Naksutinkoulutusta koirallesi

Lisää kirja-arvioita, olen liekeissä! Siis arvioiden tekemisistä, en välttämättä tästä nimenomaisesta kirjasta.

Naksutinkoulutusta koirallesi on naksutinkoulutuksen "peruseepos" ja sen ovat kirjoittanut norjalaiset Morten Egtvedt ja Cecilie Køste. Alkuteos julkaistu 2005 ja julkaisussa on vahvasti mukana kirjoittajien yritys (? en ihan hiffannut tätä yhteyttä) Canis (suomenkielinen www.canis.fi).

Kirja on kirjoitettu suhteellisen helppolukuiseen sävyyn, mutta omaan makuuni ehkä hieman turhan jaaritellen. Mukana on kuvauksia koiran näkökulmasta, tarkoituksena olla hauskaan tyyliin kirjoitettu, mutta itse olisin ehkä mielummin jättänyt pois nämä kaikki liirumlaarumit ja mennyt vain asiaan :). Kuitenkin ehkä kouluttajalle, jolla ei ole juurikaan kokemusta koiran kouluttamisesta (erityisesti tietysti naksutinkouluttamisesta) on varmaan ihan hyvä, että mukana on tämmöistä kevyempääkin tekstiä. Kuvia on suhteellisen paljon joten tuntui, että kirja eteni aika sutjakasti.

Kokosin tähän itseäni eniten kiinnostavia juttuja sekä sitten yleisemmin listasin läpikäytyjä asioita, jotta kiinnostunut saisi mahdollisimman hyvän kuvan kirjan sisällöstä.

Sisältö

Introssa kertoillaan naksutinkoulutuksen historiasta, mitä se on ja mitä se ei ole. Kerrotaan vanhoja uskomuksia johtajuudesta ja muusta ympäripyöreästä koiran kouluttamisesta. Kerrotaan naksutinkoulutuksen olevan hyvin konkreettista ja välttävän abstrakteja ohjeita kuten "koirasi tulee luottaa sinuun" tai "teidän on parannettava yhteistyötä". Tämänkaltaisten ohjeiden sijaan naksutinkoulutuksessa neuvotaan esimerkiksi "naksutit puoli sekuntia liian myöhään, ole tarkempi" tai "mene vähän kauemmaksi muista koirista, jos ne ovat liian suuri häiriö, ja lähesty koiria hitaammin".

Kirjan aikana tulee tutuksi käsitteet kuten vahvisteet, pakotteet, kehuminen, itsekkyys, johdonmukaisuus, liikevarmuus, rankaiseminen, kriteerit, apujen käyttäminen, ärsykekontrolli, yleistäminen ... Suuri osa tekstistä ja teorioista kerrottiin toimivan sekä ihmisellä että koiralla, eläimiähän kaikki ollaan eniveis. Siksi oli tosi mielenkiintoista miettiä myös omaa käyttäytymistä oppijana ja ihmisenä näiden pohjalta.

Kirja käy läpi naksutinkoulutuksen neljä perusperiaatetta, joihin viitataan läpi kirjan:

1. Oikean käytöksen palkitseminen
2. Koiran oma-aloitteisuus
3. Ehdollinen vahviste
4. Keskittyminen vain siihen, mitä voidaan nähdä

Näiden lisäksi tarkoin kerrotaan mestarikouluttajan neljä salaisuutta:

1. Ajoitus
2. Kriteerit
3. Vahvistamisväli
4. Vahvisteen laatu

Jos koulutus ei toimi, vika on jossain näistä. En tässä lähde avaamaan sen enempää kun sen verran tuttua kamaa. Ajoituksesta koin kuitenkin pienen valaistumisen liittyen Fionan fleksikäyttäytymiseen. Olen kouluttanut sitä niin, että kun se menee fleksin päähän, odotan että se tulee lähemmäs ja sitten matka jatkuu. Nyt kuitenkin hoksasin, että minun pitää jatkaa matkaa jo silloin kun se on tulossa lähemmäs, ei silloin kun se on lähempänä. Koska tuolloin vahvistan nimenomaan sitä lähemmäs tulemista enkä lähellä pysymistä. Sen aika on sitten myöhemmin.

Kouluttaminen on mekaanista. Jos hallitsee nämä asiat, ei tarvitse keksiä selityksiä sille miksi koulutus ei etene. Ei tarvitse miettiä mitä koiran päässä liikkuu tai valittaa siitä että koira ei keskity tai sitä ei kiinnosta. Kojaamiseen tarvitaan vain näiden mekaanisten taitojen korjaamista.

"Ei ole kurittomia ja keskittymiskyvyttömiä koiria, koiria jotka eivät viitsi tai jaksa tai ovat tyhmiä - sen sijaan on ohjaajia, jotka asettavat liian suuria tavoitteita, palkitsevat liian harvoin, eivät tarpeeksi hyvin tai täsmällisesti."

