Viime kirjoitus oli jälleen niin negatiivinen, että pitää tulla kirjoittamaan paremmalla mielellä välillä.
Viime yö oli kyllä hieman outo, Fiona vinkui useaan otteeseen ja tuijotteli epäluuloisena takapäätään. Käytin ulkona, mutta ei tullut kuin pissat. Epäilin jo, että sieltä olisi lisää karvakasoja tulossa. Loppuyön Fiona nukkui levottomasti, paitsi että pari tuntia ennen heräämistä hieman paremmin. Aamulla oli ensin hieman vaisu taas, mutta sitten innostui kuitenkin leikkimään ja sen jälkeen on ollut oma virkeä itsensä. Ensimmäinen vinkaisu yöllä tuli, kun avokki lähti käymään vessassa ja mietinkin jo että olisiko voinut olla vain jotain pahaa unta. Jatkui kuitenkin sen verran pitkään, että tällä hetkellä epäilen lähinnä että sillä oli vaan mahanpuruja. Tänään kakka oli ihan ok, joten ei ilmeisesti karvaakaan ole sitten tulossa. Jos ei sitten myöhemmin.
Mietin tänä aamuna myös tuota Fionan "vaisuutta". Pentuajoista se on rauhoittunut tosi paljon, mutta todennäköisesti ainakin osa siitä liittyy vaan kasvamiseen ja aikuistumiseen. Juoksutkin ovat pari viikkoa sitten loppuneet ja ekojen juoksujen jälkeenhän monet nartut rauhoittuvat. Itse on vaan epävarma näin rauhallisesta koirasta, koska ei ole yhtään aikuista koiraa johon voisi verrata. Kyllä Fiona leikkii kun sitä leikittää, silloin harvoin kun namipalalla uskalletaan treenata niin on innolla mukana ja tulee aina ovelle kun joku tulee kotiin. Ovikellolle huudetaan, samoin ovisummerille ja lenkillä tykkää kyllä käydä ja haistella, yleensä menee vielä hihnan verran edessä. Eilen käytiin vähän pidempi lenkki taas (öisten vatsavaivojen syy, ehkäpä?) ja vähän väliä sai muistuttaa mieleen miten hihnassa liikutaan vetämättä. Kotona vaan yleensä kun mitään ei tapahdu, menee Fiona nukkumaan.
Kai se on normaalia koiranelämää, eikai se pentuajan villiys ole (onneksi) kuin ohimenevä vaihe. Lisäksi kun miettii Fionan äiskä-Fiinaa, joka on oman laumansa rauhallisin koira. Petsiessäkin Fiinan leikkisyyteen on pistetty vain 2/10 :). Rauhallinen typy on tietääkseni, ainakin jos vertaa muutamaan muuhun laumatoveriin. Isä sen sijaan taitaa olla melkoinen sähköjänis.
Toki voi olla, että välillä vatsavaivat vaivaavat ja siksi on vaisua oleminen. Yleisesti kuitenkin alan kallistua yksinkertaisesti aikuistumisen suuntaan.
Onhan tuo iso tyttö jo.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fionan pentuaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fionan pentuaika. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. tammikuuta 2010
perjantai 1. tammikuuta 2010
Uusia vuosia
Voisin melkein veikata, että Fionalla on juoksujen parhaat päivät meneillään. Ulkona pitää pissata vaikka kuinka monesti ja mennä nenä maassa IHAN koko lenkki. Pakkasta oli eilenkin yli 19 astetta ja silti Fiona haluaisi mennä pitemmälle lenkille. Alkaa valitettavasti vaan nilkuttamaan jotenkin tosi kummallisesti ennen kuin korttelin ehtii kiertää, varmaan tassut jäätyy. Ensimmäisellä kerralla säikähdin ihan, että satuttiko se jalkansa johonkin, mutta sisälle kun tultiin niin kävely oli taas normaalia.
Raketteja sisälle ei kuulunut yhtään, kun on junaradan takia äänieristykset huippuluokkaa. Ulkonakaan ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota raketteihin.
Fionalta evättiin pari päivää sitten kokonaan pääsy parvekkeelle, koska se otti tavaksi mennä sinne ja pissailla reunoihin. Yksi pissaläikkä jäätyi komeaksi keltaiseksi läntiksi ja katoaa varmaan vasta kun ilmat lämpenevät. Ihanaa.
Meillä ei menneelle vuodelle tainnut olla asetettuna mitään kummempia tavoitteita, mutta nyt kun kaikki muutkin niin minäkin pistän semmoisia tulevalle vuodelle:
Näillä pakkasilla ei valitettavasti pysty lenkkeilemään yhtään ennen kuin saadaan ostettua tossut ja takki. Tossut piti hakea tänään, mutta saa nähdä ehdinkö lähtemään kauppoihin. Pitäisi samalla matkalla palauttaa kasa kirjastonkirjoja, mutta ajattelin ottaa valokopiot barffi kirjasta ennen kuin palautan sen. Hmm, ehkä pitäisikin mennä tekemään vaikka sitä tämän kirjoitelun sijasta..? Takin olen suunnitellut tilata HelsiTarilta, mutta sitäkään en ole saanut vielä aikaiseksi. Pentuna ostettu jokketakki on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Fionan ihana äiti Fiina tuli myös Petsieen, tyttäreltä terkkuja!
Fionan turkki on muuttanut hieman väriä jännästi. Selästä kasvaa mustia karvoja jakauksen kohdalta. Hauska seurata jäävätkö pysyvästi.
Raketteja sisälle ei kuulunut yhtään, kun on junaradan takia äänieristykset huippuluokkaa. Ulkonakaan ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota raketteihin.
Fionalta evättiin pari päivää sitten kokonaan pääsy parvekkeelle, koska se otti tavaksi mennä sinne ja pissailla reunoihin. Yksi pissaläikkä jäätyi komeaksi keltaiseksi läntiksi ja katoaa varmaan vasta kun ilmat lämpenevät. Ihanaa.
Meillä ei menneelle vuodelle tainnut olla asetettuna mitään kummempia tavoitteita, mutta nyt kun kaikki muutkin niin minäkin pistän semmoisia tulevalle vuodelle:
- ehdoton tavoite nro 1: saada ruokinta ja mahaongelmat kuntoon
- 99% SISÄSIISTEYS
- peruskäytöstavat kuntoon
- ei vedetä hihnassa
- ohitetaan nätisti
- otetaan vieraat nätisti vastaan
- sterilointi ja viralliset silmä- ja polvitutkimukset
Näillä pakkasilla ei valitettavasti pysty lenkkeilemään yhtään ennen kuin saadaan ostettua tossut ja takki. Tossut piti hakea tänään, mutta saa nähdä ehdinkö lähtemään kauppoihin. Pitäisi samalla matkalla palauttaa kasa kirjastonkirjoja, mutta ajattelin ottaa valokopiot barffi kirjasta ennen kuin palautan sen. Hmm, ehkä pitäisikin mennä tekemään vaikka sitä tämän kirjoitelun sijasta..? Takin olen suunnitellut tilata HelsiTarilta, mutta sitäkään en ole saanut vielä aikaiseksi. Pentuna ostettu jokketakki on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Fionan ihana äiti Fiina tuli myös Petsieen, tyttäreltä terkkuja!
Fionan turkki on muuttanut hieman väriä jännästi. Selästä kasvaa mustia karvoja jakauksen kohdalta. Hauska seurata jäävätkö pysyvästi.
lauantai 26. joulukuuta 2009
Aikuistumista
Viime päivinä tipahti meidän hauvan viimeinen maitohammas. Nyt vaan odotellaan, miten alaetuhampaat asettuu. Vaikka eipä tuo mihinkään kummemmin vaikuta, mutta mielenkiinnosta seurailen :)
Juoksut on ilmeisestikin keski- tai loppuvaiheessa, tai jotain. Vuotoa ei ole ollut enää moneen päivään, mutta eipä siitä silti tiedä. Pari viikkoa vielä mennään varmaan ainakin puistoilematta. En tiedä onko juuri juoksujen aikaan vai aikaisemminkin, mutta Fiona on selvästi kasvanut henkisesti pennusta aikuisemmaksi. Se on rauhoittunut paaaaaljon verrattuna siihen minkälainen se oli meille tullessaan. Pystyy sylissäkin nukkumaan ja rauhoittumaan eikä heti venkuile pois. Otettiin sängystä taas jalat pois ja kyllä on lempparinukkumispaikka vaihtunut heti kun toinen tajusi, että pääsee itsekin sänkyyn ja pois. Avokin tyynyllä on selvästikin paras paikka :). Ensimmäinen pesu ilman namejakin meni yllättävän hyvin. Nyt kun ei eliminaatiodieetin takia voi nameja antaa.
Itselläni alkaa olemaan jo kova ikävä treenaamista. Mietin jo, että pystyisiköhän tuosta purkkiruoasta kuivattamaan jotain nameja uunissa. Mutta enpä taida uskaltaa. Kohta kolmasosa dieettiä takana ja ensimmäinen 12 purkin loota ruokaa loppuu kohta. Toisen laarin kävin ostamassa tällä viikolla. Sen jälkeen ollaan jossain rielusti yli puolivälissä ja pitäisi jo olla jonkin sortin edistystä näkyvissä, jos sitä on tullakseen. Sen jälkeen saatan vielä yhden laarin hakea ja jos senkään jälkeen ei mahavaivat helpota niin alan tekemään kotiruoalla saman eliminaatiodieetin. Sitä ennen pitää käydä lääkärillä varaamassa aika sterilisointiin ja tähystykseen, samalla voi sitten kysellä mitä vitamiineja tuommoisella dieetillä pitäisi antaa lisänä.
Fiona ei tykkää yhtään kovista pakkasista tai isoista lumihangista. Tarpeiden teon jälkeen tulee heti kiire sisälle, eikä sitä viitsi kovin pitkälle viedäkään kun alkaa selvästi palelemaan vaikka olisikin takki päällä. Ulkona tykkää hetken kirmata, jos ei hangessa joudu tarpomaan, mutta sitten kun tulee kylmä niin tulee ikävä sisälle. Koirakaverin kanssa juostessa varmaan olisi eri asia, kun ei tulisi kylmä niin helpolla.
Juoksut on ilmeisestikin keski- tai loppuvaiheessa, tai jotain. Vuotoa ei ole ollut enää moneen päivään, mutta eipä siitä silti tiedä. Pari viikkoa vielä mennään varmaan ainakin puistoilematta. En tiedä onko juuri juoksujen aikaan vai aikaisemminkin, mutta Fiona on selvästi kasvanut henkisesti pennusta aikuisemmaksi. Se on rauhoittunut paaaaaljon verrattuna siihen minkälainen se oli meille tullessaan. Pystyy sylissäkin nukkumaan ja rauhoittumaan eikä heti venkuile pois. Otettiin sängystä taas jalat pois ja kyllä on lempparinukkumispaikka vaihtunut heti kun toinen tajusi, että pääsee itsekin sänkyyn ja pois. Avokin tyynyllä on selvästikin paras paikka :). Ensimmäinen pesu ilman namejakin meni yllättävän hyvin. Nyt kun ei eliminaatiodieetin takia voi nameja antaa.
