London calling

Näin junassa on aikaa tehdä vielä viimeinen päivitys ennen matkaa. Haikeata oli jättää ensimmäistä kertaa Fiona kotiin avokin kanssa kahdestaan yli pariksi päiväksi. Fiona on eilisestä asti hermoillut mun pakkaamistani ja vinkunut kassien vieressä. Voi toista. Lauantaina pääsen taas näkemään sen, saa nähdä onko iloinen jälleennäkeminen vai mököttääkö se :)

Mutta eipä tässä muuta kun hauskaa viikkoa kaikille, saa nähdä jos matkalla pääsee jossain vaiheessa päivittämään. Jos ei pääse niin sitten kirjoittelen varmaankin matka-aiheisen kertomuksen sunnuntaina. Siihen asti, vi ses!

Over my dead body

Tänään oli vuorossa käynti eläinlääkärillä.

Veterin harvinaisen ystävällinen, asiantunteva ja mukava lääkäri diagnosoi Fionalle lievän nielutulehduksen. Mitään muuta lääkettä ei saatu kuin määräys lepoon. Tuolla on välihampaissa vielä maitohampaita, joista yksi on puoliksi irti ja ilmeisesti aiheuttanut pienen ientulehduksen mikä voi olla koko homman alku ja juuri. Levinnyt siitä sitten bakteereita nieluun asti. Nielussa näkyi hieman punoitusta ja nyt pitää sitten tarkkailla että jos lähtee pahenemaan niin soitellaan uudestaan.

Korvien hilseilyäkin kysyin, sanoi että kannattaa vaihtaa korvanpuhdistusainetta. Korvien hilseily alkoi joku kuukausi sitten, sitten loppui yhtäkkisesti ja nyt päivä sen jälkeen kun puhdistin korvat niin se alkoi uudestaan. Tulehdusta ei onneksi ollut tällä kertaa. Ostin sitten jotain puhdistusainetta minkä pitäisi olla hyvää, jotain fysiologista korvanpuhdistajaa (ja meidän maxim korvanpuhdistusaine lentää roskiin). Jotta asia ei olisi liian helppoa, kuulemma silmät punoittaa vähän myös ja lääkäri kehoitti puhdistelemaan niitäkin. Hän myös sanoi, että tämmöinen yleinen silmien ja korvien pieni arkuus voi viestiä jostain allergiasta, mitkä kannattaa tutkia jos ongelmat pahenevat. Mutta ei vielä ainakaan kannata kuulemma.

Ensimmäinen silmien puhdistussessio ei mennyt liian hyvin. Tyydyin sitten vain sivelemään silmiä hellävaraisesti vanulla ja totuttaa pikku hiljaa siihen että puhdiste tulee ihan silmien lähelle. Tuohonkin olisi tietysti pitänyt totuttaa pienestä pitäen, mutta se jotenkin jäi kun ei tarvetta ollut. Uskon kuitenkin että ensi kerralla menee paljon paremmin.

Ajelin sitten barffi.netin kautta kotiin ja kävin hakemassa Fionalle ensimmäistä kertaa ikinä oikeita ydinluita tarkoituksena antaa hampaille kyytiä (ja kiitosta koiralle pelottavasta eläinlääkärikäynnistä, jonka ajan Fiona käytännössä tutisi kokonaan pöydällä). Myyjä muisti Fionan pentupaineista ja kun myyjä pisti naudan luun maahan niin saatiin yhdessä repeillä Fionan lähestymisyrityksille. Mukaan kaupasta lähti kaksi lampaan luuta, yksi naudan luu, kaksi sian saparoa ja purkki lohiöljyä.

Lampaan luun annoin kun päästiin kotiin ja herranjumala mitä herkkua oli! Fiona sai syödä sitä vain yhden pyyhkeen päällä ettei koko lattia olisi ihan möhnässä. Tarkoitus oli siirtää luu aina takaisin pyyhkeen päälle kun Fiona veti sen muualle. Pari kertaa antoi siirtää nätisti, mutta kolmannella kerralla murisi kun vein käden lähelle. Ihan kunnolla murisi. Meidän nössö arkajalka. Tuo ei ole koskaan ennen murissut tosissaan joten hämäännyin ja peräännyin miettimään strategiaa. Hetken päästä menin uudestaan siirtämään luuta ja murina alkoi taas. Sanoin tiukasti "ei" minkä jälkeen Fiona näykkäisi ilmaa käteni vieressä. Siinä vaiheessa nappasin niskasta kiinni ja toruin vihaisesti ja otin luun käteeni. Sitten käskin Fionan istumaan, laitoin luun taas pyyhkeen päälle ja annoin sitten vasta luvan ottaa. Jonkun viisi kertaa sain vielä nostella luuta pyyhkeen päälle ja melkein joka kerta alkoi murina, mutta loppui kun sanoin tiukasti ei. Ensi kerralla pitää varmaan pitää aluksi ainakin luun toisesta päästä kiinni, että tuo luottaa etten minä silti mitään vie. Nyt olen ihan tyytyväinen että meillä on tuommoinen sintti eikä mitään sakemannia, sen verran hämäännyin tuostakin säälittävästä pikkumurinasta kun oli ensimmäistä kertaa selvästi tosissaan ja yritti ajaa pois :P

