Hemmottelua

Fionalla kävi eilen jälleen oma hovihieroja Nokinassujen Katriina Falhi nyt jo neljättä kertaa hieromassa jumittuneita lihaksia. Tällä kertaa Katriinalla oli mukanaan lisäapu Fionan rentouttamiseen, nimittäin mutatyyny. Tällä olikin vaikutusta, koska Fiona rentoutui selvästi paremmin ja oli jopa ihan lötkö osan ajasta, mitä ei ole aiemmin ollut. Aikaisempina hierontakertoina se on lähes koko hieronnan ollut varautunut ja jännittänyt kroppaansa enemmän tai vähemmän. Toki yhä tutummaksi käyvä hieroja saattaa vaikuttaa myös, mutta kyllä minä uskon lämmölläkin olleen suuri vaikutus, kun ei se minunkaan käsittelyssäni ole toistaiseksi kunnolla rentoutunut.

Oli pakko napsasta kuva toimenpiteestä kun oli niin kiva nähdä rento koira:

Ammattilaisen käsittelyssä. Tässä kuvassa tosin Fiona on uteliaana kurkkinut mitä puuhaan kun kävin hakemassa kameran joten siksi etujalat on heti hieman jännittyneinä.

Tässä se on lötkö ja silmätkin hieman jo lupsuvat, mitä tekivät vielä enemmänkin silloin kun en ottanut kuvaa.

Fionalla oli alakropassa yhä samoja jumiutumia mitä aiemminkin, mutta ilmeisesti hieman vähemmän kuitenkin. Lisäksi tällä kertaa löytyi niskasta kipeitä kohtia, joita hierottaessa Fiona pyrki nousemaan ylös. Niiden aiheuttajasta minulla ei olekaan epäilyksiä, nimittäin Fionalle on hieman hukkunut fleksin toimintaperiaate ja se monta kertaa lenkin aikana nykäisee itseään juoksemalla fleksin päähän asti.

Aiemmassa viestissä mainitun pentututkan lisäksi Fionalla on tosi hyvä matikkapää, sillä se on mestari laskemaan milloin ollaan puolimatkassa, eli pitääkö vetää eteen vai taakse päästäkseen äkkiä sisään lämpimään. Joka aamu- ja iltalenkki nyt kylmemmällä se yrittää ensin kovasti päästä pissaamisen jälkeen takaisin sisään ja nötköttää fleksin toisessa päässä itsepintaisesti eikä liikkuisi mihikään. Kun saan sen raahattua vähän eteenpäin niin se siirtyy vetämään toiseen päähän, eli äkkiä perille. Nyt lumen tultua se vielä spurttailee enemmän ja jopa ravaa täysiä läpi lumikasojen selvästi sohvan kuva mielessään. Katriina ehdottikin, että voisi harkita Fionalle valjaita niskaan käyvän rasituksen pienentämiseksi. Pitääkin katsella löytyisikö jostain kohtuuhintaisia pikkuvaljaita.

Katriina sanoi, että Fionan yleisilme ja liikkuminen näyttää paremmalta kuin pari kuukautta takaperin edellisen hieronnan aikoihin. Se oli kiva kuulla, kun itse olen sille niin sokea kun päivittäin näen. Päätin jättää viimeisen maksetun hierontakerran odottelemaan mahdollisesti pentua, tai sitten käytän sen Fionalle taas pari kuukauden päästä jos näyttää että sillä on jokin kohta jumissa. Tällä välin aion itse parhaani mukaan ylläpitää hierontatahtina vaikka kertaa viikkoon. Samoin yritän vähentää tuota fleksissä kiskomista, mikä tietysti tulee vaihtumaan hihnassa kiskomiseen paria viikkoa ennen pennun kotiutumista eli noin viiden viikon päästä.

Ostin Katriinalta Fionan kokoiselle koiralle sopivan kauratyynyn, mitä voidaan kotihieronnoissa ja venytyksissä käyttää lämmittämällä se ensin mikrossa lämpimäksi. Tänään heti päätin kokeilla tuon tyynyn toimivuutta ja kyllähän se veti Fionan ihan rennoksi.

