Fear and loathing in Somero & Uusikaupunki

Honey, we're home.

Juhlat on lusittu ja vuorossa on (ihana) arki. Joulusta ei varmaan ole enää mitään erikoisempaa kerrottavaa, mutta jos nyt vähän rustaisin. Koirat saivat lahjaksi vihreän timosauruksen, mistä tuli heti ensi äännähdykseltä Lokin lempilelu ja se vinkui lelun perään sen ollessa vielä paketissa. Sille piti sitten hieman murista ja hurista ja jutella.

Fiona, Loki ja Tessi tulivat ihan ok toimeen, tehokkaalla "ignooraa sä mut niin mä ignooraan sut" -taktiikalla meni koko loma. Keittiöön tai pöydän alle ei ollut tulemista kuin max yhdellä koiralla kerrallaan ja muutenkin piti vähän vahtia ettei suurempia aamuhepuleita tms vietetty koko porukalla vaan koirat tervehdittiin yksi kerrallaan. Tai lähinnä Loki yksinänsä, sillä on nyt hieman special needs meneillään enkä halua että se alkaa ketään pois häätämään. Yksi äksidentti oli keittiössä ennen "huspois keittiöstä" sääntöä, kukaan ei oikein nähnyt mitä tapahtui mutta kurkun pala lienee aiheuttaja, epäilisin että se jotenkin lensi Fionan päälle ja Loki yritti sitä napata ja siinä oli sitten tilanne valmis.

Loki oli kova vahtimaan koko viikon, minkä tahansa pienen äänen (joko oikean tai vain Lokin päässä kuuluvan..) kuultuaan syöksyi ovelle haukkumaan. Yhtenä yönä tuuli paljon ja varmaan puut heiluivat hyyyyvin epäilyttävästi, kun Loki alkoi haukkua aamuyöllä varmaan viisi kertaa parin tunnin sisällä. Viimeisimmällä käskin sen vessaan ja nukahdin ja unohdin sen sinne. Siellä se oli häntää heiluttaen seissyt pari tuntia myöhemmin, kun iskä oli ollut menossa vessaan.. Viimeisenä päivänä Loki pääsi vahtimaan sitten ihan aiheesta, kun toiselle mökille menossa ollut nainen koputti pari kertaa oveen, avasi oven ja meinasi tupata samantien sisään ilman että kukaan meistä oli ehtinyt edes nousta sohvalta. Loki haukkui hurjasti enkä ole yhtään varma, että se olisi päästänyt naista ollenkaan sisään edes haistelemisen jälkeen. Ensimmäinen kerta, kun Loki "pääsee"(?) vahtimaan aiheesta.

Aattona käväistiin mummia tervehtimässä ja Loki kävi innokkaana tekemässä tuttavuutta vanhainkodin pariin työntekijään. Ihmekös tuo, tuoksuivat varmaan kinkulta.

Ulkoilut meni mökillä vaihtelevasti hihnassa tai vapaana, metsän hajut ajoittain veivät pientä koikkeria niin että fleksille oli käyttöä. Maasto oli aivan upeaa hakutreeneihin ja äiti halusikin vapaaehtoisesti tehdä sekä Lokille että Tessille parit hakutreenit. Loki teki hyvää hakuympyrää ja meinasi seota sukkiinsa kun oli Tessin vuoro. Treenin aikana ei muut hajut ja tekemiset käynyt sillä mielessäkään. Lisäksi treenailtiin hieman avokulmia 2x2 kepeillä Lokin kanssa, Tessin kanssa keppien alkeita ja kontaktilautaa.

Viikko oli tosi rentouttava, mutta olisi saanut jatkua vielä pitempään. Yhtenä päivänä jäin pariksi tunniksi ihan yksin koirien kanssa, enkä meinannut saada edes luettua, kun viiden minuutin välein piti nostaa katse, ihastella väsyneinä nukkuvia koiria ja ikkunasta tuulessa huojuvia puita.

Mutta all good things come to an end ja lauantaina huristeltiin kohti kotia. Maanantaina töihin ja iltapäivällä auton nokka vuorostaan kohti seuraavaa mökkiä. Kolme tuntia ajoa ja päästiin perille, tällä kertaa joukon sheltiksi vaihtui Mandi.

Onneksi kaikki koirat olivat enimmäkseen väsyneitä, joten sisällä ollessa ne lähinnä nukkuivat. Loki käyttäytyi Mandin kanssa täsmälleen niinkuin Tessin (ja oikeastaan Fionankin), ei haittaa Lokin elämää jos ei tunge naamalle. Mandi oli täsmälleen yhtä kiinnostunut Lokista kuin Tessi, eli ulkona seurasi Lokia melkein koko ajan ja oli hakemassa leikkiin. Loki oli kuin mokomaa sinistä sheltinpoikasta ei olisi olemassakaan. Vierekkäin söivät kuitenkin keppejä ulkona, sisällä sama välttelytaktiikka ja samat säännöt kuin edelliselläkin mökillä, eli keittiöön ei ollut lupa tungeksia.

