Eilen käytiin ennen jäljen tekoa tutustumassa Lokille ensimmäistä kertaa junaan. Tajusin yksi päivä, ettei poika ole kulkenut edes bussilla kertaakaan. Oli siis korkea aika tutustua mahdollisiin tulevaisuuden kulkuvälineisiin. Eilen Saara erittäin ystävällisesti toi Tampereelta minulle Tampereen Pikkukoirien teettämän hupparin ja t-paidan. Iso kiitos Saaralle! Hain vaatteet Helsingin rautatieasemalta ja ajattelin tässä olevan hyvä lyhyt kaupungissa junalla käymismatka Lokille.
Fionan rentoon matkustamiseen tottuneena ihan ihmettelin ensin miten Loki reagoi junaan. Mutta ihmekös tuo kun ensimmäistä kertaa oli kyydissä. Totta puhuen en ole varma oliko ihan viisasta viedä se ensimmäistä kertaa junaan juuri suurimpaan ruuhka-aikaan ja niin, että juna vielä 15 minuutin matkalla pysähtyi n. 7 kertaa ja äänet olivat sen mukaiset koko ajan. Lisäksi ihana valtion rautatiemme oli sitä mieltä, että tuskainen 15 minuuttia ei ollut tarpeeksi matkustaa panikoiva Loki sylissä täpötäydessä ruuhkajunassa, sillä ensin odotimme useita minuutteja muita junia ja sitten Helsingissä sopivasti tapahtunut sähkökatkos pysähdytti junamme johonkin Huopalahden jälkeen. Sopivalla huumorintajulla ja mukavalla juttelulla vastapäätä istuvan sileäkarvaisia pieniä portugalinpodengoja kasvattavan naishenkilön kanssa siitä kuitenkin selvittiin. Vaihdettiin myös naisen kanssa hauskoja katseita kun Loki pyrki sylissäni kauemmas junan ikkunasta ja meni hönkäilemään ihanaa raikasta hengitystään n. 10cm päähän vieressäni istuneen nuoren mieshenkilön kasvoista. Miehen ilme oli valokuvauksen arvoinen, harmi että kamera jäi kotiin. Mieskin varmasti olisi mielummin ollut missä tahansa muualla.
Rautatieasemalla Loki oli selvästi iloissaan kun pääsi pois junasta (jonne se muuten piti nostaa sinne ja takaisin, ei ole mitään niin pelottavaa kuin pieni hyppyaskel suureen pelottavaan junaan) eikä ihmispaljous jänskättänyt sitä enää lainkaan. Lähinnä se oli innoissaan maassa lojuvista ruoantähteistä ja sainkin noukkia sen suusta ainakin parit mäkkipaperit. Vihdoin löydettiin Saara ja Loki moikkasi tuttua ihmistä extrainnoissaan pomppimalla suoraan Saaraa päin - pahoittelut, pesulalaskut voi lähettää tänne Espoon suuntaan! Saivatpa läheiset rautatieaseman musisoijaihmisetkin tervehdykset Lokilta. Oikeastaan vaativat saada tervehtiä Lokia (luulisin, en ymmärtänyt heidän kieltään).
Sitten ei muuta kuin takaisin junaan, tällä kertaa odottelin suosiolla pari minuuttia pidempään junaa joka ei pysähtynyt kuin 2 kertaa matkan varrella. Tilaakin oli enemmän ja Loki malttoi rauhoittua maahan aina välillä. Malttoi se tietysti myös puhdistaa junan lattian sinne pudonneista salaatinpalasista mutta ruoan metsästys onnistunee vaikka pienessä stressitilassakin. Tämä matka oli kokonaisuudessaan miellyttävämpi vaikka kannoinkin Lokin jälleen junaan ja takaisin. Kotiin saavuttua Loki oli selvästi iloinen reissun olevan takanapäin, mutta minä olin ihan tyytyväinen että otin pojan mukaan pienelle sosialistamisreissulle.
