Olen periaatteiden nainen

Harmi että ne periaatteet on välillä aika syvältä sieltä mihin aurinko ei paista.

Tänään piti olla kisapäivä. Vaan ei ole. Aamulla paistoi aurinko täydeltä terältä, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään kisaamaan, olisi varmasti ollut tosi tylsää. Oli kaikkea vastenmielistä ohjelmaa tiedossa Riksussa koko viikonloppuna. Kisat, paljon tuttuja, uusien ihmisten tapaamista, vaunuilua luonnon helmassa, yhdistyksen kokous.. Hyvä ettei tarvinnut mennä. Tämä on sitten sarkasmia.

Päätin sen sijaan mököttää koko päivän ja sitä olen onnistuneesti toteuttanut. Mökötystä periaatteesta, vain minä voin suunnitella ja vielä onnistua jossain noin idiootissa suunnitelmassa mistä ei seuraa mitään hyvää.

Fiona ennen, tai tarkemmin parikin kuukautta ennen

Fiona ei ainakaan vielä ole saanut mahatautia. Lääkärissä tsekattiin koirien yleisvoinnit ja saatiin pyynnöstäni kokonainen purkki tylosinia matkaan, on sitten Fionan säännöllisen epäsäännöllisiä ripaskoja varten.

Loki meni lääkärin rapsutettavaksi lattialla ja sai vielä nameja pöydällä ja eläinlääkäri kehui miten kiva koikkeri se on, kun ei ole jännityksestä kasassa pöydällä. Olin mitannut kuumeen jo kotona, ettei ennen näyttelykautta tulisi mitään epämiellyttäviä "pöytä = takapuoleen asioiden tunkeminen" assosioita. Oman vuoronsa jälkeen Loki siirtyi nuohoamaan lattiaa ja lääkäri totesi vain, ettei mikään ihme jos saa tarttuvia tauteja jos ulkona nuohoaminen on samaa luokkaa.

Fiona sen sijaan oli omaan tapaansa tutiseva katkarapu ja lääkäri kyseli sen voinnista ja erityisesti selästä. Fionahan jännittää kovasti selkäänsä. Lääkäri sanoi että sille tekisi todella hyvää joko osteopaatti, akupunktio, laser tai vähintään edes hieronta. Ehdotti, että testataan laseria samantien ja niin tehtiin. Mitään erikoista en ole huomannut Fionassa laseroinnin jälkeen.

Lokin paino tasan 10kg, Fionan 3,9kg. Läski!! Tyttö joutuu laihikselle, melkoisella haitarilla sen paino menee kun on ollut pienimmillään 3,2kg. Samat perustutkimukset molemmille koirille. Lokin laskusta jäi maksettavaksi vakuutuksen jälkeen reilu 80e. Fionan laskusta 60e. Päästiin yhdellä käyntimaksulla, mikä oli kiva. Huvittavaa kuitenkin oli, että Lokin "toimenpiteet" maksoi 99 euroa, kun Fionalla vastaava summa oli 56 e. Muuten sama tutkimus, mutta Fionalla lisäksi laseroitiin selkää. Ja minä kun luulin, että lääkiksissä pitäisi osata jotenkin matematiikkaa...? Ei ota selvää näistä logiikoista, enkä jaksanut alkaa kyselemään. Ehkä olisi pitänyt, varmaan siinä joku loogisuus kuitenkin on mitä en vain tajua ja valitan (taas) turhasta.

Loki on viime päivinä kerännyt hyvin voimiaan ja ollut niin rasittava mm. repimällä sukkia oikein urakalla, että onneksi peruin kisat jo päiviä etukäteen. Muuten olisin saattanut tänään retkahtaa ja ajella kisaamaan.

Ärsyttänyt aamusta asti ja pistin sitten pahan kiertämään. Sen jälkeen kun olin ensin heittänyt Lokia veitsellä päähän (obviously vahinko) joutui sijaiskärsijäksi Fiona. Lopputulos on tässä.

