Keppejä @ mökillä

Kuvasin tänään ensimmäistä kertaa mökillä meidän keppitreeniä. Olkoon tämä sessio 6, vaikka sessiot on kyllä mennyt jo monta kertaa sekaisin kun ollaan tehty niin monia pieniä toistokertoja. Neljä keppiä on nyt tasalinjassa ja kulmat, suunnat ja etäisyydet alkaa olla hyvällä mallilla.

Huomenna ajattelin mitata tuon keppien välin, että voin olla varma siitä että se on tästä eteenpäin aina sama ja oikea. Helpottaa Lokin hommaa, kun voi mennä liike lihasmuistiin ilman, että pitää joka kerta miettiä miten pitää liike mitoittaa.

On se vaan taitava! Noilla toistoilla missä minua ei näy, lähetän Lokin tosi kaukaa kepeille. Äiti toimi palkkanaisena ja Loki sai tämän session aikana iltaruokansa. Hirveästi sillä oli virtaa ja homma meinasi alussa mennä vähän plörinäksi kuten videosta voi huomata, mutta pian alkoi jo mennä paremmin. Aiemmin tänään monen viikon tauon jälkeen Loki oli tosi viisas, siitä ihan näki kun se väärin mennessään ja kepeiltä pois tullessaan jäi seisomaan kuin miettien "häh, mä tulin väärästä raosta, tää ei kyllä nyt mennyt niinkuin strömssössä" ja lähti heti yrittämään uudellen. Ai että on fiksu jätkä!

Videota tehdessäni huomasin, että toinen puoli menee paljon paremmin kuin toinen, eli se otetaan huomenna tehosyyniin. Samoin ajattelin treenata leikkauksia ennen ja jälkeen keppien. "Nollakulmat" pitää myös hoitaa varmoiksi ja niin, että koira on kummallakin puolella ohjaajaa kummaltakin puolelta keppejä lähettäessä.

Vahvasti näyttää siltä, että tällä reissulla päästään vielä lisäämään kolmas keppipari joukkoon. Erittäin mielenkiintoista nähdä miten ekat toistot siinä menee, pitää ehdottomasti kuvata nuo yritykset.

Superb!

Yritin keksiä otsikkoa mikä kuvastaisi miten hyvin meillä tänään meni agilityssä, mutta en keksinyt mitään joten pistin lyhyesti ja ytimekkäästi superb!

Oli siis, jälleen, ihan huippuhyvät treenit äsken tällä kertaa ast:n jatkokurssin toisella kurssikerralla. Ensin tervehdimme Anskua ja Pennyä ja saimme Tampereelta tänne Espoon perämetsiin asti matkanneen tilaamani treenitaskut Tampereen Pikkukoirien brodeerauksella. Taskut pääsivät heti käyttöön samoin kuin uudet nappulakenkäni ja oli muuten ihan eri tuntuista menoa kuin vanhoilla talvikengilläni. Rata näytti tältä.

Loki ei ole tavis rengasta mennyt enkä nyt halunnut sitä sille opettaa (tarkoitus on naksutella se joskus omatoimitreeneissä), joten jätettiin kaksi ensimmäistä suosiolla pois. Otettiin ensin A yksinään, oikein mainio. Sitten otettiin pari kertaa A ja jatkettiin siitä kontaktilta suoraan rauhallisen palkkaamisen jälkeen 5 hypylle. Lokin kontaktit sai taas kommenttia että häiriötä enemmän ja pitäisi kiinnittää huomiota että palkka tulee maasta ettei Loki kuikuilisi minuun päin.

Seuraava pätkä otettiin hyppy 5, valssi ennen hyppyä 6, takaakierto ja valssi ennen putkeen lähetystä. Tämä meni oikeastaan erittäin nappiin. Putken jälkeen Loki kiersi muurin (oli medimuuri, ei varmaan olla koskaan menty medikokoisena) joten ei menty enää eteenpäin. Koutsi sanoi, että näytti siltä etten ehdi hyvin valssata ellen lähetä Lokia kauempaa takaakierrolle (esteet 7 ja 8 on vähän liian lähekkäin tässä kuvassa). Otettiin vielä uudestaan nämä valssit ja meni jälleen tosi hyvin. Oli jotenkin ihanan napakka tuntuma maahan uusilla kengillä ja tuntui siltä, että omat jalat alkaa pikkuhiljaa löytää valssiaskeleet. Ja ohjaaja peräti sanoi, että mun meno näytti hyvältä! Miettikää!

Muuri ja pussi ei sujunut ekoilla toistoilla, joten tehtiin kumpaakin erikseen ja sitten putkelta muurille ja pussille. Pussia nostettiin ensin mutta loput toistot meni pussi maassa, vaikka tuulikin vähän pelottavasti välillä. Lopetettiin siihen kun putki-muuri-pussi meni hyvin ilman apuja.

Kuvasarja aiheesta "Loki suuri saippuakuplien metsästäjä"

Tuli jotain puhetta pussista ja tuulesta ja pussin menemisestä solmuun, mihin koutsi sanoi tosi mielenkiintoisesti, että hänen mielestään Loki vaikuttaa niin kovalta ettei se välittäisi mitään jos jäisi joskus pussiin jumiin. Veikkasi vahvasti että tuommoisen pussijumin jälkeen ei tarvittaisi Lokille kuin pari toistoa niin se menisi jälleen pussin eikä mitenkään alkaisi sitä jännittää. Toivottavasti koskaan ei jouduta tähän tilanteeseen, en nimittäin halua osoittaa koutsin olevan väärässä tuossa asiassa :P. Ihmettelin ääneen tuota kommenttia ja kouluttaja sanoi että Loki on niin innokas että vaikuttaa ehkä siksi kovalta tyypiltä. Upea upea juttu jos Lokin agilityliitäminen alkaa vaikuttaa itsevarmalta (olisipa ohjaajakin).

Vähän ärsyttävästi Loki haisteli koko session aikana yhtä kohtaa useampaan kertaan, mitä lie hyvää siihen tippunut.

Lämmittelin Lokia ennen meidän vuoroa juoksemalla sen kanssa hirveetä kyytiä ja pistämällä pyörimään ja peruuttamaan ja pomppimaan ja muuta. Loki löysi äänijänteensä ja aloitti tästä koko tunnin kestävän melkein nonstop haukkumisen, mikä ei ole yhtään Lokin tapaista. Ehkäpä sitä sitten on jotenkin rento fiilis nykyään treeneissä, jos Lokikin alkaa vähän saamaan itsevarmuutta? Oman vuoron jälkeen jopa vähän hävetti kun Loki louskutti millon millekin eikä meinannut hiljentyä millään jos ei juuri sillä sekunnilla ollut nakkia nenän edessä.

 Meillä on kyllä tosi kiva agiryhmä tuolla. Se huono puoli vaan on, että kun kentän laidalla on niin hyvät jutut niin välillä unohtuu seurata muiden treeniä, mikä olisi erittäin opettavaista sekin.

Ansku lupasi tuoda viimeistään ensi maanantain treeneihin meille minkinkarvaa, kuten Pennyn lelussa. Loki menee varmaankin ihan täpinöiksi tuollaisesta, oikeasta karvasta, mikä vielä on lojunut vintillä vuosikaupalla. Oi niitä ihania hajuja! On ainakin ensi viikon treeneihin palkka ;)

Kotiin päästyä Loki riehui vielä varmaan tunnin Fionan kanssa, se seuraa Fionaa nykyään kuin hai laivaa. Käy eteen makaamaan ja hakee (esi)leikkimään. Pitääkin usein komentaa Loki pakittamaan tai ottaa Fiona sohvan toiseen päätyyn ja Loki toiseen, jos meinaa meno mennä liian ahdistavaksi.

Harmittavasti meiltä jää tältäkin viikolta i-hah:in treenit välistä, koska lähdemme keskiviikkona pitkän viikonlopun viettoon mökille. Can't wait!

Sankarit sukkahousuissa

Loki sai tänään päälleen sukkikset! Katsokaa nyt miten komea siitä tuli.

Tarkoitus oli tulevia näyttelyitä silmällä pitäen litistää Lokin selkäkarvat, mitkä viime uimalareissun jälkeen ovat olleet jatkuvasti pystyssä kun yritin niitä nätiksi föönata (siinä komeasti epäonnistuen). Useamman tunnin se tuota viritelmää piti ja välillä sitä nostelin kun tuppasi valumaan. Loki oli täysin sinut "vaippansa" kanssa, vaikka kerran private partsejaan putsatessa vaikuttikin saaneen ihan jonkun "omg missä mun vehje" -reaktion, kun mokoma uloke oli jäänyt vaipan sisään. Nostin sukkiksia osoittaakseni sille että kaikki on vielä tallella ja jälleennäkeminen olikin hyvin iloinen.

Sukkisten lähdettyä pois karvat olivat mielestäni paljon paremmin asettuneet, toivottavasti pysyvätkin näin myös seuraavan kastumisen jälkeen. Ennen/jälkeen kuvia ei valitettavasti tullut otettua, mutta elättelen toiveita että huomenna koikkereiden näyttelykoulutuksessa saisin Lokista uudella sliipatulla tukalla jonkunnäköisen otoksen.