 |
| Tappi hupparin selkämys, oikealta väriltään huppari on nätin turkoosi. |
Melkein heti kotiin päästyämme lähdettiin uudestaan reissuun tällä kertaa omalla autolla. Käytiin Suvin kanssa tekemässä Lokille ja Mikolle jäljet, Lokin jälki oli helpon näköisessä suhteellisen avarassa maastossa, n. 60m pitkä suora jälki. Koko metsä oli viime aikaisten sateiden jälkeen tosi märkää ja kumpparit oli ihan välttämättömyys. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä onneksi hirvikärpäsiäkään tullut vastaan.
Jäljen teon jälkeen päästettiin Loki ja Miko vapaaksi juoksentelemaan polulle. Tuo ulkoilualue on vähän siinä ja siinä viitsiikö siellä päästää vapaaksi, mutta nyt löydettiin niin suojainen polku ja väkeä ei tuntunut olevan paljon liikkeellä että uskalsin Lokin päästää. Jos johonkin olen Lokin kohdalla tyytyväinen niin luoksetuloon, ainakin vielä se on tosi hyvä. Saa nähdä alkaako se jossain vaiheessa testaamaan. Loki ja Miko tulivat yhä ihanan hienosti toimeen keskenään, Loki näki Mikon nyt ensimmäistä kertaa vapaana ja ensin säikähti hieman että apua se liikkuu noin lujaa :). Pian kuitenkin kaverukset lähtivät juoksemaan kilpaa - Loki äänekkäänä hännänhuippuna. Kivaa näytti olevan kummallakin. Mutalammikoissa tuli uitua ja niin korkealta hypittyä että omistaja sai jo pidellä henkeään. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Kotiin lähtikin tosi väsynyt koirapoika.
Tänään oli sitten vuorossa jälkien ajo. Suuresta metsästäjästä nappasin kännykällä pari todistusaineistokuvaa, taustalla Gessin valmistama jälkiliina ja päällä Rakkaiden Haukkujen valjaat. Välineurheilua parhaimmillaan.
Loki oli jotenkin ihan täpinöissään kun Suvi kävi viemässä sorkan kaadolle, en tiedä vinkuiko Loki Suvia, sorkkaa, jäljestämistä vai yleisesti mitä vaan. Alkumakaukselle Loki veti huimasti ja aika makausta haisteltua lähdettiin jäljestämään. Hukkasin itsekin jäljen ja sitten oltiinkin jo n. 5 metriä jäljeltä sivussa, mistä ohjasin Lokin takaisin jäljelle. Kovin malttamattomasti poika eteni ja vauhti oli vähän liian lujaa. Olisi pitänyt enemmän hidastaa poikaa ja ohjata haistelemaan. En ole varma menikö Loki mielestään jälkeä, tekikö jotain varmistuskeikkoja, oliko sade levittänyt hajua tosi laajalti vai seikkailiko Loki muuten vain välillä vähän muissa puuhissa, mutta pari kertaa se olisi lähtenyt jäljeltä sivuun. Lopussa Loki meni sorkan luo selvästi ilmavainulla. Kyllä jäljellä oli ihan hyvännäköistäkin jäljestystä, mutta lähinnä teema oli jälleen liika innokkuus ja malttamattomuus. Ensi kerralla pitää lähteä jäljelle itse tosi rauhallisena ja pyrkiä rauhoittamaan poikaa ennen jälkeä ja jäljen aikanakin hidastamalla matkan tekoa. Ja kehottaa nuuskimaan eikä niin että rynnitään vain eteenpäin asenteella "täältä se jostain tulee mennään äkkiä!!!11!!".
Maltti on valttia - eipä sitä voi liikoja vaatiakaan tuolta alle 10 kuiselta vaavilta :). Jos saisin euron joka kerta kun unohdan miten nuori tuo herra on niin olisin miljonääri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti