26.1.1936 - 26.10.2009
Hyvää matkaa ja kerro Pate-vaarille terveisiä!
maanantai 26. lokakuuta 2009
Hyvää matkaa
26.1.1936 - 26.10.2009
Hyvää matkaa ja kerro Pate-vaarille terveisiä!
torstai 22. lokakuuta 2009
Synttäreitä, 1v + 23v
Fiona ja emäntä viettävät molemmat tänään syntymäpäiviä. Fiona täyttää kokonaisen vuoden!!! Pitää juhlakuvaa laittaa myöhemmin. Kovin suurta kakkua Fiona ei saa kun ei uskalla antaa mitään kummallista tuonne masuun. Se sai kuitenkin jo uuden lelun 'isovanhemmiltaan' ja sitten saa pikkupikkupaketin illalla. Sillon pitää ottaa siitä hieno synttärikuvakin. Poseerauskuvaa en varmaan ota kun ei tuota turkkia ole millä posetella :P
Käytiin pari päivää oleskelemassa avokin vanhemmilla Raahessa. Kyllä sen huomaa miten onnellinen voi pikkukoira olla päästessään matkalta omaan kotiin omien lelujen luo. Raahessa se jäi muutamaksi tunniksi appivanhempieni huostaan kun käytiin avokin kanssa moikkailemassa tuttuja. Oli huutanut ja huutanut ja itkenyt ja ulvonut siitä asti kun lähdettiin, ääni koko ajan koventuen. Parkkipaikalle oli vetänyt ja varmaan hätääntynyt vielä lisää kun huomasi että meidän autokin oli poissa. Lopussa se oli vain ulvonut ulko-oven edessä ja silloin huoltoväki oli päättänyt soittaa meille. Hain sitten Fionan mukaan vierailulle ja kyllä oli koira iloinen kun ei enää joutunut olemaan erossa laumastaan. Omilla vanhemmillani Leppävaarassa Fiona pärjää hyvin jos on äitini tai siskoni kotona, mutta siellä ollaan käyty paljon useammin kuin pohjoisessa joten ei mikään ihme tietysti.
Fiona pääsi katsomaan Miina-rottweileria jota kerran aikaisemminkin käytiin moikkaamassa. Aika lailla pelokkaissa tunnelmissa meni tämäkin vierailu. Paitsi että Miinaa oli kerran samanlainen pikkukoira puraissut takapuoleen, joten Fionan 'pelottava' murina toimi kerrankin siinä mihin se oli tarkoitettu eli ajamaan vieras tiehensä. Oli hyvännäköistä, kun Miina kiertää karkuun olohuoneen ja keittiön väliä ja Fiona perässä uteliaana mutta pelokkaana murisee ja hakee leikkimään yhtäaikaa. Yhdessä vaiheessa alkoi käydä Miinaa sääliksi, kun Fiona tajusi että toi iso hirviöhän perääntyy kun sille isottelee. Sitten Taina, Miinan omistaja, pisti rotikkansa haukkumaan käskystä ja siihen loppui ainakin hetkeksi Fionan ylivalta :D. Sen verran pelottava ääni isosta koirasta lähti. Lopussa haisteltiin sitten jo molempien puolelta suhteellisen rauhallisesti että ihan onnistunut vierailu kyllä koirienkin osalta.
Ja mitä sitten omiin synttäreihin tulee, niin eipä oikeastaan mitään. Onhan niitä ehditty tässä jo vuosien varrella viettää!
Käytiin pari päivää oleskelemassa avokin vanhemmilla Raahessa. Kyllä sen huomaa miten onnellinen voi pikkukoira olla päästessään matkalta omaan kotiin omien lelujen luo. Raahessa se jäi muutamaksi tunniksi appivanhempieni huostaan kun käytiin avokin kanssa moikkailemassa tuttuja. Oli huutanut ja huutanut ja itkenyt ja ulvonut siitä asti kun lähdettiin, ääni koko ajan koventuen. Parkkipaikalle oli vetänyt ja varmaan hätääntynyt vielä lisää kun huomasi että meidän autokin oli poissa. Lopussa se oli vain ulvonut ulko-oven edessä ja silloin huoltoväki oli päättänyt soittaa meille. Hain sitten Fionan mukaan vierailulle ja kyllä oli koira iloinen kun ei enää joutunut olemaan erossa laumastaan. Omilla vanhemmillani Leppävaarassa Fiona pärjää hyvin jos on äitini tai siskoni kotona, mutta siellä ollaan käyty paljon useammin kuin pohjoisessa joten ei mikään ihme tietysti.
