No one likes a skinny sober bitch anyways

Kai sitä voisi pari riviä raapustaa siitä, miten toivoisin tämän alkaneen vuoden kuluvan loppuun. Vaikken oikein osaakaan sanoa siitä mitään.

Toivoisin, että Lokin osalta vuosi menisi terveenä ja tervepäisenä, ilman sen kummempia fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia tai kummallisuuksia. Oikeastaan ainoa selkeä tavoite sille tälle vuodelle, ja mahdollisimman pian, on kastrointi.

Harrastusten osalta en edes yritä lähteä asettamaan toiveita tai tavoitteita millekään muulle lajille kuin agilitylle. Olisi kiva löytää uudelleen se palo ja into agilityyn mikä joskus oli. Toki tärkein edellytys sille on, että Loki (ja tietysti myös minä) pysytään terveenä. Tiedän kuitenkin nauttivani hurjasti lajista sillon kun se sujuu (yllättävää).

Tessi saattaa jäädä siskon koulutettavaksi tänä vuonna. Se on toki sitten eri asia mitä tapahtuu kun kämpän laitto oikeasti alkaa valmistua ja aikaa alkaa taas olla. Kuka tietää mikä sitten alkaa taas kiinnostaa. Mutta väkisin tai puolikiinnostuneena ei lähdetä aksaamaan. Koirat ansaitsee harrastuksessa omistajan täyden kiinnostuksen, ei mitään puolivillaista tehdään-nyt-jotain-ku-ei-oikein-jaksa. Jos ei huvita niin ei huvita. Tehdään sitten kun taas huvittaa.

Itse yritän tänä vuonna jatkaa viime vuoden linjaa siinä, että teen niitä asioita mitkä on kivoja ja en tee niitä mitkä on tyhmiä. It's as simple as that. Yritän ottaa asiat rennommin ja olla vatvomatta jokaista pientä juttua. Tee, nauti, älä mieti. Älä huolehdi liikaa huomisesta. Toivoisin eläväni aktiivista elämää enkä halua jököttää liikaa sisällä koneen tai telkkarin ääressä. Haluan nähdä ystäviä. Hankkia uusia kokemuksia. Olla iloinen muiden puolesta ja olla ystävällinen kaikille. Pyrkiä auttamaan. Voida hyvin. Ajatella, että kaikki on vain järjestelykysymyksiä ja olla sanomatta "ei käy". Nauttia työstä. Rakentaa kämpästä oma koti. Olla avoimempi. Jatkaa oman itseni opiskelua. Olla hyvä koiran omistaja.

Sen kummempia konkreettisempia uuden vuoden lupauksia tai tavoitteita en aseta.

Niin paitsi että olisi uusi objektiivi ihan kiva.

Autolta voisin vielä toivoa, että se kiltisti toimisi vielä ainakin yhden vuoden. Chevroletiin en ole ihan vielä saanut säästettyä.

Suurien tunteiden vuosi 2014

Huomasinpa juuri, että vuosi on jo vaihtunut, mutta mitään läpikatsausta viime vuoteen en ole vielä tehnyt. Aloin viime vuoden lopulla kirjoittaa vanhaa tuttua listaa aiemman vuoden asetetuista tavoitteista ja niiden saavuttamisista tai ei saavuttamisista. Sitten tuli seinä vastaan, sanat loppuivat ja menin nukkumaan. Viime vuoden viimeisenä päivänä aloin kirjoittaa uudelleen aika eri näkökulmasta, mutta aika loppui ja pääsin vasta puoliväliin. Eilen jatkoin tätä kirjoitusta kunnes tuli fiilis, että enhän minä tällaista voi tänne kirjoittaa vaan pitää vähän sensuroida ja sensuroida. Tästä tuli taas ahdistus ja jätin kesken. Tänään päätin kirjoittaa tämän ihan oikeasti loppuun. En tiedä miksi tämän merkinnän kirjoitus on tuntunut niin vaikealta, ei tässä edes juurikaan mitään ole mitä en tänne olisi vielä kirjoittanut. Ehkä tuntuu oudolta pukea niin pitkä vuosi yhteen (vaikkakin pitkään) merkintään.

Tässä olen minä en yhtään sen enempää enkä vähempää. Ja se riittää.

Vuosi 2014 alkoi agilityn parissa, aloitettiin kisaaminen ja alun hylkyputken jälkeen alkoi mennä hyvin. Ihan alkuvuosi oli kovin koirallista elämää ja harrastukset maistui. Ja vei mukanaan. Loki pääsi hyppykoulutuksen projektikoiraksi, mikä kesti suunniteltua vähemmän aikaa koska jalka. Aksa oli kivaa ja motivaatio huipussaan. Suuret suunnitelmat vuodelle sen osalta. Kaveri kyläili meillä kuukauden verran kun sai töitä samasta työpaikasta, missä itsekin olen. Tämä oli oikein miellyttävä juttu!

Helmikuussa aksailu jatkui. Loki oli vähän mörökölli Fionalle ja Tessille. Mietin pienen pääni puhki mitä sen kanssa voisi tehdä. Jossain vaiheessa meillä kävi tutun tuttukin katsomassa tilannetta (vai olikohan tämä itse asiassa jo toissavuonna, ei voi muistaa). Tuli hyviä ohjeita ja ohjeita, joiden en ajatellut sopivan Lokille. Aloin ymmärtää, että aiheutin suuren osan sen ongelmista itse. Aloin ymmärtää Lokia paremmin. Solmut alkoi aueta. Itse päätin erään sen hetkisen ihmissuhteen. Se oli kaikesta mietinnästä huolimatta loppujen lopuksi hyvä päätös, kun joku ei vaan tunnu oikealta tai tarpeeksi oikealta, niin ei se sitä sitten ole. Tässä yhteydessä päätin, että pitää oikeasti kuunnella itseään eikä toimia sen mukaan, jonka ajattelee järjellä olevan itselle hyvä juttu tai mitä pitäisi tehdä. Yksin on joskus paras olla ja tästä eteenpäin nautinkin omasta seurastani enemmän kuin pitkiin aikoihin. Näillä main ostin asunnon, mikä myös oli eräs kasvun paikka.

Myöhemmin keväällä Lokilla kävi kaksi morsianta, toisesta tapaamisesta seurasi neljä pentua, joista on kasvanut aivan ihania pieniä Lokinpoikasia. Noustiin aika nopeasti kolmosiin, hehkuin kuin naantalin aurinko viimeisissä taukoa edeltäneissä kisoissamme seistessämme palkintopallilla ykköskorokkeella Petterin ojentaessa meille serti ja menolippu kolmosluokkaan. Aurinko paistoi, elämä hymyili, toiveet oli tähdissä. Sitten meni kirjaimellisesti Lokilta jalka alta. Se alkoi silloin vain pienenä aksataukona. Oma vapaa-aika meni keväällä pitkälti Suomen Kooikerhondje ry:n nettisivuja väsätessä. Nautin projektista kuin hullu ja koodailin pitkälle yöhön. Sinnepäin ei riittänyt, vaan kaiken piti olla juuri kuten halusin. Toisen tekijän kanssa maileja vaihdeltiin varmaan useita päivittäin. Lopulta sivut julkaistiin ja se oli hieno hetki. Itselläni pari vuotta sitten diagnosoitu diabetes paheni ja liityin piikittelijöiden valitettavasti alati kasvavaan joukkoon Suomessa. Vaati aluksi opettelua, mutta koin olevani onnekas kun selvisin tännekin asti terveenä. Aikuisena ja pikkuhiljaa homman opettelu on varmasti paljon simppelimpää kuin lapsena tai nuorena. En silti vieläkään jostain syystä kovin helposti kykene puhumaan sairaudesta oma-aloitteisesti kuin muutamille, mutta vastaan kyllä avoimesti jos joku siitä kyselee. Puhuminen tekee hyvää, tekee asiasta rutiinia ja tavallista. On se heittänyt omaa identiteettiä tavallaan uusiksi tuollainen uusi elämänkumppani.

