Arpaonnen oranssi hedelmä

Arpaonni suosi meitä syyskuussa, kun voitimme Pääosassa Jedi -blogin panta-arvonnan. Palkintona oli mittatilauksella tehty Irene Vinhan panta. Hirmuinen arpominen tosin jatkui vielä sen jälkeen, niin vaikea oli valita minkälaisen pannan sitä haluaisi! Minkä värinen, mikä kuosi, pistolukko vai puolikuristava... On nuo vaan vaikeita päätöksiä.. Lopputulos on yllä, Lokin uusi hieno oranssi säädettävä pistolukkopanta. Ilmeestä päätellen poitsu on kovin ylpeä uudesta pannastaan.

Vielä kerran suuret kiitokset Jannikalle ja tietysti Irenelle!
Kyllä nyt kelpaa syysväreissä seikkailla ympäri Esboota :)

(c) Irene Vinha

Anonymous Agility Addicts

Noniin, videonmuokkausjumalat ovat vihdoin suotuisia ja olen saanut pistettyä nettiin viimeisen kahden viime viikon treenit. Lisäksi pohdintaa hypyn anatomiasta sekä uusista Inovin kengistä.

Vi startar på Tiian treeneistä Piskipajalla 8.10. Rata oli pitkä ja haastavahko, me hiottiin esteiden 3-5 valssia ja rytmitystä ja kääntymistä ja kaikkea mahdollista suurin osa ajasta. En enää paljon muista noista treeneistä, paitsi että tämmöiset kohdat on juuri meille vaikeita, kun Loki niin herkästi kaarrattaa ja pitäisi itse osata olla koko ajan edellä ja rintamasuunnan pitäisi olla oikein. Tämän kohdan jälkeen tehtiin putken jälkeistä paria estettä ensin persjätöllä (ei toiminut) ja pari kertaa takaaleikkauksella.

Seuraavat treenit oli omatoimitreenit sporttarilla 19.10, missä teemana oli jaakotus. Tehtiinkin sitten aika pitkät pätkät jaakotusta, ennakoivaa valssia ja takaaleikkauksia. Ei sujunut juurikaan ei, ja tunti on tooodella pitkä aika kolmelle koiralle. En jaksanut paljon editoida näitä pätkiä kun niitä oli paaaaaljon joten tässä nyt joku koosteenomainen itselle muistiin.

Seuraavat treenit oli jälleen Tiian treenit, ratapiirrustuksen piirsi jälkeenpäin toinen Tiia ja sain luvan lainata. Me tehtiin esteitä 1-7 enimmäkseen. Rata oli tosi vaikea rataantutustumisessa, mutta kun päästiin itse tekemään niin se tuntuikin todella hauskalta.

Olin saanut kuluneella viikolla tilaamani uudet aksakengät. Tilasin Inovin X-talon 160 kengät www.sportshoes.com verkkokaupasta briteistä (kuva Inovin sivuilta). Hintaa kengille tuli n. 58 euroa. Vastaavat kengät maksavat www.agi.fi verkkokaupassa 94 euroa.

Kyseessä on suositun x-talon 212 mallin junioriversio. Tilasin koon 3, joka on meidän kooissa koko 35,5. Hieman pelkäsin että se on aavistuksen pieni (normaali kokoni on kengästä riippuen 36-37), mutta kaksien treenien jälkeen totesin niiden sopivan jalkaani kuin nakutettu. Ja pito on muuten aivan eri planeetalta!! Sen huomasi heti näissä ensimmäisissä treeneissä. Ei ole hetkeäkään kaduttanut ostos ja nyt ei voi sitten enää yhtään keksiä tekosyitä huonoista välineistä ;)

Palatakseni itse treeneihin, jalka liikkui ihan eri malliin kuin aiemmin ja jotenkin ajoituksen löytäminen oli tosi paljon helpompaa. En tiedä oliko kyse sitten radasta vai oliko kengillä oikeasti näin suuri vaikutus. Lämmittelylenkillä otin tuntumaa kenkiin ja spurttailtiin ja muutenkin valmistauduttiin hyvin omalle vuorollemme. Tiian treeneissä on nyt todella upeaa se, että tietää etukäteen monentenako on vuorossa jolloin voi ajoittaa lämmittelyn täsmälleen siihen.

Valitettavasti näistä treeneistä ei tullut kuin puoli minuuttia videota, koska kamera sanoi sopimuksen irti eikä enää lähtenyt käyntiin. Kotona se toimi taas joten lieköhän tuo kylmyys on liikaa tuolle kameralle. Harmittaa kovasti, koska olisin halunnut nähdä meidän treenit kokonaisuutena. Tuolla ei ole tuttuja kuvaajakavereita kuten Lottaa tai Ellaa mukana, enkä kehtaa pyytää muita ryhmäläisiä kuvaamaan, koska viime talvena minulle ja Ellalle kuittailtiin selän takana jatkuvasta kuvaamisesta. Joten kuvaukset hoituu muurin palikan päältä tänä talvena. Hiottiin eniten 6-hypyn päällejuoksua, mikä toimi kuin unelma lopuksi. Päällejuoksut on kyllä ihan meidän juttu, Loki hakee niin upeasti takaakiertoihin. Ongelmakohdaksi Tiia mainitsi sen, että suorilla oletan että Loki osaa ja tulee, mikä saa sen vähän laskemaan yrittämistään ja vaihtamaan asenteelle "jaa nyt vaan tässä mennään". Pitäisi siis suorillakin vedättää sitä enemmän ja katsoa koiraan. Tässä meidän alun parit toistot.

Eilen videoita katsellessani aloin miettimään meidän kaarratusongelmaa. Tässä tulee nyt sellaista tekstiä, että kokeneemmat voi naureskella partaansa, mutta voi mikä lamppu syttyikään täällä päässä kun hoksasin mistä on kyse. Ongelmahan on suuri erityisesti tiukemmissa käännöksissä kun en osaa ajoittaa esim. ennakoivia valsseja tai jaakotuksia oikein ja tarpeeksi ajoissa ja rytmittää kunnolla. Minkä seurauksena Loki hyppää hypyn, vetää pitkäksi ja vasta maahan tullessaan kääntyy. Pohdin sitten hieman tätä hyppyä, tässä on hieno paintilla piirretty kuva demonstroimaan ajatustani.

Punainen viiva on koiran tekemä takaakierto.
Sininen viiva on koiran tekemä esim. ennakoiva valssi.


Notice the difference anyone..? En minäkään!

No okei, onhan siinä se ero, että takaakierrossa ensin kierretään sitten hypätään, kun sinisessä versiossa ensin hypätään ja sitten kierretään. Mutta kumpikin näistä on periaatteessa aivan sama liike, kummassakin vaaditaan kokoamista, tiukka käännös ja hyppy.

Punaisessa versiossa Loki kääntyy, siivekettä hipoen, kokoaa itsensä ja hyppää. Sinisessä versiossa Loki hyppää pitkäksi ja sitten vasta kääntyy.

Miksi takaakierrot on niin paljon helpompia ja sujuvampia ja Loki kokoaa itsensä niihin niin paljon paremmin? Tässä tulee lauantai-illan suurin oivallukseni, mikä varmasti avaa meille roppakaupalla parempia aikoja kisaradalla:

Takaakiertoja on harjoiteltu yksittäisenä ihan pennusta asti, lähetetty kaukaa ja näiden kautta opittu parempi suoritus.

