Kokemuksia vessanraikastinpannasta

Olen silloin tällöin tuskaillut Lokin vahtihaukun kanssa, mutta talvikautena kun aktivointia on vähemmän kuin muulloin ja lisäksi viime aikoina, kun olemme yöpyneet enemmän muualla kuin kotona, tuo käyttäytyminen on tuntunut taas lisääntyneen. Loki haukkuu muutamia haukahduksia vieraiden tullessa, ovisummerin/ovikellon kuullessaan ja ajoittain myös muulloin rappukäytävän äänille. Nämä tilanteet on toki handlattavissa kun on itse kotona ja Loki kyllä hiljenee hyvin nopeasti. Joskus se kuitenkin haukkuu myös silloin, kun itse tulen vasta kotiin ja kävelen rappukäytävässä. Asumme ensimmäisessä kerroksessa kolmi- (vai -neljä..?) kerroksisesta talosta ja ylärappujen asukkaat kulkevat meidän oven ohi mennessään koteihinsa. Olenkin alkanut epäillä, että se haukkuu myös naapureiden äänet kuullessaan. Lisäksi se saattaa öisin haukkua oudoille äänille jos yövymme muualla kuin kotona.

Olen ajatellut, että pitäisi nauhoittaa sen yksinoloja taas pitkästä aikaa, mutta sitten sainkin kivasti siskon kaveriltaan saaman Petsafe haukunestopannan lainaan Lokille testattavaksi. Tässä ensimmäisiä testihavaintoja tästä maagisesta (vaikkakin hieman jakautuneen vastaanoton koiraihmisiltä saaneesta) sitruunapannasta/haukunestopannasta.

Pantaa testatessa kävi ilmi, että oma luonnollinen haukkumisääneni oli oktaavia liian korkea, matalammalta haukkuessani sen sijaan olisin saanut suihkautuksen nenälleni. Onneksi testitilanteessa tajusin osoittaa laitteella mielummin siskoa päin. Pelkkä haju riitti saamaan Tessin epäluuloiseksi ja häipymään olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Pannan alkuperäinen omistaja, eroahdistunut terrieri, oli haukkunut aina pannan säiliön tyhjäksi ja panta olikin sitten melko turha kyseisessä tapauksessa.

Lokilla panta näyttää ainakin toistaiseksi toimivan hyvin. Ensitestaaminen oli lauantaina, kun peli-iltaan lappasi väkeä summerin sekä ovikellon kautta. Muutaman ensimmäisen ihmisen kohdalla Loki haukahti kerran, sai suihkautuksen naamallensa ja oli loput kerrat hiljaa. Tarkkailin mahdollista ahdistumista pannasta, mutta sitruunaisen suihkautuksen aiheuttaman muutaman pärskähdyksen jälkeen Loki oli lähinnä ihmeissään, ei mitään ahdistumisen merkkejä mikä oli kiva. Hiljaa ollessaan se saa tietysti myös aina kehuja tai herkkuja kiitokseksi nätistä käyttäytymisestä.

Toinen testikerta oli, kun Loki sai pannan kaulaansa jäädessään yksin vähän tuntemattomampaan paikkaan. Takaisin mennessä rappukäytävässä ja hississä oli hiljaista koko ajan, mutta asuntoon mentyä nenään osuva mukava sitruunan tuoksu paljasti, että yritys pelastaa talo pelottavilta hississäkulkijoilta, meiltä tai joiltain muilta, oli käynyt pojan mielessä.

Kolmas testikerta oli yöllä, kun Loki juoksi ilmoittamaan lehdenjakajalle että "täällä vahdin minä!", sai suihkautuksen naamallensa ensimmäisen haukun jälkeen ja kipitti nolona poikana takaisin sohvalle jatkamaan unia.

Neljäs testikerta oli välioven aiheuttama koirapoikaa epäilyttävä "omg joku tulee" ääni mille piti haukkua kerran, saada taas suihkautus ja parin aivastuksen jälkeen jättää vahtihommat ihmisille.

En tiedä alkaako Loki jossain välissä muistaa että haukkumisesta seuraa suihkautus, mutta ainakin panta näyttäisi jättävän haukut yhteen kertaan. Toivon, että Loki on sen verran pehmoinen pieni koirapoika, ettei totu sitruunan hajuun ja jatka haukkumista suihkeesta huolimatta. Toki pitäisi päästä palkitsemaan myös aina niitä kertoja kun on hiljaa, että vahvistuisi se oikea käyttäytymismalli. Lisäksi aktivointia pitää muutenkin lisätä, että on sitten myös väsytetty koira kotona.

Onneksi kevät ja nätit aurinkoiset päivät alkavat olla täällä! Tänäänkin käytiin taas reilu puolitoista tunti juoksemassa, kevätaurinkoiset canicrosslenkit on ehkä parhautta!

#tipoftheday

Eräs aihe, mistä olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, on valokuvien tekijänoikeudet. Varsinkin netissä tekijänoikeuslait ovat tooooodella vaikea ensinnäkin tietää ja muistaa, mutta sen lisäksi tulkita, sisäistää ja ymmärtää.

Kokosin tähän muutamia tärkeimpiä ja oleennaisimpia sääntöjä liittyen toisten henkilöiden ottamien kuvien käyttöön ja julkaisemiseen. Itsekään en ole ollut näistä ihan täysin perillä ja myönnän aiemmin tietämättömyyttäni sääntöjä rikkoneeni, mutta silti pyrin aina noudattamaan tekijänoikeuslakeja parhaan tietoni mukaisesti. Tämän merkinnän tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan kerätä tiedoksi ja muistutukseksi muutamia pääseikkoja.

Et saa tehdä kuvalle näitä asioita ilman lupaa valokuvan ottajalta:

• Julkaista esimerkiksi blogissa, Facebookissa tai muualla.
• Rajata, pienentää tai muillakaan tavoilla muokata vaikka lupa julkaisuun olisikin.

Julkaisua on paperisten julkaisujen lisäksi kuvien laittaminen näkyville internetiin esimerkiksi sosiaalisen median palveluihin (kuten Facebook, blogit jne...) tai nettigalleriaan.

Muutaman viimeaikaisen soveltavan esimerkin tähän heittääkseni, toisten ottamiin kuviin et siis saa ilman lupaa tehdä ennen julkaisua esimerkiksi seuraavanlaisia muutoksia:

• Muokata lisäämällä onnittelutekstin esimerkiksi serti tms. kuviin
• Poistaa kuvasta copyright merkintää, pienentää/rajata kuvaa ja laittaa itse "copyrightit" takaisin
• Laittaa omatekemiin kuvakollaaseihin
• Ilmoittaa kuvakilpailuihin
• Eikä tietenkään julkaista maksullisissa tai maksuttomissa, vaikka miten pienissä, paperisissa tai sähköisissä julkaisuissa.

Huomioitavaa on myös se, että et saa käyttää kuvaa, vaikka lisäät kuvaan itse kuvan ottajan tiedot tai ilmoitat ne muilla tavoin kuvan yhteydessä. Myöskään se, onko valokuvassa kuvaajan laittama vesileima vai ei, ei ole merkityksellistä kuvan käyttöoikeuksien kannalta. Ihan KAIKKIA kuvia koskee tekijänoikeudet, oli asiasta sitten kuvassa tai sen yhteydessä mainittu tai ei. Mikäli kuvan yhteydestä ei löydy yhteystietoja ja/tai kuvan käytöstä ei ole mainittu, silloin kuvaa ei saa käyttää.

Ei myöskään kannata ajatella, että voit julkaista kuvan luvatta, vain koska kyllähän kaikki muutkin.

Luvan kuvan käyttöön ja/tai muokkaamiseen voi saada ainoastaan valokuvaajalta, yleensä ihan vain kysymällä. Valokuvaajat usein mielellään antavat tavallisille ihmisille luvan käyttää omissa blogeissaan tai Facebookissaan heidän ottamiaan kuvia. Luvaton käyttö sen sijaan rikkoo tekijänoikeuslakia, oli kyseessä sitten harrastaja- tai ammattivalokuvaaja.

Toinen nykyään yleinen valokuvaajien tapa määrittää kuviensa käyttöoikeuksia on kirjoittaa kuvagalleriansa sivun copyright tekstissä yleisesti kuvien käytöstä. Esimerkiksi Tytti Käyhkön kuvagalleriassa koiramaiset.kuvat.fi sanotaan, että kuvien käyttäminen on tietyissä määrin sallittu:

"© koiramaiset.kuvat.fi | Tytti Käyhkö, kuvien käyttö sallittua blogeissa, facebookissa ja omilla kotisivuilla, kunhan kuvaajan mainitsee. Käyttölupaa muihin käyttötarkoituksiin ilman erillistä lupaa ei ole.

Kysyttävää? Ota yhtettä sähköpostitse osoitteeseen tytti.kyhk (a) gmail.com"

Sen sijaan esimerkiksi suosittu koirakuvat.kuvat.fi ei anna lupaa käyttää tai kopioida kuvia mihinkään käyttöön ilman kirjallista lupaa. Sivulla on kerrottu selkeät ohjeet mistä kysellä lupia kuvien käyttöön ja tiedän useiden kuvaajalta näitä kyselleenkin.

Vaikka tekijänoikeuslaki ei erottelekaan harrastaja- ja ammattikuvaajia vaan kaikkien kuviin pätevät samat säännöt, yleensä jos kyse on ammattikuvaajasta, on henkilö tällöin tarkempi siitä mihin kuvia luovutetaan. Heille kun kyseessä saattaa olla leipätyö ja sen vuoksi useinkaan suoria oikeuksia ei anneta. On myös aina kuvaajan oikeus saada tietää mihin hänen kuviaan käytetään, mikäli vapauksista ei ole erikseen luovuttu.

Kuviin saa linkata, mikä onkin hyvä tapa saada kiva kuva muiden nähtäville rikkomatta tekijänoikeuksia.

Valokuvien ottamisesta sen verran, että kuvia saa ottaa julkisilla paikoilla ilman lupaa kuvan kohteilta ja sen jälkeen julkaista. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi agilitykilpailut, mistä tämän merkinnän alussa oleva kuva on otettu. Kuvissa saa näkyä toisia ihmisiä, kuten myös toki koiria. Kuvan kohteelta ei tarvitse pyytää lupaa, ei kuvaajan eikä kuvan käyttäjän. Toki jos menee kadulla tepsuttavaa turrea kuvaamaan, on aina kohteliasta kysyä ensin lupa. Mikäli kyseessä on tapahtuma johon pääsemistä rajoitetaan esimerkiksi pääsymaksulla, tapahtuman järjestäjä voi rajoittaa yleistä kuvausoikeutta.