Loki on muuten, ihan kuin protestoidakseen aiempia kirjoituksiani liittyen sen herkkyyteen, käyttäytynyt viimeisen viikon aikana yllättävän rohkeasti. Metallihäkkiinsä se menee jo mielellään eikä häkin kolina saa aikaan pelkokorvia. Sitten naksuttelin sen yhdellä sessiolla kävelemään parvekkeen puulattialla mihin se ei sitä ennen tykännyt kävellä, kontaktilaudasta tehtyä "keinu" viritelmää se paukuttelee jo reippaasti, toissapäivänä pomppasi pelkästä kehotuksesta kaivon kannelle mitä on ennen arastanut ja äsken iltalenkillä käveli tuosta noin vaan hiekkalaatikon päälle vedetyn tumman peitteen päällä. Lisäksi tänään AST:n epiksissä käydessämme se oli kuin kotonaan.

Tuli muuten hyvä mieli, kun eräs AST:n työntekijä kommentoi Lokia morjestaessaan että "onpa sosiaalinen koikkeriksi".

Loksutin on kyllä selkeästi yllätyksiä täynnä oleva pikkukoohottaja.

Runoilijapoika korkkaa jälleen yhden agikentän

Eilen oli AST:n jatkokurssin ensimmäinen kerta. Mentiin paikalle pariakymmentä minuuttia etukäteen, että oltaisiin aikaisin rataa rakentamassa ja ehdittäisiin katsoa meitä ennen olleita alkeiskurssilaisia. Matkalla kentälle meitä vastaan tuli koikkeri, samanrotuisiin on aina hauska törmätä :). Tämä oli Ella, Chirpy's kennelistä. Loki ja Ella pistivät pienet rallit pystyyn minkä nyt siinä jalkakäytävällä pystyivät.

Kentällä odoteltiin aikamme ja alussa esittäydyttiin ja juteltiin hieman. Meidät (8 koirakkoa) jaettiin kahtia ja kaksi kouluttajaa kouluttaa samoja neljää koirakkoa koko kurssin ajan. Meidän kouluttajamme oli erittäin mukava ja hyvin kokenut agilitykouluttaja ja -harrastaja. Tykkään tosi paljon kurssin agilityperiaatteista. Näistä kertoo esimerkiksi jotain se, että suuri osa meidän kurssikavereista sai tärkeimmäksi läksyksi opetella leikkimään koiran kanssa. Irtoamista opetetaan namitargetilla. Meidän nelikkoon kuului Lokin lisäksi yksi espanjanvesikoira, russeli ja snautseri.

Ensin rakennettiin rata. Odotellessa pari koiraa haukkui kovasti, mistä kouluttaja sanoi että koirien pitäisi odottaa hiljaa, ihan naapureiden takia. Osa koirista olikin siis omistajiensa mukana rataantutustumassa, kun eivät malttaneet olla hiljaa eikä autoja ollut mukana. Loki odotti nätisti, vähän arasteli kun perro vetäisi kumoon jonkun (pienen) jalkapallomaalin mihin oli sidottu. Kävin viemässä Lokia vähän kauemmas odottelemaan ja siellä oli rennommin. Rata näytti tältä.

Ykkönen mentiin takaakierrolla ja putken jälkeen oli tarkoitus leijeröidä seuraavat hypyt ja takaaleikata putkeen 7. Russelin ollessa radalla Loki vinkui ja veti kentälle, me likes. Me oltiin toisena vuorossa. Kaikki koirakot kävivät kerran radalla. Lokin kanssa otettiin ensin 1-4 eli takaakierto ja putkeen, kouluttaja palkkasi lelulla putken jälkeen. Loki oli ihan super! Takaakierto oikein upea ja lokimaiseen tapaan putkeen mentiin vauhdikkaasti. Lelua riepoteltiin hyvin innokkaasti. Tämän jälkeen otettiin alkuun mukaan hyppy 6, eli Loki meni 6,1,2,3,4. Ei muuta ongelmaa, kuin että Loki kiersi hypyn 3, mikä oli hieman eri linjassa muiden kanssa (kuvassa on virheellisesti ihan samassa linjassa). Seuraavat pari toistoa otettiin hypyltä 2 ja yritettiin leijeröidä hypyille 5-6 asti. Lelun perässä Loki meni kyllä kummatkin mutta ei se ihan tainnut vielä tajuta että olin sen sinne myös ohjaavinani. Viimeinen toisto oli tarkoitus ottaa 2-7 eli takaaleikkaus mukaan. Loki kiersi jälleen 3 hypyn, taisi kiertää 6 hypynkin tullessaan minua kohti puomille ja takaaleikkauksesta olin auttamattomasti myöhässä mutta löytyihän se putki lopulta, ja voi kun meillä oli kivaa! :D

Lopussa otettiin yhden kerran puomi yksittäin, jotta kouluttaja näkisi mikä meidän kontaktien tilanne on. Loki vähän himmaili puomilla, mutta pysähtyi napakasti oikeeseen kohtaan. Tästä tuli kommenttia että rohkeasti vain liikettä, etäisyyttä jne mukaan ja koira vapautetaan VAIN käskyllä (ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin :)).

Kouluttaja kehui kovasti Loksutinta ja menihän se tosi hienosti, vaikka itse sanonkin! Pari kertaa varasti lähdöstä ja siihen saatiin kommenttia että pitäisi niitä vähän treenata. Tosi kivat fiilikset jäi! Vaikka taisin jotenkin venäyttää nivuseni, sillä vieläkin on kävely vähän haastavaa.. Jos huomenna on vielä kipeä niin pitää skipata agility :(. Pitää selkeästi alkaa itsekin venyttelemään ennen suoritusta. Kuitenkin lopetettiin ajoissa ja Lokille jäi kova hinku radalla, kun seuraavien vuorolla yritti päästä vielä mukaan.

Reissu alkoi käydä kummalliseksi siinä vaiheessa, kun nähtiin jo toinen koikkeri. Tämä oli Terra, jonka kanssa Loki pisti pienen nokkapokan pystyyn tervehtimisen jälkeen. Mikä lie mielenhäiriö tuli kun päästin Lokin haistelemaan toista urosta. Terrahan on Lokin kanssa hyvin samanikäinen vielä. Loki ei tälläkään kertaa aloittanut murinoita, mutta kun hihnat menevät solmuun niin katastrofin ainekset ovat ilmassa. Murinoita pahempaa ei kuitenkaan onneksi päässyt sattumaan ja hetki siinä hengailtiin vielä yhdessä ja vaihdettiin kuulumisia.

Olen muuten opettanut koirani hyppimään ihmisiä vasten.. aijajaij. Jäin hetkeksi jutskaamaan toisen nelikon kouluttajan kanssa, sillä selvisi että hän oli meidän treenikaveri talvelta :). Hauska törmätä tuttuihin! Mutta Loki siis pomppi tätä ja meidänkin kouluttajaa vasten kovasti. Se on myös alkanut nousta minua vasten ja osaapa jopa pompata syliin. Minua vasten saa kyllä nousta, mutta vieraita vasten olisi ehkä parempi olla nousematta.. Mutta minkäs teet kun olen niin iloinen sosiaalisesta koikkeripojastani että katson ilosilmin kun Loki iloissaan menee tervehtimään pomppimalla vasten :P. Lisäksi mitä röyhkeämpi se on agilityssä niin sitä parempi.

Fionalle tämä tiesi jo toista iltaa peräkkäin kun se jää pariksi tunniksi kotiin yksin. Liekö se protestoi vai sitten ihan vaan ei osaa olla yksin kummalliseen aikaan päivästä, mutta kumpanakin kertana oli pissat lattialla. Tämä on Lokille aika ikävää, kun vaikka miten hinkkaan niin Loki-parka menee kohtaa nuolemaan ja alahuuli väpättää. Sillä on muutenkin ollut kovin kevättä rinnassa, joka puskaa pitäisi jäädä lipomaan. Sitten sisällä siitä ei tiedä onko sillä oikeasti hätä vai onko vain ikävä tyttöjä. Se on sellainen herkkä runoilijapoika, huokailee syvään ja inisee, aivan kuin ajattelisi ääneen että "voihhh tätä elämää kun täällä sisällä käyn nyt pitkäkseni haaveilemaan kaikista ihanista tytöistä..". Varmaan tullut emäntäänsä, olinhan minäkin sentään rippileirillä leirin runonlausuja.

Fiona saa korvaavan reissun perjantaina, kun otan sen mukaani keskustaan jätskille. Se on niin helppo kun sen saa kannettua niin kovin vaivattomasti.

Muistiin että kumpikin koira alkoi tänään saamaan axilur matokuurin.

Pikajuna Meksikon

Autolla oltaisiin oltu jo perillä, mutta mepä ei semmoisia nyt kannateta! Ainakaan tänään, huomenna varmaan taas. Viime kirjoituksesta innostuneena käytiin tänään Lokin kanssa ajelemassa bussilla ja junalla matka Espoon keskuksen kautta Leppävaaraan ja parin tunnin päästä takaisin.

Mentiin bussipysäkille hyvissä ajoin, että ehdittiin vähän leikkiä sekä lelulla että kamerakännykällä.

Bussissa oli tyhjää, Loki oli maassa enimmäkseen vaappuen seisoskeli ja tuumaili että uskaltaisiko tässä mennä maaten. Hetken istui. Tyytyväinen oli kun pitkä 9 minuutin bussimatka oli ohi. Vaan eipä tiennyt poika että pahempaa oli vielä tulossa. Juna Espoosta Leppävaaraan oli tupaten täynnä. Tungettiin ikkunapaikalle ja pistin Lokin maahan. Junassa se oli levottomampi kuin bussissa, varmasti ihmismäärästä johtuen. Eräs vanha nainen mulkaisi meitä pahasti siirtyessämme hänen viereensä vapaalle ikkunapaikalle ja hetken päästä nainen vaihtoi paikkaa. Myöhemmin vasta tajusin, etten ollut ollenkaan tarkastanut olimmeko lemmikkivaunussa vai emme.. Noh, ei kukaan ainakaan päin naamaa huutanut.

