä lutkutuksesta.
Lamb&Apple ei vieläkään maistu yhtään sen paremmin. Laitoin aikaisemmin sekaan kanan keitinlientä, kunnes tajusin että onhan siinäkin kanaa. Nyt ei sitten kuivat tai veteen liotetut maistu yhtään. Ihan kun olisivat liian isoja nappuloita, suussa pyöritellään ja sitten pudotetaan maahan. Ei tajua pureskella kun royal canineita ei ole tarvinnut koskaan. Kädestä syö kyllä nameina acanaakin kuivina kokonaisina ja puolikkaina. Erityisesti olohuoneessa. Pitäisiköhän testata antaa ruoka olohuoneessa, jos keittiön ruokapaikkaan on tullut joku negatiivinen tunnelma.
Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata tästä ja edellisen tekstin kuvista että matot ovat löytäneet tiensä takaisin lattialle. Zion vierailun ajaksi pistin enkä ole jaksanut ottaa pois. Yhdet ripulit tuli eteisen matolle ennen antibiootteja, mutta muuten ei ole tullut mitään. Eteisen maton otan kyllä pitkiksi yksinoloajoiksi pois, siihen kun ne pissat tulee jos johonkin. Makuuhuoneeseen ei kyllä pistetä mattoa vielä kuukausiin, sen verran hukassa on tuo pidättely aina oksennuskohtauksia ennen ja jälkeen.
Nyt kun olen aseistautunut juustosiivuilla yötä varten niin voinkin käydä nukkumaan. Yöpöydältä vaan nakkaa Fionalle kun rupeaa kuulumaan lutkutusta. Saas nähdä.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Mulla kävi vieras!
Muutama päivä sitten pihalla tuli vastaan mun kokoinen koira ja mikä parempaa, se oli vielä poika! Mä sillon jo huomasin että toi on selvästi kiva pakkaus, se vaan ei ollut musta ihan samaa mieltä. Emäntä sanoi, että se on leikattu eikä siksi kiinnostunut musta kovin paljon. Mutta onhan multakin turkki saksittu ja silti mä tykkäsin siitä?
Nehän tuli sitten ihan sisälle asti ja mä yritin parhaani mukaan saada sitä leikkimään. Tämä pikkuinen Zio koira ei kuitenkaan muusta kiinnostunut kun pöydällä olevista "herkuista". Mä en ymmärrä miten se voi syödä niitä kun ne on vaan jotain kuivia papanoita eikä oo ees makkaraa. Kerjäsi lisää vaan. Sitten se kierteli ympäri ämpäri mun taloa ja noukki kaikki jämät mitkä mä oon syljeskelly lattialle. Äiti vissiin toi sen meille siivoomaan tai jotain. Mä seurasin sitä tarkkaan ettei se vaan tee mitään kiellettyä.
Mä en käsitä miten siitä oli kivempaa haistella vaan lattialla kun leikkiä mun kanssa. En mä sitä sitten jaksanut ees seurata enää, kattelin vaan että eikö se koskaan lopeta.
Olisi vissiin pitänyt jatkaa seuraamista, kun sitten se teki perin kummallisen tempun. Kävi kakalla mun ruokapaikalla!! On siinäkin kumma siivooja, ensin imuroi ruoan jämät ruokakupin paikalta ja sitten käy kakalla samassa paikassa. Äiti sai sitten kuitenkin siivota itse sen jäljet. Suihkutti vielä jotain ainetta samaan paikkaan, luuli vissiin että se kakan haju häiritsis mun syömistä jatkossa. Mut ei se mua haitannut, mä oon kohtelias emäntä mun vieraille.
Kyllä se sai vähän mun leluillakin leikkiä, mutta ei sitä paljon kiinnostanut. Olis ollut kiva jos olis vähän mun kanssakin jaksanut leikkiä, mutta äiti oli vaan tyytyväinen että väsytti mua senkin verran.
Pikkasen mä kuitenkin ihastuin siihen että kyllä se on tervetullut tänne jatkossakin! On siinä vaan komea kaveri! Jos sillä vaan turkki vähän kasvais niin kiinnostais ehkä leikkiä munkin kanssa.
