Fionan sisäsiisteys näytti jo paranevan, kun jätin siltä puurot pois. Nyt kuitenkin on havaittavissa takapakkia taas tässäkin asiassa, eli kolmen-neljän tunnin välein on sen päästävä ulos tai se pissaa sisälle. Olen viime aikoina yrittänyt saada itseni hyväksymään sen tosiasian, ettei tästä koirasta koskaan saada sisäsiistiä. Välillä tuntuu, että se hakee tällä huomiota, mutta välillä olen ihan varma ettei se vain pysty pidättelemään. Oli asia sitten kumpi tahansa, niin keinoina on käytössä pitää pissatusvälit samana (nyt kun tajusin asian taas huonontuneen niin aloitan kolmesta tunnista, mihin tänään ei päästy siihenkään), olla huomioimatta mahdollista pissailua ja pysyä tyynen rauhallisena ja siivota pissat myöhemmin pois.
Hyvä päivärytmi olisi esimerkiksi tällainen:
- klo 10 herätys, ruoka, ulos
- klo 14 ruoka, ulos
- klo 18 ruoka, ulos
- sitten kerran tai kaksi kertaa ulos ennen nukkumaanmenoa.
Valitettavasti usein tämä kuitenkin sotkeentuu, kun päivän menot vaativat Fionan käyttämistä ulkona juuri ennen lähtöä riippumatta siitä moneltako se on käytetty edellisen kerran. Sitten epäsäännöllisten poissaolojen takia rytmi menee usein päiväkohtaisesti hyvinkin erilailla. Mutta minkäs teet kun luennot eivät noudata tasaista rytmiä. Se kuitenkin auttaa, jos Fiona ruokitaan juuri ennen ulosmenemistä. Jos se syö vaikka pari tuntia ulkoilusta, pyytää se ulos nopeammin kuin jos olisi koko ajan syömättä, mikä on ihan loogista.
Tämä sisäsiisteysjuttu kuitenkin näyttäisi olevan yksi niistä Fionan vitsauksista mitkä on ja pysyy, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Ja niin kauan kun asun pihan ääressä ja päivittäiset poissaolot ovat 4h luokkaa, ei tämän asian suhteen ole juurikaan ongelmia.
Niinpä päätin sulkea blogini tämän aihepiirin enemmiltä ilmoituksilta, koska tilanne on mikä on ja turha sitä on vatvoa sen enempää.
And that, my friend, is what they call closure.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäsiisteys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäsiisteys. Näytä kaikki tekstit
maanantai 22. marraskuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Viunallinen tasapaino
Pari päivää sitten hoksasin unohtaneeni nimi-postauksesta yhden melkein alusta asti Fionaa seuranneen lempinimen: Viuna. Tästä on tietysti vedetty lukuisia variaatioita, kuten viunuttaja ja viunalainen, viunaliinia unohtamatta. Alussa hieman hämmensi sanan lievä samankaltaisuus erään hyvin alkoholipitoisen juoman kanssa, mutta toisaalta eipä tuolla Viunallakaan ole aina ihan kaikki kotona:
Nyt kun Fiona on parantunut mahataudista ja vointi pysynyt ihan hyvänä myös tylosinin lopettamisen jälkeen (*kopkop*), niin olen päässyt jatkamaan operaatiota jonka nimesin kaksi minuuttia sitten mahtipontisesti viunallisen tasapainon operaatioksi. Operaatio on ollut käynnissä reilun kuukauden verran ja sen tarkoitus on nimensä mukaisesti löytää tasapaino, eli aurea mediocritas eli kultainen keskitie, Fionan voinnin, pissailun ja ruoan suhteen.
Tarkemmin sanottuna minulla on Fionan ruokintaan tiettyjä tavoitteita, joiden tarkoitus on löytää sopiva ravinto niin, että pissailu olisi mahdollisimman vähäistä. Jos vielä kun pääsemme tähän pisteeseen Fiona pissailee häiritsevän useasti, pitää testata pistää se pidätysvaivaisten luontaisvalmistekuurille. Ruokavaliona on koko operaation ajan kyllä tämä sama puuro, mutta sen koostumus ja ruokakertojen määrä ja koko ovat nyt x-, y- ja z-muttujia. Järjestys on tämä:
Yhä vetkuttelemme ykkösvaiheessa, koska operaatio edistyy hyvin hitaasti. Kun tein tämän edellisen satsin puuroa mitä Fiona yhä syö, tein sen kaksinkertaisena ja tuplasin myös veden määrän mistä seurasi se, että varmaan kuuden tunnin uunissa haihduttamisesta huolimatta annoksesta tuli tosi märkää. Tästä Fiona olisi normaalisti syönyt pari viikkoa, mutta väliin tuli sitten ikävä mahatautiepisodi jonka aikana Fiona söi viikon käytännössä riisiä ja hyvin vähän puuroa. Nyt mennään kuitenkin viimeisessä märässä annoksessa, joten ylihuomenna todennäköisesti Fiona alkaa saada eilen tekemääni kuivempaa versiota puurosta. Saapa nähdä miten käy. Kosteuden suhteen kyse on nimenomaan tasapainon löytämisestä, eli miten vähän vettä puuroon voi pistää ilman että se joko käpristyy täysin kuivaksi tai että Fiona saa siitä vatsaoireita kun on liian kovaa, täyteläistä, mitä lie. Kuitenkin tosiasia on, että jos se on kostempaa niin se on myös vatsalle todennäköisesti ystävällisempää kuin kovempi ja enemmän paistunut puuro. Saapa nähdä mitä tapahtuu, jännityksellä odotan.
Pari päivää sitten koin suuria ärsytyksen tunteita, kun luin Villakoirafoorumilta keskustelua lantiorakosta. Siellä pari ihmistä joiden koirilla on lantiorakko sanovat, että heille eläinlääkärit tekivät heti selväksi, että sterilisointia ei suositella koiralle jolla on lantiorakko. Ja että kirurgista korjaustoimenpidettä voi kokeilla mutta lopputulos "on mitä on". GO VETER GO!!! Meille ei mainittu mitenkään, että sterilointi voi lantiorakon tilanteessa olla erityisen kyseenalainen ja kun vielä KYSYIN että voiko sterilointi heikentää pidätyskykyä entisestään kun on lantiorakko, vastaus oli että näillä kahdella vaivalla ei ole tekemistä toistensa kanssa kun niissä pidätysongelmat aiheutuu eri asioista. Tämä on tietysti totta, mutta jos yksi pidätysongelma jo on niin kannattaako riskeerata että saa vielä toisen steriloinnin takia? Olisinpa tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Olisi jäänyt koko sterilointi ja virtsarakon nosto tekemättä. Vaikka en voikaan varmaksi sanoa olisiko se mihinkään vaikuttanut, mutta olisinpa pelannut varman päälle nostamatta turhaan panoksia. En minä tietysti voi vaatia, että jokainen eläinlääkäri tietäisi tällaisistakin erikoistapauksista kaiken mahdollisen, mutta olisi ihan kiva jos näkisivät edes vaivan kysyä joltain joka tietää eivätkä heittelisi totuuksina omia luulojaan joiden seurauksilla saattaa olla suurikin vaikutus potilaan elämään.
Mutta turhat ******kset sikseen, nyt ollaan tässä eikä menneisyyttä voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Fiona jaksaa silti pitää minut hyvällä tuulella jatkuvalla iloisuudellaan ja onnellisuudellaan. Olisittepa olleet näkemässä pienen koiran onnea kun se kahtena peräkkäisenä päivänä pääsi naapurin Lukan kanssa lähipuistoon leikkimään! Fionalle sopii tuttu puisto + tuttu koiraseura, kun taas tuntematon paikka ja monta tuntematonta koiraa on sille selvästi enemmänkin hämmentävä ja ehkä jopa hieman epämiellyttävä kokemus.
Toivottavasti näistä kuvista (ja myös ylempänä olleista) näkyy edes osa siitä miten iloinen Fiona oli kun pääsi kaverin kanssa painimaan ja juoksemaan.
Huomenna onkin kolmas ja (toivottavasti) viimeinen käynti Laioksen luona. Ei muuten, mutta alkaa tuntua että avun pitäisi jo pikkuhiljaa näkyä jos on näkyäkseen. Ei tuonnekaan viitsisi kuitenkaan ihan turhaan ajaa ja pulittaa sitä reilua viittä kymppiä per kerta. En enää oikein jaksa uskoa, että tuohon jalan käyttämiseen mitkään ihmetemput auttaisivat, eiköhän tuo ole jo niin syvälle juurtunut liikerata ettei sitä korjata muuta kuin korkeintaan hyvin hitaasti, ajan kanssa ja hyvällä pitkäkestoisella voinnilla. Mutta mielenkiinnolla menen kuulemaan mitä osteopaatti on mieltä Fionan vatsasta ja muusta kropasta, onko se vielä jumissa vai onko edistystä parempaan päin yhä nähtävissä.
Tulipas tästäkin päivityksestä romaani. Välillä mietin miten yhdestä koirasta voi riittää asiaa näin moneen päivitykseen..
Nyt kun Fiona on parantunut mahataudista ja vointi pysynyt ihan hyvänä myös tylosinin lopettamisen jälkeen (*kopkop*), niin olen päässyt jatkamaan operaatiota jonka nimesin kaksi minuuttia sitten mahtipontisesti viunallisen tasapainon operaatioksi. Operaatio on ollut käynnissä reilun kuukauden verran ja sen tarkoitus on nimensä mukaisesti löytää tasapaino, eli aurea mediocritas eli kultainen keskitie, Fionan voinnin, pissailun ja ruoan suhteen.
Tarkemmin sanottuna minulla on Fionan ruokintaan tiettyjä tavoitteita, joiden tarkoitus on löytää sopiva ravinto niin, että pissailu olisi mahdollisimman vähäistä. Jos vielä kun pääsemme tähän pisteeseen Fiona pissailee häiritsevän useasti, pitää testata pistää se pidätysvaivaisten luontaisvalmistekuurille. Ruokavaliona on koko operaation ajan kyllä tämä sama puuro, mutta sen koostumus ja ruokakertojen määrä ja koko ovat nyt x-, y- ja z-muttujia. Järjestys on tämä:
- Löytää mahdollisimman kuiva puuro ilman, että se vaikuttaa Fionan vointiin heikentävästi. Aiemmat satsit ovat aina olleet hyvin kosteita, mutta nyt vähennän veden määrää ja haihdutan sitä vielä uunissa jotta Fiona saisi vähemmän nestettä ruoasta.
- Löytää sopivat annoskoot niin ettei Fiona laihdu eikä liho. Tämä varmaan on melko nopea vaihe, kun eipä sitä tiedä kun vasta vähän pitemmällä tähtäimellä että putoaako vai nouseeko paino ja sitten on helppo suurentaa tai pienentää annoksia.
- Hyyyyvin hitaasti yrittää pienentää keskimmäistä ruoka-annosta ja samalla suurentaa kahta muuta. Tässä tavoitteena on pyrkiä testaamaan pärjääkö Fiona vain kahdella ruokakerralla päivässä vai alkaako se oireilla joko vatsallaan tai maksallaan (eli sappihapoillaan eli käytännössä närästämällä). Olen vakaasti sitä mieltä, että jos päästäisiin vain kahteen ruokakertaan niin pissaakaan ei erittyisi niin tasaisesti läpi vuorokauden kuin nyt mistä seuraisi parempi pidätyskyky ruokien välissä.
Yhä vetkuttelemme ykkösvaiheessa, koska operaatio edistyy hyvin hitaasti. Kun tein tämän edellisen satsin puuroa mitä Fiona yhä syö, tein sen kaksinkertaisena ja tuplasin myös veden määrän mistä seurasi se, että varmaan kuuden tunnin uunissa haihduttamisesta huolimatta annoksesta tuli tosi märkää. Tästä Fiona olisi normaalisti syönyt pari viikkoa, mutta väliin tuli sitten ikävä mahatautiepisodi jonka aikana Fiona söi viikon käytännössä riisiä ja hyvin vähän puuroa. Nyt mennään kuitenkin viimeisessä märässä annoksessa, joten ylihuomenna todennäköisesti Fiona alkaa saada eilen tekemääni kuivempaa versiota puurosta. Saapa nähdä miten käy. Kosteuden suhteen kyse on nimenomaan tasapainon löytämisestä, eli miten vähän vettä puuroon voi pistää ilman että se joko käpristyy täysin kuivaksi tai että Fiona saa siitä vatsaoireita kun on liian kovaa, täyteläistä, mitä lie. Kuitenkin tosiasia on, että jos se on kostempaa niin se on myös vatsalle todennäköisesti ystävällisempää kuin kovempi ja enemmän paistunut puuro. Saapa nähdä mitä tapahtuu, jännityksellä odotan.
Pari päivää sitten koin suuria ärsytyksen tunteita, kun luin Villakoirafoorumilta keskustelua lantiorakosta. Siellä pari ihmistä joiden koirilla on lantiorakko sanovat, että heille eläinlääkärit tekivät heti selväksi, että sterilisointia ei suositella koiralle jolla on lantiorakko. Ja että kirurgista korjaustoimenpidettä voi kokeilla mutta lopputulos "on mitä on". GO VETER GO!!! Meille ei mainittu mitenkään, että sterilointi voi lantiorakon tilanteessa olla erityisen kyseenalainen ja kun vielä KYSYIN että voiko sterilointi heikentää pidätyskykyä entisestään kun on lantiorakko, vastaus oli että näillä kahdella vaivalla ei ole tekemistä toistensa kanssa kun niissä pidätysongelmat aiheutuu eri asioista. Tämä on tietysti totta, mutta jos yksi pidätysongelma jo on niin kannattaako riskeerata että saa vielä toisen steriloinnin takia? Olisinpa tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Olisi jäänyt koko sterilointi ja virtsarakon nosto tekemättä. Vaikka en voikaan varmaksi sanoa olisiko se mihinkään vaikuttanut, mutta olisinpa pelannut varman päälle nostamatta turhaan panoksia. En minä tietysti voi vaatia, että jokainen eläinlääkäri tietäisi tällaisistakin erikoistapauksista kaiken mahdollisen, mutta olisi ihan kiva jos näkisivät edes vaivan kysyä joltain joka tietää eivätkä heittelisi totuuksina omia luulojaan joiden seurauksilla saattaa olla suurikin vaikutus potilaan elämään.
Mutta turhat ******kset sikseen, nyt ollaan tässä eikä menneisyyttä voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Fiona jaksaa silti pitää minut hyvällä tuulella jatkuvalla iloisuudellaan ja onnellisuudellaan. Olisittepa olleet näkemässä pienen koiran onnea kun se kahtena peräkkäisenä päivänä pääsi naapurin Lukan kanssa lähipuistoon leikkimään! Fionalle sopii tuttu puisto + tuttu koiraseura, kun taas tuntematon paikka ja monta tuntematonta koiraa on sille selvästi enemmänkin hämmentävä ja ehkä jopa hieman epämiellyttävä kokemus.