Trimmauspalkkioiden syömisen jälkeen suunta ulos, "leppoisalle lenkille". Jos joku tässä vuodenajassa vituttaa, niin se on liian lämmin keli yhdistettynä jäätävään tuuleen. On mahdotonta onnistua pukeutumaan oikein. Nyt oli liian paksu takki, mutta olisi saanut olla pipo ja hanskat. Seuraus tietysti se, että muuten järkyttävä tuskanhiki mutta näpit ja korvat ja pää jäässä. Fiona jäätyi myös ja jouduttiin pariinkin kertaa vaihtamaan suuntaa koti vähempituulisia seutuja.

Lenkin ainoa hyvä hetki oli matka koirapuiston ohi, kun siellä sattui olemaan Lokin nemesis Paavo-australianpaimenkoira. Tuttuun tapaan Paavo alkoi riekkua meidät nähdessään, yleensä vaihdan suuntaa mutta nyt en. Loki kontaktiin ja ohi puistosta niin läheltä kuin päästiin ilman että se oli jo vähän liian kummallista. Olisin tehnyt toisessa päässä uukkarin ja mennyt ohi uudestaan, jos ei juuri siinä olisi sattunut tuulemaan aivan hemmetisti. Loistava treenimahdollisuus kuitenkin!

Myöhemmin tuli vastaan labbis, jota noin paria metriä ennen tehtiin sukellus pusikkoon ja ohitettiin sieltä. Labbista, tällä kertaa vaaleaa, ulkoilutti hieman vaikean näköisesti kävelevä hieman vanhempi naishenkilö. Labbiksella oli kuonopanta, se oli fleksissä ja nainen yritti vähän saada sitä tien viereen, mutta se tuijotti meitä silti tiiviisti. Naisen yritykset olivat sen verran epäilyttäviä, että siinä vitutuksen tilassa en halunnut lähteä katsomaan miten käy kun Lokille rauhallisen käyttäytymisen esikuvana toimiminen olisi ristiriitatilanteessa ollut kaukana.

Loksu by Tytti Käyhkö

Kaiken kaikkiaan ärsyttävä tämmöinen päivä, kun oli suunniteltu ties mitä ja lopulta ei olekaan sitten yhtään mitään. Seurakaveri, jonka suostuttelin Riksun kisoihin starttaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa kilpailuissa, oli saanut kaksi LUVAa. Melekosta. Onneksi ei yhtään harmita ettei me päästy sinne. Pistää kyllä miettimään miksi kaikki muut saa luvia ensimmäisissä kilpailuissaan ja me tahkottiin kolmet katastrofikisat ennen ensimmäistäkään.

No ei, nää on vaan taas näitä päiviä. Tämä ilta vaatii selkeästi ruokaa ja juomaa ja erityisesti juomaa ja twilight-maratonia. Kruunaa tämän loistavan päivän.

Joulu peruttu

Loksu-laiheliini viime syksynä

Tai no Riihimäen kisat. Ei se ehkä vielä ihan joulu, mutta harmittaa.

Lokilla meni melkein koko eilinen ilman kakkimista ja illasta sitten nähtiin kiinteämpää olomuotoa, mutta viime yönä pyysi kaksi kertaa pihalle ripaskoimaan. Aloin taas miettimään ripaskan hoitamista, Fionan sairasteluajoilta muistan miljoona erilaista ohjetta ja nyt en noudattanut oikein mitään. Puoli päivää paastoa ja pieni määrä nappulaa nassuun vaan. En jotenkin malta paastottaa sitä päivää ja aloittaa pelkällä keitinliemellä. Ei pitäisi olla näin kärsimätön, niin ärhäkästi tauti alkoi, ettei se parissa päivässä mitenkään päin voi mennä kokonaan ohi. Note to self: Ensi kerralla noudata Katiskan ohjetta.

Olin eilen illalla ihan varma, että Fiona on saanut saman taudin, kun se epäluuloisesti tuijotteli peräpäätään, pakeni sohvan alle ja näytti siltä että nyt sattuu ja hetken päästä kävi pyörimässä hetken sanomalehden päällä. Salamana takki päälle ja koira ulos, normaalit kakat tuli. Ei tuo kuitenkaan tavallista käytöstä ollut (edes) Fionalta, joten tämän hetkinen epäilys taudin alkuperästä on viikonloppu ja Lokin tuomat tuliaiset. Damn you Turku.