Voisiko joku kertoa, miksi ei olla harjoiteltu tuota siivekkeen kiertämistä myös toiseen suuntaan??? Olen aina kuvitellut, että sinisen hyppylinjassa on oleellista joku ohjaus tms, mutta sehän on ihan samanlainen harjoiteltava asia kuin takaakiertokin! Viime aikoina olen oppinut myös, että tälle ohjaukselle on tavallaan ihan nimikin, nimittäin jenkkikäännös. Toki tästä peruskuviosta on eri variaatioita riippuen mistä suunnasta tullaan ja mihin kädelle koira otetaan. Mutta jenkkikäännös on helppo konkretisoiva ohjaus ajatukselle mitä haen takaa. Siinä yksinkertaisesti opetetaan koiralle tuo sinisen viivan liikerata. Tämä tulee nyt ehdottomasti meidän treenilistalle ja pian.

• Takaakiertoharjoitukset on perustana monille ohjauskuvioille (ainakin päällejuoksu, saksalainen) , sillä siinä opetetaan koiralle periaate että kierrä siiveke tiiviisti ja hyppää.
• Jenkkikäännösharjoitukset on perustana monille ohjauskuvioille (ainakin ennakoiva valssi, jaakotus), sillä siinä opetetaan koiralle periaate, että hyppää siiveke tiiviisti ja käänny.

Poteitopotato. Jostain syystä jälkimmäinen on jäänyt meiltä kokonaan treenaamatta. En malta odottaa että päästään harjoittelemaan tuota tiiviin käännöksen perustaa myös näin päin. On tämä laji vaan täynnä oivalluksia tällaiselle noviisille.

---------------------------------------------

Näiden syvällisten pohdintojen jälkeen vielä yhdet treenit, nimittäin viime perjantain omatoimitreenit. Loki ei päässyt halliin ollenkaan, kun elättelen toiveita että saisin ostettua ensi viikolle Tiian treenit ja en halua rasittaa Lokia liikaa. Otinkin sitten Sallan ja Tessin mukaan ja kävin treenaamassa Tessin kanssa, myös Fiona pääsi piipahtamaan radalle. Tessin kanssa meillä on syksyllä tavoitteena saada tyttö irtoamaan, pois kädestä ja hakemaan esteitä. Aloitettiin ihan hypyistä ja putkista. Hauska nähdä minkälaisen agilitykoiran minä osaan näin alusta asti opettaa. Lisäksi tehtiin hieman pentuharjoitusta missä kierretään siiveke. Jos vältyttäisiin Lokin kaarrotusongelmalta, kun tehdään tarpeeksi siivekkeen kiertämisiä molempiin suuntiin. On tuo tytsy vaan aika hieno agilitykoiran alku! Ja vielä mini, aiai. Taidan hakea sen tästä eteenpäin joka viikko mukaan treeneihin. Nämä olivat muuten ensimmäiset treenit, missä Tessi ei kertaakaan hyppinyt päin minua tai kättä. Aina ennen se on niin tehnyt. Hienohieno.

Surua, tulta, treeniä ja paketti

Koiraihmisten kanssa ystävystyminen ja koirien elämän seuraaminen johtavat väkisin siihen, että myös niitä huonoja uutisia joutuu kuulemaan. Pidän siitä, että tässä blogissa muistetaan myös tuttujen pois lähteneitä koiria. Aina ne uutiset pysäyttävät, kerta kerralta vain enemmän.

Jonain päivänä tuuli vie pilvet. Aurinko tulee esiin. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa. 

Nukkukaa hyvin, Vili ja Dina

-------------

Viime viikolla tuli aamulenkillä pieni muutos suunnitelmaan, kun haistoin metsässä savua ja näin savun nousevan vähän matkan päästä. Otin Lokin kiinni ja mentiin lähemmäs ja huomasin, että maassa oli noin viiden metrin alue, mikä savusi aika paljon ja näytti siltä että paloikin vielä. Nopeasti soitto äidille, minkä aikana näin puiden alta nousevan liekin. Sitten tuli hieman kiire ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa hätäkeskukseen. Kerroin tilanteen ja hätäkeskus lähetti yhden paloauton paikalle, vein tässä välissä koirat sisälle ja menin opastamaan paloautoa paikalle. Oli aika jännää odotella paloauton saapumista.

Auton saavuttua opastin palomiehet palopaikalle ja he totesivat tilanteen ja kävivät hakemassa letkut paikalle. Siinä sitten seurailin kun miehet kastelivat palopaikkaa ja sanoivat, että palo olisi hyvin voinut levitä kanervikkoon ja siten sytyttää isomman palon. Vähän olin aiemmin pohtinut oliko tuo oikeasti syy soittaa hätäkeskukseen, mutta kuulemma tein ihan oikein. Maaperä paloi vielä ja kyllä tämmöisetkin pitää käydä ihan sammuttamassa. Todennäköisesti seudun nuoret käynyt polttamassa mitä lie roskia kanisterissa ja siitä jäänyt palo kytemään ja leviämään. Lopuksi pääsin vielä todistamaan, kun yksi palomies sai letkusta kasteen päällensä, sillä alkoi nimittäin kesäloma :)

Tämmöisenkin "palon" takia on siis ok kutsua palokunta.

Eilen treeneissä oli kootut "meidän kämmit" -teema. Meitä oli paikalla 3 joten aikaa oli runsaasti per koirakko, mikä oli tosi kiva vielä kun sääkin oli niin viileä ja sateinen, että jaksoi treenatakin hyvin. Lokin kanssa silti tehtiin aika pieniä juttuja, joten ei liikaa tullut tehtyä. Teemana oli, jälleen kerran, ennakoivat tiukat käännökset eli agility-taina sanakirjalla: epätoivoiset räpellykset, muu sinne päin huitominen ja ohjaaminen ja kamalat kaarrokset.

Ensin tehtiin maailman kamalin treeni, juostiin neljän hypyn suoraa siten, että ensin käännyttiin toiselta hypyltä takaisin 1 hypylle, sitten mentiin 3 hypylle asti ja taas 1 hypylle ja sitten 4 hypylle ja 1 hypylle ja sitten perään sama toiselta puolelta ohjattuna. Perhana mitä juoksemista! Voisin myös kysyä että mihin se ohjaaminen jäi matkalla? Se loppui ehkä johonkin kolmannelle hypylle. Pistin videolle tästä ensimmäisen yrityksen mikä päättyi kolmen hypyn jälkeen putkeen (...). Seuraava ja viimeinen yritys kun räpellettiin tuo läpi oli niin kamalaa katsottavaa, että en itsekään kestä katsoa sitä ilman että syntyy halu jättää koko laji sikseen. Joten sitä ei löydy videolta.

Tuon jälkeen Tiia kommentoi, että niin teillä taitaa olla hieman ongelmia tuon rytmittämisen ja kiihdyttämisen/jarruttamisen kanssa, niin sitähän meillä riittää. Niinpä esitin tauon jälkeen toiveen, että mentäisiin ihan perusteista kääntymisen opettelua joten sitä sitten tehtiin ihan parin esteen pätkissä. Ennakoivilla valsseilla ja sitten ihan kropalla kääntämällä. Tauon jälkeen tehtiin tätä samaa kolmella esteellä ja ihan lopuksi pieni ralli että saatiin vauhdikas loppu. Loppurallin loppusuoralla oli kyllä helppo taas todeta, että pallon kaivaminen taskusta samalla kun huutaa "eteen" ei ole maailman fiksuin idea. Myöskään hidastaminen ja löntystäminen loppusuoralla ei ole hyvä idea, ihan vain tiedoksi. Tai että onhan se tosi loogista ensin opettaa koira seuraamaan mukana kun kiihdytät/jarrutat ja sen jälkeen käskeä sitä menemään suoraan eteen kun itse hidastat ja löntystät. Oi tätä johdonmukaisuutta.

Kääntymistreeni meni niin ja näin, miten voikaan olla niin saamarin vaikea ajoittaa oikein? Niin ja merkata oikein, miksi minun tekemänäni tuo ohjaus näyttää noin saakelin typerältä? Mikä osa kropastani tekee ihan väärin, kun tuo ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi? Sanoinko jo, että näytän muuten pirun typerältä tuossa videolla? Why oh why? Ehkä yksi tai kaksi toistoa saatiin menemään niin, että oli ihan ilo huomata kun Loki kasasi itsensä hyppyyn ihan erilailla kuin peruskaahottamisella. Ihan jäin monttu auki katsomaan, että ai noin sen pitäisi tämä mennä! Siinä oli samaa hyppyyn kasaamista kuin ihmisnuolitreenissä. Vautsi! Loki ainakin oppii jotain, itsestä en menisi niin takuuseen.

Tässäpä videota, kiitos Ella kuvaamisesta taas. Alussa tosiaan tuo kaamea edestakas räpellys ja muu kääntymistreeniä. Ei ehkä niitä ihan parhaita flow-treenejä tämä, vaatii ihan järkyttävän määrän treeniä saada nuo valssit sujuviksi. Ehkä parin vuoden päästä..?

PS. They ave arrived!!! 10 kappaletta jenkkilästä tilattuja kaiken pelastavia, koiran kolmosiin nostavia treeniavusteita. Ensi viikon alussa pääsee omani testiin, en malta odottaa!

Yks risti kaks, legot harvemmaks

Fionalla oli viime keskiviikkona hammaslääkäri. Fionan suu on haissut suoraan sanottuna kuolemalta jo useita kuukausia ja rokotuksissakin eläinlääkäri sanoi, että pitäisi mennä jo puhdistuttamaan taas hampaat. Varasin ajan Univetin Mankkaan eläinlääkäriasemalle, missä on pari kertaa viikossa ns. "hammaspäivä", jolloin koira jätetään asemalle ja siellä on varattu kunnolla aikaa vaikeiden tapausten hoitoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tietyksi kellonajaksi Espoon toimipisteeseen, missä olisi varattu tietty aika Fionalle ja siinä olisi kuulemma ehditty todennäköisesti vain puhdistaa hampaat ja poistaa yksi välihammas minkä kunto oli kyseenalainen jo viime kerralla.

Hieman jänskätti taas, mutta ei auta itku hammasmarkkinoilla vaan ei muuta kuin Fiona lekuriin kahdeksalta aamulla. Jos rehellisiä ollaan, niin töissä olisi pitänyt olla jo vähän aiemmin, mutta kun lääkäri kysyi onko kiire vai voiko Fiona nukahtaa vielä sylissä hetken aikaa niin eipä siinä ollut paljon miettimistä kun katsoi säälittävää kauhusta tutisevaa Fionaa. Taju kankaalla oleva Fiona jäi sitten sinne hyviin tutun hammaseläinlääkärin Riina Larmelan osaaviin kätösiin.

Kahdentoista aikoihin tuli soittoa, että Fiona heräilee ja voisi tulla kohtapuoleen hakemaan. Kuulin Fionan kiljuvan kovaan ääneen taustalla, joten ajattelin että ihan hyvin siellä pyyhkii. Hetken olin vielä töissä ja sitten hakemaan Fiona ja kotiin jatkamaan töitä.

Tämän kerran saldo oli putsatut hammaskivet ja 5 poistettua hammasta. Larmela sanoi, että Fionan poskien sisäpinnat ylireagoivat hammaskiveen (mistä oli puhetta jo viimeksi) ja ne olivatkin verestävät ja varmasti kipeät. Suussa on sulavat tikit ja tuttuun tapaan suuta pitää huuhdella reilun viikon ajan syömisen jälkeen Hexarincellä ruoanjämien puhdistamiseksi ja kaiken kovan pureminen on kielletty.

Larmela suositteli ehdottomasti jäljelläolevien hampaiden harjausta päivittäin ja sen jälkeen tulisi poskien sisäpinnat huuhdella Hexarince-suuvedellä limakalvojen kunnon ylläpitämiseksi. Hampaiden harjaus helpottui huomattavasti, sillä Fionalla ei ole jäljellä enää yhtään takahampaita. Jäljelläolevat legot on laskettavissa melkein kahden käden sormilla. Kulmahampaiden lisäksi Fionalla on ylhäällä 5 etuhammasta, alhaalla 1 etuhammas, viitisen kappaletta pieniä välihampaita ja ylhäällä oikealla 1 ja vasemmalla 2 poskihammasta. Nämä poskihampaat on harjauksen kannalta kriittisimmät. Harjaus on nyt siinä mielessä helppoa, että tavoiteltavat hampaat on edempänä, kun siellä takana ei tosiaan ole enää mitään. Olenkin nyt parina päivänä niitä harjannut ja harjaus on suhteellisen nopeaa ja vaivatonta verrattuna aiempaan "epämääräiseen sorkkimiseen johonkin sinnepäin". Perhanan pieni suu!

Samalla heitin pesuun kaikki pestävät lelut, sillä niihin oli tarttunut paha haju Fionan suusta jo hyvin vahvaksi. Nyt ei haise suu eikä lelut enää! Fiona-raasu ei ymmärrä miksi ei voi lelua retuuttaa ja sillä onkin energiaa nyt vähän kasaantunut kun ei pääse juurikaan leikkimään että tikit saavat parantua rauhassa.

Verta suupielissä

Hintaa tämänkertaiselle operaatiolle tuli 706 euroa. Vakuutus ei korvannut eläinlääkärin veikkauksen vastaisesti yhtään mitään. Itse olisin voinut ajatella että sen olisi saanut vakuutuksen piikkiin sillä, että tuo hammaskiveen ylireagointi on peruja maksan vajaatoiminnasta. Vaan taitavat olla tosi tarkkoja hammasasioissa, valitettavasti.

Jos jotain hyvää haetaan, niin tästä kalliimmaksi Fionan hammashoito ei enää voi mennä, sillä hampaita ei enää yksinkertaisesti ole poistettavaksi kuin varmaan käytännössä nuo 3 poskihammasta mitkä keräävät eniten hammaskiveä.

Tein muuten eilen muiden tavoitteiden saavuttamiseksi hieman talouslaskelmia, joiden perusteella näki, että elokuusta 2011 asti olen kuluttanut koiriin kuukaudessa keskimäärin 311 euroa. Siinä on mukana niin ruoat, Fionan eläinlääkärikulut kuin Lokin agilityharrastuksen ja näyttelyiden kustannukset sekä kaikki ylimääräinen (turha?) ostaminen. Bensat eivät sisälly tuohon. Summa on aivan älyttömän suuri mielestäni, mutta ymmärrettävästi Fionan eläinlääkärikulut ovat suurilta osin sen takana.