Käydään läpi oppimistekniikat, naksutinkoulutuksessa käytetään kaikkia muita paitsi kahta ensimmäistä:

1. Fyysinen käsittely
2. Houkuttelu
3. Mallioppiminen
4. Ympäristön muokkaaminen
5. Käytöksen sieppaaminen /capturing
6. Käytöksen muovaaminen /shaping
7. Kohdentaminen /targeting, perustemput
1. Kohdekepin koskeminen kuonolla
2. Hiirimatolle koskeminen tassulla

Kohdentamista tässäkin kehuttiin hirveästi ja sen takia oli pakko kokeilla opettaa Lokille ryömiminen kohdekepin avulla. Tässä lopputulos, kolmen päivän treenin jälkeen, n. 3 min per treeni:

Sisko opetti samaan aikaan Tessille namipalalla houkuttelemalla, hyvin heilläkin meni. Ryömii jo ainakin 30cm! :)

Koulutusmenetelmiä voi tarkastella kahdella erilaisella ominaisuudella:

1. Käytetäänkö positiivista vai negatiivista vahvistamista
2. Käytetäänkö houkuttelua ja ohjailua, vai perustuuko se ennemmin koiran oma-aloitteisuuteen

Vajaa kolmasosa kirjasta oli käytännön temppujen ja käyttäytymisten opettamista naksutinkoulutuksella. Aloitettiin ihan kohdekeppiin koskemisesta, luoksetulosta, maahanmenosta, odottamisesta ja siirryttiin aina vaikeisiin noutoon, valojen sammuttamiseen, lehden hakemiseen postilaatikosta jne. Ihan lopussa kerrottiin vielä lisämateriaalista jos haluaa opiskella enemmän.

Rankaisemisen sivuvaikutukset

Aivossa on alueet niin mielihyvää kuin mielipahaakin varten. Kun ihminen tai muu eläin kokee iloisia juttuja, mielihyväkeskus stimuloituu ja vapauttaa aineita, jotka saavat meidät iloisiksi ja tyytyväisiksi. Kun koemme epämiellyttäviä asioita, mielipahakeskus aktivoituu. Meistä tulee ärsyyntyneitä ja happamia. Pieni vastoinkäyminen aiheuttaa aivan erilaisen reaktion, jos päivä on aiemmin mennyt hyvin kuin suoraan päin persettä (allekirjoittaneen kuvaus).

Koira, jota koulutetaan käyttämällä rankaisua, on usein aggressiivisempi kuin koira, jota koulutetaan positiivisella vahvistamisella. Kun aivojen mielipahakeskusta stimuloidaan siitä seuraa aina joko suuttumus tai pelko. Kun mielipahakeskus on liian kuormitettu, se vyöryy yli huomattavasti herkemmin.

Positiivinen vahvistaminen on vastalääkettä mielipahalle.

Klassinen hihnakäytösesimerkki oppimisesta: Epävarma uros kiskoo hihnassa toisen uroksen tullessa vastaan. Omistaja kiskaisee hihnasta ja toruu koiraa. Koira oppii yhdistämään muiden näkemisen epämiellyttävään tunteeseen ja raivoaminen lisääntyy. Esimerkiksi käy hyvin pienet mustavalkoiset karvapallot ja tietämättömät ensimmäistä koiraansa kouluttavat ihmiset. Tai sairas koira, joka yhdistää ulkoilun kipuun.

Rankaiseminen vahvistaa myös ohjaajaa. Joka kerta, kun ohjaaja nykäisee hihnasta ja koira väliaikaisesti lopettaa kiskomisen, ohjaajan hihnastanykimiskäytös vahvistuu. Kun aletaan kouluttaa positiivisella vahvistamisella, ohjaajalle tulee usein lähes fyysistä tuskaa, kun hän ei saa nykäistä hihnasta (i've sooo been there!!). Tämä vaatii erittäin suurta kärsivällisyyttä, mutta helpottuu ajan myötä.

Joitain koiria koulutetaan sekä positiivisesti että negatiivisesti vahvistamalla. Lääketiede väittää:
"Aivojen mielipahakeskusta stimuloimalla voidaan usein estää mielihyväkeskuksen toiminta kokonaan, mikä osoittaa, että rangaistus ja pelko menevät mielihyvän ja palkkion edelle." Simple as: Voit palkita koiraa määrättömästi, mutta sillä ei ole vaikutusta, koska koira toimii vain välttääkseen palkkion. Evoluution näkökulmasta jonkin uhan välttämisellä on suurempi merkitys henkiinjäämiselle kuin yksittäisen edun saavuttamisella. Viesti ei mene perille palkitsemalla, jos samaan aikaan rankaiset toisesta käyttäytymisestä.

Palkitsemisen ja rankaisemisen yhdistämisen toinen haittapuoli: Palkkion jättämättä antaminen (kuten positiivisessa vahvistamisessa tehdään) menettää merkityksensä ja on jo koiralle palkinto, kun vielä pahempi vaihtoehto on rankaiseminen.

== Näihin teorioihin perustuvat periaatteet:

• Oikeasta käyttäytymisestä palkitaan
• Väärästä käyttäytymisestä ei seuraa mitään

Suorituksen vaatiminen myöhemmin

Usein koiralta, jolle on opetettu esim. istuminen, aletaan vaatia tätä jossain vaiheessa. Sanotaan, että "kyllähän se tämän osaa...!" siirtyen positiivisesta vahvistamisesta jopa rankaisuun. Tätä kutsutaan mm. "ehdottomuudeksi", "vaatimusvaiheeksi" tai "sosiaaliseksi vaateeksi".