Venyttelyt meni paljon paremmin kuin ilman tyynyä. Sen kummempaa hierontaa en nyt tehnyt kun vasta eilen hierottiin kunnolla. Tuosta tyynystä on sekin hyvä puoli, että Fiona malttaa olla aloillaan kun tietää että yhä on toiminta kesken kun tyyny on päällä. Ei siis yritä jatkuvasti nousta ylös mikä on sillä ollut ongelmana. Aloin myös pitämään hieronnan ja venyttelyjen aikana tuota vilttiä Fionan alla, jospa se yhdistäisi tuon viltin aina rentoutumiseen ja siten oppisi olemaan vielä rennompi käsittelyn aikana.

Hieronnan jälkeen pitää tottakai aina ensin vähän peuhata innoissaan ja rentona lelun kanssa, mutta aika pian tulee uni simmuun rentouttavan hoidon jälkeen.

Hain eilen Ikeasta tämän valkoisen turvaportin makuuhuoneen oveen ja asensin heti eilen paikoilleen. Hyvin toimii ja asentui paikalleen nätisti. Mietin pitkään ottaisinko tuon vai tämän puunvärisen portin, mutta päädyin tuohon valkoiseen koska en millään keksinyt miten tuo puunvärinen avataan enkä uskaltanut ottaa riskiä että siinä on joku epäkätevä avaussysteemi.

Suunnittelin pitkään ostavani tämän Carlson portin ja hyödyntäväni tuota pikkuovea Fionalle, mutta sitten en saanut päähäni oikein mitään tilannetta mistä haluaisin Fionan päästää pikkuovesta mutta pentua en, joten en sitten viitsinyt neljää kymppiä ylimääräistä sen takia maksaa. Ja koiran kasvaessa voin tarpeen tullen pistää portin sen verran ylös maasta, että Fiona mahtuu sen alta pujahtamaan mutta aikuinen koikkeri ei.

Huomenna lähdemme viikonlopun viettoon Espooseen. Tällä kertaa ohjelmassa ei ole (ainakaan pitäisi) mitään stressaavaa tai mihin liittyisi Fionan jääminen ilman huoltajaa asuntoon, joten sen suhteen varmaan ihan leppoinen viikonloppu sillekin tulossa.

---------------------------------------

Pikkupentuset ovat tänään 11 päivää nuoria. Kahden viikon iässä silmät ovat yleensä jo auki. Minusta on tosi kiva seurata niiden kehitystä ja lueskella mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, joten tässä katsaus pentujen hyvin kriittisiin kahteen ensimmäiseen viikkoon:

"Pentujen henkinen kehitys parin kolmen ensi viikon aikana on huimaa. Kun syntyessä ainoat hyvin toimivat aistit ovat hajuaisti ja lämmönvaihtelun tunteminen, alkaa pennun maailma hahmottua toisella tavalla silmien ja korvien pikkuhiljaa auetessa noin 10-14 vuorokauden iässä. Kasvattajan velvollisuus tällä neonataalisella kaudella (0-3 viikkoa) on myös totuttaa pennut "käsittelyyn". Emon haju ja kosketus ovat jo tuttuja, mutta kasvattajan ja hänen perheensä (myös lasten!) tulee kosketella pentuja, eivät ne rikki mene. Emo sallii hyvin pientenkin lasten koskea tämän ikäisiä pentuja. Samalla pennut oppivat kaikenlaisten, myös hieman hapuilevien ja kömpelöiden käsien hyväilyjä. Aikuisina tällaiset pennut ovat käsiteltävämpiä, koska niiden varhaiseen kokemuspiiriin kuuluu erilaiset ihmiskontaktit.

Kahden viikon iässä silmät ovat auki ja kolmannen viikon kuluessa käydään ensimmäiset hapuilevat painiottelut raajojen lihasten vahvistuessa ja pentujen ryhtyessä tosissaan harjoittelemaan liikkeitään ja ensiksi tietysti "vankilasta" poispääsyä. Se onnistuukin jo kohta kaikilta. Viikoittain täytyy pentulaatikon laitoja korottaa, kunnes viimeinenkin lankkukerta on paikoillaan.