Eläinlääkärin jälkeen olen tehnyt töissä taas normaalipituisia päiviä ja saanut huomata karun totuuden, että Fionan sisäsiisteys on taas huonommassa jamassa. Kertaakaan en ole tullut neljän jälkeen töistä ilman, että Fiona olisi pissannut lattialle. Okei, se saa nyt ruoan märkänä ja siksi ehkä (please god please..) pissaa niin paljon. Se pystyi olemaan pissaamatta varttia vaille neljään ennen eläinlääkärikäyntiä, mutta joko nyt on kriittinen vartti - puoli tuntia venynyt tai tuolla ruoalla on asiaan merkitystä. Tälläkin viikolla olen joka ainut päivä saanut ensimmäiseksi siivota lattialta 4-vuotiaan koiran pissat. Asiaa ei tippaakaan helpota se, että vaikka miten etikalla ja Piss off -aineella suihkit niin Loki käy jokaikisen läntin nuolemassa huuli väpättäen. Onpa se välillä löytänyt pissat ennen omistajaa ja käytännössä juonut puolet ennenkuin huomaan. Repikää siitä sitten huumoria.

Olen yrittänyt löytää jostain kohtalotovereita sisäsiisteysongelmaisen koiran omistajista, mutta vaikuttaisi että ollaan Fionan kanssa yksin tai sitten kukaan ei asiasta puhu.

Sanottakoon, että kun lompakko kevenee päälle 700e koiran takia joka palkitsee sillä että asunto haisee joka päivä aivan käymälälle eikä paremmasta ole varmuutta, saattaa välillä tulla mieleen mihin kaikkeen sitä pitää olla valmis koiran takia. Tässäpä koiraa pohtivalle varoittava esimerkki siitä mitä saattaa tapahtua jos sattuu käymään huonompi tuuri koira-arvonnassa. Fionan kaltainen epäonninen maanantaikappale, jonka eläminen parin vuoden ikään oli erittäin suuri kysymysmerkki ja tuossa tuo vaan viilettää yhä pissailemassa lattialle päälle 4-vuotiaana, saattaa välillä aiheuttaa muitakin kuin ilon kyyneliä. Ottakaa tämä nimimerkiltä "koirat makkarissa kun emäntä yrittää koota itseään olohuoneessa".

Näitä päiviä taas, edellisen valitusvirren poistin viime syksynä pian julkaisemisen jälkeen mutta mitäpä tässä peittelemään. Aina olen pyrkinyt rehellisesti kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta. Rakas se on kuin mikä, mutta koville ottaa ajoittain elämä Fionan kanssa.

It's not christmas if the sky don't fall

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, joidenkin mukaan myös viimeinen. En ole taikauskoinen enkä muutenkaan helpolla usko mihinkään "hömpötyksiin", mutta ehkä sitä voi tänään olla astetta onnellisempi illalla, kun maailma ei loppunutkaan 21.12.2012 klo 13.11

Tänään alkaa joululoma. Kolmelta töistä kotiin, pakkausta ja suunta kohti Saloa, missä vietämme perheen kesken jouluviikon. Naapureita ei ole lähimailla, joten koirien ulkoilutus tulee varmaan olemaan taas miellyttävää irtipitämistä. Ainakin niiltä osin, kun suostuvat ulkona pakkasessa olemaan. Fionaa ehkä saa vähän tökätä ovesta ulos, ettei pissaa heti kynnykselle ja suuntaa takaisin takan lämpöön.

Lokin yskä jatkui päivän pahana, edellistä merkintää seuraavan yön se yski tasaisin väliajoin, raukkaparka. Seuraavana päivänä pistin sille töiden jälkeen höyryhoitoa, eli kevythäkin päälle parit lakanat, koira häkkiin ja ulkopuolelle lakanoiden sisään kattila täynnä kiehuvaa vettä ja yksi mynthon :). Kiitos Marille höyrykolon rakennusohjeista!

Saaks täältä tulla jo pois?

Loki ensin läkähtyi koloonsa, joten vähän piti rajoittaa lämmön muodostumista avaamalla luukkua. Sen jälkeen se kävi siellä pari kertaa vapaaehtoisestikin pötköttämässä ja nukkumassa. Ihan kiva paikka taisi olla, mukavan lämmin ja pehmoinen tyyny vielä. Tuon jälkeen oikeastaan Lokin yskiminen loppui, ehkä sattumaa kyllä. Illalla yski vielä joitain kertoja, mutta sen jälkeen ei ole enää yskinyt. Eilen oli ensimmäinen köhätön päivä. En tiedä oliko tuo kennelyskä vai mikä, mutta pari viikkoa pidetään joka tapauksessa taukoa harrastuksista. Onneksi oli agitauko tässä välissä joka tapauksessa. Nyt vain peukutellaan, että yskä ei tartu puolikuntoiseen Fionaan tai pentuun Tessiin. On kyllä vähän outoa miksi se juuri Lokiin, porukan ainoaan terveeseen aikuiseen olisi tarttunut. Tutkimattomia ovat kennelyskän tiet.

Tiistaina Fiona ja Tessi kävivät rokotuksilla Leppävaaran eläinlääkäriasemalla. Pohdittiin että säästäisi hieman jos rokottaisi molemmat samalla, mutta pyh. Ihan samat poliklinikkakustannukset meni molemmilta. Rokotus meni hyvin eikä mitään kummempaa ole sen jälkeen ilmennyt.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen Toys'r'us lelukaupassa hakemassa keilaussettejä. Mukaan lähti 2 kpl settejä, joissa kummassakin oli 10 keilaa ja 2 palloa. Toinen menee Mikolle.

Olihan se pakko kokeilla heti eilen miten keilaus sujuu ja koirilla oli kyllä kivaa. Kumpikin hoksasi keilojen kaatamisen käytännössä yhdellä naksaisulla, nenällä tökkiminen kun on niin tuttua hommaa joka paikasta ja ensimmäinen mitä kumpainenkin tarjosi. Vuorottelin koirilla ja kumpikin pääsi kaatamaan 3 keilaa. Kivaa hommaa, ainoa riski mitä tuossa näen on, että koira alkaa odottaa palkkaa jo osan keilojen kaatamisesta ja minäkin palkkailin vähän miten sattuu tuolla välissä. Pitää melko pian alkaa vaatia että kaadetaan kaikki keilat ja sitten vasta palkka. Eli suunnitelmallisempia harjoituksia eikä epämääräistä roiskimista niinkuin nyt. Tämä nyt on tämmöistä pöhköä riehumista tämä keilaus, joten ei niin väliä miten päin homma hoidetaan.

Aika pieniä keiloja koikkerille, mutta näillä on hyvä aloittaa. We'll bowl our way through the end of the world!

Loki sutii niinkun keilaradalla aina :D

Jotenkin epäilen, että kun homma tästä etenee niin Lokin (ja ehkä koikkereiden ylipäänsä?) taktiikka tulee olemaan rynniä päin keiloja ja riehua siinä ympyrää hetki ja sitten olettaa että kaikki kaatuivat, ja juosta hakemaan palkka :). Fionan taktiikka näyttäisi hieman järjestelmällisemmältä, tytsi ei malta edes luovuttaa keilan kimpussa pyörimistä sen jälkeen kun se on kaatunut.

En tiedä miten mökillä löytyy nettiä tai kolme geetä, joten siltä varalta etten pääse enää päivittämään ennen joulua tai kenties koko viikkoon, niin toivotetaan hauskat joulut kaikille!

