Kun kerran tänne tultiin niin loppuun asti ajetaan, eikä irti päästetä ainakaan!

Mistä tietää että on kesä nyt? Siitä ainakin, että fb on viikonlopun jälkeen täynnä näyttelyitä, aksakisoja, tokokisoja, mejää ja muita koiratapahtuma-aiheisia päivityksiä. Niin myös täällä! Tietokoneen ulkopuolella (joo-o välillä elän silläkin puolella) kesän tunnistaa hyttysenpuremista, palaneista hartioista, ihan juntturassa olevista lihaksista, aikaisista herätyksistä seuranneesta univajeesta, väsymyksestä ja ehkä ihan pienenpienestä olosta mikä vihjaa että tuli ehkä otettua viikonlopun aikana muutakin kuin vissyä.

Viikonloppuun mahtui sekä firman kesäjuhlat, viehejuoksukilpailut, "festarit", koiranäyttely ja ehdinpä jossain välissä vielä pystyttää isän bändille alustavasti nettisivutkin. Nyt vääääsyyyyttäääääää mutta silti toivon että kesän jokainen viikonloppu olisi juuri näin aktiivinen ;)

Muttamutta sitten itse aiheeseen, joka on tässä postauksessa lauantain viehejuoksukilpailut Hyvinkäällä, eli:

Roturace 2013

Mukaan lähti koikkerijoukkueeseen Lokin lisäksi Miko, Primo ja Terra. Primo tuli Turusta, muut ajeltiin ihanalla ilmastoimattomalla autollani täältä pk-seudulta. Päivä oli lämmin, mutta meidän joukkue starttasi jo kolmantena eli aika aikaisin aamulla. Poijjaat pääsivät polskimaan läheiseen lampeen ja saatiin häkit kivasti varjoon odottelemaan.

Kasa kurkkivia koikkereita... 

...ja Terra, joka joutui tyytymään tuoliin keskellä punkkiviidakkoa.
Nypin Terrasta irti kaksi, olin tottakai varustautunut punkkipihdeillä ;)

Loki juoksi ensimmäisenä, sitten Primo, Terra ja ankkurina Miko. Kaikki lähtivät hienosti vieheen perään ja nauttivat hommasta. Yksilöajat näytti tältä, juoksijoita oli yhteensä 128 midiluokassa:

sij. 7. Terra 7,16
sij. 28. Loki 7,67
sij. 42. Miko 7,85
sij. 64. Primo 8,15

Nopein ja hitain rankattiin pois ja keskimmäiset laskettiin yhteen ja siitä saatiin Kooikerraketten juokkueen ajaksi 15:52. Tällä päästiin sijalle 7/32. Midiluokassa kisasivat 40-53cm korkeat koirat joten koikkerit olivat pienimpinä mukana. Menomatkalla laskeskeltiin ilmoittautujien rotujen perusteella mahdollista sijoitusta ja arvelin meidän pääsevän sijalle 13, joten tämä oli kyllä hirmu hyvä saavutus! Yllättäen esim. bortsu ja pyrri juokkueet jäivät taakse. Ehkä vähän henkistä voittoa saatiin niistäkin faktoista, että vaikka vinttariroduille oli oma vinttikoirasarjansa, niin midien voittajajoukkue x-rotuiset vaikutti kovin vinttarimaisilta sekoituksilta joten onhan niillä nyt kroppa paremmin tuohon hommaan soveltuva :D. Lisäksi suuri osa midien koirista ei välttämättä olisi lähtenyt vieheen perään vaan juoksi lähinnä vain maaliviivalla olevan omistajansa luo.  Toisin kuin me, go koikkerit!

Midien tulokset 

Kuvattiin kaikkien suoritukset videolle ja halusin tehdä meistä fiilistelyvideon koska olen nykyään innostunut videoeditoinnista vähän enemmänkin. Harmi vaan, että oma kone ei suostu pyörittämään yhtään parempaa editointiohjelmaa kuin windows movie maker, joten sillä sitten jouduin taiteilemaan ja vähän harmitti ettei kaikkia suunnittelemiani juttuja voinut sillä tehdä. Ehdotuksia kevyistä mutta toiminnallisuuksiltaan paremmista videon editointiohjelmista otetaan vastaan! Mutta tässä kuitenkin Roturace 2013: Team Kooikerraketten video.