Toivottavasti näistä kuvista (ja myös ylempänä olleista) näkyy edes osa siitä miten iloinen Fiona oli kun pääsi kaverin kanssa painimaan ja juoksemaan.
Huomenna onkin kolmas ja (toivottavasti) viimeinen käynti Laioksen luona. Ei muuten, mutta alkaa tuntua että avun pitäisi jo pikkuhiljaa näkyä jos on näkyäkseen. Ei tuonnekaan viitsisi kuitenkaan ihan turhaan ajaa ja pulittaa sitä reilua viittä kymppiä per kerta. En enää oikein jaksa uskoa, että tuohon jalan käyttämiseen mitkään ihmetemput auttaisivat, eiköhän tuo ole jo niin syvälle juurtunut liikerata ettei sitä korjata muuta kuin korkeintaan hyvin hitaasti, ajan kanssa ja hyvällä pitkäkestoisella voinnilla. Mutta mielenkiinnolla menen kuulemaan mitä osteopaatti on mieltä Fionan vatsasta ja muusta kropasta, onko se vielä jumissa vai onko edistystä parempaan päin yhä nähtävissä.
Tulipas tästäkin päivityksestä romaani. Välillä mietin miten yhdestä koirasta voi riittää asiaa näin moneen päivitykseen..
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Hierojalla ja ruokapulinaa
Tai oikeammin hieroja kylässä. Nokinassujen Katriina kävi eilen hieromassa Fionaa ja löysikin runsain määrin kivikovia lihaksia. Etujalkojen lihakset olivat ihan jumissa, samoin kuin selkä- ja vatsalihakset. Ostin saman tien viiden kerran kortin minkä sai vähän halvemmalla.
Fiona ei tällä ensimmäisellä kerralla oikein rentoutunut käsittelyssä. Hieronnan jälkeen sillä oli kyllä selvästi vetreämpi olo, kun samantien ylös pompattuaan haki heti lelua. Hetken se jaksoi peuhata, kunnes alkoi ramaisemaan ja se kävi nukkumaan. Sain kotivenyttelyohjeet joita pitäisi vähintään kerran viikkoon tehdä. Olin oikein tyytyväinen hierojan käsittelyyn ja sain itsekin paljon mielenkiintoisia näkökulmia Fionan hoitoon yleensäkin.
Hieronnan jälkeen en ole kummempaa muutosta Fionassa nähnyt. Ehkä ei arista vatsaansa niin kovasti kuin ennen, mutta muuten kävely ynnä muu on ollut samankaltaista. Toivottavasti ensi kerralla antaisi rennommin hieroa.
Toissapäivänä soitti viikin eläinsairaalasta eräs eläinlääkäri meidän oman sijasta. Oma on yövuorossa vielä syksyyn asti, joten oli neuvonut tämän toisen soittamaan meille. Mitään taikakonstia ei sieltäkään löytynyt, vaan eläinlääkärin mukaan edellisestä tähystyksestä on niin kauan, että kannattaisi uusia se siltä varalta, että esimerkiksi jokin bakteeri asustaa vielä suolistossa ja pahentaa oireita. Samalla voisi ottaa maksan koepalan. Jokainen voi itse arvata mitä mieltä minä olen tällaisesta neuvosta. Niin kauan kuin tilanne ei ole todella vakava, en haluaisi tuohon lähteä. Toisaalta olisi kiva saada maksasta lopullinen diagnoosi, mutta en todellakaan halua Fionaa pistää toiseen leikkaukseen jos ei ole ihan pakko. Ruokaneuvona tuli aloittaa kunnollinen eliminaatiodieetti, esimerkiksi bataatilla ja porolla. Maksalle sopisi lohi, mutta sitähän Fiona on syönyt jo nappulassa.
Tänään onkin sitten ollut taas pienoinen takapakkien päivä. Fiona on pissaillut sisälle muutaman kerran minun ollessa kotona ja töissä käydessäni oli kahden tunnin aikana tullut kolmet pissat. Rajasin eteisen pois Fionan kulkuväylältä, jotta näen ainakin aina milloin pissailee.
Ruoan mukana Fiona sai yhden aikoihin neljä vadelmaa. Edellisistä marjoista on yli viikko. Jokin ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, koska viisi tuntia myöhemmin Fiona oksensi ilmeisesti aika lailla koko ruoka-annoksensa :(. Olisi syönyt oksentamansa ruoan uudestaan, mutta ehdin onneksi siivota pois. Iltaruoka onkin sitten pienempi enkä anna marjoja nyt taas vähään aikaan. Nyt oksentamisen jälkeen Fiona on ollut levoton ja vaeltelee sisällä. Ulkona kovin kauan etsi kakkapaikkaa, mutta mitään ei tullut.
Alan olla pessimistinen Fionan viljan sulatuksen suhteen. 22 päivä aloitin tämän puuron ja sen jälkeen on oksentanut kahdesti, 29 päivä ja nyt tänään. Tietysti saattoi vadelmatkin ärsyttää vatsaa. Kakka on ollut parempaa, mutta muuten en voi sanoa että vointi olisi parantunut. Ja nyt annetaan sentään vielä vasta puolet puuroa. Huomenna soittelen naturopaatille ja kysyn vieläkö kannattaa yrittää tätä puuroa. Oksennuksia on tullut kuukauden sisällä aikalailla suurin piirtein kerran viikossa. Tähän mennessä paras väli on ollut kortisonikuurin ja purkkiruoan aikana, tuolloin oksennuksia oli joku kerran kuukauteen.
Mielenkiintoista kuulla vieläkö naturopaatilla on jotain kikkakolmosia hihassaan. Ja jos näyttää siltä että tämä ruokavalio ei toimi niin mitä hän sitten suosittelee. Itse mietin pitäisikö kokeilla vaikka pelkällä hirssi-kalkkunapuurolla, jos riisi jostain syystä aiheuttaa ongelmia. On niin vaikeaa, kun ruokavalion muutokset voivat näkyä niin hitaasti koirassa. Uusi ruoka voi ensimmäisen kuukauden vaikka pahentaa oireita ennen kuin koiran olo alkaa parantua. Siitä olen ehkä pikkuhiljaa varma, että puurokokeilut voi Fionan kohdalla tämän jälkeen jättää unholaan. Kyllähän sitä pitäisi pikkuhiljaa huomata jos niistä olisi apua.
Ainoa mitä ei ole vielä kunnolla kokeiltu on the oikea eliminaatiodieetti, eli esimerkiksi bataatti ja poro. Toinen vaihtoehto on se kuuluisa barf, joka joko parantaa oireet tai sitten räjäyttää tilanteen käsiin. En usko että sillä ruokavaliolla on välivaihtoehtoa. Toisaalta se olisi hyväkin, näkisi ainakin heti sopiiko se vai ei. Ehkä se kuitenkin olisi kokeilemisen arvoinen, muuten mietin jatkuvasti että voisikohan se kumminkin auttaa. Tuon ruokavalion kokoisin esimerkiksi salaatista ja kesäkurpitsasta ja sitten yhdestä raa'asta lihasta, varmaan taas kana olisi varmin. Raakaruokinnasta on vaan melko vaikea saada maksaystävällistä, ei niitä kasviksiakaan voi 70% ruokavaliosta syöttää. Yksi vaihtoehto olisi viskata maksaruokavaliot sinne mihin aurinko ei paista ja kokeilla kunnon lihaisaa ruokavaliota.
Ehkäpä me katsomme tällä ruokavaliolla vielä viikon pari ja yritän pudottaa puuron kokonaan pois. Sitten katsotaan naturopaatin kanssa vieläkö kannattaa jatkaa. Jos ruokavalion vaihto on edessä niin sitten tehdään barf kokeilu ja jos sekin kusee niin sitten mennään eläinsairaalan ohjeiden mukaan eliminaatiolle. Jos sekään ei toimi niin sitten loppuukin ideat siihen.
Joku sanoi hyvin yahoon IBD groupissa. IBD:n kanssa elämisessä ei pidä yrittää keksiä ratkaisua joka poistaisi kaikki oireet lopullisesti, vaan todennäköisesti elämä on tasapainoilua ja vuoristorataa koiran elämän loppuun saakka.
Fiona ei tällä ensimmäisellä kerralla oikein rentoutunut käsittelyssä. Hieronnan jälkeen sillä oli kyllä selvästi vetreämpi olo, kun samantien ylös pompattuaan haki heti lelua. Hetken se jaksoi peuhata, kunnes alkoi ramaisemaan ja se kävi nukkumaan. Sain kotivenyttelyohjeet joita pitäisi vähintään kerran viikkoon tehdä. Olin oikein tyytyväinen hierojan käsittelyyn ja sain itsekin paljon mielenkiintoisia näkökulmia Fionan hoitoon yleensäkin.
Hieronnan jälkeen en ole kummempaa muutosta Fionassa nähnyt. Ehkä ei arista vatsaansa niin kovasti kuin ennen, mutta muuten kävely ynnä muu on ollut samankaltaista. Toivottavasti ensi kerralla antaisi rennommin hieroa.
Toissapäivänä soitti viikin eläinsairaalasta eräs eläinlääkäri meidän oman sijasta. Oma on yövuorossa vielä syksyyn asti, joten oli neuvonut tämän toisen soittamaan meille. Mitään taikakonstia ei sieltäkään löytynyt, vaan eläinlääkärin mukaan edellisestä tähystyksestä on niin kauan, että kannattaisi uusia se siltä varalta, että esimerkiksi jokin bakteeri asustaa vielä suolistossa ja pahentaa oireita. Samalla voisi ottaa maksan koepalan. Jokainen voi itse arvata mitä mieltä minä olen tällaisesta neuvosta. Niin kauan kuin tilanne ei ole todella vakava, en haluaisi tuohon lähteä. Toisaalta olisi kiva saada maksasta lopullinen diagnoosi, mutta en todellakaan halua Fionaa pistää toiseen leikkaukseen jos ei ole ihan pakko. Ruokaneuvona tuli aloittaa kunnollinen eliminaatiodieetti, esimerkiksi bataatilla ja porolla. Maksalle sopisi lohi, mutta sitähän Fiona on syönyt jo nappulassa.
Tänään onkin sitten ollut taas pienoinen takapakkien päivä. Fiona on pissaillut sisälle muutaman kerran minun ollessa kotona ja töissä käydessäni oli kahden tunnin aikana tullut kolmet pissat. Rajasin eteisen pois Fionan kulkuväylältä, jotta näen ainakin aina milloin pissailee.
Ruoan mukana Fiona sai yhden aikoihin neljä vadelmaa. Edellisistä marjoista on yli viikko. Jokin ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, koska viisi tuntia myöhemmin Fiona oksensi ilmeisesti aika lailla koko ruoka-annoksensa :(. Olisi syönyt oksentamansa ruoan uudestaan, mutta ehdin onneksi siivota pois. Iltaruoka onkin sitten pienempi enkä anna marjoja nyt taas vähään aikaan. Nyt oksentamisen jälkeen Fiona on ollut levoton ja vaeltelee sisällä. Ulkona kovin kauan etsi kakkapaikkaa, mutta mitään ei tullut.
Alan olla pessimistinen Fionan viljan sulatuksen suhteen. 22 päivä aloitin tämän puuron ja sen jälkeen on oksentanut kahdesti, 29 päivä ja nyt tänään. Tietysti saattoi vadelmatkin ärsyttää vatsaa. Kakka on ollut parempaa, mutta muuten en voi sanoa että vointi olisi parantunut. Ja nyt annetaan sentään vielä vasta puolet puuroa. Huomenna soittelen naturopaatille ja kysyn vieläkö kannattaa yrittää tätä puuroa. Oksennuksia on tullut kuukauden sisällä aikalailla suurin piirtein kerran viikossa. Tähän mennessä paras väli on ollut kortisonikuurin ja purkkiruoan aikana, tuolloin oksennuksia oli joku kerran kuukauteen.
Mielenkiintoista kuulla vieläkö naturopaatilla on jotain kikkakolmosia hihassaan. Ja jos näyttää siltä että tämä ruokavalio ei toimi niin mitä hän sitten suosittelee. Itse mietin pitäisikö kokeilla vaikka pelkällä hirssi-kalkkunapuurolla, jos riisi jostain syystä aiheuttaa ongelmia. On niin vaikeaa, kun ruokavalion muutokset voivat näkyä niin hitaasti koirassa. Uusi ruoka voi ensimmäisen kuukauden vaikka pahentaa oireita ennen kuin koiran olo alkaa parantua. Siitä olen ehkä pikkuhiljaa varma, että puurokokeilut voi Fionan kohdalla tämän jälkeen jättää unholaan. Kyllähän sitä pitäisi pikkuhiljaa huomata jos niistä olisi apua.
Ainoa mitä ei ole vielä kunnolla kokeiltu on the oikea eliminaatiodieetti, eli esimerkiksi bataatti ja poro. Toinen vaihtoehto on se kuuluisa barf, joka joko parantaa oireet tai sitten räjäyttää tilanteen käsiin. En usko että sillä ruokavaliolla on välivaihtoehtoa. Toisaalta se olisi hyväkin, näkisi ainakin heti sopiiko se vai ei. Ehkä se kuitenkin olisi kokeilemisen arvoinen, muuten mietin jatkuvasti että voisikohan se kumminkin auttaa. Tuon ruokavalion kokoisin esimerkiksi salaatista ja kesäkurpitsasta ja sitten yhdestä raa'asta lihasta, varmaan taas kana olisi varmin. Raakaruokinnasta on vaan melko vaikea saada maksaystävällistä, ei niitä kasviksiakaan voi 70% ruokavaliosta syöttää. Yksi vaihtoehto olisi viskata maksaruokavaliot sinne mihin aurinko ei paista ja kokeilla kunnon lihaisaa ruokavaliota.
Ehkäpä me katsomme tällä ruokavaliolla vielä viikon pari ja yritän pudottaa puuron kokonaan pois. Sitten katsotaan naturopaatin kanssa vieläkö kannattaa jatkaa. Jos ruokavalion vaihto on edessä niin sitten tehdään barf kokeilu ja jos sekin kusee niin sitten mennään eläinsairaalan ohjeiden mukaan eliminaatiolle. Jos sekään ei toimi niin sitten loppuukin ideat siihen.
Joku sanoi hyvin yahoon IBD groupissa. IBD:n kanssa elämisessä ei pidä yrittää keksiä ratkaisua joka poistaisi kaikki oireet lopullisesti, vaan todennäköisesti elämä on tasapainoilua ja vuoristorataa koiran elämän loppuun saakka.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Talo täynnä pissaa
Mielestäni Fiona ei ole edelleenkään edennyt pissaamisen kanssa. Pari päivää se aivan kuin olisi ollut jo parempi, mutta varmaan vaan siksi että en miettinyt kauanko se pidätti ja todennäköisesti päästin sitä ulos ainakin melkein yhtä usein kuin aiemminkin, eli sen 3-4 h välein. Kun on tottunut käyttämään sitä ulkona niin usein niin on jotenkin vaikea päästää se ulos harvemmin. Tänään ensin se pidätti 4h ja äsken oli pidättänyt 2,5h, sitten annoin ruoan ja syömisen jälkeen se pissasi samantien. Ja vielä housuihinsa, jotka eivät selvästikään estä sen pissaamista millään tavalla. Aluksi se hieman kuin vältti niihin pissaamista, mutta nykyään ei enää. Tai sitten se protestoi sitäkin (näköjään muiden analyysien mukaan se nykyään protestoi vähän kaikkea) ja siksi pissaa housuihinsa. Yöt se on pidätellyt pieneksi rajatulla alueella hyvin välillä 23-08, paitsi yhtenä yönä kun pissasi ja heti perään oksensi. Äsken oli kyllä erittäin miellyttävää taas siivota koko eteinen, kun housujen ohi tippui tippoja koko lattian täydeltä.