Itselläni alkaa olemaan jo kova ikävä treenaamista. Mietin jo, että pystyisiköhän tuosta purkkiruoasta kuivattamaan jotain nameja uunissa. Mutta enpä taida uskaltaa. Kohta kolmasosa dieettiä takana ja ensimmäinen 12 purkin loota ruokaa loppuu kohta. Toisen laarin kävin ostamassa tällä viikolla. Sen jälkeen ollaan jossain rielusti yli puolivälissä ja pitäisi jo olla jonkin sortin edistystä näkyvissä, jos sitä on tullakseen. Sen jälkeen saatan vielä yhden laarin hakea ja jos senkään jälkeen ei mahavaivat helpota niin alan tekemään kotiruoalla saman eliminaatiodieetin. Sitä ennen pitää käydä lääkärillä varaamassa aika sterilisointiin ja tähystykseen, samalla voi sitten kysellä mitä vitamiineja tuommoisella dieetillä pitäisi antaa lisänä.
Fiona ei tykkää yhtään kovista pakkasista tai isoista lumihangista. Tarpeiden teon jälkeen tulee heti kiire sisälle, eikä sitä viitsi kovin pitkälle viedäkään kun alkaa selvästi palelemaan vaikka olisikin takki päällä. Ulkona tykkää hetken kirmata, jos ei hangessa joudu tarpomaan, mutta sitten kun tulee kylmä niin tulee ikävä sisälle. Koirakaverin kanssa juostessa varmaan olisi eri asia, kun ei tulisi kylmä niin helpolla.
tiistai 3. marraskuuta 2009
22.10 Fiona 1v!
Nyt on vihdoin aika päivittää synttärikuulumisia. Vatsavaivojensa takia Fiona ei hienoa kakkua saanut, mutta lelun ja lenkitystä senkin edestä. Kerrankin tyhmä omistaja ei (paljon) käskyttänyt lenkillä liikkumaan reunassa tai vaihtamaan suuntaa vaan mentiin sinne minne Fionan kuono näytti. Lehtiä jahdattiin ja variksia ihmeteltiin. Pienen vastaantulevan lapsenkin päivää piristettiin. Sisällä leikittiin, syötiin hyvin ja nukuttiin. Saipa Fiona kasvattajaltakin ihanan kortin ja puruluita, mitkä piti kaikki kaivaa pakkauksesta ulos ihan varmuuden vuoksi. Sen jälkeen emäntä tosin jätti vain muutaman esille ja pisti loput kaappiin :)
Kaikkea Fionan lempipuuhaa siis.
Onnittelut vielä myös muille Nicolen kennelin Fantastic Four-pennuille eli Vapulle, Kukalle ja Ninolle!
torstai 22. lokakuuta 2009
Synttäreitä, 1v + 23v
Fiona ja emäntä viettävät molemmat tänään syntymäpäiviä. Fiona täyttää kokonaisen vuoden!!! Pitää juhlakuvaa laittaa myöhemmin. Kovin suurta kakkua Fiona ei saa kun ei uskalla antaa mitään kummallista tuonne masuun. Se sai kuitenkin jo uuden lelun 'isovanhemmiltaan' ja sitten saa pikkupikkupaketin illalla. Sillon pitää ottaa siitä hieno synttärikuvakin. Poseerauskuvaa en varmaan ota kun ei tuota turkkia ole millä posetella :P
Käytiin pari päivää oleskelemassa avokin vanhemmilla Raahessa. Kyllä sen huomaa miten onnellinen voi pikkukoira olla päästessään matkalta omaan kotiin omien lelujen luo. Raahessa se jäi muutamaksi tunniksi appivanhempieni huostaan kun käytiin avokin kanssa moikkailemassa tuttuja. Oli huutanut ja huutanut ja itkenyt ja ulvonut siitä asti kun lähdettiin, ääni koko ajan koventuen. Parkkipaikalle oli vetänyt ja varmaan hätääntynyt vielä lisää kun huomasi että meidän autokin oli poissa. Lopussa se oli vain ulvonut ulko-oven edessä ja silloin huoltoväki oli päättänyt soittaa meille. Hain sitten Fionan mukaan vierailulle ja kyllä oli koira iloinen kun ei enää joutunut olemaan erossa laumastaan. Omilla vanhemmillani Leppävaarassa Fiona pärjää hyvin jos on äitini tai siskoni kotona, mutta siellä ollaan käyty paljon useammin kuin pohjoisessa joten ei mikään ihme tietysti.
Fiona pääsi katsomaan Miina-rottweileria jota kerran aikaisemminkin käytiin moikkaamassa. Aika lailla pelokkaissa tunnelmissa meni tämäkin vierailu. Paitsi että Miinaa oli kerran samanlainen pikkukoira puraissut takapuoleen, joten Fionan 'pelottava' murina toimi kerrankin siinä mihin se oli tarkoitettu eli ajamaan vieras tiehensä. Oli hyvännäköistä, kun Miina kiertää karkuun olohuoneen ja keittiön väliä ja Fiona perässä uteliaana mutta pelokkaana murisee ja hakee leikkimään yhtäaikaa. Yhdessä vaiheessa alkoi käydä Miinaa sääliksi, kun Fiona tajusi että toi iso hirviöhän perääntyy kun sille isottelee. Sitten Taina, Miinan omistaja, pisti rotikkansa haukkumaan käskystä ja siihen loppui ainakin hetkeksi Fionan ylivalta :D. Sen verran pelottava ääni isosta koirasta lähti. Lopussa haisteltiin sitten jo molempien puolelta suhteellisen rauhallisesti että ihan onnistunut vierailu kyllä koirienkin osalta.
Ja mitä sitten omiin synttäreihin tulee, niin eipä oikeastaan mitään. Onhan niitä ehditty tässä jo vuosien varrella viettää!
Käytiin pari päivää oleskelemassa avokin vanhemmilla Raahessa. Kyllä sen huomaa miten onnellinen voi pikkukoira olla päästessään matkalta omaan kotiin omien lelujen luo. Raahessa se jäi muutamaksi tunniksi appivanhempieni huostaan kun käytiin avokin kanssa moikkailemassa tuttuja. Oli huutanut ja huutanut ja itkenyt ja ulvonut siitä asti kun lähdettiin, ääni koko ajan koventuen. Parkkipaikalle oli vetänyt ja varmaan hätääntynyt vielä lisää kun huomasi että meidän autokin oli poissa. Lopussa se oli vain ulvonut ulko-oven edessä ja silloin huoltoväki oli päättänyt soittaa meille. Hain sitten Fionan mukaan vierailulle ja kyllä oli koira iloinen kun ei enää joutunut olemaan erossa laumastaan. Omilla vanhemmillani Leppävaarassa Fiona pärjää hyvin jos on äitini tai siskoni kotona, mutta siellä ollaan käyty paljon useammin kuin pohjoisessa joten ei mikään ihme tietysti.
Fiona pääsi katsomaan Miina-rottweileria jota kerran aikaisemminkin käytiin moikkaamassa. Aika lailla pelokkaissa tunnelmissa meni tämäkin vierailu. Paitsi että Miinaa oli kerran samanlainen pikkukoira puraissut takapuoleen, joten Fionan 'pelottava' murina toimi kerrankin siinä mihin se oli tarkoitettu eli ajamaan vieras tiehensä. Oli hyvännäköistä, kun Miina kiertää karkuun olohuoneen ja keittiön väliä ja Fiona perässä uteliaana mutta pelokkaana murisee ja hakee leikkimään yhtäaikaa. Yhdessä vaiheessa alkoi käydä Miinaa sääliksi, kun Fiona tajusi että toi iso hirviöhän perääntyy kun sille isottelee. Sitten Taina, Miinan omistaja, pisti rotikkansa haukkumaan käskystä ja siihen loppui ainakin hetkeksi Fionan ylivalta :D. Sen verran pelottava ääni isosta koirasta lähti. Lopussa haisteltiin sitten jo molempien puolelta suhteellisen rauhallisesti että ihan onnistunut vierailu kyllä koirienkin osalta.
Ja mitä sitten omiin synttäreihin tulee, niin eipä oikeastaan mitään. Onhan niitä ehditty tässä jo vuosien varrella viettää!
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Viikonlopun kuvasaldoa
Käytiin viikonloppuna Fionan kanssa porukoilla Espoossa. Matka tuli melkoisena äkkilähtönä, kun perjantaina päätin että pesempä koiran ja lähden ajamaan. Ihan hyvä päätös, kivaa oli :). Fiona pääsi juoksentelemaan koirapuistoihin ja leikkimään porukoitten ja siskon kanssa.
Mutta tässäpä näitä kuvia. Muutamia lisäkuvia löytää täältä.
Pesun jälkeen aloin pakkaamaan ja Fiona heti huolestui että pääseekö hän mukaan. Koko ajan pörräsi matkalaukun ympärillä ja katseli huolestuneena.
Lauantaina käväistiin koirapuistossa, missä otin kännykällä kuvia kun unohdin kameran kotiin. Muutaman sain otettua, kunnes puistoon tuli 3 vuoden ikäistä jackrussell urosta(!!). Toki kysyivät ensin että voivatko tulla. Ajattelin että katsellaan ja noin viisi minuuttia viihdyttiin ennenkuin päätettiin lähteä. Sen verran kiinnosti 9kk ikäinen narttu kolmea vuoden ikäistä urosta että Fiona ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Ja niitä kolmea vintiötä oli jopa meidän ihmisten vaikea pitää erossa Fionasta. Melkoisia riiviöitä :)
Parvekkeen riippumatossa pääsi Fiona kanssa käymään.
Ponnaripäät :)
Lauantaina harjasin koiran ja otin siitä 9kk juhlakuvia. Paljon tuli otettua, paljon hyviä mutta ei yhtään täydellistä. Tässä niistä muutama. Kuvausavusta kiitoksia Riitalle!
Fionan lempinukkumispaikka, kulmasohvan kulmassa.
Ja vielä viimeiseksi nätti naamakuva.
Mutta tässäpä näitä kuvia. Muutamia lisäkuvia löytää täältä.
Pesun jälkeen aloin pakkaamaan ja Fiona heti huolestui että pääseekö hän mukaan. Koko ajan pörräsi matkalaukun ympärillä ja katseli huolestuneena.
Lauantaina käväistiin koirapuistossa, missä otin kännykällä kuvia kun unohdin kameran kotiin. Muutaman sain otettua, kunnes puistoon tuli 3 vuoden ikäistä jackrussell urosta(!!). Toki kysyivät ensin että voivatko tulla. Ajattelin että katsellaan ja noin viisi minuuttia viihdyttiin ennenkuin päätettiin lähteä. Sen verran kiinnosti 9kk ikäinen narttu kolmea vuoden ikäistä urosta että Fiona ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Ja niitä kolmea vintiötä oli jopa meidän ihmisten vaikea pitää erossa Fionasta. Melkoisia riiviöitä :)
Parvekkeen riippumatossa pääsi Fiona kanssa käymään.