Tekijänoikeuslaki löytyy tarkemmin Finlexistä ja siihen kannattaa kaikkien ainakin jollain tasolla pyrkiä perehtymään. Kuvan ottajan oikeus valokuvaan on voimassa 50 vuotta kuvan valmistamisesta.

Erityisen tarkka tulee tietysti olla käyttäessä kuvia kaupalliseen käyttöön.

Alla oleva tuima Loki muokattu kuvan omistajan luvalla.

Hips don't lie, vai valehteleeko?

Viikonlopun viettoon kuului leikkimistä excelillä sekä photoshopilla. Olen halunnut opetella käyttämään excelin pivot-taulukoita jo pitkään ja nyt vihdoin keksin jotain käyttöä sille. Kooikerhondjien viimeisimpien valitettavien lonkkatulosten ja niiden perinnöllisyyden tutkimisen innoittamana kokosin koiranetistä tilastoja erilaisten suunnilleen keskikokoisten koirarotujen lonkkatutkimustuloksista vuosilta 2003-2013. And here we go, kaikista hienoin graafinen infograafi mitä olette koskaan nähneet, klikkaamalla isommaksi:

Tämä on versio 2, missä pyreneittenpaimenkoirilla on laskettu sekä lyhyt- että pitkäkarvaisten tulokset. Heivasin kuvan nähtäville facebookiin kun se oli mielestäni niin kaunis :). Jakoi kuitenkin mielipiteitä siinä suhteessa, että se ei ole tutkimus eikä yritä olla, vaan kuvaa pelkästään graafisessa muodossa minkälaisessa suhteessa A-D lonkkia on kullakin rodulla kunakin vuonna tutkittu. Mitään tarkempaa vertailua siis esimerkiksi rotujen välillä on vaikea vetää.

"Infograafi (tietograafi, infografiikka) on tiedon visualisointia niin, että tieto on helpompi ja nopeampi omaksua kuin esimerkiksi tekstimuotoisena."
- Lähde: https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=25755725

En siis koko elämääni panostaisi tämän analysoimiseen ja tulkitsemiseen, mutta mielestäni mielenkiintoisia huomioita sieltä voi nostaa:

• Cockerien, shelttien ja novascotiannoutajien tulokset ovat pysyneet suurinpiirtein samoina, A lonkkaisten määrä melko vakio joka vuosi.
• Koirien suuri määrä helpottaa selvästi, suurilukuisilla roduilla luvut pysyvät paljon samansuuntaisemmissa lukemissa kuin esim. pyreneittenpaimenkoiralla (pk+lk), minkä populaatio on sen verran pieni ja siksi vaihtelua on runsaasti ja johtopäätösten vetäminen vaikeampaa.
• Villakoirien tulos oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että A-lonkkaisten trendi on selvästi laskeva. Miksiköhän? Onko villiksillä jatkuvasti näin huonoja lonkkia, vai onko tutkittu niin vähän (mahdollisesti vain oireilevia koiria)? Rotua tuntematta ja lisää selvittämättä on vaikea sanoa.
• Espanjanvesikoirien A-lonkkien määrä ollut nousemassa. Mutta mitä se kertoo? Perrojen tilanne on sen verran jännä, että tässä lisätiedoksi kuvattujen koirien määrän nousu tällä rodulla alkaen vuodesta 2003 ja päättyen vuoteen 2013: 
• 39, 90, 119, 135, 186, 213, 197, 239, 203, 234, 219.
• Eli alussa noussut radikaalisti määrä, mutta viime vuosina pysynyt suhteellisen samana.
• Agilityperrojen vaikutus?
• Kooikerhondjien tilanne ei (mielestäni) ole yhtä hyvä, vaan tässä virallistakin virallisemmassa kuvassa näkyy eri lonkkatulosten trendilinjojen suunta: 
• Sekä A- että B-lonkkatuloksien määrä on laskemassa ja C-lonkkatulosten määrä nousemassa. 
• 2007 vuonna on ollut selvä notkahdus, missä C-lonkkaisten määrä on suurempi kuin A-lonkkaisten. Joten sinänsä kyse voi olla tämänkaltaisesta yleisestä heittelystä pienilukumäääräisellä rodulla.
• Silti, huolestuttavaako? Minusta on.
• Rodun jalostusohje lonkista sanoo näin: "Jalostukseen hyväksytään tulokset A ja B sekä tulos C, mikäli yhdistelmän toisen koiran tulos on A tai B."
• Lähes kaikki Suomessa tehdyt yhdistelmät noudattavat tätä linjausta, mutta ulkomailla lonkkia ei läheskään yhtä säännöllisesti tutkita.

Kuva ei ota kantaa siihen, miksi tulokset ovat tällaiset. Mielenkiintoisia muuttujia mainittiin fb:ssä mm:

• Paljonko on tutkittu koiria eri roduissa näinä vuosina (nämä ovat minulla myös tilastoissa mutta en jaksanut alkaa tehdä niistä omaa kuvaansa). Kussakin rodussa oli kuitenkin havaittavissa selkeä nousu tutkittujen koirien määrässä 2003-vuodesta eteenpäin, mutta jälkimmäisen viiden vuoden sisällä määrä ei ole kuitenkaan selkeästi noussut.
• Eläinlääkärikustannuksien hintojen nouseminen
• Tutkittujen koirien määrä suhteessa populaatioon, vissiin vaikuttaa jotenkin semmoisiin tylsiin seikkoihin kuin tilastollinen pätevyys tms :P
• Muuta? Kritiikkiä?

Tekisi mieli tehdä toinen infograafi jostain muusta jalostuksellisesta seikasta, mutta koikkereilla ei polvia tai kyynäriä ole juurikaan 0 arvoja huonompia.

Ehkä teen seuraavan kuvan aiheesta "2003-2013 välillä jalostukseen käytettyjen urosten määrä suhteessa populaatioon". Olisi mielenkiintoista saada kansainvälinen infograafi koikkereilta tästä aiheesta. 

Loksutada, pentuja tällä hetkellä nada.

Naksutinkoulutusta koirallesi

Lisää kirja-arvioita, olen liekeissä! Siis arvioiden tekemisistä, en välttämättä tästä nimenomaisesta kirjasta.

Naksutinkoulutusta koirallesi on naksutinkoulutuksen "peruseepos" ja sen ovat kirjoittanut norjalaiset Morten Egtvedt ja Cecilie Køste. Alkuteos julkaistu 2005 ja julkaisussa on vahvasti mukana kirjoittajien yritys (? en ihan hiffannut tätä yhteyttä) Canis (suomenkielinen www.canis.fi).

Kirja on kirjoitettu suhteellisen helppolukuiseen sävyyn, mutta omaan makuuni ehkä hieman turhan jaaritellen. Mukana on kuvauksia koiran näkökulmasta, tarkoituksena olla hauskaan tyyliin kirjoitettu, mutta itse olisin ehkä mielummin jättänyt pois nämä kaikki liirumlaarumit ja mennyt vain asiaan :). Kuitenkin ehkä kouluttajalle, jolla ei ole juurikaan kokemusta koiran kouluttamisesta (erityisesti tietysti naksutinkouluttamisesta) on varmaan ihan hyvä, että mukana on tämmöistä kevyempääkin tekstiä. Kuvia on suhteellisen paljon joten tuntui, että kirja eteni aika sutjakasti.

Kokosin tähän itseäni eniten kiinnostavia juttuja sekä sitten yleisemmin listasin läpikäytyjä asioita, jotta kiinnostunut saisi mahdollisimman hyvän kuvan kirjan sisällöstä.

Sisältö

Introssa kertoillaan naksutinkoulutuksen historiasta, mitä se on ja mitä se ei ole. Kerrotaan vanhoja uskomuksia johtajuudesta ja muusta ympäripyöreästä koiran kouluttamisesta. Kerrotaan naksutinkoulutuksen olevan hyvin konkreettista ja välttävän abstrakteja ohjeita kuten "koirasi tulee luottaa sinuun" tai "teidän on parannettava yhteistyötä". Tämänkaltaisten ohjeiden sijaan naksutinkoulutuksessa neuvotaan esimerkiksi "naksutit puoli sekuntia liian myöhään, ole tarkempi" tai "mene vähän kauemmaksi muista koirista, jos ne ovat liian suuri häiriö, ja lähesty koiria hitaammin".

Kirjan aikana tulee tutuksi käsitteet kuten vahvisteet, pakotteet, kehuminen, itsekkyys, johdonmukaisuus, liikevarmuus, rankaiseminen, kriteerit, apujen käyttäminen, ärsykekontrolli, yleistäminen ... Suuri osa tekstistä ja teorioista kerrottiin toimivan sekä ihmisellä että koiralla, eläimiähän kaikki ollaan eniveis. Siksi oli tosi mielenkiintoista miettiä myös omaa käyttäytymistä oppijana ja ihmisenä näiden pohjalta.

Kirja käy läpi naksutinkoulutuksen neljä perusperiaatetta, joihin viitataan läpi kirjan:

1. Oikean käytöksen palkitseminen
2. Koiran oma-aloitteisuus
3. Ehdollinen vahviste
4. Keskittyminen vain siihen, mitä voidaan nähdä

Näiden lisäksi tarkoin kerrotaan mestarikouluttajan neljä salaisuutta:

1. Ajoitus
2. Kriteerit
3. Vahvistamisväli
4. Vahvisteen laatu

Jos koulutus ei toimi, vika on jossain näistä. En tässä lähde avaamaan sen enempää kun sen verran tuttua kamaa. Ajoituksesta koin kuitenkin pienen valaistumisen liittyen Fionan fleksikäyttäytymiseen. Olen kouluttanut sitä niin, että kun se menee fleksin päähän, odotan että se tulee lähemmäs ja sitten matka jatkuu. Nyt kuitenkin hoksasin, että minun pitää jatkaa matkaa jo silloin kun se on tulossa lähemmäs, ei silloin kun se on lähempänä. Koska tuolloin vahvistan nimenomaan sitä lähemmäs tulemista enkä lähellä pysymistä. Sen aika on sitten myöhemmin.