Minullakin usein tulee eteen tilanne, jossa olen vastakkain koiraihmisen kanssa joka sanoo, että kun koira osaa asian niin sitä ei siitä tarvitse enää palkata. Viimeisin tilanne oli Mandin omistajan kanssa, hän kun muutamia kertoja on palkannut Mandin autoon häkkiin hyppäämisestä mutta ei enää nykyään. Nykyään sanoo, että kyllä sen pitää mennä sinne myös ilman palkkaa. Harvoin itsestään menee, vaan sitä pitää nostaa tai töniä valjaista. No, minun mielestäni ensinnäkin koira ei vielä tarpeeksi hyvin tajua mennä häkkiin joten sitä tulisi palkita huomattavasti enemmän häkkiin menemisestä ylipäänsä. Mutta se pääseikka mistä väännetään ajoittain kättä on tuo palkkaamisen lopettaminen.

Kirjassa kuvattiin tätä tilannetta siten, että opittu ei säily ikuisia aikoja. Jotta koira jatkaisi taidon käyttämistä, siitä on oltava jatkuvaa hyötyä. Palkitsemisen voi tottakai harventaa ja vähentää, mutta ei koskaan lopettaa kokonaan. Jos lopettaa palkitsemisen kokonaan, käyttäytyminen himmenee. Tai vaihtoehtoisesti (kuten tässä Mandin autoesimerkissä), koira alkaa hyppäämään autoon koska välttää ikävää tönimistä ja autoon pakottamista. Tällöin päästään haluttuun lopputulokseen, mutta kyse ei ole enää naksutinkouluttamisesta. Mainittakoon, että Mandin koulutus ei muutenkaan noudata naksutinkoulutuksen periaatteita, eikä edes positiivisen vahvistamisen juurikaan, mutta tätä palkitsemisen jatkamista osatuista toiminnoista olen joutunut joka tapauksessa moneen kertaan puolustamaan.

Koira ei kuitenkaan koskaan ole 100% varma suorittaja ja haluttujen käytöksien palkitsemista ei koskaan pidä kokonaan lopettaa. Naksutinkouluttaja kulkee siis todellakin aina namit (tai muu palkka) taskussa.

Muita tärppejä

Koirat tottelevat vain ja ainoastaan kahdesta syystä:

1. Saadakseen jotain mitä haluavat
2. Välttääkseen jotain mitä eivät halua

Muita syitä EI OLE! Nämä perustuvat positiiviseen (1) ja negatiiviseen (2) vahvistamiseen.

Positiivisessa vahvistamisessa muut käyttäytymiset ignoorataan, mutta oikein tehdystä palkitaan.
TULOS: Koira, joka yrittää ja ehdottaa erilaista toimintaa. Aktiivinen koira.

Negatiivisessa muusta käyttäytymisestä rankaistaan, mutta oikein tehdystä ei tehdä mitään. Tämä on kuin virheiden etsintää, pikkuhiljaa koira oppii sen kapean polun, millä rankaisua ei tule.
TULOS: Koira, joka ei uskalla yrittää mitään. Passiivinen koira.

Miellyttämishalu: Ei ole sellaista koiraa kuin "miellyttämisenhaluinen". On vain koiria kuten "syömishaluinen" tai "poissa vaikeuksista pysyvän -haluinen". Ihmiset eivät vain ymmärrä todellisia perusteita miksi koirat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, ja keksivät sitten mielikuvituksellisia selityksiä asialle.

Koiralle "hyvä poika" ei ole palkka, vaan ehdollinen vahviste, joka ei tarkoita koiralle mitään ennenkuin sille on opetettu, että sitä seuraa primäärivahviste. Pelkkä kehu ei palkitse ketään. Kannattaa kuitenkin opettaa koira pennusta asti "hyvä" sanan merkitykseen sanomalla "hyvä" ja antamalla sen jälkeen palkka.

Kiinnostuksen kasvattaminen erityyppisiin vahvisteisiin on yksi tärkeimmistä asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä sen pentu- ja nuoruusaikana.

Kannattaa olla niin saita, että palkitsee koiran sellaisella palkalla, joka juuri ja juuri riittää palkitsemaan sen vaivannäöstä. Parhaita palkintoja ei tule tuhlata.

Käytä aina life rewards -palkintoja kun siihen tilaisuus tulee.

Taaksepäin ketjutus: Aloitetaan ketjun viimeisestä vaiheesta minkä jälkeen palkka, sen jälkeen toiseksi viimeinen vaihe minkä jälkeen viimeisen vaiheen käsky on oikeastaan palkka edellisen suorittamisesta. Koira saa luvan suorittaa viimeisen vaiheen, mistä tietää tulevan palkka. Jos ketjun jossain vaiheessa tulee virhe, koko ketju keskeytetään eli koiralle ei anneta lupaa suorittaa seuraavaa tehtävää ja siten palkita itseään.

Luoksetuloon liittyvä mielenkiintoinen kommentti oli, että monethan tekevät niin, että jos koira ei heti reagoi luoksetulokäskyyn he lähtevät juoksemaan poispäin saadakseen koiran lähtemään perään. Tämän sanottiin toimivan itseään vastaan, sillä kun omistaja lähtee poispäin juoksemaan se palkitsee (saalisvietin avulla) koiraa, kun se saa juosta omistajan perään. Itse asiassa "huonosta" luoksetulosta pitäisi palkita huonommin, eli esim. hitaasti kävellä koiraa vastaan. Kun koira sitten taas tulee kuin tykin suusta niin sen saa palkata omistajan jahtaamisleikillä.