Sen verran paljon epäilykset kohdistuvat tarttuvaan tautiin, että vaikka tämä Lokilla ennen lauantaita paranisikin, niin en haluaisi että muutkaan vastaavassa tilanteessa toisivat koiriaan tartuttamaan näin aikaisin, joten erittäin todennäköisesti päätän skipata kisat. Jos ei nyt sitten juuri tänään jotain megalomaanista paranemista satu tapahtumaan. Eikähän sitä itsekään kykenisi juoksemaan parin päivän sisällä jonkun noroviruksen sairastamisesta vaan kestää aikaa päästä täysiin voimiin. Kyllä se vähintään 4 päivää pitää mielestäni olla terveitä päiviä ennen kisoja, ja nimenomaan perheen kaikilla koirilla.

Käydään tänään varmaan lääkärillä hakemassa todistus rahojen palauttamista varten ja haluan tylosinit matkaan samalla Fionaa varten. Sillä en katsele ripaskaa perussairautensa takia edes paria päivää. Paitsi että olen kuullut huhua, että nykyään lääkärit eivät enää määrääkään tylosinia, vaan useammin jotain toista antibioottia. Saa nähdä mitä meille tarjoillaan.

Loki kiitää 5,43 m/s

Liedossa kävi flaksi, saatiin toinen luva.

C-hypäri avasi päivän ja Loki starttasi ensimmäisenä tehden 0-tuloksen ja luvan. Mikään erikoinen taidonnäyte tämä rata ei ollut. Radan ohjaukset koostuivat kahdesta takaaleikkauksesta putkelle ja yhdestä epäonnistuneesta takaaleikkauksesta hypylle, missä Loki pyörähti ottamatta kuitenkaan siitä kieltoa. Alkusuora oli radan ainoa vaikea kohta ja siinähän me sitten tietysti sössittiin :). Salme Mujunen oli tehnyt hyvin suoraviivaisen radan, missä nopeudet olivat sen mukaisia. Loki kiiti vauhtia 5,43 m/s ollen medien toinen. Oli varmaan meidän nopeusennätys. Jäi kaivelemaan tuo pyörähdys, mihin aikaan oltaisiin päästy ilman sitä. Ekana radalle mentäessä hengityskään ei ollut vielä ehtinyt tasaantua rataantutustumisen jäljiltä ja ohjaus ei mitenkään silmiä tai korvia hivele. Mutta luva se on rumakin luva.

B-agirata niinikään Mujusen käsialaa, ihan kiva profiililtaan, joutui vähän enemmän ohjaamaan. Lokille kävi joku aivokämmi lähtöviivalla ja se mätkähti suoraan päin ensimmäistä rimaa. Rata mentiinkin sitten rallatellen ja keinulta Loki varasti omia aikojaan, joten uusittiin se.

A-agiradalle vaihtui tuomariksi kesän SM-tuomari Alen Marekovic. Rata oli hieman erinäköinen, mutta kiva sekin. Ei niin suoraa luukutusta, kuin mikä meille ehkä sopii. Yksi ansaputkipaikka oli lopussa, missä piti pyöräyttää kerran hyppyjen ympäri ja sitten vasta mennä edessä olevaan putkeen. Ajattelin heti, että putki imaisisi Lokin liian aikaisin ja lähdinkin sitä sitten varmistelemaan sillä seurauksella, että käänsin liian aikaisin ja Loki tuli koko hypyn ohi. Ärsyttävä ohjausmoka, mikä jäi myös kaivelemaan näistä kisoista. Sijoitus tällä vitosella oli kolmas. Videolle tuli molemmille radoille sama tulos, mutten jaksanut alkaa korjaamaan.

Teppo sai A-radalta ensimmäisen luvansa ja nollavoittonsa, toiset aloittaa tyylillä ;). Kisapäivä oli tosi kiva, paikalla oli sisko ja Ella ja Ellan shelttikavereita, joiden kanssa odottelut sujuivat mukavasti rupatellen ja ratoja spekuloiden. Erityiskiitokset Sonialle meidän kaikkien ratojen videoimisesta!