Leppävaaraan päästyämme Loki oli helpottunut ja paikat tunnistaessaan suunnisti määrätietoisesti siskolle jolle oltiin menossa. Siellä tajusimme, että nythän oli Suomen peli tosiaan juuri alkamassa. Ei siis ihme että oli vähän tungosta junassa! Ei muuta kuin pelistudio pystyyn ja pelin jälkeen kotimatkalle. Arvattavasti junat olivat jälleen Lepuskin kohdalla aivan täynnä Suomi-faneja (menomatkalla en kyllä muista ainuttakaan Suomi-paitaa nähneeni, joten en siksi tajunnut että oli peli), joten Loki sai matkustaa junaan ja pois sylissä kuten edelliselläkin junamatkalla. Siinä tungoksessa en viitsi näin pientä koiraa kävelyttää maassa. Sen verran vaivalloista meidän meno kuitenkin taisi olla, että eräs ystävällinen mies luovutti meille istumapaikkansa. Loki istui tyytyväisenä sylissä koko matkan ja varmaan oli sen verran väsynyt ettei jaksanut kuin ihmetellä ihmisiä.

Junan jälkeen suunta bussiin mikä oli jälleen lähes tyhjä. Loki matkusti matkan sylissä missä näköjään (yllättäen :) tykkää matkustaa mielummin kuin maassa. Ensi kerralla ehkä pitää opettaa koirapojalle missä koiran paikka on tällaisissa kulkuneuvoissa. Tämä kerta menköön totuttelun piikkiin. Vaikka on se ihan kiva pitää koiraa sylissä, mutta tämmöinen 9,5kg painava alkaa olla jo tosi maksimirajoilla sen suhteen. On koikkeri kyllä vaan näppärän kokoinen, menee maassa mutta myös tarvittaessa sylissä.

Tosi kivasti meni Lokin koko elämän toinen juna- ja bussimatka. Kotimatkalla se oli jo ihan rennosti kummassakin vehkeessä.

Tälle viikolle on tiedossa kivaa ohjelmaa. Huomenna meillä alkaa AST:n agilityn jatkokurssi. Toivottavasti Loki jaksaa liidellä, ajattelin nyt pysyä tiukkana siinä että lopetetaan ajoissa. Vaikka ensimmäisellä kerralla olisi tietysti kiva tehdä mahdollisimman paljon, että kouluttajat saavat oikean kuvan meistä, mutta yritän nyt pitää pääni tässä. Tiistaina lepopäivä ja keskiviikkona I-hah:in agility, mikäli työt antavat periksi. Joudun nimittäin normaalista poiketen pitämään huomenna gradupäivän (nyt ei kyllä yhtään harmita tämä asia) ja keskiviikkona töihin. Torstaina lepopäivä ja perjantaina ajattelin mennä Lokin kanssa kurkkimaan tunnelmaa AST:n järjestämissä nASTa cup 2012:ssa tuossa lähikentällä. Innostamaan poikaa ja totuttamaan meteliin ja agilitykisojen tunnelmaan. Lisäksi jos sää sallii niin perjantaina jatkamme Lokin kanssa bussitotuttelua ja matkaamme Helsingin ydinkeskustaan terassille siskon kanssa. Lauantaina on sitten vuorossa kooikerhondjeporukan järjestämät näyttelytreenit Kilossa.

Hirrrveästi ohjelmaa nyt kun agilitykuviot on vaihtumassa, ehkä sitä seuraavalla viikolla pääsisi vaikka jälkiurakan aloittamaan tälle kesälle?

Mielikuvitus mh-luonnekuvaus

Sekalainen analyysi Lokin luonteesta taas tulossa, skipatkaa rauhassa.

Tarkoitus on viedä Loki MH-luonnekuvaukseen sen ollessa fiksu ja filmaattinen aikuinen, eli odotan varmaan johonkin kolmen vuoden ikään asti - vähintään. Nyt jos sen veisi niin se saisi varmaan traumoja loppuiäkseen. Mielikuvitusleikki on kuitenkin sallittua ilman traumatisoitumista ja rupesin miettimään, miten Loki tällä hetkellä käyttäytyisi luonnekuvauksessa.

Tässäpä pieni kuvitelma siitä, miten Lokin testi tällä hetkellä voisi mennä. Merkitsen kaksi jos en osaa päättää kumman reaktion Loki tekisi.

1. KONTAKTI
Tervehditään testinjohtajaa (TJ). TJ ottaa koiran ja kävelee sen kanssa vähän matkan päässä. Testataan, miten koira suhtautuu käsittelyyn, TJ kopeloi koiran kuonosta takapäähän ja katsoo hampaat.

	1	2	3	4	5
1a Tervehtiminen	Torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra	Välttää kontaktia, väistää	Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä	Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen	Mielistelevä kontaktinotossa, hyppii, vinkuu, haukkuu jne.
1b Yhteistyö	Ei lähde vieraan ihmisen mukaan/Ei kokeilla	Lähtee mukaan haluttomasti	Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TJ:sta	Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TJ:sta	Lähtee mukaan hyvin innokkaasti, erittäin kiinnostunut TJ:sta
1c Käsittely	Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra	Väistää tai hakee tukea ohjaajalta	Hyväksyy käsittelyn	Hyväksyy ja ottaa kontaktia	Hyväksyy ja vastaa liioitellulla kontaktilla

- 1b voi olla myös, että lähtee mukaan haluttomasti, mutta O'Shean koulutuksessa Loki lähti mukaan ja hyväksyi käsittelynkin joten siksi valitsin nämä.

2. LEIKKI 1
Ohjaaja houkuttelee koiraa lelulla, minkä jälkeen ohjaaja ja TJ heittelevät lelua toisilleen muutaman kerran. TJ heittää lelun lopuksi sivummalle. Tämä toistetaan kahdesti. Sen jälkeen TJ houkuttelee koiran leikkimään.

	1	2	3	4	5
2a Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee	Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii - aloittaa hyvin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c Puruote ja taisteluhalu	Ei tartu esineeseen	Tarttuu viiveellä - irrottaa/pitää, ei vedä vastaan	Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta	Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TJ irrottaa	Tarttuu heti koko suulla, vetää, tempoo, ravistaa kunnes TJ irrottaa

3. TAKAA-AJO
Koiraa pidetään pannasta ja annetaan sen katsoa miten maassa tappien ja joustavan narun avulla liikkuva "saalis" lähtee liikkeelle. Sen jälkeen koira päästetään irti.

	1	2	3	4	5
3a Takaa-ajo	Ei aloita	Aloittaa, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b Tarttuminen	Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia

4. AKTIVITEETTITASO
Ohjaaja seisoo täysin passiivisena paikallaan katsoen suoraan eteensä kolmen minuutin ajan. Koiraa ei saa katsoa.

1	2	3	4	5
Tarkkailematon, kiinnostumaton, passiivinen	Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua,seistä tai maata	Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja	Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyvät vähitellen	Toiminnot vaihtelevat nopeasti osion aikana/rauhaton koko ajan

5. ETÄLEIKKI
Koiraa pidetään pannasta rintamasuunta metsään päin. Metsästä kuuluu ensin ääniä ja sen jälkeen esiin tulee hupulliseen viittaan pukeutunut henkilö. Henkilö kulkee vähän matkaa eteenpäin, ottaa hupun pois päästään ja alkaa heitellä mukanaan ollutta lelua ilmaan, minkä jälkeen juoksee läpinäkyvän seinämän taakse piiloon ja koira päästetään irti.

	1	2	3	4	5
5a Kiinnostus	Ei kiinnostu avustajasta	Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja	Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja	Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä	Erittäin kiinnostunut avustajasta, useita lähtöyrityksiä
5b Uhka/Aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä, 1-2 osion ensimmäisessä osassa	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä, 1-2 osion ensimmäisessä ja toisessa osassa	Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensimmäisessä osassa	Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensimmäisessä ja toisessa osassa
5c Uteliaisuus	Ei saavu avustajan luo	Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo	Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo	Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä	Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d Leikkihalu	Ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii, voi tarttua varovasti, mutta ei vedä	Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa mutta tarttuu uudelleen	Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e Yhteistyö	Ei osoita kiinnostusta	Kiinnostuu, mutta keskeyttää	Kiinnostuu leikkivästä avustajasta	Kiinnostuu leikkivästä ja passiivisesta avustajasta	Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

- uskoisin, että Loki ensin pelkää, sitten ehkä kiinnostuu ja menee katsomaan, mutta en usko sen leikkivän.

6. YLLÄTYS
Kävellään koiran kanssa talutin pitkänä, kun yhtäkkiä edessä nykäistään ylös haalari. Kun koira on saatu haalarin luo, se kierretään kahdesti.

	1	2	3	4	5
6a Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä katsettaan haalarista	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b Puolustus/Aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja hyökkäyksiä, voi purra
6c Uteliaisuus	Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/Ei mene ollenkaan	Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä	Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu jollain ohitus-kerralla	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohitus-kerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohitus-kerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohitus-kerralla
6e Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta haalariin	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohitus-kerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohitus-kerralla	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohitus-kerralla

- vaikea sanoa, mutta en usko että Lokia saisi haalarin luo ollenkaan vapaaehtoisesti. Toki on mahdollista että se yllättää ja menisikin katsomaan houkuteltaessa, mutta pidän tätä aika epätodennäköisenä varsinkin testin tässä vaiheessa kun stressaavia osioita on jo ollut.

7. ÄÄNIHERKKYYS
Sama periaate kuin edellisessä osiossa, mutta säikäyttäjänä on räminälaite.