It's not Christmas if the snow don't fall
And I'm still standing here three feet small
Lose our troubles because after all
It's Christmas time

Winner 2012 takes it all

 Kaikki neljä titteliä vei kooikerhondjeissa komea junnu Wisestone's Bluey

Sunnuntain ROP Frisian Gem Bastens Beatrix ryhmäkehässä pyörähtämässä :)

Toissaviikonloppu sujui hyvin koiramaisissa merkeissä, vaikka omia en juuri nähnytkään. Olin sekä lauantaina että sunnuntaina messukeskuksessa Helsingin Voittaja 2012 ja Voittaja 2012 näyttelyissä. Tarkoitus oli mennä lauantaina aikaisin kyttäämään parhaat alelaarit. Taskussa oli tietysti paperilla koirien mitat (selkä, rinnanympärys, kaulan ympärys) että olisi helppo ostaa sitten takit kummallekin.

Myyntitavaraa ja pieni lelukoirakilpailija

Sisko oli mukana kumpanakin päivänä ja tietty siellä oli koikkerituttuja monin verroin. Kumpanakin päivänä kierrettiin paljon kojuja ja osteltiin kaikennäköistä hyvin tarpeellista kun kerran halvalla sai. Koikkerikehät kierrettiin ja lisäksi pyörin shelttikehällä ja ajoittain parilla muullakin. Ostoksista lueteltakoon vaikka:

• Lokille sadepomppa 5e
• Lokille Back on Track takki 64e
• Fionalle peruspomppa 55e

Holskuttimet otti rennosti

Lisäksi ostin Fionalle toisen takin, mutta se oli auttamattomasti liian pieni. Itse asiassa ostin lauantaina sille toppapompan, mutta se oli pieni myös ja seuraavana päivänä vaihdoin sen kokoa isompaan peruspomppaan. Tuo on pituudesta aavistuksen pitkä, mutta kaulasta taas sen verran tiukka ettei yhtään isompi olisi voinut olla. Koska Fiona ei siedä yhtään pään yli pujottamista, ajattelin modata tuota takkia niin että revin sen kokonaan auki edestä ja pistän jonkun napin tai tarrakiinnityksen.

BoT olikin sitten vielä enemmän vääränkokoinen, nimittäin ostin koon 46 ja Loki meinasi hukkua siihen. Mittasin Lokin selän pituudeksi 45cm, mutta kyllä repeiltiin Anniinan kanssa sunnuntaina sitä Lokille sovitettaessa. Onneksi saan sen varmaankin myytyä samaan hintaan pois ja kävinkin jo sovittamassa ja ostamassa Lokille uuden BOT:in, sopivin koko oli peräti 3 numeroa tuota ostamaani pienempi eli koko 37. Ostin tuon uuden Kunnonkoira koirahierojalta Timo Rannikolta, joka siinä sovituksen lomassa sanoi että onpa muuten kovin pikkuinen koikkeri :). Koska takki oli viime vuonna tilattu, sain sen hintaan 65e eli vain euron kalliimmalla kuin tuo messarista ostettu mikä oli -10%. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

Takki on yhä myymättä, eli MYYDÄÄN Back on Track toppaloimi kokoa 46cm, saa tulla sovittamaan :P

Mutta mitä tästä opimme, älä KOSKAAN osta takkia koiralle sovittamatta! Mitat EI riitä. Vaatteiden lisäksi tarttui kassiin tietysti kaikkea muutakin hyödyllistä, kuten:

• Luita
• Säkämitta 25e
• Dentasticksejä 5e/loota
• Näyttelykansio ja numerolapun pidike
• Lokille luurankopanta

Lisäksi ostin sekalaisia nameja ja leluja, mutta niitä koirat saavat vasta 24.12. Taistelupatukan sen sijaan ostin ihan Lokin treenipalkaksi, kun olen ajatellut että pitäisi opettaa se taistelemaan kunnolla patukasta. Saa nähdä miten uusi patukka toimii.

Lauantaina kävimme koikkerikehän jälkeen kuuntelemassa Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luentoa, mistä kirjoitan oman merkintänsä. Tein muistiinpanoja pienelle vihkoselle joista toivottavasti muistan vielä jotain. Kotiin päästiin joskus kuuden ja seitsemän välissä.

Siskon kanssa kierrettiin monia koiralajiesityksiä ja kisoja katselemassa. Pari esitystä katsottiin koiratanssia, jossa pakko myöntää että lievä myötähäpeä pisti pintaan kun ei esitykset kaikilla ihan nappiin menneet. Sisko näytti siltä, että "voi elämä eikö noita hävetä", mutta itseä puri kieltämättä pieni koiratanssikärpänen :D. Tuollainen hassuttelu Lokin kanssa voisi olla ihan hauskaa, kun sen vaan ottaa huumorilla ja menee pitämään hauskaa eikä yritäkään olla vakavasti otettava kuten esimerkiksi upeat Sini ja Sonic.

Hetki ihasteltiin myös hienosti tottelevia koiria tokon pm-kisoissa. Tuli kyllä todettua että eeeei yhtään minun laji. Ehkä ne alkuluokkien liikkeet voisi vielä sujuakin, mutta tuo ylimmän tason toko on kyllä vaan tylsää! Onhan se vaikuttavan näköistä juu, mutta tuon treenaaminen, ei kiitos. Ei riitä kärsivällisyys ja mahtaa tuo olla puuduttavaa. Tuo laji vaatii varmaan ihan erityyppisen ihmisen kuin minä.

Cola

Lokin puoliveli Manusia's Ivo

Näääääin väsyttävää puuhaa

Käveltiin ohi kun menossa oli koirakeilausnäytös, ja se sen sijaan sai syttymään että vitsit kun olisi hauskaa! Yhdellä pienellä koiralla oli minikokoiset keilat ja tuli heti fiilis, että Fiona tykkäisi tuosta. Kirjoitin Fionan puolesta joulupukille lahjatoiveeksi pienet keilat, saa nähdä saako pukki postin perille. Lisäksi mietittiin parin ihmisen kanssa että voisi seuraavilla koikkerien kesäpäivillä järjestää koirakeilauskilpailun, joten eiköhän Lokikin pääse keilaamisen ihmeelliseen maailmaan tutustumaan :). On jo pää täynnä ideoita miten keilaaminen opetetaan, enkä usko että on kovin haastava tehtävä kummallekaan koiralle.

Sunnuntaina katsottiin jälleen koikkerikehät ja jäin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan isot kehät. Olihan se vaikuttava show, ihan olympiajuhlan tuntua.

Kelpais varmaan sullekin

 

Menomestat

Ryhmän parhaita

Paimenryhmän voitti sheltti!

Vuoden näyttelykoiran valintaa, ilmeisesti

Vuoden kasvattajat, keskellä keikistelee kukapa muu kuin Juha Kares

Best in Shown valintaa

Kotiin lähdettiin yhdeksän aikoihin, hain koirat ja mentiin meille. Anniina tuli meille yöksi ja Loki selvästi ajatteli, että koikkeri-ihmisille pitää antaa oikein kiva kuva itsestään. Ensin se yritti lähestyä Anniinaa hieman miehisin elkein, mutta huomattuaan että se lähestymistapa ei tällä kertaa toimi, siirtyi se vain seuraamaan Anniinaa, köllimään selällään ja nauttimaan rapsutuksista. Anniina testaili hieman Lokin leikkimistä ja taistelutahtoa ja oli kiva huomata, että kyllä se myös muiden kanssa leikkii, vaikka liekö koskaan ennen vieras yrittänyt sitä leikittää. Aamulla Loki pääsi astetta lähemmäs, peräti samaan sänkyyn nukkumaan ja siellä se sitten köllötteli koko aamun kun itse tein gradua koneella.

