No kato musta kuullaan vielä, mä lennän korkeella!

Ylpeä kakkosluokkalainen!

Nyt kun reissun tärkein juttu on spoilattu niin voi aloittaa alusta. Lähdettiin Elisan seurueen kyydillä kohti Joensuuta perjantaina aamutuimaan. Matkustin takapenkillä ihanan suuressa ilmastoidussa automobiilissa parin karvakaverin kanssa ja yhden pysähdyksen taktiikalla päädyttiin Joensuuhun jo hyvissä ajoin.

Heti pian Anniinalle saapumisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Adyan vauvojen kasvupaikkaa Hennan (kennel Mendikan) luo. Siellä palloteltiin kasaa tämmöisiä rockabilly kavereita ja painuimme isojen koirien kanssa lenkille, sama rutiini toistettiinkin sitten jokaisena Joensuun päivänämme :)

(c) Anniina Korjus

Seuraavana päivänä alkoi kisarupeama, mutta koska ykköset starttasi vasta iltapäivällä, saatiin nukkua pitkään ja ottaa vielä Lokin kanssa parit paikallaolotreenitkin kaupan ulkopuolella Anniinaa odottamassa. Kesto oli ensimmäistä kertaa 3 minuuttia mutta kerran taisin palkata välissä.

Lähdettiin kohti hallia joskus puolen päivän paremmalla puolella. Oli ihan superhieno sää ja ulkona oli lämmin kuin mikä. Pärnävaaran urheilukeskuksen upeat ulkoilumaastot oli ihanaa kierrettävää. Oltiin kuin satumetsässä :). Ja oli rentouttavaa keräillä voimia ja miettiä taktiikkaa ratoja varten.

Ensimmäinen rata oli ihan ok agirata, lähdettiin tunnustelemaan kivituhkapohjalla aika avoimin mielin. Kepeillä tein ties kuinka monetta kertaa saman virheen ja lähdin vedättämään liikaa ja Loki meni johonkin toiseen väliin. Uusinta putken kautta ja hyl. Treenaamalla loppuun siis. Loki ihmetteli hieman puomia ja jäi taas tönöttämään alastulolla liian ylös. Vielä kummallisemmaksi se meni A:lla, kun jäi ihmettelemään maailmaa A:n huipulle :). Liekö oli uusi halli, uudet esteet, hermostunut ohjaaja vai parin viikon aksatauko mikä aiheutti tällaista kivaa toimintaa. Puolijärkkäri valitettavasti taisi hajota kokonaan joten kuvaukset on kaikki Lumian laatukameralla.

Ensimmäisen radan jälkeen oli vähän kumma fiilis, mutta ei mennyt kuin hetki kootessa oma psyyke ja lähdettiin iloisin mielin päivän toiselle ja viimeiselle radalle. Rata oli jotenkin kumman vaikea muistaa keskikohdilta, kun kierrettiin samat hypyt ainakin kaksi kertaa. Vähän venähtelikin tässä joka välissä ohjaukset. Odottelin taas jotain lahnakontakteja, joten yllätys olikin suuri kun Loki tuli läpi puomilta ilman edes aikomusta pysähtyä. Huupsis! Ajattelin että superia että meni niin vauhdilla ensimmäisen radan jälkeen ja jatkoin rataa. A:lle olin suunnitellut nopeaa vapauttamista, koska arvoin vielä että alkaisinko tehdä sille juoksari A:n välivaiheena nopeita vapautuksia. Rata meni kuin menikin nollana loppuun ja saatiin 0-tulos, nollavoitto ja SERT! Ihan huippua!! Loki tuntui vähän hitaalta, mutta nopeus oli kuitenkin 4,41.

Seuraavana päivänä mentiin paikalle jo aamusta ja keräilin aggressioita kakkosten ratoja varten katsellen ykkösiä. Päivä alkoi viileänä, mutta lämpeni pian. Kisapaikalla soi ulkona musiikki ja fiilis oli vähän kuin olisi jossain festareilla tai vähintään Agirodussa ollut :). Pakko myös todeta miten mukavaa väkeä JOA:laiset ovat ja muutkin tuolla idässä kisaavat! Montaakaan en radan laidalta tuntenut mutta silti ei tylsää päässyt tulemaan hetkeksikään :). Ihan huippuja kisapäiviä oli ja sää suosi todellakin.

Ensimmäinen medi2 ratamme oli hypäri, mikä sisälsi muun muassa välistävedon, pakkovalssin ja ennakoivan valssin. Huomasi heti, että aika meinasi loppua kesken rataantutustumisessa, kun joutui ihan peräti miettimään miten missäkin ohjaisi. Tavoite oli hypärillä testata vähän ohjauksia ja yrittää pitää pakka kasassa. Mutta mitä tekeekään pari Taina ja Loksutin? Ottaa ensimmäisen kakkosten LUVAnsa! Vaikea oli maalissa uskoa että tehtiin nolla! Mahtavaa hyvä me!!! Melkein koko ajan tuntui siltä, että olin myöhässä ja tuli aivan järkky kiire joka välissä ja lopussa sain pinkoa niin että meinasi jalat lähteä alta, aika superia!