Kouluttaminen on mekaanista. Jos hallitsee nämä asiat, ei tarvitse keksiä selityksiä sille miksi koulutus ei etene. Ei tarvitse miettiä mitä koiran päässä liikkuu tai valittaa siitä että koira ei keskity tai sitä ei kiinnosta. Kojaamiseen tarvitaan vain näiden mekaanisten taitojen korjaamista.

"Ei ole kurittomia ja keskittymiskyvyttömiä koiria, koiria jotka eivät viitsi tai jaksa tai ovat tyhmiä - sen sijaan on ohjaajia, jotka asettavat liian suuria tavoitteita, palkitsevat liian harvoin, eivät tarpeeksi hyvin tai täsmällisesti."

Käydään läpi oppimistekniikat, naksutinkoulutuksessa käytetään kaikkia muita paitsi kahta ensimmäistä:

1. Fyysinen käsittely
2. Houkuttelu
3. Mallioppiminen
4. Ympäristön muokkaaminen
5. Käytöksen sieppaaminen /capturing
6. Käytöksen muovaaminen /shaping
7. Kohdentaminen /targeting, perustemput
1. Kohdekepin koskeminen kuonolla
2. Hiirimatolle koskeminen tassulla

Kohdentamista tässäkin kehuttiin hirveästi ja sen takia oli pakko kokeilla opettaa Lokille ryömiminen kohdekepin avulla. Tässä lopputulos, kolmen päivän treenin jälkeen, n. 3 min per treeni:

Sisko opetti samaan aikaan Tessille namipalalla houkuttelemalla, hyvin heilläkin meni. Ryömii jo ainakin 30cm! :)

Koulutusmenetelmiä voi tarkastella kahdella erilaisella ominaisuudella:

1. Käytetäänkö positiivista vai negatiivista vahvistamista
2. Käytetäänkö houkuttelua ja ohjailua, vai perustuuko se ennemmin koiran oma-aloitteisuuteen

Vajaa kolmasosa kirjasta oli käytännön temppujen ja käyttäytymisten opettamista naksutinkoulutuksella. Aloitettiin ihan kohdekeppiin koskemisesta, luoksetulosta, maahanmenosta, odottamisesta ja siirryttiin aina vaikeisiin noutoon, valojen sammuttamiseen, lehden hakemiseen postilaatikosta jne. Ihan lopussa kerrottiin vielä lisämateriaalista jos haluaa opiskella enemmän.

Rankaisemisen sivuvaikutukset

Aivossa on alueet niin mielihyvää kuin mielipahaakin varten. Kun ihminen tai muu eläin kokee iloisia juttuja, mielihyväkeskus stimuloituu ja vapauttaa aineita, jotka saavat meidät iloisiksi ja tyytyväisiksi. Kun koemme epämiellyttäviä asioita, mielipahakeskus aktivoituu. Meistä tulee ärsyyntyneitä ja happamia. Pieni vastoinkäyminen aiheuttaa aivan erilaisen reaktion, jos päivä on aiemmin mennyt hyvin kuin suoraan päin persettä (allekirjoittaneen kuvaus).

Koira, jota koulutetaan käyttämällä rankaisua, on usein aggressiivisempi kuin koira, jota koulutetaan positiivisella vahvistamisella. Kun aivojen mielipahakeskusta stimuloidaan siitä seuraa aina joko suuttumus tai pelko. Kun mielipahakeskus on liian kuormitettu, se vyöryy yli huomattavasti herkemmin.

Positiivinen vahvistaminen on vastalääkettä mielipahalle.

Klassinen hihnakäytösesimerkki oppimisesta: Epävarma uros kiskoo hihnassa toisen uroksen tullessa vastaan. Omistaja kiskaisee hihnasta ja toruu koiraa. Koira oppii yhdistämään muiden näkemisen epämiellyttävään tunteeseen ja raivoaminen lisääntyy. Esimerkiksi käy hyvin pienet mustavalkoiset karvapallot ja tietämättömät ensimmäistä koiraansa kouluttavat ihmiset. Tai sairas koira, joka yhdistää ulkoilun kipuun.

Rankaiseminen vahvistaa myös ohjaajaa. Joka kerta, kun ohjaaja nykäisee hihnasta ja koira väliaikaisesti lopettaa kiskomisen, ohjaajan hihnastanykimiskäytös vahvistuu. Kun aletaan kouluttaa positiivisella vahvistamisella, ohjaajalle tulee usein lähes fyysistä tuskaa, kun hän ei saa nykäistä hihnasta (i've sooo been there!!). Tämä vaatii erittäin suurta kärsivällisyyttä, mutta helpottuu ajan myötä.

Joitain koiria koulutetaan sekä positiivisesti että negatiivisesti vahvistamalla. Lääketiede väittää:
"Aivojen mielipahakeskusta stimuloimalla voidaan usein estää mielihyväkeskuksen toiminta kokonaan, mikä osoittaa, että rangaistus ja pelko menevät mielihyvän ja palkkion edelle." Simple as: Voit palkita koiraa määrättömästi, mutta sillä ei ole vaikutusta, koska koira toimii vain välttääkseen palkkion. Evoluution näkökulmasta jonkin uhan välttämisellä on suurempi merkitys henkiinjäämiselle kuin yksittäisen edun saavuttamisella. Viesti ei mene perille palkitsemalla, jos samaan aikaan rankaiset toisesta käyttäytymisestä.

Palkitsemisen ja rankaisemisen yhdistämisen toinen haittapuoli: Palkkion jättämättä antaminen (kuten positiivisessa vahvistamisessa tehdään) menettää merkityksensä ja on jo koiralle palkinto, kun vielä pahempi vaihtoehto on rankaiseminen.

== Näihin teorioihin perustuvat periaatteet:

• Oikeasta käyttäytymisestä palkitaan
• Väärästä käyttäytymisestä ei seuraa mitään

Suorituksen vaatiminen myöhemmin

Usein koiralta, jolle on opetettu esim. istuminen, aletaan vaatia tätä jossain vaiheessa. Sanotaan, että "kyllähän se tämän osaa...!" siirtyen positiivisesta vahvistamisesta jopa rankaisuun. Tätä kutsutaan mm. "ehdottomuudeksi", "vaatimusvaiheeksi" tai "sosiaaliseksi vaateeksi".

Minullakin usein tulee eteen tilanne, jossa olen vastakkain koiraihmisen kanssa joka sanoo, että kun koira osaa asian niin sitä ei siitä tarvitse enää palkata. Viimeisin tilanne oli Mandin omistajan kanssa, hän kun muutamia kertoja on palkannut Mandin autoon häkkiin hyppäämisestä mutta ei enää nykyään. Nykyään sanoo, että kyllä sen pitää mennä sinne myös ilman palkkaa. Harvoin itsestään menee, vaan sitä pitää nostaa tai töniä valjaista. No, minun mielestäni ensinnäkin koira ei vielä tarpeeksi hyvin tajua mennä häkkiin joten sitä tulisi palkita huomattavasti enemmän häkkiin menemisestä ylipäänsä. Mutta se pääseikka mistä väännetään ajoittain kättä on tuo palkkaamisen lopettaminen.

Kirjassa kuvattiin tätä tilannetta siten, että opittu ei säily ikuisia aikoja. Jotta koira jatkaisi taidon käyttämistä, siitä on oltava jatkuvaa hyötyä. Palkitsemisen voi tottakai harventaa ja vähentää, mutta ei koskaan lopettaa kokonaan. Jos lopettaa palkitsemisen kokonaan, käyttäytyminen himmenee. Tai vaihtoehtoisesti (kuten tässä Mandin autoesimerkissä), koira alkaa hyppäämään autoon koska välttää ikävää tönimistä ja autoon pakottamista. Tällöin päästään haluttuun lopputulokseen, mutta kyse ei ole enää naksutinkouluttamisesta. Mainittakoon, että Mandin koulutus ei muutenkaan noudata naksutinkoulutuksen periaatteita, eikä edes positiivisen vahvistamisen juurikaan, mutta tätä palkitsemisen jatkamista osatuista toiminnoista olen joutunut joka tapauksessa moneen kertaan puolustamaan.

Koira ei kuitenkaan koskaan ole 100% varma suorittaja ja haluttujen käytöksien palkitsemista ei koskaan pidä kokonaan lopettaa. Naksutinkouluttaja kulkee siis todellakin aina namit (tai muu palkka) taskussa.

Muita tärppejä

Koirat tottelevat vain ja ainoastaan kahdesta syystä:

1. Saadakseen jotain mitä haluavat
2. Välttääkseen jotain mitä eivät halua

Muita syitä EI OLE! Nämä perustuvat positiiviseen (1) ja negatiiviseen (2) vahvistamiseen.

Positiivisessa vahvistamisessa muut käyttäytymiset ignoorataan, mutta oikein tehdystä palkitaan.
TULOS: Koira, joka yrittää ja ehdottaa erilaista toimintaa. Aktiivinen koira.

Negatiivisessa muusta käyttäytymisestä rankaistaan, mutta oikein tehdystä ei tehdä mitään. Tämä on kuin virheiden etsintää, pikkuhiljaa koira oppii sen kapean polun, millä rankaisua ei tule.
TULOS: Koira, joka ei uskalla yrittää mitään. Passiivinen koira.

Miellyttämishalu: Ei ole sellaista koiraa kuin "miellyttämisenhaluinen". On vain koiria kuten "syömishaluinen" tai "poissa vaikeuksista pysyvän -haluinen". Ihmiset eivät vain ymmärrä todellisia perusteita miksi koirat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, ja keksivät sitten mielikuvituksellisia selityksiä asialle.

Koiralle "hyvä poika" ei ole palkka, vaan ehdollinen vahviste, joka ei tarkoita koiralle mitään ennenkuin sille on opetettu, että sitä seuraa primäärivahviste. Pelkkä kehu ei palkitse ketään. Kannattaa kuitenkin opettaa koira pennusta asti "hyvä" sanan merkitykseen sanomalla "hyvä" ja antamalla sen jälkeen palkka.

Kiinnostuksen kasvattaminen erityyppisiin vahvisteisiin on yksi tärkeimmistä asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä sen pentu- ja nuoruusaikana.

Kannattaa olla niin saita, että palkitsee koiran sellaisella palkalla, joka juuri ja juuri riittää palkitsemaan sen vaivannäöstä. Parhaita palkintoja ei tule tuhlata.