En ole mitenkään huomioinut viime aikoina sen pissaamista ja eläinsairaalasta on nyt se kaksi viikkoa, minä aikana lääkärin mielestä ongelma saattaa jopa pahentua ennen kuin tilanne alkaa parantumaan. Minun on edelleen vaikea uskoa, että se hakisi pissaamisella huomiota, koska käy pissalla myös esimerkiksi makuuhuoneessa mihin en edes näe.
Eläinlääkäriä en ole vieläkään saanut kiinni ja kun olin alkuviikon yrittänyt päivittäin soittaa monta kertaa, soitin keskiviikkona vaihteeseen ja kysyin että onko hän lomalla tai jotain. Kävipä ilmi, että ell on tämän viikon yövuorossa ja sen jälkeen jää lomalle. MAHTAVAA. Päivystäjä laittoi hänelle viestin, että olen kysellyt ja että minulle saa soittaa myös myöhäänkin yöllä. Viime yönä ei mitään kuulunut, joten ensi yönä ajattelin kymmenestä eteenpäin soittaa vartin välein. Koska minä oikeastikin tarvitsen apua enkä halua odottaa kuukautta että lääkäri palaa lomalta.
Runsaan lukemisen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että Fionan koko IBD voi hyvinkin johtua tuosta MVD:stä. Eli pitäisi hoitaa sitä syytä eikä seurausta. Jos kerran MVD usein aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita ja runsasta pissaamista ja Fionalla kärsii näistä, mikä sen sanoo, että ne johtuvat jostain muusta kuin MVD:stä? Mitä me hävitään siinä, jos koetetaan Fionalle maksaruokavalio ja katsotaan onko siitä apua. Jos MVD olisi todettu jo joulukuussa niin todennäköisesti Fionalla oltaisiin silloin kuitenkin aloitettu maksaruokavalio. Ilman IBD diagnoosia sama homma. Ja kun IBD useimmiten aiheutuu taustalla olevasta sairaudesta niin aika hyvin voi laskea 1+1. Myös mielenkiintoista on, että kahden viikon hepaticruoan jälkeen Fiona sai ainoan normaalin sappihappoarvonsa, juurikin tuolloin joulukuussa eläinsairaalassa. Eikös tästä voisi päätellä että tuo ruoka auttaa koiraa jotenkin kun arvot normalisoituvat.
Vaikka Fionan pissa olisikin kaikin suhteen normaalia, miten ne eläinsairaalassa tietävät ettei sitä erity vaan normaalia enemmän. Se, että se sairaalassa pidätteli 6h ei kuitenkaan ole mikään ihme kun ottaa huomioon, että se ei ollut aamulla saanut lainkaan ruokaa. Tuo usean ruoan syöminen päivässä kun kuitenkin vaikeuttaa tilannetta vielä huomattavasti.
Alkaa jopa mietityttämään olisiko kokeilemisen arvoista palata kuivaruokaan, nimenomaan maksaystävälliseen sellaiseen. Olen 95% varma, että se auttaisi tähän pissaamiseen kun ei saa ruoasta niin paljon vettä. Kuitenkin kun homma levisi käsiin silloin kun kuivaruoasta siirryttiin muihin.
Huoh. Alkaa hieman tuntua siltä, että pitäisi vaan hyväksyä että minulla nyt vaan on koira joka ei pysty pidättämään kolmea tuntia pitempään. Itse en näe enää kauheasti vaihtoehtoja. Yksi tapa tutkia onko kyse pidätyskyvystä vai -halusta on pistää Fiona kolmen pidättämistunnin jälkeen häkkiin ja pitää siellä kolme tuntia ja katsoa pissaako. Sepä se vasta olisikin koiralle miellyttävää.
Olisi vaan kiva, kun saisin tuon lääkärin kiinni. Melko epäkohtelias pitää olla jos katoaa lomalle vaikka meillä on juttu kesken eikä edes ilmoittaisi siitä mitään.
En ole mitenkään huomioinut viime aikoina sen pissaamista ja eläinsairaalasta on nyt se kaksi viikkoa, minä aikana lääkärin mielestä ongelma saattaa jopa pahentua ennen kuin tilanne alkaa parantumaan. Minun on edelleen vaikea uskoa, että se hakisi pissaamisella huomiota, koska käy pissalla myös esimerkiksi makuuhuoneessa mihin en edes näe.
Eläinlääkäriä en ole vieläkään saanut kiinni ja kun olin alkuviikon yrittänyt päivittäin soittaa monta kertaa, soitin keskiviikkona vaihteeseen ja kysyin että onko hän lomalla tai jotain. Kävipä ilmi, että ell on tämän viikon yövuorossa ja sen jälkeen jää lomalle. MAHTAVAA. Päivystäjä laittoi hänelle viestin, että olen kysellyt ja että minulle saa soittaa myös myöhäänkin yöllä. Viime yönä ei mitään kuulunut, joten ensi yönä ajattelin kymmenestä eteenpäin soittaa vartin välein. Koska minä oikeastikin tarvitsen apua enkä halua odottaa kuukautta että lääkäri palaa lomalta.
Runsaan lukemisen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että Fionan koko IBD voi hyvinkin johtua tuosta MVD:stä. Eli pitäisi hoitaa sitä syytä eikä seurausta. Jos kerran MVD usein aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita ja runsasta pissaamista ja Fionalla kärsii näistä, mikä sen sanoo, että ne johtuvat jostain muusta kuin MVD:stä? Mitä me hävitään siinä, jos koetetaan Fionalle maksaruokavalio ja katsotaan onko siitä apua. Jos MVD olisi todettu jo joulukuussa niin todennäköisesti Fionalla oltaisiin silloin kuitenkin aloitettu maksaruokavalio. Ilman IBD diagnoosia sama homma. Ja kun IBD useimmiten aiheutuu taustalla olevasta sairaudesta niin aika hyvin voi laskea 1+1. Myös mielenkiintoista on, että kahden viikon hepaticruoan jälkeen Fiona sai ainoan normaalin sappihappoarvonsa, juurikin tuolloin joulukuussa eläinsairaalassa. Eikös tästä voisi päätellä että tuo ruoka auttaa koiraa jotenkin kun arvot normalisoituvat.
Vaikka Fionan pissa olisikin kaikin suhteen normaalia, miten ne eläinsairaalassa tietävät ettei sitä erity vaan normaalia enemmän. Se, että se sairaalassa pidätteli 6h ei kuitenkaan ole mikään ihme kun ottaa huomioon, että se ei ollut aamulla saanut lainkaan ruokaa. Tuo usean ruoan syöminen päivässä kun kuitenkin vaikeuttaa tilannetta vielä huomattavasti.
Alkaa jopa mietityttämään olisiko kokeilemisen arvoista palata kuivaruokaan, nimenomaan maksaystävälliseen sellaiseen. Olen 95% varma, että se auttaisi tähän pissaamiseen kun ei saa ruoasta niin paljon vettä. Kuitenkin kun homma levisi käsiin silloin kun kuivaruoasta siirryttiin muihin.
Huoh. Alkaa hieman tuntua siltä, että pitäisi vaan hyväksyä että minulla nyt vaan on koira joka ei pysty pidättämään kolmea tuntia pitempään. Itse en näe enää kauheasti vaihtoehtoja. Yksi tapa tutkia onko kyse pidätyskyvystä vai -halusta on pistää Fiona kolmen pidättämistunnin jälkeen häkkiin ja pitää siellä kolme tuntia ja katsoa pissaako. Sepä se vasta olisikin koiralle miellyttävää.
Olisi vaan kiva, kun saisin tuon lääkärin kiinni. Melko epäkohtelias pitää olla jos katoaa lomalle vaikka meillä on juttu kesken eikä edes ilmoittaisi siitä mitään.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Vähemmän kiva arkeen palaaminen
Juhannus oli kiva. Sisko oli kylässä ja grillailimme, uimme ja joimme viiniä. Kaikkea mitä mökilläkin siis voi tehdä, mutta kaupungissa. Fiona jäi lauantai-iltana yksin joiksikin tunneiksi kun lähdimme istuskelemaan kaupungille ja ajattelin, että se menisi nukkumaan kun oli niin myöhä. Turha luulo. Se oli kiljunut kuin hyeena muutamia viiden minuutin kestäviä taukoja lukuun ottamatta ihan koko ajan. Pahoittelut vaan miellyttävää ja ihanan hiljaista juhannustaan kotona viettäville naapureille.
Minullahan oli tarkoituksena opettaa Fiona siihen, että se pääsee öisinkin ulos jos on hätä. Noh, tästähän seurasi se, että joinakin öinä sain avata sille kolme kertaa terassin oven ja siltikään se ei olisi tajunnut käydä pissalla jos en olisi käskenyt. Se selvästikin tajusi, että saa minut ylös ja voi testata esimerkiksi josko olisi ruoka- tai leikkiaika vai pitääkö mennä takaisin nukkumaan. Koskaan en ole tietenkään sitä ruokkinut tai leikittänyt yöllä. Tänä aamuna Fiona raapi ovea joskus kuuden aikaan, mutta jätin sen huomioitta kuten viime öinäkin. Seitsemältä kun kello soi niin huomasin ison pissaläikän Fionan pedin vieressä.
Eipä tuo vielä mitään, mutta kun tulin hurjalta kahden tunnin työpäivältäni kotiin hieman ennen kymmentä, sain huomata eteisen lattialla sekä pissat että isot kakat. Voi arvata mitkä loppupäivän fiilikset tulevat olemaan kun kymmeneen mennessä on joutunut siivoamaan hirveät läjät scheissea ja kahdet pissat. Keinot alkavat olla kohta vähissä. Jos käytän sen aamulla edes lyhyellä lenkillä, se jää niin virkeänä kotiin että huutaa koko parin tunninkin työpäivän. Koska se selvästikin välttää omalle pihalle kakkimista niin jos vain päästän sen terassille niin se ei kakkaa sinne ja sitten tulee hätä työpäivän aikana.
Olen kyllä tehnyt jo sotasuunnitelman siltä varalta, ettei keskiviikkona lääkäristä jää käteen mitään konkreettista apua. Käyn ostamassa Fionalle juoksupöksyt sekä sitruunapannan joita totuttelemisen jälkeen alan käyttää sillä yksinollessa, pöksyjä myös öisin. Sen pidätyskyky ei ole voinut tässä kuukauden sisällä muuttua niin radikaalisti ettei pystyisi enää öitä pidättelemään. Siis tietysti olettaen ettei fyysistä vikaa tai sairautta löydy. Työpäivä ei myöskään ole liian pitkä sen pidätyskyvylle, koska viimeisen kuukauden olen käynyt töissä 2h aamulla ja loput tehnyt kotoa. Ken tietää missä tilanteessa olisin, jos joutuisin joka päivä olemaan työpaikalla 8h. Kenties paremmassa, Fiona olisi tottunut rytmiin jo viikossa? Pyyhin tuon mahdollisuuden olemassaolon mielestäni nanosekunnissa.
Kyllä tämmöinen suuri stressi elämässä syö miestä, tai naista, ja välillä tuntuukin siltä että olisin kävelevä hermoraunio. Yksi pissa lattialla tai epäonnistunut yksinoloharjoitus ja lukittaudun makuuhuoneeseen keräämään itseäni reiluksi tunniksi. Ja tuntuu etten halua nähdäkään koiraa, lenkittämisestä tai leikittämisestä puhumattakaan. Kohta pitää varmaan varata itsellekin aika lääkärille, meinaan psykologiselle sellaiselle. Kyllä tässä väkisinkin tulee mieleen mikä on liikaa stressiä ja kärsimystä omistajallekin. Pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä, jotka esimerkiksi käytösongelmien takia koiran lopettavat. Jos koira on vaikka 2v ja huutanut yksin ollessaan yli vuoden jatkuvasti ja kaikki keinot clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa myöten on kokeiltu ja huomattu tehottomaksi, ei siinä paljon vaihtoehtoja enää omistajille jää.
Tämä nyt oli taas tätä, kai voisin pikkuhiljaa siirtyä olohuoneen puolelle.
Päivitys. Kävin viisi minuuttia ulkona sillä seurauksella että lattialta löytyi taas pissat. Ei riitä voimat ei.
Päivitys numero 2. Tein tässä välissä useamman viiden minuutin yksinoloharjoituksen ja sujui hyvin. Äsken olin poissa n. 20 minuuttia ja taas pissaläikkä lattialla! Mikä ihme tässä nyt on tuntuu että yksinolotkin menevät huonompaan suuntaan?!
Minullahan oli tarkoituksena opettaa Fiona siihen, että se pääsee öisinkin ulos jos on hätä. Noh, tästähän seurasi se, että joinakin öinä sain avata sille kolme kertaa terassin oven ja siltikään se ei olisi tajunnut käydä pissalla jos en olisi käskenyt. Se selvästikin tajusi, että saa minut ylös ja voi testata esimerkiksi josko olisi ruoka- tai leikkiaika vai pitääkö mennä takaisin nukkumaan. Koskaan en ole tietenkään sitä ruokkinut tai leikittänyt yöllä. Tänä aamuna Fiona raapi ovea joskus kuuden aikaan, mutta jätin sen huomioitta kuten viime öinäkin. Seitsemältä kun kello soi niin huomasin ison pissaläikän Fionan pedin vieressä.
Eipä tuo vielä mitään, mutta kun tulin hurjalta kahden tunnin työpäivältäni kotiin hieman ennen kymmentä, sain huomata eteisen lattialla sekä pissat että isot kakat. Voi arvata mitkä loppupäivän fiilikset tulevat olemaan kun kymmeneen mennessä on joutunut siivoamaan hirveät läjät scheissea ja kahdet pissat. Keinot alkavat olla kohta vähissä. Jos käytän sen aamulla edes lyhyellä lenkillä, se jää niin virkeänä kotiin että huutaa koko parin tunninkin työpäivän. Koska se selvästikin välttää omalle pihalle kakkimista niin jos vain päästän sen terassille niin se ei kakkaa sinne ja sitten tulee hätä työpäivän aikana.