Pariviikkoiset pennut ovat hereillä jo pidempään kerrallaan, vaikka uni onkin vielä tärkeintä elämässä. Pentulaatikossa alkaa olla vilskettä, emokin viipyy jo pitempiä aikoja pois pentujen luota, mutta tarpeen vaatiessa on heti paikalla korjaamassa pentujen jätöksiä ja myös imettämässä niitä. Pesä pysyy vielä emon avulla siistinä, mutta aluspaperit täytyyy vaihtaa usein. Pennut oppivat nopeasti tekemään tarpeensa yhteen nurkkaan ja muu alue pysyy kuivana.

Pentujen hampaat alkavat pariviikkoisilla tuntua, mutta kulma- ja poskihampaat ilmestyvät vasta hieman myöhemmin. Hampaiden puhjettua emo alkaa vieroittaa pentuja. Imetystilanteessa emo opettaa, joskus aika rajustikin, niitä olemaan pureksimatta nisiä ja pennut saattavat ulista kovasti. Emo ei kuitenkaan satuta niitä, ulina on alistumisen ele, ei kivun."
Lähde: http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/pentuja3.html

Loppuun vielä loppuviikon piriste, LOL.

Hierojalla ja ruokapulinaa

Tai oikeammin hieroja kylässä. Nokinassujen Katriina kävi eilen hieromassa Fionaa ja löysikin runsain määrin kivikovia lihaksia. Etujalkojen lihakset olivat ihan jumissa, samoin kuin selkä- ja vatsalihakset. Ostin saman tien viiden kerran kortin minkä sai vähän halvemmalla.

Fiona ei tällä ensimmäisellä kerralla oikein rentoutunut käsittelyssä. Hieronnan jälkeen sillä oli kyllä selvästi vetreämpi olo, kun samantien ylös pompattuaan haki heti lelua. Hetken se jaksoi peuhata, kunnes alkoi ramaisemaan ja se kävi nukkumaan. Sain kotivenyttelyohjeet joita pitäisi vähintään kerran viikkoon tehdä. Olin oikein tyytyväinen hierojan käsittelyyn ja sain itsekin paljon mielenkiintoisia näkökulmia Fionan hoitoon yleensäkin.

Hieronnan jälkeen en ole kummempaa muutosta Fionassa nähnyt. Ehkä ei arista vatsaansa niin kovasti kuin ennen, mutta muuten kävely ynnä muu on ollut samankaltaista. Toivottavasti ensi kerralla antaisi rennommin hieroa.

Toissapäivänä soitti viikin eläinsairaalasta eräs eläinlääkäri meidän oman sijasta. Oma on yövuorossa vielä syksyyn asti, joten oli neuvonut tämän toisen soittamaan meille. Mitään taikakonstia ei sieltäkään löytynyt, vaan eläinlääkärin mukaan edellisestä tähystyksestä on niin kauan, että kannattaisi uusia se siltä varalta, että esimerkiksi jokin bakteeri asustaa vielä suolistossa ja pahentaa oireita. Samalla voisi ottaa maksan koepalan. Jokainen voi itse arvata mitä mieltä minä olen tällaisesta neuvosta. Niin kauan kuin tilanne ei ole todella vakava, en haluaisi tuohon lähteä. Toisaalta olisi kiva saada maksasta lopullinen diagnoosi, mutta en todellakaan halua Fionaa pistää toiseen leikkaukseen jos ei ole ihan pakko. Ruokaneuvona tuli aloittaa kunnollinen eliminaatiodieetti, esimerkiksi bataatilla ja porolla. Maksalle sopisi lohi, mutta sitähän Fiona on syönyt jo nappulassa.

Tänään onkin sitten ollut taas pienoinen takapakkien päivä. Fiona on pissaillut sisälle muutaman kerran minun ollessa kotona ja töissä käydessäni oli kahden tunnin aikana tullut kolmet pissat. Rajasin eteisen pois Fionan kulkuväylältä, jotta näen ainakin aina milloin pissailee.