Käytä aina life rewards -palkintoja kun siihen tilaisuus tulee.

Taaksepäin ketjutus: Aloitetaan ketjun viimeisestä vaiheesta minkä jälkeen palkka, sen jälkeen toiseksi viimeinen vaihe minkä jälkeen viimeisen vaiheen käsky on oikeastaan palkka edellisen suorittamisesta. Koira saa luvan suorittaa viimeisen vaiheen, mistä tietää tulevan palkka. Jos ketjun jossain vaiheessa tulee virhe, koko ketju keskeytetään eli koiralle ei anneta lupaa suorittaa seuraavaa tehtävää ja siten palkita itseään.

Luoksetuloon liittyvä mielenkiintoinen kommentti oli, että monethan tekevät niin, että jos koira ei heti reagoi luoksetulokäskyyn he lähtevät juoksemaan poispäin saadakseen koiran lähtemään perään. Tämän sanottiin toimivan itseään vastaan, sillä kun omistaja lähtee poispäin juoksemaan se palkitsee (saalisvietin avulla) koiraa, kun se saa juosta omistajan perään. Itse asiassa "huonosta" luoksetulosta pitäisi palkita huonommin, eli esim. hitaasti kävellä koiraa vastaan. Kun koira sitten taas tulee kuin tykin suusta niin sen saa palkata omistajan jahtaamisleikillä.

Lelujen keräämisessä koriin oli neuvo, että kun opetetaan koiraa vasta hakemaan esineitä ja palauttamaan ne, niin palkan voi laittaa siihen mihin lelu pitäisi pudottaa. Minä olen tätä Fionalle opettanut ja heittänyt palkan poispäin, mutta näinhän se on paljon järkevämpää!

Lopuksi

No mutta mitäs, tykkäsinkö? Ihan joo. Kuuluu siihen sarjaan, mitä on pitänyt lukea jo kauan. Olisi ollut taas elämä helpompaa, jos olisin lukenut aeimmin. Tässä vaiheessa ei ehkä mitään kovin mullistavia uusia ideoita tullut, mutta paljon kiinnostavia taustoja siihen miksi asioita tehdään niinkuin tehdään. Kirja motivoi hyvin taas jatkamaan positiivisella vahvistamisella ja välttämään yhä enemmän rankaisua. Ehkä ne hermotkin pysyy taas paremmin kurissa koirien kanssa eikä semmoisia "stn nyt hiljaa!!!" raivokohtauksia tämän ohjaajan puolelta tulisi (ainakaan niin usein).

Erityisesti ehkä osui ja upposi tuo rankaisemisen vaikutukset -osio, eli mitä onkin tässä jo pitempään uumoiltu ja tavallaan tiedetty mutta teoriapohja on puuttunut. Eli että aggressiivinen kouluttaminen todellakin luo aggressiivisia koiria. Joskus viime vuoden lopulla päätin lakata Lokin rankaisemisen ja sillä tiellä jatketaan ja arki onkin sujunut ihan mutkittomasti viime aikoina. Koirat leikkivät pieniä hetkiä lähes päivittäin keskenään. Tosin osansa voi olla myös talven aikana tylsistymisellä...

Fionakin alkoi taas saamaan lenkillä nameja, omia nappuloitaan. Sille kun ei voi mitä tahansa antaa niin se tuo aina vähän haasteita. Fionan markkeriääni on "hieno", oikein iloisesti ja korkealta sanottuna. Näin alkaa pikku-Vinskin ohitusten kouluttaminen jälleen kerran.

Onnistu koirasi koulutuksessa: Tommyn kannustava koulutusopas

Ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan kirjastossa käydessäni mukaan lähti pari koirakirjaa joita olen ajatellut lukea, mutta jotka ei vaikuta niin hyviltä että viitsisi ostaa. Ensimmäinen on nyt luettu ja tämä on Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen kirjoittama "Onnistu koirasi koulutuksessa: Tommyn kannustava koulutusopas" mistä ajattelin kirjoittaa pikkuisen arvostelun. Yhtä pitkää ei tule kuin aiemmasta, mutta jos nyt jotain saisi raapusteltua tiedoksi niille, jotka mahdollisesti kirjan lukemista harkitsevat.

Sanoisin, että kirja on tarkoitettu ensimmäistä koiraansa kouluttavalle peruskoulutusoppaaksi. Kirjan ovat kirjoittaneet Wiren ja Romppainen yhdessä, mutta jutut perustuvat pitkälti Wirenin periaatteisiin. Positiivisesti kouluttamalla, runsaasti palkkaa käyttämällä, vastaehdollistamalla ja siedättämällä mennään enimmäkseen tässäkin kirjassa, eli ihan hyvät perusperiaatteet aloittelevalle koiran kouluttajalle. Käydään läpi koulutustuokion koostuminen, palkitseminen, koulutuksen eteneminen, rakenne, palaute, vahvistetiheys, kriteeri, apuvälineet, ympäristön vaikutus jne jne.

Mielestäni kirja koostui neljästä aihealueesta (ei mene suoraan sisällysluettelon mukaan kuitenkaan), joihin jaottelen tämän kirjoituksenkin. Raapustelen kuhunkin kohtaan muutamia itse kokemiani pääpointteja.

Koulutukseen liittyviä myyttejä (esim. johtajuudesta)

• Statukseltaan korkein koira ei pyri hallitsemaan toisia koiria, vaan saatavilla olevia resursseja.
• Opeta koirasi ansaitsemaan kaikki resurssit.
• Perustellaan miksi esim. jääkausi ei toimi.
• Kyseenalaistetaan luoksetulossa käytetty "piiloudu koiraltasi jos se ei tule kutsusta" -metodi
• Dominanssi tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että koira yrittää saada toisissa aikaan reaktion suuntaan tai toiseen.

Koulutuksen perusasioita (termit, palkitseminen, koiran oppimisen teoriaa)

• Klassinen ehdollistuminen: Ärsyke + reaktio = opittu refleksi (esim. ovikellon ääneen reagoimien, "baari auki - baari kiinni" -klassinen vastaehdollistamismenetelmä)
• Operantti ehdollistuminen: Reaktio + seuraus = opittu käyttäytyminen (esim. koira hyppii ovea vasten ja ovi aukeaa)
• Positiivinen vahviste: Lisätään jotain, mistä eläin pitää
• Positiivinen rankaisu: Lisätään jotain, mistä eläin ei pidä
• Negatiivinen rankaisu: Poistetaan jotain, mistä eläin pitää
• Negatiivinen vahviste: Poistetaan jotain, mistä eläin ei pidä
• Palkkion tulee olla niin hyvä, että sen saatuaan eläin pyrkii välittömästi ansaitsemaan sen uudelleen. Esim. jos luoksetulossa koira palkitaan nappulalla ja koira lähtee heti sen saatuaan jatkamaan omia teitään eikä yritä saada toista nappulaa, ei palkkio ole tarpeeksi hyvä. Tällöin on kyse enemmänkin koiran ruokkimisesta kuin kouluttamisesta.
• Ensisijainen eli primäärivahviste: Makupalat, leikkiminen, hajut...
• Toissijainen eli sekundäärivahviste: Kehu, naksutin, makupalapussin rapina...
• Käytöksen esiinsaamiseen voi käyttää seuraavia tapoja:
• Fyysinen manipulointi
• Mallioppiminen
• Houkutteleminen
• Käytöksen poimiminen
• Sheippaaminen
• Käytöksen aikaansaaminen kohteen avulla
• Tässä luvussa käydyt asiat oli itselleni ennestään tuttuja, tosin menen yhä sekaisin välillä kumpi on kumpi ehdollistuminen ja miten nuo positiiviset ja negatiiviset rankaisut ja vahvistamiset menee. Lukiessa päädyin kuitenkin useasti miettimään myös sitä, että mitä väliä sillä on käytännössä että osaako puhua oikeista termeistä.

Perustaitojen koulutus ja niiden soveltaminen

• 4 perustaitoa ovat
• Lähellä pysyminen ja kontakti
• Luopuminen
• Paikalle rauhoittuminen
• Kohteiden käyttö
• Pelkästään näiden opettaminen koiralle auttaa yleensä moniin ongelmiin, koska näiden avulla koiran ja omistajan suhde paranee merkittävästi.
• Itse en ehkä ihan ymmärtänyt kohteiden käytön hyötyjä, kirjassa sai lähinnä sen kuvan että ne ovat helppo tapa kouluttaa muita juttuja (esim. käsittelyharjoituksia) ja tehdä ns. helppoja tehtäviä (vaikka kosketuskepin koskemista) vaikeissa tilanteissa tarvittaessa, mutta itse en ymmärtänyt miksi Wiren nostaa kohdetyöskentelyn ihan näin tärkeäksi.
• Perustaitojen avulla Wiren kertoo miten opetaan koiralle käytöstapoja kuten luoksetulo, hihnassa kulkeminen, seuraaminen, keskeyttäminen ja irrottaminen, käsittelyyn kouluttaminen, rauhoittuminen, istuminen, maahanmeno... Eli aika perusjuttuja
• Itse skippasin tästä osiosta aika paljon tai selailin lähinnä sivut läpi, sen verran peruskauraa oli ainakin meikäläiselle.