Kisan jälkeen käytiin myös paikalla järjestetyssä drive-in match showssa, mikä toimi periaatteella että joka tasatunti palkittiin kuluneen tunnin sinisten ja punaisten parhaat. Meidän ollessa niin aikaisessa, ei kisaajia vielä paljon ollut. Lokin parina oli ensimmäistä kertaa missään näyttelyhommassa ollut pikkuinen koira, joka esiintyi tosi reippaasti ensikertalaiseksi. Loki esiintyi kivasti, hinkusi pöydälle ja nenäkään ei mennyt juostessa juurikaan maahan. Kuuma oli ja häntä ei heilunut ihan niin viuhasti kuin yleensä. Loi sai punaisen, mutta meidän pari sijoittui sinisissä ensimmäiseksi :). Punaisissa Loki sijoittui toiseksi mustan havannankoiran viedessä voiton. Ei haitannut kun ei olisi kovin hotsittanut jäädä odottelemaan klo 15 alkavia BIS-kehiä. Terra oli SIN3 ja Primo PUN4.

(c) Kaisa Suominen

(c) Kaisa Suominen  

(c) Kaisa Suominen

Mätsärin jälkeen odoteltiin tuloksia vielä parisen tuntia ("enää 3 joukkuetta ne menee nopsaan, odotellaan nyt..!"). Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa ja kaikki jotka kuumuudelta pystyivät niin vetelivät sikeitä. Ensi vuonna sitten useammalla koikkerijoukkueella mukaan!

Koiranpäivä ja koiranilma

Eilen aamulla näytti vielä siltä että sää olisi ihan ok, joten lähdin ensimmäistä kertaa tänä kesänä töihin sandaaleissa ja ilman sukkia.

Työpäivä alkoi keskustassa, missä käytiin starttaamassa päivä ihanassa Good Life Coffeessa. Melkein voisin tottua stadilaiselämään kun joka aamu saisi näin hyvää ja kaunista lattea. Minähän vedän yleensä kahvini mustana ja maitokahvi on pahinta mitä tiedän, mutta tuolla uskaltauduin taas maistamaan ja ai että kun oli hyvää. Kotiin päästäessä sitten jalat olikin litimärät ja sateenvarjo rikki tuulesta, se siitä nätistä päivästä.

Illalla oli Tuomarinkartanossa koiranpäivä-tapahtuma, jossa oli tiedossa vaikka mitä koira-aiheista ohjelmaa: näyttelykoulutusta, rallytokoa, tokoa, bh-näytös, koiratanssinäytös, viehejuoksua.. Sää ei todellakaan ollut optimaalisin tällaiseen tapahtumaan vaan vettä tuli kuin esterin sieltä ja tuuli pauhasi. Mutta meitäpä ei pieni myräkkä lannista vaan suunnattiin suunnitelmien mukaan Suvin ja Mikon kanssa Tuomarinkartanoon.

Sinne saapuessamme huomattiin heti että tapahtuma varmaan kutistuisi, sää oli jättänyt lähes kaikki kotiin. Hyvä jos 10 ihmistä ja koiraa oli paikalla. Oli kovin sääli järjestäjien puolesta. Meidän tarkoitus oli käydä viehejuoksua treenaamassa Roturacea varten sekä kun kerran oli mahdollisuus niin näyttelykoulutuksessa.

Viehejuoksumatka oli ehkä joku 50 metriä, jos ihan sitäkään, eli lyhyempi kuin Hyvinkäällä oli. Kela oli myös vähän vaatimattomampi ja puitteet muutenkin, mutta ihan kiva oli silti päästä kokeilemaan. Loki lähti innokkaasti vieheen perään, sai sen kiinni vähän ennen loppua kun kelaajalla loppui vissiin käsivoimat ja sitten veti kilpaa kelaajan kanssa sen jälkeen :). Vähän revittiin palkaksi ja sitten pois. Kelaaja kehui että sehän meni hienosti. Ei Loki ehkä ihan ehtinyt päästä siihen ajofiilikseen kuin Hyvinkäällä kun matka loppui ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan, mutta tulipahan kiva lyhyt helppo vieheen ajo tähän vielä ennen Roturacea. Neljä punavalkoista nähdään muuten siellä nimellä Kooikerraketten, beware :D