	1	2	3	4	5
7a Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b Uteliaisuus	Ei mene katsomaan	Menee räminä-laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee räminä-laitteen luo, kun ohjaaja seisoo sen vieressä	Menee räminä-laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumis-nopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu jollain ohitus-kerralla	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohitus-kerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina väh. kahdella ohitus-kerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
7d Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohitus-kerralla	Pysähtyy,haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

- tämä riippuu ilmestyykö räminälaite yhtäkkiä vai alkaako ääni vain yhtäkkiä. jos laite on koko ajan paikalla ja ääni vain tulee mukaan yllättäen niin sitten tuskin reaktio on näin vahva.

8. AAVEET

Ohjaaja seisoo paikallaan passiivisena eteensä tuijottaen talutin pitkänä. Esiin tulee kaksi "aavetta", jotka lähestyvät hitaasti ja rauhallisesti. 

	1	2	3	4	5
8a Puolustus/Aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkaus-eleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa uhkauseleitä ja useampia hyökkäyksiä
8b Tarkkaavaisuus	Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/Ei kiinnostu lainkaan	Katselee aaveita silloin tällöin	Tarkkailee  aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista	Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja	Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c Pelko	On ohjaajan edessä tai sivulla	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkan- ottoa	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/ Pakenee
8d Uteliaisuus	Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/Ei mene ajoissa	Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa	Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä	Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleen väliin	Menee katsomaan ilman apua
8e Kontaktinotto aaveeseen	Torjuu kontaktia/Ei mene ajoissa	Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, mutta ei vastaa siihen	Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin	Ottaa itse kontaktia avustajaan	Innostunutta kontaktin- ottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu

9. LEIKKI 2
Periaate sama kuin ensimmäisessä leikissä, eli leikkiä TJ:n kanssa.

	1	2	3	4	5
9a Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee	Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii - aloittaa hyvin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
9bTarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10. AMPUMINEN
Ammutaan yhteensä neljä laukausta. Kahden ensimmäisen aikana ohjaaja leikkii koiran kanssa ja kahden viimeisen aikana ohjaaja seisoo passiivisena koira pitkässä taluttimessa.

1	2	3	4	5
Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön	Häiritsevyys lisääntyy leikin/ passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön	Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms. mutta palaa leikkiin/ passiivisuuteen	Keskeyttää leikin/ passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/ passiivisuuteen	Häiriintynyt, pelokas/Yrittää paeta/Ohjaaja luopuu ampumisesta

Voi mennä ihan metsäänkin ja paljon riippuu siitä minkälaisena itse olen. Todennäköisesti olen itsekin niin jännittynyt että Lokin reaktiot korostuvat. Tämän hetkisen nössykkä-Lokin en usko kuitenkaan tätä rohkeammin reagoivan.

Hauska palata sitten näihin arvioihin parin vuoden päästä, varmaan teen uuden arvion silloin ja sitten itse testin jälkeen on mielenkiintoista katsoa miten oikeaan osuin.

------------------------------------------------------------

Ylläolevan tekstin kirjoittelin eilen, mutta en julkaissut vielä. Hyvä, sillä tänään törmäsin googlen kautta erittäin mielenkiintoiseen blogiin, minkä olemassaoloa en ollut vielä löytänyt. Kyseessä on Habaneran Havaintoja -blogi. Kirjoittaja on pitkän linjan koiraimmeinen ja vielä kivaksi yllätyksekseni havannankoiraharrastaja. En malta odottaa, että pääsen rauhassa lukemaan hänen bloginsa alusta loppuun, sen verran mielenkiintoisia ajatuksia, kannanottoja ja mielipiteitä muutamat selaamani kirjoitukset esimerkiksi koiran luonteista, jalostuksesta ja näyttelyistä aiheuttivat.

Erityisen kiinnostava tähän tilanteeseen oli hänen kirjoittamansa tekstit aiheesta "Onko koira arka, herkkä, pehmeä vai pidättyväinen?" (osa 1, osa 2, osa 3)

Toivottavasti kirjoittaja ei pahastu, kun vähän tässä lainaan hänen tekstiään.

"Ajattelen, että aralla koiralla on tavalla tai toisella perinnöllisesti huono hermorakenne. Se miten voimakkaasti arkuus tulee koiran käytöksessä ilmi, riippuu sen elämänkokemuksista ja omistajan osaamisesta, mutta arkuus ei missään nimessä ole yksin omistajan syy. Selvä arkuus huonontaa koiran elämänlaatua, mutta haitan määrä riippuu suuresti koiran elinoloista.

Haluan erottaa arkuuden ja tilannekohtaisen, satunnaisen arkailun. Jälkimmäinen on minulle lähinnä tottumattomuudesta johtuvaa ja usein koiran kannalta viisasta käytöstä, joka turhaan nolottaa koiran omistajaa.

Herkkänä pidän koiraa, joka havaittavalla tavalla reagoi pienempiin ärsykkeisiin kuin keskiverto lajikumppaninsa. Omista koiristani Luna on selvimmin herkkis: se "lukee ajatuksiani" eli tuntuu melkein tulkitsevan ruumiinkieltäni ennen kuin itse olen tietoinen aikeistani. Herkkä koira on kai useimmiten myös pehmeä, mutta onko se aina? Mielestäni ei.

Pehmeä koira muistaa kielteiset kokemukset pitkään, jopa lopun ikänsä. Säikähdettyyään se myös palautuu säikähdyksestään hitaammiin kuin kovempi lajitoverinsa. Koiralla, joka on vain pehmeä, ei sen sijaan ole mitään sisäsyntyistä arkuutta, jollainen on esim. paukkuarkuus.

Pidättyväinen koira haluaa pitää välimatkaa tuntemattomaan ihmiseen eikä ole järin koirasosiaalinenkaan. Se haluaa itse päättää kontaktinotosta, ja saadessaan näin tehdä "sulaa" nopeasti mutta ei ala liehakoida ja kerjätä suosionosoituksia. Saatuaan tuntemattoman ihnmisen luokiteltua pidättyväinen koira suhtautuu häneen lähinnä välinpitämättömästi

Pidättyväinen koira ei ole ihmisille vihainen eikä se pelkää heitä. Eräällä tavalla ymmärrän sitäkin, että pidättyvyyttä pidetään jonkinlaisen arkuuden muotona, mutta tällöin pitäisi kuitenkin tietää koiran rotu, tilanne ja tapa jolla pidättyvyys ilmenee sen seikan takaamiseksi, puhutaanko varmasti samasta asiasta. Luoksepäästävyys on toki useimmille roduille suotava ominaisuus."
- Lähde: http://habaneranblogi.vuodatus.net/blog/2590661/onko-koira-arka-herkka-pehmea-vai-pidattyvainen-osa-3/

Pidin ylläolevaa erittäin mielenkiintoisena, sillä olen näitä samoja termejä pyöritellyt itsekin ja niiden tarkoitus ei liene aina ihan selkeä. Tämän jaottelun mukaan, mikä kuulostaa omaan korvaani hyvin järkevältä, Loki olisi herkkä ja jonkinverran pidättyväinen. Pehmeydestä en osaa oikeastaan tarkkaan sanoa, sillä Lokilla ei ole takanaa mitään niin pahoja kokemuksia, mistä voisin sanoa jääneen traumoja. Vaikka se keväällä säikähtikin erään agihallin lattian kolahdusta, ei se seuraavalla käynnillä tuota enää muistanut. Ei se mikään kovakaan silti todellakaan ole, mutta ehkä pitäisin sitä hieman pehmeänä.

Herkkä se sen sijaan nimenomaan on. Se reagoi pienempiin ärsykkeisiin, kuten äänet ja oudot alustat, huomattavasti esimerkiksi Fionaa enemmän. Se myös lukee minua paremmin kuin minä itse. Tällä hetkellä tuntuu, että se on normikoikkeriakin vähän herkempi. Aika näyttää onko kyseessä ohimenevä kehitysvaihe vai onko näin suuri herkkyys tullut jäädäkseen. En muista olenko kirjoittanut blogiin Fionan tästä ikävaiheesta, mutta silläkin oli joskus reilun vuoden ikäisenä vaihe, kun se säikähti jos yksittäinen heinä sattui osumaan siihen lenkillä. En muista tarkalleen milloin tämä meni ohi, mutta nykyään saatan ihan yllättyä siitä miten rohkeasti Fiona uusiin asioihin reagoi.

Aloin pari päivää sitten miettiä mitä kaikkea Fiona on elämänsä aikana kokenut ja minkälaisissa tilanteissa se on ollut. Sen kanssa on käyty esimerkiksi Tampereen keskustassa koskenrannassa katsomassa teekkareiden kastamista, se on ollut mukana humanistien pikkujouluissa, sen kanssa on käyty Hesan keskustassa espalla kahvilla ja jäätelöllä useampaan kertaan ja se on ollut mukana Helsingin Kaivopuistossa katsomassa kun väki (mukaan lukien minä itse) hyppää benjiitä. Kaikissa näissä Fiona on ollut rennosti makoilemassa viltillä tai tuolin alla. Ehkä tämän ansiosta Fiona onkin maailman helpoin mukaan otettava, oli kyse sitten mistä tahansa kulkuneuvosta tai tilanteesta.