Käytösongelmia ja miten niistä selvittiin

• Käyttäytyminen on koiralle luontaista, mutta jotkut luontaiset käyttäytymiset ovat ihmisten mielestä "ongelmakäyttäytymistä".
• Kun jalostetaan vietikkäitä harrastuskoiria, eivät ne ole parhaita mahdollisia kotikoiria.
• Viettejä on noin 10 erilaista, mutta on lähes mahdotonta sanoa, mikä vietti aiheuttaa pohditun käyttäytymisen.
• Hulluja koiria ei ole, mutta on sairaita koiria, jotka tulevat hulluiksi, jos eivät saa hoitoa. Tutki kipu.
• Ongelmakäyttäytymisen ratkaisun neljä tekijää:
• Mieti, mitä et halua
• Mieti, mitä haluat
• Ennakoi ja estä
• Opeta koiralle uusi käytös
• Rutiinit ovat tärkeitä, opeta koiralle uusi tapa käyttäytyä ongelmallisessa tilanteessa ja tee siitä koiralle rutiinia.
• Aggressiivisuusluokituksia
• Maternaalinen aggressiivisuus, leikkiaggressiivisuus, pelkoaggressiivisuus, kipuaggressiivisuus, reviiriaggressiivisuus, suojeluaggressiivisuus, vastustamisaggressiivisuus, omistusaggressiivisuus, salistusaggressiivisuus, dominanssiaggressiivisuus, idiopaattinen aggressiivisuus.
• Lopussa käsiteltiin esimerkkien kautta ongelmakäyttäytymisiä kuten remmirähinä, eroahdistus, resurssien omiminen, vahtiminen, ihmisaggressiivisuus, autopelko jne. Nämä oli aika perustapauksia ja vähän skippailemalla luin nämäkin.
• Ongelmakäyttäytymisen loppuminen vaatii lähes aina muutoksia ympäristöön, jos ympäristö ei tähän taivu voi joutua tosissaan miettimään koiran luovuttamista toiseen paikkaan.
• Haisteluun liittyen sanottiin, että (nuorille) uroksille pissojen jatkuva haistelu on tosi stressaavaa ja kiihdyttävää ja ei kannatakaan antaa koiran jatkuvasti haistella lenkillä. Vaikka nykyään toitotetaan miten tärkeää on, että koira saa olla koira ja haistella ja tutkia, niin silti lenkeillä voi olla hyvä pitää periaatetta että (pääsääntöisesti) ihmisen pysähtyessä pysähdellään, eikä mennä koiran tahtiin. Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja meidän lenkkihaistelut saattaakin nyt vähentyä, kun siihen saatiin "lupa" :)

Lopussa käytiin läpi hieman kodinvaihtajien tilannetta, koulutustapojen muuttamisesta aiheutuvia ongelmia sekä listattiin tärkeimpiä termejä englanninkielellä (mucho hyödyllinen!).

Kuten totesin alussa, mielestäni kirja on hyvä perusteos aloitteleville koirankouluttajille, mutta jos on yhtään enemmän kokemusta koirista niin ehkä en ainakaan rahojani tuhlaisi.  Kirjastosta voi toki hakea helpoksi iltalukemiseksi, teksti oli simppeliä ja nopeaa lukea. Paljon kuvia oli myös. Olisi ollut hyvä lukea vaikka sillon kun Fiona tuli, tai viimeistään Lokia hankkiessa. Toki varmasti hyödyllinen myös sellaisille ihmisille, jotka ovat "kouluttaneet koiria 20 vuotta" samoilla periaatteilla. Tiedon päivittäminen ehkä tuossa tapauksessa saattaa olla ihan paikallansa (eri asia sitten kokevatko tällaiset ihmiset itse tarvetta tietonsa päivittämiselle).

Control Unleashed: Creating a Focused and Confident Dog

Kuten mainitsin, sain kyseisen kirjan joululahjaksi ja ajattelin ensin kertoa hieman kirjan tarkoituksesta ja sen jälkeen omaa mielipidettäni kyseisestä opuksesta.

Taustaa

Agilitykursseilla on usein osallistujina koiria, jotka eivät pysty syystä tai toisesta keskittymään agilitykoulutukseen, vaan heidän aikansa menee johonkin muuhun tai he häiritsevät muiden koirien työskentelyä. Tällaiset koirat ovat hermostuneita, pelkäävät tilannetta tai ympäristötekijöitä, eivät keskity, haistelevat, juoksevat muualle tai jopa agressiivisesti lähtevät muiden ohjaajien tai koirien perään tai syöksyilevät päin. Agilitykouluttaja ja koirien käyttäytymistä opiskellut Leslie McDevitt kehitti kurssin Control Unleashed (CU), joka on tarkoitettu tämänkaltaisten koirien ongelmien poistamiseen, jotta heidän olisi mahdollista osallistua agilitykoulutuksiin ja kilpailuihin. Tämä kirja kuvaa CU kurssin sisällön harjoituksineen käyttämällä runsaasti kuvaavia esimerkkejä. Kuvia ei juurikaan ole ja ne vähätkin ovat pieniä mustavalkoisia. Kunnon oppikirjameininkiä ;)

Control Unleased kurssi on perustettu koirille, jotka:

• eivät kykene ajattelemaan tai hallitsemaan impulssejaan kiihtyessään
• eivät pysty rentoutumaan tai keskittymään ärsykkeiden läsnäollessa ilman reagointia
• eivät kykene työskentelemään ilman hihnaa kiihtymystä aiheuttavassa tilanteessa ilman häiriintymistä

Agilitykouluttajat eivät ole koirien käyttäytymisen asiantuntijoita. Siksi tämä kirja on tarkoitettu erityisesti agilitykouluttajille, jotta he voivat omissa koulutuksissaan neuvoa paremmin ongelmallisten koirien ohjaajia ja ymmärtää, että jotkut koirat tarvitsevat agilitykoulutuksen lisäksi muita harjoituksia tukemaan itse agilityn koulutusta. Tämän lisäksi kirja toimii oppaana hermostuneiden, hypervalppaiden tai keskittymiskyvyttömien koirien ohjaajille tai kaikille joita aihe kiinnostaa. Päätarkoitus on saada koira luottamaan omistajaansa tilanteessa kuin tilanteessa ja syventää koiran ja omistajan suhdetta. Kirjasta saa myös erittäin hyvän pohjan suhteen luomiselle uuden pennun kanssa.

Kirjassa esitetään selkeässä muodossa helposti ymmärrettävät harjoitukset koiran koulutukseen siedättämisen ja operantin ehdollistamisen tiedepohjaan nojaten. Harjoituksissa käytetään klikkeriä tai muuta markkeria ja positiivista vahvistamista sekä sheippausta. Myös vastaehdollistaminen tulee tutuksi. Koska sama käytös (esimerkiksi haisteleminen kesken harjoituksen) voi eri koirilla johtua lukuisista eri syistä, korostetaan kirjassa paljon koiran eleiden ja käyttäytymisen lukemista ja tulkitsemista.

Kirjan tärkeimpiä pointteja

Termejä tai asioita, mitä kirjassa korostetaan ja mihin harjoitukset perustuvat:

1. Rentoutuminen. Stressaantunut koira ei voi oppia, ensin koira pitää saada rentoutumaan ja olemaan sinut tilanteen kanssa. Nopeus ja innokkuus tulee mukaan vasta sitten, kun koira selviytyy tilanteesta ja on valmis antamaan kaiken huomionsa ohjaajalle.
2. Lue koiraa ja sen eleitä.
3. Tunne koiran kynnykset, mikä on koiralle liikaa eli mihin se reagoi. CU:ssa tarkoitus on toimia aina tällaisen kynnyksen alapuolella, jolloin reaktiota ei synny, ja pikkuhiljaa kasvattaa kynnystä jolloin koira kestää aina suurempia ja suurempia ärsykkeitä.
4. Koiran ideaalivire. Ala- tai ylävireinen ei saa parasta mahdollista tulosta. Virettä tulee oppia säätelemään ja hahmottamaan missä tilanteessa mikäkin vire on paras.
5. Palkkaa millä vain. Sitä mitä koira haluaa voidaan käyttää vahvistamaan sitä mitä sinä haluat. Eli palkkana voidaan käyttää miljoonaa asiaa, mitä koira milläkin hetkellä sattuu haluamaan. Koiran haluamat asiat tulevat sinun kauttasi. Ei tarvitse olla "koiralle aina kaikista muista asioista kiinnostavin asia". Poistaa konfliktin sinä vs. kaikki muu.
6. Vastaehdollistamista hyödyntämällä luodaan jostain tilanteesta täysin erilainen mitä se alunperin on. Esimerkiksi "koira juoksee kohti - woof woof!!" muutetaan tilanne "koira juoksee kohti - koira katsoo ohjaajaa leikin toivossa".

Twilight times: Hetket, jolloin treeneissä tai kisoissa ei ole oma vuoro. Tuolloin kannattaa rakentaa yhteyttä koiraan passiivisella tai aktiivisella aktivoinnilla tai hallinnalla. Näistä listattiin hyödyllisiä esimerkkejä.

Muita esille nousseita termejä: Oletuskäyttäytyminen, motivivoivat vihjeet, reorientoitumispisteet, biofeedback.

CU cornerstones

• Lue koiraa ja tunnista stressioireet
• Opeta rentoutuminen
• Löydä koiran optimaalinen kiihtymisaste
• Tunnista koiran ärsykkeet ja opeta niihin uusi käyttäytymistapa

Esimerkkejä harjoituksista/peleistä

Monissa harjoituksissa periaate on, että peli opetetaan koiralle helpossa ympäristössä ja siirretään aina haastavampiin. Näin koira oppii hillitsemään itsensä ja reagoimaan eri tavalla aina vain vaikeammissa tilanteissa. Tämän jälkeen pelejä voi soveltaa ja yhdistellä kuhunkin koiraan ja tilanteeseen sopivaksi.

Box work: Opetetaan kontaktia ohjaajaan, seuraamisharjoitus.
Whiplash turn: Välitön reagointi omaan nimeen.
Targeting: Koira opetetaan seuraamaan/koskemaan ohjaajan tiettyyn osaan. -Auttaa keskittymään tehtävään häiritsevässä ympäristössä.
Go to place: Koiralle opetetaan omalle pedille/matolle meneminen ja siinä rauhoittuminen (myös) häiriössä.
Look at that (LAT): Koira opetetaan katsomaan ärsykkeitä ja saamaan niistä palkkaa. -Vastaehdollistaa mahdollisiin ärsykkeisiin.
Parallel games: Harjoitukset joita voi tehdä useamman koiran kanssa. -Parantaa häiriössä työskentelytaitoja, parantaa perheen koirien välejä, kun oppivat että yhdessä voi tehdä kivoja tehtäviä.
Give me a break: Opetetaan leikin ja tauon välinen suhde -Parantaa koiran motivaatiota työskennellä ohjaajan kanssa.

Mielenkiintoisia nostoja

Kirjassa käytetään monesti sanaa "reaktiivinen", millä tarkoitetaan:

"Reactivity comes from anxiety, which comes from feeling uncertain about something. Reactivity is an information-seeking strategy. A reactive dog will rush toward something or someone that he is uncertain about, barking, lunging, growling and making a big display. People sometimes perceive reactive behavior as aggression, but a reactive dog is not rushing in to do damage, he is attempting to assess the threat level of a given situation. People also sometimes perceive reactive behavior as "dominance" because they view a dog that flies at his triggers as a dog that wants to take charge. This is absolutely not the case. Reactive dogs are anxious, and their response is intense because they are freaking out."