Menopäivänä Loki kuitenkin "ilahdutti" runsaalla energiallaan. Sinne mentyämme skannasin lattiat kaiken syötävän varalta ja mitään ei näkynyt. En kuitenkaan tajunnut varoittaa ihmisiä laittamasta mitään kummempaa lattioille. Ainakaan sukkia. Niinpä sitten illalla kesken korttipelin kaveri kysyi, että mitäs tuo syö. Loki oli löytänyt mökkikaverin lattialle laittamat villasukat ja ehtinyt syödä niihin reiän. Hävetti... Eikä siinä kaikki, tietysti se oli valinnut kohteekseen Gantin villasukat, briteistä tuodut. Hävetti vähän lisää. Nyt on sitten tilauksessa nettikaupasta vastaavat sukat, mitkä pitää lähettää kyseiselle henkilölle. Pitäähän se korvata kun koira on ääliö. Korvaisikohan vastuuvakuutus.

Käydessämme lenkillä metsässä uuden vuoden aattona, pidin Lokia ensin hetken vapaana. Sehän kuitenkin päätti kadottaa korvansa aivan täysin ja lähti jonkun perään metsään. Hieman se kiersi ja kaarsi, sattumalta luojan kiitos se mitä se ikinä saalistikin, oli kulkenut takaisin tien yli ja sain sen kiinni sen juostessa tien yli. Loki ei koskaan ole noin kovasti lähtenyt hajun perään. Jos haju ei olisi mennyt tien yli, en epäile hetkeäkään etteikö olisi ollut jo toinen uusi vuosi kun etsisin kadonnutta Lokia. Tämän jälkeen kaikki lenkit tehtiin hihnassa ja Loki oli aivan hulluna vetämässä metsään monissa kohdissa. Noin vahvoja hajuja ja vaistoja vastaan ei emännällä ole mitään saumaa. Mökin pihassa Loki oli kuitenkin vapaana kun ulkona oltiin ja pysyi hyvin pihassa.

Mökin tienoilla ei paljon paukkunut, mutta aattona pidin koirat joka tapauksessa sisällä iltapäivästä yöhön asti. Ulkona kauempana kuuluvat paukut eivät saaneet ketään koirista korvaansa lotkauttamaan. Mandi seikkaili mökin pihassakin koko päivän ja vaikka paukkui selvästi niin ei se välittänyt mitään.

Kellon lähestyessä kahtatoista kokoonnuimme savusaunan kautta rannalla olevaan paljuun odottamaan vuoden vaihtumista. Tähtitaivas näkyi välillä aivan sanoinkuvaamattoman kauniina suoraan yläpuolella. Oli aika erikoinen tapa viettää uutta vuotta rannalla lämpimässä paljussa, tähtiä ja kaukana näkyviä raketteja ihastellen.

Odotimme vuoden vaihtumista siinä paljussa kännykän kellon kanssa shampanjalasit kädessä, kun juuri ennen kriittisiä hetkiä naapurimökissä alkoi paukkua. Mandi sai sätkyn (olisi pitänyt tajuta pistää sisälle omien koirieni kanssa aiemmin) ja otti hatkat metsään. Tässä vaiheessa mietin, että sisällekin varmaan kuuluu aika hyvin ja lähdin omien koirieni seuraksi. En päässyt mökin ovelle asti kun Mandi oli jo jaloissani näyttäen siltä että tulee erittäin mielellään sisälle myös. Viitisen minuuttia kesti lähimpien mökkien ilotulitukset ja se aika menikin sitten pyyhe päällä sisällä odotellessa kolme pelokasta koiraa jaloissani. Fionakin halusi syliin, vaikka ei yleensä paukuista välitä, sen verran kovaa kuului sisälle. Mandi ja Loki bondasivat olohuoneen pöydän alla piilossa. Paukkujen loputtua koiratkin rauhoittuivat ja päästiin jatkamaan juhlimista paljussa.

Heitin talviturkin meressä 1.1.2014 klo 00:32. Merivesi oli 4 asteista, onneksi paljussa mittari näytti peräti 42. Paljon kuumempaa vettä ei olisi kestänytkään.

Loppuyön kaikki koirat oli tosi väsyneitä ja nukkuivat meidän pelatessa neljään asti lautapelejä. Lokilla oli hermot kireällä ja se ärähtikin vuorotellen sekä Mandin että Fionan kauemmas käytyään nukkumaan keskelle huoneen oviaukkoa ja muut halusivat ohi. Käskin Lokin omaan petiinsä kulmaan missä sai olla rauhassa ja sen jälkeen palasi rauha maahan. Yöt nukuttiin samassa tilassa ongelmitta, kukin omalla pedillään.