Kesän kynnyksellä alkoi olla selvää, että aksailu jää pitemmäksi aikaa pois ja ehkä kokonaankin. Kaikki kisat piti perua, kuten kauan odotettu sm-kisojen joukkuekilpailu sekä agirotu, minkä piti olla kesän kohokohta. Se otti oikeasti todella koville ja sm-kisat katsoin kotoa kyynelten läpi smirnoff parhaana kaverinani. Valiteltiin toisen samankaltaisen kohtalon kokeneen kaverin kanssa feissarissa elämän epäreiluutta lähes läpi kilpailujen. Soitin sm-joukkuekultaa voittaneelle kaverilleni onnittelusoiton ja vähän sen jälkeen "nukahdin" sohvalle ennenkuin maksit olivat vielä edes lopettaneet. Aamulla herätessäni olo oli karsea ja kilpailuiden videolähetys huusi "Lähetys päättynyt" 42 tuuman televisiossa. Muutama kuukausi meni vielä tämän jälkeen ennen kuin surutyö oli kunnolla tehty ja päivät täyttynyt muilla jutuilla.

Juhannuksena elämä alkoi kääntyä jälleen kivaksi, kiitos erittäin puhdistavan, pään tehokkaasti tyhjentävän, piristävän (ja samalla myös hyvin väsyttävän) kolmipäiväisen juhannusreissun ansiosta. Koiraton elämä teki oikein gutaa. Elämää olisi vielä agilityn jälkeenkin. Juhannusreissu on yhäkin yksi tämän vuoden ehdottomista kohokohdista.

Heinäkuun 22. päivänä oli pikku-Fionan hammaslääkärikäynti, joka veikin sitten taas vaihteeksi fiilikset maahan. Kuten aina ennen lekurikäyntejä, edellisen yön Fiona nukkui vieressäni sängyssä ja rapsuttelin sitä ja kerroin miten hieno ja vahva ja rakas tyttö se on ollut. Seuraavana päivänä olin töissä, kun eläinlääkäri soitti kertoakseen suun ja hampaiden tilanteen. Soitto äidille ja soitto takaisin eläinlääkärille sanoakseni vaikeimmat sanat, mitä on koskaan tarvinnut elämässäni sanoa. Kuitenkin tiesin sydämessäni, että siinä on päätös joka oli äärimmäisen vaikea tehdä, mutta myös äärimmäisen oikea. Alkujärkytyksestä toivuttuani en ole katunut hetkeäkään. Työkaverin kanssa keskustelua kauniina kuumana kesäpäivänä ja loppupäiväksi lähdin kotiin. Vein Fionan tuhkattavaksi ja kotimatkalla kävin hakemassa 5 askia savuisaa pahettani (jo vuosia sitten päätetyt 1 per jokainen Fionan eletty vuosi). Nautin niistä sydämeni kyllyydestä, sillä kauan sitten olin päättänyt niiden olevan viimeiset säännöllisen epäsäännöllisesti jatkuneet sauhuttelut ja se päätös on pitänyt.

Elokuussa jätin Eestinlaakson taakseni ja muutettiin Lokin kanssa uuteen kotiin. Remppaa, kesälomaa ja lisää remppaa. Elämä piti kiireisenä. Aksa alkoi olla unohdettu vaikka Lokin jalkatutkimukset ja -arpomiset jatkuivatkin lähes koko ajan. Tuli bänditreenit työllistämään lisää. Töissä olin yt-neuvottelujen alla ja se jos mikä on syvältä. Katselin työpaikkailmoituksia ja mietin että pitäisikö. Tällä kertaa ei osunut onneksi kohdalle, mutta muisto jäi syvälle ja usko työpaikan pysyvyyteen jatkuvasti häilyväksi. Joskus se osuu kohdalle kuitenkin.

Syksyllä Lokin eturauhasdiagnoosin jälkeen palattiin hetkeksi aksan pariin ja oli hyviä ja huonoja treenejä. Kuitenkin tästä äksidentistä jäi sellainen pieni pelko sisuksiin eikä ole uskaltanut samalla tavalla heittäytyä. Kisattiin koikkereiden rotumestaruuksissa ystävien ja tuttujen ympäröimänä ja kuin ihmeen kaupalla saatiin pronssia. Tunnetta maaliin tullessa ei voi sanoin kuvailla. Palkintopallilla hymyilytti seistessä Suomen parhaiden seurassa. Näytti siltä, että oltiin palattu vanhaan tuttuun kivaan ihanaan agilityhurmokseen, mutta aksamotivaatio hyppäsikin pilviin vain laskeakseen sieltä alas seuraavissa kilpailuissa.

Marraskuussa firman pikkujouluissa heitetty keikka oli yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. Sitä oli odotettu ja jännitetty ja se oli niin palkitsevaa, etten osaa pukea sitä vieläkään sanoiksi. Keikan jälkeen bändin kesken skoolattiin hienolle suoritukselle ja kiitettiin elämää siitä, että oltiin saatu keikka vetää, koska ei voi ikinä tietää tuleeko toista vastaavaa tilaisuutta. It-alalla vaihtuvuus on suurta sekä oma-aloitteisesti että muutenkin. Jokaisesta hyvästä hetkestä tulee olla äärimmäisen kiitollinen. Lisäksi pikkujoulujen jatkoilla Helsingin keskustassa tutustuin erääseen henkilöön, jonka kanssa tuli vietyttyä enemmänkin erittäin miellyttäviä hetkiä loppuvuonna.

Loppuvuosi oli omalta osaltani railakkainta aikaa kuukausiin ja joulukuu hujahti ohitse nopeammin kuin huomasinkaan. Töissä päivät meni sutjakasti ja mieliala oli korkeammalla kuin pitkiin aikoihin. Elämä näytti hymyilevän, asiat sujui ja palaset tavallaan loksahtelivat paikoilleen kuin itsestään. En osaa vieläkään varsinaisesti sanoa mikä sai niin hyvän fiiliksen aikaan. Lokin kiinnostus hajuihin tuli takaisin ja se on ontunut jalkaansa kahdesti. Olen jo lähes päättänyt, että tämän vuoden puolella se heti ensi tilassa kastroidaan. En jaksa katsoa tuota haistelemista, kun kerran vaihtoehtoja on enkä myöskään arpoa eturauhasen vaikutusta ontumiseen, mutta ehdottomasti sen ultrautan kastroinnin yhteydessä. Lisäksi mielessä on kummitellut läpi vuoden toissa kesän sm-kisoissa erään uroksia omistaneen bortsuihmisen sanat siitä miten kastroi jokaisen uroksensa, koska ne ovat silloin yksinkertaisesti niin paljon helpompia ja mutkattomampia. Kelpaisi tännekin.

Uutena vuotena Loki lähti raketteja karkuun porukoiden kanssa asuntovaunulle ja on siellä vieläkin. Yksin ei ole kuitenkaan juurikaan tarvinnut nukkua. Koiranhoitorinki toimii ideaalisti ja Lokin olessa porukoilla tuli Tessi minulle puolestaan hoitoon.

En halua käydä läpi viime vuodelle aseteltuja konkreettisempia tavoitteita. En siksi ettei niitä oltaisi tarpeeksi saavutettu, vaan ihan siitä syystä että elämä on niin paljon muutakin kuin saavutuksia tai epäonnistumisia. Tuntuu kuin olisin aivan eri ihminen kuin vuoden alussa. Tämä vuosi opetti todellakin sen, ettei mitään saa ottaa itsestäänselvyytenä ja terveyttä tulee arvostaa äärimmäisen paljon. Jokaisesta hyvästä hetkestä pitää nauttia ja lakata jossittelemasta ja odottamasta jotain muuta.

Jos haluat tehdä jotain, tee se nyt.
Jos et halua tehdä jotain, älä tee.

Sano mitä ajattelet ja tunnet. Puhu ihmisten kanssa.

Ei pidä tehdä asioista yhtään sen monimutkaisempia.

Olen aika sanaton viime vuoden jälkeen, enkä tiedä mitä haluaisin tältä vuodelta. Tuntuu kuin aloittaisin tyhjältä pöydältä, niin kaikkensa antanut olo on. Viime vuonna on itketty, naurettu, sanottu hyvästejä, nähty ystäviä, tavattu uusia ihmisiä, menty laidasta laitaan, nautittu, tehty vaikeita päätöksiä sekä oikeita että vääriä, opittu joka- ja mikä -sanojen ero, oltu onnellisia ja onnettomia, rakastettu, opittu luovuttamaan, kasvettu, tutkittu sisintä, vahvistuttu, ja mitä vielä. Olen niin kiitollinen kaikille elämässäni mukana olleille ihmisille ja koirille etten tiedä miten päin olisin. On todellinen onni olla tällaisten ihmisten ympäröimä.