Lelujen keräämisessä koriin oli neuvo, että kun opetetaan koiraa vasta hakemaan esineitä ja palauttamaan ne, niin palkan voi laittaa siihen mihin lelu pitäisi pudottaa. Minä olen tätä Fionalle opettanut ja heittänyt palkan poispäin, mutta näinhän se on paljon järkevämpää!

Lopuksi

No mutta mitäs, tykkäsinkö? Ihan joo. Kuuluu siihen sarjaan, mitä on pitänyt lukea jo kauan. Olisi ollut taas elämä helpompaa, jos olisin lukenut aeimmin. Tässä vaiheessa ei ehkä mitään kovin mullistavia uusia ideoita tullut, mutta paljon kiinnostavia taustoja siihen miksi asioita tehdään niinkuin tehdään. Kirja motivoi hyvin taas jatkamaan positiivisella vahvistamisella ja välttämään yhä enemmän rankaisua. Ehkä ne hermotkin pysyy taas paremmin kurissa koirien kanssa eikä semmoisia "stn nyt hiljaa!!!" raivokohtauksia tämän ohjaajan puolelta tulisi (ainakaan niin usein).

Erityisesti ehkä osui ja upposi tuo rankaisemisen vaikutukset -osio, eli mitä onkin tässä jo pitempään uumoiltu ja tavallaan tiedetty mutta teoriapohja on puuttunut. Eli että aggressiivinen kouluttaminen todellakin luo aggressiivisia koiria. Joskus viime vuoden lopulla päätin lakata Lokin rankaisemisen ja sillä tiellä jatketaan ja arki onkin sujunut ihan mutkittomasti viime aikoina. Koirat leikkivät pieniä hetkiä lähes päivittäin keskenään. Tosin osansa voi olla myös talven aikana tylsistymisellä...

Fionakin alkoi taas saamaan lenkillä nameja, omia nappuloitaan. Sille kun ei voi mitä tahansa antaa niin se tuo aina vähän haasteita. Fionan markkeriääni on "hieno", oikein iloisesti ja korkealta sanottuna. Näin alkaa pikku-Vinskin ohitusten kouluttaminen jälleen kerran.

Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään

Minun piti olla menneenä viikonloppuna elämäntapa-kurssilla, mutta sen peruunnuttua käytin ajan saadakseni mahdollisimman saman hyödyn kuin olisin saanut kurssillakin. Tähän kuului nukkumista pitkään (sunnuntaina heräsin vasta ysiltä, hui!), lenkkeilyä ihanassa valoisassa ja lämpimässä talvikelissä ja syömistä hyvin. En ole turha kulinaristi, joten tsekkasin poikamiehen kaaliherkun :D tosin tuunattuna ja avocado-raejuusto-rucola-plusperushärpäkkeet salaatilla. Tuli oikeasti hyvää! Olen selvästi tullut vanhaksi, kun kypsä kaali ei enää aiheuta "hyi hitto" reaktiota.

Lisäksi olen aloittanut operaation "ompele Fionalle talvitakki", joka on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi. Onneksi pakkaset laantuivat, niin kiire katosi sen siliän tien. Kaivan tuon takin rääpäleen siis varmaan joskus ensi syksynä jostain kaapin perukoilta...

Luku-urakkana on ollut kirjastosta lainattu Naksutinkoulutusta koirallesi -kirja, joka on ollut yllättävän puuduttava mutta samalla myös ihan hauskoja ideoita tarjoava tähän mennessä. Innostuinkin eilen kaivamaan kosketuskepin laatikosta ja opettamaan Lokille ryömimistä. Loki osaa mennä maahan ja koskea nenällään kosketuskeppiä (tai niin ainakin luulin) joten homman piti olla helppo. Videopätkä on kolmannesta toistokerrasta, kaikissa oli parin minuutin tauko. Ensin Loki tarjoaa ties mitä hyörimistä ja pyörimistä kunnes löytyy oikea toiminto millä naksahtaa. Loki alussa tarjosi tökkimistä kepin väärään kohtaan, ei suinkaan tuohon pallo-osaan. Lisäksi ryömimisen sijaan se esitti hienoja sammakkoloikkia maassa edeten pyytämäni noin 20cm, ennen kuin liike muuttui enemmänkin pieniksi ryömimisliikkeiksi. On muuten tosi vaikea olla houkuttelematta koiraa yhtään, videollakin näkee kuinka sorrun kepillä houkuttelemaan hieman Lokia. Aiai. Treenit jatkuvat. Mutta olipa hauskaa opettaa jotain merkityksetöntä temppua pitkästä aikaa varmaan yli vuoteen.

Perjantain agilityssä oli mukana Loki ja Tessi. Kylmä oli taas kuin siperiassa, joten koirat joutuivat odottelemaan hallissa sisällä. Siskokin oli mukana, ehkäpä viimeistä kertaa. Sanoi, ettei kestä enää tulla mukaan kun koirat haukkuvat niin järkyttävästi. Ja niin ne tekevät, kun treenaan toisen kanssa niin toinen karjuu käytännössä kurkku suorana. Kun itse en treenaa niin saan ne suht rauhallisena katsomaan muiden menoa namin kanssa, mutta muulloin on aina meteli päätähuimaava. Ei siinä pysty keskittymään enää toisen kanssa treenatessakaan, joten päätin että jos ei voi jättää koiria autoon, niin en vie enää treenaamaan kuin toisen. Helpompaa kaikille osapuolille ja pääsee sitten aina yhden kanssa opettelemaan sitä nätisti odottamista.

