Sataakohan vai onko lehdet jo puista maahan pudonneet?

Sadun puutarhan aukaiset 
sinne kahden me jäämme 
Ruusut kukkivat tuliset 
hetken ympäri päämme

Onnea Anni ja Risto!

Se on syksy nyt. Syksy on kevään jälkeen lempivuodenaikani, mutta se on silti jotenkin aina ihan kovin haikeaa aikaa. Tänä viikonloppuna on niiskuteltu ihanassa säässä Turussa ja oltu kovin romanttisissa tunnelmissa. Jos minä joskus menen naimisiin niin se on kyllä ehdottomasti syksyllä.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Tähän väliin vähän viikonlopun jäljestyksestä. Jälki tuli uudelle maastolle ja maaston muotojen takia sille tuli pituutta joku 150m jossa lopussa yksi kulma, mikä oli aika reippaasti tiukempikin kuin 90 astetta. Pari edellistä päivää oli koirille rutiinista poikkeavia, ensin joutuivat olemaan porukoillani melkein 8h yksin ja sieltä menimme suoraan siskolle yöksi, missä emme ole ennen olleet kuin kerran. Voisi ehkä sanoa, että viikonloppu mejä-wise muistuttikin tavallaan oikeaa koeviikonloppua oudoissa paikoissa yöpymisine kaikkineen.

Liekö tämä vaikutti väsyttävästi Lokiin tai sitten se ei ehtinyt kerätä normaaleja kierroksiaan odotellessa sorkan viejää metsästä kun olin yksin liikenteessä ja Loki pääsi autosta suoraan tositoimiin, mutta jotenkin suurin virtapiikki mitä olen sen toiminnassa tottunut näkemään jäljestäessä loisti poissaolollaan. Oli se innokas joo, jäljesti enimmäkseen hyvin mutta ei siinä ollut sitä mejä-hulluutta kuin aiemmin. Mietin kauan että olenkohan tyytyväinen tähän keskittymiskykyisempään jäljestämiseen vai en. Toisaalta sen meno oli paljon harkitumpaa ja se jopa pysähtyi kerran nuuskimaan yhtä puskaa kauan ja merkkaamaan (jälki ei muuten mennyt tämän puskan ohi, mutta olin tästä itse jälkeä tehdessäni kulkenut). Pohdin myös sitä olisikohan viime kerran rutkasti haastavampi jälki vaikuttanut motivaatioon.

Enimmäkseen eteneminen oli hyvännäköistä jäljen päällä etenemistä, joitain kertoja vähän haettiin ja kerran hukkasin itsekin jäljen merkkeineen. Käytiin ehkä jotenkin kumpikin vähän hitaalla.

Makuu löytyi kuitenkin ja ei Loki meinannut edes oikaista tuota terävää kulmaa juurikaan. Sorkka löytyi ja palkka kelpasi. Kannettiin puoliksi sorkka metsästä, Loki halusi sen koko ajan mutta sitten tipautti maahan ja olisi alkanut jäystää jolloin otin pois.

Viikonlopun aikana tein itse elämäni ensimmäisen kerran tuttavuutta hirvikärpäsiin. Eilen jäljen teon jälkeen vietiin siskon lattialle yksi ja tänään jäljestyksen jälkeen kotona bongasin yhden perkeleen hiuksistani *hyiyöööööök*.

Loppupäivän koirat ovat vedelleen antaumuksellisesti sikeitä. 2x2 keppini haettiin tänään vuokraan, toivottavasti ne toimivat Sannin keppitreenissä yhtä hyvin kuin meillä :). Vuokrasin kepit hintaan 50e/valmiit kepit, kuitenkin maksimissaan puoli vuotta. Jos jotakuta kiinnostaa vuokrata seuraavaksi eli todennäköisesti joskus alkukeväällä, pistäkääpä mailia taina.lempiainen(at)uta.fi.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Kurre ilahdutti polttariväkeä viikko sitten.

Sitten taas vähän yleistä höpinää. Viime aikoina on ollut kummallinen kesän loppumisfiilis. Se tietää osaltaan muutoksia myös treenirintamalla. Jotenkin tänään tuli semmoinen olo että nyt kun on jäljestetty läpi kesän melkein tasaisesti parin viikon välein niin olisi ihan hyvä pitää vähän taukoa. Pitäisi tehdä joku sotasuunnitelma mejäkokeita ajatellen, nyt ollaan menty vähän jotenkin mututuntumalla enkä oikein tiedä miten pitäisi edetä joten tuumaustauko minulle kiitos. Lisäksi nyt kun hirvikärpäsiä alkaa olla enemmän kuin tarpeeksi ja Lokillakin oli vähän ehkä motivaatio hukassa on oikein oiva paikka tauolle. Jos kuukauden verran taukoilisi tai sen verran, että ennen pakkasia pääsisi tekemään yhden lyhyen motivointijäljen niin sen jälkeen sitten olisi hyvä jäädä talvitauolle.

Tavallaan on ihan kiva, että Suomen ihana(?) luonto mahdollistaa tällaisen "pakottamisen" eri harrastuksille kesällä ja talvella. Agilityn ohjatut treenit loppuvat kentällä syyskuussa ja sen jälkeen siirrymme talvitreeniryhmään, jonka kouluttajasta ei vielä ole varmaa tietoa kun en ole kuullut pääsinkö ensisijaisesti hakemaani ryhmään. Ohjattujen lisäksi aion jatkaa seuran kentällä käymistä niin pitkälle kuin sää sallii ja kiinnostus riittää. Jos viime syksystä/talvesta voi jotain päätellä, niin harrastuspimennys osuu loka-joulukuuhun, jolloin jo kerta agilityä viikkoon tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Mejätaukoa on talvella kaikki se aika kun maa on jäässä. Talvella todennäköisesti treenaaminen jonkun verran hiljenee, mutta toiveissa olisi myös aktivoida tokon treenaaminen ja sen lisäksi olen (selkeästi monen muun ihmisen ohella :) suunnitellut käyttäväni pakkaspäiviä hajuerottelutreenin opettelemiseen.

Syksy on aika ihanan synkkää aikaa ja väistämättä se näkyy sitten varmaan blogissakin. Yksi kiva juttu mitä olen itse blogin kautta saanut on joku paikka mihin kirjoitella juuri tämmöisiä milloin mitäkin fiiliksiä. Kesällä tämä on tainnut toimia lähes sataprosenttisesti Lokin treeniblogina, mutta syksyn tullen tulen varmaan kirjoittelemaan vähän muunlaisia jorinoita.

Sponges and the Huntsman

Loki esittelee mejäsienikokoelmaansa.

Kuten eilisessä kirjoituksessa mainitsin, tänään mejäkoira joutui uudenlaisiin haasteisiin selvästi aiempia vaikeammalla jäljellä minkä nimesin "välikoejäljeksi" :). Kirjoitetaanpa heti muistiin miten meni, ennen kuin unohtuu.

100m alkusuoralla lähti heti vähän vinoon, olinkohan tehnyt liian lähelle tietä kun Loki olisi kovasti ollut lähtemässä sinne suuntaan. Olisi ehkä pitänyt myös enemmän rauhoitella poikaa ennen alkumakaukselle saapumista. Hieman mentiin sivussa mutta siirtyi sitten jäljen päälle.

Kulmalle löysi hyvin, haisteli aika pikaisesti ja jatkoi matkaa oikeaan suuntaan. Vähän taidettiin tässäkin mennä sivussa.

Polun ylityksessä hieman haettiin oikeaa kohtaa, mutta löydettiin pian hyvin.

100m meni ensin pitkään ihan hyvin suoraan jäljen päällä, sitten kierrettiin pari oksaa ympyrässä kun minä seurasin Lokia ja Loki sitten seurasi minua :). Jälki kaartoi vähän vasemmalle missä Loki lähti oikealle ja löysi linnun. Tokihan se piti häätää lentoon ennen kuin pääsi palaamaan jäljelle. Mentiin vähän jäljen sivussa ehkä noin viitisen metriä ajoittain. Tässä kohtaa oli hieman kiipeämistä kallioilla joten paha tietysti sanoa missä jäljen haju todellisuudessa meni.

Toiselle kulmalle saavuttiin vähän vinossa ja Loki ohitti ensin kulman mutta palasi sille takaisin parin metrin päästä. Tätä haisteltiin vähän enemmän ennenkuin jatkettiin matkaa. Kehuin.

100m mentiin jälleen sivussa, vaikutti kuin olisi hakenut siskon hajua kun hän kävi viemässä sorkan. Liekö hukkasi koko jäljen? Oikeaan suuntaan mentiin kuitenkin. Kaadolle Loki olisi saapunut väärästä suunnasta joten ohjasin sen kuitenkin jäljelle niin, että kaato löytyi jäljen päästä. Loki pysähtyi kaadolle, nuuskaisi sitä ja jäi heiluttelemaan häntäänsä ja odottamaan palkkaa. Sorkan se halusi jälleen kantaa pois metsästä.

Vähän Loki taisi ihmetellä kun jälki vain jatkui ja jatkui, mutta kuitenkin koko ajan sillä oli tehtävä selkeänä mielessä mitä tässä tehdään. Liian sivussa meni minun makuuni ja pari kertaa päätin ohjata sen oikeaan suuntaan. Vauhtia oli paljon, mielestäni liikaakin kun tuntui ettei koira ehtinyt keskittyä hajun seuraamiseen vaan vähän taas koohotti liikaa menemään ja sitten huomasi että hupsis eihän se täällä mennytkään. Makuut saisi merkata mielestäni paremmin.

Tekisi melkein mieli siirtyä pysyvästi uusille mejämaastoille, tuo metsä kun on varmaan niin paljon käytetty että tuo siksi omat haasteensa. Seuraavalla jäljellä ajattelin katsoa jäljen maaston mukaan mitä treenataan, jos on hyvää tasaista helppoa maastoa niin voisi tehdä kulman, jos on vähän haastavampaa niin voisi keskittyä vaikka pelkästään pituuteen ja tehdä jonkun 300m suoran jäljen.

Nyt on koirat kyllä niin poikki että loppupäivän saa hyvällä omalla tunnolla käyttää sohvalla!