Taidan jättää ensi vuodesta kirjoittamisen johonkin toiseen hetkeen.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Keep calm and be awesome because you are!

Keppejä, putkijarrua ja suunnitelmia pikkumustan päänmenoksi

Tiistain Tiian treeneissä oli kivannäköinen rata, onneksi ostin kaverilta vuoron vaikkei ollut meidän treeniviikko. Olin toivonut aiemmin takaaleikkauksia kepeille joten nyt niitä sitten oli oikein olan takaa. Harmi, ettei taaskaan ehditty menemään koko rataa, tosin osaksi omasta päätöksestä kun halusin testata putkijarrukohtaan paria eri ohjausta.

Jätettiin alun hypyt pois ja putkelta kepeille, hyvin haki, ensimmäisellä kerralla keskeytti kun halliin tuli tosi kovaääninen koira ja otti häiriötä äänistä. Äänekkäät treenikaverit on mainiota häiriötreeniä!

Ensin putkijarrukohta kuvasta alhaalta ohjaten, sen jälkeen 5 putken jälkeen siirtyen yläpuolelle, mitä en tullut edes ajatelleeksi ennenkuin Tiia sanoi että niin näinkin voi. Tiian ehdotus toimi kieltämättä paremmin, sai tiukemman käännöksen sekä 7 putken jälkeen että 8 hypyn jälkeen, vaikka vähän valahti nämäkin muttei niin pahasti.

Putkijarrussa ongelma oli että rytmitys puuttui useasti kokonaan, pelkkä suhina ei auta mitään! Jonkun 4 toiston jälkeen Tiia kommentoi myös että alkoi jo mun oma keskittyminen herpaantumaan ja suoritus huononi koko ajan. On se vaikea keskittyä moneen peräkkäiseen toistoon ja yrittää saada vielä edellistä parempi suoritus.

Sitten 10-12 väli takaaleikkauksella kepeille, ensimmäiset kerrat jätti kesken kun ei olla tätä treenattu mutta sitten Tiia pallon kanssa keppien päässä palkkaamassa niin jo unohtui omistajat ja fokus oli eteen. Tätä lisää. Loppuun vielä 14-22 pätkä kertaalleen, ennakoiva valssi oli ehkä jopa suhteellisen ajoissa ja Tiia sanoi tämän jälkeen että "ensimmäistä kertaa mä näin sun taistelevan ennakoivan valssin, ei ollu Lokilla mitään ongelmaa tietää kootako vai ei" :D. Videolta katsoen olisi vieläkin voinut olla enemmän ajoissa, mutta oli tuo sitten varmaan jo parempaan suuntaan! Hitsin haastavaa pitää se jatkuva ennakoivuus koko radalla, puhumattakaan valsseista.

Videon sai näppärästi muurin palikalle (kiitos Tiialle parannetusta kohdistuksesta :)).

Sunnuntaina on kisat Vuokkosilla, mihin ilmoittauduin kun halusin Saviojan radoille. Pettymys olikin suuri, kun kisakirjeessä ilmeni, että paikalla on harjoittelijatuomarina Karstunen. Kokemukseni ja kuulemani mukaan Karstunen tekee vaikeita ratoja, lisäksi hieman mietityttää rimakorkeus, Karstusella on ollut tapana mölleissäkin pistää rimakorkeukseksi se keskimmäinen. Lisäksi olisin halunnut nimenomaan Saviojan radoille koska hän on meitä kouluttanut ja aiemmat ratapiirrustukset ja tyylit olisi lupaillut kivoja ratoja. Harmittaa, mutta no can do.

Ihanan kaverin psyykkauksesta menemme ottamaan sen kisatreeninä, lähtö rauhassa, kontaktit kunnolla, en jätä Lokia suorittamaan yksin vaikeita kohtia (kuten esimerkiksi Vuokkosten kisapuomia, mikä kuulemma heiluu ja ykkösten koirilla on siksi monesti himmailua siinä, voisi selittää meidänkin viime kisojen puomiepävarmuudet) vaan olen tuomassa tukea näissä kohdissa ja lähetän kaukaa siellä missä on siihen mahdollisuus. Kaksi rataa mennään siis harjoittelemaan näillä suunnitelmilla :). Mennään etsimään sitä kivaa menofiilistä ja yhdessä tekemisen tunnetta mikä ehkä viime kisoissa loisti poissaolollaan.

Kisojen vuoksi Loki jättää huomiset treenit välistä, mukaan lähtee Tessi ja Finski. Lokin aloittaessa nyt kisaamista ja todettuani että se on oikeastaan aika kivaa, alkoi tulla hinku aloittaa treenaaminen Tessin kanssa määrärietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pohdin, josko saisi pikkumuusasta kesäksi möllikaverin. Ainakin jos ei ota niin tosissaan, vaan menisi harjoittelu mielessä. Sen kanssa on jotenkin niin ilo tehdä, kun se ei jänskätä toistaiseksi mitään ja tekee aina niin innolla. Lisäksi voi antaa sille kotiläksyjä, jolloin se kehittyy maagisesti ilman omaa efforttia aina viikkojen välissäkin ;)

(c) Lotta Franck

Tepsun treenilista nimeltä "kesällä mölleihin" vaatii ainakin seuraavaa:
- Muurin ja pituuden opettaminen, niitä ei ole vielä katsottu yhtään
- Rengas, ensin kotisheippauksena treenirenkaalla ja sitten hallilla
- Pussin treenaaminen valmiiksi
- Kontaktilaudan vahvistaminen kotitreenissä ja siirtäminen kontaktille
- Estehakutreenin jatkaminen, EI KOSKAAN PALKKAA KÄDESTÄ.

Lisäksi voisi harjoitella jos on aikaa/jaksaa:
- Keinun alkeita (en malta odottaa että pääsen treenaamaan tätä, on jo selvät sävelet millä taktiikalla etenen!)
- 2x2 keppien jatkoa

Tämän suuren ja suunnitelmallisen treenipläänin neljä seuraavaa treeniviikkoa näyttävät tältä:

VK1 (tämä viikko)
- Läksy: Hakeutuminen namilätkälle innokkaasti käskystä "mene"
- Hallilla: Muurin ja pituuden treenaaminen namilätkälle hakeutumista käyttäen, pari pussia, lopuksi joku kiva putkihakutreeni

VK2
- Läksy: Renkaan alkeet, pitääkin muistaa viedä siskolle meidän treenirengas
- Hallilla: Muuri ja pituus jatkuu, pari pussia, putkihakutreeni jatkuu

VK3
- Läksy: Renkaan lisäviikko kotona (toki voi olla että sisko yllättää jo viikon jälkeen tässä :P)
- Hallilla: Renkaan sheippaaminen, rengasta mahdollisesti myös lätkä- tai kuolleella lelupalkalla, muuri/pituus/pussi riippuen etenemisestä, putkihakutreeni

VK4
- Läksy: Kontaktialusta muuttaa siskolle tehotreeniin
- Hallilla: Rengas jatkuu, muuri/pituus/pussi riippuen etenemisestä, putkihakutreeni

Kuukauden päästä tsekataan sitten taas missä mennään. Saisi kyllä upean agikoiran kun jaksaisi nähdä Tepsulaisen kanssa vaivaa.

Tessin tämän vuoden tavoitteeksi lisään muuten luuston kuvauksen. Ennen sitä ei varmaan aleta hyppyjä nostamaan mihinkään tuosta alimmaisesta missä nyt ovat. Puolentoista vuoden iässä tms varmaan sitten sisko sen kuvauttaa.

2014

Toiveita tulevalle vuodelle.

Fiona: Pyhä kolminaisuus

1) Terveys, ei muita eläinlääkärivisiittejä kuin "pakolliset".

2) Onnellisuus, sohvanvaltaajan rento elämä leikkineen päivineen. Rento arkielämä. Oma laatuaika ja huomiointi.

3) Sisäsiisteys, säilyttää nykyinen sisäsiisteys.