Nollia tuli vain medeissä ja sielläkin vain kaksi ja me voitettiin ajassa, joten luvahan sieltä tulla tupsahti. Loki tuntui lauantaita nopeammalta ja nopeus olikin kiva 4,69 m/s. On siinä vähän ollut eroa vauhdissa, kun ykkösten radalla meni hitaampaa kuin tällä kakkosten pyörityksellä.

Toinen päivän rata menikin sitten ihan treenailuksi, kosahti heti toiselle esteelle kun takaakierto jäi ohjaamatta (jälkeenpäin harmittaa etten tehnyt tähän pakkovalssia, sehän oli ihan suoraan sille tarkoitettu paikka mutten yhtään tajunnut, hmmh). Kiva oli kuitenkin rallatella loppuun ja kontaktit otettiin kunnolla ja Loki teki kisojensa parhaat kontaktit sekä puomille että A:lle. Muuten rata olikin sitten yhtä surkeata ohjausta ja Loki luki taas tuttuun tapaansa takaakiertopersjätöt takaaleikkaukseksi, näitä koitettiin treenata Lotan koulutuksessa mutta silti ne ei toimi yhtään.

Erittäin erittäin tyytyväinen olen kisojen antiin, nolla per päivä mentiin ja ensimmäinen kakkosten luva on nyt saatu. Hui kauhea. Alun kontaktisähläilyjen jälkeen hienot kontaktitkin pysyi kasassa. Ei oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan mieleen! Heti piti myös ilmoitella ensi lauantain Hausjärven järjestäjille, että kisataankin kakkosissa.

Ainoa mihin en ole tyytyväinen on Lokin käyttäytymiseen kisapaikalla, tarkemmin sanottuna kaiken maassa olevan imuroimiseen... Se söi ties mitä skeidaa sekä hallista että ulkoilumaastoilta ja tuli kyllä mieleen, että pitäisi varmaan pitää sitä lyhyehkössä hihnassa ja vahtia tarkemmin ettei pääse syömään mitään ja muina aikoina pitää tiukasti autossa. Yhtä paljon kai näissäkin koiria pyörii kuin näyttelypaikoilla ja ei sen tarvitsisi jokaista pöpöä suuhunsa ahtaa ja tuoda tulisina sitten kotiin.

Kisojen jälkeen käytiin hakemassa pennut kassiin ja suunnattiin niitä ulkoiluttamaan. Oli aluksi aika hasardi ajatus, mutta hyvinhän se sitten sujui! On ne kyllä ihanan reippaita ja tietysti söpöjä kavereita kaikki kolme neitiä. Otettiin niistä vielä lopuksi seisomiskuvia, Anniina niitä varmaan sitten aikanaan laittaa omaan blogiinsa joten tässä vain parit omat kännykkäräpsyt.

Toivon kovasti, että seuraavat vauvat mitä pallottelen on Rian ja Lokin omia.

Tänä aamuna jätettiin Joensuu taakse ja palattiin Elisan kyydillä kotiin. Suuren suuret kiitokset yhteiskyydistä! Oli todella kivaa kun sai matkustaa hyvässä seurassa :). Seuraava reissu sitten sertejä hakemaan kun ollaan mekin kolmosissa.

Ja Anniinalle kiitokset majoituksesta! Harmi kun asutaan niin kaukana, olisi kiva päästä useamminkin viettämään kunnon salkkarit- ja nymfit-maratoneja ja mässyttää palkintosuklaamunia (olikohan tässä jo liikaa informaatiota).

Kisalahjakortteja polttelee nyt parit taskussa, joten tiemme vienee Joensuuhun uudestaan viimeistään ensi pääsiäisenä.

"Tottelevaisin koira, minkä olen nähnyt"

Tänä aamuna Turussa tuli taivaalta ensilumi. Aikalailla puolenpäivän aikoihin. Ei pysynyt maassa eikä sitä kestänyt kuin muutama minuutti, mutta tämän talven ensilumi on siis nähty. Pienenpieni huurre jäi maahan ja sitä Loki kovasti kummasteli.

Oltiin siskon tupareissa Turussa ja Loki oli mukana. Fiona ja Tessi jäivät porukoille hoitoon ja olivat viihtyneet mainiosti kuten aina. Loki on helppo matkakoira yksinään ja koska kaikkia kolmea ei tällä hetkellä jätetä porukoille yhdessä hoitoon Lokin ajoittaisten mörököllikohtausten vuoksi, pääsi se mukaan pirskeisiin.