Viikonlopun vakioharrastukset: Agilityä ja mejää

Ihan kuin olisi ennenkin täyttynyt viikonloppu agilitystä ja mejästä, meidän lempparilajeista. Niin siis tälläkin kertaa, kun ensin lauantaina mentiin Suvin ja Saaran kanssa Kivikkoon sateisena elokuun aamuna.

Olin piirrellyt meille etukäteen radan, missä oli pari haastavaa ohjauskohtaa ja vaikeahko rengaskulma. Näiden treenien suhteen tuli tehtyä aika ärsyttävä virhe, kun en vaihtanut ohjaustapaa vaikka suunnittelemani (ja etäkouluttajien etukäteen lyttäämä :D) ohjaaminen ei sitten yllättäen(...) tominutkaan. Oma järkeni olisi suositellut valssia esteiden 3-4 välille ja näin tein, mutta pieleenhän se meni melkein joka kerta. Tätä en suostunut etukäteen hyväksymään huonoksi ratkaisuksi, joten tässä selvästi näkee miten oma ohjaustaitoni tarvitsee vielä paljon kokemusta. En vieläkään oikein tiedä miksi se ei toiminut! Pakko varmaan päästä kokeilemaan tätä jollain muulla tapaa vielä jatkossa. Loki sujahti siis lähes aina putken väärään päähän, vaikka yritin sen valssilla ohjata toiseen. Putken jälkeen meni kaikki suhteellisen ok. 8-putken päällä meni radalla puomi, joten ei sitä alettu siirtämään vaan jätettiin se häiriöksi. Yllättäen sekä Loki että Huugo vetivät puomille, vaikka puomin ylösmeno ei ollut edes oikeastaan lähellä putken päätä. Mysteeri number 2. Putken jälkeen pituudelle haku ok, 10-hypylle ohjasin sylkkärillä (kai........emminänäistätiiä.....) ja siitä Loki haki oikein nätisti 11-putkeen. Alunperin suunnittelin persjättöä pituudelle, mutta kun putkelle pitikin sitten saattaa melko pitkälle niin ei siinä olisi millään ehtinyt. Onneksi sylikäännösmikälie toimi vissiin ihan ok (vaikka olisi senkin voinut selvemmin ohjata). Loppu meni upeasti, pussi joka kerta ilman mitään apuja ja viimeiset hypyt nappiin.

Rata oli tosi kiva, mutta jäi harmittamaan tuo valssiviritelmä kun olisi pitänyt vedättää (kai....miksi mä en tiedä näitä termejä????) ja/tai hartialinjalla (ilmeisesti puolivalssilla) ohjata tuonne 4-putkeen. Lisäksi 10-hypyn sylikäännös oli ruma ja haluaisin sitäkin tehdä uudestaan.

Vähän hävettää pistää tämä video esille, mutta menköön nyt vaikka varoittavana "älkää tehkö näin"-esimerkkinä. Enpähän olisi myöskään ilman videota kuullut etäkouluttajiltani palautetta :). Jännä tämä laji kyllä, vaikka luulet tekeväsi ihan oikein niin välillä teetkin ihan päin peetä etkä edes ymmärrä sitä kun se sinulle yritetään rautalangasta vääntää :P. Kuten sanottu tässä en vaan nyt millään sisäistä sitä miksi tuo valssi pituuden jälkeen ei toiminut. Olihan se myöhässä joo, mutta vaikka olisi ollut ajoissakin niin ilmeisesti siltikään ei toimi. Noh, ehkä parin vuoden päästä se minulle aukeaa.

Käytiin myös tutustumassa kivikon harjoituskeinuun, minkä totesin sopivan Lokin treeniin kuin nenä päähän. Tuo on siis todella matala keinu minkä korkeutta voi nostaa. Nyt se oli matalimmillaan ja pistin sen ylös maasta n. 10cm ja siinä sitten Loki kolisutteli ja minä naksuttelin. Tavoite oli että palkkaan Lokin keinun päällä, koska aiemmin se on vain tökkäissyt keinua ja paennut heti kun palkka tuli kauempaa, joten nyt totutin sitä siihen että keinulla voi olla senkin jälkeen kun se on osunut maahan. Minusta meni tosi kivasti! Olisi kiva päästä Kivikkoon nyt useammin treenaamaan tuolla harjoituskeinulla este "valmiiksi" ja sitten vasta siirtyä isojen poikien keinuun. Lopussa treenikaveri meni tuota matalaa keinua ja minä heittelin Lokille palloa vähän matkan päässä eikä Loki ollut milläänsäkään kolinasta. Eli tuolla olisi hyvä siedättää Lokia myös keinun kolinaan.

Tuosta treenikerrasta jäi kyllä paljon mietittävää ja pohdittavaa - ja tuo rata niin hampaankoloon että se tehdään kyllä vielä joskus uudestaan.  Fionan kanssa tehtiin lopuksi putkea ja hyppyä sekä pari kertaa puomia. Kävin myös sen kanssa harjoituskeinulla vähän pelleilemässä, meni ihan kivasti vaikka vähän se pomppikin alas.

Treenin jälkeen ajeltiin Saaran kanssa tekemään jäljet. Lokin suunnitellussa paikassa meni jonkun muun ihan selviä mejämerkkejä, joten siinä sitten kiiresssä ja ärsytyksessä päätin tehdä Lokille ihan vain lyhyen suoran motivaatiojäljen. Pituutta oli ehkä joku 70m.

Sunnuntaina ajeltiin heti aamusta ajamaan jäljet. Loki meinasi taas seota sukkiinsa kun näki Saaran kantavan sorkkaa metsään. Vinkuvonku raikasi ja veto jäljelle oli kova (pohdin tuolloin myös onkohan fiksua pitää jäljellä samoja valjaita kuin vetohommissa.....). Alkumakausta haisteli hetken ja suuntasi fiksuna poikana oikein itsevarmasti jäljelle. Pari kertaa naru jäi jumiin ja Loki joutui pysähtymään, mutta muuten meni ihan niinkuin oppikirjoissa. Vältin ohjaamasta sitä ja pidin katseen maassa tullen neutraalisti hihnan jatkona ja myhäilin vain tyytyväisenä aina kun näin oranssin leiskuvan mejämerkin jäävän taakse.

Kaato tuli vastaan nopeasti ja Loki pysähtyi kaadolle, haisteli sitä ja odotti minua. Upeaa! Ennen se on tainnut yleensä jatkaa matkaa eli ei ole tajunnut pysähtyä kunnolla. Nyt tajusi selvästi että tätä haettiin ja jäi odottamaan minua kaadolle sen näköisenä että kato mamma mitä löysin. Hurrrrjat kehut, cesar naamariin ja sorkka saalistajan suussa autolle missä vaihdoin sen kouralliseen nappuloita. Hieman piti taas keskustella että kenen sorkka se taas onkaan.

Saara sanoi jäljen päätyttyä jotain, että ei epäilisi yhtään vaikka Loki jäljestäisi jo ihan koepituisenkin jäljen. Wou!! Olin ihan että mitä ihmettä, minun pieni vauvaniko. Pisin Lokin jäljestämä on ollut 200m ja kulmia sillä on ollut 2 mitkä meni ongelmitta. Eilen sen meno oli kyllä tosi varmannäköistä joten kyllä minäkin sen taitoihin nyt luotan. Ei me silti kyllä varmaan kokeisiin mennä ennen ensi kevättä. Tämä syksy menköön vielä treenatessa kulmia ja pituutta. Kun nyt oli näin helppo jälki niin seuraavalla kerralla voisi repäistä ja tehdä vaikka 300m pitkän parilla kulmalla. Siinä luulisi olevan poitsulle vähän haastetta.

--------------------------------

Sitten kolmanteen aiheeseen nimeltä Lokin venyttely. Jännä "daa"-huomio tuli taas tehtyä. Parina iltana olen sitä venytellyt pistämällä kyljelleen, venytellen ja antamalla namipalan minkä jälkeen toinen puoli ja sama homma. Loki menee kyllä maahan, mutta kyljelle menossa pistää hanttiin. Ensimmäisenä iltana pistin sen väkisin maahan hirmuisista estelyistä huolimatta ja pidin siinä kunnes rauhoittui. Toisena iltana sama homma. Kolmantena iltana ajattelin eri taktiikkaa. Pyysin sen maahan, mistä pikkuhiljaa ohjasin sitä toisella kädellä kyljelleen, sen ensin pistäessä hanttiin. Pikkuisen kerrallaan se kuitenkin antoi periksi ja valui kyljelle ja minä kehuin hurjasti. Pysyi hienosti paikoillaan venyttelyn ja palkka. Toinen puoli meni puolet nopeammin, käytännössä hieman vain puskin sitä kyljelleen niin se jo lösähti valmiiksi. Siinä sitten itsekseni mietin että miksiköhän ihmeessä kaksi iltaa pistin sen hirmuisen taistelun kautta kyljelleen kun nyt kehumalla ja rauhallisesti ohjaamalla sain sen hetkessä samaan lopputulokseen. Oli vähän tyhmä olo.

Hunajaa jäljestämässä

Pikapäivivitys sunnuntaiaamun jälkimetsästä. Lokin jälki oli kuvan mukainen, vähän mitta lähti väärästä kohtaa, joten pituutta on varmaan joku 200m. Merkkasin jäljen punaisilla viivoilla. Olin ihan ihmeissäni kun näin miten hienon 90 asteen kulman Suvi sai tehtyä, ja vielä ilman kompassia! Suville kiitos myös taas meidän jälkikuvasta.

Loki lähti innoissaan jäljelle. Meno oli mielestäni tosi varmannäköistä, ei se pitkään aikaan tullut yhtään kyselemään apuja. Vauhti oli kovaa. Jouduttiin kiipeilemään hieman kallioilla ja niillä kohdin Loki selvästi haki enemmän, varmisteli ja meinasi lähteä pari kertaa vähän väärään suuntaan, tai ainakin liian kauas jäljeltä. Muistan jälkeä tehdessäni, että sieni lensi ainakin kerran päin housujani joten verihajun kulkua tällä jäljellä oli paikoittain tosi vaikea arvioida.. Kulmalle se tuli hieman tuosta kulman keskeltä, haisteli sitä kuitenkin aika pitkään taas ja lähti oikeaan suuntaan.