Ponnaripäät :)
Lauantaina harjasin koiran ja otin siitä 9kk juhlakuvia. Paljon tuli otettua, paljon hyviä mutta ei yhtään täydellistä. Tässä niistä muutama. Kuvausavusta kiitoksia Riitalle!
Fionan lempinukkumispaikka, kulmasohvan kulmassa.
Ja vielä viimeiseksi nätti naamakuva.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Kummallista peliä koirapuistossa
Koirapuistossa kävijät on kyllä tosi monipuolista sakkia. Suurin osa väestä on ihan fiksua ja järkevää, mutta sitten on myös niitä mitkä saisi jättäää tulematta. Tuntuu että viime aikoina on aina joutunut lähtemään kun joku ärhäkämpi tapaus on näyttänyt siltä että kohta tulee turpiin.
Eilen Hakametsän puistossa oli ihan mukavia ihmisiä ja koiria kun mentiin, kääkkä ja uros keskari villis (luulisin). Villistä ei paljon Fionan meno kiinnostanut mutta kääkän kanssa juoksentelivat jonkun aikaa. Sitten paikalle saapui nainen parsonrussellinsa kanssa, joka haisi villiksen mielestä niiiiiiiiin ihanalle että siinä täytyi olla juoksuaika lähellä. Villis ei jättänyt nartulle hetken rauhaa ja ilmeisesti parsonilla paloi käämi ja se kävi Fionalle murisemaan. Ensimmäistä kertaa sai oikeasti ottaa toista koiraa pannasta kiinni ja työntää pois oman luota. Fiona onneksi tulee aina mun lähelle jos joku koira käy liian vihamieliseksi. Omistaja taisi kirjoittaa tekstiviestiä tässä vaiheessa. No seuraavaksi parson kävi kääkän päälle (myös narttu, olisikohan ollut jotain omistushalua uroksesta? Tiedä häntä) ihan kunnolla niin että jälleen saatiin kiskoa sitä pois kääkän kimpusta. Tämän jälkeen Fiona ja kääkkä olivat molemmat sylissä ja parson yritti epätoivoisesti hyppiä kääkän kimppuun maasta ja tuolilta. Nyt parsonin omistaja taisi kutsua koiraansa mukaansa toiseen päähän puistoa, parsonia ei kiinnostanut seuraaminen pätkääkään. Eipä siinä paljon pistetty pienempiä koiriamme maahan. Sitten puistoon tuli basenji niin intensiivisessä mielentilassa että katsoin parhaaksi lähteä samantien. Kääkkä lähti myös. Puistosta poispäin kävellessä ihmeteltiin kääkän omistajan kanssa että olipa kumma kun ei parsonin omistaja kieltänyt koiraansa. Jos Fiona noin kävisi muiden päälle niin lähtisin kyllä sillä samalla hetkellä pois koko puistosta. Autolle kun kävelin niin kuulin tappelun ääniä puistosta, olisi ollut mielenkiintoista jäädä katsomaan mitä tapahtuu. En voi uskoa että ne kolme olisivat kovin kauaa hyvissä väleissä siellä viihtynyt.
Toinen "mielenkiintoinen" kerta oli kun puistossa oli mm. pari japaninpystykorvan näköistä koiraa. Fiona omaan tapaansa meni hakemaan näitä leikkimään mutta pystykorvat näyttivät hammasta samantien kun Fiona lähestyi. Fiona-raukka ei oikein tajua näitä karkottavia signaaleja ja jatkoi leikkiin haastamista kunnes näytti siltä että pystykorvilla menee hermo joten lähdettiin melkein yhtä nopeasti kun tultiin. Tuossakaan tilanteessa en tiedä kumman olisi "kuulunut" lähteä, toisaalta uskon että Fiona ärsyttää koiria kun ei tajua milloin toista ei oikeasti kiinnosta. Toisaalta taas jos koira on niin epävarma/vihainen että ei anna toisen tulla edes haistamaan niin onko se sitten koirapuistokoira? Samalla reissulla taisi olla villis, jonka omistaja heitti koiralleen keppiä vaikka puistossa oli viitisen muutakin koiraa. Fiona juoksi tietysti kepin perässä ja villis murahti sille hakiessaan keppiä. Ei ollut ihan onnistunut koirapuistovierailu se.
On siellä puistossa kuitenkin leikkikavereitakin löytynyt, kerran oli eräs bichon frise niin samantyyppinen leikkijä Fionan kanssa että juoksivat toisiaan karkuun vuorotellen pitkän aikaa. Hetken lepäsivät ja sama jatkui taas. Frise oli Fionaa vähän isompi, mutta samanlainen rauhallinen leikkijä kuin Fionakin että liian rajuksi ei käyty. Lopussa olisi jo hieman paini lähtenyt käyntiin, mutta toiset lähtivät puistosta. Paikalla oli samaan aikaan pikkuinen chihuahua-mix joka vähän säikkyi Fionaa kun se muutaman kerran ajoi sitäkin takaa kun frise lepäsi. Tässä vaiheessa kutsuin Fionan luokse kun se ei ymmärrä että joku voi sitäkin pelätä.
Ehkä huvittavin episodi oli kun puistossa oli Fionan kanssa yksi ihan kiltti koira ja paikalle saapui lauma (muistutti kyllä enemmän parvea :)) kääkkiä. Olisiko niitä ollut seitsemisen kappaletta, varmaan joku pentutapaaminen tai muu vastaava. Tunsivat kuitenkin toisensa entuudestaan eikä kovin ystävällisin mielin katsottu Fionaa tai tätä toista koiraa kun menivät hieman lähemmäs. Hauskan näköistä kun Fiona hiipi lähemmäs parvea kunnes sieltä yksi ajaa sen kauemmas. Tuli ihan mieleen jurassic parkista ne pienet dinosaurukset jotka yksin ovat vaarattomia mutta kerääntyvät parveksi ja tappavat saaliin. Onneksi nämä kääkät tyytyivät vain ajamaan kauemmas :). Ei tuollakaan viitsinyt kovin kauaa viipyä, kun Fiona ja toinen koira keskittyivät vain parveen josta ei kukaan niiden kanssa halunnut leikkiä.
On muuten perin rasittavaa että Fionalle ei kelpaa kinkut, metvurstit, maksan palaset, nakit tai mikään muukaan koirapuistossa. Vaikka paikalla ei olisi ketään niin siltikin se sylkee suustaan kaiken mitä sille tarjoaa.
Fiona täyttää tänään 9kk. Eilen painoi 3,7 kg kun kävin hakemassa punkkilääkkeet ja samalla punnitsemassa koiran. Pitää ottaa 9kk kuva seuraavan pesun jälkeen perjantaina.
Oli muuten melkoinen takkuepisodi viikonlopun jälkeen kun olin kampaamatta koiraa 3 päivää peräkkäin. Pari tuntia siinä meni niitä selvitellessä. Nyt päätin alkaa kampaamaan joka päivä ainakin sen verran että tiedän ettei siellä ole takkuja. Eli kyljet, kainalot, kaulan ja korvantakuset. Olisi kyllä kiva kun toi turkki vähän ohenisi turkinvaihdon myötä. Syyskuussa on Tampereella ryhmänäyttely mistä ajattelin että jos johonkin näyttelyyn haluan Fionan viedä niin se olisi tuo. Sinne asti on siis ainakin pidettävä turkki pitkänä ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti noi alaetuhampaat tipahtavat siihen mennessä, muuten taitaisi ainakin hampaiden takia tulla hylätty. Etuylähammas kasvaa myös väärään paikkaan, liian sisälle suuta kun ei mahdu kulmahampaan eteen. Eipä tuosta taida enää hyvää purentaa saada mitenkään.
Eilen Hakametsän puistossa oli ihan mukavia ihmisiä ja koiria kun mentiin, kääkkä ja uros keskari villis (luulisin). Villistä ei paljon Fionan meno kiinnostanut mutta kääkän kanssa juoksentelivat jonkun aikaa. Sitten paikalle saapui nainen parsonrussellinsa kanssa, joka haisi villiksen mielestä niiiiiiiiin ihanalle että siinä täytyi olla juoksuaika lähellä. Villis ei jättänyt nartulle hetken rauhaa ja ilmeisesti parsonilla paloi käämi ja se kävi Fionalle murisemaan. Ensimmäistä kertaa sai oikeasti ottaa toista koiraa pannasta kiinni ja työntää pois oman luota. Fiona onneksi tulee aina mun lähelle jos joku koira käy liian vihamieliseksi. Omistaja taisi kirjoittaa tekstiviestiä tässä vaiheessa. No seuraavaksi parson kävi kääkän päälle (myös narttu, olisikohan ollut jotain omistushalua uroksesta? Tiedä häntä) ihan kunnolla niin että jälleen saatiin kiskoa sitä pois kääkän kimpusta. Tämän jälkeen Fiona ja kääkkä olivat molemmat sylissä ja parson yritti epätoivoisesti hyppiä kääkän kimppuun maasta ja tuolilta. Nyt parsonin omistaja taisi kutsua koiraansa mukaansa toiseen päähän puistoa, parsonia ei kiinnostanut seuraaminen pätkääkään. Eipä siinä paljon pistetty pienempiä koiriamme maahan. Sitten puistoon tuli basenji niin intensiivisessä mielentilassa että katsoin parhaaksi lähteä samantien. Kääkkä lähti myös. Puistosta poispäin kävellessä ihmeteltiin kääkän omistajan kanssa että olipa kumma kun ei parsonin omistaja kieltänyt koiraansa. Jos Fiona noin kävisi muiden päälle niin lähtisin kyllä sillä samalla hetkellä pois koko puistosta. Autolle kun kävelin niin kuulin tappelun ääniä puistosta, olisi ollut mielenkiintoista jäädä katsomaan mitä tapahtuu. En voi uskoa että ne kolme olisivat kovin kauaa hyvissä väleissä siellä viihtynyt.
Toinen "mielenkiintoinen" kerta oli kun puistossa oli mm. pari japaninpystykorvan näköistä koiraa. Fiona omaan tapaansa meni hakemaan näitä leikkimään mutta pystykorvat näyttivät hammasta samantien kun Fiona lähestyi. Fiona-raukka ei oikein tajua näitä karkottavia signaaleja ja jatkoi leikkiin haastamista kunnes näytti siltä että pystykorvilla menee hermo joten lähdettiin melkein yhtä nopeasti kun tultiin. Tuossakaan tilanteessa en tiedä kumman olisi "kuulunut" lähteä, toisaalta uskon että Fiona ärsyttää koiria kun ei tajua milloin toista ei oikeasti kiinnosta. Toisaalta taas jos koira on niin epävarma/vihainen että ei anna toisen tulla edes haistamaan niin onko se sitten koirapuistokoira? Samalla reissulla taisi olla villis, jonka omistaja heitti koiralleen keppiä vaikka puistossa oli viitisen muutakin koiraa. Fiona juoksi tietysti kepin perässä ja villis murahti sille hakiessaan keppiä. Ei ollut ihan onnistunut koirapuistovierailu se.