Seuraavana aamuna siivottiin ja pakattiin kamat. En nähnyt mitä tapahtui, mutta joko Mandi tai Loki todennäköisesti säikähti ulkona ison maton ravistamista ja Loki ärähti Mandin kauemmas. Mandi lähti juoksemaan ja Loki perään. Hirmuinen ääni lähti Mandista sen juostessa pari kertaa mökki ympäri ja Loki veteli perässä. Pysähdyttyään Loki heilutti hirmuisesti häntää ja oli kierroksilla. Ihan kuin olisi saalisvietin ajamana pistellyt menemään Mandin perässä. Loppusiivouksen ajan koirat odottivat autossa pois jaloista ja lopuksi tehtiin vielä rauhallinen yhteislenkki ennen kotimatkalle lähtemistä.

Oli todella kiva uusi vuosi kerrankin poissa enimmistä paukkeista. Joutsenetkin olivat juhlimassa meidän kanssa. Tosi "perinteinen" uusi vuosi.

Koirat ovat aivan umpiväsyneitä näiden kahden reissun jälkeen. Fiona nukkui mökillä lähes koko ajan ja hieman jo mietin onko se kipeä. Sen vatsa on mennyt sekaisin todennäköisesti kaikista tapahtumista ja on ollut löysällä jo pari päivää. Lisäksi Fiona vaikuttaa vaisuilta. Nyt tuossa vieressä nukkuessa se heilutti äsken häntää unissaan. Voi pientä murulaista.

Nyt parin päivän täyslepo, perjantaina tosin käydään vapaatreeneissä sporttarilla ja ajattelin muistuttaa Lokille parit keinut lauantain kisoja varten. Aikataulut on tullut. Meidän lähtönumero on 40 ja medejä on kullakin radalla ~25 kpl. Aiemmin meitä kouluttanut Anne Savioja starttaa maksi 1 kaikilla kolmella radalla, hauskaa :). Lisäksi lähtölistassa on muutamia muitakin tuttuja. Meidän ensimmiäinen rata on klo 9:25 ja kolmas 14:30.

Viikonlopun huumoriagilityä, hakua ja jalostusneuvottelua

Agility ei ole tosikoille, juu ei todellakaan. Mitä pitemmälle lajissa pääsee, sitä enemmän vaaditaan huumorintajua ettei hajoa pää kun kisat menee niinkuin meillä meni lauantaina. Montaa kertaa ei ole tehnyt mieli oikeasti vajota maan rakoon oman osaamattomuuden takia, mutta lauantaina kyllä teki. Medikisaavia oli joku 10 ja meidän lisäksi vain yksi toinen kisasi ykkösissä, muut oli kakkosia tai kolmosia. Rata oli meille niin paljon liian vaikea, että oma säätäminen sai kerrankin naaman melkein punastumaan häpeästä viimeistään siinä vaiheessa kun katsoin räpellystä videolta... Huhhuh. Olisi pitänyt vetää rata vielä enemmän treeniksi ja jättää suosiolla useita kohtia välistä sen sijaan, että yritin kuitenkin vetää koko radan läpi.

Tuomarina oli Nina Mesiranta ja paikkana agi.fi halli Ylöjärvellä. Halli oli pienempi mitä odotin, esteet ihan kivat ja hyvässä kunnossa. Kisaavien rata näytti tällä kertaa kaikessa kauheudessaan tältä. Ei missään vaiheessa tullut mitään rytmiä, pelkkää "pari estettä räpellystä ja sitten uukkari" läpi radan.

Radasta tekee minulle vaikean yleensä se, että en yhtään tiedä miten jossakin kohdassa pitäisi ohjata. On eri asia miettiä että "tossa pitäisi tehdä persjättö, mutta ehdinköhän.." kun esimerkiksi alun päätä vaivannut pohdinta "tossa pitäisi ohjata tolta puolelta mutta me ei osata sitä, toiselta puolelta voisi ohjata mutta ei osata sitäkään". Ja yleensäkin se että vaikeista ohjausvaihtoehdoista pitää valita se mikä on vähiten mahdottoman kuuloinen ei lupaa ihan hyvää radalle.