Hyvin koikkeripitoinen viikonloppu kaiken kaikkiaan ja taas tuli selvitettyä kaikennäköisiä asioita ja kuultua hyvinkin mielenkiintoisia näkemyksiä rodusta ja sen tilanteesta. Sunnuntain tuomarin mielipiteet kuulin puskaradion kautta ja kovin mielenkiintoista oli juttua. Tietysti myös parannettiin maailmaa, koiran kasvatusta ja maailman rauhaa. Lisäksi puri tosiaan koiratanssikärpänen, kuin myös näyttelykärpänen, ja mietin että ehkä se seuraava koira on kuitenkin rodultaan semmoinen, jonka kanssa voi pärjätä loistavasti sekä näyttelykehissä että agilityssa :P

Taisin tuoda messarista tuliaiseksi Lokille kennelyskän, sillä poika on tänään yskinyt :(. Voihan tuo vielä olla jotain nopeampaakin, aika näyttää kestääkö yskiminen kauan.

Kauko-ohjattava namialusta

Tänään pääsin agilitytreeneissä kokeilemaan seurakaverin erittäin näppärää kauko-ohjattavaa namiboksia.

Tuo vehje toimii kauko-säätimellä, eli voit osoittaa sitä ja boksi aukeaa antaen namin. Kokeilin tätä optimistisesti kepeillä palkaksi, vaan ei tullut hommasta yhtään mitään. Loki oli aivan pähkinöinä uudesta namiboksistaan ja yritti murtautua siihen eikä tajunnut kepeistä mitään. Siirryinkin parin hypyn takaa lähettämään Lokia boksille ja toimi kuin unelma!

Aion tilata tuollaisen hintaan $49,95 ja ETSIN HALUKKAITA MUKAAN TILAAMAAN :)

Yhden kaverin sain jo mukaan, mutta jos tilataan kolme niin säästetään $5 kappale. Halukkaat pistäkää sähköpostia! Todistettavasti sen verran kestävä vehje, että ei hajoa koikkerin tökkimisestä ja riehumisesta :). Ajatuksen valjettuahan koira hiffaa vehkeen idean jolloin sitä voi käyttää kaikennäköisessä omatoimitreenaamisessa kuten keppien, irtoomisen, eteen-käskyn, lähes minkä vain treenaamiseen.

------------------------------

Sitten mainostaminen sikseen ja pikkuraapustus eilisistä agitreeneistä. Ihan aluksi tehtiin tosiaan keppejä 8 kepillä ja kokeilin palkata Evan esittelyyn tuomalla kauko-ohjattavalla namiboksilla, mutta ei toiminut vielä keppien kanssa se kun boksin idea ei ollut Lokille selvä. Parit onnistuneet kepit sain kuitenkin tehtyä normipalkalla mikä oli ihan kiva. Muita esteitä oli aika lähellä häiriönä joten pitäisi kyllä enemmän treenata ihan pelkkiä keppejä jylhässä yksinäisyydessään, että Loki malttaisi keskittyä niihin eikä hakeutuisi muualle.

Lisäksi paukuttelin keinua ja vinguttelin samaan aikaan palloa Lokin ollessa kiinni seinässä eikä sitä ahdistanut. Myös treenikaverit menivät pitkästä aikaa keinua niin että oltiin Lokin kanssa ihan kentän laidalla ja ensin Loki vähän luimisteli, mutta sen jälkeen kun itse kävin paukuttelemassa ja sen jälkeen treenikaveri meni niin sitten ei enää luimistellut. Eli voisi joka treenien alussa käydä vähän rämistelemässä keinua, että Loki toteaa että niin joo tuo oli tuo ääni mikä ei ole pelottava, ja sen jälkeen mahdolliset keinua menevät treenikaverit eivät myöskään aiheuttaisi luimistelua.

Tämän kerran vetäjänä oli Eva ja teemana puomi/A-putki erottelu. Oli meille vähän haastava ja nyt tekisin pari asiaa toisin, mutta olihan tuo ihan hauskaa rallattelua osittain. Haastavuus tuli lähinnä siitä, ettei olla A:ta ja puomia tehty ollenkaan viime aikoina, joten ilman kontakteja olisi pitänyt sittenkin tehdä kun olisi tajunnut, jälkeenpäin on hyvä sanoa.

Alun putkeen ohjaus meni nappiin eli jotain olen selvästi oppinut näistä putkien päiden ohjauksista sitten kuitenkin. Ensin Loki ohitti hypyn 3 kun menin liian kauas seuraavalle, korjaantui kun odotin sitä enemmän ja ohjasin paremmin 3-hypylle. 4-5 välissä piti valssata ja sehän ei meiltä (=minulta) suju yhtään eli pitkäksi meni joka kerta. A löytyi hyvin, mutta alastulossa tuli läpi ainakin 3 kertaa, koutsi sanoi että se kun seisoin putken pään takana niin häiritsi kun Loki ei nähnyt minua kontaktilta kunnolla. Vihdoin tajusin mennä vähän pitemmälle ja Loki pysähtyi hyvin. A:n alastulolta oli kulunut pois suuri osa hiekoituksesta, joten alusta saattoi olla myös liukaskin.

7-8-9 ok kun ohjasin tarpeeksi pitkälle, mutta 10-puomi ei löytynyt vaan Loki syöksähteli putkeen. Tehtiin tässä puolivalssi ja se piti aloittaa tarpeeksi ajoissa ettei mene putkeen ja lopettaa tarpeeksi myöhään ettei mene myöskään putkeen :). Kummatkin virheet tuli tehtyä, kerran tuli myös ohi koko puomista kun vedin liian pitkään poispäin. Eva sanoi että Loki lukee kroppaani tosi paljon ja reagoi pienimpiinkin muutoksiin ohjauksessa. Perhanan koira kun ei siis päästä minua helpolla. Löytyi puomikin lopulta, mutta Lokipa päätti ensimmäistä kertaa hypätä alas puomilta joskus puolivälin jälkeen. Vähän lamaannuin mutta onneksi kouluttaja vaan sanoi että ota pelkkä puomi uudestaan, mikä meni ok ja pysähtyi ok. Väistäessäni tuota putken päätä Loki tuli ilmeisesti perässä alas, jaa miten niin lukee sitä ohjausta herkästi.

Olisi pitänyt tehdä tämä "putkiversiona" eli väistää kontaktiesteet, mutta en tajunnut että meidän kontaktit on tosiaan näin hakusessa ja tämä oli vielä aika haastava tilanne. Noh Lokilla oli kivaa ja vaikka se väsyi aika paljon niin jaksoi silti seinään joutuessaan vinkua. Jotenkin tuntuu että koko tuo keinun kolinaan opettaminen tai se ettei se enää ahdistu sen kolinasta paransi kokonaisuudessaan Lokin viihtyvyyttä kentällä, mikä käy tietysti ihan järkeen.