Jos miettii mitä vastaavia kokemuksia Lokilla on tällaisista tilanteista niin ihan säikähdin, kun en muistanut kuin yhden ainoan. Loki kävi kerran viime vuonna mukanani junalla rautatieasemalla kääntymässä. Ehkä tähän voi laskea tosin myös kaikki koiranäyttelyt, mätsärit ja agilitykisat missä Loki on käynyt paikalla. Mutta nämä ovat kuitenkin tosi erilaisia verrattuna Fionan kokemiin tilanteisiin. Onko tuo rautatieaseman visiitti oikeasti Lokin ainoa erityinen ihmisvilinä kokemus? Sellon läpi kulkemista ei lasketa. Oikeastiko? Rodulla millä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota tällaisiin tilanteisiin sopeutumiseen, jos rodun puolesta luonteessa voi olettaa olevan tiettyä herkkyyttä ja arkuutta? Loki on oppinut hienosti koirien kielen, alistuu yleensä helposti ja on suhteellisen koira- ja ihmissosiaalinen. Sen kanssa on keskitytty luoksetuloon, metsälenkkeihin, vapaana pitämiseen, ryhmässä olemiseen. Mutta näköjään kaikkea ei voi saada ja Lokin kanssa on unohtunut totuttaa se tietyn kaltaisiin tilanteisiin.

Ehkä olisikin siis tarpeenmukaista skipata vaikka jollain viikolla agility ja käyttää päivä hyväkseen käymällä kahvilla tai jäätelöllä keskustassa. Tämä taitaa olla ensi viikon tavoite, käydä jonain päivänä Lokin kanssa bussilla keskustassa kesän ensimmäisellä jäätelöllä ja tulla takaisin. Onko innokkaita mukaanlähtijöitä vai määrätäänkö? :)

Mainittakoon vielä syy minkä takia tänään aloin googlailemaan näitä asioita. Fiona oli hypännyt sohvalta olohuoneen pöydälle syömään kurkkua ja kun huomasin tämän niin karjaisin "FIONA". Fiona hyppäsi pöydältä sohvan kautta lattialle ja katsoi sen näköisenä että "mitä, en minä mitään tehnyt". Ei ottanut itseensä juuri lainkaan. Vaan kun huomasin Lokin reaktion niin koin taas yhden valaistumisen. Loki-raukka ei tiennyt kenelle huusin ja se oli jähmettynyt seisomaan vähän matkan päähän pää matalana. Kutsuin kumpaakin koiraa iloisesti luokse ja Loki tuli häntää heiluttaen katsomaan että "anteeksi mitä ikinä teinkään". Mahdan olla Lokin mielestä maailman epäjohdonmukaisin omistaja, kun välillä karjun ihan ilman syytä. Haastetta tuo siis kahden edes tämän verran erilaisen koiran kouluttaminen. Pitää lopettaa Fionallekin huutaminen tästä eteenpäin. Ehkä on aikakin, sillä en usko Fionan oppineen mitään vaikka kuinka lujaa sille pillastun. Samallalailla se sohvapöydälle menee kuin vaikka vuositakaperin vaikka aina on saanut lujaa palautetta näin tehdessään. Ja maailma se vaan jatkaa pyörimistään..

May day holiday

Muista aina näyttää edustavalta mökillä!

Hain otsikoksi jotain "glada vappen" tyyppistä ja yritin kääntää googlen kääntäjällä "mökki vappu". Hieno kääntäjämme vaihtoi kieleksi englanti ja pisti tulokseksi että May day holiday joten se toimikoon nyt sitten tämän vappupostauksen otsikkona. Hätähuutoja kuultiin kyllä oikeastikin mökillä, esimerkiksi silloin kun alla oleva kaveri käveli vastaan.

Yöök!

On muuten melko miellyttävää mennä käymään ulkovessassa ja huomata, että vessan kannen päällä kököttää yllämainittu hämppis. Paikalla ketään hämppisharrastajaa, mikä mahtaisi tämä ällöttävän suuri (jalkojen välinen etäisyys ehkä noin 3cm) kaveri olla nimeltään? Rantahämähäkki sopisi muuten kuvaukseen, mutta lajille tyypilliset ruumiin yli menevät valkoiset viivat puuttuvat. Ehkäpä kyseessä on siis huonehämähäkki? Kumpikaan näistä ei ole varsinaisesti myrkyllinen, mutta niiden purema vastaa ampiaisenpistoa (erään lähteen mukaan voimakkuudeltaan jopa 5-6 ampiaisenpistoa). Isän ehdottama "näytä se Lokille niin se tappaa sen" ehdotus ei siis ole kokeilemisen arvoinen :)

Pääasiallisesti ötökät pysyivät onneksi kuitenkin melko vähäisissä lukemissa, mitä nyt yhden punkin nyppäsin Lokin kyljestä pois. Toinen kaveri löytyi aamulla kuolleena sängystäni (....), liekö tarttunut ensin koiraan ja myrkkyjen vaikutuksesta kuollut. Lokille pistin juuri ennen lähtöä Scaliborin ja Fionalle Practic litkun niskaan, joten vaikutus ei ehkä ollut vielä parhain kummallakaan. Kesän kynnyksellä alkaa joka vuosi houkuttelemaan koirien häätäminen sängystä... Ne tuovat sinne kaksi asiaa mitä en sänkyyni halua: punkkeja ja siitepölyä. Varsinkin näin koivun kukkimisen aikaan pärskityttää ulkona siihen malliin etten samaa sisään haluaisi.

Tältä mökillä kuitenkin näytti vappuviikonloppuna.

Hesari saapui postilaatikkoon vajaan kilometrin päähän, joten Lokin kanssa lenkkeilimme usein aamulenkkimme lehteä hakemaan. Loki pääsi kokeilemaan pyörän vierellä juoksemista ja meni muuten tosi nätisti heti melkein alusta asti. Yhtenä aamuna piti lehti hakea kauempaa olevasta postilaatikosta, joten pyörälenkin pituudeksi tuli 4,5km. Loki pääsi välissä vilvoittelemaan järvessä.

Pihalla ollessamme Fiona oli aina vapaana. Loki oli pitkässä hihnassa ensimmäiset päivät, jottei menisi omin päin järveen. Loppupäivinä pidin sitä vapaana, aina valvonnan alla tosin, niin että se ei saanut omin päin mennä rantaan ja pysyi yllättävän hyvin. Kertaakaan ei omin päin mennyt uimaan. Luvan kanssa se kyllä kävi polskimassa useita kertoja päivässä, vaikka vesi olikin niin kylmää että rantaan tullessaan Loki ihan tärisi ja vinkui. Luulisi ettei olisi tehnyt mieli mennä uudestaan mutta näköjään tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Itse kävin pariin kertaan saunasta uimassa. Olihan jäiden lähtemisestä sentään jo melkein viikko, joten hyvin tarkeni. Tai sitten ei.

2x2 kepit oli mukana asetettuna milloin mihinkin mökin pihalle ja Lokin kanssa tehtiin toistosarjoja monta kertaa päivässä. Erityisen hyviä suorituksia tuli uimisen jälkeen, kun Lokilla oli hirrrrveä vauhti riehua ja kuivatella itseään :). Otettiin erityisen paljon eri kulmia ja etäisyyksiä, edettiin siihen että kaksi keppiparia on nyt lähes samassa linjassa. Ensi kerralla siis himppaisen eri linjassa olevat keppiparit ja kulmat tähän varmoiksi. Mikäli en keksi tässä välissä sopivaa paikkaa, niin keppitreenit jatkuvat helatorstaina kun mökin ovet aukeavat meille jälleen. Silloin täytyy ottaa kolmaskin keppipari mukaan. Kohtahan me ollaan keppien suhteen jo hallikunnossa, eli kun kolme keppiparia menee suorassa linjassa mistä tahansa kulmasta/suunnasta ja hyvältä lähettämisetäisyydeltä. Operaatio kepit kesäkuntoon näyttää siis hyvinkin mahdolliselta!

Keppejä voi käyttää hyväksi myös kuivaustelineenä.

Mitäs muuta vielä. Grillailtiin, valokuvattiin, syötiin ja juotiin. Vappupiknikille pääsivät koirat tietysti mukaan.

Kuvia tuli napsittua sen verran (joista 90% kohteena koira..), että ainakin loppukesän kuvattomiin postauksiin riittää kuvatäytettä :P. Eli prepare yourself for mycket tämänkaltaisiin kuviin.

Lokin rintakarvat värjääntyivät jälleen nahkapannasta iloisen limenkeltaisiksi. Kummallekin on tilauksessa Gessiltä pienet, kevyet ja huomaamattomat kangaspannat pistolukolla ns. mökkipannoiksi. Kankaat on toimitettu valmistajalle, vielä pitäisi varsinainen tilaus tehdä ja mitata kaulanympärykset. Näin kapoisiin pantoihin ei erityisemmin koristeita saa, joten suunnittelun pitäisi olla helppo homma.

Ei ole halpaa harrastaminen

Tulipa maksettua tänään useampi agimaksu ja sinnehän ne rahat taas hujahtivat. Alkuvuoden yksityisten treenien hinta on toki ollut koko ajan tiedossa, mutta kerralla niiden ja muiden laskujen maksaminen ottaa kieltämättä pankkitilille. Tässä pieni yhteenveto, summat summittaisia kun en jaksa etsiä ihan tarkkoja summia:

Talven treenit 350e
AST:n jatkokurssi 70e
I-HAH:n jäsenmaksu 35e
I-HAH:n 1/2 kesän treenimaksusta 45e
Agilityliiton harrastajalisenssi tapaturmavakuutuksineen 16e

Haluttaessa voisi vielä lisätä tuohon omatoimihallivuokran (5e/h) ajalta helmi-toukokuu, 2x2 kepit mitkä maksoivat reilun satasen ja syksyn treenit 15e/h. Mutta enpä halua. Mutta se on kaikki vain priorisointia. Kampaajalla en ole käynyt kun luoja ties koska, banaanit ja salaatinkastike ynnä muu on rainbown ja kesävaatteiksi menee hyvin viimevuotiset.