• Alussa olisi tarvinnut osata takaaleikkaus kepeille, mutta me ei olla treenattu sitä. Päätin noukkia kakkoshypyn yli, mitä me ei myöskään osata. 
• Neloselle olisi pitänyt joko valssata (epäilin Loki päätyvän putkeen) tai kieputtaa (ei olla treenattu), päädyin kieputus-persjättöyritykseen mikä kutistui rumaksi kaartavaksi kieputukseksi ja takaaleikkaukseksi putkeen. Toisella Loki lähti A:lta ilman lupaa.
• Erotteluista tiesin että menisi päin peetä, ei olla todellakaan treenattu näin vaikeita. Olisi pitänyt skipata tämä kohta molemmilla radoilla.
• 11 olisi ehkä tarvinnut jenkkikäännöksen mitä me ei osata, tein jaakotuksen mikä oli ihan ok, toisella kerralla venähti pahasti ja ei ollut jaakkoa nähnytkään.
• 13 yritin tehdä ennakoivan valssin mikä venähti metrikaupalla joka suuntaan.
• 16 hypylle en oikeastaan tiennyt mitä pitäisi tehdä, mietin että ehkä jotain päällejuoksua tai saksalaista, ensimmäisellä kerralla epäonnistui ja toisella kerralla päätin suosiolla jättää nämä hypyt tekemättä.
• Keinun Loki teki ensin lentokeinuna, luuli puomiksi. Toisto aika himmaileva. Toisella radalla varasti ensin keinulta ja toisto ihan ok tilanteeseen nähden.
• Viimeinen hyppy ensimmäisellä kerralla ohitettiin (ei ohjaajalla ollut enää mitään motivaatiota) ja toisella lensi rima.

Sellaiset epikset tällä kertaa, saisiko talvitauon tänne kiitos. Katsokaa vaikka itse. Saa nauraa tai itkeä.

Ei vaineskaan, en minä ihan näin negatiivisesti näihin kisoihin suhtautunut, vaan pakkohan sieltä on repiä niitä positiivisiakin juttuja vaikka ne jäivätkin mielessä pahasti epäonnistumisten jalkoihin.

• Lokilla oli intoa, ääntä ja ajoittain jopa vauhtia. Se molempien ratojen jälkeen jaksoi repiä leluaan. Ensimmäisen radan jälkeen kun karu totuus siitä ettei tämä todellakaan mennyt hyvin iski päin näköä päätin, että toisen radan jälkeen palkkaan kuin olisi maailman paras suoritus ja niin tein. En usko että Loki toisen radan jälkeen huomasi että olin pettynyt.
• Puomi löytyi molemmilla toistoilla JO toisella kerralla.
• Keinu meni kivasti tuntemattomassa paikassa myös lentokeinun jälkeen, ei siis mitään kammoa.
• Kepit meni kivasti, vaikkakaan ei löytynyt alun räpellyksen takia heti. Mutta kulman en olisi uskonut sinällään olevan ongelma jos ohjaus ennen sitä olisi toiminut.
• Taas uusi halli ja uusi tilanne ja poitsu oli silti ihan superhieno.

Eli summa summarum, tämä kisa kosahti täysin ohjaajan osaamattomuuteen. Vähän harmittaa, että pyysin Lokilta noita erotteluita vaikka tiesin ettei olla treenattu. Epäreilua sille.

Nonniin nyt on kirjoitettu, nyt voi unohtaa nämä epikset.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamulla käytiin Tampereen koikkereiden hakutreeneissä, edellisistä hakutreeneistä olikin vierähtänyt varmaan puolitoista vuotta jos ei enemmän. Mukana oli myös Olli, Ego, Dina sekä pentuset Dave ja Leo tekemässä makkararingin tapaista.

Lokille tehtiin kolme maalimiestä, aika helppoja (tai niin oli tarkoitus). Ensimmäisen se jaksoi etsiä tosi innokkaasti, sitten oli vähän liian vaikea toinen mutta löytyi lopulta. Puhti alkoi olla vähän pois jo. Kuulemma Loki tekee kivaa hakuympyrää, mutta sen lisäksi hakee todella paljon apuja minulta. Ei ole kovin itsenäinen hakija eikä mene kauas yksinään. Mietin että tähän varmaan vaikuttaa sekin, että lenkillä metsässä en anna sen lähteä kovin kauas vaan kutsun aina lähelle. Mutta mielummin näin kun että tekisi omia katoamistemppujaan.