Itse suorituksiin en ollut erityisen tyytyväinen, jotenkin menosta puuttui se rauhallisuus ja keskittyminen mikä viime kisoissa oli enemmän nähtävissä. Mutta Loki toimi lähes täydellisesti, hoiti omat osuutensa esteillä erittäin hyvin ja mokat oli taas ihan vain omia ohjausmokia ja kaikesta huolimatta luva tuli, ja siihen olen tottakai erittäin tyytyväinen. Kokonaissaldoksi jäi 0, hyl ja 5vp, käsiin kaksi ruusuketta ja kaksi kisalahjakorttia. Pitää siis mennä Lietoilemaan vielä uudemman kerran.

Ensi viikonloppuna Riksussa kolme starttia (joista yksi "turha" hypäri kun luva hyppyradalta on jo) ja sen jälkeen Joensuussa neljä tai viisi. Jospa se kolmas luva jostain näistä sattuisi vielä tipahtamaan ennen kisataukoa.

Tämä voi tapahtua vain Turussa.

Piti ottaa tänään töiden jälkeen Lokista vielä palkintokuva, mutta tiedättekö sen tunteen, kun oven avatessa nenään haiskahtaa sielukkaat aromit ja kauhun sekaisin tuntein katsoo missä hajun lähde on... Edessä odotti näky mitä en olekaan nähnyt sitten Fionan nuoruusaikojen sairastelun, nimittäin oksennuksen ja ripaskan marinaadi ympäri makuuhuonetta. Loki-parka oli yrittänyt murtautua makuuhuoneen koiraportinkin läpi pois makuuhuoneesta, luojan lykky ettei ollut päässyt koko kämppää sotkemaan. Seurakaverit heti tiesi kertoa, että nyt on liikkeellä jotain tosi äkäistä mahatautia, itse toivoisin mielummin jotain mitä Loki söi, jotta Fiona ainakin säästyisi tuolta vatsapöpöltä. Tämä päivä onkin mennyt sitten pyykkiä pestessä, muutaman kerran Loki on pyytänyt ulos mutta muuten nukkunut. Peukut pystyssä, että menisi nopeasti ohi ja jätkä olisi voimissaan lauantain skaboihin mennessä.

Tessin perjantaiaksat meni ihan kivasti, tehtiin rengasta ja otin sen jälkeen jo parit esteet. Pari kertaa tuli ohi mutta muuten ok. Kontaktialustaa tein vähän, tainnut vähän siltä unohtua. Suorilla se tuli taas heti jalkoihin, tarvitsisi esteiden hakemiseen vielä ihan hurjat määrät treeniä treeniä ja treeniä.

Kotimatkalla kisoja sulatellessa tuli taas mieleen A:n juoksukontaktien tuoma etu. Mietin ensin, etä Lokille en haluaisi niitä vielä opettaa, mutta jospa käyttäisi tuota Tessiä tässäkin harjoittelukappaleena... Sille kun pitäisi joku tekniikka siihen opettaa joka tapauksessa. En ole jaksanut/halunnut perehtyä aiemmin juoksareihin, olen ajatellut että pysyköön se erilaisten hifistelijöiden huvina, mutta nyt tuntuu että voisin olla kypsä tälle uudelle tekniikalle :P. Niin paljon ihmiset siirtyneet A:lla juoksareihin ja onhan siinä ehdoton hyöty koiran kropan rasituksen kannalta. Ensi talveksi haaveilen Purinalle kausikortista, silloin voisi olla sopiva sauma tälle projektille.

Sitten rupesin pohtimaan asiaa puituani, että kun kerran Tessin kanssa joutuu operaation läpikäymään joka tapauksessa, niin samalla vaivalla ja treenikerroillahan sitä sitten oikeastaan opettaisi Lokille myös. Tämä kesä mennään siis vielä pysäytyksillä, mutta syksyllä alkaa operaatio koirille juoksu A. Kyllä mekin kun kaikki muutkin. Kerta.

Arpa on heitetty

Tiistaiset treenivideot tuli käsiteltyä vasta nyt, on ollut niin kiirettä nettisivuprojektin kanssa. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun olin niin tyytyväinen päivän aikaansaannoksiin, että lopetin hommat jo puoli kymmenen. Alkoikin olla jo vähän zombi-olo ja Lokikin viittasi kintaalla tyhmälle omistajalle joka vain koneella möllötti ja kosti repimällä hanskani jonka oli pöllinyt eteisen tuolilta.