Lopuksi sain vielä pyynnön treenikaverilta mennä rata kerran läpi hänen Paavo partacolliensa kanssa - ohjasin siis elämäni ensimmäistä kertaa maksikoiraa. Voi arvata miten hyvin meni rata Paavon kanssa, kun se Lokinkaan kanssa ei sujunut. Liekö mentiin yhtään estettä oikein mutta hauskaa oli ja Paavo pääsi juoksemaan, kun emäntänsä oli juoksemiskiellossa. Ja varoitin kyllä hyvin etukäteen että tämä ei tule onnistumaan :P. Tiesin Lokin vetävän herneen nenään kun näkee minun menevän toisen koiran kanssa ja niinhän siinä kävikin, onneksi ;)

Eva kysyi, että kai ollaan menossa AST:n seuramestaruusepiksiin 14.9 mölleilemään. Ja minä hullu menin sanomaan että kai sitä voisi möllit korkata kun on näin hyvä tilaisuus oman seuran kisoissa. Eli aloitetaan sittenkin mölliurakka (mikä hyvin suurella todennäköisyydellä jää tähän yhteen) vielä tänä vuonna! Mennään tottakai treenimielessä ja pidetään vain hauskaa ja totutellaan kilpailutilanteeseen, eli voittoa ei lähdetä hakemaan ja aion palkata kontakteilla. Ajattelin nyt pariksi viikoksi jättää keinun sillälailla tauolle, että Loki ei sitä itse pääse rämistelemään vaan totutellaan tämä aika kolinaan. Sillä mölliradallahan on puomi ja A ja kuten todettu ne on meiltä ihan hakusessa joten sen verran ajattelin näihin epiksiin panostaa, että keinun sijaan treenataan nyt kontakteja.

Sitten aiheesta kolmanteen, Fionalla on tänään aika hammaskiven poistoon. Sen vähät takahampaat haisee järkyttävälle joten ties mikä tulehdus siellä majailee. Lisäksi suu kuvataan Anna Chronsin suosituksen mukaan piilevien tulehdusten ja muiden varalta. Etuhampaiden ollessa hyvin ahtaasti niissä on yksi väli, mihin kertyy jatkuvasti töhnää ja veikkaan että katsovat parhaaksi poistaa siitä yhden hampaan että töhnä ei niin jäisi jumiin. Ikenet näiden hampaiden kohdalta näyttää vähän ikävältä, joten epäilen että jotain niille ainakin tehdään.

Erikoisnäyttelyn etkot

Aloitetaan nyt etkoista, itse näyttelyn kuvissa menee vielä varmaan aikansa ennen kuin kaikki upeat kuvaajat saavat käsiteltyä ottamansa kuvat. Loki sai EH:n ja oli luokkansa neljäs, joten hienoja palkintokuvia ei tällä kertaa tarvitse odottaa :)

Perjantaina haettiin Anniina ja Adya Pasilan asemalta. Hengailtiin Lokin kanssa aseman parkkipaikalla ja otettiin aurinkoa reilut parikymmentä minuuttia. Loki oli huippu, lötkötti maassa ja kölli ja nautti rapsutuksista.

Pasilasta ajettiin heti Leppävaaran urheilupuistoon sovituille erkkarien etkoille. Valitettavasti pääsy parkkipaikalle blokattiin heti alkuunsa, sillä en yhtään ollut muistanut että puistossa oli tänä viikonloppuna Kivenlahtirock festarit. Jätettiin auto hieman kauemmas ja treenailtiin siellä näyttelykäyttäytymistä. Lisäksi lenkkeiltiin pikkumatka, mutta kuumuus ja yleinen "festaritunnelma" Pohjois-Leppävaaran alueella aiheutti sen ettei lenkkeily ollut kovin leppoisaa.

Kuvia by Suvi Tyynismaa, kiitos!

Loki seisoo, etujalka liian edessä ja takajalat liian takana. Ja selkäkarvat taas pystyssä.

 

Loki ihastui Adyaan heti. Ylläri.

Nainen saa lyödä vaikka päin naamaa.

Koko konkkaronkka: Miko, Jeroom, Gimma, Loki, Adya, Nova ja Niko.

Lepuskista matka jatkui Anniinan ja koirien kanssa ensin hieman venesatamaan, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan hetkeksi. Sieltä sitten meille, missä Loki ja Adya jonkun aikaa peuhasivat, Loki aktiivisempana osapuolena. Se uskoi kyllä hyvin heti kun vähän tomerammin kielsi kun innostui liikaa. Loki selvästi tykkäsi omankokoisestaan tyttöseurasta.

Käytiin vielä ennen nukkumaanmenoa kävelyllä viereisessä metikössä ja otin parit kuvat. Muut oli pitkälti roskaa, mutta yksi kuva kavereista saatiin.

Ei uskoisi kuvasta että Loki on säkältään 2,5cm korkeampi!

Huono kuva mutta pitää laittaa. Loki on linssilude kun ollaan metsässä kameran kanssa. 

Se hyppii kiville ja muille korokkeille ja jää odottamaan kuvaa ja namia :)

Sitten käytiinkin jo yöpuulle odottamaan lauantain rankkaa erkkaripäivää, mistä lisää myöhemmin!

-----------------------------------

Btw, jos jollain on ylimääräistä rahaa niin minulle ja Lokille saa ostaa keinun. Mietin pääni puhki erilaisia keinun rakentamisviritelmiä mistä lähtisi kunnon normikeinua vastaava kolina, kunnes huomasin että tällaisen harjoituskeinun saisi vain 140e hintaan. 2x2 kepeistä maksoin 120e, joten eipä tuo keinu juurikaan sen kalliimpi olisi. Ja sen varmasti saisi myytyä melkein samaan hintaan myöhemmin. Ja sen saisi mökin pihalle oleskelemaan mikä olisi niin ihanteellista, kun parin viikon päästä ollaan sinne taas menossa jopa pitemmäksi aikaa ja loppukesän/syksyn varmaan myös silloin tällöin. Ja postimaksujakaan ei olisi yhtään. Meidän koko agilitytaipaleemme kustannuksiin nähden tuo ei olisi edes paha, mutta tämän hetkiseen rahatilanteeseen tekisi kyllä valitettavasti varmaan vähän liian ison aukon. Jospa sitä jättäisi ne suunnitellut laadukkaat lenkkarit ostamatta ja käyttäisi sen synttärilahjarahan keinuun... Tai sitten jätän loppuvuoden kaikki näyttelyt välistä ja ostan tuon. Tai sitten syön koko kesän hernekeittoa. Usein kun jotain tekee tosissani mieli niin sen myös hankin, mutta nyt pitää jo tosissaan miettiä mikä on fiksua. Ärsyttävää. Mutku mää tahdon.

Näyttelytreeneissä ja kenkäostoksilla

Ensin haluan toivottaa:

Tänään käytiin kuuden koikkerin voimin näyttelytreeneissä. Kävelymatkat sinne ja takaisin kuluivat kätevästi rodusta jutellessa henkeviä ja vähemmän henkeviä. Treenipaikalla oli Lokin lisäksi Miko, Terra, Niko, Nova ja Lisbeth. Lokilla lähti kovin innokkaat leikit porukan ainoan tytön Lisbethin kanssa hihnassa ollessa, mutta annas olla kun kaverit päästettiin viereiseen (tyhjään) koirapuistoon, jo loppui leikkikiinnostus ja Loki veti nenä maassa vain.

Treeninä tehtiin niin kopelointia, ravaamista ja kaikkea siltä väliltä. Totesin että minusta tulisi hyvä tuomari, niin hienosti imitoin tuomaria :D. Ainakin omasta mielestäni ja sehän on se mikä ratkaisee.

Koko poppoo paitsi Miko ja Suvi, jolle kiitos kuvasta!