Kolmannelle maalimiehelle lähetettyäni treenikaveri huusi parkkipaikan suunnalta että "täältä tulee koira, ota Loki kiinni". Ja niin saatiin todistaa taas maailman idiooteimpien koiranomistajien touhuja, jälleen kerran. Kaksi naista oli tullut parkkipaikalle ja treenikaveri oli kysynyt voisitteko odottaa hetken, tuolla on hakutreeni kesken ja pari minuuttia menisi vielä että koira otetaan kiinni ja tullaan pois niin he pääsisivät sitten rauhassa menemään. Toinen nainen oli vastannut että ok, mutta toinen maailmanomistaja oli alkanut avautua että "meillä on oikeus mennä ulkoilemaan, millä oikeudella te pidätte koiria irti" jne jne. Niin he pyynnöstä huolimatta lähtivät tulemaan suoraan meidän hakutreenien keskelle. Loki sitten fiksuna hakukoirana "löysi" tämän parkkipaikalta varoittamaan tulleen treenikaverin ja palkattiin se sitten siitä ja lopetettiin treenit. Toivon vaan etteivät nämä kyseiset ihmiset koskaan joudu pulaan missä tarvittaisiin esimerkiksi hakukoiran apua. Loki ei ainakaan tällaisia mulkvisteja menisi auttamaan.

Jäin vielä hetkeksi maalimieheksi lagottojen hakutreeneihin, mitkä olivat alunperin sovittu samaan aikaan samaan paikkaan kuin me, mutta he ystävällisesti siirtyivät vähän matkan päähän. Lokin liian iso BOT-takki löysi sattumalta uuden omistajan.

Siitä matka jatkui kohti Hämeenlinnaa ja kooikerhondje ry:n jalostusneuvottelua. Paikalle pääsi minun lisäkseni vain viisi ihmistä, valitettavan vähän ja olisi ollut kiva saada enemmän erityisesti kasvattajia mukaan. Minä edustin ainoana ei-kasvattajaporukkaa. Käytiin läpi jalostuksen tavoiteohjelman onnistumista ja toimintakertomusta. Keskustelu oli vähäisestä osanottajamäärästä huolimatta mielestäni antoisaa, tosin minulla ei ole kokemusta aiemmista jalostusneuvotteluista. Oli kiehtovaa kuulla ihmisten mielipiteitä ja pariin kohtaan minullakin oli jotain sanottavaa. Yksi ehdotuksistani pääsee vuosikokoukselle esitettäväksi asti, olen aika viisas. En tiedä mitä viitsisin tämän enempää kirjoittaa, toki toisista asioista olin enemmän samaa mieltä ja toisista vähemmän. Ihan kiva kokous kaiken kaikkiaan.

Fiona-päivitys ja haku päällä

Tämä kuva Fiona-pennusta on ollut kännykkäni
taustakuva niin kauan kuin muistan.

Fiona-päivitys. Viime yö meni muuten hyvin, paitsi että Fiona pyysi ulos neljän aikaan. Nurtsille tuli ripulit minkä jälkeen annoin sille suosiolla puolikkaan tylosinin kun tultiin sisälle. Olen pitänyt sitä tänään ja eilen pelkällä purkkiruoalla, koska epäilin tuon kuivaruokasäkin menneen vanhaksi ja siten aiheuttaneen Fionalle kuivaa ihoa, mikä näkyy hilseenä mikä eilen huomattiin sen iholla. Voisi selittää kutiamisen.

Tänään soittelin ainakin viiteen eri eläinlääkäriasemaan Espoossa ja pk-seudulla, mutta missään ei ollut RC Hepatic kuivaruokaa. Vihdoin eräästä kauempana olevasta kaupasta löytyi ja varasin sen haettavaksi iltapäivällä.

Kun hain pussia niin myyjä kysyi haluaisinko purkkiruokia -50% alennuksella, kun yrittävät päästä eroon koko Hepaticeista. Kun kysyin syytä, vastaus oli että Hepaticia ei enää suositella maksan vajaatoimintaan, vaan sen sijaan pitäisi antaa RC Intestinalia. Tämä on syy miksi tätä ei löytynyt mistään muualta, vaikka Tampereella asuessani se oli ihan vakiotavaraa joka eläinlääkäriasemalla. Hepaticia suositellaan kuulemma vain koirille joilla on HE (Hepatic Encelopathy) oireita, eli tosi paha vajaatoiminta. Fionallahan ei näitä (vielä) ole ollut. Kuulemma Hepaticissa on tosi vähän proteiinia, kun taas Intestinalissa on enemmän erittäin hyvin sulavaa proteiinia. Myyjät veikkasivat, että RC muuttaa piakkoin Hepaticin koostumusta vastaamaan enemmän uusia suosituksia ja esimerkiksi Hill'sin maksaruokaa. Koska olen köyhä (puoli)opiskelija ostin kuitenkin purkit ja ajattelin antaa ne vielä Fionalle, ehkä sitten lääkäriltä kysyä kannattaisiko meidänkin vaihtaa ruoka johonkin muuhun.