On siellä puistossa kuitenkin leikkikavereitakin löytynyt, kerran oli eräs bichon frise niin samantyyppinen leikkijä Fionan kanssa että juoksivat toisiaan karkuun vuorotellen pitkän aikaa. Hetken lepäsivät ja sama jatkui taas. Frise oli Fionaa vähän isompi, mutta samanlainen rauhallinen leikkijä kuin Fionakin että liian rajuksi ei käyty. Lopussa olisi jo hieman paini lähtenyt käyntiin, mutta toiset lähtivät puistosta. Paikalla oli samaan aikaan pikkuinen chihuahua-mix joka vähän säikkyi Fionaa kun se muutaman kerran ajoi sitäkin takaa kun frise lepäsi. Tässä vaiheessa kutsuin Fionan luokse kun se ei ymmärrä että joku voi sitäkin pelätä.
Ehkä huvittavin episodi oli kun puistossa oli Fionan kanssa yksi ihan kiltti koira ja paikalle saapui lauma (muistutti kyllä enemmän parvea :)) kääkkiä. Olisiko niitä ollut seitsemisen kappaletta, varmaan joku pentutapaaminen tai muu vastaava. Tunsivat kuitenkin toisensa entuudestaan eikä kovin ystävällisin mielin katsottu Fionaa tai tätä toista koiraa kun menivät hieman lähemmäs. Hauskan näköistä kun Fiona hiipi lähemmäs parvea kunnes sieltä yksi ajaa sen kauemmas. Tuli ihan mieleen jurassic parkista ne pienet dinosaurukset jotka yksin ovat vaarattomia mutta kerääntyvät parveksi ja tappavat saaliin. Onneksi nämä kääkät tyytyivät vain ajamaan kauemmas :). Ei tuollakaan viitsinyt kovin kauaa viipyä, kun Fiona ja toinen koira keskittyivät vain parveen josta ei kukaan niiden kanssa halunnut leikkiä.
On muuten perin rasittavaa että Fionalle ei kelpaa kinkut, metvurstit, maksan palaset, nakit tai mikään muukaan koirapuistossa. Vaikka paikalla ei olisi ketään niin siltikin se sylkee suustaan kaiken mitä sille tarjoaa.
Fiona täyttää tänään 9kk. Eilen painoi 3,7 kg kun kävin hakemassa punkkilääkkeet ja samalla punnitsemassa koiran. Pitää ottaa 9kk kuva seuraavan pesun jälkeen perjantaina.
Oli muuten melkoinen takkuepisodi viikonlopun jälkeen kun olin kampaamatta koiraa 3 päivää peräkkäin. Pari tuntia siinä meni niitä selvitellessä. Nyt päätin alkaa kampaamaan joka päivä ainakin sen verran että tiedän ettei siellä ole takkuja. Eli kyljet, kainalot, kaulan ja korvantakuset. Olisi kyllä kiva kun toi turkki vähän ohenisi turkinvaihdon myötä. Syyskuussa on Tampereella ryhmänäyttely mistä ajattelin että jos johonkin näyttelyyn haluan Fionan viedä niin se olisi tuo. Sinne asti on siis ainakin pidettävä turkki pitkänä ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti noi alaetuhampaat tipahtavat siihen mennessä, muuten taitaisi ainakin hampaiden takia tulla hylätty. Etuylähammas kasvaa myös väärään paikkaan, liian sisälle suuta kun ei mahdu kulmahampaan eteen. Eipä tuosta taida enää hyvää purentaa saada mitenkään.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Huh hellettä
On kyllä kiva asua tämmöisessä vuokrakaksiossa, missä talvellakin lämpötila oli lähes jatkuvasti päälle 25 astetta. Tämmösillä helteillä, kuten arvata saattaa, on täällä melko tukalat oltavat niin ihmisillä kuin koirallakin. Nyt näyttää sisälämpötilamittari vain 26,4 °C, ulkona on 29,8 °C. Illalla kun talo on taas ehtinyt päivän mittaan lämmitä on sisällä päälle 28 myös. Lenkit onkin kutistunu aika olemattomiksi päivällä. Eilen taidettiin pitempi lenkki tehdä puolen yön aikoihin.
Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.
Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.
Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.
Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.
Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.
Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.
Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.
Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.
Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.
Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.
Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.
Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.
Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.
Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Kuumetta, kuumetta, koirakuumetta
Tosi kummallisia nää koirat.
Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.
No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.
Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.
Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.
Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.
Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.
Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.
Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.
Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.
Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.
No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.
Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.
Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.
Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.
Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.
Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.
Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.
Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Fiona ½ vuotta!
Onneksi olkoon Fiona, tänään ikää 6kk eli ½ vuotta! Tarkoittaa siis sitä, että tämä pieni piristysruiske on ollut meillä nyt neljä kuukautta. Hui kun aika rientää!Onnittelut myös sisaruksille Kukalle, Vapulle ja Ninolle puolivuotispäivänä!
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Heijaa
Nyt ehtii päivitellä vähän paremmin. Valmistautukaa siis romaaniin. Tänään olisi aika kolmannelle eli viimeiselle rokotukselle eli rabiekselle. Ikää on siis tänään tasan 19 viikkoa.
Näin ylpeältä Fiona muuten näytti kun pistettiin ponnari päähän ensimmäistä kertaa. Pysyi ehkä kaksi minuuttia :). Eipä tuolla kyllä vielä ole semmoista pehkoa, että siitä olisi juurikaan hyötyä.
Viime viikolla alkoivat matot haista niin pahalle (=pissalle) että päätettiin viedä ne pesulaan ja pistää toiset matot tilalle. Ratkaisu oli yllättävän hyvä, Fiona ei ole sen jälkeen juuri ollenkaan pissaillut matoille vaan osaa hyvin käydä eteisessä olevilla sanomalehdillä. Pissoja tulee siis sisään vieläkin päivittäin, n. 2-3 kertaa. Mutta näistä sentään varmaan 90% osuu paperille. Kakkoja tulee sisään lähinnä öisin ja jos päivällä ei huomaa, että Fiona pyytää pihalle.
Tänään tosin otin paremman eteisen maton jälleen pois lattialta, koska riiviö oli löytänyt kivan leikin maton purkamisesta.. Eipä se mikään erityinen matto ole, mutta ainoa järkevä mikä meillä on tuohon eteisen käytävälle.
Viime viikkoina ollaan käyty Raholan eläinlääkäriasemalla pentupiirissä lauantaisin sekä Barffi netin pentupainissa Lielahdessa tiistaisin. Pakko sanoa, että näistä on kyllä ollut paljon hyötyä sosialistamisen kannalta! Lauantain ryhmässä oli viime viikolla viimeinen kerta, mutta pentupaineissa saa käydä 6kk ikään asti.
Allaolevassa videossa on hauska pätkä, missä Fiona (tottuneesti) ärsyttää kahta pentua ja (jälleen tottuneesti) jää alakynteen toisten liittoutuessa sitä vastaan. Viime viikolla pentupaineissa Fiona pääsi pitemmän aikaa painimaan toisen näistä ranskanbulldogeista kanssa ja pääsi jopa muutaman kerran niskan päälle! Tekee hyvää tuolle välillä voittaakin. Lähinnä sen leikit ovat niitä, että ensin ärsytetään isompia ja sitten inistään kun toinen tulee leikkimään ja voittaa. Vierailevina tähtinä muistaakseni ainakin Aino ja Pedro :)
http://www.youtube.com/v/8NaXt57dj5Q&hl=en&fs=1
Pakko muuten mainita, että Fionan koira-arkuudesta ei ole oikeastaan enää juurikaan merkkejä. Tietysti isot koirat pelottavat, mutta samankokoisten kanssa tutustuminen yleensä luonnistuu hienosti. Varsinkin samassa rapussa asuvaa aikuista ruttunaamaa on aina pakko mennä hakemaan leikkiin ja nuolemaan naamasta kun vastaan tulevat käytävällä. Harmi vaan, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa :P. Hyvän näköistä, kun Fiona aina menee maahan ja pomppii innoissaan toisen naaman edessä ja toinen vain tuijottaa että mitäköhän tuokin tuossa tekee. Pentupaineissakin muuten meidän pentu meni aina ensimmäisenä haistelemaan uutta tulokasta :). Hyvä tyttö!
Fiona syö vieläkin melko huonosti, tavallisesti yksi ateria päivässä jää kokonaan koskematta ja kahdesta muusta syö ehkä noin puolet. Mutta nirsoilkoon minkä haluaa, niin kauan kun nälkäänsä syö edes kerran päivässä ja jaksaa touhuta niin saa pärjätä nappuloilla.
Olen myös vihdoin usean eri merkin ja namien jälkeen löytänyt sopivat koulutusnamit. Kuten allaolevasta kuvasta näkee, pusseja on vaikka minkälaista.
Parhaiksi varsinaiseen kotikoulutukseen on todettu Natural Menu koiranruoka sekä Frolicin koiranruoka (oikealla ylhäällä vihreä ja punainen pussi), molemmat pieniksi paloiksi pilkottuina. Ovat sen verran pehmeitä, että on helppo pilkkoa ja koiralle maistuu. Froliceilla on tosin hieman kyseenalainen maine siinä onko se terveellistä koiralle vai ei, joten pyrin välttämään kovin monen nappulan antamista päivässä. Vielä ainakaan ei ole kakka värjäytynyt punaiseksi. Natural Menun sen sijaan pitäisi olla hyvinkin terveellistä. Harmi vaan, että sitä saa Tampereelta tietääkseni vain yhdestä eläinkaupasta.
Lisäksi löytyy sataa ja yhtä sorttia puruluuta, purutikkua ja vastaavaa. Näitä meillä kalutaan yleensä hetki ja sitten jätetään lattialle lojumaan. Sian korvan suikaleet ja rouheluut ovat oikeastaan ainoat mitkä menevät kokonaan. Sitten kaapista löytyy tietysti muutamaa erilaista isompaa palkitsemisherkkua, mm. koirankeksit ja suklaa/maitonapit. Näitä Fiona saa aina hoitotoimenpiteiden jälkeen. Noudatin kasvattajan esimerkkiä ja aloin joku aika sitten antamaan sille aina "palkkion" kynsien leikkaamisen, silmien puhdistamisen jne jälkeen. Nykyään kyseisten toimenpiteiden jälkeen Fiona jää tapittamaan minua selvästi innoissaan ja sitten kun kuulee että saa palkkion niin juoksee sataatuhatta odottamaan kaapin eteen namia :). Jospa tämä ajan kanssa vähentäisi vastustelua. Kynsienleikkuu ei kyllä ole ikinä ollut haasteellista huolimatta siitä että kerran leikkasin jopa ytimeen, mutta rähmien poistaminen, kampaaminen ja korvakarvojen nyppiminen kyllä.
Sylikoira tuosta on viime aikoina myös hieman päässyt esille. Ainakin jos sitä ei hetkeen huomioi niin sitten tungetaan syliin nuolemaan naamaa. Ei Fiona vieläkään kauaa sylissä viihdy eikä siinä tykkää nukkua, mutta hetken aina välillä jaksaa siinä maata.
Sain vihdoin otettua kuvan Fionasta juuri heräämisen jälkeen. Jokainen voi itse miettiä miksi sille on annettu lempinimeksi mm. ohjus.