Sitten kun avokki tuli kotiin ja Fiona meni katsomaan niin otin äkkiä luun talteen ettei mene maha sekaisin kun ei ole ennen luuta saanut. Hyvin pikaisen ja epänormaalin "jaa se oli toi" tarkistuksen jälkeen toinen oli kuin maansa myynyt kun ei löytynyt luuta mistään. Huomenna saa sitten takaisin jos maha on pysynyt normaalina. Eihän tuo paljon vielä luuta saanut irti, mutta kaiken maailman lihaa ja kalvoja ja muita siitä ympäriltä sai.

Kyllä tätä herkkupalaa kannattaakin puolustaa!

Kesäturkissa

Näin lähti sitten kaikkien oletuksien vastaisesti Fiona neidiltäkin turkki.

Ennen:

Jälkeen:

Ihan tyytyväinen olen, kauheasti tullut virtaa lisää ja tuntuu että olisi rohkeampikin kuin pitkässä turkissa o_O. Ehkäpä kuvittelen vaan. Hetken aikaa kesti tottua tuohon ulkonäköön, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa näyttää jo koiralta :). Tai karitsalta. Siitä oon ihan ihmeissäni että tolla oikeasti on JALAT! Ja pitkät jalat onkin, ainakin takajalat. Kasvattajakin sanoi, että Fiona on takakorkea vielä ja nyt sen kyllä huomaa. Jospa tuo etupää ottaisi kiinni niin tulisi niitä kaivattuja senttejä säkäänkin :). Korvakarvat ja nenäkarvat pyysin jättämään vähän pitemmäksi, mutta aika lyhyeksi ne leikattiin. Häntä jäi ihan pitkäksi.

Huomenna on aika eläinlääkärille. Fiona on viikonlopusta asti hengittänyt välillä vähän vaikean kuuloisesti, ihan kuin kurkussa olisi limaa tai roskaa. Tänään löysin kuolleen kimalaisen parvekkeen lattialta, ja heti ajattelin että onkohan se pistänyt Fionaa ja siksi on hengitystiet tukossa. Mutta huomennahan se selviää löytyykö sieltä kurkusta jotain tulehduksen poikasta tai muuta.

Tiistaina lähden siskon kanssa Lontooseen ja tullaan takaisin vasta lauantaina. Saa jäädä avokki kahdestaan Fionan kanssa kotiin, saa nähdä miten pärjäävät :)

Malin Ekblom - Koiran luonnollinen ruokinta

Kävin viikko takaperin ensimmäistä kertaa Tampereella asuessani metsossa hakemassa kirjastokortin ja lainaamassa kirjoja. Viimeksi olen lainannut joskus yli viisi vuotta sitten, mutta nyt onkin jotain mielenkiintoista luettavaa :). Ajattelin sitten että voisin muutamalla kappaleella kertoilla lukemistani kirjoista, jos ei muuten niin itselle muistiin jos joskus haluaa joitain kirjoja omaksi ostaa.

Ensimmäisenä vuorossa Malin Ekblom - Koiran luonnollinen ruokinta.

Parin kuukauden ajan olen lueskellut barffauksesta ja sekaruokinnasta netistä ja se onkin vaikuttanut kokeilemisen arvoiselta Fionallekin. Tulevaisuudessa varmaan tullaan monipuolistamaan Fionan ruokavaliota ja ehkä kokeilemaan ihan nappulatontakin menua. Ajattelin että jospa tästä kirjasesta löytyisi jotain hyödyllistä tietoa mitä en vielä ollut netistä lukenut.

Kirja on kattava opus koiran luonnollisen ruokinnan perusteista, ei pelkästään barffauksesta vaan myös viljoja sisältävästä ruokinnasta. Vajaa satasivuisessa kirjassa käsitellään teollisen koiranruoan haittavaikutuksia, luonnollisen ruokinnan etuja, eri ravintoaineita, mitä ruokinta on käytännössä sekä sitten lopussa hieman muuta, esimerkiksi luonnollisen ruokinnan aloittamista ja kantavan nartun ruokintaa. Kirjassa mainittiin myös valmisruoka-ateriat kuten Puhtit. Muutamalla lauseella tosin, joten kovin syvällistä infoa ei näistä tullut. Lähdeluettelosta löytyy englanninkielisiä barf ja raakaruokintakirjoja kuten Dr. Ian Billinghurstin "The BARF Diet". Linkkilistassa lopussa on paljon hyödyllisiä internetlinkkejä luonnollisesta ruokinnasta ja raakaruokaa myyviä eläinruokakauppoja. Lopusta löytyy vitamiinitaulukko.