Loki: Rennompi arki

1) Rento arkielämä. Tärkein toive on saada Lokista hieman huolettomampi ja vähentää sen aikuistumisen jälkeen ilmennyttä "reaktiivisuutta". Jotenkin taas tuntuu että se syyttävä sormi osoittaisi tänne hihnan toiseen päähän. Reagointikynnyksen nostaminen. Saada sietämään kanssaeläjiä paremmin. Itseluottamuksen kasvattaminen. Stressitason pitäminen alhaisena. Rutiinit.

2) Terveys.

3) Agilityn kisauran aloittaminen. Aloittaa kisaaminen agilityssä, tulostavoitteita en pistä. Hauskan pitäminen.

4) Arkitottelevaisuuden parantaminen, tokoliikkeitä siinä sivussa. Aina voi olla parempi arkitottelevaisuus. Varma luoksetulo, muiden koirien täysi ignooraus.

5) Mejän jatkaminen. Itseluottamuksen ja luontaisten vaistojen kannalta mejä on mitä parhain laji. Keväällä voisikin jatkaa taas mejäharrastusta, vaikka toisaalta miksipä ei vaikka samantien, kun kerran ei lunta ole maassa kuitenkaan. Mejäillään omaksi huviksi ilman kisatoiveita, vaikka toki edistyminen on aina miellyttävää.

6) MH-luonnekuvaus. Olen soutanut ja huovannut sen kanssa viedäkö kuvaukseen vai ei. Suurin syy viemättä jättämiseen on ollut raha, toinen se että onko se Lokille liian rankka. Rahaongelma helpottuu mikäli yhdistys alkaa tukea kuvaukseen osallistumista. Rankkuudesta taas; ehkä hyöty siitä että saisi objektiivisemman kuvauksen Lokin luonteesta on suurempi kuin se paha jos kuvaus on Lokille rankka.

Taina

1) Rennompi suhtautuminen kaikkeen. Stressaamisen vähentäminen. Ainainen tavoite, mutta epäilen sen toteutumista.

2) Elämänalueiden priorisointi. Koirat ei ole koko elämä vaan sen osa. Pelkillä koirilla tulee hulluksi.

3) Suhde Lokiin. Lokin hyväksyminen sellaisena kuin se on, muihin vertaamisen lopettaminen. Lakata yrittämästä muuttaa sitä erilaiseksi. Lakata yrittämästä saada siitä täydellistä, tunnustaa sen viat. Olla sille vakaa tuki ja kallio, alituinen neuvonantaja. Lakata inhimillistämästä.

4) Opiskella koirista, niiden käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Ihan noviisilta tässä tuntuu vieläkin.

Achievements of 2013

Aatonaattona on hyvää aikaa käydä läpi vuodelle asetetut tavoitteet. Vaikkei vuosi vielä ihan lopussa olekaan, ei tänä vuonna varmaan mitään näihin liittyvää enää tule tapahtumaan. Eli tässäpä viime vuoden vaihteessa pohdittuja tavoitteita kuluneelle vuodelle 2013.

Fiona

1) Fionan ensisijainen tavoite on kuten viime vuonnakin, pysyä terveenä ja hyvävointisena pienenä sohvan valtaajana. Olisi kiva nähdä sellainen pikkukoiran vuosi, ettei eläinlääkärillä tarvitsisi käydä kuin ajoittaisessa hampaiden putsauksessa.

- Check, vaikka käytiin aika monta kertaa eläinlääkärillä (giardian takia, hampaita poistattamassa kaksi kertaa tämän vuoden aikana sekä kerran hakemassa rokotteet ja punkkiresepti), ei ns. ylimääräisiä käyntejä tullut yhtään. Hienoa!

2) Toinen toive on, että tyttö säilyttää nykyisen suhteellisen hyvällä mallilla olevan sisäsiisteytensä enkä tietenkään pahaksi pistä, jos se hieman vielä tästä petraa esimerkiksi niin, että voi olla iltaisinkin kotona ilman pissailuja. Tämä varmaan on tosin lähinnä omistajasta kiinni, pitäisi totuttaa Fiona myös iltaisiin yksinoloihin niin eiköhän ongelma olisi sillä ratkaistu.

- Check, lähes kivuttomasti on mennyt nyt, kun Fiona on ollut yksinolonsa aidatulla alueella olohuoneessa. Ajoittaisia vahinkoja toki sattuu, mutta arki on pissatonta ja se on tärkeintä.

3) Kantapäille hyökkäily sekä ihmisille että koirille on yhä tavoitteena saada vähenemään, taitaa olla ikuisuusprojekti.
- ... no öö. Ei muutosta suuntaan eikä toiseen.

4) Mukaan agilitytreeneihin kun mahdollista, Fionasta kun on hurjan kivaa huidella putkesta toiseen!

- Check, kontaktiesteitä ei tehdä eikä mitään hyppyjä, mutta putkia ja rimattomia hyppypätkiä mentiin aina kun kynnelle kyettiin. Helppoa ja kivaa.

Loki

1) Agilityssä keinun saaminen valmiiksi kevään aikana, kesällä olisi kiva starttailla epiksissä ihan agiradoilla eikä vain mölleissä tai hypäreillä, joilla kisaillaan varmaan jo kevään aikana. Olisi kiva, jos pitkät radat ylipäänsä alkaisivat sujua ohjaajallakin luontevasti ja rytmikkäästi. Kun esteet sujuvat kokonaisina, on tavoitteena kiertää turisteilemassa monissa eri paikoissa säännöllisesti tekemässä harjoitusesteitä ja totuttautumassa kisojen tunnelmiin. Arvoin kauan mitä tehdä ensi vuoden kisaamisen kanssa, mutta päädyn todennäköisesti vielä C-lisenssiin ensi vuonna. Voihan sen aina sitten päivittää, jos näyttää siltä että oltaisiin kisavalmiita ensi vuoden aikana. Itselläni ei kuitenkaan ole mitään kiirettä virallisiin kilpailuihin. Agirotuun sen sijaan ehdottomasti!

- Check! Ihan kesällä ei vielä episagiradoilla käyty, mutta loppusyksystä päästiin jo Ihan Oikeille kaikkien esteiden radoille.

2) Mejässä tavoite oli aiemmin kisata vuonna 2013, mutta en tiedä onko se validi tavoite edes loppuvuodelle. Toisaalta voisi olla hyvä korkata kisat syksyllä että näkee sitäkin puolta ja voisi selvitä paremmin, mitä pitäisi harjoitella treeneissä. Tahdon yhä siis kilpailla Lokin kanssa mejässä. Tavoitteena voisi olla vaikkapa koko mejäkauden aktiivinen jäljestäminen ja nimenomaan suunnitelmallisilla harjoituksilla, jotta edistystäkin joskus ehkä tapahtuisi. Riippuu myös tavoitteen 3 edistymisestä, mutta sanotaan että olisi kiva, jos loppuvuodesta pääsisi korkkaamaan mejäkokeet. Paitsi, että hirvikärpäsajat voin skipata hyvällä omallatunnolla, hyi sstana.

- Hahaa! Joo ei todellakaan. Ei taidettu jäljestää kertaakaan tänä kesänä. Edellisen syksyn hirvikärpäset aiheutti traumat. Kiinnostaisi kyllä yhä kovasti ja veikkaan että olisi todella hyvää vastapainoa agilitylle, mutta tänä vuonna ei ollut aikaa mejään lainkaan, kun agi ja ei-koirajutut vei niin paljon vapaa-aikaa.

3) Paukkupelon poissiedättäminen, itsevarmuuden parantaminen. Tämä on ehkä kaikista tärkein tavoite mikä tuli viime päivinä oleelliseksi. Ehkä kirjoitan jonkun "buhuu-miksmunkoirapelkääjamuidenei-valivali-epistä" päivityksen missä käyn läpi vähän tekemääni treenisuunnitelmaa, joten en siihen mene tässä. Kuitenkin on aika selvä jo, että Lokia olisi pitänyt totuttaa koviin paukkuihin jo paljon aiemmin. Totuttelua selvästi tarvitsee myös hihnan toinen pää, ei vain koira. Tavoitteena on, että ensi uutena vuotena ei tarvitse katsella läähättävää koiraa sisällä, vaan että Lokia ei haittaisi sisään kuuluva pauke. Sitä en uskalla tavoitella, että Lokia ei pelottaisi ulkona sotatanner, mutta jos sisällä voisi olla rennosti niin se olisi jo hyvä saavutus. Toki tähän liittyy myös ampumisen sieto mejäkokeita silmälläpitäen. Ongelman tiedostaminen ja hyväksyminen on jo hyvällä mallilla ja suorastaan puhkun ideoita tähän treeniin!