Tänään on edessä siis rokotus ja lauantaina Fiona pääseekin kasvattajalle koko päiväksi peuhaamaan koirien kanssa kun Tommin kanssa lähdetään Lahteen katsomaan maailmancupin kisoja. Go Harri Olli ja kumppanit! :)
Näin ylpeältä Fiona muuten näytti kun pistettiin ponnari päähän ensimmäistä kertaa. Pysyi ehkä kaksi minuuttia :). Eipä tuolla kyllä vielä ole semmoista pehkoa, että siitä olisi juurikaan hyötyä.Viime viikolla alkoivat matot haista niin pahalle (=pissalle) että päätettiin viedä ne pesulaan ja pistää toiset matot tilalle. Ratkaisu oli yllättävän hyvä, Fiona ei ole sen jälkeen juuri ollenkaan pissaillut matoille vaan osaa hyvin käydä eteisessä olevilla sanomalehdillä. Pissoja tulee siis sisään vieläkin päivittäin, n. 2-3 kertaa. Mutta näistä sentään varmaan 90% osuu paperille. Kakkoja tulee sisään lähinnä öisin ja jos päivällä ei huomaa, että Fiona pyytää pihalle.
Tänään tosin otin paremman eteisen maton jälleen pois lattialta, koska riiviö oli löytänyt kivan leikin maton purkamisesta.. Eipä se mikään erityinen matto ole, mutta ainoa järkevä mikä meillä on tuohon eteisen käytävälle.
Viime viikkoina ollaan käyty Raholan eläinlääkäriasemalla pentupiirissä lauantaisin sekä Barffi netin pentupainissa Lielahdessa tiistaisin. Pakko sanoa, että näistä on kyllä ollut paljon hyötyä sosialistamisen kannalta! Lauantain ryhmässä oli viime viikolla viimeinen kerta, mutta pentupaineissa saa käydä 6kk ikään asti.
Allaolevassa videossa on hauska pätkä, missä Fiona (tottuneesti) ärsyttää kahta pentua ja (jälleen tottuneesti) jää alakynteen toisten liittoutuessa sitä vastaan. Viime viikolla pentupaineissa Fiona pääsi pitemmän aikaa painimaan toisen näistä ranskanbulldogeista kanssa ja pääsi jopa muutaman kerran niskan päälle! Tekee hyvää tuolle välillä voittaakin. Lähinnä sen leikit ovat niitä, että ensin ärsytetään isompia ja sitten inistään kun toinen tulee leikkimään ja voittaa. Vierailevina tähtinä muistaakseni ainakin Aino ja Pedro :)
http://www.youtube.com/v/8NaXt57dj5Q&hl=en&fs=1
Pakko muuten mainita, että Fionan koira-arkuudesta ei ole oikeastaan enää juurikaan merkkejä. Tietysti isot koirat pelottavat, mutta samankokoisten kanssa tutustuminen yleensä luonnistuu hienosti. Varsinkin samassa rapussa asuvaa aikuista ruttunaamaa on aina pakko mennä hakemaan leikkiin ja nuolemaan naamasta kun vastaan tulevat käytävällä. Harmi vaan, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa :P. Hyvän näköistä, kun Fiona aina menee maahan ja pomppii innoissaan toisen naaman edessä ja toinen vain tuijottaa että mitäköhän tuokin tuossa tekee. Pentupaineissakin muuten meidän pentu meni aina ensimmäisenä haistelemaan uutta tulokasta :). Hyvä tyttö!
Fiona syö vieläkin melko huonosti, tavallisesti yksi ateria päivässä jää kokonaan koskematta ja kahdesta muusta syö ehkä noin puolet. Mutta nirsoilkoon minkä haluaa, niin kauan kun nälkäänsä syö edes kerran päivässä ja jaksaa touhuta niin saa pärjätä nappuloilla.
Olen myös vihdoin usean eri merkin ja namien jälkeen löytänyt sopivat koulutusnamit. Kuten allaolevasta kuvasta näkee, pusseja on vaikka minkälaista.
Parhaiksi varsinaiseen kotikoulutukseen on todettu Natural Menu koiranruoka sekä Frolicin koiranruoka (oikealla ylhäällä vihreä ja punainen pussi), molemmat pieniksi paloiksi pilkottuina. Ovat sen verran pehmeitä, että on helppo pilkkoa ja koiralle maistuu. Froliceilla on tosin hieman kyseenalainen maine siinä onko se terveellistä koiralle vai ei, joten pyrin välttämään kovin monen nappulan antamista päivässä. Vielä ainakaan ei ole kakka värjäytynyt punaiseksi. Natural Menun sen sijaan pitäisi olla hyvinkin terveellistä. Harmi vaan, että sitä saa Tampereelta tietääkseni vain yhdestä eläinkaupasta.Lisäksi löytyy sataa ja yhtä sorttia puruluuta, purutikkua ja vastaavaa. Näitä meillä kalutaan yleensä hetki ja sitten jätetään lattialle lojumaan. Sian korvan suikaleet ja rouheluut ovat oikeastaan ainoat mitkä menevät kokonaan. Sitten kaapista löytyy tietysti muutamaa erilaista isompaa palkitsemisherkkua, mm. koirankeksit ja suklaa/maitonapit. Näitä Fiona saa aina hoitotoimenpiteiden jälkeen. Noudatin kasvattajan esimerkkiä ja aloin joku aika sitten antamaan sille aina "palkkion" kynsien leikkaamisen, silmien puhdistamisen jne jälkeen. Nykyään kyseisten toimenpiteiden jälkeen Fiona jää tapittamaan minua selvästi innoissaan ja sitten kun kuulee että saa palkkion niin juoksee sataatuhatta odottamaan kaapin eteen namia :). Jospa tämä ajan kanssa vähentäisi vastustelua. Kynsienleikkuu ei kyllä ole ikinä ollut haasteellista huolimatta siitä että kerran leikkasin jopa ytimeen, mutta rähmien poistaminen, kampaaminen ja korvakarvojen nyppiminen kyllä.
Sylikoira tuosta on viime aikoina myös hieman päässyt esille. Ainakin jos sitä ei hetkeen huomioi niin sitten tungetaan syliin nuolemaan naamaa. Ei Fiona vieläkään kauaa sylissä viihdy eikä siinä tykkää nukkua, mutta hetken aina välillä jaksaa siinä maata.
Sain vihdoin otettua kuvan Fionasta juuri heräämisen jälkeen. Jokainen voi itse miettiä miksi sille on annettu lempinimeksi mm. ohjus.
Tänään on edessä siis rokotus ja lauantaina Fiona pääseekin kasvattajalle koko päiväksi peuhaamaan koirien kanssa kun Tommin kanssa lähdetään Lahteen katsomaan maailmancupin kisoja. Go Harri Olli ja kumppanit! :)
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
16 viikkoa ikää!
Ehdin tänään jo ottaa 4kk juhlakuvia, kunnes tajusin että eihän Fiona tässä vielä täyttänyt 4kk vaan vain 16 viikkoa. 4kk täytetään sitten 22 päivä. Kuitenkin, tässä paras otos:
Fiona 16 viikkoa:
Toiset rokotukset menivät yhtä hienosti kun ensimmäisetkin. Edellisten rokotusten jälkeisen mahataudin takia päätettiin varmuuden vuoksi ottaa rabies erikseen. Painoa oli 2150 grammaa. Korvat olivat puhtaat eikä hampaissa tai silmissä ollut mitään huomautettavaa. Lääkärille Fiona ei inahtanutkaan, mutta odotustilassa olevalle rotikalle piti vähän yrittää murista. Parempi vain, että oppisi olemaan hiljaa tuon kapasiteetin koirille, tulee muuten nopeasti turpiin.
Tuli muuten omistajansa kanssa vapaana oleva dopermanni myös odotustilaan omaa vuoroaan odottamaan. Hienostihan se käyttäytyi, mutta voisi sitä silti hieman muita kunnioittaa sen verran, että edes eläinlääkärillä pitäisi eläimensä kytkettynä.
Toiset rokotukset menivät yhtä hienosti kun ensimmäisetkin. Edellisten rokotusten jälkeisen mahataudin takia päätettiin varmuuden vuoksi ottaa rabies erikseen. Painoa oli 2150 grammaa. Korvat olivat puhtaat eikä hampaissa tai silmissä ollut mitään huomautettavaa. Lääkärille Fiona ei inahtanutkaan, mutta odotustilassa olevalle rotikalle piti vähän yrittää murista. Parempi vain, että oppisi olemaan hiljaa tuon kapasiteetin koirille, tulee muuten nopeasti turpiin.
Tuli muuten omistajansa kanssa vapaana oleva dopermanni myös odotustilaan omaa vuoroaan odottamaan. Hienostihan se käyttäytyi, mutta voisi sitä silti hieman muita kunnioittaa sen verran, että edes eläinlääkärillä pitäisi eläimensä kytkettynä.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Niin ne virheet kostautuu
Ihmisten kanssa Fiona pärjää jo hyvin. Kaikki halukkaat vastaantulijat saa hännän heilutuksia ja iloista pomppimista ja nuuskimista, ihan niinkuin pitääkin. Koirien kanssa onkin sitten eri asia.
Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, Fiona ei eskarissa päästänyt juuri ketään iholle haistelemaan, haisteli kyllä itse aina kun selän takaa pääsi turvallisesti haistelemaan. Tämän jälkeen tapahtui valitettava tapaus eräässä pikkukoirien tapaamisessa mihin uskaltauduttiin menemään. Fiona joutui kärsimään yhden koiran mustasukkaisuudesta omistajaansa kohden siten, että toinen koira sähähti ja kaatoi Fionan maahan. Siinä vaiheessa päästiin väliin, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut. En vielä tiedä mitä siitä seuraa vai seuraako mitään. Toivon todella, että Fiona ei säikähtänyt kovasti ja saanut pahempia traumoja. Lisäksi harmittaa, että itse ei pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuommoisiin tilanteisiin. Kaikki tapahtuu niin sekunnin murto-osissa. Paikalla oli kyllä runsaasti nätisti haistelevia koiria, toivottavasti niistä tuli sitten positiivista koirakokemusta.
Tänään käytiin Raholan eläinlääkäriaseman pentupiirissä, jossa oli paikalla kymmenisen muuta pentua. Alussa Fiona haisteli, varovaisesti tosin, muita pentuja mutta ei uskaltanut leikkiin mennä mukaan. Pientä haistelua jatkui niin kauan, että itse turhauduin ja koira varmasti aisti sen. Loppuvaiheessa Fiona hieman haastoi toista pentua, mielestäni kyse ei ollut pelkästä leikkimisestä. En tiedä oliko kyse mustasukkaisuudesta jommankumman puolelta (istuimme toisen koiran omistajan kanssa vierekkäin, ja kummankin koirat olivat välillä molempien sylissä mikä olisi saattanut laukaista mustasukkaisuuden), pelkästä leikistä, Fionan arkuudesta vai mistä. Fiona myös näytteli hampaitaan pennuille, jotka tulivat haistelemaan sen ollessa sylissäni. Loppuvaiheessa Fiona alkoi haukkailla ilmaa ja läpsiä tassulla jos joku tuli liian lähelle. Nyt yritän kovasti miettiä onko Fiona vain vielä arka vai yrittikö se jotenkin puolustaa minua. Ja että miten tuohon pitäisi suhtautua.