Päivällä saatiin lenkkiseuraa Suvista ja koikkeritytöistä Mindistä ja Maggiesta, jotka asuvat lähistöllä. Lokin väsytys iltaa varten toimikin tehokkaasti Turun metsiköissä tyttöjen kanssa ulkoillessa. Leikkiin se ei tietenkään suvainnut lähteä, mutta muuten nautti kyllä lenkistä vapaana. Ihan alkuinnostuksen jälkeen ignoorasi tytöt aika täydellisesti. Suvilla oli kamera mukana, kiitos lenkkiseurasta ja kivoista kuvista! Otetaan uudestaan ensi kerralla.

Jotenkin samasta puusta veistettyjä lenkkeilijöitä koikkerit keskenään verrattuna muun rotuisiin, siinä ne kävelivät välillä rinta rinnan eteenpäin toisensa täysin huomioimatta. Tämä tekee Lokille hyvää, lenkkeilyt vapaana ja hihnassa (narttu)koirien kanssa jotka eivät siitä välitä koska sekään ei välitä niistä. Valitettavasti yhteislenkit erilaisten koirien kanssa ovat jääneet tosi vähälle viime aikoina (tajusin joku aika sitten), oikeastaan sen jälkeen kun Tampereelta muutettiin pois. Olenkin miettinyt, että Loki ei välttämättä puhu enää kovin hyvin koiraa. Tai sitten se puhuu kyllä hyvää koikkeria, mutta muun rotuisille koikkerinkieli tuntuu välillä olevan sama kuin ihminen yrittäisi ilman opiskelua tulkita viittomakieltä..

Koko porukasta otettiin toki myös istumiskuva. Vasemmalla Mindi 2v, Maggie 9kk ja Loki 3v. Loki taisi olla kropaltaan porukan neliömäisin kun näyttää niin pieneltä tyttöjen rinnalla.

Illalla Loki näki ensimmäistä kertaa elämässään vauvan. Niitä kävi paikalla peräti kaksin kappalein. (on muuten jännä, miten koiraihminen (=minä) puhuu vahingossa vauvoista "ne", kun taas vauvaihmiset (=ne muut) puhuvat koiristakin "hän"..). Loki oli kovin kiinnostunut, mutta en päästänyt kuin lähimmillään haistamaan vauvan sukkaa. En halua olla vastuussa kenenkään koiratraumoista, jos Loki olisi saanut jonkun aivopierun ja alkanut vaikka haukkua vauvalle. Aina jos Loki meinasi mennä liian lähelle niin kutsuin luokse ja palkkasin. Palkkasin muutenkin aina kun se nätisti kävi hieman nuuskimassa. Sain vauveleista myös Lokille hyvän ensimmäisen kokemuksen pienistä lapsista, kun se ei tosiaan ole niin pieniä lapsia koskaan ennen nähnyt.

Loki oli tosi nätisti muutenkin koko illan, vaikka paikalla oli paljon väkeä ja meteli sen mukainen. Yksi siskon kaveri tiputti lattialle juustoa, mitä Loki ei suinkaan ottanut vaikka oli ihan vieressä. Kaveri sanoikin, että Loki on tottelevaisin koira mitä hän on koskaan nähnyt :). Hymyilytti. Loki nautti täysin siemauksin saamastaan jakamattomasta huomiosta. Kauaa se ei viihtynyt yksin sille rauhaiseen huoneeseen tekemässäni nukkumapaikassa, vaan halusi olla siellä missä muutkin. Vuorotellen se kävi milloin kenenkin rapsutettavana. Joiltain sai varmasti myös makupaloja, joten ihmekös tuo että viihtyi nuuskutellen lattioita.. Kerran käskin sen tyynyn taakse kun tuli kerralla enemmän väkeä sisään ja siellähän se nätisti pysyi.

Loki on helppo, kun se on yksin.. Porukoilla ennen Turkuun lähtöä se ärähti Fionan kauemmas äitini sitä rapsuttaessa. Näin Lokin elekielestä jo aiemmin ettei se ollut rento. Ehkä pitäisi joskus julkaista aiheesta kirjoittamani pitempi kirjoitus, nyt on vain viime aikoina mennyt niin kivasti yhteiselo etten ole joutunut asiaa miettimään. Viime keskiviikosta asti on kuitenkin ollut aika tapahtumarikkaita päiviä, joten taitaa olla taas aika rauhoittaa elämä hieman pariksi päiväksi että saa Lokin stressitasot varmasti laskemaan. Ja myös omani, huomaa että hemot vähän kireällä ja väsyttää vaikka ei mitään varsinaisen rankkaa viime aikoina olekaan tapahtunut.

Mirror, mirror on the wall, who's the most unstable of them all

Kesäloma alkoi. Ei tunnu yhtään kesältä eikä lomalta, mutta ehkäpä se tästä vielä. Kaksi viikkoa pitäisi nyt joka tapauksessa lomailla.

Kesäloma, eiks je.

Tänään käytiin Turun siskolla kylässä, kyydissä tuli toinen sisko ja Tessi. Alun perin piti lähteä viettämään yhteistä Turku-viikonloppua, mutta siskon muuton takia se kutistui Cirque Dracula ja muuttoviikonlopuksi ja Lokin takia sitten pelkäksi Cirque Dracula -päiväksi.