Kirja ei erityisesti tuonut uutta tietoa tähän mennessä jo lukemaani, mutta selkeytti kyllä paljon eri ravintoaineiden ja vitamiinien sekamelskaa mikä on itselleni ollut vaikeinta luonnollisen ruokinnan ymmärtämisessä. Vieläkin meni vähän ohi kaikki vitamiinit ja hivenaineet sun muut, mutta lisäksi tuli semmoinen kuva, että ei asia ole niin monimutkainen mitä olen kuvitellut sen olevan. Välillä tuntui kuin olisi lukion biologian kirjoja lukenut :). Esimerkkejä ruokalistoista erilaisille koirille olisin vielä kaipaillut, mutta näitä ei taida löytyä juuri mistään (paitsi barffifoorumilta). Kyllä tämän kirjan ohjeiden perusteella pystyisi mielestäni barffauksen aloittamaan. Kätevä perusasiat sisältävä pikkupaketti barffausta suunnitteleville, kuten allekirjoittaneelle.

Yksi kiva vinkki saatiin meillä ajoittain vellovaan tyhjän mahan oksennukseen. Kirjan mukaan tämä johtuu samoista ruoka-ajoista joka päivä. Maha tottuu ruoka-aikoihin ja alkaa valmistaa ruoansulatushappoja jo etukäteen. Jos ruoka sitten myöhästyykin, ei koiralla ole muuta vaihtoehtoa kuin puklautella nämä hapot pihalle. Pitäisikin antaa ruoka vaihteleviin aikoihin joka päivä. En kyllä usko ihan että tuo kokonaan ongelmaan auttaisi, mutta voihan tuota ruoka-aikoja yrittää vähän vaihdella.

Mattopyykillä

Teinpä toissapäivänä jotain perin eriskummallista ja epä-Tainamaista ja lähdin yksin, vain mäntysuopa kaverinani, pesemään viittä isoa mattoa Iidesjärven matonpesupaikalle. Olen toki pessyt mattoja aikaisemmin, mutta siitä taitaa olla lähemmäs 5-6 vuotta eikä sieltä paljon enää ollut muistikuvia jäljellä. Avokkia yritin ylipuhua pitkän aikaa, mutta sitten meni hermot ja päätin että mielummin pesen matot yksin kuin kuuntelen koko ajan jatkuvaa valitusta siitä miten kamalaa on ja miten hirveä olin kun pakotin tulemaan mukaan.

Pesu menikin tosi hienosti, vaikka miehiselle voimalle olisikin pariin otteeseen ollut apua. Kerran sain mankelin jumiin, onneksi eräs toinen pesijä tuli auttamaan ja saatiin se toimimaan. Toinen ongelma sattui kun en jaksanut/ylettynyt nostamaan isoa märkää ja painavaaa mattoa kuivaamaan, onneksi sain tässäkin apua. On täällä Tampereella vaan ystävällisiä matonpesijöitä! :)

Nyt on sitten viisi mattoa odottamassa (ai perkele, kerrostalon kuivaushuoneessa muuten vieläkin!) että meidän rakas hauvelimme olisi sen verran sisäsiisti että pystyisi laittamaan ne lattialle. Yleisesti ottaen näyttääkin jo tosi hyvältä (vihdoin), mutta vahinkoja sattuu vielä jonkin verran niin en taida vielä uskaltaa. Viimeksi viime viikonloppuna tuli sisälle, silloin kun oltiin vanhemmillani kylässä. Kotona tuli viimeksi viikko sitten perjantaina, kun pakkailin lähtöä varten. Äiti jo ehti ehdottaa, että kun Fiona stressaantuu, esimerkiksi kun pakkaan tai ollaa kylässä, niin rakon toimintakyky hetkellisesti heikkenee ja sitten tulee pissat. Tässä voisi hyvin olla perääkin.

Viikonlopun jälkeen on 8h työpäivätkin mennyt hienosti ilman pissoja sisälle samoin kuin yöt, vaikka on nyt taas laajennettu Fionan käyttöön koko makuuhuone öisin. Pari yötä nukuttiin jopa makkarin ovi auki, mutta tästä on seurannut niin ärsyttävää steppailua öisin ympäri kämppää, että parempi nukkua vielä ovi kiinni kunnes saadaan matot lattialle.

Ainoa matto on ollut pieni räsymatto olohuoneen lattialla, joka menee kätevästi pesukoneeseen. Sitä ollaan pidetty lattialla aina kotonaollessamme, jotta Fionalla olisi edes jokin paikka minkä päällä lepäillä. Poislähtiessämme se on otettu pois, jos ollaan muistettu. Olen kuitenkin yrittänyt aina syynätä sitä läpi, ettei sitä ole huomaamatta käytetty vessana. Voisinkin nyt tehdä semmoisen päätöksen, että sitten kun Fiona on pissaamatta sisälle 2vk, alan laittamaan pikkuhiljaa mattoja lattialle. Ensin makuuhuoneeseen, sitten viikon päästä keittiöön, sitten viikon päästä olohuoneeseen ja lopulta viikon päästä eteiseen mihin pissat lähes poikkeuksetta tulee jos on tullakseen. Jos vahinko sattuu (matolle), niin sitten taas pois ja alusta.

Saa nähdä riittääkö itsellä kärsivällisyys :)