Treenien teemaksi ryhmäläiset äänestivät kisaradan, itse olisin äänestänyt kädetöntä ja äänetöntä ohjausta. Hauska rata oli joka tapauksessa, ja treenin lisämausteena oli mennä rata alusta loppuun niin monta kertaa peräkkäin, kuin radan saisi menemään nollana läpi ja siihen asti kellotettiin. Mentiinköhän me kolme kertaa alusta melkein peräjälkeen ja lopussa oli jo melkoista voimien loppumista sekä itsellä että Lokilla enkä tiedä mentiinkö sitten yhtään kunnollista nollarataa.

Ensimmäisellä kerralla en ohjannut tarpeeksi hyvin hypylle ja otettiin kielto, toisella luotin liikaa Lokin kepeille hakemiseen (jostain syystä koiralla on taipumus kääntyä ohjaajaa päin, jos ohjaaja laittaa kädet selän taakse kuin palkkaamiseen valmistautuen). Oli kyllä tehokasta kestävyystreeniä tällainenkin sprintti after sprintti ilman taukoja, kerran palkkasin välissä pallolla ja muuten namilla ja äkkiä takaisin lähtöön.

Meidän yhdestä kisaradasta Tiia oli ottanut kohdan missä tuli hylky, muurin jälkeen putkeen, missä kisoissa Loki ja useat muut meni väärään päähän. Saatiinkin useita eri ratkaisuja tällaisiin tilanteisiin, mm. etäisyyden ottaminen kontaktilla ja siten suuntaaminen oikeaa putken päätä kohti jo heti kontaktilta vapauttaessa.

Toinen vaihtoehto toki pitää kontaktilla kunnes ehtii itse muurin taakse, mutta kisatilanteessa en luota niin pitkään kontaktilla pysyvyyteen... Nyt treeneissä toki näin tein kun kohdan tunnistin. Kiitos kuvaamisesta Tiia H!

Ne oli meidän kenraaliharjoitukset sunnuntain kisoja varten, tänään Tessi pääsee vuorostaan sporttarin vapaatreeneihin kontakteja ja rengasta harjoittelemaan ja juoksemaan, yllätys yllätys, putkeen.
Tänään Fiona lähtee porukoille jälleen hoitoon ja me suuntaamme Lokin kanssa huomenna siskolle Turkuun. Siellä sitten keräillään voimia sunnuntaisia kisoja varten. Lokin lähtönumero on 2, ja koska medien hypäri aloittaa koko kisapäivän ja numero 1 ei ole sille radalle ilmoittautunut, on Loki kaikista ensimmäisin koira joka radalle sunnuntaina lähtee. Muilla kahdella radalla sitten ollaan toisena radalla. Näin pitkälle päästiin ilman että ensimmäisen lähdön nakki napsahti, mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu lähteä näin alussa kun kaikki aiemmat ollaan oltu jossain lähtösijoilla 8-16.

Uusi halli, uudet esteet ja uusi tilanne lähteä ensimmäisenä, taitaa meidän tavoitteet näistä skaboista olla vanhat tutut varmat estesuoritukset, hyvät kontaktit ja hyvä kisafiilis. Lisäksi itselleni voisin asettaa tavoitteeksi bongata kaikki tuomarien tekemät ansapaikat, ettei tulisi niitä "ensimmäiset viisi koirakkoa tekee saman mokan ja loput näkee mikä ei kannata" -tyyppisiä tilanteita, ainakaan meille.

Tepolla on ilmeisesti vähän liian suuret luulot itsestään, kun meinaa Lokin voittaa. Vaikka turkkulaisil onkin lievä kotikenttä- sekä lähtönumeroetu, vastaan haasteeseen ilmoittamalla, että Loki saa kyllä ihan varmasti jokaisella radalla ainakin KYMMENEN pistettä enemmän kuin Teppo!!!