Tosi hyvää meno oli kuitenkin, kunnes Loki jäljesti suoraan maa-ampiaispesään. Se lähti jäljeltä hieman sivuun ja yhtäkkiä vinkaisi ja pomppasi hieman eteenpäin, näin että sen ympärillä pörräsi. Kirosanat lenteli mielessäni kun pyysin Lokin takaisin jäljelle pois pesästä (ei kyllä tarvinnut paljon houkutella). Yksi amppari pörräsi Lokin rintakarvoissa mutta kaikkosi pian, toinen jäi jumiin poitsun otsaan. Läimäytin kerran Lokia otsaan (poika taisi hieman ihmetellä) mutta amppari oli ja pysyi, kunnes hihalla tökkäisin sen pois. Hieman menin paniikkiin ja kysyin Suvilta "lokissa-on-amppareita-mitä-nyt-tehdään-keskeytetäänkö-apuaa!", mihin Suvi ihanan rauhallisesti vastasi että pistikö sitä ja jos ei niin voihan sitä matkaakin jatkaa :). Tein pikapika tarkistuksen että Loki ei vaikuttanut pistetyltä ja sen jälkeen Loki päätti itse lähteä jatkamaan jälkeä joten ei siinä muuta kun perään vain.

Lopussa oli laskeutuminen kalliolta mikä oli astetta haastavampaa, osaksi siksi että Loki meni vähän jäljeltä sivussa ja osaksi siksi kun itsellä kesti ikuisuus löytää turvallisesti alas kalliolta. Kaato kuitenkin löytyi hyvin ja cecar paketti upposi poitsuun. Mistään ei oikeastaan enää olisi arvannut että käytiin ampiaispesässä kurkkimassa, Loki itse taisi unohtaa sen samantien jatkettuaan jälkeä. Sorkan se halusi kantaa pois taas (silmäkulmien alta mulkoillen että koska joutuu aarteesta luopumaan), lähellä autoja otin sen siltä pois kun alkoi näyttää siltä että meno hyytyy painavan sorkan kanssa kuumassa kävellessä :)

Tämän jäljen perusteella sanoisin, että Loki on hyvin hoksannut idean ja helpossa maastossa meno on aika varmaa jo. En kuitenkaan vielä halua lisätä pituutta, vaan mennään ehkä tämmöisillä parin sadan metrin jäljillä yhdellä kulmalla kunnes ne sujuvat kuin vettä vaan. Onhan se toisaalta hyvä harjoitella tämmöisiä vähän vaikeampia olosuhteita, kuten kalliot tai ampiaispesä, joten ehkä sitä osaa jo pelästyksen jälkeen löytää vähän positiivisia puolia siitä että käytiin hunajavarkaissa.

Lokissa ei päivän aikana ilmennyt mitään kummallista, edes otsaan ei noussut pattia. Jalkoihin olisin silti uskonut sitä pistäneen kun vinkaisi niin pesän yli mennessään. Itse taisin enemmän säikähtää tuota tilannetta.

Hirvi vaihtoi suuntaa

Käytiin viikonloppuna vain yhden päivän kotona olemisen jälkeen jo ensimmäistä kertaa jälkimetsällä loman jälkeen. Mietin alkuun että jaksaakohan Loki vai pitäisikö pitää levossa, mutta turhaan. Käytiin ensin lauantaina Suvin ja Saaran kanssa tekemässä jäljet, Lokin jäljestä tuli tämännäköinen. Aika, nopeus jne eivät nyt kerro jäljen ajomatkasta vaan tämä on otettu jäljen tekokerralla. Pituutta tuli aika tarkkaan 100m.

Kuten näkyy (tai sitten ei :D) kuljin ensimmäistä kertaa kompassi kädessä ja jäljelle tehtiin yksi kulma. Kulma on jossain tuolla kaarroksen keskellä.. Näköjään tarkkuudessa ja kompassin käytössä on yhä hieman harjoittelemisen varaa. Lokin jäljelle tuli pari kohtaa missä syöksyttiin läpi tiheiden matalahkojen kuusien ja lisäksi sen jäljen läpi meni yksi kapea polku, missä sieni nostettiin ilmaan. Lähes koko jälkien teon ajan satoi kuin saavista, yhdessä välissä oli niin tiheä sade että hyvä että eteensä näki. Onneksi minulla oli sentään sadehousut, olin litimärkä siis vain takin osuudelta (joo se sadetta pitävä takki on yhä ostoslistalla).

Sunnuntaina mentiin kaikkien kolmen koiran kanssa jälkien lähtöpaikan lähelle ja yksi meistä oli aina koirien vahtivuorossa kahden ollessa jäljellä. Tämä oli tosi hyvä systeemi, aikaa meni paljon vähemmän kuin jos olisi joka välissä pitänyt reissata autolle ja takaisin ja koirat saivat totutusta tuollaiseen ilman omistajaa odottamistilanteeseen.

Loki oli kovin innoissaan kun tiesi jo kodista lähtiessä että mitä pääsisi tekemään. Se vinkui Saaralle joka kävi viemässä sorkan ja tervehti kuin ylintä ystävää myös Suvia joka kävi viemässä Huugon jäljelle sorkan myöhemmin :). Tämä jos joku luo koiralle kivan tunteen metsästä tyhjästä ilmestyvistä ihmisistä.

Nyt pyrin siihen, että olin hihnan ihan päässä enkä liikkeelläni auttanut Lokia suunnassa. Loki nuuskutteli alkumakausta hieman ja lähti aika nopsaan jäljelle. Meno oli mielestäni parempaa kuin viimeksi. Se useaan kertaan meni oikein asiantuntevan näköisesti nenä maassa selvästi jälkeä seuraten eteenpäin, niinkuin Oikeat Jälkikoirat tekevät. Useaan kertaan se tuli kysymään minulta neuvoja, kerran tuli suoraan eteeni istumaan. Pysähdyin ja olin tekemättä mitään, katsoin Lokista ylöspäin. Ei se kauaa odottanut vaan jatkoi matkaa ihan oikeaan suuntaan. Olisiko kerran (vai pari?) lähtenyt vähän liian sivuun, mutta liekö haju meni sivussa kun Loki eteni hieman sivussa ja sitten siirtyi takaisin jäljen päälle. Kuusitiheikköllä se mietti hieman että suuunatako läpi vai kiertää, mutta päätti vetästä ryteikön läpi.

Kulman makausta se nuuskutteli tosi tarkkaan. Tämähän oli meidän ensimmäinen jälkitreeni, missä saalis on vaihtanut kulmalla suuntaa. Loki näytti hetken siltä kuin ajattelisi "hei maali on tässä missä mun sorkka", mutta jatkoi aikansa nuuskuteltuaan itsenäisesti täysin oikeaan suuntaan jäljestämistä! Olin ylpeä! N. 10 metriä kulmalta se kuitenkin kääntyi takaisinpäin ja olisi palannut kulmalle, en antanut mennä kuin hihnan verran. Loki kääntyikin ja palasi oikeaan suuntaan jatkamaan eteenpäin. Tästä eteenpäin se meni tosi hyvin, kuin olisi joku osa päässä hoksannut että "kumma kun ei tule saalista vastaan vaan sinkoilemalla sinne tänne, pitääpä etsiä se sitten itse". Polun ylitti kuin vettä vaan ja jatkoi matkaa toisella puolella. Sorkkaa ennen oli vielä yksi puunrungon ylitys missä Loki nanosekunnin mietti ennen yli loikkaamista. Sorkka piti tietysti kantaa pois metsästä niin polleana poikana että! Sorkasta ei taaskaan meinannut luopua, mutta tällä kertaa otin sorkasta kädellä kiinni ja sanoin ihan vaan "irti" niin hetken mietinnän jälkeen Loki päätti että ehkä sitä omistajaa pitää kuitenkin kunnioittaa.

Olin tosi tyytyväinen jälkeen, ajoittain näytti tosiaan jo pitempiäkin pätkiä siltä kuin pitää! Saara kommentoi että paljon Loki kysyy minulta apuja, eli seuraavalla jäljellä jälleen pitää kiinnittää huomiota siihen ettei auta sitä yhtään eikä reagoi mitenkään jos se kysyy jelppiä. Se on jotenkin minulle tosi vaikea luottaa Lokiin ja antaa sen tehdä itsenäisesti hommia, niin luontaisesti auttaisin sitä vähän vinkkimällä kropalla tai liikkeellä että missä suunnassa polttaa :)

Samanpituinen kuin tämä ja yhdellä kulmalla voisi olla hyvä jälki seuraavaksi kerraksi.

Lokin lempipäivä

Tänään oli ohjelmassa kaikkea Lokin mielestä PARASTA. Päivä alkoi kuuden maissa kun Loki oli tosi levoton, hengaili eteisessä ja vinkui. Aikani kuuntelin sitä kunnes nousin ylös - vain huomatakseni että Fiona oli pissannut eteisen ja makuuhuoneen oven eteen. Ei ihme että poika oli hieman sekaisin.. Siivosin pissan ja yö jatkui, vaikkakin vain tunnin verran. Ajoittain kumpikin koira steppaili ja yritä siinä nyt sitten nukkua. Seitsemältä luovutin ja noustiin ylös ja lähdettiin samantien aamulenkille. Tarkoitus oli käydä metsässä semmoinen puolen tunnin lenkki, mutta eksyin ensimmäistä kertaa tuohon lähimetsään vähän pahemmin. Lenkki kestikin sitten peräti tunnin ja hieman kiirekin ehti tulla tämän vuoksi.

Seuraavana ohjelmassa oli eilen tehdyn jäljen ajaminen. Yllättävän hyvin arvioin jäljen pituuden, sillä tänään Suvilla oli kännykässään erittäin näppärä ohjelma, joka näytti Lokin jäljen faktat.