Fiona pääsi katsomaan Miina-rottweileria jota kerran aikaisemminkin käytiin moikkaamassa. Aika lailla pelokkaissa tunnelmissa meni tämäkin vierailu. Paitsi että Miinaa oli kerran samanlainen pikkukoira puraissut takapuoleen, joten Fionan 'pelottava' murina toimi kerrankin siinä mihin se oli tarkoitettu eli ajamaan vieras tiehensä. Oli hyvännäköistä, kun Miina kiertää karkuun olohuoneen ja keittiön väliä ja Fiona perässä uteliaana mutta pelokkaana murisee ja hakee leikkimään yhtäaikaa. Yhdessä vaiheessa alkoi käydä Miinaa sääliksi, kun Fiona tajusi että toi iso hirviöhän perääntyy kun sille isottelee. Sitten Taina, Miinan omistaja, pisti rotikkansa haukkumaan käskystä ja siihen loppui ainakin hetkeksi Fionan ylivalta :D. Sen verran pelottava ääni isosta koirasta lähti. Lopussa haisteltiin sitten jo molempien puolelta suhteellisen rauhallisesti että ihan onnistunut vierailu kyllä koirienkin osalta.
Ja mitä sitten omiin synttäreihin tulee, niin eipä oikeastaan mitään. Onhan niitä ehditty tässä jo vuosien varrella viettää!
perjantai 16. lokakuuta 2009
Koirakavereita
Fiona on viime aikoina saanut ilahduttavasti uusia koirakavereita. Aikaisemmin se ei ole oikein päässyt monen kanssa leikkimään, kun sillä on niin valikoiva leikkikaverimaku.
Ensin Fiona pääsi Hakametsään puistoilemaan Helmeri tiibetinspanielin kanssa. Helmeri oli tosi pieni ja pehmoinen, vasta nelikuukautinen. Fionan kanssa tulivat hienosti juttuun. Helmeriä pitäisi nähdä lisää.
Seuraavaksi Fiona tapasi Uunon, cotonpojan ihan melkein naapurista. Uuno on myös vielä tosi pieni, nelikuukautinen. Ihan vitivalkoinen ja kauhean ihmisrakas, ihan kuin Helmerikin. Fiona lähinnä katseli omistajansa jalkojen välistä kun Uuno meni ihmisten rapsuteltavaksi. Fiona on selkeästi yhden ihmisen koira, muita voidaan käydä morjestamassa mutta ei niiltä paljon rapsutuksia tarvita. Uunon luona käytiin myös sisällä, Fiona ei pissannut sinne kertaakaan mitä ensin vähän pelkäsin. Hieno tyttö. Fionaa tosin sisällä kiinnosti enemmän Uunon lelut ja luut, joita se kävi hanakasti puolustamaan Uunolta. Aika sikamaista. Kävi kyllä ilmi, että mielestäni Fiona olisi jo suhteellisen valmis isosiskon rooliin, hienosti Uuno kunnioitti Fionaa vaikka olikin nyt jo hieman isompi. Fiona ei myöskään ollut liian ankara pienelle, vaan lähinnä murisi silloin kun oli ominut Uunon luun ja toinen tuli sitä varovasti katsomaan. Koirapuistossa Fiona ja Uuno menivät kunnon rallia, tasapuolista vielä eikä kumpikaan jäänyt enemmän alle.
Nyt kun ollaan Fionan kanssa taas täällä Espoossa kyläilemässä, käytiin puistossa tutustumassa pari kuukautta Fionaa nuorempaan kääpiöpinseriin Väinöön. Väinö on oikein komea, solakka ja seksuaalisuutensa selvästi löytänyt nuori mies :). Puistossa oli monta isompaa koiraa samalla aikaa, joten suuren osan ajasta Fiona vietti sylissä. Jossain välissä Fiona ja Väinö pääsivät kyllä keskenäänkin peuhaamaan ja hienosti leikkivätkin. Väinöä pitää nähdä lisää sitten kun taas porukoille tullaan käymään.
Eilen erehdyin antamaan Fionalle palan metvurstia ja luultavasti sen seurauksena ollaan saatu taas eilisillasta lähtien nauttia ihanista mahavaivoista. Semi-ripuli alkoi viimeisellä pissakerralla illalla ja jatkuu yhä tänäänkin. Tänään myös Fiona puklautti parit tyhjät oksennukset ja sen jälkeen normaalia pienemmän ruoka-annoksensa pihalle, joten sai taas canicuria ja inupekt fortea ja nyt on nukkumassa. Kovin väsyneeltä vaikuttaa, mikä ei tietysti ole ihme eilisen riehumisen ja tämän hetkisen mahdollisen mahakivun huomioon ottaen.