Nehän tuli sitten ihan sisälle asti ja mä yritin parhaani mukaan saada sitä leikkimään. Tämä pikkuinen Zio koira ei kuitenkaan muusta kiinnostunut kun pöydällä olevista "herkuista". Mä en ymmärrä miten se voi syödä niitä kun ne on vaan jotain kuivia papanoita eikä oo ees makkaraa. Kerjäsi lisää vaan. Sitten se kierteli ympäri ämpäri mun taloa ja noukki kaikki jämät mitkä mä oon syljeskelly lattialle. Äiti vissiin toi sen meille siivoomaan tai jotain. Mä seurasin sitä tarkkaan ettei se vaan tee mitään kiellettyä.
Mä en käsitä miten siitä oli kivempaa haistella vaan lattialla kun leikkiä mun kanssa. En mä sitä sitten jaksanut ees seurata enää, kattelin vaan että eikö se koskaan lopeta.
Olisi vissiin pitänyt jatkaa seuraamista, kun sitten se teki perin kummallisen tempun. Kävi kakalla mun ruokapaikalla!! On siinäkin kumma siivooja, ensin imuroi ruoan jämät ruokakupin paikalta ja sitten käy kakalla samassa paikassa. Äiti sai sitten kuitenkin siivota itse sen jäljet. Suihkutti vielä jotain ainetta samaan paikkaan, luuli vissiin että se kakan haju häiritsis mun syömistä jatkossa. Mut ei se mua haitannut, mä oon kohtelias emäntä mun vieraille.
Kyllä se sai vähän mun leluillakin leikkiä, mutta ei sitä paljon kiinnostanut. Olis ollut kiva jos olis vähän mun kanssakin jaksanut leikkiä, mutta äiti oli vaan tyytyväinen että väsytti mua senkin verran.
Pikkasen mä kuitenkin ihastuin siihen että kyllä se on tervetullut tänne jatkossakin! On siinä vaan komea kaveri! Jos sillä vaan turkki vähän kasvais niin kiinnostais ehkä leikkiä munkin kanssa.
torstai 3. syyskuuta 2009
Sairastelua
Päivitetäänpäs nyt tännekin viime viikkojen kuulumisia.
Jo Lontoon matkan aikana Fionalla alkoi mahaoireilu, oksenteli tyhjää mahaansa parin tunnin välein eikä ruoka maistunut. Käynti eläinlääkärillä, pahoinvointilääkettä ja mahan ultra ja röntgen. Oksentelu helpottui. Sen jälkeen on ollut lähes joka päivä yksi oksennuskohtaus, ulos tulee korkeintaan hieman sappinesteitä. Tällä aikaa käytiin pari kertaa uudestaan ottamassa röntgen, mutta mitään kummallista ei mahasta löytynyt. Antepsinia, inupekt fortea ja canicuria on syöty ensimmäisestä lääkärikäynnistä asti.
Viikonloppuna alkoi ripuli. Meni siihen asti, että joka ripuloinnin jälkeen piti pestä takapuoli kun se oli ärtynyt jatkuvasta ripuloinnista. Jatkui eiliseen asti, kun mentiin taas lääkäriin. Anaalirauhaset tyhjennettiin, olivat melko täynnä mutta muuten normaalit. Kotiinviemisiksi saatiin suoliston rauhoittamiseksi antibioottikuuri ja inupekt forten antamista jatketaan. Tuli myös neuvo vaihtaa ruokaa eri raaka-aineita sisältävään. Eläinlääkäri epäili ruoka-aineen yliherkkyyttä. Pirkanmaan Lemmikkitalosta lähti sitten mukaan Acanan lammas-omena sapuskaa.
Nyt on uutta ruokaa alettu sekoittamaan vanhan sekaan, mikä ei sekään (tietenkään) suju ongelmitta, kun uusi ruoka ei maistu sitten millään. Vanhat nappulat syödään ja uudet jätetään kuppiin. Illalla liotin nappulat niin puuroksi että pystyin sekoittamaan ne toisiinsa ja Fiona söikin kupin tyhjäksi. Ensimmäisen antibiootin jälkeen ei ole ripuloinut eikä muutenkaan kakannut lainkaan. Toivotaan että ulosanti on seuraavalla kerralla kiinteämpää.