Kotona jo vähän epäilin miten stressaava yhtälö koirat ja muuttoapuna oleminen olisi, mutta eipä sitä sitten tarvinnutkaan pohtia loppujen lopuksi. Kylään päästyämme paikka oli aika laatikkoinen ja tilaa hieman vähemmän kuin normaalisti. Tiesin, että kummatkin koiristani useammassa muutossa olleena tietäisivät mitä laatikot tarkoittivat ja mietin että ne eivät varmaankaan tykkää tilanteesta. Ohjeena oli, että koiria ei nyt moikattaisi mitenkään ylenpalttisesti, ettei tulisi Lokilta mitään "mun kämppä mun ihmiset mua ahdistaa menkää pois" meininkejä. Tessin kanssa se on vain hieman vaikeaa, se kun vaikka kiipeää syliin jos ei sitä huomata.

Mukaan tuli myös yksi siskon kaveri, joka kovasti pitää koirista ja aika innokkaasti koiria sitten tervehti. Aistin jo tässä vaiheessa että Loki ei pitänyt tilanteesta. Tai sitten aiheutin sen itse. Kaveri rapsutteli koiria ja käskin Lokin kauemmas kun pelkäsin että se kohta sanoo rumasti muille. En luota Lokiin nyt yhtään näissä tilanteissa, kun se ja joku toinen koira menee yhdessä tervehtimään ihmistä tai jonkun luo rapsutettavaksi muuten vain. Ehkä tästä Loki aavisti että jotain kummaa on taas tapahtumassa kun omistaja skitsoaa. Tai sitten muuten vain, mutta joka tapauksessa se alkoi kyräillä, ensin pysyi kauempana mutta kohta tuli jalkoihini hetkeksi. Kohta Fiona tuli siihen myös ja sitten Loki rähähti Fionalle. Ärähdin sille (taas liian kovaäänisesti ja vihaisesti), otin niskasta kiinni ja käskin kauemmas. Melkein heti perään alkoi tilanne sen verran ärsyttää, että päätin että lähdetään samana iltana kotiin. En pystyisi itse olemaan rentona näin isossa porukassa koirien kanssa ja seuraavan päivän muutto ja koirat alkoi kuulostaa niin epävakaalta yhdistelmältä, että katsoin paremmaksi poistua kotiin taas mököttämään kun Loki on niin tyhmä.

Noin vartti ennen lähtöä esitykseen laitoin Lokin jo valmiiksi makkariin, Fiona ja Tessi jäivät olohuoneeseen. Vielä sisällä ollessamme Loki alkoi ulista makkarissa. Se tekee sitä nykyään usein, ulvoo noin 30 sekunnin pätkän hetki sen jälkeen kun olen laittanut sen makkariin. Lähes päivittäin, naapurin mukaan, aamuisin kun olen lähtenyt töihin. Se on myös alkanut vahtimaan enemmän, alkaa haukkua rappukäytävän äänille enemmän kuin ennen. On ikään kuin valmiustilassa täpäkämpänä kuin ennen, jos nyt näitä muita stressin merkkejä aletaan listaamaan. Listaa jatkaa viime torstain aksan jäähdyttelylenkki missä se ärähti Tepolle (joka oli vapaana, Loki sillä hetkellä hihnassa mutta vapaana olivat lenkkeilleet juuri molemmat joten mistään hihnatapaamisesta ei varsinaisesti ollut kyse) ja sain sitten vihoviimeisen osoituksen siitä, että Lokin ulkoilut vapaana poikien kanssa on nyt ohi. Sirkuksesta tullessa oli hiljaista, mutta Fiona oli pissannut lattialle. Käytin sen ulkona juuri ennen lähtöä ja oltiin poissa ehkä joku 2-3 tuntia. Melkein samantien kämpille tultua pakkasin koirat ja lähdettiin ajamaan kotiin.

Voisin jatkaa tätä "yhyy olen maailman huonoin koiranomistaja, en luota koiraani, aiheutan sille epävarmuutta, koikkeri on ihan tyhmä rotu, en pysty olemaan tarpeeksi tasapainoinen itsevarma johtaja laumalleni vaan olen aiheuttanut sekä molemmille koirilleni eroahdistusta että Lokille enemmänkin epätasapainoisen elämän ja niillä olisi parempi jonkun fiksumman ja paremman ihmisen luona" vielä paljon pitempään, mutta taidan kuitenkin mennä mieluummin lukemaan vähän Koirien Käyttäytymisestä ala Kaimio, kerätä vähän ajatuksia kasaan parempaa merkintää varten ja sen jälkeen nukkumaan.

Kyllä ne samaan häkkiin mahtuivat silti.

Cirque Dracula oli oikein vaikuttava esitys ja sovittiin, että otetaan Turku-viikonloppu uudestaan joskus vähemmän stressaavissa olosuhteissa. Sitä odotellessa!