Kotiin tultuani huomasin heti, että Fiona oli pirteämpi. Se huusi ja kiljui minkä pienistä keuhkoistaan sai irti kun väkeä tuli sisälle yksi toisensa jälkeen. Liekö antibiootti vaikuttanut. Mahtaa pieni koira olla ihmeissään kun yleensä kiljumisesta joutuu makkariin mutta välillä siitä saa kovasti pusuja ja rapsutuksia ja pääsee syliin... Purkkiruoka maistui ja ulos tuli löysähköt mutta ihan ok kakat, sen jälkeen hieman yleistä touhuamista ja nyt kumpikin on rauhassa, Fiona nukkuu ja Loki toivottavasti kohta.

Sitten palataan eiliseen, Lokin hakutreeneihin. Lokille tehtiin kolme helpohkoa maalimiestä. Ensimmäinen kesti melko kauan Lokilta löytää, sillä se meinasi lähteä vähän taaempana olevalle jonkun juuri aiemmin ajamalle verijäljelle. Ymmärrettävä erehdys Lokilta, mutta hienoa oli että se totteli tässäkin vaiheessa luoksetuloa ja malttoi jättää kaadon ja etsiä ihmistä.

Toinen ja kolmas löytyivät tosi hyvin ja vauhdikkaasti, Loki pysähteli pari kertaa katsomaan missä minä olen, mutta jatkoi sitten etsimistä. Irtosi paremmin kuin viimeksi ja oli jotenkin kokonaisuudessaan enemmän täynnä virtaa ja poweria :). Maalimiehiltä meinasi lähteä sormet samalla, vaikka Loki vetelikin nakit purkeista.

Haussa oli myös Paula Tessan ja Retun kanssa, joten päätettiin lähteä lopuksi vielä samaan metsään lenkille. Loki ja Retu juoksivat kilpaa (Retu edellä ja Loki äänekkäänä takaa-ajana) ja myös tietysti pulikoivat yhdessä matkalla olevissa lammikoissa. Miten voikin olla noin samanlaisia vesipetoja. Kameran otin tänne mukaan, mutta kuvat on kyllä melkoista suttua. Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi huonoja kuvia kun ei kuvia ollenkaan, tässä jotain vähiten huonoja otoksia.

Innokkaat polskijapojat ja vähän innokas polskijatyttö

Sitten voi juosta itsensä kuivaksi.

Retu

Retu ja Tessa

Retu poseeraa :)

Kirjava hakuryhmä

Tänään oli päivällä hakua, missä vierähtikin yli kolme tuntia kun paikalle pääsi niin paljon koiria. Käytin tilaisuutta kuvailla muitakin kuin punavalkoisia hyväksi ja otin kameran mukaan.

Loki oli sopivasti ensimmäisenä niin sain kuvailla lopun aikaa, välillä tietysti puskissa piilotellen maalimiehenä. Lokilla oli viimeksi liian vaikea viimeinen maalimies, joten nyt tehtiin kolme helppoa n. 20 metrin päässä piilossa olevaa maalimiestä. Loki löysi kaikki suhteellisen helposti, enkä kertaakaan ainakaan huomannut sen pistävän hommaa jäljestämiseksi. Vetäjä sanoi, että Lokille ei vielä kannata tehdä pitempiä ennen kuin se menee täysin itsevarmasti ja miettimättä suoraan tuolle etäisyydelle ja pitemmällekin. Hieman Loki jänskätti selvästi, juuri tuohon pariinkymmeneen metriin meni itsenäisesti ja siinä vaikutti siltä että ihan kohta kääntyisi takaisinpäin, usko loppuisi ja tulisi ikävä äidin luo :). Tästä syystä siis pituutta ei vielä pidennetä lisää. Lisäksi sillä välillä on vielä ilmassa sitä "hui mä haistan että tuolla on joku, mut voiko sinne mennä, maaaamiiii" meininkiä. Vähän kyllä harmittaa kun kooikereilla ei niitä pk-oikeuksia ole, haussa voisi ihan hyvin kilpailla.

Pikkuisen harmitti myös että piti lähteä heti treenien jälkeen ajamaan, osa porukasta lähti vielä lenkille ja olisi ollut tosi kiva päästää Loki juoksemaan isompien koirien sekaan vaihteeksi. Ensi kerralla ehkä sitten.

Ryhmän aussie-edustus on vahva ja tässähän alkaa ihan itselle nousemaan aussiekuumetta kun näitä ihania otuksia katselee.

Tämä oli uusi tuttavuus, aivan törkeän hienot kasvot!
Ihan selkeä lumikuningatar :)

Ei-aussiekantaa edusti Lokin lisäksi kolme muuta koiraa.