Olen kyllä tehnyt jo sotasuunnitelman siltä varalta, ettei keskiviikkona lääkäristä jää käteen mitään konkreettista apua. Käyn ostamassa Fionalle juoksupöksyt sekä sitruunapannan joita totuttelemisen jälkeen alan käyttää sillä yksinollessa, pöksyjä myös öisin. Sen pidätyskyky ei ole voinut tässä kuukauden sisällä muuttua niin radikaalisti ettei pystyisi enää öitä pidättelemään. Siis tietysti olettaen ettei fyysistä vikaa tai sairautta löydy. Työpäivä ei myöskään ole liian pitkä sen pidätyskyvylle, koska viimeisen kuukauden olen käynyt töissä 2h aamulla ja loput tehnyt kotoa. Ken tietää missä tilanteessa olisin, jos joutuisin joka päivä olemaan työpaikalla 8h. Kenties paremmassa, Fiona olisi tottunut rytmiin jo viikossa? Pyyhin tuon mahdollisuuden olemassaolon mielestäni nanosekunnissa.
Kyllä tämmöinen suuri stressi elämässä syö miestä, tai naista, ja välillä tuntuukin siltä että olisin kävelevä hermoraunio. Yksi pissa lattialla tai epäonnistunut yksinoloharjoitus ja lukittaudun makuuhuoneeseen keräämään itseäni reiluksi tunniksi. Ja tuntuu etten halua nähdäkään koiraa, lenkittämisestä tai leikittämisestä puhumattakaan. Kohta pitää varmaan varata itsellekin aika lääkärille, meinaan psykologiselle sellaiselle. Kyllä tässä väkisinkin tulee mieleen mikä on liikaa stressiä ja kärsimystä omistajallekin. Pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä, jotka esimerkiksi käytösongelmien takia koiran lopettavat. Jos koira on vaikka 2v ja huutanut yksin ollessaan yli vuoden jatkuvasti ja kaikki keinot clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa myöten on kokeiltu ja huomattu tehottomaksi, ei siinä paljon vaihtoehtoja enää omistajille jää.
Tämä nyt oli taas tätä, kai voisin pikkuhiljaa siirtyä olohuoneen puolelle.
Päivitys. Kävin viisi minuuttia ulkona sillä seurauksella että lattialta löytyi taas pissat. Ei riitä voimat ei.
Päivitys numero 2. Tein tässä välissä useamman viiden minuutin yksinoloharjoituksen ja sujui hyvin. Äsken olin poissa n. 20 minuuttia ja taas pissaläikkä lattialla! Mikä ihme tässä nyt on tuntuu että yksinolotkin menevät huonompaan suuntaan?!
torstai 10. kesäkuuta 2010
Helsinkiin tutkimuksiin
Soitin tänään helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa meitä hoitaneelle eläinlääkärille ja hän varasi meille ajan kesäkuun 30. päivälle. Tuolloin vien Fionan tutkittavaksi kunnolla. Fiona ultrataan, erityisesti munuaiset, sappi, maksa, vatsa, suolisto, virtsatiet ja -rakko tutkitaan kunnolla (liekö sitä enää mitään muuta jäikään). Siltä otetaan verikokeet mistä tutkitaan perustestien lisäksi ainakin sappihappo. Lisäksi korostin Fionan pidätyskyvyn ongelmia ja he aikovatkin ottaa myös pissanäytteen, vaikka ei siinä koskaan ennenkään ole mitään ollut. Voisin vielä pyytää heitä tekemään sen mikä varjoainekuvaus onkaan, missä tutkitaan että virtsatiet ovat varmasti kunnossa.
Tänään Fiona on pissannut kahdesti lattialle, molempina kertoina viime ulkoilusta oli noin kolme tuntia. Toisen kerran ihan petinsä viereen. Minulta alkaa olemaan ideat lopussa, nyt se on pitkän aikaa ollut kolmen tunnin ulkoiluväleissä. Kärsivällisyyteni ei kohta enää riitä siivoamaan jatkuvasti pissoja lattialta. Jossain päivityksessä annoin Fionalle kesän aikaa oppia sisäsiistiksi tai muuten pitää vakavasti miettiä mitä sen kanssa teen. Tilanne on edelleen sama kuin tuolloin ja nyt on jo kesäkuu.
Pakko jutella tästä vakavasti eläinsairaalassa, että mitä vaihtoehtoja meillä vielä on jäljellä.
Tänään Fiona on pissannut kahdesti lattialle, molempina kertoina viime ulkoilusta oli noin kolme tuntia. Toisen kerran ihan petinsä viereen. Minulta alkaa olemaan ideat lopussa, nyt se on pitkän aikaa ollut kolmen tunnin ulkoiluväleissä. Kärsivällisyyteni ei kohta enää riitä siivoamaan jatkuvasti pissoja lattialta. Jossain päivityksessä annoin Fionalle kesän aikaa oppia sisäsiistiksi tai muuten pitää vakavasti miettiä mitä sen kanssa teen. Tilanne on edelleen sama kuin tuolloin ja nyt on jo kesäkuu.
Pakko jutella tästä vakavasti eläinsairaalassa, että mitä vaihtoehtoja meillä vielä on jäljellä.
lauantai 29. toukokuuta 2010
Uusi koti
Ensimmäinen tuparilahja!
Tänään on ensimmäinen yö kahdestaan Fionan kanssa uudessa asunnossa. Kello on kohta yksi, joten kovin pitkää päivitystä en varmaan vielä jaksa tehdä, mutta jotain voisin kertoa :)
Asunto on ihana ja omaan pihaan totuin noin nanosekunnissa. Mikä nautinto, mikä ihanuus, mikä päivän pelastaja, mikä arkipäivien helpottaja oma piha voikaan olla. Fiona ymmärsi heti, että vessa onkin nyt yllättävän lähellä. Kaksi kertaa se on tosin käynyt pissailemassa sisälle. Ensimmäisen kerran valutteli tahtomattaan sisälle, kun pissatusväli venyi ilmeisesti liian pitkäksi. Tällöin heti oven avattua tepsutteli omalle nurmikolle pissalle. Toisella kerralla se oli liruttanut kunnon lammikon eteiseen sillä välin kun kävin itse autolla. Varmaan stressasi siitä kun lähdin. Muuten kaikki pissat on tullut hienosti ulos, tosin kerran yritti pissata naapurin oven edustalla olevalla matolle kun se oli lähin alusta oman oven ulkopuolella.. Toivottavasti jääkin tuohon yhteen kertaan. Vakiopissapaikka on heti oman pihan nurmikon alku mikä saisi vaihtua kauimmaiseen nurkkaan. Eiköhän se tuon sisäistä melko nopeasti, kun nyt ensin oppisi pyytämään varmasti ulos eikä tyytyisi sisälle pissaamiseen. Äsken se pitkien iltaunien jälkeen tuli katsomaan mitä minä teen ja sen jälkeen terassinoven avattuani käveli hienosti nurmikolle pissalle. Hienoa hienoa, siitä se lähtee!
http://www.youtube.com/v/aOKDREGAkwo&hl=fi_FI&fs=1&color1=0x006699&color2=0x54abd6
Asunto on sisältä ihan vaiheessa vielä. Suurin osa tavaroista on laatikoissa ja jätesäkeissä, oikeastaan vain keittiön tavarat on purettu. Monen muuttopäivän jälkeen tuntuu ihan sunnuntailta, mutta onneksi huomenna on vielä vapaapäivä niin ehdin purkaa tavaroita vielä kunnolla ennen arkeen astumista.
Fiona ei ole ollut vielä kertaakaan yksin kotona rauhassa. Tänään illalla vasta olimme kahdestaan kotona joten ollaan opeteltu vain sitä, että minä menen vessaan tai terassille ja Fiona jää sisälle. Huomenna pitää sitten aloittaa nopeutettu yksinolotreeni, eli poistun hetkeksi ulos viemään roskat tai kävelemään korttelin ympäri. Onneksi olen hyvin valmistautunut ja työtunnit on plussalla, eli voin tehdä lyhyempiä päiviä ensi viikolla niin Fionan ei tarvitse heti jäädä kahdeksaksi tunniksi yksin. Hitaasti hyvä tulee. Ja kun tavarat löytävät paikkansa niin menokin rauhoittuu eikä Fionan tarvitse koko ajan vahtia että mitä minä teen.
Nyt vielä katsomaan euroviisut loppuun ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan ensimmäistä kertaa omassa sängyssä täällä asunnossa. Viime yö nukuttiin siskojen kanssa siskonpedissä olohuoneen lattialla kun isot huonekalut tuotiin vasta tänään. Hyvvää yötä!
tiistai 11. toukokuuta 2010
Ventokin sairastaa
Fiona ei olekaan ainoa tämän perheen sairastelija. Viikonloppuna ilmeni, että Fionan jälkeen tärkein mussukkani rakas vuoden -97 vw vento ei päässytkään enää katsastuksesta läpi. Reppanalla prakaa jarrut kahdestakin kohdasta, joten eipä se auta kuin viedä huoltoon. Huollon jälkeinen katsastus pitää suorittaa myös espoossa tuolla samalla asemalla, joten ensi viikonloppuna lähdemme Fionan kanssa jälleen pääkaupunkiseudulle, tällä kertaa huollattamaan autoa koiran sijaan. Samalla pitää korjata pakoputki joka saattaa tipahtaa minä hetkenä hyvänsä sekä hoitaa vuosihuolto (isä oli yllättäen hyvin mielissään kun kävi ilmi, että edellinen "vuosi"huolto oli tehty vuonna 2006) ja 90k huolto. Olen ihan ihmeissäni näistä auton vaatimista toimenpiteistä, koska oletettavastikaan en ole niihin perehtynyt aiemmin juuri yhtään. Miesten hommaa olisi tuommoinen.. :p
En kyllä pistä yhtään pahakseni espooseen menoa, koska Fionalla on siellä selvästi niin kivaa kun leikkijöitä ja rapsuttelijoita riittää. Lisäksi saan apua ulkoilutukseen eli itsekin pääsen vähän siinä mielessä lomailemaan aina siellä ollessani. Aino miinus on se, että Fiona stressaa minun poistumista asunnosta siinä määrin, että käy stressipissalla melkein heti saman tien, matolla tietysti (tai sitten on ihan pirun ovela ja viilaa meitä kaikkia linssiin olemalla protestoiva eikä stressaantunut). Sisäsiisteysopetus muutenkin hankaloituu tuolla jonkun verran, kun ei kovin kauan viitsi yrittää venyttää pissavälejä kun ei ole kyse omista matoista. Kotona Fiona on päässyt "jo" kolmen tunnin pidätysväleihin, mikä on edistystä kun tuntui, että pari viikkoa mentiin ainoastaan kahden tunnin väleillä. Eilen työpäivän aikanakaan ei ollut lattialla kuin yksi jättiläismäinen (oikeastaan niin suuri etten ole varma oliko se sittenkin kaksi pienempää) pissaläikkä.
Fionan vointi on viime viikkona ollut ihan hyvä, energiaa riittää ja kävelylenkit sujuu leppoisasti. Vanha kunnon remmirähinä on palannut kuvioihin ja sen parissa olemmekin taistelleet viime viikot. Äitikin sanoi viime viikonloppuna, että häntä suorastaan hävettää kulkea Fionan kanssa kun se aina ärisee muille koirille. Ruoan voimalla sen saa nykyään ohi melkein mistä tahansa, mutta sekin vaatii sitä että on ruokaa mukana ja hallitsee tekniikan. Lisäksi olen ottanut käyttöön Victoria Stilwelliltä omaksutun tavan vaihtaa suuntaa aina heti kun ensimmäiset merkit ärinästä tulevat kuvioihin. Toimii yllättävän hyvin! Vaatii kylläkin sen, että vastaantuleva koira ei tule kovin nopeasti ja saa meitä kiinni siinä paikallamme junnatessa.
Eilen lenkillä törmäsimme ihan pieneen bokserinpentuun, jonka omistaja selvästi valitsi spotin ja asetti koiransa ja itsensä siihen tarkoituksena katsella meitä rauhassa kun mentiin ohi. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja kolmisen kertaa käännyimme takaisin kun pörinä alkoi. Hyvää esimerkkiä siis näytti Fiona pienelle koiran alulle.. Sitten tarpeeksi lähelle päästyä (kun ei enää kehdannut kääntyä takaisinpäin) namia nokan eteen eikä tullut kuin pieni pörinä ja päästiin ohi. Fiona on hoksannut hienosti, että kun pyöräilijä tai kävelijä tulee vastaan niin kontaktia tarjoamalla saa namin. Selvää edistystä siis! Nyt pitäisi vielä yhdistää sama myös koiriin.. Ihan kohtalaisesti toimii myös Milanin keino pistää panta mahdollisimman ylös ja osoittamalla ei-toivottu käytös fyysisesti heti kun koira jännittyy. En vaan oikein tiedä pidänkö tuosta tökkimisestä ja hihnasta nykimisestä. Pitäisi kuitenkin pitää homma loogisena ja johdonmukaisena eikä vaihdella tekniikkoja jatkuvasti.
Loppukevennykseksi joku puolen vuoden takainen video Fionan ensikosketuksesta kuivatettuun naudanmahaan. Tämäkin esineiden "metsästäminen" ennen syömistä jäi pois pentuajan mentyä. Sääli, tämä oli hauskaa katsottavaa.
http://www.youtube.com/v/OJ3hSauzv2U&hl=fi_FI
Levensin tätä palstaa hieman kun videot eivät tahtoneet näkyä kunnolla. Yläkuvaa pitäisi vielä suurentaa, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan.
En kyllä pistä yhtään pahakseni espooseen menoa, koska Fionalla on siellä selvästi niin kivaa kun leikkijöitä ja rapsuttelijoita riittää. Lisäksi saan apua ulkoilutukseen eli itsekin pääsen vähän siinä mielessä lomailemaan aina siellä ollessani. Aino miinus on se, että Fiona stressaa minun poistumista asunnosta siinä määrin, että käy stressipissalla melkein heti saman tien, matolla tietysti (tai sitten on ihan pirun ovela ja viilaa meitä kaikkia linssiin olemalla protestoiva eikä stressaantunut). Sisäsiisteysopetus muutenkin hankaloituu tuolla jonkun verran, kun ei kovin kauan viitsi yrittää venyttää pissavälejä kun ei ole kyse omista matoista. Kotona Fiona on päässyt "jo" kolmen tunnin pidätysväleihin, mikä on edistystä kun tuntui, että pari viikkoa mentiin ainoastaan kahden tunnin väleillä. Eilen työpäivän aikanakaan ei ollut lattialla kuin yksi jättiläismäinen (oikeastaan niin suuri etten ole varma oliko se sittenkin kaksi pienempää) pissaläikkä.
Fionan vointi on viime viikkona ollut ihan hyvä, energiaa riittää ja kävelylenkit sujuu leppoisasti. Vanha kunnon remmirähinä on palannut kuvioihin ja sen parissa olemmekin taistelleet viime viikot. Äitikin sanoi viime viikonloppuna, että häntä suorastaan hävettää kulkea Fionan kanssa kun se aina ärisee muille koirille. Ruoan voimalla sen saa nykyään ohi melkein mistä tahansa, mutta sekin vaatii sitä että on ruokaa mukana ja hallitsee tekniikan. Lisäksi olen ottanut käyttöön Victoria Stilwelliltä omaksutun tavan vaihtaa suuntaa aina heti kun ensimmäiset merkit ärinästä tulevat kuvioihin. Toimii yllättävän hyvin! Vaatii kylläkin sen, että vastaantuleva koira ei tule kovin nopeasti ja saa meitä kiinni siinä paikallamme junnatessa.