There and back again

Viikonloppuna käväistiin jälleen Tampereella. Sitä ennen lauantaiaamuna Loki pääsi treffaamaan espanjanvesikoira Kikiä. Kiki oli oikein kiva tyttö ja sai jopa Lokin vähän juoksemaan perässään, sitä ei usein tapahdu! Loki on tottunut täpäköihin naisiin ja virtaa Kikistä ainakin tuntui riittävän, Lokille jäi lähinnä katsominen että nyt se tulee nyt se menee :). Kiitos lenkkiseurasta ja otetaan uudestaan!

Lokin etutassut sitten aina sojottavat ulospäin..

Lenkin jälkeen pakkausta, Fiona porukoille hoitoon ja auto jälleen kohti Tamperetta ja Tyttiä. Tällä kertaa Lokille seuraa piti Jana ja Hila tyttöset, joiden kanssa tosin ei tälläkään kertaa Janan hyvistä yrityksistä huolimatta leikki raikanut. Muuten koirat tulivat taas tuttuun tapaansa hyvin juttuun, ulkona Loki jopa meinasi lähteä juoksuleikkiin mukaan.

Toisin kuin kuva antaisi ymmärtää, Loki matkusti ihan omassa häkissänsä automatkan.

Tampereella nautiskeltiin kesästä ja sen mukanaan tuomista antimista, samalla kun 

katsottiin mm-karsintoja livestreamista. Hyvän agilityjuomapelin säännöt: tuntemattomien
koirakoiden virheille juodaan, mutta tuttujen nollille juodaan lasi tyhjäksi!

Perinteinen urpo ja turpo kuva.

Vissiin oli hyvä nukkumapaikka.

Yöllistä Tamperetta

Sunnuntaina katsottiinkin sitten lähes koko päivä mm-karsintoja ja finaalien jälkeen käytiin vielä iltamyöhäisellä treenaamassa hiukan itse. Lämppälenkillä Tytti otti hieman kuvia, tässä siis kuvat (c) Tytti Käyhkö.

Hyvää poseerausta

Vähemmän hyvää poseerausta

Tarkoitus oli tehdä Agi-Petterin eräs kakkosten rata, mutta väsymys verotti vähän menoa ja päädyttiin käyttämään hyväksi olemassaolevaa ratapätkää. Rata menikin sitten kutakuinkin näin.

Tarkoituksena oli ottaa vieraan hallin keppejä ja keinua radalla. Alku oli haastava meille, Loki olisi posottanut suoraan 4 putken väärään päähän, mutta pari toistoa, pari ohjaajalle rautalangasta vääntämistä ja hieman säätöä niin sain mukaan ohjaukseen. Puomi ei meinannut löytyä kun tyhmä ohjaaja blokkasi sen koiralta. Kepit ei ensin löytynyt, mutta yhden toiston jälkeen löytyi hyvin. Toisesta suunnasta meni kerrasta oikein, Loki selvästi jo tiesi että niin tässä on kepit.

Keinu oli ihan jees, paitsi että ensimmäisen radalla otetun keinun se teki hirmu lujaa, ilmeisesti luuli sitä puomiksi. Sen jälkeen olikin sitten himmailevampia keinuja ja tehtiin pari päähänjuoksua. Mutta vähän himmaileviksi jäi nekin. Lisää vaan rutkasti treeniä keinusta ja puomista samalla radalla niin eiköhän se sieltä löydy. Videolla taitaa olla kaikki pätkät lopun keinuja lukuunottamatta. Kiitos taas etäkoutsille meidän agilitytaipaleen edistämisestä! :)

Ja näin me lopuksi leikittiin!

Nössöagilityt ja jännä päivä

Kuvat: Tytti Käyhkö

Aloitetaan eilisestä. Eilen vietettiin viimeistä lomapäivää Tampereella ja päästiin vielä kerran kentälle treenaamaan agilityä. Meillä oli tarkoituksena pitää joskus tässä kesällä "nössöagility", johon otettaisiin Fiona ja pari muuta koiraa, jotka eivät niin agilitya osaa tai siitä innostu. Nyt kun oli vähään aikaan viimeinen kerta päästä kentälle otin sekä Lokin että Fionan mukaan. Mukana oli Tytti ja Outi kumpikin kahden koiran kanssa.