Kuulostaa kovin tutulta..

Koulutettavat: "Stand up for yourself and your dog." Jos tuntuu, että kouluttaja vaatii liikaa koiraltasi, älä anna harjoituksen jatkua. Sinun tehtäväsi on pitää koirasi puolta ja huolehtia, ettei se joudu epäreiluihin tilanteisiin.

"Desensitization is the opposite of the get-over-it school of dog training." 

"To me, a real connection with animals is a spiritual thing, not quantifiable by science. This type of connection can only be achieved when a person sheds all her beliefs and perceptions and just lets her dog show her who he is."

"The dog had been labeled aggressive for her reactive response to dogs coming near her, especially from behind. She whipped around and screamed bloody murder at them."

"The more you tell the dog to do what he wants, the less he wants to do it."

Kirjan lopussa käydään läpi kouluttajan oman reaktiivisen koiran kouluttaminen ja kerrotaan, miten esiteltyjä harjoituksia voidaan liittää osaksi agilitykoulutuksia ja miten niitä voidaan soveltaa arkielämään.

What did I like?

Positiiviset koulutustavat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, kun olen uumoillut ettei Lokin kanssa (tai kenenkään?) saa edistystä pakotteilla tai rankaisemalla. Lisäksi Lokin ollessa herkästi reagoiva ja "syöksyilevä" tietyissä tilanteissa, ajattelin saavani tästä kirjasta hyviä neuvoja siihen, mitä Lokin kanssa kannattaisi harjoitella jotta oppisin

A) parantamaan Lokin luottamusta itseeni
B) auttamaan sitä rentoutumaan
C) opettamaan sen käyttäytymään uudella (paremmalla) tavalla kiihdyttävissä ja reagointia laukaisevissa tilanteissa

Pidin kirjassa paljon siitä, että kaikki selitettiin maalaisjärkisesti ja runsailla esimerkkikeisseillä. Kirjassa käytettiin hauskaa kieltä, sai monesti hymyilemään. Kerrottiin kädestä pitäen miten mikäkin harjoitus etenee ja miten ne toteutetaan. Mitä tehdä kun jokin ei toimi, missä voi olla vika jne.

Monet harjoituksien takana olevista periaatteista olivat ennestään tuttuja ja niitä on tullut noudatettua jo aiemmin. Kuitenkin kirjassa oli paljon sellaista, mitä en ole tullut ajatelleeksi tai tajunneeksi. Erityisen kiinnostavia itselleni olivat passiivisen aktivoinnin harjoitukset, miten saada koira rentoutuneeksi uudessa tilanteessa ja miten opettaa koira hillitsemään reaktionsa LAT pelillä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä kannattaa tehdä esim. kisoissa taukojen aikana. Näitä tullaan varmasti harjoittelemaan lähiaikoina.

Vaikein osa kirjassa varmaan on se, mistä repii aikaa ja tilanteita kouluttaa omaa koiraa harjoitusten mukaisesti. Sama kuin monesti, tietää mitä pitäisi tehdä, vielä pitäisi saada aikaiseksi treenata. Taitaa olla aika siirtyä kauppaan ostamaan lisää naksuttimia.

Suosittelen kyllä kaikille, joiden koiralla on tapana ylireagoida tiettyihin ärsykkeisiin, olla epävarma tai motivointiongelmainen. Olisin myös mielelläni lukenut tämän kirjan jo Lokin ollessa pentu. Mainitsemiini asioihin ennestään perehtyneelle ei ehkä tule kirjassa niin kovin paljon uutta, mutta jos ei kuulostanut kovin tutuilta asioilta niin suosittelen lukemaan. Toki minulta saa myös lainaan, jos sattuu olemaan vapaana. Nyt on menossa eräälle kaverille.

Tämä mielestäni kiteytti kirjan perimmäisen tarkoituksen aika hyvin:

"Ultimately CU is about connecting with your dog. It’s not just about doing exercises."

Kooikerhondje

Yleistä

Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen punavalkoinen lintukoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ja käytetään yhä menestyksekkäästi - joskin harvinaisesti - sorsalintujen houkuttelijana. Kettumaisen ulkonäkönsä avulla koira houkutteli sorsat häkkiansaan, Eendenkooi –termillä löytyy videoita alkuperäisestä metsästystoiminnasta, esim. Zu Besuch in einer Entenkooi -videolla. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi tuhoeläinten hävittäjänä ja öisin lämmitti ja vartioi omistajaansa. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta: kooiker ja hondje. ”Kooiker” tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja ”hondje” pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.

(c) Lotta Franck

Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen, hyväluonteinen ja valpas". Sille sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Siitä huolimatta moni aikuinen kooikerhondje tulee toimeen lähinnä vain oman lauman jäsenten kanssa.

Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ja ahneutensa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen oppiakseen luottamaan omistajansa kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne. Useimmat kooikerhondjet noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin ja kanalintuihin sekä uivat mielellään.

Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen harrastuskoira, joka tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa sekä johdonmukaisen mutta ystävällisen kasvatuksen. Rotu on ulkonäöltään ja luonneominaisuuksiltaan jossain määrin epäyhtenäinen. Vaikka pennun vanhempien meriitit eivät periydykään, kannattaa pentu valita sellaisista vanhemmista, millaisen koiran itse haluaisi. Rodulla ei ole pk-oikeuksia.

Historia

(c) Tytti Käyhkö

Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400-1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek kiinnostui vanhoissa maalauksissa esiintyneistä pienistä kauniista koirista. Hän antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla.

Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Ensimmäinen Kooikerhondje -yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990. Suomeen ensimmäinen kooikerhondje Falony-Flame Urjette v. Muskyteira tuli vuonna 1991. Siitä alkoi suomalaisten kooikerhondjien historia. Rodun monipuoliset harrastusominaisuudet ovat johtaneet sen yleistymiseen ja nyt vuonna 2013 rekisteröintejä on jo 1032.

Nykyinen käyttötarkoitus

Enimmäkseen kooikerhondjea käytetään Suomessa monipuolisena harrastuskoirana sillä se on valpas, aktiivinen ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Rotu ei ole linjautunut ja sama yksilö voikin pärjätä erinomaisesti useissa eri lajeissa. Tässä muutamia kooikerhondjien keskuudessa suosittuja harrastuksia:

• Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin ja rodusta löytyy useita agilityvalioita.
• Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Useilla koirilla on jäljestysvalion titteli. Kooikerhondjia käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä.
• Näyttelyt: Koira valmistellaan kehään kevyesti harjaamalla ja näyttelyt on yksi rodun yleisistä harrastuksista. Kooikerhondje esitetään vapaasti ja luonnollisesti.
• Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota, mutta useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioon ottaen, mutta sen ahneus tekee siitä myös innokkaan oppijan.

Lisäksi monet kooikerhondjet ovat käyneet BH- eli käyttäytymiskokeessa, luonnetestissä sekä MH-luonnekuvauksessa. Spanielin taipumuskokeeseen on osallistunut yli 20 kooikerhondjea, siinä todetaan spanielirotujen käyttöominaisuuksia.

Ulkomuoto

Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Narttujen ihannekorkeus on 38 cm ja urosten 40 cm, mutta kokovaihtelua on runsaasti. Kooikerhondje on rakenteeltaan sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Rodun väritys on oranssinpunainen ja valkoisen kirjava. Kooikerhondjet usein tunnistetaan niille tyypillisistä ”korvakoruista”, mustasta karvasta mitä on luonnostaan niiden korvien kärjissä. Turkki on puolipitkä ja hieman laineikas tai suora, häntä runsashapsuinen.

Hoito ja terveys

Kooikerhondjen hoito on helppoa. Oikeanlaatuisena sen turkki hylkii likaa ja turkinhoidoksi riittääkin ajoittainen harjaus ja pesu koiran käydessä nauttimassa esimerkiksi lempiharrastuksestaan mutaojissa uimisesta. Karvapeite on kaksinkertainen, joten koirasta lähtee karvaa mikä kerääntyy helposti nurkkiin.

Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi vuoden 2014 alusta alkaen vähintään yhdistelmän toisen koiran on oltava dna-testattu enm-vapaaksi (perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus). Aiemmin rotua vaivannut von Willebrandin tauti on geenitestien ansiosta saatu käytännössä häviämään kokonaan. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita kuten polymyosiitti, autoimmuunisairaudet (erityisesti munuaisviat) ja epilepsia, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve.

Tietoa rotuyhdistyksestä

Suomen Kooikerhondje ry perustettiin lokakuun 16. päivä 1999 ja hyväksyttiin rotua harrastavaksi yhdistykseksi helmikuussa 2008. Yhdistys toimii Suomen Spanieliliitto ry:n alaisena jäsenyhdistyksenä ja on myös Suomen Agilityliiton jäsen. Yhdistys julkaisee omaa jäsenlehteä Kooikerhondje, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenet saavat myös Spanieliliiton jäsenlehden Spanieli.

Yhdistyksen perusajatuksena on edistää Suomessa kooikerhondjien kasvatusta ja jalostusta kiinnittäen huomiota koirien terveyteen, luonteeseen ja ulkonäköön rotumääritelmän mukaisesti. Yhdistyksen tehtävänä on tuoda rotua esille positiivisella tavalla, tukea kasvattajia rakentavasti, jakaa tietoa ja taitoa sekä järjestää koulutuksia ja kokeita. Tässä pyrkimyksessään yhdistys työskentelee yhteistyössä niin kotimaisten kuin ulkomaisten rotuyhdistysten kanssa. Erityisesti rodun alkuperämaan Hollannin kanssa yhteistyötä tehdään jatkuvasti.

Tervetuloa tutustumaan rotuun paremmin osoitteessa www.kooikerhondje.fi!

---------------------

Lähde: Uuden uutukainen esittely http://www.koirat.com/rodut/kooikerhondje
Koonnut: Taina, erinäisistä Suomen Kooikerhondje ry:n materiaaleista, hyväksynyt hallitus
Kuvista kiitos Tytti Käyhkö, Lotta Franck, Suvi Reini ja Suvi Tyynismaa

Vielä tarkempaa kuvausta haluaville hyvä kirjoitus kooikerhondjesta on myös Anniinan blogissa.

Movemberin muistolle

Anniinalta saimme viime kuussa haasteen koirien movemberiin, missä teemaan kuuluvasti valokuvataan rakkaiden koiriemme viikset.