Ruoan mukana Fiona sai yhden aikoihin neljä vadelmaa. Edellisistä marjoista on yli viikko. Jokin ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, koska viisi tuntia myöhemmin Fiona oksensi ilmeisesti aika lailla koko ruoka-annoksensa :(. Olisi syönyt oksentamansa ruoan uudestaan, mutta ehdin onneksi siivota pois. Iltaruoka onkin sitten pienempi enkä anna marjoja nyt taas vähään aikaan. Nyt oksentamisen jälkeen Fiona on ollut levoton ja vaeltelee sisällä. Ulkona kovin kauan etsi kakkapaikkaa, mutta mitään ei tullut.

Alan olla pessimistinen Fionan viljan sulatuksen suhteen. 22 päivä aloitin tämän puuron ja sen jälkeen on oksentanut kahdesti, 29 päivä ja nyt tänään. Tietysti saattoi vadelmatkin ärsyttää vatsaa. Kakka on ollut parempaa, mutta muuten en voi sanoa että vointi olisi parantunut. Ja nyt annetaan sentään vielä vasta puolet puuroa. Huomenna soittelen naturopaatille ja kysyn vieläkö kannattaa yrittää tätä puuroa. Oksennuksia on tullut kuukauden sisällä aikalailla suurin piirtein kerran viikossa. Tähän mennessä paras väli on ollut kortisonikuurin ja purkkiruoan aikana, tuolloin oksennuksia oli joku kerran kuukauteen.

Mielenkiintoista kuulla vieläkö naturopaatilla on jotain kikkakolmosia hihassaan. Ja jos näyttää siltä että tämä ruokavalio ei toimi niin mitä hän sitten suosittelee. Itse mietin pitäisikö kokeilla vaikka pelkällä hirssi-kalkkunapuurolla, jos riisi jostain syystä aiheuttaa ongelmia. On niin vaikeaa, kun ruokavalion muutokset voivat näkyä niin hitaasti koirassa. Uusi ruoka voi ensimmäisen kuukauden vaikka pahentaa oireita ennen kuin koiran olo alkaa parantua. Siitä olen ehkä pikkuhiljaa varma, että puurokokeilut voi Fionan kohdalla tämän jälkeen jättää unholaan. Kyllähän sitä pitäisi pikkuhiljaa huomata jos niistä olisi apua.

Ainoa mitä ei ole vielä kunnolla kokeiltu on the oikea eliminaatiodieetti, eli esimerkiksi bataatti ja poro. Toinen vaihtoehto on se kuuluisa barf, joka joko parantaa oireet tai sitten räjäyttää tilanteen käsiin. En usko että sillä ruokavaliolla on välivaihtoehtoa. Toisaalta se olisi hyväkin, näkisi ainakin heti sopiiko se vai ei. Ehkä se kuitenkin olisi kokeilemisen arvoinen, muuten mietin jatkuvasti että voisikohan se kumminkin auttaa. Tuon ruokavalion kokoisin esimerkiksi salaatista ja kesäkurpitsasta ja sitten yhdestä raa'asta lihasta, varmaan taas kana olisi varmin. Raakaruokinnasta on vaan melko vaikea saada maksaystävällistä, ei niitä kasviksiakaan voi 70% ruokavaliosta syöttää. Yksi vaihtoehto olisi viskata maksaruokavaliot sinne mihin aurinko ei paista ja kokeilla kunnon lihaisaa ruokavaliota.

Ehkäpä me katsomme tällä ruokavaliolla vielä viikon pari ja yritän pudottaa puuron kokonaan pois. Sitten katsotaan naturopaatin kanssa vieläkö kannattaa jatkaa. Jos ruokavalion vaihto on edessä niin sitten tehdään barf kokeilu ja jos sekin kusee niin sitten mennään eläinsairaalan ohjeiden mukaan eliminaatiolle. Jos sekään ei toimi niin sitten loppuukin ideat siihen.

Joku sanoi hyvin yahoon IBD groupissa. IBD:n kanssa elämisessä ei pidä yrittää keksiä ratkaisua joka poistaisi kaikki oireet lopullisesti, vaan todennäköisesti elämä on tasapainoilua ja vuoristorataa koiran elämän loppuun saakka.