Näyttelytreeni olikin sitten tosi hyvä, nimittäin paikalla oli kolme "tuomaria" suorastaan odottamassa innokkaita näyttelykoiria (kun niitä ei tosiaan montaa ollut paikalla) ja kaikilla kohisevat sadeviitat päällä. Loki pääsi ensin pöydälle sorkittavaksi missä ei sadeviitta haitannut yhtään. Maassa tutkittaessa Loki ensin kavahti aika paljonkin sadeviittaa ja rapisevaa tuomaria, joka tosin ei ihan todellisesta tuomarista mennyt kun lähestyi Lokia enemmänkin kuin tavallinen pulliainen lähestyy eli antoi kättä haisteltavaksi, jutteli ja otti muutenkin koiraan kontaktia puhumalla niin että Lokilla meni selvästi näyttelymoodi eli se "pönötä tässä ja tuijota nakkia" pois ja se alkoi touhottaa tuomarin kanssa. Pelottavan sadeviitan alta paljastui kuitenkin namitasku ja siinä Loki sitten kerjäsikin tuomarilta namia ja tuomari sitä rapsutteli. Lopuksi otettiin vielä niin että minä seisotin ja Loki "pönötti" ja tuomari räpläsi ja pyysin vielä räpläämään ihan päästä ja naaman päältä kunnolla että sadeviitta oli mahdollisimman uhkaava. Loki oli fiksu ja oli jo oppinut että sadeviitta ei haittaa mitään eikä kiinnittänyt siihen enää huomiota.

Käytiin vielä kurkkaamassa rallytokopaikalla, missä Suvi ja Miko menivät radan kertaalleen hienosti läpi. Lokin kanssa menin ensimmäiselle kyltille, missä käskin sen sivulle ja se pisti takapuolensa niiiiin vastahakoisesti märkään maahan ja kun olin palkannut sen ja kädet olivat ihan märät ja oli kylmä ja fiilistä ei ollut yhtään niin päätin että joo meidän rallytoko taisi olla siltä kerralta siinä :)

Sitten kävin vielä tuttuun tapaani makkarakojulla (mikäs sopii paremmin sadeilmaan kuin lämmin grillimakkara) vain huomatakseni, että viimeinen makkara oli juuri syöty ja grilliä oltiin jo pistämässä pois. Se riitti sitten meidän koiranpäivästä ja lähdettiin kotiin lämmittelemään.

Loki ja hurja yleisömäärä

V for Viehejuoksua ja Vuosihuoltoa

Niin paljon kirjoitettavaa tullut viikon ajalta että ehkä räjähdän. Hirveä määrä asiaa yrittää jäsentyä mielessäni enkä tiedä miten päin tätä alkaisi purkamaan. Ei mitään kummaa siis ole tapahtunut, paljon vain touhuttu sitä sun tätä. Mutta jostain se on aloitettava. Jätetään ne aksat ja tokot sitten toiseen postaukseen.

Lauantaina käytiin 10 koikkerin ja kahden muun rotuisen koiran voimin Hyvinkään vinttikoiradalla viehejuoksemassa. Meidän autossa matkusti Suvi ja Miko ja Lotta ja Terra.

Ensin juteltiin hieman niitä näitä ja meiltä kysyttiin halutaanko me että otetaan ajat. Ehdotin että juu tottakai, eihän me muuten tiedetä kuka on nopein. Niinpä yksi meistä tönötti sekuntikello ja yksi kamera kädessä maaliviivalla kaikkien juoksujen ajan.

En osannut arvioida lähtisikö Loki vieheen perään, mutta kyllä olisin veikannut että lähtee. Ja lähtihän se, ensimmäisellä kerrallakin tuntui tietävän heti mistä on kyse. Varsinaisia tapporavistuksia ei nähty, parilla viimeisellä ei olisi meinannut kuitenkaan viehettä luovuttaa. Kahdella jälkimmäisellä juoksulla Loki veti kovasti lähtöpaikalle ja oli kovin täpinöissään. Kuvat (c) Paula Ylänne.