Nörtin koirafanin märkä uni

Lokilla ja minulla on ajoittain hieman erilaiset innostumisen aiheet. (c) Tytti Käyhkö

Mediaseksikkyys huipussaan!

Mitä tulee, kun yhdistää kaksi intohimoani: koirat ja nettisivujen vääntämisen?

Niin kiva projekti, että eilen unohtui syöminenkin. Havahduin yhdentoista jälkeen siihen, että pari tuntia sitten uunista pois otettu ruoka oli yhä "vetäytymässä hetken" uunin päällä. Aiemmin itse ruoan tekokin myöhästyi, kun maltoin vasta seiskan aikoihin nousta koneelta keittiöön. No, nehän väittävät, ettei kahdeksan jälkeen pitäisi syödä enää muutenkaan.

Myös niin kiva projekti, ettei malttaisi edes agilityyn lähteä. Ja se on jo syömisen unohtamista huolestuttavampaa se.

Koirat ei kiitä projektista. Se kun tietää sitä, että niiden ulkoilu on töiden jälkeen häthätää tunnin lenkki, jonka jälkeen pakenen koneelle. Onneksi on tuommoisia laiskimuskoiria. Loki joka kerralla kun nousen vessaan tai hakemaan lisää kahvia nousee venytteleään optimistisesti, mutta painuu pian takaisin petiinsä syvän huokaisun saattelemana. Fiona sentään nousi pari kertaa lelu suussa jalkaani vasten. Leikkimään en lähtenyt, mutta ilmeisesti syli kelpasi ja siihen Fiona tuli sitten auttelemaan koodaamisessa. Ainakin sen 2 minuuttia, ennnenkuin sammahti.

Yritin sanoa koirille että voivat lohduttautua sillä, että väkisinkin koodaamisessa tulee hetkiä, kun clearfix ja IE eivät vain suostu toimimaan niinkuin pitäisi ja aivot menevät solmuun kaikesta siitä pyörittämisestä ja googlaamisesta. Silloin on hyvä hetki lähteä vähäksi aikaa tuulettumaan.

Superhauskaa pitkästä aikaa päästä koodaamaan jotain näin kivaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin harkitsin jopa eilen, että olisin koodannut läpi yön - kyllähän töissä aina välillä pärjää vähemmilläkin yöunilla.

Jottei nyt ihan tylsäksi kuvattomaksi menisi, niin tässä teille söpöjä lapsia ja koiranpentuja leikkimässä aurinkoisena agilitypäivänä. Mitä muuta voikaan sitä ihminen toivoa.

Why so vicious?

Olen välillä miettinyt niitä koiria, joita omistajat kävelyttävät noin 20cm hihnalla ihan jalan vieressä. Että mahtaakohan se olla kivaa lenkkeilyä koiralle. No nyt olen kyllä vahvasti selvittänyt että ei ne normaalisti lenkkeile niin, ne ovat vaan koiria, jotka ovat esimerkiksi juuri palkinneet omistajansa runsaat koulutusyritykset vetämällä maasta paskaa kuvainnollisesti kaksin käsin. Ja siinä samassa silmänräpäyksessä päätyneet siihen 20cm hihnaan omistajan tehdessä u-käännöksen ja kivan lenkin siten vaihtuessa 10 minuutin pikaulkoiluun ja suuntaan suoraan kotiin omistajan yrittäessä rauhoittaa kiehuvan mielensä ettei tekisi koirasta nahkarukkasia.

En tiedä meneekö tuosta mitään opetusta eteenpäin niihin muutamiin aivosoluihin, kun sama käyttäytyminen vain jatkuu ja jatkuu. Pitkään voi olla taukoa ettei Loki syö koiranpaskaa maasta, mutta sitten yhtäkkiä joku läjä onkin niin houkutteleva että se katoaa sisuksiin yhtä nopeasti kuin jos kyseessä olisi ollut naudan sisäfile. Omistajan raivon rääkäisy, välitön hihnaan joutuminen ja kiukusta puhisevan omistajan kanssa kotiin suuntaaminen ei liene jotenkin kytkeydy rangaistukseksi paskan syömiseen. En tiedä miksi tuo tapa saa minut niin raivon partaalle, pitäisi varmaan vaan hyväksyä että välillä koirat nyt syövät maasta mitä sattuu. Olen jopa harkinnut seuraavalle opettavani sen, ettei maasta saa syödä MITÄÄN. Eli luopumisen kaikesta mitä maasta löytyy, vastaehdollistamisella tietysti. Voi kyllä olla ettei semmoista edes pystyisi opettamaan. Olen välillä tehnyt sitä, että Lokin haistaessa paskaa ja pakittaessa siitä palkkaan, mutta en ole yhtään varma palkkaako tämä haistelua vai siitä luopumista. Teorioiden mukaan pitäisi palkata luopumista, mutta jotenkin se sotii maalaisjärkeä vastaan.