Eilen lenkillä törmäsimme ihan pieneen bokserinpentuun, jonka omistaja selvästi valitsi spotin ja asetti koiransa ja itsensä siihen tarkoituksena katsella meitä rauhassa kun mentiin ohi. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja kolmisen kertaa käännyimme takaisin kun pörinä alkoi. Hyvää esimerkkiä siis näytti Fiona pienelle koiran alulle.. Sitten tarpeeksi lähelle päästyä (kun ei enää kehdannut kääntyä takaisinpäin) namia nokan eteen eikä tullut kuin pieni pörinä ja päästiin ohi. Fiona on hoksannut hienosti, että kun pyöräilijä tai kävelijä tulee vastaan niin kontaktia tarjoamalla saa namin. Selvää edistystä siis! Nyt pitäisi vielä yhdistää sama myös koiriin.. Ihan kohtalaisesti toimii myös Milanin keino pistää panta mahdollisimman ylös ja osoittamalla ei-toivottu käytös fyysisesti heti kun koira jännittyy. En vaan oikein tiedä pidänkö tuosta tökkimisestä ja hihnasta nykimisestä. Pitäisi kuitenkin pitää homma loogisena ja johdonmukaisena eikä vaihdella tekniikkoja jatkuvasti.
Loppukevennykseksi joku puolen vuoden takainen video Fionan ensikosketuksesta kuivatettuun naudanmahaan. Tämäkin esineiden "metsästäminen" ennen syömistä jäi pois pentuajan mentyä. Sääli, tämä oli hauskaa katsottavaa.
http://www.youtube.com/v/OJ3hSauzv2U&hl=fi_FI
Levensin tätä palstaa hieman kun videot eivät tahtoneet näkyä kunnolla. Yläkuvaa pitäisi vielä suurentaa, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Virtsankarkailua vai liian täysi rakko
Aikaisemmin Fionan pissailulle on ollut ominaista se, ettei se tiputtele huomaamattaan esimerkiksi yöllään allensa. Se on tiedostanut että on hätä, tuijotellut merkitsevästi ja jos ei silloin pääse ulos niin sitten vasta pissaa.
Seuraavaksi se alkoi tiputtelemaan pissaa eteiseen etsien sopivaa pissapaikkaa. Eteisestä tiputtelualue laajeni makuuhuoneeseen ja nykyään se tuppaa tiputtelemaan minne sattuu jos ei ole päässyt ulos tuntiin pariin. Lisäksi se on jo pitkän aikaa tiputellut oven taakse käytävään ja ulkona niin pitkään kunnes pääsee pysähtymään pissalle. Aivan kuin yrittäisi kovasti pidätellä, mutta ei vain kykene liian täyden rakon tai pidättelylihasten heikkouden takia.
Noh, viikonloppuna vanhemmillani ollessa Fiona nukkui jalkopäässäni. Yöllä heräsin siihen, kun jaloissani tunsin märän läntin. Fiona makasi paikoillaan ja nukkui. Sitä en tiedä tuliko läntti juuri silloin vai hieman aikaisemmin. Kuitenkin aamulla herätessään Fiona aloitti ankaran alapään ja jalkojen puhdistusoperaation, mikä viittaisi siihen että se on pissannut nukkuessaan kun on myös jalat pissassa.
Eilen aamulla nostin Fionan sänkyyn normaaliin tapaan hetkeksi. Virhe. Fiona oli onnistunut pidättelemään koko yön pissaa joten aamulla ei siihen enää pystynyt. Siinä se sitten lorotteli koko rakkonsa tyhjäksi sänkyymme. Ei muuta kun petivaatteet pyykkiin. Selvästi se nyt yrittää pidätellä koko yön, joten pitää ruveta tarkistamaan yöllisten pissojen tilanne heti herättyä ja jos niitä ei löydy, viedä se äkkiä ulos.
Tänä aamuna en pissaläikkää nähnyt, joten kiikutin koiran heti herättyä ulos ja sitten vasta annoin ruoan. Sen jälkeen tarkoitus oli mennä takaisin sänkyyn - mutta astuinkin suoraan väriltään läpinäkyvään hyvin huomaamattomaan yölliseen pissalammikkoon. Pissojen (ja jalkojen) siivouksen jälkeen Fiona pääsi sänkyyn nukkumaan. Hetken se makoili, sitten aloitti tutun jalkojen ja alapään pesuoperaation. Tällöin en vielä huomannut mitään, mutta kun nousin uudestaan ylös, huomasin että peitto oli jälleen märkä.
Nyt epäilyttää voisiko kyseessä kuitenkin olla myös steriloidun nartun virtsankarkailua. Pissa on väriltään lähes läpinäkyvää, joten se kyllä juo ja sitä kautta pissaa paljon. Mutta tuollainen huomaamattaan tiputtelu on kyllä outoa, vaikka sitten olisikin pidätyslihakset kortisonin takia huonossa kunnossa.
Eipä muuta kun maanantaina soittelemaan lääkärille ja kysymään kortisonin annostuksesta ja mahdollisesta virtsankarkailulääkityksestä.
En kyllä ymmärrä miten näitä vaivoja voi riittää joka sormelle ja kun edellinen helpottuu niin seuraava puskee jo esille.
Seuraavaksi se alkoi tiputtelemaan pissaa eteiseen etsien sopivaa pissapaikkaa. Eteisestä tiputtelualue laajeni makuuhuoneeseen ja nykyään se tuppaa tiputtelemaan minne sattuu jos ei ole päässyt ulos tuntiin pariin. Lisäksi se on jo pitkän aikaa tiputellut oven taakse käytävään ja ulkona niin pitkään kunnes pääsee pysähtymään pissalle. Aivan kuin yrittäisi kovasti pidätellä, mutta ei vain kykene liian täyden rakon tai pidättelylihasten heikkouden takia.
Noh, viikonloppuna vanhemmillani ollessa Fiona nukkui jalkopäässäni. Yöllä heräsin siihen, kun jaloissani tunsin märän läntin. Fiona makasi paikoillaan ja nukkui. Sitä en tiedä tuliko läntti juuri silloin vai hieman aikaisemmin. Kuitenkin aamulla herätessään Fiona aloitti ankaran alapään ja jalkojen puhdistusoperaation, mikä viittaisi siihen että se on pissannut nukkuessaan kun on myös jalat pissassa.
Eilen aamulla nostin Fionan sänkyyn normaaliin tapaan hetkeksi. Virhe. Fiona oli onnistunut pidättelemään koko yön pissaa joten aamulla ei siihen enää pystynyt. Siinä se sitten lorotteli koko rakkonsa tyhjäksi sänkyymme. Ei muuta kun petivaatteet pyykkiin. Selvästi se nyt yrittää pidätellä koko yön, joten pitää ruveta tarkistamaan yöllisten pissojen tilanne heti herättyä ja jos niitä ei löydy, viedä se äkkiä ulos.
Tänä aamuna en pissaläikkää nähnyt, joten kiikutin koiran heti herättyä ulos ja sitten vasta annoin ruoan. Sen jälkeen tarkoitus oli mennä takaisin sänkyyn - mutta astuinkin suoraan väriltään läpinäkyvään hyvin huomaamattomaan yölliseen pissalammikkoon. Pissojen (ja jalkojen) siivouksen jälkeen Fiona pääsi sänkyyn nukkumaan. Hetken se makoili, sitten aloitti tutun jalkojen ja alapään pesuoperaation. Tällöin en vielä huomannut mitään, mutta kun nousin uudestaan ylös, huomasin että peitto oli jälleen märkä.
Nyt epäilyttää voisiko kyseessä kuitenkin olla myös steriloidun nartun virtsankarkailua. Pissa on väriltään lähes läpinäkyvää, joten se kyllä juo ja sitä kautta pissaa paljon. Mutta tuollainen huomaamattaan tiputtelu on kyllä outoa, vaikka sitten olisikin pidätyslihakset kortisonin takia huonossa kunnossa.
Eipä muuta kun maanantaina soittelemaan lääkärille ja kysymään kortisonin annostuksesta ja mahdollisesta virtsankarkailulääkityksestä.
En kyllä ymmärrä miten näitä vaivoja voi riittää joka sormelle ja kun edellinen helpottuu niin seuraava puskee jo esille.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Kiristää.....
Asia mikä pistää toden teolla hermot kireälle tämän koiran kanssa on tuo pissan tiputtelu. Kaurapuuron tultua ruokavalioon on voinut heti huomata lisääntyneen virtsaamistarpeen. Ilmeisestikin enemmän vettä puurossa kuin Neu:ssa. Ja ulos pyydetäänkin sitten taas 2-3 tunnin välein. Jos makkariin lukittaudutaan, Fiona menee pötköttämään ja siinä pystyy kyllä pidättelemään useita tunteja. Eikä edes näytä hätäiseltä. Sitten kun päästää olkkariin, alkaa taas eteisessä ramppaaminen. En yhtään käsitä miksi se ei pidättele myös ollessaan olohuoneessa vaan tyytyy tiputtelemaan eteiseen.
Yksi vaihtoehto olisi tehdä sille portti makkarin ja olohuoneen väliin, minkä taakse sen voisi pistää silloin kun se alkaa ensimmäisen kerran pyytämään ulos. Jos oppisi ettei se virtsarakon täyttyminen tarkoita sitä, että pitäisi heti päästä ulos. Eteiseen pääsyn estäminen ei toimi, koska näin on tehty ja se siirtyy tiputtelemaan olohuoneen matolle. Vai pitäisikö alkaa kieltämään kun se aloittaa eteisessä steppailun? Tajuaisikohan se yhdistää sen tiputteluun? Jos tietäisin ettei se yksinkertaisesti kykene pidättämään, niin eihän sitä voisi siitä syyttää. Mutta kun makkarissa pystyy ja olohuoneessa ei niin onhan siinä jotain mätää!
On tämäkin taas niin hauskaa, mahan takia pitäisi syödä tosi vatsaystävällistä ruokaa. Se taas on yleensä kosteampaa kuin nappula (ja näköjään myös neu) ja aiheuttaa jatkuvaa pissaamista. Joopajoo.
Odotan kyllä tuota tuomiopäiväämme 11. helmikuuta kuin kuuta nousevaa. Kaikki toivo on pistetty siihen, että tuolloin saamme ratkaisuja useampiinkin ongelmiin.
Yksi vaihtoehto olisi tehdä sille portti makkarin ja olohuoneen väliin, minkä taakse sen voisi pistää silloin kun se alkaa ensimmäisen kerran pyytämään ulos. Jos oppisi ettei se virtsarakon täyttyminen tarkoita sitä, että pitäisi heti päästä ulos. Eteiseen pääsyn estäminen ei toimi, koska näin on tehty ja se siirtyy tiputtelemaan olohuoneen matolle. Vai pitäisikö alkaa kieltämään kun se aloittaa eteisessä steppailun? Tajuaisikohan se yhdistää sen tiputteluun? Jos tietäisin ettei se yksinkertaisesti kykene pidättämään, niin eihän sitä voisi siitä syyttää. Mutta kun makkarissa pystyy ja olohuoneessa ei niin onhan siinä jotain mätää!
On tämäkin taas niin hauskaa, mahan takia pitäisi syödä tosi vatsaystävällistä ruokaa. Se taas on yleensä kosteampaa kuin nappula (ja näköjään myös neu) ja aiheuttaa jatkuvaa pissaamista. Joopajoo.
Odotan kyllä tuota tuomiopäiväämme 11. helmikuuta kuin kuuta nousevaa. Kaikki toivo on pistetty siihen, että tuolloin saamme ratkaisuja useampiinkin ongelmiin.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Mistä tota energiaa oikein tulee?
Yleisen voinnin perusteella Fiona voisi tällä hetkellä oikein hyvin.Sillä on meinaan ollut viime päivinä jostain käsittämättömästä syystä ihan järkyttävästi virtaa. Jatkuvasti pitäisi olla leikkimässä. Tuntuu ettei tuolla tällä hetkellä ole kuin on/off vaihteet.
Eilen illalla päätin tehdä koiran väsytyslenkin ja me juostiin KOKO se lenkki, mikä yleensä kävellään. Yhteensä juostiin ulkona varmaan puoli tuntia, ensin lenkki ja sen jälkeen päästin sen hihna perässä säntäilemään tuohon etupihalle. Lopulta kun tultiin kerrostalon käytäville, päästin sen vielä siinäkin juoksemaan vapaana. Ja sehän juoksi. Sisälläkin vielä säntäili normaalit sisähepulinsa ja sen jälkeen painui nukkumaan.
Kun tulee aika painua yöpuulle, paljastuu kuitenkin voinnin toinen puoli. Nimittäin se närästys. Lutkuti lutkuti vaan kuuluu, kun patja, koira itse tai joku monista peitoista pääsee nuolemiskäsittelyyn.
Eilen se taisi peräti tehdä niin, että avokki ja koira olivat menneet edeltä nukkumaan ja kun itse tulin perässä, niin nuoleminen alkoi vasta silloin o_O. En kyllä millään uskoisi, että tuo olisi jotain muuta kuin fyysistä, koska antepsinilla se loppuu. Nukkumaan mennessä ei myöskään lutkuttaminen ole yhtään niin pahaa kuin viiden-seitsemän aikoihin aamuyöllä.Koska tämän hetken the plan on odotella sterilointi ja tähystys ennen suurempia toimenpiteitä, ajattelin kokeilla aikani kuluksi sellaista mahan ihmelääkettä kuin kaurapuuro. Tänään onkin totuteltu siihen. Monen närästys- ja ripuliongelmaisen pelastukseksi on käynyt kaurapuuro sekä keitetty kana. Totutellaan pikkuhiljaa nyt ensin tuohon puuroon ja sitten katsotaan jos koettaisi lisätä sen lisäksi kanan ja pikkuhiljaa vähentää NEU:n määrää. Jos närästyksellä mitataan, NEU on huonontanut vointia z/d:n jälkeen. Jos taas koiran pirteyden määrällä, niin parantanut. Ainakin oletettavasti, ei saa unohdaa x-muuttujia tylosinia ja pepcidiä.
Eräs asia on ainakin parantunut täysin purkkiruokien poisjättämisen jälkeen. Nimittäin pissaaminen on loppunut kuin seinään NEU:n aloittamisen jälkeen. Niin se taisi olla, että purkissa oli vaan tosi paljon enemmän vettä. Kyllä Fiona nytkin pyytää ulos n. 4-5h välein hereillä ollessaan, joten virtsarakon nostaminen on silti pysynyt suunnitelmissa. Varsinkin kun on niin kovin pieni operaatio siinä steriloinnin ja tähystyksen rinnalla.