Fiona meni ensin ja yllätti minut täysin. Kun ihan pari estettä tehtiin yksinään niin Fiona muisti mistä oli kyse ja sitten se juoksentelikin hyppyjä, putkea ja puomia niin kuin olisi vanha konkari. Sitä oli paljon helpompi ohjata kuin Lokia. Toki se meni hitaampaakin, mutta intoa sillä riitti ja se kipitti kyllä niin lujaa kuin pienistä tassuistaan pääsi. Se selvästi nautti ja sitä oli ihana katsoa. Mitään järkevää rataa ei menty ja puomiakin juostiin ihan ilman mitään erikoista kontaktiopetusta, tarkoituksena pitää vain hauskaa. Munalelun perässäkin Fiona juoksi suhteellisen innostuneena. Oli jotenkin kiva itsekin mennä vain vauhdilla ja olla välittämättä siitä tehdäänkö jotain väärin. Fionan kanssa kun ei koskaan tulla kisaamaan niin ei tarvitse pelätä pilaavani koiraa jotenkin vaan voi vaan mennä tukka putkella :)

Kuvat: Tytti Käyhkö

Hetken päästä oli Loksuttimen vuoro ja silloin tajusin miksi meille on ihan hyvä mennä ohjattuihin treeneihin eikä pelkästään ainakaan omatoimiin. Enhän minä tiedä yhtään mitä radalla pitäisi mennä! Oli vaikea suunnitella mitä niistä monista kentällä olevista esteistä mentäisiin, kun en ohjauskuvioista sisäistä vielä tuon taivaallista. Sitten mentiin vain jotain ja osa onnistui ja osa ei, puomia ja keppejä ei tietenkään menty Lokin kanssa. Eli tehtiin vain tuttuja ja turvallisia putkea ja hyppyjä. Heittelin palkaksi ensimmäistä kertaa munalelua ja Loki ymmärsi idean nopeaan. Kerran onnistuin heittämään kylläkin keppien lomassa menevän verkon yli ja Loki meinasi mäjähtää päin verkkoa.. Onneksi tajusi pysähtyä ja kiersi verkot että tuskin mitään traumoja sai. Muiden ollessa radalla harjoiteltiin puomin alastulolla kontaktinokkimista ja vähän leikittiin ja tehtiin temppuja kentän laidalla. Menipä Loki kerran vapaana ollessaankin kontaktiasentoon puomille, eli ilmeisesti jotain ainakin uponnut pojan pieneen päähän.

Kuvat: Tytti Käyhkö

Treenien jälkeen päätettiin lähteä uittamaan koiria. Koikkerit Loki, Jana ja Olli kävivätkin polskimassa (Loki nautti taas sydämentä kyllyydestä vedessä pärskimisestä), muut taisivat pysytellä hyvän välimatkan päässä vedestä. Fiona oli oma epäsosiaalinen itsensä, mutta ei onneksi kenellekään päässyt ärjymään eikä siis saanut turpaansa. Yhdessä välissä otin sen syliin kun se alkoi näyttää siltä että kohta antaa palaa parille seurueen koiralle, joilta olisi kyllä tullut sekunnin murto-osassa takaisin jos olisi alkanut niille aukoa päätään. Ei se Fiona vaan ole tuollainen näin ison jengin koira. Käveltiin pikkulenkki jolla itselläni paloi hermot kahden hihnassa repivän paviaanin kanssa. Lopussa Tytti otti vielä Lokista kuvan hienon uuden pantansa kanssa:

Kuva: Tytti Käyhkö

Illalla sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin Espooseen, sillä tänään oli minulla ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassani. Päivä oli jännittävä myös koirille, sillä ne ovat toistaiseksi työpäivät täällä vanhemmillani isäni kanssa. Lokille en epäillytkään tämän olevan ongelma, mutta Fiona on aina vähän aristanut isääni. Ne pääsivät kerran ulos päivän aikana, mikä osoittautui haasteelliseksi, koska Fiona ei antanut pistää itselleen pantaa vaan luimi piiloon sohvan alle. Fionahan aristaa muutenkin pannan käyttöä (miksiköhän ihmeessä en ole vielä ostanut sille valjaita?) ja kun pantaa laittaa joku vähän tottumattomampi niin Fiona helposti vinkaisee tai lähtee karkuun. Se myös usein murisee kun pantaa ottaa pois päästä, enkä ole onnistunut vieläkään selvittämään tarkoittaako murina että "ota se äkkiä pois että pääsen juoksemaan" vai sattuuko sitä vai pelkääkö se. Kunpa ymmärtäisi Fionan pään sisäistä maailmaa. Mutta valjaat ne valjaat.. Olivat koirat lopulta päässeet ulos kuitenkin. Kauppareissun ajaksi isäni ei myöskään ollut saanut makkariin kuin Lokin, Fiona ei suostunut tulemaan sisälle parvekkeelta.. Niinpä Fiona sai viettää kauppareissun yksin parvekkeella ja Loki makkarissa :P

Kun saavuin kotiin oli Fionalla ollut tervetulokiljunnoista päätellen hurjan jännittävä päivä. Yhdet paniikkipissat oli tullut makkariin todennäköisesti Fionalta, mutta muuten ei ollut vahinkoja sattunut. Ihan hyvin ensimmäiseksi päiväksi kuitenkin, kun kumpikaan ei ollut oksentanut tai kakannut sisälle mitä eniten pelkäsin. Käväistiin lyhyesti ulkona ja annoin koirille ruoan ja sen jälkeen kumpikin, erityisesti Fiona, kävi sikeästi nukkumaan. Vaikka se oli kuulemma nukkunut suuren osan päivästä oli sillä selvästikin ollut stressaava päivä.