Viime yö oli antibioottien ansiosta rauhallisin pitkään aikaan. Tänään aamuruokaa meni seitsemältä vajaa puolet alas ja yhden aikaan tuli taas puklauksia. Mitään ei tullut suusta ulos asti. Jos oireet jatkuvat antibioottikuurin jälkeen niin sitten mennään taas lääkärille jatkotutkimuksiin, ensimmäisenä varmaankin mahan- ja suoliston tähystyksiin.
Että tämmöistä tällä kertaa. Nyt vaan toivotaan että uusi ruoka alkaa maistumaan ja oireeet helpottuisivat sillä.
13 päivä lähdetään avokin kanssa Roomaan neljäksi päiväksi juhlistamaan kihlajaispäivää. Fiona menee vanhemmilleni Espooseen. Toivottavasti tilanne olisi parempi silloin, muuten ei ole kiva lähteä.
Positiivista on ainoastaan se, että Fiona on yhä lähes oma pirteä itsensä.
Jo Lontoon matkan aikana Fionalla alkoi mahaoireilu, oksenteli tyhjää mahaansa parin tunnin välein eikä ruoka maistunut. Käynti eläinlääkärillä, pahoinvointilääkettä ja mahan ultra ja röntgen. Oksentelu helpottui. Sen jälkeen on ollut lähes joka päivä yksi oksennuskohtaus, ulos tulee korkeintaan hieman sappinesteitä. Tällä aikaa käytiin pari kertaa uudestaan ottamassa röntgen, mutta mitään kummallista ei mahasta löytynyt. Antepsinia, inupekt fortea ja canicuria on syöty ensimmäisestä lääkärikäynnistä asti.
Viikonloppuna alkoi ripuli. Meni siihen asti, että joka ripuloinnin jälkeen piti pestä takapuoli kun se oli ärtynyt jatkuvasta ripuloinnista. Jatkui eiliseen asti, kun mentiin taas lääkäriin. Anaalirauhaset tyhjennettiin, olivat melko täynnä mutta muuten normaalit. Kotiinviemisiksi saatiin suoliston rauhoittamiseksi antibioottikuuri ja inupekt forten antamista jatketaan. Tuli myös neuvo vaihtaa ruokaa eri raaka-aineita sisältävään. Eläinlääkäri epäili ruoka-aineen yliherkkyyttä. Pirkanmaan Lemmikkitalosta lähti sitten mukaan Acanan lammas-omena sapuskaa.
Nyt on uutta ruokaa alettu sekoittamaan vanhan sekaan, mikä ei sekään (tietenkään) suju ongelmitta, kun uusi ruoka ei maistu sitten millään. Vanhat nappulat syödään ja uudet jätetään kuppiin. Illalla liotin nappulat niin puuroksi että pystyin sekoittamaan ne toisiinsa ja Fiona söikin kupin tyhjäksi. Ensimmäisen antibiootin jälkeen ei ole ripuloinut eikä muutenkaan kakannut lainkaan. Toivotaan että ulosanti on seuraavalla kerralla kiinteämpää.
Viime yö oli antibioottien ansiosta rauhallisin pitkään aikaan. Tänään aamuruokaa meni seitsemältä vajaa puolet alas ja yhden aikaan tuli taas puklauksia. Mitään ei tullut suusta ulos asti. Jos oireet jatkuvat antibioottikuurin jälkeen niin sitten mennään taas lääkärille jatkotutkimuksiin, ensimmäisenä varmaankin mahan- ja suoliston tähystyksiin.
Että tämmöistä tällä kertaa. Nyt vaan toivotaan että uusi ruoka alkaa maistumaan ja oireeet helpottuisivat sillä.
13 päivä lähdetään avokin kanssa Roomaan neljäksi päiväksi juhlistamaan kihlajaispäivää. Fiona menee vanhemmilleni Espooseen. Toivottavasti tilanne olisi parempi silloin, muuten ei ole kiva lähteä.
Positiivista on ainoastaan se, että Fiona on yhä lähes oma pirteä itsensä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)