Olen miettinyt mitä olen saattanut tehdä pennun kanssa väärin, mikä olisi vahvistanut tai laukaissut tätä arkuutta. Keksin heti ainakin yhden mahdollisen syyn: Olen voinut yrittää sosialistaa pentua liian "väkisin", eli pakottanut Fionaa liikaa tilanteisiin muiden koirien kanssa mistä se olisi itse saattanut paeta. En ole tarpeeksi suojellut sitä, jos se tulee luokseni toista koiraa piiloon. Olen myös saattanut vahvistaa pelkoa yrittämällä rohkaista Fionaa väärin, esimerkiksi lepertelemällä silloin kun olisi itse pitänyt olla vahva ja rauhallinen. Mietin myös voisiko kyse olla siitä, että se haluaa suojella minua. Se on voinut arvioida että en pysty suojelemaan sitä muilta koirilta, joten sen täytyy hoitaa suojelu. En kyllä jotenkin usko, että kyse olisi siitä.
Mikäli saisin aloittaa uudelleen kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, veisin sen heti alusta lähtien tuonne pentupiiriin ja Pikkuhukan vauvaryhmään. Silloin kun se on kaikista herkin sosialistumaan. Antaisin pennun myös paremmin tutustua muihin omilla ehdoillaan, enkä yrittäisi rohkaista sitä tai todistella sille, että ei tilanteessa ole mitään pelottavaa. Suojelisin sitä paremmin muilta koirilta, mikäli näyttää siltä että se ei uskalla niitä kohdata. Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta aion näitä myös jatkossa toteuttaa. Uskon vahvasti, että tähän mennessä tapahtuneiden vastoinkäymisten seuraukset on mahdollista korjata, jos vain antaa koiran edetä itse ja sitä mukaa kun se uskaltaa.
Ensi viikolla saatiin vielä mennä pentupiiriin, aion kyllä suhtautua siellä pentuun eri lailla mitä nyt. Ja hillitä itseni paremmin jos alkaa tuntua siltä, ettei siitä vieläkään mitään tule.
Mutta kuuluu meille jotain positiivistakin. Fiona taisi pyytää tänään ensimmäistä kertaa ulos! Se rapsutti ulko-ovea, milloin syöksähdin salamana sohvalta ja vein sen pihalle mihin tulikin sitten pissat. Hienoa! Opetin pennun myös viidessä minuutissa seisomaan, mitä olin epäonnistuneesti yrittänyt jo monta kertaa. Tällä kertaa tein niin, että pidin namia nyrkissäni ja kun koira meni seisomaan eteeni pää oikeaan nyrkkiini niin avasin nyrkin ja annoin namin. Tämä meni nopeasti perille ja nyt kuullessaan sanan "seiso" Fiona menee eteeni seisomaan pää oikealle päin. On tuo kyllä vaan nopea oppimaan.
Loppuun vielä hieman kuvia 15 viikkoisesta Fionasta.
Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, Fiona ei eskarissa päästänyt juuri ketään iholle haistelemaan, haisteli kyllä itse aina kun selän takaa pääsi turvallisesti haistelemaan. Tämän jälkeen tapahtui valitettava tapaus eräässä pikkukoirien tapaamisessa mihin uskaltauduttiin menemään. Fiona joutui kärsimään yhden koiran mustasukkaisuudesta omistajaansa kohden siten, että toinen koira sähähti ja kaatoi Fionan maahan. Siinä vaiheessa päästiin väliin, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut. En vielä tiedä mitä siitä seuraa vai seuraako mitään. Toivon todella, että Fiona ei säikähtänyt kovasti ja saanut pahempia traumoja. Lisäksi harmittaa, että itse ei pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuommoisiin tilanteisiin. Kaikki tapahtuu niin sekunnin murto-osissa. Paikalla oli kyllä runsaasti nätisti haistelevia koiria, toivottavasti niistä tuli sitten positiivista koirakokemusta.
Tänään käytiin Raholan eläinlääkäriaseman pentupiirissä, jossa oli paikalla kymmenisen muuta pentua. Alussa Fiona haisteli, varovaisesti tosin, muita pentuja mutta ei uskaltanut leikkiin mennä mukaan. Pientä haistelua jatkui niin kauan, että itse turhauduin ja koira varmasti aisti sen. Loppuvaiheessa Fiona hieman haastoi toista pentua, mielestäni kyse ei ollut pelkästä leikkimisestä. En tiedä oliko kyse mustasukkaisuudesta jommankumman puolelta (istuimme toisen koiran omistajan kanssa vierekkäin, ja kummankin koirat olivat välillä molempien sylissä mikä olisi saattanut laukaista mustasukkaisuuden), pelkästä leikistä, Fionan arkuudesta vai mistä. Fiona myös näytteli hampaitaan pennuille, jotka tulivat haistelemaan sen ollessa sylissäni. Loppuvaiheessa Fiona alkoi haukkailla ilmaa ja läpsiä tassulla jos joku tuli liian lähelle. Nyt yritän kovasti miettiä onko Fiona vain vielä arka vai yrittikö se jotenkin puolustaa minua. Ja että miten tuohon pitäisi suhtautua.
Olen miettinyt mitä olen saattanut tehdä pennun kanssa väärin, mikä olisi vahvistanut tai laukaissut tätä arkuutta. Keksin heti ainakin yhden mahdollisen syyn: Olen voinut yrittää sosialistaa pentua liian "väkisin", eli pakottanut Fionaa liikaa tilanteisiin muiden koirien kanssa mistä se olisi itse saattanut paeta. En ole tarpeeksi suojellut sitä, jos se tulee luokseni toista koiraa piiloon. Olen myös saattanut vahvistaa pelkoa yrittämällä rohkaista Fionaa väärin, esimerkiksi lepertelemällä silloin kun olisi itse pitänyt olla vahva ja rauhallinen. Mietin myös voisiko kyse olla siitä, että se haluaa suojella minua. Se on voinut arvioida että en pysty suojelemaan sitä muilta koirilta, joten sen täytyy hoitaa suojelu. En kyllä jotenkin usko, että kyse olisi siitä.
Mikäli saisin aloittaa uudelleen kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, veisin sen heti alusta lähtien tuonne pentupiiriin ja Pikkuhukan vauvaryhmään. Silloin kun se on kaikista herkin sosialistumaan. Antaisin pennun myös paremmin tutustua muihin omilla ehdoillaan, enkä yrittäisi rohkaista sitä tai todistella sille, että ei tilanteessa ole mitään pelottavaa. Suojelisin sitä paremmin muilta koirilta, mikäli näyttää siltä että se ei uskalla niitä kohdata. Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta aion näitä myös jatkossa toteuttaa. Uskon vahvasti, että tähän mennessä tapahtuneiden vastoinkäymisten seuraukset on mahdollista korjata, jos vain antaa koiran edetä itse ja sitä mukaa kun se uskaltaa.
Ensi viikolla saatiin vielä mennä pentupiiriin, aion kyllä suhtautua siellä pentuun eri lailla mitä nyt. Ja hillitä itseni paremmin jos alkaa tuntua siltä, ettei siitä vieläkään mitään tule.
Mutta kuuluu meille jotain positiivistakin. Fiona taisi pyytää tänään ensimmäistä kertaa ulos! Se rapsutti ulko-ovea, milloin syöksähdin salamana sohvalta ja vein sen pihalle mihin tulikin sitten pissat. Hienoa! Opetin pennun myös viidessä minuutissa seisomaan, mitä olin epäonnistuneesti yrittänyt jo monta kertaa. Tällä kertaa tein niin, että pidin namia nyrkissäni ja kun koira meni seisomaan eteeni pää oikeaan nyrkkiini niin avasin nyrkin ja annoin namin. Tämä meni nopeasti perille ja nyt kuullessaan sanan "seiso" Fiona menee eteeni seisomaan pää oikealle päin. On tuo kyllä vaan nopea oppimaan.
Loppuun vielä hieman kuvia 15 viikkoisesta Fionasta.
maanantai 2. helmikuuta 2009
"Onks pakko jos ei haluu?"
Fiona on tainnut vihdoin keksiä, että ei ole pakko suostua protestoimatta kaikkeen mitä sille tehdään. Enää ei kaikkea tarvitse pelätä, vaan voi jopa vähän tapella vastaan.
Ensimmäinen tapaus sattui viime föönauksen aikana, minkä loppuvaiheessa Fiona rupesi hieman murisemaan tosissaan ja taisipa jopa kokeilla ottaa hampaillakin kiinni. Edeltävän pesun aikana tutistiin vielä kuin ennenkin ja yritettiin kiivetä käsivartta pitkin syliin piiloon (tekee muuten mukavaa kynnet jotka pureutuu käsivarteen kun toinen yrittää henkensä edestä päästä piiloon).
Toinen tapaus sattui sisarustapaamisen jälkeen illalla, kun nostin Fionan pois sängystä lattialle nukkumaan. Neiti oli niin äkäinen herätessään, että murisi kovempaa mitä on koskaan ennen murissut. En olisi ihmetellyt vaikka olisi puraissut. Lopetti kyllä taas murinan kun vähän korotin itse ääntä.
Ja kolmas ja viimeisin tapahtuma sattui tänä aamuna kun poistin rähmiä silmistä. Jälleen (nyt jo tuttua) murinaa ja sormesta otettiin (vielä onneksi varovaisesti) hampailla kiinni. Fiona kyllä hyvin tietää että pureminen on kiellettyä, mutta näköjään yrittää sillä vielä päästä epämiellyttävistä tilanteista pois. Pienen tappelun jälkeen oli hetken paikoillaan milloin pääsin putsaamaan toisen silmän. Jätin homman siihen ja palkitsin.
Myös harjaussessioista on tullut hieman haastavampia. Selän harjaaminen on sujunut jo pitkään hyvin, mutta mahaa on hankalampi harjata. Tuo rotta kun ei kyljellään pahemmin makoile. Mutta pitää vain olla entistä määrätietoisempi. Olen myös alkanut useaan kertaan päivässä silittelemään Fionan kuono- ja naamakarvoja, jotta tottuisi niidenkin käsittelyyn paremmin.
Olihan tuo jo liian helppoa ollakseen totta :P
Ensimmäinen tapaus sattui viime föönauksen aikana, minkä loppuvaiheessa Fiona rupesi hieman murisemaan tosissaan ja taisipa jopa kokeilla ottaa hampaillakin kiinni. Edeltävän pesun aikana tutistiin vielä kuin ennenkin ja yritettiin kiivetä käsivartta pitkin syliin piiloon (tekee muuten mukavaa kynnet jotka pureutuu käsivarteen kun toinen yrittää henkensä edestä päästä piiloon).