Pituutta oli siis 180m ja melkein viivasuoran jäljen onnistuin tekemään! Lokin jäljeltä paluu oli rehellisesti sanottuna varmaan pitempi kuin tuo jälki (maasto oli uusi ja näköjään liian tuntematon..), joten Suvilla oli mukava aamulenkki siinä sitten käydä viemässä Lokin kaadolle sorkka. Hieman mietin miten Lokin pitkä aamulenkki jäljestykseen vaikuttaisi, mutta en tiedä vaikuttiko se oikein mitenkään. Loki oli kovin innoissaan taas ja vinkui vonkui ja haukkukin Suvin sorkan viemisreissua odotellessa.

Makausta haisteltiin aika pikaisesti ja Loki pääsi matkaan. Se meni pääasiassa ihan hyvin, mutta kerran lähdin tai Loki lähti, en ole ihan varma miten se meni, seuraamaan vääriä merkkejä.. Joku oli siis käynyt ennen tai jälkeen meidän merkkien merkkaamassa jotain samassa kohdassa ja luulin sitä meidän merkiksi. En kiinnittänyt tähän kohtaan erityistä huomiota joten en ole ihan varma miten me se joku 10m sivuun päädyttiin, ohjasinko Lokia alitajuisesti väärään suuntaan kropallani vai menikö Loki oikeasti väärään suuntaan. Erheen huomattuani palasimme jäljelle ja matka jatkui ihan hyvin. Lokin meno oli yhä himppasen levotonta, ei se malta mennä kauaa nenä maassa vaan pistää ajoittain ilmavainuiseksi päästäkseen nopeampaa. Hieman se myös säntäili jäljeltä oikealle ja vasemmalle, mutta enimmäkseen pysyi hyvin jäljen päällä. Koska meno oli suurimmalta osalta vähän levotonta, kehuin sitä rauhallisesti pari kertaa sen mennessä hyvin nenä maassa. Ei varmaan olisi pitänyt, koska tällöin Loki ainakin kerran kääntyi katsomaan minua ja tuli eteeni istumaan. Eli ihan hiljaa vaan pitää olla. Kaadosta mentiin jonkun verran ohi, en ole taas varma kävikö Loki toteamassa että siinä se on ja jatkoi matkaa vai eikö sekään huomannut sitä, mutta käytiin siis kääntymässä jäljen lopusta yli joku 5-10m ennen kuin Suvi huomautti että kaato meni jo :). Loki kaadon siitä sitten bongasi, itse en vielä tässäkään vaiheessa huomannut missä se on. Tajusihan se ohjaajakin sitten lopulta ja Loki sai tietysti palkan ja huimasti kehuja.

Loki kantoi sorkan melkein heti kaadolta suussaan melkein autolle asti. Kuuma ilma, pitkä aamulenkki ja aiempaa pidempi jälki ja jäljeltä paluureitti väsyttivät sen niin että se pari kertaa pysähtyi jäystämään sorkkaa paikoilleen metsään. Katsoinkin parhaaksi ottaa sorkan pois ennen kuin se alkaa syödä sitä. En ole varma olisiko Loki antanut murisematta minun ottaa sorkkaa joten huijasin sen siltä antamalla namia ja Suvi nappasi sorkan pois. Joku erityisen hyvä nami pitää selvästi säästää tähän luovutustilanteeseen jatkossa.

Olen melko tyytyväinen tähän meidän tähän asti pisimpään jälkeen, mutta pari juttua tuli mieleen seuraavaa jälkeä tehdessä. Seuraavan jäljen muistilista on siis:

• Kulman voisi tehdä ensimmäistä kertaa, joten vaikka niin että 80m - kulma - 40m.
• Minun tulee olla itse ihan hiljaa.
• Pitää antaa Lokille enemmän hihnaa eli pysytellä itse ihan narun päässä ja välttää ohjaamasta koiraa liikkeellä. Nyt huomasin tekeväni niin, että keräsin narua käteeni kun sitä oli paljon löysällä ja pysähdyin jos Loki oli menossa väärään suuntaan ja liikuin kun suunta oli oikea. Tämähän johdattelee koiraa, kun tarkoitus olisi että koira näyttää minne mennään eikä toisinpäin.

Seuraavan jäljen voisi tehdä mökiltä paluun jälkeen joskus heinäkuun alussa.

Jotta Lokin päivä olisi näiden narttupissojen, metsälenkkien ja mejäilyiden jälkeen täydellinen, pääsi se vielä uimaan Ruukinrannan venesatamaan. Kauaa ei tosin tällä kertaa polskittu kun tarkoitus oli lähinnä kastella ja pestä turkki.

Huomenna on vuorossa Helsinki kv ja meidän tämän kertaisen näyttelyurakan viimeinen näyttely. Seuraava on ties milloin, todennäköisesti Lokin 2-vuotis syntymäpäivän jälkeen. Sanotaan vaikka että EH:n on ehkä pienenpieni pettymys, mutta ei se mikään katastrofi ole. Erinomaista ja Erittäin hyvää Loki näköjään saa paljon. Jos pitäisi lyödä vetoa niin arvelisin että Loki saa ERI SA:lla tai ilman ja on joku PU2 tai PU3. Huomiseksi on luvattu paljon sadetta, joten saa nähdä minkälainen vetinen tunnelma näyttelypaikalla tulee olemaan. Pääasia tässäkin näyttelyssä kuitenkin olisi saada Loki esiintymään kivasti ja liikkumaan kerrankin hyvin nurmikolla.

Kenttätreeniä ja parin viikon takaiset mejät

Käytiin heti eilen ensimmäisen kerran kävelemässä kentän ohi ja Loki pääsi uimaan. Käännyttäessä kentälle vievälle tielle Loki alkoi vetää poispäin. Ei se mitenkään paniikissa ollut, mutta viestittää kyllä selkeästi että äiti en tahdo. Pysähdyin ja odotin että se tuli mukaan mistä sai tietysti kehut. Pari kertaa se yritti vetää pois mutta sitten tuli mukana nätisti. Käveltiin kentän ohi (Loki piti huolen ettei eksytty lähelle porttia) ja kun Loki hoksasi että mihin oltiin menossa, alkoi se vetää entistä enemmän eteenpäin. Molskis vaan se sanoi kun kävi pulahtamassa hetken ojassa, mistä otin sen pois kun sillä oli vielä kivaa. Käveltiin uudestaan kentän ohi, tällä kertaa Loki meni suht rennosti. Kun päästiin parkkipaikalle, heitin Lokille kourallisen nameja maahan mitkä se innoissaan metsästi. Tehtiin parit "pupu" temput ja heitin vielä kertaalleen nameja maahan mitkä se taas hamusi suuhunsa. Sitten jatkettiin kotia kohti.

Fiona oli mukana mutta oli niin kuuma, että sain kantaa sitä suuren osan matkasta. Kyllä ainakin itsellekin tuli hiki..

En ole kirjoittanut meidän parin viikon takaisesta mejästä mitään, joten pistetäänpä muistiin vähän siitä. Lokin jälki oli jotain 100m ja se meni sen tosi innokkaasti, suhteellisen varmasti ja muutenkin oikein mainiosti. Tässä Anskun kuvaamaa pätkää meidän menosta, tiedä kyllä miten selvää siitä saa kun metsässä kuvaaminen on hieman haastavaa :D

Loki oli tosi innokas jo edellisenä päivänä kun käytiin tekemässä jälki ja jäljestyspäivänäkin paikalle päästyä se olisi syöksynyt mitään kyselemättä jäljelle jo aikapäiviä ennen kuin oli meidän vuoro. Myös Fionan ja Pennyn jäljet olisivat kelvanneet sille tietenkin. Jäljen lopuksi Loki söi innolla palkan ja kantoi sorkan pois metsästä niinkuin kunnon metsästäjämiehen kuuluukin.

Fionallakin oli oma pikkujälki, mutta se oli pihalla kuin lumiukko. Repi sammalta, eikä yhtään tajunnut mistä oli kyse. Ihan kuin ei olisi haistanut edes mitään. Se kävi siis vain syömässä metsässä aamupalansa.

Tänään käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet. Lokille tuli aika pitkä jälki, askelia ei kyllä tullut kuin joku 200-250 (eli 100-125 askelparia), mutta se tuntui pitkältä. Tosi vaikea arvioida ilman jotain gps-laitetta mikä laskisi matkan puolestani. Maasto oli ihan hyvää, kuivuus kuitenkin osaltaan vaikeuttaa huomista suoritusta joten mielenkiinnolla odotan miten Loki suoriutuu jäljestä. Toivottavasti ei tullut liian vaikea. Kovin kiinnostunut se taas oli kun tulin verisine housuineni metsästä.

Kotimatkalla Loki pääsi n. 45 minuutiksi uimaan läheiselle venesatamalle. Fleksissä se veteli edestakaisin kun minä seisoin rantavedessä. Sorsaperheet menivät ohi (eivät kuitenkaan fleksin ulottuvuusalueelle) eikä Loki välittänyt niistä tuon taivaallista. Vesi oli tosi lämmintä. Rannalle tuli 10 viikkoinen labradorinnoutaja Jali jota Loki kävi moikkaamassa. Jali vasta opetteli uimaan eikä uiminen oikein pientä kiinnostanut. Vaikka Loki teki parhaansa näyttääkseen hyvää uintiesimerkkiä.

Loki pääsee(?) terveystarkkeihin elokuussa. Järjestän Mevetiin Per Axelsonille joukkoterveystarkastuksen, johon on alustavasti ilmoittautunut 6 koikkeria ja 4 muun rotuista koiraa. Lokilta tutkitaan tuolloin silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja epävirallisesti selkä.

Myö oltiin mehtällä

Alkuun hieman Lokin viime viikon agilitystä. Kouluttaja ei ollut paikalla, joten tehtiin itsenäisesti hyppytekniikoita, sylikäännöstä ja tehtiinpä hieman puomiakin namialustalla. Hyppytekniikat meni hienosti, Loki ei enää pomppinut kahta yhdellä hypyllä. Sylikäännöksetkin menivät tosi hyvin, tehtiin kahdella esteellä ja hienosti Loki sujahti putkeen kun sen sinne sylkkärillä ohjasin. Puomia tehtiin tosi pitkästä aikaa, mutta nyt selvästi namialusta auttoi sillä Loki (hihnassa) pysähtyi joka kerta puomin alastulolle tosi hyvin. Alkuun tehtiin parit harjoitukset niin, että nostin sen puomin alastulolle ja meni vain siitä kontaktille.