Ja vielä loppuun todistusaineistoa että teki koirat muutakin kuin poseerasi :)

Jos harrastaisi sienestämistä, niin tuolla ainakin oli rutkasti kerättävää. Tästä sienestä ei ole aavistakaan mikä sen nimi on, mutta pitipä kuvata kun kerran niitä siellä niin runsain mitoin oli :)

Ja koska tämä on Fionan ja Lokin blogi, pistetään loppuun vielä kummastakin oikein hieno edustava rötköttämiskuva. Kuvista kiitos siskolle ja siskon yllättävän hyvälaatuiselle kännykkäkameralle :)

Pelastuskoiran pentu

"Huoli pois meikä on tulossa!"

Tänään päästiin pitkästä aikaa osallistumaan hakutreeneihin. Vaikka paikalla oli viisi koiraa ja kaikille tehtiin kolme maalimiestä oltiin valmiita jo tunnissa, melko tehokasta koiran kierrättämistä oli kyllä.

Unohdin koko hakutreenit ja Loki sai ruoan aamulla, mutta eipä tuo paljon menoa haitannut. Maalimiehet antoivat hieman vähemmän nannaa kuin normaalisti mutta vauhti oli silti luja. Uudet pk-liivit eivät haitanneet menoa yhtään, vaikka pikapienentäminen menikin hieman vinksalleen (liivit ovat liian edessä, kuten kuvastakin näkyy).

Loki lähti aina innokkaana matkaan ja kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyikin helposti. Kolmas oli liian vaikeassa paikassa ja jouduttiinkin palaamaan lähtöpaikkaan kerran ja lähtemään uudestaan kun itsekään en tiennyt missä maalimies oli. Lopulta pieni pelastuskoira löysi viimeisenkin eksyneen ja palkkaa tuli, mutta vähän Loki ehti väsähtää tuossa etsimisessä. Ensi kerralla voisi pistää suosiolla kolme helppoa maalimiestä. Nyt meni homma ajoittain hieman jäljestämiseksi ja tuntui että sitä päätöntä haahuilua oli ilmassa mitä viime aikoina on ollut, eli ei malta poika keskittyä haistelemiseen. Liekö vielä edes kunnolla ymmärtänyt että nenän perässä pitäisi mennä. Helppoja maalimiehiä siis lisää vaan!

Koska päivä oli kaunis otin kameran mukaan, mutta varsinaisesta hausta en kuvannut kun oli niin nopeatempoista toimintaa. Haun jälkeen käytiin Lokin kanssa vielä samassa metsässä pienellä kävelyllä, että sai juosta vähän vapaana mihin lystäsi.

"Äiti tuolla on joku!"

Vauhdin hurmaa

Kovin kauas ei päästy kun alkoi kuulua metsästä vihellystä ja huutoja "TÄNNE!!", "TÄÄLLÄ!" enkä halunnut riskeerata minkäkokoinen koira sieltä vastaan juoksisi. Kiireen vilkkaa takaisin autolle, pienet poseeraamiset ja kuvaukset ja sitten autoon ja kotiin.

Tästä näkyy hyvin Lokin karvanvaihdos, selän päältä häntään asti on nyt kasvamassa uutta karvaa. Ei taida ehtiä vielä turkki kasvaa ensi lauantain näyttelyyn, toivottavasti erkkariin mennessä olisi kuitenkin jonkun verran turkkia jo.

Kotimatkalla hain toisen mussukan siskon luota naapurista ja painuttiin kotiin. Hetki riehuttiin Fionan kanssa ja sitten olikin ihanan rauhallista kun oltiin yksin kotona ja koirat menivät suoraan nukkumaan. Samalla pystyi itsekin ottamaan pienet päiväunet.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 Kesä on nyt virallisesti loppu. Työssäkävijänä sen huomaa monista asioista, joista suuri osa on äärimmäisen ärsyttäviä. Työpaikalla väki palaa lomilta ja talo tulee täyteen hyörinää ja pyörinää, mikä on toisaalta ihan kivakin asia. Kehä I:n autojen määrä suureni paljon tällä viikolla ja ensi viikolla varmaan vielä reippaasti lisää. Minä saan onneksi kääntyä pois kehältä juuri viime tipassa ennen Lepuskin tietöitä, mitkä näyttävät pistävän kehän kummankin puolen tukkoon siitä eteenpäin.

Esimerkiksi toissapäivänä kun kävin ostamassa Lokille valjaat Rakkailta Haukuilta viiden aikaan sain seistä ruuhkassa Turunväylällä. Kai se on hyväksyttävä näin Espoolaisena, että liikenneruuhkat kuuluu arkeen. Ostin valjaat Lokille jäljestykseen, sillä ensi viikonloppuna on vuorossa Tampereen Pikkukoirien järjestämä verijälkeen tutustuminen, jonka pitää kukas muu kuin meitä jo kerran lajiin perehdyttänyt voittajaluokassa kooikerhondje Huugon kanssa kisaava Saara Oinonen :). Odotan innolla miten Loki tällä toisella kerralla jäljestää. Tämän huikean toisen jäljen tavoitteeksi pistettäköön vaikka että Loki olisi jonkun verran rohkeampi ja lähtisi hieman itsevarmemmin jäljelle eikä säikkyisi jokaista rapinaa. Totutteluahan tämä vielä kuitenkin on joten jos Loki on edes vähän kiinnostunut jäljestä niin olen tyytyväinen :D. Tosi mielenkiinnolla seuraan myös miten muut (ovat ymmärtääkseni kaikki ensimmäistä kertaa verijäljellä) homman hoitavat.