Itse treeni oli aika plaah, Lokin kanssa yritin ihmisnuolta tämän tapaisesti, mutta oli vissiin niin kierroksilla että ensin ei tullut yhtään mitään, mutta lopuksi sain kyllä ihan pysähtymään ja kokoamaan kun palkkasin esteen eteen. Siitä jos yritti jatkaa rataa kuten videolla niin ei kyllä onnistunut enää vaan sekosi molemmilla pakka. Lisäksi tehtiin Lokin kanssa rallia ja A:n takaaleikkauksia. Olisi pitänyt olla parempi treenisuunnitelma, meni vähän säätämiseksi.

Tessin kanssa taas voi merkitä seinään rastit:
[x] Pussi
[x] Muuri
[x] Pituus

Toki radan osana harjoitellaan vielä varmasti pitkään, mutta muuten kondiksessa. Irtoomistreeni jatkui taas ja pakko myöntää, että tytsi alkaa jo hakea aika himskatin hyvin! Voisi alkaa jo pieniä 5-10 esteen pätkiä harjoitella ja lisäksi ohjauskuvioita (olettaen että ohjaaja ensin osaisi ne). Jossain mainostettiin tosimöllien epiksiä ja sekunnin sadasosan mietin jo että hmm why not... mutta sitten tulin järkiini.

Lauantaina käväistiin Tessin kanssa Vuokkosilla kurkkimassa miltä hallikisoissa näyttää ja kuuluu. Eipä Tepsulla ollut mitään kummia antipatioita tai ihmettelyä, pikkaisen yritti pitää ääntä kun tajusi että tuolla menee joku putkeen. Sain huokaista helpotuksesta, kun paritkin tyypit totesivat Tessistä vain että selvä mini. Arvelinkin, mutta onhan se aina kiva kuulla. Lämppäestealue oli surkea, kolme kämästä hyppyä, mutta käytiin niillä sitten hieman pyörimässä. Hyvin leikki ja veti leluun kiinni ja työskenteli. Pyörittelin sitä pariin kertaan hypyillä ja hitsit se kyllä kääntyy näppärästi. Ihan erilainen käteen kuin Loksutin, toki kokokin vähän selittänee.

Viikonloppua varjosti kaverin pienen koiran elämä, joka päättynee aivan liian aikaisin. Todella kurjaa ja surullista. Pikkuinen on kovasti ollut ajatuksissamme viime päivinä. Muistuttaa taas nauttimaan jokaisesta pienestäkin hetkestä läheistemme ja karvakaveriemme kanssa.

Winter games

Loki kuuraparta hiihtolenkillä 

Terveisiä pohjoisesta.

On käyty niin rinteessä, hiihtämässä kuin lenkilläkin. Koirahiihto on yhä ihan superhauskaa, on kiva olla joukon ensimmäinen ja pohtia että tulevatkohan ne loput jossain vaiheessa sieltä takaa. Ei uskoisi miten suuri apu tuollaisesta alle 10 kiloisestakin on, en tohdi ajatellakaan miten joku isompi koira vetäisi niin ettei itse tarvitsisi tehdä elettäkään. Ei ole oikeastaan edes kroppa mitenkään erityisen kipeä, kun taas porukat valittelee kipeitä lihaksiaan. Tainnut Loki tehdä kaiken työn ja ansainnut itselleen fyssarin kunhan kotiin päästään.

Löydettiin viimein kiva kävelypolku missä voi koiria juoksuttaa ja huomenna olisi tarkoitus lähteä sitä pitkin pitemmälle lenkille, laavulle paistamaan makkaraa ja suunnata samaa reittiä takaisin. Jos kolme tuntia saisi kulutettua niin olisin tyytyväinen. Harmiksi en ole muistanut laittaa sport trackeria päälle kummallekaan hiihtolenkille ja kävelylenkille kun vihdoin muistin, oli puhelin sammahtanut itsekseen ja kadottanut datan bittiavaruuteen. Nykyteknologiaa..

Rinteessä voi onneksi tehdä muutakin kuin laskea, kuten juoda olutta ja ihailla maisemia.

Koska pakkasta on ollut aamuisin yli -20 astetta ja päivälläkin -10-15 astetta, on sisällä tullut temputeltua pienessä tilassa päivittäin. On tylsää kun ei pääse tokoilemaan ulos, sisällä ei oikein enää onnistu seisomistreenit tai seuraamisen harjoittelut. Perusasentoa ollaan hinkattu taas, minimaalisella käsiavulla löytää kyllä paikan mutta pelkästä käskystä ei vielä tule ja edestä tullessa saattaa jäädä vinoon. Kaukoja ollaan treenailtu käsi+sanallisilla käskyillä, eipä niissä sen kummempaa, istumisesta seisominen ei ehkä vielä tule selkärangasta.