Valitettavasti Loki pääsi taas ärähtämään (säikähtämään?) Metkaa, samaa holskunarttua mitä viime kerrallakin :(. Harmitti tosi tosi paljon ja Lokin harjoitukset loppuivatkin taas siihen. Tajusin, että viimeksi näin kävi kun palkkasin Lokia repimislelulla ja nyt oli sama homma. Yksi treenikaveri sanoi, ettei pysty palkkaamaan koiraansa lelulla tuolla lainkaan kun koira käy siitä niin kierroksilla. Tuli samantien mieleen, voiko Lokilla olla sama. Kun se riehuu lelun kanssa niin käy niin kuumana että voi lähteä muillekin ärisemään. Tällä kertaa Metka oli ihan Lokin häkin luona, mutta en usko että tuossa oli pätkääkään kyse mistään häkin vartioinnista tai muusta. Loki vain kesken treenin bongasi Metkan ja lähti sen luo. Epäilin, että kyse oli epävarmuudesta juuri tuota koiraa kohtaan kun on niin tumma ja isohko, joten käytiin sitten Metkan ja omistajansa kanssa yhdessä loppulenkillä. Päästin Lokin nuuhkaisemaan Metkaa takapuolesta minkä jälkeen kumpaakaan ei enää kiinnostanut kumpikaan ja koirat kävelivät vierekkäin nuuskien lenkin. Tehtiin myös vähän tokoa agilitykentällä tuon Lokin aivopierun jälkeen eikä se vaikuttanut kyllä aristavan muiden läsnäoloa vaikka oltiin ihan lähellä. Ajattelin tästä eteenpäin aloittaa joka agilitytreenit pienellä toko- ja muiden koirien lähelläoloharjoituksilla, ettei Loki enää lähtisi muiden luo. Eihän tuota muuten uskalla kohta päästää vapaaksi treeneissä lainkaan.

Tulipa taas ärsytys pintaan kun tuosta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt vielä meidän torstaisista jäljistä. Lokin jälki oli ehkä jotain 60m (metsä loppui kesken...) ja Loki meni sen hyvin, hieman ehkä liian vauhdikkaasti ja ilmavainulla ajoittain. Yritin sitä välillä hidastaa mutta tällöin se näkyi ajattelevan että "ai nyt se omistaja jäi taas, haistanpa sillä välin jatkuisiko jälki tänne oikealle" eli sinkoili ajankulukseen vääriin suuntiin. Sorkka löytyi kuitenkin hyvin ja ensin Loki tökki vain namikippoa, pitääkin jatkossa pitää namikippo aina taskussa, että Loki oppisi kiinnostumaan ensin sorkasta.

Kipon tyhjennettyä sorkka alkoi kuitenkin kiinnostaa ihan eri malliin kuin ennen ja kantaessani sitä pois umpimetsästä polulle Loki pomppi jatkuvasti vierellä ja tarjosi ajoittain ihan hyvää seuraamistakin jos olisi saanut palkkioksi löytämänsä sorkan. Polulle päästyäni annoin Lokille sorkan maahan ja se sitä nuuski ja vähän repi ja kun otti suuhun niin kehuin tosi paljon. Lokin päässä tällöin joku välähti ja se välittömästi otti sorkan suuhun ja alkoi kantaa. Se kantoikin sitä koko loppumatkan niin ylpeän näköisenä että meinasin revetä nauramaan. Käveli enimmäkseen vähän edellä ja kyttäsi ajoittain minua etten vain aio ottaa sorkkaa pois, mikä ei kyllä sekään ole kovin hyvä asia. Autolla kuitenkin luovutti sorkan hyvin vaihtariksi nameihin. Ihana pieni sorkan metsästäjä.

Ensimmäistä kertaa tein myös Fionalle jäljen. Fionan jälki oli ehkä jotain 20m pitkä. Jäljen loputtua tuli mieleen jäljestänkö väärällä koiralla, kun Fionan jälki sujui mielestäni paremmin kuin Lokin ensimmäinen :). Fiona ei aristellut pätkääkään, vaikutti tosi kiinnostuneelta joka ruohonkorresta ja jokaista keppiä ja ruohoa pitikin jäädä mielenkiinnolla haistelemaan. Ensimmäiset 5m se ei meinannut lähteä edelle ja kyttäsi minua joka askeleen välissä jolloin aina kehotin sitä jatkamaan. Ajoittain meno näytti kuitenkin tosi hyvältä! Mitä nyt fyysiset rajoitukset tulivat pari kertaa vastaan, esimerkiksi puun rungon ylittäminen vaati hieman suurempia ponnistuksia. Yllätyksekseni Fiona söi namikipon sisällön ilman mitään epäilyksiä ja oli sorkastakin kiinnostunut, tosin ehkä ainoastaan syömismielessä. Poistumisreitillä Fiona oli ihana, näytti kurkkivan joka koloon jos sieltä sattuisi löytymään lisää sorkkia. Fiona ei olisi malttanut tulla autoon ollenkaan vaan olisi mielellään jatkanut ulkoilua metsämaisemissa, mutta valitettavasti ilta alkoi hämärtyä enkä halunnut jäädä pimenevään metsään.

Me löydettiin kaksi sorkkaa, montako te?

Luin muuten Koiramme lehdestä mielenkiinnolla jutun "Myös suullinen sopimus koirankaupasta sitoo osapuolia". Jutussa kasvattaja oli suullisesti luvannut pennun tulevalle ostajalle, mutta perui kaupat ennen kuin pennut olivat luovutusikäisiä. Ostaja päätyi hakemaan pennun ulkomailta ja käräjäoikeus määräsi tuon suomalaisen kasvattajan maksamaan ulkomaalaisen pennun kalliudesta johtuvan hinnanerotuksen 500e suullisen sopimuksen rikkomisesta. Aika karu päätös mielestäni ja jutun lopussa kuvattiinkin useita tilanteita, joissa mietitään missä tilanteissa kasvattaja saa perua sovitun kaupan. Sanottakoon, että itse en ole käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä tuomiosta ja mielestäni kasvattajalla on oikeus muuttaa mieltään siihen asti kun paperit on kirjoitettu, mutta alkoipa jutun luettua kiinnostaa se, mikä "sitovuus" on käräjäoikeuden mielestä sähköpostin välityksellä annetulla lupauksella, jos "jo" suullinen on noin pätevä koirankaupassakin.

Lupaavaa jäljestystä ja nätti päivä pellossa

Puolen päivän tienoilla käytiin Lokin kanssa ajamassa eilen tehty jälki ja nyt meno alkoi muistuttaa ihan oikeaa jäljestämistä. Poitsu pysyi rauhallisena eikä riehunut ennen jäljelle lähtöä, vaikkakin veto oli kova. Alkumakausta haisteltiin nätisti ja siitä kehotin "jälki" käskyllä etenemään ja Loki lähtikin nätisti eteenpäin. Nenä pysyi maassa ja meno oli varmaa, vauhti pysyi oikeastaan juuri sopivana. Kerran tai kaksi Loki teki pienen tarkastuksen jäljeltä noin metrin sivuun mutta en päästänyt pidemmälle ja poika palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja sorkka kiinnosti oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Namipurkki tyhjeni ja kovien kehujen saattelemana palattiin autolle. Tosi hyvät fiilikset jäi ja parin viikon päästä sitten uudestaan, silloin voisi ottaa pituutta jonkun 60m ja pyrkiä yhä pitämään meno rauhallisena ja koira keskittyneenä.

Jäljen jälkeen mentiin läheiselle pellolle tarkoituksena kuvailla koiria kun oli niin nätti päivä. Ei oikein tullut mitään, Loki keskittyi kakan syömiseen ja laiduntamiseen ja kamera tarkenteli mihin sattui. Lisäksi hieman ahdisti kun viime reissulla tuolla pellolla näin maassa vähintään Lokin kokoisen eläimen alaleukaluun hampaineen päivineen kahdessa osassa, yäääk. Tässä nyt kuitenkin jotain otoksia. Huomenna pääseekin pelastuskoira taas tositoimiin. Nyt on kyllä kiva tilanne, kun on toivottavasti viikoittaiset haku-, toko- ja agitreenit ja mejää pyrin tekemään parin viikon välein. Näin pysyy pieni poika tyytyväisenä!

Yhteiskuvaa

Fionakin innostui spurttailemaan ajoittain.

Lehmä laitumella

Näin se koipi nousee, ja koipi nousee näin!

Turkin värin tilanneanalyysi.

Poseerausyritystä, ei vaan yhtään pysynyt seisomassa kun yritin ottaa kuvaa sivusta.

Lisäys: Tajusin nyt vasta Mikon päivityksen luettuani, että tänään olisi ollut kooikertokoa Nuottaniemessä :o. En yhtään muistanut ja vähänkö ärsyttää kun ei menty vaikka oli käytännössä ihan vapaa päivä.

Ekat tokotreenit, oma agilityryhmä ja verestämistä

Nyt on virallisesti alkanut syksy, kun blogi on siirtynyt syksyiseen ulkoasuun. Kävin eilen lenkillä etsimässä jotain kivaa paikkaa missä napsaista kuva yläbanneriin ja tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Aloitetaan tokolla, nimittäin viime tiistaina oli Tulevaisuuden tokovalioiden ensimmäinen kerta (mihin minä pääsin :). Meitä tuli paikalle kolme, vaikka alunperin ilmoittautuneita oli seitsemän. Kato kävi maanantain ja tiistain aikana ja tämä on mielestäni juuri ryhmän tarkoitus, voi perua myöhäänkin jos ei jostain syystä halua/pääse. Sitten ei myöskään itseä katota pahalla jos joskus jätän menemättä kun laiskottaa :)

Paikalla oli Lokin lisäksi Retu-koikkeri ja Saimi niminen labbis. Koko tunti vietettiin tokomaisissa merkeissä ja kivasti saatiin harjoituksia tehtyä. Luoksepäästävyyttä otettiin kolme (vai peräti neljä) kertaa jokaiselle ja Loki oli oikein passeli. Pyysin lopuksi "tuomaria" tulemaan tarkoituksella vähän ylempää ja haastavammin että näkisin miten Loki reagoi. Tuolloin se ei malttanut pysyä paikallaan vaan hieman seikkaili siinä vierellä vähän sillä asenteella että "menehän siitä häiritsemästä - minä metsästän nameja", mutta namitarjoilun aikana seurasi vain kättä eikä välittänyt mitään kopeloijasta. Lopussa otettiin vielä näyttelykopelointia, seisoin Lokin vieressä ja Loki antoi räplätä kivasti.