Sisään tultua on näissä tilanteissa pakko pistää raivonpuuskia aiheuttanut koira makkariin hetkeksi pois silmistä. Yläreunan kuvassa Loki on juuri päässyt pois makkarista eikä ole vielä ihan varma millä mielellä olen. Sitä ei voi huijata feikkaamalla iloista jos vielä vituttaa. Aika säälittävää.. Eihän tuossa enää voi olla vihainen.

Pitkän peltolenkin lyhennyttyä noin 50 minuuttia, on hyvää aikaa kirjoitella eilisistä treeneistä. Loki pääsi pitkästä aikaa mukaan perjantaivuorolle ja vuorossa oli persjätöt keinun jälkeen sekä pyörimiset ja kääntymiset hypyillä. Jälkimmäiset tulevat kuulumaan treenikavalkaadiin kunnes toisin mainitaan.. Rinnalla sitten itsenäiset varmemmat suoritukset vaikeammille esteille.

Keinut meni kivasti, kerran varasti ja kerran tuli läpi mutta muuten nättejä pysähdyksiä. Treenasin ensimmäistä kertaa myös nopeita vapautuksia keinulta, ehkä niitäkin pitää joskus treenata jos aikoo kisoissa nopeammin vapauttaa. Olen huomannut viime aikoina eräänlaista muutosta ajattelutavassa miten suhtaudun tuohon esteeseen, keinu on itse asiassa aika kiva este!

Peruskäännöksiä harjoiteltiin ensin ilman vauhtia ja sen jälkeen putken kautta. Lisäksi juoksutin vain kahden siivekkeen väliä ja yritin olla ajoissa tekemässä ennakoivia valsseja. Palkkasin sekä lelulla kädestä että namilätkällä. Kerran halliin tullessamme talloin Lokin tassulle ja se vinkaisi aika ikävän kuuloisesti. Sen jälkeen läähätti lopun treenin ajan, mutta tunnusteltaessa ei mitään outoa kuitenkaan ollut eikä ole ollut jälkeenkään, eli taisi olla vain juuri tulossa kuuma ylipäänsä treenissä siinä vaiheessa. Huomaa kyllä jo lämpenevän kelin, hallissa piti jopa välillä tuulettaa ettei tullut ahdistavan kuuma. Hieroin kevyesti tänään varmuudeksi läpi, muttei mitään outoa osunut ainakaan näihin kokemattomiin käsiin.

Tänään oli Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Minut valittiin viime vuonna kaksivuotiselle jaksolle, joten nyt alkaa sitten toinen vuoteni hallituslaisena ja jäsensihteerinä. Toistaiseksi ainakin homma on ollut ainoastaan kivaa, ihmetellen kuuntelen juttuja toisten rotujen parista missä väki on niin kuppikuntautunutta ettei järki kestä. Onneksi, oman kokemukseni mukaan, ei ole sellaista nähtykään koikkeriporukoissa :)

PS. Sitten kun koira on hetken pötkötellyt tuossa vieressä kuuntelemassa "mamma ei oo enää yhtään vihainen, anteex ku suutuin, ootpa ihku mussupussukka" shaibaa niin ei tarvita kuin yksi paskan hajuinen röyhtäisy ja ollaan taas ajattelemassa niitä nahkarukkasia.

Screw it, let’s do it!

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Takatalven aiheuttaman veetutuksen (jännä, miten voi väsyttää ja ärsyttää, vaikka ulkona paistaa aurinko) aikana on hyvä suunnitella tulevia reissuja. Keväälle ja alkukesällekin on niin paljon suunnitelmia, että heikompaa, tai ainakin sen lompakkoa, hirvittää. Mutta sitten säästetään muista asioista, eikös niin?