Loki esiintyi oikein hienosti, vaikkakin kuvista paljastui että se varmaan seisoi enimmäkseen etujalat liian edessä. Se vaikuttaisi olevan poitsun yleisin virhe näyttelyseisomisessa ja sitä en oikein itse osaa seisottaessa nähdä. Ravi oli hyvin haastavaa, sillä yhden namin maasta löydettyään Loki oli nenä maassa IHAN koko ajan.. Huoh. Pitäisi varmaan syöttää se pullasorsaksi ennen näyttelyitä jos ei namit maassa niin kiinnostaisi.

Tehtiin erittäin mielenkiintoinen testi lopuksi, nimittäin vaihdettiin koiria päittäin ja harjoiteltiin toisen koiran esittämistä. Lokin esitti Lisbethin omistaja. Lisbeth olikin astetta haastavampi esitettävä, ei meinannut tyttö pysyä sekuntiakaan paikoillaan :D. Minulla oli selvästi väärät taktiikat käytössä.. Tai vaihtoehtoisesti liian hyvät namit, kun meinasi nakit syödä sormista. Neidon luonne on muuten täysi kymppi, pusut sai varmaan jokainen joka tuli pikkuista tutkimaan. Mitä ehdin omalta esittämiseltäni katsomaan, niin Loki meni Lisbethin omistajan kanssa tosi hyvin ja antoi kopeloida nätisti. Tämä oli tosi kiinnostava kokeilu ja varmasti kokemuksena hyvä kaikille koirille (ja vähintään yhtä tärkeä esittäjille).

Loksu by Suvi Tyynismaa. Etujalat liian edessä, mutta on ne selkäkarvat ainakin vähän laskeutuneet!

Kiitos seurasta ja hyvästä treeniseurasta kaikille mukana olleille! Otetaan uusiksi piakkoin ja testataan taas vähän vaihtaa koiria, se oli melko opettavaista ainakin itselleni.

Ostin tänään agilitykengiksi itselleni 19,90 maksaneet Adidaksen jalkapallokengät. Niissä ei ole isoja nappeja pohjassa, mutta vähän pienemmät nystyrät ja myyjän mukaan pitoa riittää hyvin muuten paitsi märälle nurmelle. Varmasti menevät huomattavasti paremmin kuin nykyiset Ecco talvikenkäni, mitkä on muutenkin ihan loppuun kuluneet. Sitten kun noustaan kolmosiin (...) niin palkitsen itseni hienoilla kalliilla varsinaisilla agilitykengillä! Sitä odotellessa kyllä näilläkin kengillä ohjaus paranee varmasti moninkertaisesti. Sehän se meidän ongelma on koko ajan nääs ollut, väärät kengät.

Uuudeeet..... simpukat?

Fiona sai maanantaina syntymäpäivälahjansa mammaltaan, vain hieman myöhässä. Kauniit pinkit Hurtan Lifeguard valjaat lähti kaupasta mukaan. Fiona ei kovin välitä valjaistaan. Ulkona mennään kyllä ihan ok, mutta sisällä juostaan sohvan alle mikäli Fiona havaitsee käyttäytymistä, mitä yleensä seuraa ulos lähteminen. Valjaat sillä on tosin ollut päällä vasta pari kertaa, eli eiköhän katoamistempun syy ole enemmänkin -20 asteen pakkasessa ja/tai vaatteissa. Yksi ero on muuten jännä huomata viime talveen, tänä talvena Fiona tulee sohvan alta pois pelkästä käskystä "pihalle", eikä sitä tarvitse kaivaa! Muistan ihmetelleeni joskus koirat.comissa, kun jonkun koira tuli sohvan alta vaatteiden luo käskystä. Ja nyt Fionakin tekee niin! Jännä fiilis!

 
Fionan tassut jäätyvät näissä pakkasasteissa niin pian, että hyvä että se ehtii kakat tekemään. Nämä säät tietävätkin melkoista sisään-ulos-sisään-ulos rallia kun ulkona ei voidakaan kovin odotella tarpeiden tekemistä. Lokin tassut alkoivat jäätyä kylmemmässä kuin Fionan, mutta näillä asteilla sekin linkkaa jo viiden minuutin jälkeen kymmenellä tassulla. Se ei tietenkään ole este kaikkien ihanien hajujen luo pysähtymiselle...

Tänään oli yllättävän rankka päivä kummallekin. Lokin kanssa ajeltiin Jumbon Faunattareen (kiitos Kaisa pomppailmoituksesta!) hakemaan koon 41 pomppa. Koko ehkä hieman mietitytti, tai että olisiko pitänyt ostaa seuraava koko missä olisi enemmän kasvuvaraa.. Tämä oli kuitenkin selän pituudelta hyvä ja takaosa oli hieman leveäkin, eli mahtuu pakaroita vielä lisää :). Mahakappaleenkaan ei olisi tarvinnut olla paljon isompi niin tulisi pissat sisään. Eiköhän tämä mene tämän talven ja voi olla ettei Loki niin paljon massivoidu koskaan että pitäisi isompi ostaa. Normilenkeillä tuskin alan takkia käyttämään, lähinnä siksi että Loki tarvitsisi myös tossut jos näillä ilmoilla haluaisi kunnon lenkkejä tehdä. Lisäksi Katiskassa oli ihan hyviä pointteja koiran pukemiseen liittyen. Loki ei koskaan ole tutissut tai muuten osoittanut kylmyyttä, ainoastaan tassut jäätyvät. Takki tulee siis varmaan käyttöön lähinnä agilityn lämmittely-/jäähdyttelylenkeille viileille ilmoille.

Loki sai odotella autossa vielä Sellon lämmitetyssä hallissa, kun kävin isän kanssa syömässä ja vielä kaupassa. Useampi tunti vierähtikin sitten reissussa ja kotiin tullessa huomasin, että Fiona oli pissannut kahdesti ja ilmeisesti oksentanutkin jotain karvoja tänä aikana. Se oli aamulla aivan täynnä virtaa, joten epäilen kyseessä olleen stressiä rutiinien muutoksesta kun olin Lokin kanssa poissa kummalliseen aikaan.

Kumpikin meni heti nukkumaan kun pääsin kotiin, niinkuin olisi ollut rankempikin päivä. Mutta sehän minulle passasi, loppuilta onkin tullut röhnötettyä koneella, vaan ei valitettavasti gradua edistettäessä. Huomenna jatkuu sitten taas se homma. Aamu klo 8.00 on luvattu -18 astetta, joten valitettavasti vaikka hieno uusi takki onkin niin jää agility meiltä välistä :(. Ajattelin noudattaa samaa pakkasrajaa kuin Tampereen koutsimme, eli jos mittari näyttää alle -15 astetta niin ei lämmittelyt onnistu tarpeeksi hyvin eli ei treenata.

Minulla on vähän se periaate, että en lähde koiria pistämään miljoonaan toppakerrokseen siksi että voitaisiin tehdä pitkiä lenkkejä. Fionalla ei edes tossut pysyisi jalassa (kokeiltu on...). Enkä itsekään viihdy ulkona näillä lämpötiloilla eikä koiratkaan (ainakaan Fiona) yhtään sen paremmin. Luovutetaan siis sen suhteen ja pidetään pienimuotoista talvilepoa, sisällä sitten keksitään enemmän tekemistä.

Mutta nyt brietä, omenaa, viinirypäleitä, olutta ja frendit, paukkukoon ulkona miten tykkää minä viihdyn sisällä <3