Onhan kaikilla muuten muistissa, miksi movemberia oikeasti vietetään? Kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista, kuten eturahassyövästä. Jossain oli myös ehdotus, että naiset osallistuisivat movemberiin kasvattamalla vähintään yhtä muhkeat kainalokarvat. Niitä kuvia ei ehkä niin paljon leviteltäisi facebookissa, tai mistäs sitä tietää.

Valitettavasti töiden rajoittaessa koirien kanssa vietettävää valoisaa vuorokauden aikaa (tänä &¤&%#& pimeänä ja ahdistavana vuodenaikana), pääsin vasta viikonloppuna kuvaamaan koirien viikset. Lokin kuvan hetkenä aurinko oli jo laskemassa. Eikä muuten ole kovin helppoa yrittää tarkentaa koirien viiksiin. Tässä kuitenkin teille ihasteltaviksi:

Fionan "erota-nyt-tuolta-sitten-viikset" movember:

Lokin "mursu" movember:

Haastamme kaikki osallistumaan movemberiin - marraskuussa 2014!

Pay it forward

Viime aikoina on mielestäni syntynyt uusia koira-aiheisia sivustoja kuin sieniä sateella. Monet kyllä ollut pystyssä toki jo pitempään, mutta itse en ole näihin kovin kauan aikaa sitten vielä törmäillyt. Harva se päivä joku jakaa linkin uudelle sivustolle facebookissa tai blogissa. Ajattelinkin hieman keräillä näitä tähän siltä varalta, että jos joku päivä olisi tylsää niin voisi tutustua sivustoihin paremmin.

--------------------------------

http://www.dogsports.fi

Täällä sivustolla törmäsin tänään ensimmäistä kertaa koiraharrastusten burnoutista kertovaan tekstiin.

"Kun huomaat ärtyväsi koirallesi, joka ei edisty mielestäsi tarpeeksi nopeasti tai ole tarpeeksi hyvä."

"Burnoutin riskiryhmään kuuluu etenkin täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti-uhrautuja. Burnout kohtaa siis useammin niitä, jotka ovat innostuneita, asettavat vaatimukset korkealle ja ovat kunnianhimoisia. Uupumusta on sanottu hyvien, lahjakkaiden ja ahkerien ristiksi. Osa vähättelee ja aliarvioi itseään, josta koituu stressiä, koska ei koskaan omasta mielestään ole tarpeeksi hyvä."

Lähde: Burnout koiraharrrastuksista

Burnout lienee siis vain vakavamman kuuloinen termi sille, kun tuntuu kaipaavan treenitaukoa. Meillä on nyt menossa jonkin asteinen, tältä viikolta jäi aksat välistä ja muutenkin ehkä motivaatio hieman kadoksissa. Huomenna omatoimeilemaan otan varmaan vain Tessin.

--------------------------------

http://kuono.fi/
Facebook spämmiä varmaan monta kertaa päivässä tulee tältä sivustolta, ihan kiinnostavia juttuja osa mutta enimmäkseen ehkä en jaksa avata.

--------------------------------

http://www.oneminddogs.com/
Joku ihmeen agilitykultilta vaikuttava yritys ilmeisestikin Suomen turkulaisilta agilityhuipuilta. Jotenkin omaan nenään haiskahtaa rahastukselta, mutta onhan siinä mukana todella lahjakkaita ihmisiä ja varmasti tuloksetkin sen mukaisia jos tuohon lähtee. Itsellä ei kyllä ole varaa noin panostaa.

--------------------------------

http://drsophiayin.com/
Seuraan Sophian fb-sivua, mielenkiintoista asiaa koirien käyttäytymisestä. Suosittelen.

--------------------------------

http://positively.com/
Viktuuuuurian omat nettisivut, missä juuri julkaistiin suomalaisten uusia tutkimustuloksia.

--------------------------------

Mitäs muita tulisi mieleen, saa linkittää! Lisäilen tähän sitä mukaa kun itsellekin tulee mieleen. Kivaa ajanvietettä blogien ohella. Erityisesti kiinnostaisi jälkimmäisten tapaiset kouluttajien tieteeseen perustuvat nettisivut hyvillä teksti- ja videomateriaaleilla.

Myydään pikkukoiran tavaroita

Yhteydenotot tähän tai taina.lempiainen ( ät ) geemail piste com. Saa myös tarjota! Kaikki sijaitsevat Espoossa.


Peruspomppa VARATTU

Lähes käyttämätön. Pompan sivuilla peruspomppa, väri on violetti, kuvassa huono valo.
Koko 28 (selän pituus, sen jälkeen vielä n. 5cm laskoksia)
Hp: 40e + postarit (alkup. 54,90€)




Kevythäkki

Vähän käytetty, tukeva. Ovet sivulla ja päädyssä. Kantopussi tulee mukaan. Kuvan koiralle häkki pieni.
Pituus 50cm leveys 33cm
Hp: 20e

Hurtta Outdoors Microfleece haalari

Vähän käytetty, täysin ehjä. Tämä haalari kyseessä.
Koko: 30S (Kääpiövillakoira, löwchen, tiibetinspanieli, bichon havanais)
Hp: 25e + postarit (uutena 49,90 €)

Hurtta vedenpitävä fleecepusakka  VARATTU

Hieman käytetty.
Koko: 27 (selän pituus)
Hp: 10e + postarit+ postarit

Giardia lamblia

Giardiainfektiosta kertoessani yleinen vastaus on ollut "mikä se on?", joten nyt kun urakka on takana, on sopiva aika kirjoittaa ylös tietopakettia giardiasta erityisesti koirilla. Netistä löytyy paljon tietoa, mutta osa on ristiriidassa keskenään ja siksi ajattelin hieman pistää muistiin juttuja ja lähteitä.

Seuraavat tekstit on kerätty näistä lähteistä:

http://www.infektioneuvonta.fi/sairaudet/giardiaasi/
http://www.kissamaailma.net/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?num=1320446958/0
http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?f=26&t=8565

Plus monista pienemmistä lähteistä mitä en enää muista. Osa kuitenkin ylläolevien kaltaisia keskustelupalstoja, joten kukin suhtautukoon tähänkin tietoon haluamallaan varauksella. En halunnut pistää pelkkiä linkkejä vaan kopioida myös tekstit tähän siltä varalta, että tekstit katoavat palvelimilta.

Giardia

Giardia parasiitteja. Lähde: Stanford edu

• Zonoosi eli alkueläin giardia lamblia on 12-15 um pitkä päärynänmuotoinen yksisoluinen alkueläin
  ja elintapansa mukaan loinen eli parasiitti.
• Giardian elinkaari muodostuu parasiiteista ja kystamuodoista.
• Elimistön sisällä elää ohutsuolessa liikkuvassa parasiittimuodossa. Giardia viihtyy ohutsuolen alkuosassa ilmeisesti koska se tarvitsee sappinesteessä olevia suoloja.
• Elimistön ulkopuolella erittyy ulosteeseen kuivuutta, lämpöä ja kylmää kestävinä liikkumattomina kystina.
• Muutama päivä kystien syömisen, juomisen, tai vaikka saastuneella vedellä hampaiden harjaamisen jälkeen kehittyvät giardiaparasiitit ilmaantuvat pohjukaissuoleen ja ohutsuoleen.
• Suolen limakalvo saattaa olla kokonaan parasiittien peitossa, jolloin parasiittikerros
  muodostaa “mekaanisen esteen” ravinnon imeytymiselle.
• Lisäksi suolen limakalvo vahingoittuu: koepaloissa voidaan havaitaan paljolti samanlainen
  suolinukan kuihtuminen kuin hoitamattomassa keliakiassa.
• Osa suoliston parasiiteista muuttuu taas kystiksi, jotka poistuvat ulosteen mukana.
• Kystat selviävät pakkasessa n. 2 viikkoa, vedessä yli 2 viikkoa, huoneenlämmössä jopa kaksi vuotta.
• Leviää nimenomaan kystien välityksellä eläimestä toiseen.
• Giardiaasi oireilee ja tarttuu herkemmin yksilöihin, joiden vastustuskyky on huonompi kuten pennut, lapset ja huonokuntoisemmat, kroonisesti sairaammat yksilöt.
• Esiintyy eri tilastojen perusteella 10-40% kissoista ja koirista, myös ihminen käy isännäksi.
• Nokialla joitain vuosia takaperin oli giardia tarttunut ihmisiin juomaveden kautta. Eli ihmisetkin tarkkailkaa oireitanne.
• Huono hygieeninen taso ja lämpö edesauttavat Giardian leviämistä ja se on tavallinen
  kehitysmaissa: monissa maissa lähes jokaisella ihmisellä on Giardiaasi.
• Joidenkin eläinlääkäreiden näkemyksen mukaan giardiasta on lähes mahdoton päästä eroon ja siksi hoito onkin ajoittain "turhaa", giardian voi ja todennäköisesti saa hyvinkin pian uudelleen. Kyseessä on joidenkin mukaan matoihin verrattava eliö, jota on aina ympäristössä jonkin verran ja mitä oireiden mukaan tarvittaessa häädetään.
• Voi olla täysin oireeton, jatkuvasti oireileva tai satunnaisesti oireileva.
• Myös täysin oireeton eläin levittää aktiivisesti tautia.
• Eläimillä leviää ulosteen välityksellä - pidetään erityisesti isojen kissaloiden ja populaatioiden ongelmana.