Eilen oli ensimmäiset I-hah:in treenit Kivikossa. Loksu oli väsynyt mökkeilystä ja jos ei olisi ollut ensimmäinen treenikerta uudessa ryhmässä, olisin varmaan jättänyt välistä ja antanut koiran levätä. Treeniryhmä oli tosi kiva ja kouluttaja vaikutti hyvin pätevältä. Ryhmässä oli Lokin lisäksi muistaakseni kaksi shelttiä, pinseri sekä novascotiannoutaja - kaikki oikein miellyttäviä tapauksia. Sää oli vähän ikävä, tuuli hirveästi mutta oli silti tosi kuuma.

Kokeneemmat meni pitkää rataa, Lokin kanssa otettiin alusta osia. Ensimmäinen hyppy-hyppy-hyppy-(tuuli)pussi meni upeasti, Loki ei jänskättänyt yhtään tuulessa heiluvaa pussia. Puomia tehtiin yksittäin pari kertaa, ensin ei millään meinannut löytyä ylösnousu kun sitä ympäröi kaksi houkuttelevaa putken päätä. Loki meni putkea edestakaisin varmaan kieltämättä ainakin viisi kertaa ennen kuin löysi puomin välistä. Kontaktit tosi hyvät ja puomi suht nopea. Seuraava kolmen hypyn ja putken pätkä oli tosi vaikea meille, ensimmäinen toisto meni oikeastaan parhaiten. Valssi vaihdettiin persjättöön mikä sujui ok, mutta persjätön jälkeinen hyppy meni ihan pipariksi kun en ehtinyt tarpeeksi eteen ja Loki joko kiersi hypyn tai syöksyi sen jälkeen putken väärään päähän (joo olisi ehkä helpompi jos olisi kuva..). Yritettiin hinkata tuota vähän liian kauan, Loki selvästi väsyi ja olisi pitänyt lopettaa aiemmin, mutta en yhtään tajunnut että Lokilta loppui energiat ennen kuin ne olivat jo loppu. Lopussa alkoi viereisen kentän keinun kolina ahdistaa ja fiilis vähän pääsi laskemaan. Matkalla kentältä parkkipaikalle Loki pääsi vähän tyttöjä haistelemaan ja siitä onneksi piristyi niin jäi hyvä, tytönhajuinen, fiilis kentästä :)

Nyt pitää kiinnittää seuraavilla kerroilla huomiota siihen, että lopetetaan kun ollaan huippuvireessä. Vaikka treeniaika olisikin paljon vähempi niin silti parempi tehdä vähän innokkaasti kuin enemmän vähemmän innokkaasti.

Tänään käytiin katsastamassa Anskun ja Pennyn kanssa meidän lähellä sijaitseva AST:n kenttä. Tuonne kentälle kävelee kotoa 20 minuuttia, ei voisi siis olla parempi sijainniltaan. Maanantainahan meillä alkaa siellä jatkokurssi. Kyllä agilityä riittää siis nyt! Käytiin lenkillä keskuspuistossa ja Loki oli nenänsä vietävänä, selvästi ihan kuumui kaikista hajuista. Kerran meinasi lähteä hajun perään ja vähän myöhemmin peura juoksi suoraan meidän edessämme. Onneksi koirat oli tällöin kiinni..

Nyt viikonloppu lepoa. Itse tosin olen menossa lauantaina I-hah:in kisoihin töihin iltapäivästä. Harmi etten päässyt aamuvuoroon, olisi ollut kiva katsoa medien menoa, iltapäivällä on minit ja maksit. Olen ratatyöntekijänä ja viikonlopuksi on kuulemma luvattu jotain räntää tai vettä taivaalta, mitäpä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi!

Missä asuu Itse Varmuus?

Lisää mökkikuvia piristämään tätä merkintää. Kuvat nappas (c) Äiti :)

"Myönteinen askel muutoksen tielle on otettu, kun omistaja kykenee kääntämään katseen koirasta takaisin itseensä ja tunnistaa koirassaan asuvan epävarmuuden sisällään. Ohjaaja viestittää koiralleen juuri niitä tuntemuksia, joita itse kokee, ja koira reagoi näihin. Koiran toiminnassa on siis mahdollista nähdä oman toimintansa puutteet."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Piti tulla vielä hieman avautumaan tässä ennen mökille pakkaamista ja lähtemistä. Käytiin aamulla hallilla ja sain taas vähäksi aikaa ajateltavaa ja pureskeltavaa. Paikalla oli yksi muu koirakko. Kesken meidän harjoituksen Loki syöksyi rähjäämään toiselle koiralle, se meni juuri sopivasti suoraan Lokin edessä putkeen ja Loki vauhdista sitten jatkoi matkaansa toisen koiran luo. Kutsuin ensin luo ilman reaktiota minkä jälkeen karjaisin. Loki sitten möyri pienenä maan matosena suoraan eteeni ja köllähti selälleen. Pikainen laskutoimitus päässä yykaakoo ja tsadam, ei liene vaikea päätellä vähentääkö vai lisääkö tällainen Lokin paineistumista hallissa ja ylipäänsä elämässä, jos sen niin haluaa ottaa. Jatkettiin siitä helpolla putki-hyppy-hyppy pätkällä ja Loki palautui kyllä hyvin, mutta itseä jäi ärsyttämään oma käyttäytyminen.

Lokin käyttöohjeissa ei lue seuraavaa, mutta ne on melko helppo tässä vaiheessa päätellä.

TOP3 Don'ts for Loksutin:

Sääntö 1: Älä karju. Se uskoo kyllä pelkästä katseesta.
Sääntö 2: Jos olet koiralle vihainen, laske kymmeneen, tee parit meditointiharjoitukset tai lähde hetkeksi kävelylle. Älä pura sitä koiraan.
Sääntö 3: Älä pakota. Houkuttele mielummin ja anna koiran itse oivaltaa.

Kaikki nämä lisäävät Lokin paineistumista mikä lisää sen epävarmuutta. Sillä on selkeästi nyt menossa taas joku epävarmuusvaihe, välissä vaikutti jo siltä että homma pelitti, esimerkiksi ohitukset on sujunut hyvin jo kauan ja treenaaminen on ollut kivaa, semmoista varmaa eikä ole tarvinnut pelätä Lokin säntäilevän.

Erittäin hyvän esimerkin sain kolmossäännöstä tällä viikolla, kun aloin opettaa Marin kehoituksesta Lokille korokkeen kiertämistä takajaloilla samalla, kun etujalat ovat korokkeella (takapään vahvistamiseksi). Ongelmaksi tuli, ettei Loki tajunnut yhtään alkaa siirtää takatassujaan sivullepäin. Lähestyin ongelmaa ihan väärin, nimittäin omalla kropallani yritin pakottaa sitä sivuun blokkaamalla sen toiselta puolelta. Koiran reaktio? Ei niin harmainta hajua siitä mitä siltä hain. Tappifoorumilla sain sitten neuvoksi toisen lähestymistavan, nimittäin kulkea itse korokkeen sivua poispäin koirasta ja houkutella sitä namilla tulemaan perässä, vähän niinkuin sivulletuloharjoituksissa. Koiran reaktio? Heti ensimmäisellä treenikerralla se liikutteli jonkun verran tassujaan ja nyt tulee jo nätisti perässä takajaloillaan. Kummassakin opetustavassa käytin naksutinta, mutta pakotetta käyttämällä tuloksia ei tullut kun houkuttelemalla tuli heti. Opettava hetki sanoisinko!

Nyt jotain on todennäköisesti omassa käytöksessäni muuttunut ja tarvitsee taas muistuttaa itselle miten Loksuttimen kanssa pitää toimia. Palatakseni alkuperäiseen karjumisongelmaan, miksi se on niin vaikea laskea siihen kymmeneen tai poistua tilanteesta, sen sijaan että karjaisisi ja menettäisi hermonsa?

"Koiraa kouluttaessasi ole aidosti varma itsestäsi. Varmuus on ominaisuus, jota et voi teeskennellä, vaikka voit toki opetella mahdollisimman rauhallisen suhtautumisen yllättävien tilanteiden varalta. On ainakin osittain oma valintasi, alatko huutaa, heilua ja huitoa nähdessäsi käärmeen, ampiaisen tai hämähäkin. Vai hengitätkö syvään ja pyrit tilanteen tai ainakin hermojesi hallintaan."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Hakiessani Lokia kasvattajalta vein mukanani lentokassin, mihin pikku-Loksutin oli tarkoitus pistää lennon ajaksi. Kasvattajan luona tuo kassi oli maassa, muuten kiinni mutta pieni sisäänmenoaukko oli auki. Mitä tekee pieni Loksutin? Kömpii yhtäkkiä ihan tuosta vaan kassin pohjalle ja ihmettelee elämää sieltä. Loki oli tosi varmanoloinen ja reipas pentu, ei pentueen aktiivisin ja riehuvin vaan maailmaa katseleva ja tutkiva. Suomeen tultuaan Lokilla oli makuuhuoneessa metallihäkki missä se vietti ensimmäiset kuukaudet yönsä jäystäen kaltereita pienillä maitohampaillaan. Myin tuon häkin pois liian suurena huuto.netissä, (jälkeenpäin huomasin muuten, että olin myynyt häkin Oorbellenin pentu Nipan(?) omistajalle, hassu sattuma, toivottavasti häkki ei ole Nipalle ollut niin suuri kuin Lokille). Ei tullut pieneen mieleenkään, että Lokille voisi tulla ongelmia myöhemmin metallihäkkiin menemisen kanssa, jos olisin aavistanut niin olisin pitänyt häkin pitempään. Nyt tein mielenkiintoisen vaikkakin hieman masentavan huomion viedessäni Lokia uuteen metallihäkkiin, minkä ostin autoon kesää varten. Loki pelkää häkkiä hirmuisesti. Johtopäätös: Lokilla oli pentuna kaikki edellytykset hyvään itsevarmaan ja rautahermoiseen luonteeseen, mikä sillä pitkään olikin, mutta joku on mennyt hieman vikaan koulutus- ja kasvatusmetodeissa.