Ollaan opeteltu myös liutaa hyödyllisiä temppuja kuten avainten etsimistä (Fiona on tässä jo tosi hyvä ja Lokikin petraa joka treenikerta), "väli" käskyä eli jalkojen väliin istumaan menemistä (Lokin tuleva agilitylähtöasento) ja kaikista vähiten hyödyllistä (tai no täysin hyödytöntä oikeastaan) "kolo" temppua, missä koira menee jalkojen alle maahan kun ihminen istuu maassa jalat koukussa. Fiona ansaitsee tällä joka kerta huimasti söpöyspisteitä, pitäisi kuvata se meidän temppuvideo niin näkisitte tekin. Lisäksi Loki on opetellut jalkojen välistä pujottelua ja kierimistä molempiin suuntiin, kaikki nämä sujuvat jo ongelmitta. Alkaakin temppuideat olla vähän lopussa, viimeisimpänä ollaan aloiteltu harjoittelemaan kurkkaamista, eli koira istuu tassut ihmisen kättä vasten ja kurkkaa käden alta.

Tessin bravuuri on peruuttaminen, mitä se tarjoaa nykyään ihan joka välissä, paitsi välillä silloin kun siltä sitä pyytää.. Tepsu on saanut opetella myös että tiskikoneen tiskejä EI MENNÄ nuolemaan, ovesta EI MENNÄ ulos ilman lupaa, ihmisten nenille EI SAA hyppiä ja että EI SAA tunkea ihmisten jalkoihin hyörimään, kun silloin saattaa saada monosta tassuille. Onneksi ei ollut kyseessä laskettelumonot.. Tytöllä on ikää nyt 7kk eikä juoksuista ole vielä tietoa, Loki ei reagoi mitenkään. Tessi fanittaa yhä Lokia, ulkona seuraa sitä kuin hai laivaa. Loki ignooraa tytön enimmäkseen, välillä suostuu lähtemään vetämään lelua mutta ei muuten leiki Tessin kanssa. Tokoilukin onnistuu vaikka pieni sheltti miten pomppii ympärillä että "minäminäminäMINÄ!!!", Lokin kanssa ei kumpikaan reagoida siihen mitenkään.

Loki on myös saanut opetella sellaista käytöstapaa kuin nätisti namin ottamista kädestä, oli meinaan aika kädet kovilla kun treenasin sen kanssa poronkäristyspalkalla. Norminamejakin ottaessa se meinaa syödä sormet mukana saatikka kun oli kyse tämmöisestä herkusta. En jaksanut syödä ravintola-annosta kokonaan, joten loput lähti kakkapussissa koirille. Oli aikamoista herkkua, kun Fiona suorastaan tärisi odottaessaan omaa treenivuoroaan. Raukka ei tiennyt, että itse joutuisi tyytymään enimmäkseen perunamuussisiin osiin kun maksa ei tietenkään tykkää riistasta.

Mitä Loki edellä sitä Tessi perässä.

Kaikilla koirilla on menossa 10 päivän Axilur kuurit giardian häätämiseksi. Kuuri aloitettiin siten, että kotiin tullessamme olisi kuurin 5 päivä jolloin asunto siivotaan ja siten, että kuuri loppuu juuri sopivasti ennen torstain agilityä. Soittelin viime viikolla meidän omalle eläinlääkärille Univetin Laila Castrenille pitkän Axilur kuurin sopivuudesta Fionalle ja hän sanoi, että ei ole tarpeen testauttaa koiria kuurin jälkeen mikäli ne eivät oirehdi. Kuulemma giardia on vähän kuin mitkä vain madot ja nenäpunkit, niitä on yleensä huomattavalla osalla aikuisia koiria mutta ne oirehtivat vain pennuilla ja sairaammilla yksilöillä. Hän ei olisi välttämättä edes hoitanut näitä omia koiriani kun eivät selvästi oirehdi, mutta kyllä minä haluan näille tämän kuurin pamauttaa joka tapauksessa.

Muuten meno on ollut täällä aika leppoista. Huomenna vielä vaellus laavulle ja lauantaina otetaankin sitten suunta kohti etelää.

Iltaisin on ollut aikaa vaikka tehdä kännykkäkameravertailuja, alla olevat kuvat on otettu neljällä eri älypuhelimella samasta kohteesta. Asetukset on muuten ollut automaattisella, mutta salama on pois päältä.

It's not christmas if the sky don't fall

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, joidenkin mukaan myös viimeinen. En ole taikauskoinen enkä muutenkaan helpolla usko mihinkään "hömpötyksiin", mutta ehkä sitä voi tänään olla astetta onnellisempi illalla, kun maailma ei loppunutkaan 21.12.2012 klo 13.11

Tänään alkaa joululoma. Kolmelta töistä kotiin, pakkausta ja suunta kohti Saloa, missä vietämme perheen kesken jouluviikon. Naapureita ei ole lähimailla, joten koirien ulkoilutus tulee varmaan olemaan taas miellyttävää irtipitämistä. Ainakin niiltä osin, kun suostuvat ulkona pakkasessa olemaan. Fionaa ehkä saa vähän tökätä ovesta ulos, ettei pissaa heti kynnykselle ja suuntaa takaisin takan lämpöön.

Lokin yskä jatkui päivän pahana, edellistä merkintää seuraavan yön se yski tasaisin väliajoin, raukkaparka. Seuraavana päivänä pistin sille töiden jälkeen höyryhoitoa, eli kevythäkin päälle parit lakanat, koira häkkiin ja ulkopuolelle lakanoiden sisään kattila täynnä kiehuvaa vettä ja yksi mynthon :). Kiitos Marille höyrykolon rakennusohjeista!