Eilen ilmosin pariin seuraaviin kisoihin, suuntana on reilun viikon päästä Turku ja sitä seuraavana viikonloppuna Riihimäki. Riihimäellä on jälleen Wütrich, ja koska tarkoitus oli lähinnä mennä testaamaan halli, niin olisihan se 1-2 starttiakin riittänyt, näin jälkeenpäin ajatellen. Kummassakin kisassa on kavereita paikalla ja pääsen molemmissa seuraamaan erittäin lupaavien koirakoiden ensimmäisiä virallisia startteja. Go Teppo ja Diva!!

Noiden kisojen jälkeen meidän tämänkertainen kisakausi hiljenee, tavallaan, koska sen jälkeen mennään sitten vain aivan pakollisiin tapahtumiin. Pakko hillitä menoa oman rahapussin ja toki Lokin jaksamisen helpottamiseksi. Mutta näitäkin tapahtumia riittää! Jälleen on pakko ihmetellä, että mitä ihmettä tein ennen koiria?

Joensuun pääsiäiskisat on ensimmäinen tällainen reissu ja samalla pääsen pallottelemaan Adyan vauvoja. Noiden kisojen tarkoitus on testata minun ja Lokin turnauskestävyyttä, kaksi päivää ja 5 starttia. Jos Joensuun jälkeen ollaan kakkosissa, niin olen erittäin tyytyväinen.

Roturace ja siihen valmistavat viehejuoksutreenit tuovat repertuaariin hieman erilaista kivaa tekemistä Lokille ja ovat jo vuoden jälkeen selvästi muodostumassa perinteeksi!

Moletain näyttelyt on jotain mitä en ole aiemmin lainkaan kokenut ja odotan tätä reissua erittäin innolla! On muuten lähtö täsmälleen samana päivänä kuin ehkä-lokinpoikasten laskettu aika, riittää siis parhaassa tapauksessa ainakin jännitettävää.

Purina Openiin haluan mennä kesällä tutustumaan uuteen lähihalliini.

Agilityn SM kisoihin on menossa niin paljon kavereita ja tuttuja, että sinne mennään fiilistelemään upeita kisoja ja henkeäsalpaavan jännittäviä ratoja ehdottomasti. Videokamera on paras kaveri täällä.

Agirotu nyt on niin spesiaali tapahtuma että sitä en jättäisi välistä missään nimessä.

Mutta mikä ehdottomasti kaikista parasta, kaikissa tulevissa tapahtumissa pääsen viettämään aikaa erittäin hyvien ja ihanien kavereiden kanssa! Ja se jos mikä on aivan parasta! Siksi tulokset tulevat olemaan täysin toisarvoisia. Kokemukset ja yhdessä vietetty aika on se mitä näistä odotan. Voin myös veikata, että tämän kesän jälkeen rakastun porukoiden retkeilyautoon siinä määrin, että kinuan sitä mukaani huomattavasti aiempaa useammille reissuille...

Tiivistetty kalenteri vielä tähän itselleni muistiin:

30.3.2014 Lieto (ATT) 2+1, Salme Mujunen
05.4.2014 Riihimäki 2+1, Johanna Wütrich
19.4.2014 Joensuu, 2, Minna Räsänen ja Sari Mikkilä
20.4.2014 Joensuu, 2+1, Minna Räsänen ja Sari Mikkilä
18.5.2014 Koikkereiden viehejuoksutreenit
23.5.2014 Moletai Liettua, Aukstaitija Summer ’14
24.5.2014 Moletai Liettua, Baltic Winner ’14
25.5.2014 Moletai Liettua, Moletai Cup ’14
2.-11.6.14 Purina Open
08.6.2014 Roturace
14.6.2014 Agi SM
15.6.2014 Agi SM
05.7.2014 Agirotu
06.7.2014 Agirotu

Jospa sitä osaisi nauttia näistä viimeisistä tekemättömistä viikonlopuista nyt, kesällä tuskin tulee olemaan sitä ongelmaa.