Nuo kuivatetut z/d namit ajattelin jättää pariksi päiväksi pois ja katsoa onko sillä vaikutusta. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä vointi on siis kuitenkin oikein hyvä.
torstai 14. tammikuuta 2010
Parempaan suuntaan(ko?)
Viime aikoina on otettu melko rauhallisesti taas tuon Fionan voinnin takia. Kuten viime viestissä mainitsin, ollaan siirrytty nyt kokonaan NEU:n antamiseen. Ja kas kummaa, närästys on poissa! Ota tuostakin nyt sitten selvää.Toisaalta ei hyvää ilman jotain pahaakin, nimittäin kakka on löystynyt taas niin, että toissayönä jouduin yöllä heräämään ja siivoilemaan lattioita. Iloksemme on jälleen palannut vaahtomainen, tumma ja hieman limainen kakka, joka tarttuu mukavasti peppukarvoihin ja selvästikin ärsyttää peppua. Tänään Fiona saikin taas tylosinia, jota lääkärin mukaan kannattaa antaa syöttää jatkuvasti, mikäli uloste ei normalisoidu. Vähintään semmoinen neljä kuukautta antaa ja välillä voi toki kokeilla pysyykö kiinteänä ilman. Fiona on ollut myös vaisumpi nyt samalla kun uloste on löystynyt, varmaankin maha on kipeä.
Lääkärissä käytiin eilen, ja melkein aavistinkin etukäteen, mitä ultrassa näkyy. Virtsarakko on normaalia alempana lantiossa, mikä voi aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Kyseessä on ns. pelvic bladder. Lääkäri sanoi heti, että sitä kannattaa vähän koettaa nostaa samalla, kun steriloidaan ja tähystetään. Ilmeisesti yksi virtsarakkokin menee siinä sivussa sitten. Ensin suhtauduin tähän uutiseen kevyesti, koska olin vähän aavistellutkin jotain tämäntapaista. Sen jälkeen tuli pienoinen masennus, tämäkin vielä, niinkuin ei vielä olisi ollut terveyden kanssa tarpeeksi ongelmia.. Nyt olen kuitenkin todennut, että eipä tuota kannata pohtia sen enempää. Nyt pidätyskyky on taas selvästi pidentynyt sen jälkeen kun siirryttiin pois purkkiruoasta, ilmeisestikin siinä oli enemmän vettä seassa kuin tässä NEU:ssa. Fiona myös pitkästä aikaa käy nykyään juomassa taas. Tiputellut ei ole lattialle useampaan päivään. Tänään oli aikaisemmin neljä tuntia käymättä ulkona ja äsken oli viisi tuntia, mistä viimeisen peräti yksin kotona, eikä silti ollut pissannut lattialle. Ja jos tilaa vielä pystyy avittamaan kirurgisesti, niin tuskinpa meillä tämän asian kanssa tulee olemaan hätää.Reilun tunteroisen päästä soittelen verikokeiden ja pissakokeiden tuloksista. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että shunttiarvot ovat normaalit!!!
maanantai 14. joulukuuta 2009
Pissan tiputtelua osa 2
Toivotaan, että olisi joko juoksuista tai uuteen ruokaan totuttelusta. Tapahtuu erityisesti alkuillasta. Fiona menee eteiseen haistelemaan ja haistellessa tiputtelee pissaa, eli ei kyykisty lainkaan. Tätä teki myös kun maksaruokaan vaihdettiin, toivoa sopii, että johtuu siitä.
Juoksuvuoto on loppunut, ehkä jotain vaaleaa töhnää tulee vielä. Eipä tuota missään vaiheessa suuria määriä ole tullut (lattioilta tai muualta en ole löytänyt mitään). Karvat vaan on tummanpunaiset sillä alueella. Peräpää on ehkä jonkin verran turvoksissa, mutta en nyt sanoisi että mitään huimaa muutosta on tapahtunut normaaliin. Lukemani perusteella voisin sanoa, että esikiima on nyt loppunut tai loppumassa ja varsinainen kiima alkaa. Suuria muutoksia käytöksessä ei ole ollut, muuta kun että lenkillä pitää haistella jokainen oksa ja pylväs. Saa nähdä käykö meilläkin niin mitä kuulee tapahtuvan, että ensimmäisen juoksun jälkeen koira lakkaa pissaamasta sisälle lopullisesti. Fionassa on virtaa kuin pienessä kylässä, joten olen hyvillä mielin siitä että kyseessä tosiaan on juoksut eikä mikään tulehdus.
Ollappa uroskoira jolla testata tuota juoksun tilannetta :)
Tein Fionalle terveyspäiväkirjan oman muistin tueksi tänne.
Juoksuvuoto on loppunut, ehkä jotain vaaleaa töhnää tulee vielä. Eipä tuota missään vaiheessa suuria määriä ole tullut (lattioilta tai muualta en ole löytänyt mitään). Karvat vaan on tummanpunaiset sillä alueella. Peräpää on ehkä jonkin verran turvoksissa, mutta en nyt sanoisi että mitään huimaa muutosta on tapahtunut normaaliin. Lukemani perusteella voisin sanoa, että esikiima on nyt loppunut tai loppumassa ja varsinainen kiima alkaa. Suuria muutoksia käytöksessä ei ole ollut, muuta kun että lenkillä pitää haistella jokainen oksa ja pylväs. Saa nähdä käykö meilläkin niin mitä kuulee tapahtuvan, että ensimmäisen juoksun jälkeen koira lakkaa pissaamasta sisälle lopullisesti. Fionassa on virtaa kuin pienessä kylässä, joten olen hyvillä mielin siitä että kyseessä tosiaan on juoksut eikä mikään tulehdus.
Ollappa uroskoira jolla testata tuota juoksun tilannetta :)
Tein Fionalle terveyspäiväkirjan oman muistin tueksi tänne.
torstai 19. marraskuuta 2009
Kirjanpitoa
Tein kunnon kirjanpidon Fionan eläinlääkärin kuluista koko siltä ajalta, kun se on meillä asunut. Enkä muuten ihmettele enää mihin kaikki rahat on kadonneet.
Purennan ja hampaiden takia lääkäriin ollaan kulutettu 451 euroa. Näistä vakuutus ei korvannut mitään. Mahaongelmien (=shuntin) takia ollaan käytetty lääkäriin 513 euroa. Tuossa on siis se mitä itse jäi maksettavaksi, vakuutus korvasi suurimmasta osasta maksuja 75 %.
Koska purentaprobleemat todennäköisesti epäsuorasti johtuvat shuntin aiheuttamasta kitukasvuisuudesta ja pienestä leuasta, ollaan shuntin takia maksettu yhteensä 964 euroa.
Erään lähteen mukaan maksashuntin alustavat tutkimukset maksavat yliopistollisessa eläinsairaalassa hieman päälle 500 euroa. Mikäli leikkaus on mahdollinen, on yksi saatu hinta-arvio siitä 1500 euroa.
JOS leikkaus onnistuisi täydellisesti ja koira olisi sen jälkeen terve, oltaisiin maksashuntin takia kulutettu rahaa yhteensä 2964 euroa.
Kyllä siitä pieni lovi tulee opiskelijan lompakkoon. Enpä osannut tällaista rahan menoa aavistaa vuosi takaperin. Mutta mitä sitä ei oman rakkaan perheenjäsenensä eteen tekisi.
Jos vielä laskettaisiin hintaa sille huolelle ja kärsimykselle, joiden takia omistajat ovat menettäneet yöunensa lukemattomina öinä, olisi summa tietysti moninkertainen. Eikä pidä unohtaa pienen koiran itsensä kipeitä päiviä.
Samalla kun tätä kirjanpitoa tein niin mainitaan nyt vielä, että rokotuksiin (pentuajan + 1v rokotus) on mennyt ekan vuoden aikana 221 euroa.
Fiona on parina viime päivinä pissannut sisälle monia kertoja. Pissa on tosi laimeeta, varmaankin kun olen pitänyt huolen, että se saa paljon nestettä. Eipä ole ollut sisäsiisteyden opettaminen ihan päällimmäisenä mielessä, kun nekin ongelmat todennäköisesti johtuvat shuntista. Miksi siis nähdä vaivaa kun ei koira sille mitään voi.
Maksaruoan aloittaminen ei ole sujunut kovin hyvin, kun ensimmäisenä päivänä tulivat ylös. Tänään olen antanut sitä tosi pienen määrän ja on onneksi pysynyt sisällä.
Yhä odotellaan puhelua lääkäriltä.
Purennan ja hampaiden takia lääkäriin ollaan kulutettu 451 euroa. Näistä vakuutus ei korvannut mitään. Mahaongelmien (=shuntin) takia ollaan käytetty lääkäriin 513 euroa. Tuossa on siis se mitä itse jäi maksettavaksi, vakuutus korvasi suurimmasta osasta maksuja 75 %.
Koska purentaprobleemat todennäköisesti epäsuorasti johtuvat shuntin aiheuttamasta kitukasvuisuudesta ja pienestä leuasta, ollaan shuntin takia maksettu yhteensä 964 euroa.
Erään lähteen mukaan maksashuntin alustavat tutkimukset maksavat yliopistollisessa eläinsairaalassa hieman päälle 500 euroa. Mikäli leikkaus on mahdollinen, on yksi saatu hinta-arvio siitä 1500 euroa.
JOS leikkaus onnistuisi täydellisesti ja koira olisi sen jälkeen terve, oltaisiin maksashuntin takia kulutettu rahaa yhteensä 2964 euroa.
Kyllä siitä pieni lovi tulee opiskelijan lompakkoon. Enpä osannut tällaista rahan menoa aavistaa vuosi takaperin. Mutta mitä sitä ei oman rakkaan perheenjäsenensä eteen tekisi.
Jos vielä laskettaisiin hintaa sille huolelle ja kärsimykselle, joiden takia omistajat ovat menettäneet yöunensa lukemattomina öinä, olisi summa tietysti moninkertainen. Eikä pidä unohtaa pienen koiran itsensä kipeitä päiviä.
Samalla kun tätä kirjanpitoa tein niin mainitaan nyt vielä, että rokotuksiin (pentuajan + 1v rokotus) on mennyt ekan vuoden aikana 221 euroa.
Fiona on parina viime päivinä pissannut sisälle monia kertoja. Pissa on tosi laimeeta, varmaankin kun olen pitänyt huolen, että se saa paljon nestettä. Eipä ole ollut sisäsiisteyden opettaminen ihan päällimmäisenä mielessä, kun nekin ongelmat todennäköisesti johtuvat shuntista. Miksi siis nähdä vaivaa kun ei koira sille mitään voi.
Maksaruoan aloittaminen ei ole sujunut kovin hyvin, kun ensimmäisenä päivänä tulivat ylös. Tänään olen antanut sitä tosi pienen määrän ja on onneksi pysynyt sisällä.
Yhä odotellaan puhelua lääkäriltä.
torstai 5. marraskuuta 2009
Ylä- ja alamäkeä
Voi tuota Fionan vointia.
Tämä tuli viikonloppuna koiran mahasta. Tajuton karvatuppo tuon kokoiselle koiralle. Tätä edelsi useat köhimiset ja puklaamiset ja lopulta ulos tuli tuo köntti. Sen jälkeen mentiin usea päivä ilman yhtään puklaamista ja aloin jo toivoa, että kyseinen karvakasa olisi ollut kaiken takana. Valitettavasti toissapäivänä Fiona alkoi taas oksentaa, ja kuten yleensä niin mitään ei tule suusta ulos asti. Mikä ihme siellä mahassa oikein tulee ylös kun mitään ei tule ulos?! Noh, eilen jatkui sitten sama, eli päivällä oksensi kolmisen kertaa. Tai voiko sitä oksentamiseksi sanoa, kun ulos ei tule mitään.
Ripuli paheni myös toissapäivänä, joten annoin parafiiniöljyä siltä varalta että suolistossa olisi jokin tuppo tukkeena eikä päästä muuta kuin löysää ohi. Öljy tulee kyllä läpi, mutta mukana ei tule muuta kuin ripulia. Fionalla on ollut sellaista semi-löysää ulostetta jo vaikka kuinka pitkän aikaa, täydellisen kiinteitä palleroita ei ole nähty miesmuistiin.
Äsken soittelin sitten Veterille ja varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Sillon otetaan kunnon verikokeet mistä tutkitaan kaikki mahdolliset vajaatoiminnat, cushingin taudit ja addisoni. Lisäksi otetaan ihosta raapenäyte tuon kylkien hinkkaamisen takia ja sitten vielä allergiatestit. Jos niistä ei mitään kummia ilmene, niin sitten mennään varmaan sinne tähystykseen. Eihän sitä tiedä vaikka juoksut ehtisi tässä alkaa niin voisi sen jälkeen sitten samalla steriloida ja tähystää. Ja poistaa vihoviimeisen maitohampaan mikä ei meinaa tippua sitten millään.
Tylosinia neuvottiin antamaan viikonlopun yli niin saataisiin suolisto hieman rauhoittumaan. Alkoi olla jo niin vesiripulilla taas. Samoin ruokakerrat jaan taas kolmeen, jos sillä saisi nuo iltapäivän/illan puklaamiset vähenemään kun ei ole maha tyhjä. Nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun on lääkäriaika varattu.
Sisäsiisteys on jo tosi hyvällä mallilla, nyt käytellään ulkona viiden tunnin välein. Ainoa minkä Fiona voisi pikkuhiljaa oppia on ulos pyytäminen. Tuntuu, että mennään jonkinlaista väsytystaistelua sen kanssa. Minä tarkkailen sitä kuin haukka ja yritän kysellä siltä, että joko pitäisi mennä. Fiona ei vaan osaa muuta kun tuijottaa ja mennä joskus jopa ovelle. Ja siinä vaiheessa minä odotan ja odotan jos tulisi jokin pienenpieni inahdus tai uusi merkki. Jos hätä kasvaisi niin suureksi, että se tajuaisi koettaa kiinnittää meidän huomion muulla tavalla. Jos se vihdoin oppisi, että voi myös ääntä päästämällä pyytää jos ei satuta olemaan vaikka samassa tilassa.
Tänään käytin sen aamulla ulkona vasta kymmeneltä ja edellinen kerta oli kahdentoista maissa illalla. Tässähän saa kohta nukkua ihan kunnolla pitkään aamuisin :)
Tämä tuli viikonloppuna koiran mahasta. Tajuton karvatuppo tuon kokoiselle koiralle. Tätä edelsi useat köhimiset ja puklaamiset ja lopulta ulos tuli tuo köntti. Sen jälkeen mentiin usea päivä ilman yhtään puklaamista ja aloin jo toivoa, että kyseinen karvakasa olisi ollut kaiken takana. Valitettavasti toissapäivänä Fiona alkoi taas oksentaa, ja kuten yleensä niin mitään ei tule suusta ulos asti. Mikä ihme siellä mahassa oikein tulee ylös kun mitään ei tule ulos?! Noh, eilen jatkui sitten sama, eli päivällä oksensi kolmisen kertaa. Tai voiko sitä oksentamiseksi sanoa, kun ulos ei tule mitään.Ripuli paheni myös toissapäivänä, joten annoin parafiiniöljyä siltä varalta että suolistossa olisi jokin tuppo tukkeena eikä päästä muuta kuin löysää ohi. Öljy tulee kyllä läpi, mutta mukana ei tule muuta kuin ripulia. Fionalla on ollut sellaista semi-löysää ulostetta jo vaikka kuinka pitkän aikaa, täydellisen kiinteitä palleroita ei ole nähty miesmuistiin.