Toinen tapaus sattui sisarustapaamisen jälkeen illalla, kun nostin Fionan pois sängystä lattialle nukkumaan. Neiti oli niin äkäinen herätessään, että murisi kovempaa mitä on koskaan ennen murissut. En olisi ihmetellyt vaikka olisi puraissut. Lopetti kyllä taas murinan kun vähän korotin itse ääntä.
Ja kolmas ja viimeisin tapahtuma sattui tänä aamuna kun poistin rähmiä silmistä. Jälleen (nyt jo tuttua) murinaa ja sormesta otettiin (vielä onneksi varovaisesti) hampailla kiinni. Fiona kyllä hyvin tietää että pureminen on kiellettyä, mutta näköjään yrittää sillä vielä päästä epämiellyttävistä tilanteista pois. Pienen tappelun jälkeen oli hetken paikoillaan milloin pääsin putsaamaan toisen silmän. Jätin homman siihen ja palkitsin.
Myös harjaussessioista on tullut hieman haastavampia. Selän harjaaminen on sujunut jo pitkään hyvin, mutta mahaa on hankalampi harjata. Tuo rotta kun ei kyljellään pahemmin makoile. Mutta pitää vain olla entistä määrätietoisempi. Olen myös alkanut useaan kertaan päivässä silittelemään Fionan kuono- ja naamakarvoja, jotta tottuisi niidenkin käsittelyyn paremmin.
Olihan tuo jo liian helppoa ollakseen totta :P
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
3 kuukautta ja ekat rokotukset takana
Hauskaa 3kk päivää meidän Fionalle!
Tänään tuli siis ikää täydet 12 viikkoa ja ensimmäiset rokotukset käytiin hakemassa. Veterissä käyttäydyttiin hyvin, hampaat sun muut annettiin katsoa oikein nätisti. Kakat ja pissat tuli Veterin parkkipaikalle, joten ei sitten tarvinnut lääkärillä alkaa hätäpissailemaan :). Itse rokotusta ei meidän tyttö edes huomannut kun lääkäritäti laittoi kasan ruokaa pöydälle. Muuten oli aivan terve pentu, paitsi että korvat punoittivat sen verran että saatiin varmuuden vuoksi parin viikon korvatippakuuri. Onhan tuo tyttö jonkun verran korvia raapinutkin, että ihan hyvä että saadaan hoidettua pois alkavat tulehdukset jo nyt. Paino oli 1600 gr.
Rokotusten jälkeisestä väsymyksestä tai muista oireista ei ole tietoakaan, virtaa riittää aivan niin paljon kuin ennenkin. On silti hyvä, ettei tänään vielä menty sinne Pikkuhukan vauvaryhmään. Ehtii sitä ensi viikollakin.Huomenna alkaakin Fionan elämässä jännittävät ajat. Ensin meille tulee yövieras ja perjantaina lähdetään junalla Espooseen porukoille viikonlopuksi. Saapa nähdä miten menee. Uskon kyllä että kaikki muu sujuu hyvin paitsi että pissat ei välttämättä osu uudessa paikassa paperille. Vanhemmat on kuitenkin yksi vakkarihoitopaikka sitten isompana niin hyvä että tottuu sielläkin olemaan. Tänään Fiona tutustui ensimmäistä kertaa myös imuriin. Reaktio oli sama kuin kaikella pelottavalla: hippulat vinkuen sohvan alle vain :)
En varmaan kirjoittele enää tällä viikolla, joten hauskaa viikonloppua kaikille!
lauantai 10. tammikuuta 2009
11 viikon ikäisen Fiona kuulumisia
Mainittakoon heti alkuun, että kirjoitan tätä tekstiä klo 1:58 lauantaiyönä muutaman oluen ottaneena, joten pahoittelen mahdollisia virheitä.
Fiona on ollut meillä nyt 3,5 viikkoa, melkein kuukauden. Tuntuu, että vastahan se eilen tuli. Toisaalta ei muista sitä aikaa kun ei meidän lattioilla ollut omaa liikkuvaa moppia.
Koulutuksen suhteen seistään vähän paikoillamme. Kuvainnollisesti. Viimeisen viikon ajan ollaan treenattu lähinnä seisomista, mikä vaikuttaa olevan aika vaikea Fionan sisäistää. Ihan oikeassa ovat ne, jotka sanovat että näyttelykoiralle pitäisi ensin opettaa seisominen ja sitten vasta istuminen. Välillä iskee semmoinen ensimmäisen koiranomistajan epävarmuus, tekeekö tässä nyt yhtään oikein? Tuntuu, että olen aivan liian hätäilevä ja kärsimätön. Kaikki pitäisi oppia päivässä, enintään viikossa. Nytkin tuntuu, että seisomista on treenattu jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa päivässä tehdään vain muutama harjoitussessio. Ja näitä samoja asioita saa todennäköisesti opetella vielä monta kuukautta.
Hieman itsevarmuutta koulutukseen ajattelin mennä hakemaan Pikkuhukan vauvaryhmästä. Siellä Fiona saa myös vihdoin seuraa omanikäisistään, tai ylipäänsä muista koirista. Harmittaa, ettei meillä ole kaveripiirissä oikeastaan yhtään sellaista rauhallista, pentuystävällistä koiraa jonka kanssa meidän kakara pääsisi leikkimään. Myös siksi ajattelin, että tuo vauvaryhmä voisi olla hyvä paikka meille, vaikka vaan ihan muutaman kerran. Tosin tietysti ensimmäinen tapaaminen osui juuri ensi keskiviikolle, samalle päivälle kun meillä on ensimmäiset rokotukset varattu. Pitää sitten mennä vasta seuraavan viikon tunnille.
Muutama päivä takaperin Fiona sai todellista sosialistamisharjoitusta, kun käytiin Tampereen keskustassa nopeasti bussilla piipahtamassa. Bussissa vinguttiin menomatkalla, tulomatkalla ei niinkään enää. Pää vain piiloon niin poissa silmistä, poissa mielestä :). Kaupungilla sitten olisikin ollut kauheasti haisteltavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Omituista, miten tämä uhkaava tappaja saa osakseen lähinnä säälittäviä katseita ja "voooi kun söpö" ja "oih kun ihana pikkunen" lausahduksia. Erään oven edesta kulkiessamme sentään yksi mies totesi että "hyvä kun uskalsin tulla ulos kun oli noin pelottava vahtikoira oven takana seisomassa". Totesin sitten vain, että kyllä tätä otusta kannattaakin pelätä.
Mitattiin paino jälleen viime keskiviikkona, ja vaaka näytti tällä kertaa 900 gr. Edellisellä kerralla siis tosiaan näytti 1040 gr. Luotto vaa'an oikeellisuuteen katosi siis siinä. Kyllähän me kovasti epäilimmekin, ettei lautanen vaa'an päällä, ja sen päällä vielä kiemurteleva havannalainen ole välttämättä se kaikista luotettavin vaihtoehto :). Sitten kokeilimme ihmisille tarkoitettua vaakaa ja saimme tulokseksi 1600 gr (Tommin sylissä) ja 1800 gr (minun sylissä). Joten päätettiin siis, että 11 viikkoisena Fiona painoi 1700 grammaa. Selvästi oikeamman tuntuinen paino kuin edellinen 1040 grammaa. Ensi keskiviikkona näkee sitten oikean painon eläinlääkärillä.
Ollaan käyty viime päivinä talon takana olevassa pienessä metsässä kävelyllä. Omituiseen aikaan liikkeellä ollessamme ollaan pidetty Fionaa myös vapaana (lakien vastaisesti, tiedetään). Hienosti on seurannut perässä! Olen kyllä iloinen huomatessani, miten hyvin tuo seuraa vapaana. Ainakin heti, kun pihasta pääsee n. 20 metrin päähän. Suurin ongelma tällä hetkellä vaikuttaisi olevan se, että Fiona ei yhtään viihdy pihalla. Tai ainakaan ei ikinä sinne haluaisi lähteä. Yleensä teemme niin, että toinen ottaa koiran syliin ja toinen laittaa sillä välin takin päälle. Jos takki päällä menee pentua hakemaan niin saa maanitella pitkän aikaa sitä pois sohvan takaa. Lisäksi hihnassa ollessaan Fiona ei tykkää tulla lähelle. Kai se pelkää joutuvansa syliin ja siten pois pihalta. Mikä on melko ristiriidassa sen kanssa, ettei ikinä halua lähteä pihalle. Hmmh.. Niin ja heti kun hihnassa tullaan rappukäytävään tai sisälle asuntoon niin on pakko ruveta leikkimään vetoleikkejä hihnan kanssa.
Lopuksi vielä aivan ensimmäinen Fionan seisomiskuva, ei ihan oikeanlainen mutta kovasti jo sinnepäin :D. Myös kameran laadusta voi tehdä päätelmiä kuvan perusteella... Turkki on kyllä kasvanut jo kovasti. Sen huomaa jo siitä, että harjaaminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista. Pikkuisen saa varoa ettei kovin huolimattomasti vedä kampaa turkin läpi, muuten saa suuremmalla todennäköisyydellä hampaista :)
Fiona on ollut meillä nyt 3,5 viikkoa, melkein kuukauden. Tuntuu, että vastahan se eilen tuli. Toisaalta ei muista sitä aikaa kun ei meidän lattioilla ollut omaa liikkuvaa moppia.
Koulutuksen suhteen seistään vähän paikoillamme. Kuvainnollisesti. Viimeisen viikon ajan ollaan treenattu lähinnä seisomista, mikä vaikuttaa olevan aika vaikea Fionan sisäistää. Ihan oikeassa ovat ne, jotka sanovat että näyttelykoiralle pitäisi ensin opettaa seisominen ja sitten vasta istuminen. Välillä iskee semmoinen ensimmäisen koiranomistajan epävarmuus, tekeekö tässä nyt yhtään oikein? Tuntuu, että olen aivan liian hätäilevä ja kärsimätön. Kaikki pitäisi oppia päivässä, enintään viikossa. Nytkin tuntuu, että seisomista on treenattu jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa päivässä tehdään vain muutama harjoitussessio. Ja näitä samoja asioita saa todennäköisesti opetella vielä monta kuukautta.
Hieman itsevarmuutta koulutukseen ajattelin mennä hakemaan Pikkuhukan vauvaryhmästä. Siellä Fiona saa myös vihdoin seuraa omanikäisistään, tai ylipäänsä muista koirista. Harmittaa, ettei meillä ole kaveripiirissä oikeastaan yhtään sellaista rauhallista, pentuystävällistä koiraa jonka kanssa meidän kakara pääsisi leikkimään. Myös siksi ajattelin, että tuo vauvaryhmä voisi olla hyvä paikka meille, vaikka vaan ihan muutaman kerran. Tosin tietysti ensimmäinen tapaaminen osui juuri ensi keskiviikolle, samalle päivälle kun meillä on ensimmäiset rokotukset varattu. Pitää sitten mennä vasta seuraavan viikon tunnille.