Paikallamakuuta otettiin pariin otteeseen seisten kaikki rivissä ja jättäen koirat yhtäaikaa (ainakin se oli tarkoitus). Loki ei oikein meinannut pysyä (ei yllätys kun ei olla kertaakaan ennen porukalla tätä treenattu) joten en tiedä saatiinko koiria kertaakaan varsinaisesti yhtäaikaa jätettyä, kun Lokin pysymisaika oli niin lyhyt että olin kerennyt jo palata takaisin ennen kuin muut olivat ehtineet koiraa jättääkään :).

Loki oli muutenkin aika korkeassa vireessä koko ajan joten rauhallisemmat liikkeet ei ollut päivän teema, sivullakaan ei jaksanut kauaa paikallaan istua. Tuossa on selkeästi hieman hakemista että miten jaksottaa ne harjoitukset mistä palkataan leikillä ja ne missä pitäisi olla rauhassa. Toki nyt uusi tilannekin saattoi innostaa poikaa.

Seuraamista otettiin imutuksella ja perusasentoa melkein joka välissä. Hihna on näköjään myös oma haasteensa, kotona kun treenataan aina ilman hihnaa. Tuolla se tuntui koko ajan vievän solmuun käteni tai sitten häiritsi Lokin toimimista. Vapaaksi en uskaltanut päästää kun en luottanut siihen ettei Loki syöksyisi muiden koirien luo tai vaihtoehtoisesti jäisi auton alle kun parkkipaikalla treenattiin.

Tästä kuvasta muokkasin banneriin kuvan. Häiritsee vaan
tuo Lokin korva kun on väärinpäin. Huomatkaa pylväs
minkä photaroin hienosti pois kuvasta! :D

Kotiin kävellessä Loki oli vielä kovin energinen ja kotona sama touhu jatkoi, joten epäilen ettei tuo treeni väsyttänyt sitä juuri yhtään.. Sinällään hyvä ettei tietysti liikaa väsynyt mutta ensi kerralla voi ehkä vähän enemmän tehdä ja pojalta vaatia niin joutuisi käyttämään niitä aivonystyröitänsäkin. Kiva treeni kaiken kaikkiaan, toivottavasti saadaan ensi viikolla tarpeeksi väkeä uusiin treeneihin.

Sitten lajista toiseen. Eilen illalla kävin tutustumassa uuteen agilityryhmäämme mitä vetää Aino Pikkusaari (Kennel Toberoi) Sporttikoirahallilla Espoon Juvanmalmilla. Olin tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä kun paikan löytäminen oli vaikeampaa kuin oletin (miten sitä nykyään onkin aina heti ihan pulassa jos navigaattori ei löydä perille). Autoin radan järjestämisessä ja katselin tunnin minkä jälkeen juteltiin hieman Ainon kanssa.

Ryhmään kuului kolme australianpaimenkoiraa, valkoinen paimenkoira ja joku pienempi terrieri minkä rotua en heti tunnistanut. Meno näytti tosi kivalta ja olen tosi iloinen että saatiin Lokin kanssa paikka tuolta. Osan ajasta palkkailin yhtä aussieta jolla otti koville kaverin lähteminen emäntänsä mukaan radalle, siinä meinasi mennä sormet mukana :). Ryhmä harjoitteli sylikäännöstä ja opinpa siinä samalla hyvin (teoriassa..) itsekin miten se toimii. Ilmoitin halukkuuteni ryhmään Ainolle ja ensi viikolla onkin sitten sopivasti talvikaudenaloituspalaveri keskiviikkona ennen treenejä mistä jatketaan suoraan treenivuoroon, varmaan otan Lokin autoon odottelemaan tuon aloitustapaamisen ajaksi niin päästään siitä heti matkaan.

Loki löysi jotain ihanaa mönjää missä piti ensin kölliä ja sen
jälkeen kuljettaa vatsan sisässä makuuhuoneen matolle..

Kyselin ryhmäläisiltä onko heillä tapana tehdä lämmittelylenkkiä yhdessä ja ei ollut, veinkin sitten heti osan Tappi-perinnettä uuteen ryhmään kun erään kanssa puhuttiin, että voisi jatkossa nähdä siellä sen verran aikaisemmin että ehtii vähän kävelemään :). Tuo on hyvä senkin kannalta, että Loki ehkä siinä kävellessä tottuu vähän isompien koirien seuraan eikä niin panikoisi sitten radalla, siellä kun treenaa useampi koira yhtäaikaa. Saa nähdä miten tuo Lokilta sujuu... Häkin ajattelin ottaa Lokille ainakin alkuun että pääsee odotellessa häkkiin kuten on yleensä tottunut. Ensi kerralla Aino sanoi tekevänsä pienen radan mitä mennään, niin näkevät meidän tason. Toivottavasti ei olla ihan hirveä pettymys :D. Ei vaan, hyvin rehellisesti minä olen kertonut missä mennään.

Tositosi innoissani odotan ensi viikon keskiviikkoa! Näin ne tilanteet muuttuvat ja nyt meillä on sitten vakiotreenipaikka talveksi :). Hintahan tässä on suurempi kuin jos olisi seurassa, mutta ainakin opetus on laadukasta ja sitä vartenhan sitä töissä käydään että voi agilityt maksaa ;)

Loksutin kotiin tullessa hississä.

Jotta lajit eivät vallan loppuisi kesken, vielä hieman voisi kertoilla mejästä. Tänään käytiin siskon kanssa tekemällä Lokille huomiseksi jälki ja sen jälkeen lenkitettiin koiria samassa metsässä. Lokin jälkeen tuli loivahko kulma, kun eteen tuli lähes pystysuora kallio (joo, ehkä se jälkipaikka kannattaisi käydä ensin katsomassa ennen kuin alkaa verestämään). Pituutta oli ehkä joku 40-50m, tosi vaikea arvioida kun en ole mitannut askeleitani. Huomenna mennään ajamaan, nyt panostan Lokin rauhoittamiseen ennen suoritusta ja pidän sen lyhyellä hihnalla niin ei pääsisi haahuilemaan.

Tässä meikäläisen eräänä iltana television edessä askartelemat hienot mejämerkit, hienosti jäivät tänään puitakoristamaan ja ainakin 20 jäi vielä ylikin :). Satsista löytyy 2 vihreää (merkkaamaan polulta metsään lähtemistä ja alkumakausta), 2 keltaista (tulevaisuuden jäljen välillä olevia makauksia merkkaamaan) ja 2 punaista (kaadolle sekä paluumatkan polulta lähtemiseen). Minähän sain Tappien mejän aikana palautetta että merkkejä voisi jättää enemmän, joten jos nyt ei ole selkeästi merkattu niin ei sitten koskaan! ;)

Neitsytmatka ja peuran jäljillä

Lokin muuten tylsän viikon pelasti viikonlopun aktiviteetit - jälki ja haku. Nyt takana on vasta jälki, huomenna mennään pitkästä aikaa hakuilemaan.

Eilen käytiin ennen jäljen tekoa tutustumassa Lokille ensimmäistä kertaa junaan. Tajusin yksi päivä, ettei poika ole kulkenut edes bussilla kertaakaan. Oli siis korkea aika tutustua mahdollisiin tulevaisuuden kulkuvälineisiin. Eilen Saara erittäin ystävällisesti toi Tampereelta minulle Tampereen Pikkukoirien teettämän hupparin ja t-paidan. Iso kiitos Saaralle! Hain vaatteet Helsingin rautatieasemalta ja ajattelin tässä olevan hyvä lyhyt kaupungissa junalla käymismatka Lokille.

Fionan rentoon matkustamiseen tottuneena ihan ihmettelin ensin miten Loki reagoi junaan. Mutta ihmekös tuo kun ensimmäistä kertaa oli kyydissä. Totta puhuen en ole varma oliko ihan viisasta viedä se ensimmäistä kertaa junaan juuri suurimpaan ruuhka-aikaan ja niin, että juna vielä 15 minuutin matkalla pysähtyi n. 7 kertaa ja äänet olivat sen mukaiset koko ajan. Lisäksi ihana valtion rautatiemme oli sitä mieltä, että tuskainen 15 minuuttia ei ollut tarpeeksi matkustaa panikoiva Loki sylissä täpötäydessä ruuhkajunassa, sillä ensin odotimme useita minuutteja muita junia ja sitten Helsingissä sopivasti tapahtunut sähkökatkos pysähdytti junamme johonkin Huopalahden jälkeen. Sopivalla huumorintajulla ja mukavalla juttelulla vastapäätä istuvan sileäkarvaisia pieniä portugalinpodengoja kasvattavan naishenkilön kanssa siitä kuitenkin selvittiin. Vaihdettiin myös naisen kanssa hauskoja katseita kun Loki pyrki sylissäni kauemmas junan ikkunasta ja meni hönkäilemään ihanaa raikasta hengitystään n. 10cm päähän vieressäni istuneen nuoren mieshenkilön kasvoista. Miehen ilme oli valokuvauksen arvoinen, harmi että kamera jäi kotiin. Mieskin varmasti olisi mielummin ollut missä tahansa muualla.

Rautatieasemalla Loki oli selvästi iloissaan kun pääsi pois junasta (jonne se muuten piti nostaa sinne ja takaisin, ei ole mitään niin pelottavaa kuin pieni hyppyaskel suureen pelottavaan junaan) eikä ihmispaljous jänskättänyt sitä enää lainkaan. Lähinnä se oli innoissaan maassa lojuvista ruoantähteistä ja sainkin noukkia sen suusta ainakin parit mäkkipaperit. Vihdoin löydettiin Saara ja Loki moikkasi tuttua ihmistä extrainnoissaan pomppimalla suoraan Saaraa päin - pahoittelut, pesulalaskut voi lähettää tänne Espoon suuntaan! Saivatpa läheiset rautatieaseman musisoijaihmisetkin tervehdykset Lokilta. Oikeastaan vaativat saada tervehtiä Lokia (luulisin, en ymmärtänyt heidän kieltään).