- Uuden vuoden jäädessä taakse jäi taakse myös tämä. Tänä uutena vuonna varmaan päästään kaupungista paukkuja pakoon kokonaan joten siirrän treenisuunnitelmaa eteenpäin. Katsoo niitä ampumisratatreenejä sitten, jos mejässä kisaaminen joskus tulee ajankohtaiseksi.

4) FI MVA. Melkein meinasi unohtua, hupsista, mutta onhan se yksi tavoite saada Lokista suomen muotovalio eli saada se viimeinen serti näyttelystä. Loki tuskin on cacibin koira, mutta kyllä minä tästä mustuaisesta muotovalion leivon vaikka se olisi viimeinen tekoni :P. Virallisten lisäksi mätsäreiden kiertäminen niin usein kun päästään, se on kuitenkin kivaa yhdessä tekemistä ja jatkuvaa sosialistamista. Aloitetaan mätsärioperaziooni todennäköisesti 27.1, näyttelyt sitten myöhemmin keväällä.

- Check! :) Ja onhan tuo ollut peräti kahden CACIB:in koira, kaikkien odotuksien vastaisesti. Mätsäreissä käytiin alkuvuodesta, mutta näyttelytavoitteet saavutettua ei paljon mätsäritkään kiinnostaneet enää.

Tessi

Tessi terapiakoiralle en pistä tavoitteita koska en koiraa omista, mutta yhden toiveen tämä hoitotäti asettaa pentuselle ja se on, että Tessi säilyttäisi ihanan luonteensa läpi kasvun aina aikuisuuteen saakka. Niin ihanan avoin, rohkea ja kaikkia rakastava pieni shelttipoikanen on nyt. Lisäksi on todettava että joku on tehnyt hienoa työtä tytön sosialistamisen kanssa, niin paljon on neiti ehtinyt jo kokea ja nähdä pienen elämänsä aikana.

- Check, todella hyväluonteinen sheltti tuo on yhä. Ihan lottovoitto.

Emäntä

1) Itselläni on edessä ensimmäinen vuosi pelkkää työntekoa ilman opiskelua. Ei-koiramaailmaan liittyvä tavoite on vakiinnuttaa paikkani työmarkkinoilla eli ottaa homma niin sanotusti haltuun. Lisäksi ehkä suurempikin tavoite on ottaa tämä vuosi rennosti, nauttia elämästä ilman sen suurempia tavoitteita tai velvollisuuksia. Tehdä niitä juttuja mistä itse tykkään, nähdä enemmän kavereita jos ehkä lompakkokin jopa antaa myöten ajoittain. Pitää hauskaa eikä huolehtia turhasta. Nauttia vuosien opiskelujen hedelmistä. Uutta asuntoa en ehkä uskalla vielä tavoitella ensi vuodelle, mutta asuntosäästäminen ainakin alkaa heti ensimmäisestä (no ehkä kolmannesta) palkasta!

(c) Ella Kaijärvi

- Töissä viihdyn erinomaisesti joten sen suhteen mennyt hyvin. Tehnyt niitä juttuja mistä tykkään? Ainakin agin kanssa on ollut todella hauskaa. Kavereita olisi ehkä voinut nähdä vieläkin useammin. Asuntosäästäminen on menossa. Josko ensi vuonna pääsisi muuttamaan, jos ei omaan niin ainakin halvempaan missä säästäminen on helpompaa. Rennommin sen sijaan olisi voinut ottaa, erityisesti syksyllä on ollut niin paljon kaikkea stressaavaa mihin olisi voinut reagoida hieman erilailla. Ottaa rauhallisemmin ja olla ylireagoimatta ja pelkäämättä aina pahinta. Mutta minkäs pessimisti hermoilija luonteelleen mahtaisi..

2) Koiramaailmaan liittyvä juttu on oman paukkupelon poissiedättäminen, omien hermojen kasvattaminen, oman itsetunnon parantaminen ja itsevarmuuden lisääminen. Tahdon olla koirilleni (erityisesti Lokille) vakaa ja turvallinen kuin kallio, enkä enemmänkin ongelmien alkulähde. Siinä mielessä siis keskinäisen suhteen parantaminen. Kaikki kumpuaa ehkä oman itseni kehittämisestä ja vahvistamisesta. Pitäisi viedä Lokia eri tilanteisiin ja paikkoihin jotta näen sen pärjäävän, jolloin myös luotan siihen paremmin enkä aina ole skeptisenä pessimistinä epäilemässä. Jospa vihdoin saisi aikaiseksi vaikka viedä koiran tottumaan siihen junamatkailuun tai keskustassa pyörimiseen, mitä olen suunnittelut pari vuotta mutta mikä on aina jäänyt?

- En koe onnistuneeni tässä. Ongelmat ei ehkä ole samoja, mutta ehkäpä sama taustasyy on vain muuttanut ilmentymismuotoaan. Harmittaa aika paljon etten ole kyennyt olemaan tarpeeksi varma ja erityisesti johdonmukainen ja lukemaan koiria tarpeeksi hyvin. Niin paljon on vielä opittavaa ja virheiden haasteiden kautta sitä sitten toivottavasti oppii. Käytiin kuitenkin Suomenlinnassa, joten hieman sosialistamista on tehty. Loki kyllä tuntuu olevan helppo matka- ja keskustakoira, eli sitä ei stressaa yhtään.

Agiltytavoite: Oppia ne perhanan peruskuviot kunnolla ja kehittyä ohjaajana PALJON!

- Hmm, toki jotain olen oppinut, mutta rehellisesti mietittynä en tiedä olenko kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Tosin ne taidot ja kriteeritkin koko ajan nousee ettei sitä omaa kehittymistä ehkä niin huomaa. Mutta samanlaista räpellystä se ohjaaminen usein tuntuu olevan kuin viime vuosinakin.

Huomenna sitten Jouluaatto. Hyvää sitä itteään kaikille.

Agilityn kesän checkout ja talven suunnitelma

Kesän treenit on nyt ohitse ja voisi pikkuisen vilkaista mitä meillä oli kesäkaudelle agilityyn tavoitteena. Tämä on tylsä kuvaton tilannecheck päivitys lähinnä itselle vaan.

Ei yhtään varastettua lähtöä tai kontaktia ilman palautusta.
- Check!

Kepit ratakuntoon
- Check!

Keinu yksittäisenä esteenä
- Check!

A ja puomi ratakuntoon, kontaktit varmoiksi ja täpäköiksi, "ota" käskyn poisjättäminen ja esteiden suoritus pelkästään "kiipee" käskyllä
- Check, muuten paitsi että ota-käskyä en jättänyt enkä jätä nyt pois. Ehkä sitten kun muu treenattava loppuu..

Keinun/puomin erottelu, jotta voidaan alkaa mölleilemään vaikka keinu ei olisikaan vielä täysin ratakunnossa
- Ongoing.

Riippuen keinun etenemisestä, myös keinu ratakuntoon
- Check & ongoing, pitäisi erilaisilla keinuilla treenailla.

Ykkösluokan ratojen handlaaminen ohjauksellisesti
- Check (eiköhän näin voi jo sanoa).

Vireen pitäminen tapissa ja hienon (yli)kuumumisen jatkuminen
- Overcheck, nyt opetellaan vähän rauhoittumaan kisapaikoilla ja keskittymään.

Kesällä ja syksyllä mölliepiksissä, niistä keinullisista radoista en vielä paljon uskalla puhua.. Aika näyttää mutta pakko ei todellakaan ole. Tehdään keinun pohjat hyvin niin ei sitten tarvitsisi myöhemmin korjailla. Ei kiire tänä vuonna virallisiin.
- Check! Keinullisissakin ollaan käyty nyt kerran, lisää ei taida valitettavasti tulla kun ei ole oikein enää pk-seudulla epiksiä. Ensi vuonna jatkuu sitten.