Muutama päivä takaperin Fiona sai todellista sosialistamisharjoitusta, kun käytiin Tampereen keskustassa nopeasti bussilla piipahtamassa. Bussissa vinguttiin menomatkalla, tulomatkalla ei niinkään enää. Pää vain piiloon niin poissa silmistä, poissa mielestä :). Kaupungilla sitten olisikin ollut kauheasti haisteltavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Omituista, miten tämä uhkaava tappaja saa osakseen lähinnä säälittäviä katseita ja "voooi kun söpö" ja "oih kun ihana pikkunen" lausahduksia. Erään oven edesta kulkiessamme sentään yksi mies totesi että "hyvä kun uskalsin tulla ulos kun oli noin pelottava vahtikoira oven takana seisomassa". Totesin sitten vain, että kyllä tätä otusta kannattaakin pelätä.
Mitattiin paino jälleen viime keskiviikkona, ja vaaka näytti tällä kertaa 900 gr. Edellisellä kerralla siis tosiaan näytti 1040 gr. Luotto vaa'an oikeellisuuteen katosi siis siinä. Kyllähän me kovasti epäilimmekin, ettei lautanen vaa'an päällä, ja sen päällä vielä kiemurteleva havannalainen ole välttämättä se kaikista luotettavin vaihtoehto :). Sitten kokeilimme ihmisille tarkoitettua vaakaa ja saimme tulokseksi 1600 gr (Tommin sylissä) ja 1800 gr (minun sylissä). Joten päätettiin siis, että 11 viikkoisena Fiona painoi 1700 grammaa. Selvästi oikeamman tuntuinen paino kuin edellinen 1040 grammaa. Ensi keskiviikkona näkee sitten oikean painon eläinlääkärillä.
Ollaan käyty viime päivinä talon takana olevassa pienessä metsässä kävelyllä. Omituiseen aikaan liikkeellä ollessamme ollaan pidetty Fionaa myös vapaana (lakien vastaisesti, tiedetään). Hienosti on seurannut perässä! Olen kyllä iloinen huomatessani, miten hyvin tuo seuraa vapaana. Ainakin heti, kun pihasta pääsee n. 20 metrin päähän. Suurin ongelma tällä hetkellä vaikuttaisi olevan se, että Fiona ei yhtään viihdy pihalla. Tai ainakaan ei ikinä sinne haluaisi lähteä. Yleensä teemme niin, että toinen ottaa koiran syliin ja toinen laittaa sillä välin takin päälle. Jos takki päällä menee pentua hakemaan niin saa maanitella pitkän aikaa sitä pois sohvan takaa. Lisäksi hihnassa ollessaan Fiona ei tykkää tulla lähelle. Kai se pelkää joutuvansa syliin ja siten pois pihalta. Mikä on melko ristiriidassa sen kanssa, ettei ikinä halua lähteä pihalle. Hmmh.. Niin ja heti kun hihnassa tullaan rappukäytävään tai sisälle asuntoon niin on pakko ruveta leikkimään vetoleikkejä hihnan kanssa.
Lopuksi vielä aivan ensimmäinen Fionan seisomiskuva, ei ihan oikeanlainen mutta kovasti jo sinnepäin :D. Myös kameran laadusta voi tehdä päätelmiä kuvan perusteella... Turkki on kyllä kasvanut jo kovasti. Sen huomaa jo siitä, että harjaaminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista. Pikkuisen saa varoa ettei kovin huolimattomasti vedä kampaa turkin läpi, muuten saa suuremmalla todennäköisyydellä hampaista :)
tiistai 30. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Luonneanalyysia ala Jemima
Huhhun kun tekee tiukkaa herätä kuudelta taas pitkästä aikaa. Nyt on viime päivät herätty 8-10 maissa sen mukaan miten Fiona herää tai miten alkaa scheisse haisemaan makkarissa :). Tänään oli sitten pakko valua kuudelta sängystä tähän sohvalle töitä tekemään, samoin kuin huomenna. Toisaalta tekisi mieli mennä ihan toimistolle asti niin pääsisi vähän tän talon ulkopuolelle, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi haluaisin nähdä miten toi vauva reagoi uudelleen nähtäessä jos on niin pitkän aikaa poissa.
Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.
Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.
Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.
Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.
Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.
Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)
Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.
Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.
Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.
Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.
Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.
Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)
perjantai 26. joulukuuta 2008
Eka pesu, hui kamalaa!
Fionan ensimmäinen pesusessio meni oikein hyvin, vaikka kovasti jännitti ja tutisutti.
Kunnolla kastuttuaan alkoi pieni muistuttaa jotain karvatonta koiraa..
...mutta hetken pyyhkeen päällä lepäiltyään rupesikin löytymään russelimaisia piirteitä..
...ja loppujen lopuksi syntyi näin söpö ja puhdas pehmokoira!
maanantai 22. joulukuuta 2008
Pesua, kynsienleikkuuta ja sosialistamisen alkeita
Hyvää jouluaatonaattoa kaikille!
Ei vielä tunnu siltä, että jouluaatto on huomenna. Varmaan kyllä muuttuu ääni kellossa, kun kinkku pistetään uuniin. Fionallakin mahtaa kuola valua siinä vaiheessa. Valitettavasti sen on tyytyminen omiin nappuloihin, täällä kun ei kaivata löysää vatsaa niin paljon, että herkistyttäisiin sen anoville katseille.
Viikonloppuna pestiin ensimmäistä kertaa peppu. Kastuihan siinä menossa hieman koko koira. Fionaa jännitti kovasti pesu ja kuivaaminen, mutta lopussa seisoi jo hienosti paikallaan. Varmaan siksi, että oli niin paniikissa. Mutta seisoipa kuitenkin. Välillä tupsahteli nakin paloja suuhun mitkä kyllä maistuivat, ei siis liian suuresta paniikista ollut kyse.
Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet, mikä olikin yllättävän helppoa. Tommi piti pientä paikoillaan ja minä napsin yksi kerrallaan pienet palat kynsistä pois. Ja Fionan tehtävä oli olla paikoillaan, mikä onnistuikin alun mitä-hittoa-nyt-tapahtuu-panikoinnin jälkeen hienosti. Ja nakkia satoi taas.
Ajalteltiin että tänään voisi pestä koiran kokonaan, mutta sitten aloin miettiä että kasvattaja pesi Fionan vasta tasan viikko sitten joten ei vielä ehkä kannata. Vaikka pentua onkin hyvä opettaa pesuun hieman useammin kuin aikuista, niin ei ehkä silti ihan näin usein. Ja saihan tuo jo esimakua pepun pesun yhteydessä.
Aamulla riittää aina toisella virtaa ja sitten pitäisi riehua (kuten viereisestä kuvasta voi nähdä). Fionaa kyllä mahtaa kummastuttaa, miksi kaikilla ei ole energiapiikkiä aamulla kello 8 kun itseä niin kovasti leikityttäisi. Toinen kaksilahkeisista ei vielä ole edes noussut siihen mennessä :).
Eilen kävivät myös ensimmäiset vieraat, jotka viipyivät pitemmän aikaa. Allekirjoittaneen perhe kävi kylässä ja heihin Fionan on parempi tottua, yksi vakkarihoitoperhe kun ovat. Alussa pikkuinen majoittui sohvan taakse hieman pötköttelemään ja keräämään voimia, mutta jälleen nakin himo osoittautui pelkoa suuremmaksi. Lopuksi temmellettiin jo melko huolettomasti ja Sallan sylissäkin istuttiin tosi nätisti. Vierailu mahtoi olla pienelle väsyttävä ja lopussa se vetelikin sikeitä olohuoneen pedissä. Tästä se sitten lähtee, se sosialistaminen :)
Huomenna jouluaattona on Fionalla tulikoe edessä, kun pitäisi pärjätä tuntemattomassa paikassa 17 ihmisen keskellä muutamia tunteja. Saapa nähdä miten käy. Oma kevythäkki pehmusteineen lähtee kyllä mukaan turvaa tuomaan sekä ruokakupit. Niin ja lisäksi pitäisi matkustaa autossa tunti sinne ja takaisin. Saa nähdä jos tänään ehtisi vähän käydä harjoittelemassa tuota autossa istumista..
Ei vielä tunnu siltä, että jouluaatto on huomenna. Varmaan kyllä muuttuu ääni kellossa, kun kinkku pistetään uuniin. Fionallakin mahtaa kuola valua siinä vaiheessa. Valitettavasti sen on tyytyminen omiin nappuloihin, täällä kun ei kaivata löysää vatsaa niin paljon, että herkistyttäisiin sen anoville katseille.
Viikonloppuna pestiin ensimmäistä kertaa peppu. Kastuihan siinä menossa hieman koko koira. Fionaa jännitti kovasti pesu ja kuivaaminen, mutta lopussa seisoi jo hienosti paikallaan. Varmaan siksi, että oli niin paniikissa. Mutta seisoipa kuitenkin. Välillä tupsahteli nakin paloja suuhun mitkä kyllä maistuivat, ei siis liian suuresta paniikista ollut kyse.Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet, mikä olikin yllättävän helppoa. Tommi piti pientä paikoillaan ja minä napsin yksi kerrallaan pienet palat kynsistä pois. Ja Fionan tehtävä oli olla paikoillaan, mikä onnistuikin alun mitä-hittoa-nyt-tapahtuu-panikoinnin jälkeen hienosti. Ja nakkia satoi taas.
Ajalteltiin että tänään voisi pestä koiran kokonaan, mutta sitten aloin miettiä että kasvattaja pesi Fionan vasta tasan viikko sitten joten ei vielä ehkä kannata. Vaikka pentua onkin hyvä opettaa pesuun hieman useammin kuin aikuista, niin ei ehkä silti ihan näin usein. Ja saihan tuo jo esimakua pepun pesun yhteydessä.
Aamulla riittää aina toisella virtaa ja sitten pitäisi riehua (kuten viereisestä kuvasta voi nähdä). Fionaa kyllä mahtaa kummastuttaa, miksi kaikilla ei ole energiapiikkiä aamulla kello 8 kun itseä niin kovasti leikityttäisi. Toinen kaksilahkeisista ei vielä ole edes noussut siihen mennessä :).Eilen kävivät myös ensimmäiset vieraat, jotka viipyivät pitemmän aikaa. Allekirjoittaneen perhe kävi kylässä ja heihin Fionan on parempi tottua, yksi vakkarihoitoperhe kun ovat. Alussa pikkuinen majoittui sohvan taakse hieman pötköttelemään ja keräämään voimia, mutta jälleen nakin himo osoittautui pelkoa suuremmaksi. Lopuksi temmellettiin jo melko huolettomasti ja Sallan sylissäkin istuttiin tosi nätisti. Vierailu mahtoi olla pienelle väsyttävä ja lopussa se vetelikin sikeitä olohuoneen pedissä. Tästä se sitten lähtee, se sosialistaminen :)
Huomenna jouluaattona on Fionalla tulikoe edessä, kun pitäisi pärjätä tuntemattomassa paikassa 17 ihmisen keskellä muutamia tunteja. Saapa nähdä miten käy. Oma kevythäkki pehmusteineen lähtee kyllä mukaan turvaa tuomaan sekä ruokakupit. Niin ja lisäksi pitäisi matkustaa autossa tunti sinne ja takaisin. Saa nähdä jos tänään ehtisi vähän käydä harjoittelemassa tuota autossa istumista..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)