Loki oli loppulaskuissa 4. nopein koikkeri, meno näytti kyllä siltä ettei se yhtään nopeampaa olisi enää päässytkään :). Lokin lopulliset ajat olivat noin 80 metrin juostulla matkalla 7:75, 7:32 ja 7:37. Fionakin pääsi juoksemaan lopuksi. Se juoksi, ja juoksi, ja juoksi, suoraan vieheen ohi. Ei ihan avautunut idea pienelle havannalaiselle vielä.

Kaikista punavalkoisista juoksijoista kokosin myös koostevideon. Suunnittelimme jo koikkereiden joukkuetta Roturace 2013 viehejuoksukilpailuun. Sinne siis. On se kiva miten Loki innostuu joistain lajeista ihan hurjalla tavalla.

Tänään sitten keksin uuden hienon rahan säästövinkin: Unohda paastottaa koiraa verikokeen aamuna. Tiedossa oli kummankin koiran visiitti Espoon Eläinsairaalaan.

Fionalta oli tarkoitus kontrolloida maksa-arvot, ottaa resepti Prac-tic punkkimömmöön ja tsekata sen takapuoli, se on nimittäin Axilur-kuurista alkaen ajoittain kakkinut veritippoja kakan päätteeksi. Koska allekirjoittanut kuitenkin autuaasti unohti paastoamisen ja muisti sen vasta sitten kun Fiona oli ottanut ensimmäisen suupalansa ja oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiin surkean näköinen ku varastin sen kupin pois, että en yksinkertaisesti raaskinut olla antamatta sille ruokaa. Muutenkin arvoin jo aiemmin että kontrolloidako vai ei, kun ne nyt on ollut samoina viimeiset pari vuotta aika lailla. Ja kun ei se maksaansa nyt oireile niin turhahan se olisi siitä maksaa. Punkkimömmö resepti tuli käteen ja pepusta ei löytynyt mitään kummallista, anaalit toki samalla tyhjennettiin. Lääkäri käski antaa Fionan pepulle aikaa. Jostain nyt vain ärtynyt.

Lokilta otettiin verta enm ja vwd tautien geenitesteihin ja veret lähtivät samantien Hollantiin. Toivottavasti ainakin, sen verran pihalla oli lääkärit kun verikoeohjelapun kanssa sinne marssin. Ei taida olla montaa koikkeria tuolla luovuttanut verta Hollantiin. Loki oli pöydällä niin kauan ihan ok, kunnes sen eteen laitettiin pari tyhjää verikoeputkea. Siinä vaiheessa se päätti, että meikä lähtee NYT. Eläinlääkäri hieman huvittuneena totesi vain, että monet koirat panikoivat siinä vaiheessa kun neula otetaan esille, mutta Loki oli ensimmäinen joka aavisti jo koeputkista että jotain epämiellyttävää on tulossa. Ehdin jo varoittaa eläinlääkäreitä Lokin ensimmäisestä verikokeen ottamisesta, missä se puri kaulahuivistani paloja irti. Pienen neuvottelun jälkeen se kuitenkin rauhoittui tosi hienosti ja itse pistäminen ei sitten ollutkaan mikään ongelma. Näillä eläinlääkäreillä ei tuntunut olevan mitään ennakkoluuloja koikkereita kohtaan ja toivottavasti tästäkin visiitistä jäi mieleen nätisti tassu pystyssä pönöttävä Loki eikä minun ennakkovaroitukseni :P.

Hoitaja oli muuten tosi kiva, rapsutteli kovasti Fionaa ja Lokista sanoi heti että "onpa nätti". Kommentti sopi hyvin yhteen Lokin jalkaansa saaman nätin vaaleanpunaisen sydän sideharson kanssa.

Lisäksi kummaltakin koiralta testattiin giardiat ulosteesta ja saivat kumpikin puhtaat paperit eli giardia negatiivisia ovat nyt todistetusti. Fiona painoi 3,5kg (lihonut) ja Loki 10,3 kg (lihonut sekin).

Kumpikin koira sai muuten viime viikolla eli noin 1.5.2013 punkkimömmöt selkäänsä kun sattui kaapista löytymään, Loki Bayvanticia ja Fiona Prac-ticia.