Äsken soittelin sitten Veterille ja varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Sillon otetaan kunnon verikokeet mistä tutkitaan kaikki mahdolliset vajaatoiminnat, cushingin taudit ja addisoni. Lisäksi otetaan ihosta raapenäyte tuon kylkien hinkkaamisen takia ja sitten vielä allergiatestit. Jos niistä ei mitään kummia ilmene, niin sitten mennään varmaan sinne tähystykseen. Eihän sitä tiedä vaikka juoksut ehtisi tässä alkaa niin voisi sen jälkeen sitten samalla steriloida ja tähystää. Ja poistaa vihoviimeisen maitohampaan mikä ei meinaa tippua sitten millään.
Tylosinia neuvottiin antamaan viikonlopun yli niin saataisiin suolisto hieman rauhoittumaan. Alkoi olla jo niin vesiripulilla taas. Samoin ruokakerrat jaan taas kolmeen, jos sillä saisi nuo iltapäivän/illan puklaamiset vähenemään kun ei ole maha tyhjä. Nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun on lääkäriaika varattu.
Sisäsiisteys on jo tosi hyvällä mallilla, nyt käytellään ulkona viiden tunnin välein. Ainoa minkä Fiona voisi pikkuhiljaa oppia on ulos pyytäminen. Tuntuu, että mennään jonkinlaista väsytystaistelua sen kanssa. Minä tarkkailen sitä kuin haukka ja yritän kysellä siltä, että joko pitäisi mennä. Fiona ei vaan osaa muuta kun tuijottaa ja mennä joskus jopa ovelle. Ja siinä vaiheessa minä odotan ja odotan jos tulisi jokin pienenpieni inahdus tai uusi merkki. Jos hätä kasvaisi niin suureksi, että se tajuaisi koettaa kiinnittää meidän huomion muulla tavalla. Jos se vihdoin oppisi, että voi myös ääntä päästämällä pyytää jos ei satuta olemaan vaikka samassa tilassa.
Tänään käytin sen aamulla ulkona vasta kymmeneltä ja edellinen kerta oli kahdentoista maissa illalla. Tässähän saa kohta nukkua ihan kunnolla pitkään aamuisin :)
perjantai 16. lokakuuta 2009
Koirakavereita
Fiona on viime aikoina saanut ilahduttavasti uusia koirakavereita. Aikaisemmin se ei ole oikein päässyt monen kanssa leikkimään, kun sillä on niin valikoiva leikkikaverimaku.
Ensin Fiona pääsi Hakametsään puistoilemaan Helmeri tiibetinspanielin kanssa. Helmeri oli tosi pieni ja pehmoinen, vasta nelikuukautinen. Fionan kanssa tulivat hienosti juttuun. Helmeriä pitäisi nähdä lisää.
Seuraavaksi Fiona tapasi Uunon, cotonpojan ihan melkein naapurista. Uuno on myös vielä tosi pieni, nelikuukautinen. Ihan vitivalkoinen ja kauhean ihmisrakas, ihan kuin Helmerikin. Fiona lähinnä katseli omistajansa jalkojen välistä kun Uuno meni ihmisten rapsuteltavaksi. Fiona on selkeästi yhden ihmisen koira, muita voidaan käydä morjestamassa mutta ei niiltä paljon rapsutuksia tarvita. Uunon luona käytiin myös sisällä, Fiona ei pissannut sinne kertaakaan mitä ensin vähän pelkäsin. Hieno tyttö. Fionaa tosin sisällä kiinnosti enemmän Uunon lelut ja luut, joita se kävi hanakasti puolustamaan Uunolta. Aika sikamaista. Kävi kyllä ilmi, että mielestäni Fiona olisi jo suhteellisen valmis isosiskon rooliin, hienosti Uuno kunnioitti Fionaa vaikka olikin nyt jo hieman isompi. Fiona ei myöskään ollut liian ankara pienelle, vaan lähinnä murisi silloin kun oli ominut Uunon luun ja toinen tuli sitä varovasti katsomaan. Koirapuistossa Fiona ja Uuno menivät kunnon rallia, tasapuolista vielä eikä kumpikaan jäänyt enemmän alle.
Nyt kun ollaan Fionan kanssa taas täällä Espoossa kyläilemässä, käytiin puistossa tutustumassa pari kuukautta Fionaa nuorempaan kääpiöpinseriin Väinöön. Väinö on oikein komea, solakka ja seksuaalisuutensa selvästi löytänyt nuori mies :). Puistossa oli monta isompaa koiraa samalla aikaa, joten suuren osan ajasta Fiona vietti sylissä. Jossain välissä Fiona ja Väinö pääsivät kyllä keskenäänkin peuhaamaan ja hienosti leikkivätkin. Väinöä pitää nähdä lisää sitten kun taas porukoille tullaan käymään.
Eilen erehdyin antamaan Fionalle palan metvurstia ja luultavasti sen seurauksena ollaan saatu taas eilisillasta lähtien nauttia ihanista mahavaivoista. Semi-ripuli alkoi viimeisellä pissakerralla illalla ja jatkuu yhä tänäänkin. Tänään myös Fiona puklautti parit tyhjät oksennukset ja sen jälkeen normaalia pienemmän ruoka-annoksensa pihalle, joten sai taas canicuria ja inupekt fortea ja nyt on nukkumassa. Kovin väsyneeltä vaikuttaa, mikä ei tietysti ole ihme eilisen riehumisen ja tämän hetkisen mahdollisen mahakivun huomioon ottaen.
Väinön tapaamisesta kävi ilmi, että Fionalla ei ole juoksut todennäköisesti alkamassa ihan lähiaikoina. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei pojalta tullut. Kovasti Fiona silti lutkuttelee alapäätänsä, joten ehkä kysäisen torstain rokotuksilla varmuuden vuoksi lääkäriltä voisiko sillä olla jokin tulehdus. Parempi katsoa kuin katua. Muita epänormaaliuden merkkejä ei näy paitsi tuo nuoleminen minkä kuvittelin enteilevän tulevia juoksuja.
Ilahduttavaa on ollut huomata, että viime öisiä ripulikakkoja lukuunottamatta sisälle ei ole tullut vierailun aikana kertaakaan mitään. Jospa sitä voisi torstaina sanoa, että Fiona oppi sisäsiistiksi 1-vuoden ikään mennessä.
Ensin Fiona pääsi Hakametsään puistoilemaan Helmeri tiibetinspanielin kanssa. Helmeri oli tosi pieni ja pehmoinen, vasta nelikuukautinen. Fionan kanssa tulivat hienosti juttuun. Helmeriä pitäisi nähdä lisää.
Seuraavaksi Fiona tapasi Uunon, cotonpojan ihan melkein naapurista. Uuno on myös vielä tosi pieni, nelikuukautinen. Ihan vitivalkoinen ja kauhean ihmisrakas, ihan kuin Helmerikin. Fiona lähinnä katseli omistajansa jalkojen välistä kun Uuno meni ihmisten rapsuteltavaksi. Fiona on selkeästi yhden ihmisen koira, muita voidaan käydä morjestamassa mutta ei niiltä paljon rapsutuksia tarvita. Uunon luona käytiin myös sisällä, Fiona ei pissannut sinne kertaakaan mitä ensin vähän pelkäsin. Hieno tyttö. Fionaa tosin sisällä kiinnosti enemmän Uunon lelut ja luut, joita se kävi hanakasti puolustamaan Uunolta. Aika sikamaista. Kävi kyllä ilmi, että mielestäni Fiona olisi jo suhteellisen valmis isosiskon rooliin, hienosti Uuno kunnioitti Fionaa vaikka olikin nyt jo hieman isompi. Fiona ei myöskään ollut liian ankara pienelle, vaan lähinnä murisi silloin kun oli ominut Uunon luun ja toinen tuli sitä varovasti katsomaan. Koirapuistossa Fiona ja Uuno menivät kunnon rallia, tasapuolista vielä eikä kumpikaan jäänyt enemmän alle.
Nyt kun ollaan Fionan kanssa taas täällä Espoossa kyläilemässä, käytiin puistossa tutustumassa pari kuukautta Fionaa nuorempaan kääpiöpinseriin Väinöön. Väinö on oikein komea, solakka ja seksuaalisuutensa selvästi löytänyt nuori mies :). Puistossa oli monta isompaa koiraa samalla aikaa, joten suuren osan ajasta Fiona vietti sylissä. Jossain välissä Fiona ja Väinö pääsivät kyllä keskenäänkin peuhaamaan ja hienosti leikkivätkin. Väinöä pitää nähdä lisää sitten kun taas porukoille tullaan käymään.
Eilen erehdyin antamaan Fionalle palan metvurstia ja luultavasti sen seurauksena ollaan saatu taas eilisillasta lähtien nauttia ihanista mahavaivoista. Semi-ripuli alkoi viimeisellä pissakerralla illalla ja jatkuu yhä tänäänkin. Tänään myös Fiona puklautti parit tyhjät oksennukset ja sen jälkeen normaalia pienemmän ruoka-annoksensa pihalle, joten sai taas canicuria ja inupekt fortea ja nyt on nukkumassa. Kovin väsyneeltä vaikuttaa, mikä ei tietysti ole ihme eilisen riehumisen ja tämän hetkisen mahdollisen mahakivun huomioon ottaen.
Väinön tapaamisesta kävi ilmi, että Fionalla ei ole juoksut todennäköisesti alkamassa ihan lähiaikoina. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei pojalta tullut. Kovasti Fiona silti lutkuttelee alapäätänsä, joten ehkä kysäisen torstain rokotuksilla varmuuden vuoksi lääkäriltä voisiko sillä olla jokin tulehdus. Parempi katsoa kuin katua. Muita epänormaaliuden merkkejä ei näy paitsi tuo nuoleminen minkä kuvittelin enteilevän tulevia juoksuja.
Ilahduttavaa on ollut huomata, että viime öisiä ripulikakkoja lukuunottamatta sisälle ei ole tullut vierailun aikana kertaakaan mitään. Jospa sitä voisi torstaina sanoa, että Fiona oppi sisäsiistiksi 1-vuoden ikään mennessä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Hormonihirviö
Eikä näy vieläkään. Meinaa niitä juoksuja. Lenkeillä on merkkailtu jo kuukauden päivät ja juoksuja odoteltu vähintään saman verran. Mutta kun ei niin ei. Äitsykällä tuli ensimmäiset juoksut 1v2kk iässä, joten voi olla että tässä saadaan vielä odotella reilumminkin.
Sisäsiisteydessä edetään koko ajan. Sisälle ei enää pissailla muuta kun poikkeustapauksissa, eli jos jää yksi pitkäksi aikaa tai ei aamulla pääse heti ulos. Ulkona käydään tällä hetkellä 3-3,5 tunnin välein suurin piirtein. Nyt ollaan venyttämässä sitä tuonne 3,5 tuntiin. Fiona on myös vihdoin tajunnut ulos pyytämisen idean, vaikkakin harvoin pissan takia pyytää. Kakkaa ei mielellään sisälle ole tehnyt pitkään aikaan, vaan menee hengailemaan eteiseen ja tuijottaa merkitsevästi. Vielä kun pyytäisi päästä myös pissalle ja keksisi antaa äänimerkkejä niin tietäisi aamulla nousta silloin kun täytyy päästä ulos.
Lähinnä sen takia noita juoksuja odottelen, että haluan nähdä helpottuuko meilläkin sisäsiisteys entisestään juoksujen jälkeen. Monillahan sisälle pissailu loppuu lopullisesti kuin seinään ensimmäisten juoksujen jälkeen. Lisäksi voisi tietää että tuo merkkailu johtuu todellakin juoksuista, eikä vaikka pissatulehduksesta. Kolmantena vaan ei vähäisempänä voisi alkaa varautumaan edessä olevaan sterilisaatioon, mikä Fionaa odottaa ensimmäisten juoksujen jälkeen. Päätin steriloisa Fionan ihan terveydellisistä syistä, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka joku uroskin joskus tänne talouteen tupsahtaa ;)
Tänään käytiin pitkästä aikaa keskustassa pitemmällä lenkillä ja voi että miten jännittävää siellä taas oli. Hihnakäyttäytyminen oli melko hukassa siellä autojen ja ihmisten keskellä. Yhtä rullalautailijaa Fiona säikähti pahanpäiväisesti, mutta toivottavasti ei mitään sen suurempia traumoja jäänyt.
Oli kyllä emännälläkin mukava olo tuon tunnin lenkin jälkeen, ulkonakin niin ihan syksyinen ilma. Pipo olisi vaan saanut olla vielä päässä.
Sisäsiisteydessä edetään koko ajan. Sisälle ei enää pissailla muuta kun poikkeustapauksissa, eli jos jää yksi pitkäksi aikaa tai ei aamulla pääse heti ulos. Ulkona käydään tällä hetkellä 3-3,5 tunnin välein suurin piirtein. Nyt ollaan venyttämässä sitä tuonne 3,5 tuntiin. Fiona on myös vihdoin tajunnut ulos pyytämisen idean, vaikkakin harvoin pissan takia pyytää. Kakkaa ei mielellään sisälle ole tehnyt pitkään aikaan, vaan menee hengailemaan eteiseen ja tuijottaa merkitsevästi. Vielä kun pyytäisi päästä myös pissalle ja keksisi antaa äänimerkkejä niin tietäisi aamulla nousta silloin kun täytyy päästä ulos.
Lähinnä sen takia noita juoksuja odottelen, että haluan nähdä helpottuuko meilläkin sisäsiisteys entisestään juoksujen jälkeen. Monillahan sisälle pissailu loppuu lopullisesti kuin seinään ensimmäisten juoksujen jälkeen. Lisäksi voisi tietää että tuo merkkailu johtuu todellakin juoksuista, eikä vaikka pissatulehduksesta. Kolmantena vaan ei vähäisempänä voisi alkaa varautumaan edessä olevaan sterilisaatioon, mikä Fionaa odottaa ensimmäisten juoksujen jälkeen. Päätin steriloisa Fionan ihan terveydellisistä syistä, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka joku uroskin joskus tänne talouteen tupsahtaa ;)
Tänään käytiin pitkästä aikaa keskustassa pitemmällä lenkillä ja voi että miten jännittävää siellä taas oli. Hihnakäyttäytyminen oli melko hukassa siellä autojen ja ihmisten keskellä. Yhtä rullalautailijaa Fiona säikähti pahanpäiväisesti, mutta toivottavasti ei mitään sen suurempia traumoja jäänyt.
Oli kyllä emännälläkin mukava olo tuon tunnin lenkin jälkeen, ulkonakin niin ihan syksyinen ilma. Pipo olisi vaan saanut olla vielä päässä.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Paranemaan päin
Päivitelläänpä pikkuisen tämän hetkistä vointia.