Väinön tapaamisesta kävi ilmi, että Fionalla ei ole juoksut todennäköisesti alkamassa ihan lähiaikoina. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei pojalta tullut. Kovasti Fiona silti lutkuttelee alapäätänsä, joten ehkä kysäisen torstain rokotuksilla varmuuden vuoksi lääkäriltä voisiko sillä olla jokin tulehdus. Parempi katsoa kuin katua. Muita epänormaaliuden merkkejä ei näy paitsi tuo nuoleminen minkä kuvittelin enteilevän tulevia juoksuja.
Ilahduttavaa on ollut huomata, että viime öisiä ripulikakkoja lukuunottamatta sisälle ei ole tullut vierailun aikana kertaakaan mitään. Jospa sitä voisi torstaina sanoa, että Fiona oppi sisäsiistiksi 1-vuoden ikään mennessä.
Ensin Fiona pääsi Hakametsään puistoilemaan Helmeri tiibetinspanielin kanssa. Helmeri oli tosi pieni ja pehmoinen, vasta nelikuukautinen. Fionan kanssa tulivat hienosti juttuun. Helmeriä pitäisi nähdä lisää.
Seuraavaksi Fiona tapasi Uunon, cotonpojan ihan melkein naapurista. Uuno on myös vielä tosi pieni, nelikuukautinen. Ihan vitivalkoinen ja kauhean ihmisrakas, ihan kuin Helmerikin. Fiona lähinnä katseli omistajansa jalkojen välistä kun Uuno meni ihmisten rapsuteltavaksi. Fiona on selkeästi yhden ihmisen koira, muita voidaan käydä morjestamassa mutta ei niiltä paljon rapsutuksia tarvita. Uunon luona käytiin myös sisällä, Fiona ei pissannut sinne kertaakaan mitä ensin vähän pelkäsin. Hieno tyttö. Fionaa tosin sisällä kiinnosti enemmän Uunon lelut ja luut, joita se kävi hanakasti puolustamaan Uunolta. Aika sikamaista. Kävi kyllä ilmi, että mielestäni Fiona olisi jo suhteellisen valmis isosiskon rooliin, hienosti Uuno kunnioitti Fionaa vaikka olikin nyt jo hieman isompi. Fiona ei myöskään ollut liian ankara pienelle, vaan lähinnä murisi silloin kun oli ominut Uunon luun ja toinen tuli sitä varovasti katsomaan. Koirapuistossa Fiona ja Uuno menivät kunnon rallia, tasapuolista vielä eikä kumpikaan jäänyt enemmän alle.
Nyt kun ollaan Fionan kanssa taas täällä Espoossa kyläilemässä, käytiin puistossa tutustumassa pari kuukautta Fionaa nuorempaan kääpiöpinseriin Väinöön. Väinö on oikein komea, solakka ja seksuaalisuutensa selvästi löytänyt nuori mies :). Puistossa oli monta isompaa koiraa samalla aikaa, joten suuren osan ajasta Fiona vietti sylissä. Jossain välissä Fiona ja Väinö pääsivät kyllä keskenäänkin peuhaamaan ja hienosti leikkivätkin. Väinöä pitää nähdä lisää sitten kun taas porukoille tullaan käymään.
Eilen erehdyin antamaan Fionalle palan metvurstia ja luultavasti sen seurauksena ollaan saatu taas eilisillasta lähtien nauttia ihanista mahavaivoista. Semi-ripuli alkoi viimeisellä pissakerralla illalla ja jatkuu yhä tänäänkin. Tänään myös Fiona puklautti parit tyhjät oksennukset ja sen jälkeen normaalia pienemmän ruoka-annoksensa pihalle, joten sai taas canicuria ja inupekt fortea ja nyt on nukkumassa. Kovin väsyneeltä vaikuttaa, mikä ei tietysti ole ihme eilisen riehumisen ja tämän hetkisen mahdollisen mahakivun huomioon ottaen.
Väinön tapaamisesta kävi ilmi, että Fionalla ei ole juoksut todennäköisesti alkamassa ihan lähiaikoina. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei pojalta tullut. Kovasti Fiona silti lutkuttelee alapäätänsä, joten ehkä kysäisen torstain rokotuksilla varmuuden vuoksi lääkäriltä voisiko sillä olla jokin tulehdus. Parempi katsoa kuin katua. Muita epänormaaliuden merkkejä ei näy paitsi tuo nuoleminen minkä kuvittelin enteilevän tulevia juoksuja.
Ilahduttavaa on ollut huomata, että viime öisiä ripulikakkoja lukuunottamatta sisälle ei ole tullut vierailun aikana kertaakaan mitään. Jospa sitä voisi torstaina sanoa, että Fiona oppi sisäsiistiksi 1-vuoden ikään mennessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)