Saaks täältä tulla jo pois?

Loki ensin läkähtyi koloonsa, joten vähän piti rajoittaa lämmön muodostumista avaamalla luukkua. Sen jälkeen se kävi siellä pari kertaa vapaaehtoisestikin pötköttämässä ja nukkumassa. Ihan kiva paikka taisi olla, mukavan lämmin ja pehmoinen tyyny vielä. Tuon jälkeen oikeastaan Lokin yskiminen loppui, ehkä sattumaa kyllä. Illalla yski vielä joitain kertoja, mutta sen jälkeen ei ole enää yskinyt. Eilen oli ensimmäinen köhätön päivä. En tiedä oliko tuo kennelyskä vai mikä, mutta pari viikkoa pidetään joka tapauksessa taukoa harrastuksista. Onneksi oli agitauko tässä välissä joka tapauksessa. Nyt vain peukutellaan, että yskä ei tartu puolikuntoiseen Fionaan tai pentuun Tessiin. On kyllä vähän outoa miksi se juuri Lokiin, porukan ainoaan terveeseen aikuiseen olisi tarttunut. Tutkimattomia ovat kennelyskän tiet.

Tiistaina Fiona ja Tessi kävivät rokotuksilla Leppävaaran eläinlääkäriasemalla. Pohdittiin että säästäisi hieman jos rokottaisi molemmat samalla, mutta pyh. Ihan samat poliklinikkakustannukset meni molemmilta. Rokotus meni hyvin eikä mitään kummempaa ole sen jälkeen ilmennyt.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen Toys'r'us lelukaupassa hakemassa keilaussettejä. Mukaan lähti 2 kpl settejä, joissa kummassakin oli 10 keilaa ja 2 palloa. Toinen menee Mikolle.

Olihan se pakko kokeilla heti eilen miten keilaus sujuu ja koirilla oli kyllä kivaa. Kumpikin hoksasi keilojen kaatamisen käytännössä yhdellä naksaisulla, nenällä tökkiminen kun on niin tuttua hommaa joka paikasta ja ensimmäinen mitä kumpainenkin tarjosi. Vuorottelin koirilla ja kumpikin pääsi kaatamaan 3 keilaa. Kivaa hommaa, ainoa riski mitä tuossa näen on, että koira alkaa odottaa palkkaa jo osan keilojen kaatamisesta ja minäkin palkkailin vähän miten sattuu tuolla välissä. Pitää melko pian alkaa vaatia että kaadetaan kaikki keilat ja sitten vasta palkka. Eli suunnitelmallisempia harjoituksia eikä epämääräistä roiskimista niinkuin nyt. Tämä nyt on tämmöistä pöhköä riehumista tämä keilaus, joten ei niin väliä miten päin homma hoidetaan.

Aika pieniä keiloja koikkerille, mutta näillä on hyvä aloittaa. We'll bowl our way through the end of the world!

Loki sutii niinkun keilaradalla aina :D

Jotenkin epäilen, että kun homma tästä etenee niin Lokin (ja ehkä koikkereiden ylipäänsä?) taktiikka tulee olemaan rynniä päin keiloja ja riehua siinä ympyrää hetki ja sitten olettaa että kaikki kaatuivat, ja juosta hakemaan palkka :). Fionan taktiikka näyttäisi hieman järjestelmällisemmältä, tytsi ei malta edes luovuttaa keilan kimpussa pyörimistä sen jälkeen kun se on kaatunut.

En tiedä miten mökillä löytyy nettiä tai kolme geetä, joten siltä varalta etten pääse enää päivittämään ennen joulua tai kenties koko viikkoon, niin toivotetaan hauskat joulut kaikille!

It's not Christmas if the snow don't fall
And I'm still standing here three feet small
Lose our troubles because after all
It's Christmas time

Agilityä, siivoamista ja mallin hommia

Perjantaina päästiin testaamaan miten agility luonnistuu aamulla klo 8-9. Tässä ryhmässä ei ole paikalla meidän lisäksi muita kuin Aino ja joku kolmas ohjaaja, heillä kummallakin on kaksi bortsua minkä kanssa treenailevat. Ihanan tilavaa ja avointa, pitää vaan muistaa pitää itse raja siinä paljonko tehdään ettei pääse poika kyllästymään liikoihin toistoihin.

Muuten meni treenit hyvin, mutta Loki pääsi säikähtämään keinua, mikä rämähti Lokin kiivetessä sitä ylös. Valitettava tapahtuma, mikä olisi voitu välttää jos en olisi alkanut sooloilemaan keinun vaikeuttamisen kanssa.. Vaikeutinpa totisesti kyllä. Tämän jälkeen Loki meni onneksi kaksi kertaa täysin paikallaan olevan keinun, vaikkakin ensin sain vähän houkutella. Pistää kyllä välillä miettimään kuka sai koskaan päähänsä pistää agilityradalle keinun aiheuttamaan harmaita hiuksia ohjaajille. Olisi sitä ehkä kivempiakin esteitä löytynyt, niinkun vaikka lisää putkia :D

Keinun lisäksi opeteltiin selkäkäännöstä. Termi ei googlella löydä juurikaan mitään, joten lienee kyseessä joku Ainon oma sovellus muista ohjauskuvioista. Nyt ei ole aikaa siitä sen enempää selitellä, mutta ihan hyvin meidän harjoitukset meni tämän osalta. Lisäksi tehtiin perus valssiharjoituksia lyhyehköllä radanpätkällä missä oli myös pussi. Lokille piti pussia vähän nostaa ja saatiinkin suositukseksi ensi tiistain tunnilla harjoitella yksinään pussia. Muutenkin ajateltiin, että nyt kun meidän treenit on kaksi kertaa viikossa niin pyritään ottamaan rytmiksi semmoinen, että tiistain ruuhkaisemmalla tunnilla harjoitellaan yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita ja sitten perjantain hiljaisemmalla tunnilla mennään vauhdilla pitempiä ratoja.