Sitten ei muuta kuin takaisin junaan, tällä kertaa odottelin suosiolla pari minuuttia pidempään junaa joka ei pysähtynyt kuin 2 kertaa matkan varrella. Tilaakin oli enemmän ja Loki malttoi rauhoittua maahan aina välillä. Malttoi se tietysti myös puhdistaa junan lattian sinne pudonneista salaatinpalasista mutta ruoan metsästys onnistunee vaikka pienessä stressitilassakin. Tämä matka oli kokonaisuudessaan miellyttävämpi vaikka kannoinkin Lokin jälleen junaan ja takaisin. Kotiin saavuttua Loki oli selvästi iloinen reissun olevan takanapäin, mutta minä olin ihan tyytyväinen että otin pojan mukaan pienelle sosialistamisreissulle.

Tappi hupparin selkämys, oikealta väriltään huppari on nätin turkoosi.

Melkein heti kotiin päästyämme lähdettiin uudestaan reissuun tällä kertaa omalla autolla. Käytiin Suvin kanssa tekemässä Lokille ja Mikolle jäljet, Lokin jälki oli helpon näköisessä suhteellisen avarassa maastossa, n. 60m pitkä suora jälki. Koko metsä oli viime aikaisten sateiden jälkeen tosi märkää ja kumpparit oli ihan välttämättömyys. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä onneksi hirvikärpäsiäkään tullut vastaan.

Jäljen teon jälkeen päästettiin Loki ja Miko vapaaksi juoksentelemaan polulle. Tuo ulkoilualue on vähän siinä ja siinä viitsiikö siellä päästää vapaaksi, mutta nyt löydettiin niin suojainen polku ja väkeä ei tuntunut olevan paljon liikkeellä että uskalsin Lokin päästää. Jos johonkin olen Lokin kohdalla tyytyväinen niin luoksetuloon, ainakin vielä se on tosi hyvä. Saa nähdä alkaako se jossain vaiheessa testaamaan. Loki ja Miko tulivat yhä ihanan hienosti toimeen keskenään, Loki näki Mikon nyt ensimmäistä kertaa vapaana ja ensin säikähti hieman että apua se liikkuu noin lujaa :). Pian kuitenkin kaverukset lähtivät juoksemaan kilpaa - Loki äänekkäänä hännänhuippuna. Kivaa näytti olevan kummallakin. Mutalammikoissa tuli uitua ja niin korkealta hypittyä että omistaja sai jo pidellä henkeään. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Kotiin lähtikin tosi väsynyt koirapoika.

Tänään oli sitten vuorossa jälkien ajo. Suuresta metsästäjästä nappasin kännykällä pari todistusaineistokuvaa, taustalla Gessin valmistama jälkiliina ja päällä Rakkaiden Haukkujen valjaat. Välineurheilua parhaimmillaan.

Loki oli jotenkin ihan täpinöissään kun Suvi kävi viemässä sorkan kaadolle, en tiedä vinkuiko Loki Suvia, sorkkaa, jäljestämistä vai yleisesti mitä vaan. Alkumakaukselle Loki veti huimasti ja aika makausta haisteltua lähdettiin jäljestämään. Hukkasin itsekin jäljen ja sitten oltiinkin jo n. 5 metriä jäljeltä sivussa, mistä ohjasin Lokin takaisin jäljelle. Kovin malttamattomasti poika eteni ja vauhti oli vähän liian lujaa. Olisi pitänyt enemmän hidastaa poikaa ja ohjata haistelemaan. En ole varma menikö Loki mielestään jälkeä, tekikö jotain varmistuskeikkoja, oliko sade levittänyt hajua tosi laajalti vai seikkailiko Loki muuten vain välillä vähän muissa puuhissa, mutta pari kertaa se olisi lähtenyt jäljeltä sivuun. Lopussa Loki meni sorkan luo selvästi ilmavainulla. Kyllä jäljellä oli ihan hyvännäköistäkin jäljestystä, mutta lähinnä teema oli jälleen liika innokkuus ja malttamattomuus. Ensi kerralla pitää lähteä jäljelle itse tosi rauhallisena ja pyrkiä rauhoittamaan poikaa ennen jälkeä ja jäljen aikanakin hidastamalla matkan tekoa. Ja kehottaa nuuskimaan eikä niin että rynnitään vain eteenpäin asenteella "täältä se jostain tulee mennään äkkiä!!!11!!".

Maltti on valttia - eipä sitä voi liikoja vaatiakaan tuolta alle 10 kuiselta vaavilta :). Jos saisin euron joka kerta kun unohdan miten nuori tuo herra on niin olisin miljonääri.

KOOHO:n kesäpäivät 2011

(c) Tytti Käyhkö

Viikonloppuna jälleen sattui ja tapahtui, sillä oli vihdoin kauan odottamieni Kooikerhondje ry:n kesäpäivien aika. Helsingistä mukaan napattiin Suvi ja Miko ja Tytti ja Jana tulivat mukaan Tampereelta. Perille Virroille päästyämme asetuttiin kodiksi ja palloiltiin muuten vaan, en tarkalleen muista mitä milloinkin puuhasimme, niin paljon ohjelmaa oli viikonlopun aikana. Illalla keräännyimme yhteen mökkiin ja pidettiin esittelykierros, oli tosi kiva nähdä näin paljon kooikereiden omistajia samassa paikassa. Paljon oli tuttuja mutta oli myös uusia ihmisiä joihin oli hauska tutustua.

Loki oli huippu, fanitti käytännössä jokaista tapaamaansa koiraa sukupuoleen ja ikään katsomatta. Parhaita kavereita oli Janan lisäksi Miko, joka sietää erittäin hienosti pientä muka-pentua ja sen ihanaa-ihanaa-Miko-ihanaa hyrrämäisyyttä. Miko on Lokille loistava isovelihahmo :). Muita Lokin idoleita oli ainakin Neppe (piti pusutella ihan kauheasti kun kumpikin olivat kiinni ja juuri ja juuri ylettivät toisiinsa), Indy, Tuffe, Olli ja Peter. Lokia luultiin jälleen tytöksi ja tästä syystä jotkut urosten omistajat melko surutta päästivät koiransa Lokiin tutustumaan :). Onneksi(?) isommat jätkät pitävät Lokia vielä pentuna eivätkä sille yleensä ala äristä. Usein tosin Lokin ja toisen uroksen tapaamiset menevät niin, että Loki mielistelee ja uros tykkää kovasti Lokista mutta liian lähelle päästyään alkaa pomppia Lokin selkään (mistä syystä Loki ei vähemmän tuttujen urosten kanssa pääsekään kuin pikkuisen tekemään tuttavuutta). Parempi tosin näin kuin jos ärisisivät. Tällä hetkellä oikeastaan enemmän arastelen Lokin päästämistä narttujen nenille, ne kun osaavat olla usein melko tulisia pakkauksia.

Lokin kaveri Tuffe

Lauantaina Loki vietti kovin pitkän ajan häkissään, kun itse tein sille jäljen seuraavaa päivää varten ja hengailin agilitykentällä muita katsellen. Kun vihdoin koitti Lokin vuoro käytiin ensin koko suuri poppoo ottamassa yhteiskuvat rannalla. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, niin monta koiraa samassa pienessä kasassa ja yksi juoksuinen Etta mukana aiheutti useamman kuin yhden uroksen päässä hieman epävakaita tunnelmia. Onneksi kuva oli pian ohi ja sitten kipitettiinkin hirmuista vauhtia agilitykentälle.

Koko konkkaronkka. (c) Suvi Tyynismaa

Radalla oli putkia, hyppyjä, pituus ja muuri. Muuri oli jännä ja sitä harjoiteltiin jonkun aikaa. Lopulta Loki vielä karkasi puomille, mutta yllätyksekseni teki täydelliset kontaktit alastullessa joten saikin siitä sitten nakkia. Jossain välissä lauantaina Loki kävi uimassakin ja sitten ilta meni grillaillessa ja hengaillessa.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasin Lokin kanssa agilitykentälle, tänään rata koostui hypyistä, putkista ja muurista. Loki pääsi menemään ensimmäisenä kun oli rimat matalalla ja tänään muurikin sujui hyvin radan osana. Vauhtia riitti ja namialustan ja muutaman ohjausvirheen jälkeen radan pätkä meni hienosti. Päästiin kaksi kertaa radalle, ensin vähän pitemmäksi aikaa ja perään kaikki pääsivät tekemään vielä lyhyen uuden kierroksen. Loki varasteli pari kertaa lähtössä eikä malttanut pysyä paikallaan joten annoin sen lähteä vauhdista enkä vaatinut pysymään paikallaan kun ei maltti riittänyt. Pitää harjoitella lähtöjä ja paikalla pysymistä erikseen. Kyllä meistä vaan hyvä koirakko vielä tulee kun opin ohjaamaan kunnolla. Loki on toistaiseksi kovin vauhdikas mutta irtoamista ja esteille hakeutumista tulee harjoitella. Ihmeellisen taitava se kyllä silti on 9kk ikäiseksi pennuksi ja vielä minun ohjaamaksi sellaiseksi.

Loki juoksi namialustalle niin hirvittävää vauhtia että lihapullat vaan lentelivät. (c) Tytti Käyhkö

Agilityn jälkeen oli vuorossa jäljen ajo, joten heti kun oma vuoromme oli agilityssä ohitse lähdimme Lokin kanssa kävelemään jälkipaikalle. Vaihdoin Lokille valjaat ja jäljestyshihnan jo heti agilitykentän viereisellä parkkipaikalla koska ei ollut oikein mitään missä kantaa tavaroita jälkipaikalle. Palkkapurkki mahtui onneksi taskuun. Jatkossa ei kyllä kannata mennä suoraan agilitystä jäljestämään, sillä sekä omistaja että koira olivat ihan kierroksilla siinä vaiheessa kun päästiin jäljelle. Yritin hieman rauhoittua ja rauhoittaa Lokia ennen jälkeä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Jälkipaikalle menevää polkua oli myös aiemmin käsittääkseni kävellyt juoksuinen Etta, mikä saattoi sekin sotkea Lokin päätä entisestään. Toki myös viikonlopun toiminta kokonaisuudessaan oli saattanut vaikuttaa nuoren pojan keskittymiskykyyn.