 Kuvat: Tytti Käyhkö

Oma työpäiväni sujui hienosti vaikka kyllä nyt väsyttää. Erittäin positiivinen mieli jäi työpaikasta ja iloisin mielin menen perjantaina takaisin. Mukava kevyt laskeutuminen aikaisiin herätyksiin, kun ensin oli tänään työpäivä, huomenna vapaa, sitten työpäivä ja sitten kaksi vapaata.

Joka tapauksessa epäilen, että koirilla oli tänään jännempi päivä kuin minulla :). Pitää palkita haukut hienosta sopeutumisesta elämänmuutoksiin sitten kun ensimmäinen palkka kilahtaa tilille!

Hampaiden vaihdon sijaiskärsijä ja sekalaista pölinää

Fiona auttaa selvästi Lokin hampaiden vaihtumisessa.

Nuo jäljet tulivat alakulmahampaan irtoamisesta, jonka Loki taisi nielaista kun köhi siihen malliin hampaan irrottua kesken juoksuleikin. Minä tietysti hurrasin, alakulmahampaat irti, jee! Nyt on jäljellä enää yläkulmahampaat. Alas on myös tulossa ainakin toiselle puolelle jo uusi kulmuri, peukut pystyyn etteivät kasva liian sisälle.

Toissapäivänä tehtiinkin pikakäynti Espoossa, kun minulle tuli sinne suunnalle kaksi työhaastattelua perjantaille. Eilen sitten takaisin Treelle. Loki jäi ensimmäistä kertaa äitini hoiviin muutamiksi tunneiksi hoitoon ja ensin minun lähdettyäni oli päivystänyt oven takana ja vinkunut, mutta sitten leikki-into vei voiton ikävästä :). Kun vielä kävivät ulkona niin sen jälkeen ei vaavi ollut varmaan edes muistanut että olin kadoksissa. Fiona jäi kuin vanha tekijä äidin viereen sohvalle eikä edes yrittänyt tulla mukaan, tiesi selvästi mistä on kyse kun minä valmistauduin ja äiti istuskeli sohvalla. Fiona oli varmaan vain tyytyväinen että sai jäädä asuntoon ottamaan rennosti. Kun sitten tulin takaisin ja kävelin koiria vastaan ulkona testasin huomasivatko ne, että menin ohi (minä ja äiti käyttäydyttiin siis kuin olisin kuka tahansa ohikulkija). Fiona tapansa mukaan oli pihalla kuin lumiukko eikä olisi kiinnittänyt minuun mitään huomiota, mutta Loki jossain määrin tunnisti että joku tuttu siitä nyt meni ohi. Sitten oltiinkin iloisena kun tajuttiin että emäntähän se siihen tupsahti.

Haastattelut menivät ihan hyvin, nyt vain odotellaan päätöksiä ja pistetään lisää hakemuksia varmuuden vuoksi menemään.

Ensi viikonloppuna eli pääsiäisviikonloppuna mennään torstaina toiselle siskolle ja miehelleen kylään Turkuun (olen kuullut villejä huhuja, että heidän uuden rivariasuntonsa pihasta lähtee heti jotkut metsäpolun tapaiset!) ja perjantaina tai lauantaina siirrytään Espooseen. Lauantaina olisi myös Helsingin kooikertapaaminen, johon menisin tosi mielelläni Lokin kanssa mikäli se on nenäpunkkien suhteen ok. Ajattelin soitella alkuviikosta eläinlääkärille ja kysyä mielipidettä, tuolloinhan on Lokin kuuri jo ohitse mutta en ole varma pitääkö sen jälkeen pitää vielä se yksi varoviikko vai ei.

Loppuun vielä joitain kännykkälaatuisia kuvia parin päivän takaa.

"Täällä!"

Toissa viikolla kävin pätkäisemässä hiuksia kun tuli yllättävä kiire työhaastattelun takia (edellisestä kampaajakäynnistä oli varmaan kaksi vuotta ja se näkyi..). Viime torstaina kävin sitten sopivasti Tytin kameraa rapsuttelemassa ja kivoja kuvia tuli. Tämän neiti kesäheinä kuvan siis ottanut Tytti Käyhkö.

Toisen maailman loppu on toisen päivän piriste

Kyseiset reaktiot sai aikaan tämä:

Varmaan helppo arvata kumman mielestä Fionalle haalarin pukeminen oli hauskaa ja kummasta ei. Loki oli aivan innoissaan, ensin "auttoi" Fionan pukemista yrittämällä tunkea nenänsä jokaiseen hihaan ja sen jälkeen ei jättänyt Fionaa hetkeksikään ulkona rauhaan vaan juoksi hirveässä hepulissa sen ympärillä. Fionasta haalari ei ollut yhtään kiva eikä se suostunut kulkemaan se päällä mihinkään. Onneksi ilmat nyt lämpenivät niin ei tarvitse varmaankaan haalaria pitää.