Liikenneruuhkien lisäksi koiraihmistä ärsyttää ainakin omassa tapauksessani ruuhkat myös koirien ulkoilutusalueilla. Kyllähän koiria aina pitää viedä ulos oli töissä tai lomalla, mutta aamun meidän ulkoilun aikana 6.30-7.00 on alkanut olla ruuhkaa meidän aamulenkin metsässä :(. Tosi kurjaa, kun oli niin ihanaa pitää koiria vapaana tuo pieni metsäpolku. Nyt on tällä viikolla joka päivä tullut joku vastaan ja toistaiseksi olen saanut koirat kiinni ennen kuin ne vastaantulijaa huomaavat, mutta onhan tämä pitkälti tulella leikkimistä. Erityisesti, kun yksi meidän suurin haastaja metsän kuninkuudessa on mies dobermannin ja toisen isohkon mustan koiran kanssa. Nuo ovat aina kiinni, mutta en luota omieni luoksetuloon jos joku tulee vastaan. Kai se pitää luovuttaa tässäkin asiassa ja alkaa tehdä tylsiä hihnalenkkejä taas. Aamulla itselläni on vaan aina niin väsy vielä tuossa vaiheessa, että ärsytyskynnys ylittyy tosi herkästi liiasta haistelusta tai muille haukkumisesta. Noh, elämä on.

Koska tekstiin liittyviä kuvia ei nyt ole saatavilla, tässä Miko! :)

Onneksi tänään on perjantai ja tiedossa on taas Tampere viikonloppu, mikä tietää ajomatkaa ja hyvin tavoitteellista pakkaamista Taatalan asunnossani. Asunnon luovutus on tämän kuun lopussa ja kun nyt näyttää siltä etten asuntoa saa Espoosta ennen sitä, viedään tavarat säilöön odottamaan omaa asuntoa.

Viikonlopuksi on (pakkaamisen lisäksi) ihan kivasti ohjelmaa tiedossa. Lauantaina on ensin Vesilahden näyttely, johon on ilmoitettu Lokin lisäksi yksi kooikerhondje. Mikäli toinen koira ei satu olemaan pentu, voisi Lokilla olla hyvät mahdollisuudet ROP:iin. Mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tuomari tykkää, se on ainakin suhteellisen varmaa että PEN1 sieltä tulee :). Lokilta on nyt turkki tosi tippunut ja uutta on vasta tulossa selän päälle, joten hieman kaljuna poika pääsee kehään lauantaina. Näyttelyn jälkeen on viideltä jäljen teko ja sunnuntaina kymmeneltä päästään ajamaan jälki.

Kyllä tällä pönötyksellä yhden KP:n ansaitsisi mun mielestä ;)

Tarkoitus oli ottaa Lokista kuvia uusilla varusteilla ja mahdollisesti näyttelytreeneistä jotka olivat eilen, mutta muistin kellonajan väärin ja puoli 7 huomasin, että ne olivatkin alkaneet jo kuudelta.. Ärsytti, kyllä sitä kaikissa kalliissa mätsäreissä tulee kierrettyä mutta sitten kun on yksi ilmainen näyttelytreeni niin siitä tietysti myöhästytään.

Ärsytystä kompensoivalle lenkille sisko tuli mukaan ja päädyttiin tekemään pari "haku" harjoitusta läheisellä pellolla. Sisko juoksi n. 1m korkeaa heinää täynnä olevalle pellolle vähän matkan päähän ja sitten vapautin Lokin hakemaan nakkia. Oli hauskannäköinen koira kun pomppi pitkässä pellossa niin että korvat vaan näkyi ja välillä näki vain heinän liikkeestä että missä poika menee. Into oli kova ja maalimieskin löytyi enimmäkseen ensimmäisellä yrittämällä. Kolme lyhyen matkan maalimiestä otettiin matkan varrella ja ensimmäisellä Loki jäi epäluuloisena tuijottamaan maalimiestä viiden metrin päähän ennen kuin meni lähemmäs. Muilla toistoilla se meni ongelmitta. Varmaan ihan hyvä harjoitus tämmöinen mikä tehtiin jossain muussa maastossa kuin metsässä.

Ylväänä.