Alkumakausta haisteltiin ja siitä Loki lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta pian keskittymiskyky ei enää riittänyt ja Loki alkoi vähän pyöriä jäljen puolelta toiselle ja kävi pari kertaa minua vasten pomppimassa ja sain kehottaa sitä etenemään. Ajoittain 50m jäljellä oli ihan hyvää menoa, mutta kyllä Lokista näki ettei se jaksanut kunnolla keskittyä. Sorkkaa haisteli ja taisi nuolaistakin muttei niin paljon kiinnostanut että olisi suuhun ottanut. Palkka maistui hyvin purkista. Hieman jäi mietityttämään mikä tarkalleen keskittymiskyvyn vei ja ajattelinkin heti parin viikon päästä testata kotimaastoissa rauhallisemmalla koiralla että miten homma sujuu. Hyviä vinkkejä saatiin jatkoa ajatellen ja jos tässä tämän syksyn ja ensi kesän harjoittelisi rauhalliseen tahtiin niin ehkä ensi loppukesästä tai alkusyksystä voisi pistää tavoitteeksi kokeisiin osallistumisen.

Loksutin. (c) Suvi Tyynismaa

Sitten olikin melkein jo lounaan aika ja Loki pääsi autoon häkkiin lepäämään rankkojen suoritusten jälkeen. Lounaan jälkeen oli pienimuotoiset päättäjäiset joissa päästiin vielä hieman kilpailemaan pienryhmissä. Jakauduttiin neljän koirakon ryhmiin ja jokaisen koirakon tuli vuorollaan kiertää vähän matkan päässä oleva tötsä niin, että ohjaajan samassa kädessä oli koiran hihna, lusikka ja sen päällä kananmuna. Tehtävä kuulosti haastavalta, mutta Loki olikin itseasiassa tosi helppo seuruuttaa tuo matka ja palkata puolivälissä namilla toisella kädellä. Meidän joukkueen kohtalo oli kuitenkin jäädä viimeiseksi, kun viimeisen koirakon muu perhe oli toisella reunalla ja sinnehän koira olisi halunnut mennä niin että munat vain lentelivät :D. Kilpailu oli tosi hauska ja palkkioksi jokainen koira sai luun ja halukkaat pääsivät putsaamaan "tokokentän" maahan pudonneista kananmunista :).

Viikonlopun aikana Loki sai myös räpläysharjoitusta parilta pyytämältäni ihmiseltä joista yksi oli miespuolinen, seuraavassa näyttelyssä 3.9 kun on miestuomari.

Reissu oli tosi mukava ja seura oli aivan loistavaa, suuri kiitos kaikille järjestäjille, kouluttajille ja mukana olleille! Jos vaan sijainti ja ajankohta antavat myöten niin osallistutaan ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Syntynyt jäljestämään

Niin kauan kuin mahdollista haluan hyödyntää Tampereen Pikkukoirien järjestämiä tapahtumia. Tänä viikonloppuna oli tutustuminen verijälkeen. Tavoitteiksi taisin pistää että Loki liikkuisi rohkeammin ja itsevarmemmin kuin edellisellä eli ensimmäisellä kerralla. Nyt oli vuorossa siis Lokin toinen jälki. Eilen mentiin Tappiporukalla tekemään jäljet ja siinä jo oli kunnon erämetsän tuntua. Meitä oli tutustumassa kuusi koirakkoa ja pariuduttiin ja pareina tehtiin siis kahdet jäljet. Kukin oli pikku-Pennyn jälkeä lukuunottamatta suurin piirtein 50m pitkä ja tietysti ensikertalaisille mahdollisimman helppo.

Tappimaiseen tyyliin missä tappi siellä kamera, eli Tytti napsi todistusaineistoa tytöistä metsässä.

Ensin luetaan ohjeet ja sitten aletaan tositoimiin.

Ai teekkarien vappu pulloineen ja serpenttiineineen? No ei kun tappimejää!

Muutamaan jälkeen tuli hieman haasteellinen oja ja parissa poistuminen vaati akrobaattisia suorituksia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin verestys sujui tosi hienosti ja informaatiota tuli lajista Saaralta tosi paljon. Sitten ei muuta kun nukkumaan (tai minun tapauksessani pakkaamaan, pakkasin kokonaiset neljä laatikkoa, jee!) ja odottamaan jäljestystä!

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan (no melkein, puoli 9) kello herätti ja ei muuta kun puuroa naamaan ja ajelemaan jälkipaikalle. Lokin jäljellä oli pieni oja ja poistumisreitillä sai hieman kuvitella olevansa tasohyppelypelissä, mutta muuten jälkimaasto oli tosi hyvää. Pituutta oli abouttiarallaa 50m eli samanmittainen kuin viimeksi. Kun Saara ja jäljen merkinnyt Tytti kävivät viemässä kaadolle sorkan ja palkkioboksin, Loki haukkui tosi paljon heistä lähteneille äänille ja mietin jo että onkohan se jäljelläkin niin epäluuloinen.

Pois kuitenkin kaikki epäilykset ja luulot, Loki oli ihan mahtava! Kauheasti en jäljestä muista mutta yritän jotain muistella, voi olla että iloiset jälkifiilikset hieman värittivät varsinaisesta jäljestä jäänyttä muistikuvaa :) Alkumakausta Loki haisteli ja siitä lähti varmasti etenemään. Kehuin sitä paljon rauhallisesti ja mielestäni kehut saivat siihen enemmän vauhtia ja se meni reippaammin. Jouduinkohan kerran palauttamaan Lokin jäljelle (en ole ihan varma), ennen kuin tuli oja, hyvin pieni tosin, olisiko joku 30cm ollut märempää välissä. Siinä tuli tenkkapoo, Loki haisteli ojan viertä ja palasi hieman takaisinpäin jälkeä ja sitten tuli eteeni istumaan että mitäs nyt. Kehotin sitä menemään ojan yli ja Loki pomppasikin heti pienen ojan yli ja sieltä löysi heti jäljen ja lähti sitä seuraamaan. Sitten mentiin taas suhteellisen vauhdilla ja ennen kaatoa Loki taisi jotenkin haistella vähän ilmaa, kun muistan osoittaneeni sille että tuossa on kaato. Loki kiinnostui sorkasta huomattavasti enemmän kuin viimeksi (kun istui sen päälle eikä huomannut mitään :) ja pian namiboksin sisältö katosikin pojan suuhun. Jälki tuntui tosi lyhyeltä ja meni kovin nopeasti, joten ehkä se kertoo siitä, että Loki jäljesti melko nopeaa tahtia.

Makauksella Loki tiesi jo heti mistä on kyse.

"Tänne suuntaan se meni!"

Ojan kohdalla poitsu ei tiennyt mitä pitäisi 

tehdä, mutta nopsaan ylitti joen kehoituksesta.

Ja lopussa suuri metsästäjä saa ansaitsemansa palkkion!

Huomatkaa uudet valjaat ja lainassa oleva jälkinauha, oma on tilauksessa.

Minulla oli Lokille mukana purkissa nakkia, naudan mahaa ja sen omaa ruokaa. Täydensin pakettia tuolla ruoalla kun ajattelin että on kiva jos koiralle jää muisto että tuossa hommassa tulee vatsa täyteen kun aamupala jäi välistä, siitä en tiedä oliko se sitten turhaa vai ei :). Loki kyllä haisteli sorkkaa, mutta ei muuten ollut siitä kiinnostunut. Toisin kuin esimerkiksi villakoira Rusina joka onnessaan kantoi sorkkaa ja meinasi haudata sen puun alle :D. Ilkeä ohjaaja otti vain sorkan pois tässä vaiheessa.

Ihan kuin oikeassa mejäkokeessa, jokainen koirakko sai kouluttajalta kirjallisen palautteen siitä miten jäljestys meni. Lokin palaute sanoi näin:

"Lokille jälki oli jo toinen ja meininki sen mukainen, Loki selvästi tiesi mitä tehdään. Vähän tartti apuja ojan kanssa, tuommoisia pähkinöitä voi jäljille alkaa lisätä vähän kerrallaan niin ei mene tylsäksi. Pituutta vähitellen ja kehumista kannattaa alkaa häivyttää myös, luottoa Lokille, kyllä se osaa."

Oli tosi kiva saada kirjallista palautetta! Nyt tietää miten lähteä Lokin kanssa tästä eteenpäin mejän suhteen harrastamaan (pitäisi varmaan hommata treenipäiväkirja kohta kun ei aivoihin varmaan enää kauaa mahdu missä lajissa ollaan missäkin tilanteessa). Oli ihan huippujuttu että mahduttiin mukaan tähän touhuun. Saara oli tosi ammattimainen kouluttaja ja muutenkin meininki oli erittäin hyvin suunniteltua ja mietittyä. Iso kiitos Saaralle meidän ja viiden muun innokkaan pikkukoirakoirakon opettamisesta mejän saloihin!

Seuraava mejäkerta on sopivasti kahden viikon päästä kooikerhondje ry:n kesäpäivillä. Odotan jo innolla miten Loki siellä jäljestää. Tuon jälkeen ilmat ovat varmasti jo viilentyneet sen verran, että voisi itsekin käydä tekemässä jälkiä. Muut tarvikkeet löytyy helposti kaupasta, mutta siitä en tiedä mistä sorkka pitäisi löytää. Luulisi että pk-seudulta jostain sorkan löytää, pitää varmaan soitella barffikaupat läpi että olisiko jossain. Tai sitten huudella netissä josko jollain miljoonista metsästäjäystävistäni sattuisi olemaan ylimääräistä sorkkaa.. Mutta eiköhän tuon jostain löydä niin pääsee treenaamaan lisää. Kyllä Loki vaan oli tänään niin innostunut ja huimasti parempi kuin viime kerralla että toivottavasti tästä tuli yksi pysyvä laji lisää harrastusrepertuaariimme.