Lokin agilitystä ei nyt ole kuvia (onko viime aikoina joskus ollut..), mutta tässä teille Fionan taidonnäyte viime ajoilta. Ollaan opeteltu siivoamista ja pikku tyttö on jo aika taitava!

Eilen sunnuntaina oli odotettu päivä, sillä ajelimme koirien kanssa Ansku ja Penny-jackrussel kyydissämme Tampereen ohi Ylöjärvelle Tytin koululle, missä meitä odotti hienot ja kalliit studiovehkeet. Otettiin koirista (ja omistajista) laadukkaita kuvia, jotka tulevat hitaasti mutta varmasti valumaan tänne blogiin sitä mukaa kun ne valmistuvat. Lokia jänskätti kovasti studio-olosuhteet: pimeä sali, mustat matot ja suuret salamat ja heijastimet saivat poitsun korvat taakse ja seisomisesta oli kaikki puhti täysin pois. Toisella kierroksella Loki oli huomattavasti rennompi, toivottavasti se jossain niistä kuvista seisoi edustavasti.

Ensimmäinen meidän perheen julkaistu vedos on tässä, pikkuinen Fiona-neiti edustavana. Fionaa ei jänskättänyt yhtään niin paljon ja tyttö oli muutenkin kovin reipas. Alla Janan ja Lokin potretti. Loki ei näytä tässä yhtään itseltään ja istuukin kummallisessa asennossa, varmaan joku jännä ääni kuulunut juuri kuvan ottamisen aikaan. Tai sitten Tytti on photoshopannut kaiken Lokin jalouden ja ylväyden pois :D

Fiona ja Fionan silmä. (c) Tytti Käyhkö

Urpo ja Turpo studiolla. (c) Tytti Käyhkö

Jotta koirilla olisi ollut vähän muutakin tekemistä reissulla kuin pönöttää ja odottaa häkissä (mikä Fionan tapauksessa tarkoitti lähes 3h kiljumista nonstoppina, sori kaverit!), pääsivät sosiaaliset tapaukset juoksemaan vapaana. Fiona odotteli tämän ajan autossa, sillä en luota sen ärhäkkään riidan haastamiskäyttäytymiseen silloin, kun mukana on yhtään kovapäisempiä narttuja. Loki sai sitten nauttia Pennyn ja Janan seurasta. Janan kanssa vetelivät rallia enimmäkseen Loki peränpitäjänä ja Pennyä Loki haki leikkimään ja kyllä oli ihmetystä pojalla, kun Penny epä-kooikermaiseen tapaan ei juossutkaan vain juoksuleikkejä vaan hyppi päin pojan naamaa ja läpsi tassuilla :)

Toki kameranainen oli paikalla ulkonakin joten tässä muutamat vauhtikuvat vielä loppuu. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

Kiitos päivän emännälle, koskas otetaan uudestaan :D

"Opiskelu"päivä

Tänään oli "gradupäivä". Rakensin Lokille hyllypalasesta ja kahdesta matosta kontaktiesteen ja siinähän se päivä sitten sujuikin sutjakasti.

Ja juu, minulla on pilvihousut, seppälän yösukat ja Ruisrockista vuonna nakki voittamani komea koff t-paita, live with it. Ja kuten lattiasta saattaa huomata, meillä asustaa pehmolelujen suolestaja.

Aloitin lisäksi opettamaan Fionaa siivoamaan. Siitäkin kuvasin videota, mutta tuo temppu on vielä niin alkutekijöissään etten jaksanut muokata videota. Tehtiin joku kolme harjoituskertaa ja viimeisimmällä Fiona siivosi lelun jo nätisti pahvilaatikkoon, mutta eikös tietysti kamerasta loppunut akku juuri kun olisi pitänyt tuo kuvata.

Tänään ja eilen, kun ollaan oltu kotona tekemässä ahkerasti gradua, ollaan päästy puolen päivän aikaan valoisalla lähimetsään ja koirat on päässyt juoksemaan vapaana. Lunta on tosin ollut niin paljon, että Fiona on saanut/joutunut nauttia sylimatkustamisesta, sillä ei olisi toivoakaan päästä etenemään tuolla hangessa. Sääli sinänsä, mutta se vähän mitä Fiona rimpuilee tuolla eteenpäin on sille varmasti rankempaa kuin tunnin lenkki kuivalla maalla. Pokkari ja kännykkä on päässyt mukaan joten tässä vähän ulkoilutunnelmia.

Joulun jälkeinen myrsky vieraili myös Espoossa kaatamassa puita.

"Äiti koti on täälläpäin!"

Päivän bonus kännykästä: Jampula ja Loksutin, ajankohdasta ei harmainta aavistusta :)