Näytti ihan hyvältä meidän lista :). Talvikaudelle en ole vielä juurikaan ehtinyt miettiä tavoitteita mutta tässähän niitä tulee samalla mietittyä. Tullaan treenaamaan kerran viikossa omatoimisesti sporttiksella ja joka toinen viikko Tiian valvovan silmän alla piskipajalla. Lisäksi ehkä jos huvittaa, ostettuja vuoroja sieltä sun täältä, mutta ehkä sitä voisi vähän talvitaukoakin pitää hirmuisten kesän aktiivitreenailujen jälkeen. Tai että ehkä voisi elämässä keskittyä johonkin muuhunkin välillä.

Meillä on omatoimitreeneihin koko talvelle sen verran treenisuunnitelmaa, että joka kerta käymme läpi yhden ohjauskuvion ihan muutamalla esteellä, mitä sitten seuraavalla kerralla nopeasti kerrataan. Tavoitteena on saada suurpiirteinen ymmärrys lähes kaikista ohjauskuvioista ja bongata sieltä ne, mitä haluaa itse lähteä enemmän työstämään ja mitkä tuntuvat omaan käteen ja koiraan sopivilta. Lisäksi pyrin esteiden omatoimisempaan ja itsenäisempään suoritukseen ohjaajan toiminnasta riippumatta. Tässä vielä tiivistetympänä listana talvikauden tavoitteet:

• Ohjauskuviokavalkaadin läpikäyminen
• Itsenäisen suorituksen vahvistaminen esteillä: Keinu/puomi/A/kepit/rengas/muuri/pituus
• Ohjaajan jäädessä taakse
• Ohjaajan ollessa edellä
• Tiukka käännös ennen estettä
• Tiukka käännös esteen jälkeen
• Leikkaukset ennen estettä
• Leikkaukset esteen jälkeen
• Viretason hallinta sopivaksi
• Hauskan pitäminen ja rallattelu lopuksi!
• Yhtenä tavoitteena voisi myös pitää eri hallien kiertelyn ja erityisesti keinujen tekemisen niissä

Itsenäisten estesuoritusten vahvistamiset jaan esteestä riippuen isommiksi tai pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja pyrin löytämään ne missä meillä on eniten haasteita tällä hetkellä. Mutta että summa summarum: Joka omatoimikerralle siis tulisi ohjelmaan:

• Kertaus viime viikon haasteellisista kohdista, joko ohjaus- tai estetekniikka
• Yksi ohjaustekniikka yhdellä tai kahdella hypyllä (molemmilta puolilta)
• Yksi estetekniikka, tällainen voi olla esim. tiukka käännös renkaalle (molemmilta puolilta).
• Loppuun helppo ralli

Saa nähdä miten suunnitelma kosahtaa sitten kun näkee mitä yhdellä vuorolla todellisuudessa ehtii. Mutta kiva saada näin konkreettisesti eri asioita treenattavaksi pilkottuna pieniin palasiin. Kokoan näitä treenien kuluessa itselleni myös muistiin (tietysti exceliin), jotta sitten tietää missä oli haasteita ja missä ei. Tämä on semmoista järjestelmällisyyttä mistä minä tykkään!

When love and skill work together, expect a masterpiece.

Kuulin sanat joskus vuosia sitten ja heti pidin lausetta hienona kuvauksena koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Alunperin sanat lienee tulleet englantilaisen kirjailijan John Ruskinin suusta. Minulta kysyttiin edellisen blogikirjoituksen kommenteissa minun ja Lokin agilityn pitkän tähtäimen tavoitteita ja otsikon ihanan optimistinen, motivoiva ja lupaava lainaus sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin. Koska mökillä on oikein mainiota aikaa toteuttaa "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanonnan ensimmäistä osiota ja koska rakastan muutenkin kaikenmaailman tavoitteiden asettamista niin erittäin mielelläni tämmöisen merkinnän kirjoitan (ja koska meidän tavoitteet on ollut päässä tiedossa jo ihan hyvän aikaa muutenkin).

Joten sen pitempiä viivyttelemättä, tässäpä meidän agilitytavoitteita tämän hetkisen suunnitelman mukaan. Ei nämä mihinkään kiveen ole tietenkään hakattu, mutta semmoisia mitä on tullut mietittyä että voisi olla hyvä aikataulu meidän harrastukselle.

 
2013 syksy: Seuran möllimestaruuskisoihin osallistutaan tänä vuonna toista ja viimeistä kertaa ja möllimestaruutta mennään tietenkin hakemaan. Epiksiä.

2014 talvi: Alkuvuodesta olisi suunnitelmissa aloittaa kisaaminen virallisissa agilitykilpailuissa. Nyt puuttuu oikeastaan enää erilaisten keppien ja keinun treenaaminen eri halleissa/kentillä, molempien treenaaminen enemmissä määrin radalla ja muitakin kontakteja olisi kiva vahvistaa. Seuran vuoden aksatulokas 2014 kilpailun voitto olisi kiva.

2014 kevät/kesä: Olisi kiva nousta nopeasti, mutta toisaalta ei ole mikään kiire jos tuntuu että jokin osa-alue tökkii. Lähinnä mennään niihin ykkösiin ja katsotaan miten alkaa sujumaan.

2014 kesä: Ehkäehkä-tavoite, SM-kisojen joukkuekilpailuun :D. Hyyyyvin suuri ehkä, mutta olisi superkivaa. Lähinnä tiivistettynä kuitenkin koko vuosi 2014 mennee kisaamisessa ja sen harjoittelussa. Vuoden päätteeksi kisataan joko ykkösissä, kakkosissa tai kolmosissa.

2015 kesä: SM-kisoihin!

20xx: Mitäpä sitä peittelemään, kyllä minä sinne MM-kisoihin himoitsen ennemmin tai myöhemmin :D. Jos ei jalat katkea, koira katkea, tai muuta suurta häiriötekijää ilmene niin Lokin kanssa, jos jotain sattuu niin sitten seuraavan tai sitä seuraavan jne koiran kanssa.

Jossain välissä sitten aksavalioksi, mutta se on lähinnä semmoinen sivussa tuleva tavoite. Jännä itsekin muuten huomata, että en juurikaan (enää) himoitse tuota aksavaliotitteliä vaan lähinnä noihin arvokisoihin pääsemistä. Ei se itsensä voittaminen vaan oman tason vertaaminen muihin ja muiden voittaminen... Ja se kisafiilis isoissa skaboissa, oioioi en malta odottaa.

Otankohan tämän vähän liian vakavasti? Pitäisiköhän harkita jotain psykologista apua?

Pääpiirteissään hommat on kuitenkin alusta asti pyritty tekemään siten, että pohjatyö tehdään kunnolla eikä pidetä mitään kiirettä tulosten kanssa. Tämähän ideaalitilanteessa johtaa sitten siihen, että kun kisaaminen aloitetaan niin ollaan niin "valmiita", että tuloksia alkaa syntyä suhteellisen nopeasti. Mutta en sanoisi niinkään, että haluan edetä hopeasti, vaan että haluan kehittyä nopeasti.

Koska jokaiseen projektisuunnitelmaan kuuluu myös riskienhallintaa, niin pistetääs vielä tähän meidän tavoitteiden suurimmat riskitekijät.

1. Ohjaajan kehittymättömyys.
Suurimpana riskinä pidän sitä, että en kehity tarpeeksi nopeasti ohjaamisessa. Esimerkiksi jos ensi kesän joukkue SM tavoitteeseen päästäisiin, niin se tarkoittaisi, että minulla on vain alle vuosi aikaa oppia kolmosluokan ohjaajaksi. Tämä on todella haastava tavoite, kun ottaa huomioon mikä on kehitystahti ollut vuoden tai sitä edellisen vuoden aikana. Toisaalta, Lokin kanssa harrastusta (ja siten myös omaa agilityhistoriaani) ei ole vielä edes kuin hätäisesti kaksi vuotta ja kuitenkin tähän asti ollaan päästy. Mutta pitkä ja kivinen tie on vielä itselläni edessä ja vaatii paljon töitä ja kouluttautumista.

2. Lokin vauhdin ylläpitäminen.
Eniten rakastan aksassa juosta täysiä yhdessä Lokin kanssa. Ohjaajan kehittyminen vaatii paljon tekniikka- ja hiomistreeniä, mikä ei saa viedä paikkaa motivaation ylläpitotreenistä vaan treenilistalla pitää yhä pitää suurta määrää hauskanpitotreeniä ja vauhtitreeniä.