 Giardian oireet

• Tavallisimpia oireita ovat mm:
  
  • Säännöllisen epäsäännöllinen vaihteleva ripuli (erityisesti vaalea, ei-verinen)
  • Oksentelu
  • Kuivuminen
  • Laihtuminen
  • Ulosteen syöminen
  • Turkin huono kunto
  • Huono yleiskunto 
• On tiedossa tapauksia, joissa kauan suolistossa vellonut giardiaasi on saanut elimistön niin huonoon kuntoon, että koira on jouduttu lopettamaan. 
• Tuontipentujen yleinen ongelma.
• Giardian vaikutukset eläimeen
• Heikentää vastustuskykyä
• Lisää pentujen kuolleisuutta
• Lisää riskiä sairastua muihin infektiosairauksiin
• Giardiaa itsessään ei pidetä suurena kuolemien aiheuttajana, lukuunottamatta pentuja

 Giardian diagnosointi

• Giardia tutkitaan ulostenäytteestä tai eläinlääkärin vastaanotolla suoraan peräaukosta.
• Giardian tutkimiseen on pikatesti, jonka luotettavuudesta kiistellään, sekä ulostenäytteen testaaminen laboratoriossa. 
• Aina giardiaa ei saada kiinni kummassakaan testissä.
• Yleisin tutkimustapa koirilla on kerätä 3 vuorokauden ajalta ulostenäytteet (1 näyte per päivä) ja toimittaa eläinlääkärille tai suoraan Eviraan.
• Kystia ei erity jatkuvasti, joten mitä useampi näyte mitä pidemmältä ajalta teoriassa suurentaa mahdollisuuksia havaita kystia ulosteessa.
• Joidenkin väitteiden mukaan löysemmässä ulosteessa olisi runsaammin kystia, joten näyte kannattaa ottaa ripulista tai kiinteän kakan viimeisistä hieman pehmeämmistä kohdista.
• Joidenkin lähteiden mukaan myös itsediagnosointi on mahdollista.
• Eräs kirjoittaja kirjoitti mm. näin: "Kirjoittaja Khii on 20.02.2012 at 11:39:58
  Itse testasin juuri kissoiltani giardian ym. muut alkueliöt. Kannaattaa hakea formaaliinia eläinlääkäristä, ja runsaasti. Ei siis kannata luottaa pikatesteihin, jotka tehdään ns. tuoreesta ulosteesta ilman formaliinia. Saat luotettavamman tuloksen. Itse ulostetta tarvitaan n. lusikallinen (ei saa olla hiekkaa mukana), mahdollisimman tuoretta ja mielellään noista löysistä kakoista.  Formaaliinia laitetaan sekaan 3 tl, ja sekoitetaan hyvin ulosteen kanssa. Siihen samaan purkkiin sitten jatkettiin 3pv ajan tuota. Jos googlaat sellaisen henkilön kuin Dr. Gookin, hänen sivuillaan on "owner's guide" tritrichomonas foetus -infektiosta kärsivien kissojen omistajille. Siellä on myös näytteenotto-ohjeet, jotka pätevät käsittääkseni siis myös giardianäytteeseen, kun samasta meiltä ainakin tutkittiin kaikki."
  
• Tutkimus on suhteellisen halpa, kuten myös lääkitys (yleisin 10 päivän kuuri Axiluria).

Giardian lääkehoito

Siivouspakolaiset ihmettelevät ympäröivää tyhjyyttä

• Giardian häätölääkitys vaihtelee eläinlääkäreittäin.
  
  • Yleisin lääkitys on 10 päivän kuuri Axiluria, toiset määräävät vain 5 päivää, toiset sekä Axiluria että anbitioottia.
  • Antibiootti giardian häätöön on joko Trikozol tai Flagyl, jotka ovat käytännössä samat eri firmojen valmistamat antibiootit joita käytetään myös ihmisillä giardian häätöön. Vaikuttava aine näissä on metronidatsoli.
• Matokuuri on normaalia pitempi, jotta häädettäisiin myös uudelleen kehittyneet parasiitit ja asunnosta saadut uudet tarttuneet kystat, jotka kehittyvät parasiiteiksi.
• Pitkä matokuuri saattaa pistää koirat ripulille, joten voi olla hyvä antaa jotain maitohappobakteerivalmistetta yhtäaikaisesti. Meillä kellään ei ole onneksi mennyt vatsa sekaisin.
• Kaikki talouden eläimet hoidetaan kerralla, etteivät tartuta uudelleen toinen toisiaan. Myös kaverikoirien omistajia kannattaa vähintään informoida giardian löytymisestä.
• Koska kystat elävät elimistön ulkopuolella, oleellinen osa giardian hoitoa on asunnon tehokas desinfiointi.

Asuintilojen desinfiointi

Saunottamisessa mukana: Sohvatyynyt,
rahi, petauspatja, petivaatteet, autohäkki
pehmusteineen, valjaat, pannat, hihnat ja
vaatteet, lelukori, mattoja ja matkalaukkuja.

• Asunnossa olevista kystista tulee päästä eroon uusintatartuntan välttämiseksi.
• Kodin puhdistus voi olla työlästä: giardiaan tehoaa hypokloriitti, saunottaminen, 60 asteessa peseminen tai höyrypesuri.
• Suurimpia kystapesäkkeitä ovat lemmikkien pedit, kissojen kiipeilypuut, kosteat paikat kuten ruoka- ja vesikupit.
• Kaikki mahdollinen (pedit, lakanat, omistajan vuodevaatteet, muut tekstiilit) tulee pestä pesukoneessa vähintään 60 asteessa.
• Muut (kiipeilypuut, sohvan tyynyt, petauspatjat) voi saunottaa. Kystat kuolevat 60 asteessa, joten saunan tulisi olla vähintään sen lämpöinen. Saunottamisaikaa ei lue oikein missään, jossain sanottiin että vähintään tunnin verran tulisi olla että kystat kuolevat. Itse saunotin 2-3 tuntia.
• Ainoa selvä giardian tappaja on kloriitti, joten lattiat tulee pestä kloriittiliuoksella. 
• Ajaxilla on Klorin sarja, toinen vaihtoehto on Kiilto Kodin Klorite natural aine.
• Kloriitti valkaisee, joten kannattaa varoa mihin sitä pistää.
• Pesuohjeet löytyvät netistä ja kyseisistä purkeista.
• Monet käyttävät Virkon S nimistä valmistetta giardia kystien tappamiseen, mutta aineen tehosta on ristiriitaista tietoa. 
• Ylhäällä mainitussa lähteessä sanotaan näin: "Virkon S ei tehoa giardiaan, tästä ollaan kysytty valmistajalta (vai maahantuoja? ei ole purkki tässä), vastaus sieltä oli: Hei, Valitettavasti Virkonin teho rajoittuu bekteereihin, viruksiin ja sieniin, alkueläimet eivät Virkonista lannistu."
• Itse pesin lattiat kloriitilla ja muun mitä ei voi saunottaa (nojatuolin ja sohvan rakenteet) Virkonilla. 
• Pakkanen ei auta, eikä kystien säilöminen ja itsestään häviämisen odottaminen. Kuuma ja Kloriitti ovat kaksi tärkeintä ohjetta giardian hävittämiseen.
• Matokuurin alussa eläin tulee pestä Vetridermin Chlorhexidine koirashampoolla. Pesu kannattaa uusia kuurin puolivälissä asunnon siivoamisen yhteydessä minkä jälkeen koiran takapuoli tulisi pestä jokaisen ulostuskerran jälkeen kystien tuhoamiseksi.
• Lääkekuurin aikana kannattaa vaihtaa ruoka- ja vesikuppi päivittäin uusiin. Muutenkin esimerkiksi petejä kannattaa pestä ja lakanoita vaihtaa useammin kuin kerran mikäli epäilyttää. Kuurin aikana kaikki paikat, mihin eläimen takapuoli koskee tulisi pitää erittäin puhtaana.
• Yleisin syy hoidon epäonnistumiseen on uusintatartunta huonosti siivotusta asunnosta tai ulkoa.
• Hoidon onnistumisen voi testata keräämällä ulostenäytteet viikon kuluttua lääkekuurin loppumisesta. Tätä myöhemmin todettu giardiaasi on todennäköisesti seurausta uusintatartunnasta.
• Varmistusta ei joidenkin eläinlääkäreiden mukaan ole tarvetta tutkia, mikäli eläimet eivät oirehdi. 

 Giardiatartunnan ehkäisy

• Kerää aina koirasi jätökset!!!!
• Älä anna koiran syödä idioottien välinpitämättömien ihmisten keräämättä jättämiä ulosteita.
• Huolehdi perushygieniasta.

Tässä vielä eläinlääkärin ohjeet, jotka halusin pitää erillisenä kun on ihan nimen kanssa mukana tässä kirjoituksessa.

Alla eläinlääkäri Suvi Pohjola-Stenroosilta ELT, Dipl.ABVP (Feline) saadut hoito-ohjeet

* Giardia on ohut- ja toisinaan myös paksusuolen infektoiva alkueläin. Infektio on erittäin yleinen. Kirjallisuuden mukaan jopa joka toisella kissalla tavataan Giardiaa jossain elämänsä vaiheessa.
* Giardia-tartunta saadaan syömällä infektiivisiä kystia sisältävää ulostetta, ruokaa tai vettä. Kissa levittää kystia ulosteissaan ja kystat ovat hyvin kestäviä ympäristössä. Siksi giardioosin hoidossa lääkinnällisen hoiodon lisäksi kissan takamuksen, sekä ympäristön huolellinen pesu ja desinfektio on hyvin tärkeää.
* Giardia voi tarttua teoriassa myös ihmiseen, joten mikäli teillä esiintyy ruuansulatuskanavaoireilua, ottakaa yhteyttä lääkäriinne.

* Aloitetaan Axilur-kuuri giardioosin hoitoon oheisen ohjeen mukaan. 1 tabl./5kg 1*vrk 10 vrk ajan 250mg tabletti. Voi myös liottaa ja antaa ruiskulla, annostus mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän
* Kaikki eläimet hoidetaan
* Viidentenä hoitovuorokautena koti pestään ja desinfioidaan huolellisesti esim. Klorite-pesuaineella ( 1 dl 5 litraan vettä). Hiekkalaatikon hiekat vaihdetaan ja laatikko desinfioidaan. Koko hiekkalaatikko vaihdetaan, mikäli hiekkalaatikon pohjalla on naarmuja. Tekstiilit pestään 60 asteessa. Matot voidaan saunottaa ellei niitä voida pestä kemiallisesti.
* Samanaikaisesti voidaan aloittaa metronidatsolilääkitys ( Trichozol/Flagyl) harkinnan mukaan
* Hoidon aikana kissoille annetaan myös tukivalmisteena maitohappobakteerivalmistetta, esimerkiksi Probiocinia
* Hoidon tulos kontrolloidaan kolmelta päivältä kerätyistä ulostenäytteistä viikon kuluttua lääkityksen päättymisestä. Tätä myöhemmin kerätty näyte voi kertoa jo uudesta infektiosta, jos ympäristön puhdistus ei ole onnistunut
* Giardiainfektion aikana kissalle on hyvä antaa suolistoystävllisiä ruokia esim. I/D, Intestinal. Näiden ruokien sulavuus on optimaalinen, jolloin infektion ärsyttämän suolen pinnalle on paras mahdollisuus kuntoutua.

http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa ... li_16.html