"On kohtuullisen helppo ylittää aita sen matalimmasta kohdasta ja etsiä toistuvasti vikaa ns. saalistusvietittömästä tai taistelutahdottomasta, huonohermoisesta, terävästä tai epäavoimesta koirasta. Sen sijaan osoittaa rohkeutta myöntää itselleen oma rajoittuneisuutensa kouluttajana ja todeta että koira ei edisty pääosin siksi, että ohjaaja seisoo kehityksen esteenä."

"Koira tulkitsee tilanteita varsin taitavasti ja huomaa epäröintisi lähes poikkeuksetta jo ennen kuin itse tiedostat käytöksesi epävarmuuden. Näissä tilanteissa koira usein reagoi verbaaliseen viestintääsi varsin epätoivotulla tavalla, koska elekielesi on sanallisen viestintäsi kanssa ristiriidassa. Näin paljon kommunikointivaikeuksia aiheuttaa pelkästään ohjaajan varmuuden puute. Kuinka pienestä asiasta onkaan loppujen lopuksi kysymys, ja kuinka suuren askeleen voimme ottaa tiedostamalla sen."

"Koirassa esiintuleva epävarmuus aiheuttaa ohjaajassa epävarmuutta, johon koira reagoi lisääntyvällä epävarmuudella jne. Ohjaaja siis jättää tukematta koiraansa tilanteessa, jossa se eniten tarvitsisi apua ja jopa ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvittavan tuen puute esiintyy koirassa sijaistoimintoina, esim. väistämisenä, aggressiona tai jopa lamaantumisena. Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on keskinäisiä konflikteja, ilmenee näitä "toisen tason" käytöshäiriöitä mitä moninaisemmissa koulutustilanteissa. Tyypillisiä, pohimmiltaan epävarmuuteen liittyviä kerrannaisongelmia ovat mm. koiran käsiteltävyysvaikeudet omistajan läsnäollessa (luoksepäästävyys), uskallus pysytellä maalimiehen läheisyydessä (henkilöhaku) ja uusiin asioihin tutustuminen ohjaajan läsnäollessa (mm. luonnetestin kelkkakoe)."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Koska itse olen pohjimmaiselta luonteeltani tuollainen "hämähäkeille kiljuja", vaatii minulta tietoista yritystä käyttäytyä siten kuin Lokin kanssa pitäisi käyttäytyä. Ehkä siksi välissä kaikki sujui paremmin, koska olin sitä ennen tiedostanut tämän ongelman ja tietoisesti muuttanut käyttäytymistäni? Sitten asiat luisti hyvin, jolloin unohdin panostaa omaan toimintaani ja luisuin takaisin omaan epävarmuutta ruokkivaan käyttäytymiseeni ja nyt Loki on taas peilannut sitä itseensä.

Oli pohdinnassani sitten totuuden jyvää tai oli se ihan puuta heinää, joka tapauksessa Lokille tekisi hyvää itsevarmuutta kohottavat harjoitukset kuten virikeluolastossa käyminen tai jäljestys. Kumpikin on ollut tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin ja pitääkin reipastua näiden saralla nyt. Lisäksi Loki tarvitsisi arkielämäänsä äänekkäämpää menoa. Kyllähän se niin on, että yksin asuvan ihmisen koira tottuu rauhallisempaan elämänmenoon kuin suurperheeseen tuotu pentu. Tästä eteenpäin meillä siis kotona mm. paiskotaan urakalla ovia, täytetään tiskikone kovaäänisesti rikkimeneviä astioita pelkäämättä, imuroidaan huonekaluja turhan siististi väistämättä ja pidetään vessan ovi auki pesukoneen ollessa päällä :)

"Koiraa ei saada luottamaan ääniärsykkeiden turvallisuuteen, jos kouluttaja ajattelee pääsevänsä helpommalla valitessaan koiransa kokemuspohjan perusteiksi kaksi ääripäätä, esim. äänityhjiön ja metelin; täydellisen hiljaisuuden ja sielua raastavan helvetin. Sama pätee kaikkeen toimintaan: koiran itsetunto luodaan vähitellen turvallisten kokemusten saattelemana, ja niihin positiivisia mielikuvia yhdistämällä. Askel kerrallaan. Liian paljon ja liian nopeasti ei ole hyvä kenellekään- sanotaanhan, että "paras tapa pilata tuleva maailmanmestari on tehdä siitä nuorten maailmanmestari"."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm 

Hallilta palatessa tein mielessäni sotasuunnitelmaa uuteen häkkiin totuttamiseen ja kotona varustauduin parilla viltillä ja isolla sekoituksella erilaisia nameja: juustoa, kuivattua keuhkoa, pihvitikkua, lihapulla ja Lokin omaa nappulaa. Heitin häkin päälle viltin, pohjustin sen pohjalla olevan kaukalon toisella viltillä niin ettei se kolise metallireunoja vasten ja käänsin kaiken lisäksi häkin päälaelleen, jotta avautuva häkin reuna pysyy paremmin auki. Ripottelin nameja häkkiin ja hain Lokin sisältä. Kolmisen kertaa nostin itse Lokin häkkiin spesiaalinameja syömään ja Loki oli joka kerralla melko ahdistunut. Neljännellä kerralla heitin sinne puolet Lokin aamupalasta. Tämä oli menestys: Loki rohmusi nappuloita kuin viimeistä päivää häkin lattialta. Tälle pojalle näköjään määrä korvaa laadun... Koira pois autosta, toinen puolet nappulasatsia häkkiin ja avattuani auton oven Loki hyppäsi itse häkkiin syömään nappuloita. Tähän olin enemmän kuin tyytyväinen ja jätettiin harjoitus siihen. Toki heitin lopuksi vielä kourallisen nappuloita häkin pohjalle odottamaan seuraavaa häkkiin menokertaa...

Tämä on taas tämmöistä tyhjänpäiväistä pohdiskelua, mutta omia ajatuksia selventää kirjoittaa niitä ylös. On kyllä ihan hienoa huomata, miten sitä oppii koiran kautta jatkuvasti uutta itsestään. Ja huomaan koko ajan miten aloittelija olen oikeasti koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa. Vaikka sitä luulee tietävänsä paljonkin asioita niin tieto ei ole luulon väärti.. Nyt pitää taas palata kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen niin, että olisin Lokin tukena rohkaisevana ja ystävällisenä omistajana joka ei koskaan pakota. Tämä muutos on ollut siinäkin mielessä vaikea, koska Fiona on suhteellisen kova joten sille käytän paljon eri metodeja kuin Lokille saisi käyttää. Lokilla on kuitenkin palikat olemassa, tarttisi vain kapellimestarin pitää nuotit kasassa eikä heilua kuin heinämies.

Varsinkin agilityssä en haluaisi sitten yhtään että Loki kokee minut paineistavana koska se ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa satavarmasti sen agilityinnokkuuteen. Onneksi nyt siirrymme ulkokentille, missä Loki (tarkemmin sanottuna kuka?) on paljon rennompi kuin hallissa.

Mujusen Salme sen kiteyttää:

"Kun luotat itseesi, voit luottaa koiraasi
Kun koira luottaa itseensä, se voi luottaa sinuun."
- Lähde http://koti.mbnet.fi/tuulen/itsel.htm

Loki teki muuten 4 tosi upeaa toistoa A:lla hihnassa, veti estelle, kiipesi vauhdilla ja tosi näpäkät kontaktit. Lisäksi tehtiin takaaleikkausta putkella ja meni hienosti :)

Perusasioiden äärellä

Edellisen merkinnän jälkeen jäin miettimään omaa suhtautumistani koiraharrastukseen ja koiran omistamiseen. Aloin miettiä, mikä minut oikeastaan sai ajamaan 4h päivän aikana kauniina kesäpäivänä johonkin hornan tuuttiin (sori vaan Inkeroislaiset :), läkähtymään ja läkähdyttämään koiraa vain näyttelyn takia. No joo tietysti se, että näyttelyilmo oli jo maksettu, halusin saada tuon tuomarin mielipiteen Lokista jnejne. Mutta jos miettii laajemmalti. Miksi minä haluan osoittaa kenellekään minkälainen koirani on tai että se pärjää, on niin sanotusti "hyvä" koira? En puhu pelkästään näyttelyistä vaan ihan kaikesta koiraharrastamisesta. Sen lisäksi että se on yksinkertaisesti hauskaa ja kivaa, aloin miettimään omia motiivejani.