3. Ohjaajan motivaation ylläpitäminen.
Jos jossain vaiheessa tajuan, että edistytään ihan tosi hitaasti tavoitteisiin nähden, niin saattaa olla että siitä iskee agilitymasennus ja sitten tulee taukoa sen takia ettei itseä nappaa. Lisäksi olen tosiaan parissa vuodessa niin kovasti innostunut tästä lajista, että aina on mahdollista että kyllästyminen tulee yhtä nopeasti. Mutta epäilen kyllä tuota, niin kivaa olisi päästä kisaamaan Lokin kanssa. Kerrankin urheilulaji mistä tykkään ja paljon!

4. Esteet harrastamiselle aina koiran loukkaantumisesta X määrään muita estetekijöitä.
Hyvät lihashuollot, lämpät ja jäähdyttelyt ja muu koiran fyysisestä kunnosta huolen pitäminen, muut mahdolliset esteet onkin lähinnä sitten herran hallussa. Onneksi on tuo hätävarasheltti minkä voin omia jos Lokin kanssa tulisi pitempää treenitaukoa :). Tähän kohtaan voisi ehkä laskea myös rahan puutteen, jos ei ole varaa panostaa rahallisesti lähinnä talvikaudella niin paljon laadukkaaseen koulutukseen kuin haluaisin ja mitä tarvittaisiin kehittymiseksi.

Ensi talven treeneistä sen verran, että tullaan omatoimitreenaamaan kahden muun koirakon kanssa Sporttikoirahallilla pienellä puolella perjantaisin klo 17-18. Ohjattuihin treeneihin pyrin pääsemään vähintään kerran viikoon, mieluiten toki yhdellä ja samalla valmentajalla koko kauden. Ideaali olisi semmoinen 2-3 hallikäyntiä per viikko mutta pakostikin tulee varmaan ainakin yksi pitempi tauko joulun aikoihin. Mutta myö halutaan kunnolla kehittyä talven aikana!

Tässäpä jotain meidän tavoitteista, jotka varmasti kyllä jonkin verran elävät sitä mukaan mitä edetään/ei edetä. Ja ei mikään takaa että päästään yhtään mihinkään Lokin kanssa, kaikkea voi sattua! Mutta treenaaminen ilman tavoitteita ei ole mielekästä treenaamista. Toivottavasti vastasi Anonyymin kysymykseen :). Kylläpä tuli muuten treenikuume tätä kirjoittaessa.

Viime päivinä on päästy ihailemaan Superkuuta. Eilen käytiin soutelemassa puolen yön aikoihin kamera kädessä. Tuli muuten myös kamerakuume taas kerran. Perhanan raha kun sitä ei kasva puissa.

Superjee!

Teki mieli pistää otsikko taas isoilla kirjaimilla, mutta en viitsinyt kun vasta melko äsken sellaisen merkinnän tein ja kaksi melkein peräkkäistä capseilla kirjoitettua otsikkoahan olisi aivan katastrofaalista.

Viime päivinä on ollut oikein hyviä päiviä. Fiilikset on ollut muutenkin oikein mainiot, mutta eilen oli oikea JEE JEE SIISTIÄ UPEETA -tunnelma, kun seuran agilityn treeniryhmät ilmoitettiin. Meitä kouluttaa kesällä Karo, kokenut agiliitokonkari jonka ratoja voin vain kateellisena katsoa. Koska omalle kentälle päästään toivottavasti monta kertaa viikossa omatoimeilemaan esteitä, voi ohjatuissa keskittyä hyvillä mielin kaikkeen muuhun. Ja kaikessahan riittää treenattavaa ;). Ryhmässä on pelkkiä medejä (yksi vieraileva mini), pari mölliä, loput ensimmäisissä luokissa kisaavaa. Treeniryhmään kuuluu myös uudet seuralaiset Ella ja Teppo! Heti perään toisella kentällä treenaa lisää talvitreeneistä tuttuja, joten varmasti tulee olemaan huippukivoja treenihetkiä tiedossa kesällä. Treenipäivä on torstaina kuudelta, mikä on juuri täydellinen aika meille. Torstai on ollut meillä aksapäivä niin kauan kuin muistan :)

Näitä miettiessä oli eilen niin loistavan kesäinen fiilis, mitä voisi kuvailla parhaiten näin:

JEE kesä tulee! JEE kesätreenit tulee! JEE tiedossa on laadukasta koulutusta huipussa treeniryhmässä! JEE aurinko paistaa ja lumet sulaa! JEE kesä! JEE hernekeittokin on tänään ihan parasta! JEE ei haittaa edes vaikka lähdin töistä niin täpinöissäni, että unohdin läppärin töihin ja jouduin ajamaan kaksi kertaa länkkäriä edestakaisin neljän ruuhkassa kotiin! JEE kesätreenit ja mainitsinko mä jo että

JEE KESÄ TULEE!!!!

Haikeita huokauksia eilen treenikentän vieressä, ei tuolla vielä hetkeen kyllä tehdä mitään.

Nyt kun sain tuon ulos systeemistäni, voi palata vakavampiin aiheisiin. Anniina kirjoitteli talven treenitavoitteista ja pohdin että enkös minäkin jotain asettanut. Hieman kesti löytää kyseinen päivitys (minkä takia tästä lähtien tavoitepäivitykset löytyy tagista "tilannecheck"), mutta listaanpa nyt hieman mitä tavoitteita meillä oli menneelle (huom. imperfekti) talvelle ja mitä vastaavia asetan kesäkaudelle.

Ei varsinaisia tavoitteita, mutta treenisuunnitelmia ja treenattavia juttuja syksylle ja talvelle olin asettanut:

• Keinu-intensiivitreenin aloittaminen
  Toteutui, aloitettiin ja jatketaan yhä, ehkä edettiin vähän liian hitaasti, mutta nyt tilanne näyttää kuitenkin keinun suhteen ihan hyvältä.
• Lähdössä pysymistreenin jatkaminen ja tiukentaminen (ei enää YHTÄÄN varastusta lähdössä!)
  Oops.. No ei toteutunut, tai treeni kyllä mutta perhana varasti viime putkikisoissa. Väli-treenillä nyt tämä kuntoon eikä siitä lipsuta.
• Eteen-treeni (syksyllä ratakuntoon, eli että se 2-4 estettä menee eteen vaikka jäisin taakse)
  No eipä tullut tätäkään juurikaan tehtyä..
• Kepit radan osaksi (syksyllä ratakuntoon)
  Ei...
• A-kontaktitreenin voi pitää keinun rinnalla, puomi pois keinun ajaksi
Vähän joo, mutta Veikkolan A on niin surkea ettei olla tänä vuonna sitä tehty yhtään.
• Välistävetotreeni
Ei...
• Saksalainen
Joo! Huittisen treenissä tehtiin monta onnistunutta saksalaista. Tämä lista alkoikin pikkuhiljaa jo masentaa!

Vähän kosahti siihen, kun treenipaikassa ei voinut treenata keppejä eikä A:ta huonojen esteiden takia. Ohjaamisessa kyllä olen mielestäni kehittynyt ja kehonhallinta toivottavasti parantunut. Tälle kesäkaudelle tavoitteiksi pistetään vaikka seuraavat. Paljon estetreeniä, mutta se tuntuisi olevan nyt meidän suurin kompastuskivi kun talven aikana ei ole oikein saanut edistettyä muita kuin keinua.

• Ei yhtään varastettua lähtöä tai kontaktia ilman palautusta.
• Kepit ratakuntoon
• Keinu yksittäisenä esteenä
• A ja puomi ratakuntoon, kontaktit varmoiksi ja täpäköiksi, "ota" käskyn poisjättäminen ja esteiden suoritus pelkästään "kiipee" käskyllä
• Keinun/puomin erottelu, jotta voidaan alkaa mölleilemään vaikka keinu ei olisikaan vielä täysin ratakunnossa
• Riippuen keinun etenemisestä, myös keinu ratakuntoon
• Ykkösluokan ratojen handlaaminen ohjauksellisesti
• Vireen pitäminen tapissa ja hienon (yli)kuumumisen jatkuminen
• Kesällä ja syksyllä mölliepiksissä, niistä keinullisista radoista en vielä paljon uskalla puhua.. Aika näyttää mutta pakko ei todellakaan ole. Tehdään keinun pohjat hyvin niin ei sitten tarvitsisi myöhemmin korjailla. Ei kiire tänä vuonna virallisiin.