Viime viikolla käytiin parina päivänä läheisellä kentällä ja tuolloin oli vielä jonkun verran jäätä maassa. Koirat innostuivat kuitenkin juoksentelemaan, nimenomaan näin päin että Loki edellä ja Fiona perässä. Jos suunta vaihtuu niin Fiona juoksee jalkoihin piiloon, sen verran rajusti Lokiparka vielä pienempänsä jyrää. Ahkerasti yritetään opetella miten leikitään pienemmän koiran kanssa.

Kännykän kamerasta löytyi tällainenkin kuva, todiste Lokin sosialistamisesta kun hain pari viikkoa sitten siskon rautatieasemalta ja käveltiin Tammelan läpi. Loki oli rautatieasemalla tosi hienosti, käveli kontaktissa aina kun pyysin. Muuten keskittyi katselemaan ihmisvilinää. Junatkaan ei ollut yhtään pelottavia.

Yksi kuva oli myös vanhemmiltani lepuskista, Loki kävi nukkumaan keittiön lattialle kun väki söi. Fiona oli vakiopaikallaan tyynylläni vierashuoneen lattialla. Tuon viikonlopun aikana Lokikin kyllä löysi myöhemmin selvästi parhaan nukkumapaikan, minun patjani lattialta.

Tänään on ollut joku ihmeen perseily/yliaktiivisuus päivä kummallakin. Varmaan huomasivat, että emäntä on ollut vähän puolivointisena ja yrittänyt levätä joten eihän sitä sentään voi sallia. Sen jälkeen kun kolmen aikoihin tulin yliopistolta kotiin ollaan käyty valehtelematta ainakin viisi kertaa ulkona, sen verran levotonta meininkiä on ollut ja koko ajan jompikumpi näyttänyt kuin pyytäisi ulos. Vaikka käytin ne vapaana juoksemassakin tuolla lähikentällä niin eipä se paljon energioita kuluttanut. Fionakin ollut selvästi virkeämpi ja pärskinyt vähemmän, jospa vihdoin nenäpunkit luovuttaisivat.

Viikonloppuna tuli taas lepsuttua liikaa periaatteestani olla päästämättä koiria omalle pihalle. Yritän opettaa ne olemaan asioimatta omalle pihalle ja tosiaan kumpikin pyysi aiemmin omalle pihalle tosi usein ja sitten asioi tietysti samalla. Eikä parane totuttaa siihen, että ulos pääsee pissimään vähintään parin tunnin välein. Jos edessä mahdollisesti on muutto pihattomaan asuntoon (väliaikaisesti), niin mitä sisäsiistempiä ne täällä ovat niin tietysti sitä parempi.

Onkohan se tämä kevät vai mikä kun kummankin vatsat tuntuvat toimivan vähän vaihtelevasti, tai sitten kiinnitän vaan kakkoihin liikaa huomiota. Lokihan on syönyt muiden kakkoja, ei omiaan, siitä asti kun tuli ja tänään bongasin Fionan maistelemasta kakkaläjää, huooh. Sain vinkin Keeper's mix tuotteesta mitä ajattelin tilata. Tuntuu, että kummankin suolistot kaipaisivat jotain hyviä suolistobakteereja nyt. Lokin vatsahan oli parempi kuin koskaan silloin kun pääsi vetämään hevosen paskaa naamariinsa. Mutta mikä sitten olisi semmoinen mistä saisi noita samantyyppisiä suolistobakteereja, vinkkejä otetaan vastaan. En myöskään oikein tiedä miten tuohon kakan syömiseen pitäisi suhtautua, estääkö sitten kokonaan koirien pääsy tien reunoille missä niitä kakkoja on. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että koiran pitäisi antaa syödä kakkaa juuri noiden suolistobakteerien takia. Kohta käyn jossain talleilla hakemassa säkillisen hevosen paskaa jos en muuta keksi..

Eilen maistui uni oikein vierekkäin, ehkä sitten liikaakin kun tänään on ollut niin aktiivinen päivä (koirilla).

Heh, tänään tuli ehkä kaikkien aikojen parhaat kommentit koirista kun kävelin ulkona, piristi omaa päivääni ainakin. Eräs vanhempi herra tuli vastaan ja kommentoi jotain, että minkäikäinen tuo pentu on. Sanoin että neljä kuukautta. Sitten hän sanoi, että "onko tuo ton toisen pentu?" Olin vähän että woooot.. Luulikohan hän että Fiona oli pentu ja Loki sen isä tai emä. Se vasta jotain olisikin.

Nyt näyttäisi meno rauhoittuvan, Loki syö luuta ja Fiona kävi jo nukkumaan. Vihdoin! Team Taatala (oi mikä nimi olisi blogille :D, harmi että muutetaan ehkä pois..) kiittää ja kuittaa taas tältä päivältä.