Olen aina ollut luonteeltani erittäin kilpailuhenkinen enkä tykkää hävitä. Tämä on varmaan tullut useampaan otteeseen selväksi blogissa mm. katkerien näyttelypäivien jälkeen kun tuomarit eivät näe juuri minun koirani upeutta :). Tykkään odottaa jotain kilpailutilannetta, jännittää suoritusta, odottaa tulosta, analysoida virheitä tai epäonnistumisia ja tietysti silloin tällöin toivottavasti juhlia menestystä. Minulla ei varmastikaan olisi motiivia treenata tai harjoitella, jos ei olisi mahdollisuutta tulevaisuudessa lajissa kilpailla. Tästä syystä epäilen, että esimerkiksi haku jää meiltä varmaan sivuun muiden lajien tieltä. Ns. leikkimieliset kilpailut kuten mätsärit tai vaikkapa mölliagilitykisat sen sijaan houkuttelevat, ovathan nekin kilpailua. Pidän siitä, että saan oman työni tuloksesta jotain irti ja että voin nähdä kuinka hyvin olen suoriutunut. Se että itse voin suoraan vaikuttaa menestymiseen on hurjaa ja saan siitä hirveän määrän motivaatiota treenaamiseen. Tavoitteiden asettaminen ja niiden tavoitteleminen on harrastamiseni yksi suurimmista vaikuttajista. Koiraharrastuksessa, kuten missä vaan kilpailemisessa, menestykseen varmasti jollain tasolla "turtuu", sitten jos joskus sitä on paljon. Paljon kokeneet koirankasvattajat tuskin iloitsevat esimerkiksi koiran näyttelymenestyksestä, uskallan sanoa läheskään samalla tasolla, kuin vaikka tällainen ensimmäisen näyttelykoiran omistaja.

Enkä tällä nyt tarkoita esimerkiksi sitä, että harrastan agilityä vaan sen takia että pääsen kilpailemaan. Tottakai tiettyihin lajeihin liittyy muitakin positiivisia puolia, mitkä ovat edesauttaneet juuri sen lajin valitsemista.

Yksi osa minun koiraharrastukseni ydintä on sen sosiaalisuus. Tykkään juhlia myös kaverieni ja tuttavieni menestystä. Yhteishenki ja ryhmässä toimiminen on osa kilpailemisen parhautta, autetaan ja neuvotaan toinen toisiamme yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ilman tätä valtavaa ihan muutaman vuoden sisällä saamaani joukkoa ihania uusia koiraihmisiä, tuskin harrastaisin mitään lajia tässäkään mittakaavassa mitä nyt. Muutenkin elämäni olisi hyvin erilaista ja rutkasti köyhempää.

Nyt sitten pysähdyin miettimään, mitä koirat, erityisesti omalla kohdallani tietysti Loki the harrastuskoira, saa tästä kaikesta irti. Aktiivisena koirana se tietysti tarvitsee harrastuksia ja nauttiihan se esimerkiksi agilitystä tai mejästä silminnähden. Se ei kuitenkaan välitä kisatilanteesta, todennäköisesti lähinnä ahdistuu niistä enemmän kuin treenaamisesta tilanteen tuoman jännittävyyden takia. Sille ei ole väliä minkä verran se saa pokaaleja tai titteleitä nimensä eteen. Se tuskin nauttii tuntemattomien ihmisten räplättävänä olemisesta. Pakko se on myöntää, että kilpaileminen tuo koiralle myös negatiivisia asioita: stressaavan tai jännittävän omistajan, uusia pelottavia tilanteita, epäonnistumisen jälkeen pettyneen omistajan jonka mielentilaa koira heti peilaa. Itse treenaamisesta nauttii sekä koira ja omistaja, mutta kilpaileminen on vain ja ainoastaan omistajaa varten. Joskus treenaaminenkin saattaa valua niin vakavaksi puurtamiseksi, että tekisi hyvää vähän pysähtyä ja miettiä miksi tätä oikein tehdään. Itse huomaan tätä aika ajoin ja uskon sen paineistavan Lokia.

Lokin tulon jälkeen Fionan vointi on pysynyt suhteellisen hyvänä *kopkop*. Onhan siinä vaikuttajina varmaan ruokavalion kohdalleen löytyminen, mutta osasyynä voisi mielestäni hyvin olla myös se, etten enää aseta Fionan kohdalle paineita mistään. Se vaan on ja nauttii elämästä ilman tavoitteita tai päämääriä. En esimerkiksi seuraa enää sen joka ulostetta maanisesti arvostellen tai kiinnitä huomiota sen jokaiseen lutkutusääneen. Tällainen aiempi käyttäytymiseni aivan varmasti heijastui heti myös Fionaan. Fionan kohdalla tuo kaikki sai alkunsa sen sairastamisesta ja sairaan koiran omistajat varmasti tietävät, ettei tuollaisesta jatkuvasta vahtimisesta ole helppo päästä eroon. Huomaan käyttäytyväni samallalailla nyt välillä Lokin kanssa ja epäilen sen aiheuttavan tuota ajoittaista arkuutta kummallisissa tilanteissa. Metallihäkin kolina saa sen hermoilemaan näyttelyssä, mutta käveleminen järkyttävän kovaäänisen painepesurin ohi lenkillä ei saa siinä aikaan mitään. Sellainen koira millainen omistaja, onneksi ja valitettavasti.

Koska koirat eivät kyseenalaista meidän kilpailemistamme vaan tekevät aina parhaansa vaikka tilanne olisi kuinka hankala tai epämiellyttävä, pitää meidänkin yrittää puolestamme antaa koirillemme sitä mistä vain he eniten nauttivat, vaikka emme itse siitä niin välittäisikään.

Loki näki tiistaina oravan. Se kiipesi puuhun ihan meidän kotiovemme vieressä. Loki kierteli ja kaarteli pusikkoja ja puita ihmetellen ja yrittäen selvittää, mihin orava katosi. Se oli aivan omissa maailmoissaan, kaikki vaistot hereillä. Olisin voinut katsoa sen touhuamista vaikka kuinka kauan. Se oli niin onnessaan saadessaan etsiä tuota oravaa ja olen varma ettei mikään agilityrata, verijälki, näyttelykehästä puhumattakaan, olisi mennyt Lokin arvoasteikolla tuon oravan edelle. Fionan kohdalla vastaavan "pure happiness" -ilmiön saa aikaan vaikka se, kun sen kanssa leikkii niin että Fiona saa juosta karkuun lelu suussa. Tämä "omistaja jahtaa koiraa" -leikki, mitä en tarkoituksella koskaan opettanut Lokille eikä olisi totuuden nimissä pitänyt opettaa Fionallekaan, on Fionan mielestä yksi päivän kohokohdista.

Varmasti koirilla olisi ollut kivempaa telmiä mökillä vielä päivän pitempään näyttelyyn lähtemisen sijasta. Päätinkin pari päivää sitten koiranpäivän kunniaksi höllentää omaa pipoani tavoitteiden ja harrastuksien suhteen ja vääntää mittaria enemmän sinne suuntaan, mistä koirat nauttivat. Pitäisi oppia enemmän arvostamaan niitä arjen hetkiä koirien kanssa kun ne ovat onnellisimmillaan. Tämä tarkoittaa käytännössä enemmän koirien vapaanapitoa turvallisessa maastossa, paljon rapsuttamista, leikkimistä. Nämä jokapäiväiset toimet usein jäävät huomaamatta vähemmälle, kun keskitytään vaikka päivän agilitytreeneihin. Vähemmän saisi olla puolestaan koiria paineistavaa toimintaa, kuten hiki hatussa puurtamista tai esimerkiksi päivän tuhlaamista autossa istumiseen ja ihmisvilinäisessä näyttelykehässä pyörimiseen. Pitäisi useammin muistaa pitää vapaapäiviä treenaamisesta ja opetella vaikka kivoja temppuja vain opettelemisen ilosta. Mekin opeteltiin eilen "orava" asentoa ja tänään jalkojen välistä pujottelua.

Koiranpäiväni suurin piriste tuli iltalenkillä, kun käytiin pieni juttutuokio meidän lähistöllä asuvan omakotitalon omistajan kanssa. Oltiin koirien kanssa tuolla omakotialueella kävelyllä, kun vastaan tuli auto. Mentiin tien laitaan erään omakotitalon pihanurmikon reunalle pois auton tieltä, ettei koirat kiskoisi vahingossa tielle. Auto kiihdytti, ajoi suoraan meidän eteemme omakotitalon pihaan ja parkkeerasi siihen. Autosta tuli ulos nainen, joka alkoi sättiä minua siitä, että "miksi te aina annatte koirien tehdä tarpeensa minun pihalleni". Kysyin nätisti että saisiko vähän tarkennusta ja että mikä tarkalleen oli hänen tonttiansa. Hetken nainen puhui selvästi suutahtaneena kunnes lopetti. Mietin jatkaisiko vain matkaa, mutta kysyin sitten kuuluuko viereinen pieni metsäpläntti myös jonkun tontille. Naisen puheen sävy muuttui välittömästi, ehkä jotenkin aavisti että en ollut oikeasti tahallaan hänen tontillaan, vaan minua rehellisesti kiinnosti mistä voisin mielummin koirani kävelyttää. Loppujen lopuksi päädyimme puhumaan pitkät pätkät tyhmistä koiran kakkoja keräämättä jättävistä koiranomistajista ja naisen aiemmasta perhoskoirasta. Hän kysyi koirieni rotua ja sanoi että on kovin sieviä. Toivotimme hyvät illan jatkot ja jäi jotenkin tosi hyvä mieli tuosta juttutuokiosta.

Tästä piti tulla ihan lyhyt päivitys, mutta taas vähän pääsi venymään. Merkinnän pointti oli kuitenkin sanoa näin kesän kynnyksellä, että muistakaa mistä koiranne eniten nauttivat ja saavat mielihyvää. Antakaa koirillenne paljon sitä jotta ne saavat olla koiria, sillä nekin antavat meille niin paljon keinoja toteuttaa ja ilmaista itseämme.

Aamen ja hyvää vappua, me painutaan viettämään vappua mökille. Mie opiskelen ja koirat saavat olla koiria :)