Loppuu vielä vähän kuvia. Pari päivää sitten käytiin Tessillä kylässä ja ulkoilemassa. Kamera pääsi mukaan, joten pitkästä aikaa oli kiva kuvata koirien menoa. Lokia ja Tessiä on helppo kuvata, kun siellä missä Loki niin Tessi ihan persiissä kiinni.

Lenkin jälkeen ansaitut unet. Kohteliaat vieraat valloittaa Tessin pedin (Fiona on se valkoinen mytty) sekä sohvan. Valitettava lauman nuorimman osa on tyytyä nukkumaan lattialla..

Do or do not. There is no try.

Vuoden 2013 tavoitteet here we go!

Fiona

1) Fionan ensisijainen tavoite on kuten viime vuonnakin, pysyä terveenä ja hyvävointisena pienenä sohvan valtaajana. Olisi kiva nähdä sellainen pikkukoiran vuosi, ettei eläinlääkärillä tarvitsisi käydä kuin ajoittaisessa hampaiden putsauksessa.

2) Toinen toive on, että tyttö säilyttää nykyisen suhteellisen hyvällä mallilla olevan sisäsiisteytensä enkä tietenkään pahaksi pistä, jos se hieman vielä tästä petraa esimerkiksi niin, että voi olla iltaisinkin kotona ilman pissailuja. Tämä varmaan on tosin lähinnä omistajasta kiinni, pitäisi totuttaa Fiona myös iltaisiin yksinoloihin niin eiköhän ongelma olisi sillä ratkaistu.

3) Kantapäille hyökkäily sekä ihmisille että koirille on yhä tavoitteena saada vähenemään, taitaa olla ikuisuusprojekti.

4) Mukaan agilitytreeneihin kun mahdollista, Fionasta kun on hurjan kivaa huidella putkesta toiseen!

Loki

1) Agilityssä keinun saaminen valmiiksi kevään aikana, kesällä olisi kiva starttailla epiksissä ihan agiradoilla eikä vain mölleissä tai hypäreillä, joilla kisaillaan varmaan jo kevään aikana. Olisi kiva, jos pitkät radat ylipäänsä alkaisivat sujua ohjaajallakin luontevasti ja rytmikkäästi. Kun esteet sujuvat kokonaisina, on tavoitteena kiertää turisteilemassa monissa eri paikoissa säännöllisesti tekemässä harjoitusesteitä ja totuttautumassa kisojen tunnelmiin. Arvoin kauan mitä tehdä ensi vuoden kisaamisen kanssa, mutta päädyn todennäköisesti vielä C-lisenssiin ensi vuonna. Voihan sen aina sitten päivittää, jos näyttää siltä että oltaisiin kisavalmiita ensi vuoden aikana. Itselläni ei kuitenkaan ole mitään kiirettä virallisiin kilpailuihin. Agirotuun sen sijaan ehdottomasti!

2) Mejässä tavoite oli aiemmin kisata vuonna 2013, mutta en tiedä onko se validi tavoite edes loppuvuodelle. Toisaalta voisi olla hyvä korkata kisat syksyllä että näkee sitäkin puolta ja voisi selvitä paremmin, mitä pitäisi harjoitella treeneissä. Tahdon yhä siis kilpailla Lokin kanssa mejässä. Tavoitteena voisi olla vaikkapa koko mejäkauden aktiivinen jäljestäminen ja nimenomaan suunnitelmallisilla harjoituksilla, jotta edistystäkin joskus ehkä tapahtuisi. Riippuu myös tavoitteen 3 edistymisestä, mutta sanotaan että olisi kiva, jos loppuvuodesta pääsisi korkkaamaan mejäkokeet. Paitsi, että hirvikärpäsajat voin skipata hyvällä omallatunnolla, hyi sstana.

3) Paukkupelon poissiedättäminen, itsevarmuuden parantaminen. Tämä on ehkä kaikista tärkein tavoite mikä tuli viime päivinä oleelliseksi. Ehkä kirjoitan jonkun "buhuu-miksmunkoirapelkääjamuidenei-valivali-epistä" päivityksen missä käyn läpi vähän tekemääni treenisuunnitelmaa, joten en siihen mene tässä. Kuitenkin on aika selvä jo, että Lokia olisi pitänyt totuttaa koviin paukkuihin jo paljon aiemmin. Totuttelua selvästi tarvitsee myös hihnan toinen pää, ei vain koira. Tavoitteena  on, että ensi uutena vuotena ei tarvitse katsella läähättävää koiraa sisällä, vaan että Lokia ei haittaisi sisään kuuluva pauke. Sitä en uskalla tavoitella, että Lokia ei pelottaisi ulkona sotatanner, mutta jos sisällä voisi olla rennosti niin se olisi jo hyvä saavutus. Toki tähän liittyy myös ampumisen sieto mejäkokeita silmälläpitäen. Ongelman tiedostaminen ja hyväksyminen on jo hyvällä mallilla ja suorastaan puhkun ideoita tähän treeniin!

4) FI MVA. Melkein meinasi unohtua, hupsista, mutta onhan se yksi tavoite saada Lokista suomen muotovalio eli saada se viimeinen serti näyttelystä. Loki tuskin on cacibin koira, mutta kyllä minä tästä mustuaisesta muotovalion leivon vaikka se olisi viimeinen tekoni :P. Virallisten lisäksi mätsäreiden kiertäminen niin usein kun päästään, se on kuitenkin kivaa yhdessä tekemistä ja jatkuvaa sosialistamista. Aloitetaan mätsärioperaziooni todennäköisesti 27.1, näyttelyt sitten myöhemmin keväällä.

Tessi

Tessi terapiakoiralle en pistä tavoitteita koska en koiraa omista, mutta yhden toiveen tämä hoitotäti asettaa pentuselle ja se on, että Tessi säilyttäisi ihanan luonteensa läpi kasvun aina aikuisuuteen saakka. Niin ihanan avoin, rohkea ja kaikkia rakastava pieni shelttipoikanen on nyt. Lisäksi on todettava että joku on tehnyt hienoa työtä tytön sosialistamisen kanssa, niin paljon on neiti ehtinyt jo kokea ja nähdä pienen elämänsä aikana.

Emäntä

Itselläni on edessä ensimmäinen vuosi pelkkää työntekoa ilman opiskelua. Ei-koiramaailmana liittyvä tavoite on vakiinnuttaa paikkani työmarkkinoilla eli ottaa homma niin sanotusti haltuun. Lisäksi ehkä suurempikin tavoite on ottaa tämä vuosi rennosti, nauttia elämästä ilman sen suurempia tavoitteita tai velvollisuuksia. Tehdä niitä juttuja mistä itse tykkään, nähdä enemmän kavereita jos ehkä lompakkokin jopa antaa myöten ajoittain. Pitää hauskaa eikä huolehtia turhasta. Nauttia vuosien opiskelujen hedelmistä. Uutta asuntoa en ehkä uskalla vielä tavoitella ensi vuodelle, mutta asuntosäästäminen ainakin alkaa heti ensimmäisestä (no ehkä kolmannesta) palkasta!

Koiramaailmaan liittyvä juttu on oman paukkupelon poissiedättäminen, omien hermojen kasvattaminen, oman itsetunnon parantaminen ja itsevarmuuden lisääminen. Tahdon olla koirilleni (erityisesti Lokille) vakaa ja turvallinen kuin kallio, enkä enemmänkin ongelmien alkulähde. Siinä mielessä siis keskinäisen suhteen parantaminen. Kaikki kumpuaa ehkä oman itseni kehittämisestä ja vahvistamisesta. Pitäisi viedä Lokia eri tilanteisiin ja paikkoihin jotta näen sen pärjäävän, jolloin myös luotan siihen paremmin enkä aina ole skeptisenä pessimistinä epäilemässä. Jospa vihdoin saisi aikaiseksi vaikka viedä koiran tottumaan siihen junamatkailuun tai keskustassa pyörimiseen, mitä olen suunnittelut pari vuotta mutta mikä on aina jäänyt?

Agilitytavoite: Oppia ne perhanan peruskuviot kunnolla ja kehittyä ohjaajana PALJON!

Glada vappen, eiku glada nytt år 2013 vaan kaikille!