Heti ensimmäisen antibiootin jälkeen loppui ripulit kuin seinään, kakka on ollut sen jälkeen kuin oppikirjasta. Oksentelu on vähentynyt, mutta sitä tulee silti yleensä kerran päivässä, lähinnä öisin. Ensin Fiona alkaa nuolemaan ihan hulluna petinsä pehmustetta, tyynyä, aika lailla mitä tahansa ja herään jo tähän lutkutukseen. Tätä kestää ehkä joku puoli tuntia minkä jälkeen se nousee pedistä, käy pissalla lattialla ja sitten oksentaa. Tai "yökkii", koska suusta ulos ei nykyään tule mitään. Ihan niinkuin joku koirat.comissa sanoi, ihan kun se yrittäisi kakoa mahasta jotain ulos mutta ei onnistu siinä.
Viime yönä heräsin taas tuohon lutkutukseen ja annoin Fionalle muutaman pienen juustosiivun (mikään muu ei öisin kelpaa, paitsi ehkä kinkku ja vastaavat). Hetken jatkui lutkutus, kunnes se loppui (!) ja Fiona kävi nukkumaan. Harmi vaan, että puolen tunnin päästä oli muutenkin herätys ja eihän se ruoka sitten maistunut yhtään kun oli maha saanut pahimman nälän tunteen pois juustolla. Selvästi olen huomannut, että Fionan pitää saada jotain suuhunsa vähintään 6 tunnin välein ettei maha tyhjene liikaa ja ala oksetuttamaan. Haastavaa tuosta tekee sen, että ruoka-aikaan nappulat ei maistu (yleensä, ruokaa tarjoillaan nykyään 3 kertaa päivässä) mutta silti pitäisi jotain antaa ettei oksetuta. Ja sitten ei pääse tulemaan kunnolla nälkä seuraavaksi ruokakerraksi kun annan napsuja kädestä muutaman joka 6h. Ja taas pitää antaa kädestä. Oravanpyörä on valmis.
Mietin edelleen, että voiko tuo olla närästystä. Närästys kyllä mielestäni tulee nopeammin ruoan jälkeen, kun tuo taas selvästi alkaa kakomaan sitten kun maha tyhjenee. Vai voiko sappihapot juhlia tyhjässä mahassa ja sitten närästys tulee niistä? Pitänee kysyä ensi kerralla lääkärillä, samoin kun tuosta oksentelua edeltävästä lutkutuksesta.
Lamb&Apple ei vieläkään maistu yhtään sen paremmin. Laitoin aikaisemmin sekaan kanan keitinlientä, kunnes tajusin että onhan siinäkin kanaa. Nyt ei sitten kuivat tai veteen liotetut maistu yhtään. Ihan kun olisivat liian isoja nappuloita, suussa pyöritellään ja sitten pudotetaan maahan. Ei tajua pureskella kun royal canineita ei ole tarvinnut koskaan. Kädestä syö kyllä nameina acanaakin kuivina kokonaisina ja puolikkaina. Erityisesti olohuoneessa. Pitäisiköhän testata antaa ruoka olohuoneessa, jos keittiön ruokapaikkaan on tullut joku negatiivinen tunnelma.
Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata tästä ja edellisen tekstin kuvista että matot ovat löytäneet tiensä takaisin lattialle. Zion vierailun ajaksi pistin enkä ole jaksanut ottaa pois. Yhdet ripulit tuli eteisen matolle ennen antibiootteja, mutta muuten ei ole tullut mitään. Eteisen maton otan kyllä pitkiksi yksinoloajoiksi pois, siihen kun ne pissat tulee jos johonkin. Makuuhuoneeseen ei kyllä pistetä mattoa vielä kuukausiin, sen verran hukassa on tuo pidättely aina oksennuskohtauksia ennen ja jälkeen.
Nyt kun olen aseistautunut juustosiivuilla yötä varten niin voinkin käydä nukkumaan. Yöpöydältä vaan nakkaa Fionalle kun rupeaa kuulumaan lutkutusta. Saas nähdä.
Heti ensimmäisen antibiootin jälkeen loppui ripulit kuin seinään, kakka on ollut sen jälkeen kuin oppikirjasta. Oksentelu on vähentynyt, mutta sitä tulee silti yleensä kerran päivässä, lähinnä öisin. Ensin Fiona alkaa nuolemaan ihan hulluna petinsä pehmustetta, tyynyä, aika lailla mitä tahansa ja herään jo tähän lutkutukseen. Tätä kestää ehkä joku puoli tuntia minkä jälkeen se nousee pedistä, käy pissalla lattialla ja sitten oksentaa. Tai "yökkii", koska suusta ulos ei nykyään tule mitään. Ihan niinkuin joku koirat.comissa sanoi, ihan kun se yrittäisi kakoa mahasta jotain ulos mutta ei onnistu siinä.
Viime yönä heräsin taas tuohon lutkutukseen ja annoin Fionalle muutaman pienen juustosiivun (mikään muu ei öisin kelpaa, paitsi ehkä kinkku ja vastaavat). Hetken jatkui lutkutus, kunnes se loppui (!) ja Fiona kävi nukkumaan. Harmi vaan, että puolen tunnin päästä oli muutenkin herätys ja eihän se ruoka sitten maistunut yhtään kun oli maha saanut pahimman nälän tunteen pois juustolla. Selvästi olen huomannut, että Fionan pitää saada jotain suuhunsa vähintään 6 tunnin välein ettei maha tyhjene liikaa ja ala oksetuttamaan. Haastavaa tuosta tekee sen, että ruoka-aikaan nappulat ei maistu (yleensä, ruokaa tarjoillaan nykyään 3 kertaa päivässä) mutta silti pitäisi jotain antaa ettei oksetuta. Ja sitten ei pääse tulemaan kunnolla nälkä seuraavaksi ruokakerraksi kun annan napsuja kädestä muutaman joka 6h. Ja taas pitää antaa kädestä. Oravanpyörä on valmis.
Mietin edelleen, että voiko tuo olla närästystä. Närästys kyllä mielestäni tulee nopeammin ruoan jälkeen, kun tuo taas selvästi alkaa kakomaan sitten kun maha tyhjenee. Vai voiko sappihapot juhlia tyhjässä mahassa ja sitten närästys tulee niistä? Pitänee kysyä ensi kerralla lääkärillä, samoin kun tuosta oksentelua edeltävästä lutkutuksesta.
Lamb&Apple ei vieläkään maistu yhtään sen paremmin. Laitoin aikaisemmin sekaan kanan keitinlientä, kunnes tajusin että onhan siinäkin kanaa. Nyt ei sitten kuivat tai veteen liotetut maistu yhtään. Ihan kun olisivat liian isoja nappuloita, suussa pyöritellään ja sitten pudotetaan maahan. Ei tajua pureskella kun royal canineita ei ole tarvinnut koskaan. Kädestä syö kyllä nameina acanaakin kuivina kokonaisina ja puolikkaina. Erityisesti olohuoneessa. Pitäisiköhän testata antaa ruoka olohuoneessa, jos keittiön ruokapaikkaan on tullut joku negatiivinen tunnelma.
Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata tästä ja edellisen tekstin kuvista että matot ovat löytäneet tiensä takaisin lattialle. Zion vierailun ajaksi pistin enkä ole jaksanut ottaa pois. Yhdet ripulit tuli eteisen matolle ennen antibiootteja, mutta muuten ei ole tullut mitään. Eteisen maton otan kyllä pitkiksi yksinoloajoiksi pois, siihen kun ne pissat tulee jos johonkin. Makuuhuoneeseen ei kyllä pistetä mattoa vielä kuukausiin, sen verran hukassa on tuo pidättely aina oksennuskohtauksia ennen ja jälkeen.
Nyt kun olen aseistautunut juustosiivuilla yötä varten niin voinkin käydä nukkumaan. Yöpöydältä vaan nakkaa Fionalle kun rupeaa kuulumaan lutkutusta. Saas nähdä.
lauantai 1. elokuuta 2009
Mattopyykillä
Teinpä toissapäivänä jotain perin eriskummallista ja epä-Tainamaista ja lähdin yksin, vain mäntysuopa kaverinani, pesemään viittä isoa mattoa Iidesjärven matonpesupaikalle. Olen toki pessyt mattoja aikaisemmin, mutta siitä taitaa olla lähemmäs 5-6 vuotta eikä sieltä paljon enää ollut muistikuvia jäljellä. Avokkia yritin ylipuhua pitkän aikaa, mutta sitten meni hermot ja päätin että mielummin pesen matot yksin kuin kuuntelen koko ajan jatkuvaa valitusta siitä miten kamalaa on ja miten hirveä olin kun pakotin tulemaan mukaan.
Pesu menikin tosi hienosti, vaikka miehiselle voimalle olisikin pariin otteeseen ollut apua. Kerran sain mankelin jumiin, onneksi eräs toinen pesijä tuli auttamaan ja saatiin se toimimaan. Toinen ongelma sattui kun en jaksanut/ylettynyt nostamaan isoa märkää ja painavaaa mattoa kuivaamaan, onneksi sain tässäkin apua. On täällä Tampereella vaan ystävällisiä matonpesijöitä! :)
Nyt on sitten viisi mattoa odottamassa (ai perkele, kerrostalon kuivaushuoneessa muuten vieläkin!) että meidän rakas hauvelimme olisi sen verran sisäsiisti että pystyisi laittamaan ne lattialle. Yleisesti ottaen näyttääkin jo tosi hyvältä (vihdoin), mutta vahinkoja sattuu vielä jonkin verran niin en taida vielä uskaltaa. Viimeksi viime viikonloppuna tuli sisälle, silloin kun oltiin vanhemmillani kylässä. Kotona tuli viimeksi viikko sitten perjantaina, kun pakkailin lähtöä varten. Äiti jo ehti ehdottaa, että kun Fiona stressaantuu, esimerkiksi kun pakkaan tai ollaa kylässä, niin rakon toimintakyky hetkellisesti heikkenee ja sitten tulee pissat. Tässä voisi hyvin olla perääkin.
Viikonlopun jälkeen on 8h työpäivätkin mennyt hienosti ilman pissoja sisälle samoin kuin yöt, vaikka on nyt taas laajennettu Fionan käyttöön koko makuuhuone öisin. Pari yötä nukuttiin jopa makkarin ovi auki, mutta tästä on seurannut niin ärsyttävää steppailua öisin ympäri kämppää, että parempi nukkua vielä ovi kiinni kunnes saadaan matot lattialle.
Ainoa matto on ollut pieni räsymatto olohuoneen lattialla, joka menee kätevästi pesukoneeseen. Sitä ollaan pidetty lattialla aina kotonaollessamme, jotta Fionalla olisi edes jokin paikka minkä päällä lepäillä. Poislähtiessämme se on otettu pois, jos ollaan muistettu. Olen kuitenkin yrittänyt aina syynätä sitä läpi, ettei sitä ole huomaamatta käytetty vessana. Voisinkin nyt tehdä semmoisen päätöksen, että sitten kun Fiona on pissaamatta sisälle 2vk, alan laittamaan pikkuhiljaa mattoja lattialle. Ensin makuuhuoneeseen, sitten viikon päästä keittiöön, sitten viikon päästä olohuoneeseen ja lopulta viikon päästä eteiseen mihin pissat lähes poikkeuksetta tulee jos on tullakseen. Jos vahinko sattuu (matolle), niin sitten taas pois ja alusta.
Saa nähdä riittääkö itsellä kärsivällisyys :)
Pesu menikin tosi hienosti, vaikka miehiselle voimalle olisikin pariin otteeseen ollut apua. Kerran sain mankelin jumiin, onneksi eräs toinen pesijä tuli auttamaan ja saatiin se toimimaan. Toinen ongelma sattui kun en jaksanut/ylettynyt nostamaan isoa märkää ja painavaaa mattoa kuivaamaan, onneksi sain tässäkin apua. On täällä Tampereella vaan ystävällisiä matonpesijöitä! :)
Nyt on sitten viisi mattoa odottamassa (ai perkele, kerrostalon kuivaushuoneessa muuten vieläkin!) että meidän rakas hauvelimme olisi sen verran sisäsiisti että pystyisi laittamaan ne lattialle. Yleisesti ottaen näyttääkin jo tosi hyvältä (vihdoin), mutta vahinkoja sattuu vielä jonkin verran niin en taida vielä uskaltaa. Viimeksi viime viikonloppuna tuli sisälle, silloin kun oltiin vanhemmillani kylässä. Kotona tuli viimeksi viikko sitten perjantaina, kun pakkailin lähtöä varten. Äiti jo ehti ehdottaa, että kun Fiona stressaantuu, esimerkiksi kun pakkaan tai ollaa kylässä, niin rakon toimintakyky hetkellisesti heikkenee ja sitten tulee pissat. Tässä voisi hyvin olla perääkin.
Viikonlopun jälkeen on 8h työpäivätkin mennyt hienosti ilman pissoja sisälle samoin kuin yöt, vaikka on nyt taas laajennettu Fionan käyttöön koko makuuhuone öisin. Pari yötä nukuttiin jopa makkarin ovi auki, mutta tästä on seurannut niin ärsyttävää steppailua öisin ympäri kämppää, että parempi nukkua vielä ovi kiinni kunnes saadaan matot lattialle.
Ainoa matto on ollut pieni räsymatto olohuoneen lattialla, joka menee kätevästi pesukoneeseen. Sitä ollaan pidetty lattialla aina kotonaollessamme, jotta Fionalla olisi edes jokin paikka minkä päällä lepäillä. Poislähtiessämme se on otettu pois, jos ollaan muistettu. Olen kuitenkin yrittänyt aina syynätä sitä läpi, ettei sitä ole huomaamatta käytetty vessana. Voisinkin nyt tehdä semmoisen päätöksen, että sitten kun Fiona on pissaamatta sisälle 2vk, alan laittamaan pikkuhiljaa mattoja lattialle. Ensin makuuhuoneeseen, sitten viikon päästä keittiöön, sitten viikon päästä olohuoneeseen ja lopulta viikon päästä eteiseen mihin pissat lähes poikkeuksetta tulee jos on tullakseen. Jos vahinko sattuu (matolle), niin sitten taas pois ja alusta.
Saa nähdä riittääkö itsellä kärsivällisyys :)
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Huh hellettä
On kyllä kiva asua tämmöisessä vuokrakaksiossa, missä talvellakin lämpötila oli lähes jatkuvasti päälle 25 astetta. Tämmösillä helteillä, kuten arvata saattaa, on täällä melko tukalat oltavat niin ihmisillä kuin koirallakin. Nyt näyttää sisälämpötilamittari vain 26,4 °C, ulkona on 29,8 °C. Illalla kun talo on taas ehtinyt päivän mittaan lämmitä on sisällä päälle 28 myös. Lenkit onkin kutistunu aika olemattomiksi päivällä. Eilen taidettiin pitempi lenkki tehdä puolen yön aikoihin.
Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.
Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.
Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.
Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.
Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.
Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.
Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.
Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.
Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.
Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.
Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.
Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.
Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.
Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)